Nahkea hikinen matka

Olisko hienoooo.....?????
Sukulaisen luokse olet matkalla kyläilemään, on matkaa 100km edessä.
Pilvettömältä taivaalta paahtaa aurinko, tunnet, kuinka hikikarpalot tipahtelevat kailokuopistasi paidallesi ja rintakehällä on hikikarpaloita, autossa lämpöä +35.
Perille saavut, on iho nahkea jo suolainen, t-paita selkään liimautuneena ja sortsit pohkeisiin.
Sukulaisen luokse menet ja sisällä asunnossa on lämpöä lähemmäs +30 astetta.
Tunnet, kuinka hikipisarat valuvat päälakeasi pitkin ja pää on hiestä märkä.
Parin tunnin kuluttua kutsuu pöytä, lohikeittoa keittänyt on sukulainen ja hikisenä nyt sitten lohikeittoa kuumaa vielä, syömään.
Vatsasi jo pullottaa, sukulainen toteaa, siellä on vielä lohikeittoa, nyt pitää ottaa lisää, kaikki pitää syödä, minä kaadan sinulle loput, kyllä sinä jaksat, on kotimatka edessä vai laitanko purkkiin ja mukaan otat.
Suolatonta on lohikeitto ja sukulainen toteaa, kun suolaa lisäät, että älä laita lisää suolaa, liikaa suolaa kyllä nyt laitat.
Ei siitä ripistimestä edes suolaa meinaa tulla, kun on kolme onnettoman pientä reikää.
Mikä hiton pakkosyöttö homma tämä on, laittaa sen lohikeiton loppun jääkaappiin ja lämmittää seuraavana päivänä, miksi kaikki pitää syödä yhdellä kertaa.
Eikö sukulainen tajua, että kannattaa muutenkin tehdä ruokaa muutamaksi päiväksi ja lämmittää, ei tarvi joka päivä kokata alusta alkaen.

Sitten on hetken ruokalepo ja alkaa sukulainen kahvia keittämään.
Kumaa kahvia kuumassa asunnossa, oikein hienoa ja hiton kurrimaitoa, kun ei ole kermaa tai edes sinistä maitoa kaataa jäähdyttämään kuumaa kahvia.
Kaksi mukillaista, huom, ei kahvikupillista olen juonut ja tuputtaa, ota lisää vielä, täällä on vielä puoli mukillista, ei tarvi viemäriin kaataa.
Hiki valuu solkenaan kuuman kahvin aiheuttamana.
Sama pakkotuputus jatkuu, pitää tuputtaa, vaikka maha pullottaa kahden kahvimukillisen jälkeen ja sitten vielä, tuputtaa syö tuosta loput pitkosta, ei sitten kuivu ja mene pilalle.
Panee sen lopun pitkon jäääkaappiin ja kaataa sen kahvinlopun viemäriin, mikä siinä on niin vaikeaa vai pitääkö sukulainen minua viemärinä, johon kaikki tungetaan.

Vihdoin alkaa kotimatka, hikinen, nahkea ja pitkä kotimatka auringon korventaessa pilvettömältä taivaalta.
Tuollaisesta kyläilystä ja matkasta toipumiseen menee vähintään viikko!!!