En olisi koskaan uskonut että kaverini (naispuolinen) ottaisi hirmuisen riskin, niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Hänellä oli ns. tavallinen suomalainen kunnon mies, joka oli hyvässä työssä, asuivat suurehkossa omakotitalossa, oli uusi auto ja raha-asiatkin kunnossa. Elämä siis oli turvattu pitkälle tulevaisuuteen taloudellisesti ja käsittääkseni heillä meni keskenäänkin hyvin. Ei riidelleet tms. Mies oli semmoinen kiltti ja rauhallinen, ei polttanut tai ryypiskellyt. Olivat suunnitelleet keskenään avioliittoakin, lasten hankkimista jne. Niistä aina tavatessaan kertoili minulle.
Kerrottakoon että olen itse miespuolinen ja tämä nainen on pitkäaikainen ystäväni, hänen miehensä tunnen siis hänen kauttaan.
Naisella tuli sit kesäloma ja päätti yhden naispuolisen ystävänsä kanssa lähteä Turkkiin Alanyaan. Hänen miehellään ei osunut lomat samaan aikaan, joten hän jäi kotosuomeen töihin.
Ja niin sitten tapahtui että lomamatkallaan johonkin Turkkilaiseen rakastui! Kun tuli suomeen, niin meni vähän aikaa kun eros miehestänsä ja muutti vähäksi aikaa vuokralle yksiöön. Myi sitten autonsa ja tavaransa ja muutti 4kk jälkeen Turkkiin miehensä kanssa!
Siis olin aivan monttu auki, voiko rakkaus olla niin sokeaa että muuttaa turkkilaisen miehen luo Turkkiin, kun olivat tavanneet yhden kerran ja sekin sillä hänen viikon lomamatkallaan ja 6kk kuluttua asuu jo Turkissa!
Nainen tietenkin otti lopputilin (oli hyvässä duunissa täällä suomessa). Nyt hän siis muutti paljon kurjempiin oloihin ja jos sieltä töitä saa, niin palkkatasohan siellä on varsin kurja, talous on epämääräinen, kun tämä turkkilainen on töissä jossain baarissa. Tänne suomeen jäi kaikki hänen sukulaisensa ja kaverinsa.
Kestääkö hän sitä elämää kauan, pahoin pelkään että tulee vielä takaisin suomeen häntä koipien välissä. Siellä kun se elämäntapa on sitä että olet miehen lisäksi naimisissa koko suvun kanssa.
Myös kun yhteinen äidinkieli puuttuu, ei voi edes ilmaista tunteitaan niin kuin haluaisi. Myös kulttuurierot ovat muslimivaltion ja suomen välillä valtavat! Taloudelliset ongelmat tuo murheita ja muutenkin elämän aloittaminen vieraassa maassa on hyvin vaikeaa. Ja tuskimpa se mieskään enää niin ihanalta tuntuu kun tulee arki eteen. Olen itsekin ihastunut(suomalaisiin naisiin) ja tiedän että se vie osittain järjen, sen takia olisikin parasta kun voisi elää arkea sen toisen kanssa ennen ku myy omaisuuden ja muuttaa vieraaseen maahan ja käytännössä vieraan ihmisen luo.
Tämä nainen on siis 29v, erittäin kaunis, vaalea, erittäin mukava ja huomattavan lämminsydäminen, semmoinen johon on helppo ihastua ja rakastua. Hän olisi saanut kenet vain suomalaisen miehen. Itselläni on ollut myös tunteita häntä kohtaan, mutta olemme olleet vain ystäviä. Sitten hän tapasi toisen suomalaisen miehen ja en sitten tietenkään yrittänyt hänen suhteensa muuta kuin olla hyvä ystävä. Nyt kun olet itse naisia elämäni aikana katsastanut, niin tajuan että hän olisi ollut minulle se unelmanainen jota olen yrittänyt etsiä ties mistä.
Olin auttamassa häntä muutossa(kun hän muutti suomalaisen ukkonsa luota vuokralle) ja yritin kysellä lisää tästä Turkkilaisesta miehestä ja sitä miten hän nyt näin suuria päätöksiä näin nopeasti tekee. Hän oli hyvin vaivautunut kysymyksiini, eikä oikein vastannut mitään. Huomasin että hän tiedostaa sen itsekkin että tekee nyt aivan järjettömän päätöksen rakkauden nimissä.
Muutamien kuukausien päästä tuosta hänen muutosta vuokrayksiöön vein hänen tavaransa hänen vanhemmilleen. Lento Turkkiin hänellä oli seuraavana aamuna.
Yksiöön jäi enää vain patja nurkkaan. Siinä hän seisoi hehkeän kauniina, mutta oli minusta jotenkin niin epävarman oloinen että minua hieman säälitti se ajatus jos hänen unelmansa turkkilaismiehen kanssa menee myttyyn. KAikkea hyvää kun hänelle elämässään toivon.
Ennen lähtöäni kysyin että onko hän nyt aivan varma että haluaa lähteä, vaikka homma voi mennä aivan kiville. Hän sanoi että on varma, vaikka tuntui sanovan sen niin epävarmalla äänellä että mieleni meinasi sanoa että et saa lähteä. Mutta toivotin sitten vain hänelle onnea elämässään, vaikka ei ehkä koskaan nähdä.
Sinne hän siis lähti..Turkkiin Alanyaan, elämään baarimikon kanssa. Nyt vain ajattelen että osaisinpa minäkin olla yhtä lipevä kuin Turkkilainen, niin ehkä olisin ollut itse tämän naisen kanssa jo vuostolkulla, ennen kuin tapasi edellisen suomalaisen miehensä. Mutta minä olen suomalainen, rehellinen ja en osaa turhia lirkutuksia *huokaa*
Hänellä oli ns. tavallinen suomalainen kunnon mies, joka oli hyvässä työssä, asuivat suurehkossa omakotitalossa, oli uusi auto ja raha-asiatkin kunnossa. Elämä siis oli turvattu pitkälle tulevaisuuteen taloudellisesti ja käsittääkseni heillä meni keskenäänkin hyvin. Ei riidelleet tms. Mies oli semmoinen kiltti ja rauhallinen, ei polttanut tai ryypiskellyt. Olivat suunnitelleet keskenään avioliittoakin, lasten hankkimista jne. Niistä aina tavatessaan kertoili minulle.
Kerrottakoon että olen itse miespuolinen ja tämä nainen on pitkäaikainen ystäväni, hänen miehensä tunnen siis hänen kauttaan.
Naisella tuli sit kesäloma ja päätti yhden naispuolisen ystävänsä kanssa lähteä Turkkiin Alanyaan. Hänen miehellään ei osunut lomat samaan aikaan, joten hän jäi kotosuomeen töihin.
Ja niin sitten tapahtui että lomamatkallaan johonkin Turkkilaiseen rakastui! Kun tuli suomeen, niin meni vähän aikaa kun eros miehestänsä ja muutti vähäksi aikaa vuokralle yksiöön. Myi sitten autonsa ja tavaransa ja muutti 4kk jälkeen Turkkiin miehensä kanssa!
Siis olin aivan monttu auki, voiko rakkaus olla niin sokeaa että muuttaa turkkilaisen miehen luo Turkkiin, kun olivat tavanneet yhden kerran ja sekin sillä hänen viikon lomamatkallaan ja 6kk kuluttua asuu jo Turkissa!
Nainen tietenkin otti lopputilin (oli hyvässä duunissa täällä suomessa). Nyt hän siis muutti paljon kurjempiin oloihin ja jos sieltä töitä saa, niin palkkatasohan siellä on varsin kurja, talous on epämääräinen, kun tämä turkkilainen on töissä jossain baarissa. Tänne suomeen jäi kaikki hänen sukulaisensa ja kaverinsa.
Kestääkö hän sitä elämää kauan, pahoin pelkään että tulee vielä takaisin suomeen häntä koipien välissä. Siellä kun se elämäntapa on sitä että olet miehen lisäksi naimisissa koko suvun kanssa.
Myös kun yhteinen äidinkieli puuttuu, ei voi edes ilmaista tunteitaan niin kuin haluaisi. Myös kulttuurierot ovat muslimivaltion ja suomen välillä valtavat! Taloudelliset ongelmat tuo murheita ja muutenkin elämän aloittaminen vieraassa maassa on hyvin vaikeaa. Ja tuskimpa se mieskään enää niin ihanalta tuntuu kun tulee arki eteen. Olen itsekin ihastunut(suomalaisiin naisiin) ja tiedän että se vie osittain järjen, sen takia olisikin parasta kun voisi elää arkea sen toisen kanssa ennen ku myy omaisuuden ja muuttaa vieraaseen maahan ja käytännössä vieraan ihmisen luo.
Tämä nainen on siis 29v, erittäin kaunis, vaalea, erittäin mukava ja huomattavan lämminsydäminen, semmoinen johon on helppo ihastua ja rakastua. Hän olisi saanut kenet vain suomalaisen miehen. Itselläni on ollut myös tunteita häntä kohtaan, mutta olemme olleet vain ystäviä. Sitten hän tapasi toisen suomalaisen miehen ja en sitten tietenkään yrittänyt hänen suhteensa muuta kuin olla hyvä ystävä. Nyt kun olet itse naisia elämäni aikana katsastanut, niin tajuan että hän olisi ollut minulle se unelmanainen jota olen yrittänyt etsiä ties mistä.
Olin auttamassa häntä muutossa(kun hän muutti suomalaisen ukkonsa luota vuokralle) ja yritin kysellä lisää tästä Turkkilaisesta miehestä ja sitä miten hän nyt näin suuria päätöksiä näin nopeasti tekee. Hän oli hyvin vaivautunut kysymyksiini, eikä oikein vastannut mitään. Huomasin että hän tiedostaa sen itsekkin että tekee nyt aivan järjettömän päätöksen rakkauden nimissä.
Muutamien kuukausien päästä tuosta hänen muutosta vuokrayksiöön vein hänen tavaransa hänen vanhemmilleen. Lento Turkkiin hänellä oli seuraavana aamuna.
Yksiöön jäi enää vain patja nurkkaan. Siinä hän seisoi hehkeän kauniina, mutta oli minusta jotenkin niin epävarman oloinen että minua hieman säälitti se ajatus jos hänen unelmansa turkkilaismiehen kanssa menee myttyyn. KAikkea hyvää kun hänelle elämässään toivon.
Ennen lähtöäni kysyin että onko hän nyt aivan varma että haluaa lähteä, vaikka homma voi mennä aivan kiville. Hän sanoi että on varma, vaikka tuntui sanovan sen niin epävarmalla äänellä että mieleni meinasi sanoa että et saa lähteä. Mutta toivotin sitten vain hänelle onnea elämässään, vaikka ei ehkä koskaan nähdä.
Sinne hän siis lähti..Turkkiin Alanyaan, elämään baarimikon kanssa. Nyt vain ajattelen että osaisinpa minäkin olla yhtä lipevä kuin Turkkilainen, niin ehkä olisin ollut itse tämän naisen kanssa jo vuostolkulla, ennen kuin tapasi edellisen suomalaisen miehensä. Mutta minä olen suomalainen, rehellinen ja en osaa turhia lirkutuksia *huokaa*
Vastaukset 19
Vanhimmat
vähän enemmän tunnetta mukaan ,olisit voinut myydä naisten hömppälehteen tämän tarinan suuresta rakkaudesta. Kärki jäi puuttumaan ja sen oikean siipan tunteet.
Älä vielä kuitenkaan jätä päivätyötäsi.
naistenkin joukossa on myös täysin ääliöitä naisia, jotka tekevät tällaisia harkitsemattomia juttuja.
Mutta noh, eiköhän sillä sinunkin unelmiesi naisella (sitähän hän oikeastaan on?) jossain vaiheessa tule karu todellisuus vastaan. Olen nähnyt telkkarista vastaavia juttuja, yleensä Suomen konsulaatista vipataan sitten rahat lentolippuun. Menet sitten vain lentokentälle vastaan ja toivot parasta.
Voisihan sitä myös tietysti ajatella näinkin: mikä ihme suoamalaisnaisia vetää sinne Etelä-Eurooppaan päin? Miehet näköjään. Mutta miksi?
Kannattaisikohan niiden suomalaismiesten, jotka eivät osaa leperrellä vaimoilleen ja tyttöystävilleen, myös joskus kunnostautua sillä saralla? Tarpeet ovat niin erilaisia.
Miehet kirjoittavat näillä palstoilla, etteivät naiset anna ja naiset kirjoittavat, että miehet eivät soita jne. Jos suomalaismiehet lepertelisivät vähän enemmän, niin ehkä vaimotkin antaisivat useammin. Silloin ei olisi niin paljon näitä onnettomia tarinoita.
Naisilla seksi lähtee pääkopasta, mutta monilla miehillä tunteet tulevat esiin vasta seksin jälkeen.
"Kannattaisikohan niiden suomalaismiesten, jotka eivät osaa leperrellä vaimoilleen ja tyttöystävilleen, myös joskus kunnostautua sillä saralla? Tarpeet ovat niin erilaisia."
Jos suomalaismies sitä yrittää, se ei mene läpi. Suomalaisen kohdalla naiset tuntuvat olevan niin varovaisia, että charmantit miehet luokitellaan lähes poikkeuksetta pelureiksi. Olen kokeillut humalaspäissäni ulkomaalaisena olemista ja vastaanotto on aivan erillaista luokkaa.
Ja asialle on todennäköisesti aivan yksinkertainen selitys:
Itsenäinen, vahva suominainen on nuijinut suomimiehen tasa-arvon huumassa täysin nyrkin ja autotallin väliin. Suomimiehen itsetunnon rippeillä ei enää leperrellä naisille.
Etelä-eurooppalaiset miehet taas ovat kasvaneet täysin eri kulttuurissa. Patriarkaalisen mentaliteettinsa ohjaamana he "käsittelevät" suominaista kun muovailuvahaa. Näennäisesti itsevarman miehen käsissä suomineitokin uskaltaa olla heikko ja avata sydämensä (ja sylinsä).
etelässä muutaman vuoden asuneena voin sanoa että miesten käytös on siellä aivan toista kuin kotisuomessa. suomalaisista miehistä osan voisi lähettää sinne ottamaan vähän oppia. ei ole tarkoitus haukkua koko miessukupuolta, mutta täällä pohjoisemmassa naiset ei enää saa arvostusta naisina, kun tasa-arvo on viety niin äärimmilleen että kaikkien on oltava "hyviä jätkiä"... se on nyt jo niin moneen kertaan todettu juttu että olisi miestenkin aika miettiä voisiko siinä olla jotain perää...
Aivan tuossa on perää..maailma vaan menee siihen malliin, että suomeen tulee venäläisiä ja thaimaalaisia naisia, ja suomalaiset naiset lähtee turkkiin ja marokkoon.(kummallakaan ei taso riitä korkeammalle, valitettavasti:D)
Geenit ainakin sekoittuu, kuin sekarotuisella koiraalla.hyvät puolensa silläkin....
Niin voisit kuitenkin miettiä kirjoitteletko ihmisten asioita näin näkyvästi tälle palstalle? Tuo nainen on nimittäin täysin tunnistettavissa lukuisista yksityiskohdista, joten ei varmaan ole hänestä kivaa jos huomaa mitä hänestä kirjoitellaan netissä.
Kyllä tuosta tarinasta tunnistaa kymmeniä suomineitoja.
Tulevaan nyyhkytarinaasi? Ehkä joku 7-lehti, kunhan vähän kehityt, juttusi ostaakin?
Kenestä tässä on huoli? Sinusta minusta vai siitä sun naisystävästäsikö?
jos omasta puolestasi suret,e ttä et naista saanutkaan itsellesi, niin sille ei voi mittään. Se on vain kestettävä.
Jos olet todellinen ystävä nin välität hänestä hänen tekoistaan piittaamatta. hän elää omaa elämäänsä. ja mielestäni teki oikein, kun teki uhkarohkean ratkaisun ja erosi, oli mielestäni oikein exää kohtaan ettei esitänyt ja pitänyt kulissia yllä, vaikkakin ehkä toimi hieman hätiköidysti ja harkitsemattomasti. Noh, se on elämää se, kukapa meistä ei olisi ollut harkitsematon tai ajattelematon?
Nyt tuo nainen on vastuussa omasta elämästään, varsinkin siellä Turkissa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ongelmien syntyessä häntä voisi tukea. Turha leikkiä jälkiviisasta jos käykin niin kuin monille muille naisille. Se vain haavoittaa lisää.
Jos halaut kuulua hänen elämäänsä enemmän, mene lomalle käymään siellä, tuskinpa se kiellettyä on? Ja enpä usko että nainen on halunnut kokonaan entistä elämäänsä hylätä, kai hän tulee suomeen vierailulle, ja toisin päin?
Niin, ja luulisi sinun ymmärtävän, että varmahan tulevaisuudesta ei ole kukaan, et edes sinä. Joten hullulta tuntuu, että vaadit häntä olemaan 100% varma päätöksestään. Outoa jos koko suku ja ystävät pitävät häntä typeränä tekonsa johdosta.
Minun mielestäni siinä oli rohkeutta toimia omalla tavallaan. Elää omaa elämäänsä, välittämättä yleisestä kannasta.
Niin totta kai ystävänä haluan että hän on onnellinen valintoinensa ja ettei tartte katua päätöksiään, sillä mikään muuhan ei ole niin ikävää/surullista/masentavaa ihmiselle kuin huomata erehtyneensä elämän suurissa päätöksissä.
Tuossa oli kylla yleistystakin, pakko sanoa. Sanoisinko etta musta tuossa oli pahaa vain se, etta jattaa puolisonsa toisen takia. Oliko tarinan piru siis nyt se turkkilaisuus? Musta on vaarın jattaminen eika se kenen vuoksi jattaaç Toki Turkissa riittaa vaikka mita, ei sen puoleen. Mutta itse olen turkkilaisen kanssa pian naimisissa eika hanesta voi puhua samana paivana niiden idioottien kanssa. Itseasiassa han on muuten kurdi. Eika tassa ole kyseessa mikaan lomaromanssi.
Sanonpa siis etta ALKAA TUOMITKO KAIKKIA.
Ottakaa selvaa kulttuurista ja ihmisista paremmin ennen kuin kuulopuheiden perusteella alatte mitaan puhumaan. Itse pidan turkkilaisesta ystavallisyydesta ja he ovat hyvin valittomia, seurallisia ja lampimia kun satut loytamaan. Suomalainen pidattyvaisyys on kaukana heista.
Näinhän se on, suomalaisista naisista tulee hyviä vaimoja ulkomaiden luusereille. Otetaan ensimmäinen joka vastaan sattuu, hylätään kaikki tämän vuoksi ja sitten kun todellisuus osoittautuu karmaisevaksi, ei pokka enää riitä kotimaahan palaamiseen, jossa vanhemmat ja ystävät koittivat varoitella että mieti nyt vähän. Tämä johtuu viime kädessä suomalaisten naisten kammottavan huonosta itsetunnosta.
millä perusteella voit puhua SUOMALAISEN naisen huonosta itsetunnosta! teitä yleistäjiä löytyy säälittävän paljon täältä! mutta siitähän on jo valitettu niin moneen kertaan ettei taida enää mitään hyödyttää... ole onnellinen ahdasmielisine ajatuksinesi!
aivan normaalilta suomihuoran käytökseltä.
tuo kuulosti.Jos me kaikki voisimme kuunnella tunteitamme noin ja lähteä rakkauden perään, enää ei olisi näitä pettyneitä "nettiulvojia".
Onhan se rakkaus sokea, kuten sanotaan ja miksi ei sitä kokeilis muuttaa muille maille vierahille ja aina voi kotiin palata..
Kyllä Suomipojassa jotai tarvii olla , jos noin käy.. ja mitäs se meille kuuluu? Näitä vaan sattuu.. ei se raha tee onnelliseksi..
Olis satua vai totta, niin elämää tämä vaan on, eikä paratiisi..keran vn eletään..
etta te eraat osaatte ollakın katkerıa. Veıko joku kakkarapaa sun muıjas, Akak? Mıta hemmettıa se sulle kuuluu kuka on kenenkın kanssa ja keta tosıssaan kıınnostaa sun mıelıpıteesı? Pıda mıetteesı omana tıetonası. Taal on nıın paljon paskanjauhajıa ja yleıstajıa et ıhan ıhmetyttaa. Kylla luulıs kaıkkıen jo tıetavan tarpeeks hyvın mıelıpıtees kun oot kuukausıkaupalla taalla haukkunut suomınaıset ketka menee ulkolaısten kans naımısıın. Eı nıınku vahempaa voıs kıınnostaa!
*huokaa* mikä v....u siinä on että nää Turkin rantapojat ja baarimiköt vetää suomalaisia naisia (tai oikeastaan naisia kansalaisuudesta riippumatta)puoleensa kun hunaja mehiläisiä? :D Vähän kun lirkutellaan ja lupaillaan kuuta taivaalta, jo tytön/naisen rahapussin nyörit alkavat löystyä, ja pian ollaankin sitten kihloissa. Mies painasee naisen paksuksi, ja hankkii pian oleskeluluvan Suomeen, naisen raskauden perusteella.
Ja Suomessa VERONMAKSAJAT maksavat hänen, siis miehen, kotona makaamisen, joten mitään työhalua ei varmaan koskaan voi löytyäkään, kun sossu/työkkäri työntää rahaa.
HUOM HUOM TÄMÄ EI OLE YLEISTYS. Aivan selvää on, että KAIKENMAALAISISSA IHMISISSÄ on hyviä ja huonoja, sekä myös niitä TODELLA KUSIPÄITÄ, pettäviä/hakkaavia paskoja ym. ym. ja uskon että niitä löytyy turkkilaisistakin. Tekee vain niin "pahaa" lukea tämän foorumin muilta osastoilta kirjoituksia "sydämeni jäi Turkkiin... armaani töissä hotellissa..." ym ym. Juuri nämä gigolot ja rantapojat ym. pilaavat kaikkien turkkilaistenkin maineen, ja osaltaan myös mustaavat kaikkien siltä suunnalta kotoisin olevien (miesten) mainetta.
Olen pohdiskellut asiaa paljon... tähän väliin kerrottakoon kuitenkin että oma rakkaani on kotoisin Pakistanista ja hän on ollut Suomessa jo 15 vuotta. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, joista aviossa kaksi. Olemme lapsettomia. Mutta tämä oli vain tällainen välikommentti :)
Siis, olen pohtinut paljon sitä, MIKSI suomalaiset naiset ylipäätään rakastuvat helposti juuri ulkomaalaisiin miehiin? Suomalaisissakin on hyviä, tietty. Mutta kyllä karu tosiasia on, että suomalainen mies on jäykkä, puhumaton, ryyppää, sikailee, haisee hieltä... ym. eikä ennen kaikkea ota naista huomioon sängyssä eikä muutenkaan. JA HUOM tämä koskee vain ns. huonoja suomipoikia. Kuten sanoin, hyviäkin tietty on. Itselläni on ainoastaan huonoja kokemuksia suomalaisista miehistä, mutta se ei oikeuta minua yleistämään, enkä sitä teekään :)
Turkkilaiset rantapojat ym. osaavat juuri sopivasti lirkutella naiselle, ja jos tämä nainen sattuu olemaan vielä "sydän karrella" edellisestä suhteesta, on soppa valmis! Hyvä ystäväni läpikävi erittäin traumaattisen eron turkkilaisesta avomiehestä. Tarina oli juuri tämän tekstin alussa kuvatun kaltainen, tosin ilman naisen raskautta.
Olen todella surullinen siitä, että tälläkin palstalla on pääasiassa huonoja esimerkkejä/kokemuksia. Onko sitten vain niin, että onnellisessa liitossa/parisuhteessa elävät kirjoittavat tänne vähemmän?
(Voitte vaan kuvitella kuinka paljon minullekin on paskaa satanut niskaan mieheni kansalaisuuden takia.) Suomalaiset ovat mielestäni vähän turhan herkkiä tuomitsemaan, ja yleistämään, esim. kaikki muslimimiehet hakkaavat vaimojaan, saksalaiset ovat jäykkiä, ruotsalaiset homoja jne. jne.
Etenkin jos omalle kohdalle sattuu suhde (minkämaalaisen kanssa tahansa) ja se ei onnistukaan, ollaan heti vinkumassa esim. täällä foorumissa että pysykää kaukana sen ja sen maalaisista.
Suosittelisin faktojen selvittämistä ennen kuin yleistätte.
Mutta takaisin asiaan. Olen kyllä sitä mieltä, että sen, joka on joutunut esim. turkkilaisen kusettamaksi ja esim. menettänyt rahansa/säästönsä, on kyllä paikallaan varoittaa muita esim. täällä. Mutta viime kädessä voi syyttää vain itseään. Tästäkin aiheesta puhutaan niin paljon, että turha on urputtaa, että kyllä se mun muru hotellipoika on niiiiin toisenlainen kuin ne muut. Dokumenttejakin on aiheesta tullut, näillä miehillä (hotellit, rannat, ravintolat ym.) ei ole mitään muuta mielessä kuin se yksi asia, ja lisäksi tietysti naisten lypsäminen rahallisesti. Lirkutellaan siihen saakka kunnes nainen nousee lentokoneeseen palatakseen Suomeen, ja kun hänet on saateltu sinne, etsitään uusi "kumppani..."
Tässä foorumissa on ollut paljon kirjoituksia, jotka yleistävät ja antavat erittäin stereotyyppisen kuvan esim. arabimiehistä, venäläisistä, muslimeista, turkkilaisista ym. Toivon että ne, jotka ovat liitossaan onnellisia, kirjoittaisivat tänne! :) Ja toivon, että siihen kirjoitukseen ei heti aleta vastata "Älä jauha p...aa, toi ei voi olla totta"-tyylillä!
Jos joku monikulttuurisessa liitossa elävä haluaa vaihtaa ajatuksia, laittakaa mailia! Erityisesti haluaisin keskustella muslimimiesten kanssa olevien ihmisten kanssa. HUOM. Itse olen muslimi, mutta olin sitä jo ennen kuin tapasin mieheni. Katsotaan, saako joku herneet nenään tosta.... :) Sana on vapaa, eikä mua kielteiset kommentitkaan hetkauta :D Mä olen saanut tästä asiasta niin paljon paskaa niskaan, ettei mikään tunnu enää missään.... :-)