Jumalan kieltämisen suunnaton pahuus

Kuinka moni itsemurha oltaisiin voitu estää jos ihmiset ympärillä eivät olisi uskotelleen itsensä murhanneelle, ettei Jumalaa ole? Että se itsensä murhannut on yksin ja ilman toivoa pelastuksesta? Ainoa tapa millä täysin murtunut ihminen saadaan perääntymään itseinhosta on se, että hänelle kerrotaan ja että hän vastaanottoo Jeesuksessa olevan sovituksen. Meidän ihmisten ei tarvitse inhota itseämme loputtomiin kun hyväksymme, että Kristusta on vihattu meidän puolestamme. Että maailmankaikkeuden Luoja tuli maailmaan Jeesuksessa ja uhrasi itsensä meidän pahojen tekojemme tähden ja kaiken meidän heikkoutemme ja vajavaisuutemme ja epäonnistumisemme tähden. Ihmisten mielialoihin, itsetuntoon ja koko elämään vaikuttaa oleellisesti se mitä muut ihmiset puhuvat ja mihin uskovat ja mitä tekevät.

Puhe ei ole viatonta ja harmitonta, vaan sillä on seuraamukset. Puhumalla muiden ihmisten mukana asioita jotka edistävät pahuutta ja saavat aikaan pahaa, me tulemme osallisiksi niistä pahoista asioista joita tapahtuu.

Matteus 15:17-19
'Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. '

Jaakobin kirje 3:5-8
'Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. '

Entä sitten Jumalan nimissä tehty paha? Jeesuksen nimessä voidaan tehdä pahaa ainoastaan siten, että hänen sanojaan ja opetuksiaan ei totella ja oteta vastaan.

Matteus 5:38-42
' Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. '

Matteus 5:44
'Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, '

Roomalaiskirje 13:9-10
'Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. '

Roomalaiskirje 12:19-21
'Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.'

Luukas 6:27-28
' Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. '

Jeesus ohjeisti jättämään kaiken vihan ja tuomion Jumalalle. Ristiretket eivät olleet Jeesuksen käsky, Kirkot pitivät Raamatun omissa käsissään ja kansalle uskoteltiin, että Jeesus tahtoi heidän vihaavan, kostavan ja tappavan.

Kaikki lähtee epäuskosta Jumalan Sanaan. Siis epäuskosta Jeesukseen ja Jumalaan. Se aiheuttaa sodat, se aiheuttaa kaiken pahan. Jos jokainen rakastaisi lähimmäistään niinkuin itseään, asiat olisivat toisin. Siksi me ihmiset, epäuskossa, tulemme osalliseksi kaikkeen pahaan maailmassa.

Roomalaiskirje 14:22-23
'Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.'