Kertoisittoko mielipiteitä?
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa vähän yli vuoden, josta olemme asuneet yhdessä kohta 8kk. Kaikki on mennyt hyvin ja olemme onnellisia. Minua vaan epäilyttää yksi juttu.
Olemme puhuneet kihloihin menemisestä välillä. Ei kuitenkaan vakavsti, koska se ei ole ajankohtaista. Itse olisin kyllä valmis menemään hänen kanssaan kihloihin ja vaikka naimisiinkin. Mies kuitenkin sanoo, ettei halua vielä näin nuorena (olen 21 ja hän 22) sitoa itseään keneenkään. Tiedän kyllä, että hän rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta mistä sitten kiikastaa?
Kieltämättä ollaan nuoria, mutta ei niin nuoria kuitenkaan, etteikö osattai rakastaa ja elää yhdessä. Eihän sillä iällä niin suurta merkitystä ole. Aivan samalla tavalla aikuisetkin ihmiset saattavat ajautua suhteessan eroon.
Minä jaksan kyllä odottaa. Olen vain miettinyt, että tarkoittaako tuo sitä, että mies on minun suhteeni epävarma? Ja onhan hän jo tavallaan sitoutunut, kun asumme yhdessä. Jos meille tulee ero, toinen jää tyhjän päälle.
Auttakaa... Ilmeisesti olen sittenkin liian nuori, kun en tätä oikein osaa ymmärtää...
Kiitos!
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa vähän yli vuoden, josta olemme asuneet yhdessä kohta 8kk. Kaikki on mennyt hyvin ja olemme onnellisia. Minua vaan epäilyttää yksi juttu.
Olemme puhuneet kihloihin menemisestä välillä. Ei kuitenkaan vakavsti, koska se ei ole ajankohtaista. Itse olisin kyllä valmis menemään hänen kanssaan kihloihin ja vaikka naimisiinkin. Mies kuitenkin sanoo, ettei halua vielä näin nuorena (olen 21 ja hän 22) sitoa itseään keneenkään. Tiedän kyllä, että hän rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta mistä sitten kiikastaa?
Kieltämättä ollaan nuoria, mutta ei niin nuoria kuitenkaan, etteikö osattai rakastaa ja elää yhdessä. Eihän sillä iällä niin suurta merkitystä ole. Aivan samalla tavalla aikuisetkin ihmiset saattavat ajautua suhteessan eroon.
Minä jaksan kyllä odottaa. Olen vain miettinyt, että tarkoittaako tuo sitä, että mies on minun suhteeni epävarma? Ja onhan hän jo tavallaan sitoutunut, kun asumme yhdessä. Jos meille tulee ero, toinen jää tyhjän päälle.
Auttakaa... Ilmeisesti olen sittenkin liian nuori, kun en tätä oikein osaa ymmärtää...
Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olette tosiaan vielä hyvin nuoria, ettekä ole edes seurustelleet vielä kovin kauaa. On hieman eri asia "vain" asua samaa kämppää kuin mennä kihloihin ja naimisiin, sillä siinähän on kysymys päätöksestä elää loppuelämänne yhdessä. Kihlautuminen tuntuu nykyään olevan joku muotijuttu, sormuksia ostellaan ja heitetään nurkkaan tämän tästä. En toki väitä, ettei suhteenne voisi kestää, mutta suosittelisin vielä odottelemaan ihan rauhassa.
No olenpa minä kyllä sitä mieltä,että jos tietää mitä haluaa ja on varma siitä,niin on myös rohkeutta tehdä niin.Ymmärrän minnin epävarmuuden,ja itseäni kiusaisi varmasti sama tilanne.Mutta koska poikaystäväsi kumminkin haluaa vielä aikaa ,niin varmasti annat sitä jos hänet haluat.Toivottavasti poikaystäväsi kumminkin tajuaa ettet ikuisesti jaksa odotella,menee varmasti halut ja into.Ja oikeasti,ikuinen odotus voi tuhota suhteen.Menee usko,ja se vaikuttaa kaikkeen.Kesän jatkoja sulle,Minni!
Kiitos teille kun vauvaiduitte vastaamaan.
Minä annan kyllä miehelleni aikaa, sillä en halua painostaa häntä. Haluan, että hän on täysin varma omista tunteistaan ennen kuin sitoo itseään minuun. Minä olen varma itsestäni, sen vuoksi olen myös valmis sitoutumaan loppuelämäkseni häneen.
Olen nuori, mutta kunnoitan vanhoja perinteitä. En pidä kihloihin menoa minään muoti juttuna. Mielstäni kihloihin meno on avioliitto lupaus. Kihlauksen jälkeen tulisi n. vuoden sisällä solmia avioliitto. Tsätä olemme mieheni kanssa molemmat samaa mieltä.
Minun mieltäni vaan vaivaa se, kun toinen ei ole varma. Olen aikaismmen itse ollut suhteessa, jossa minä olin se epävarma osapuoli. En tiennyt rakastanko vai enkö, vaikka väitinkin rakastavani. Mistä tiedän, ettei mieheni ole nyt samassa tilanteessa kuin minä silloin?
Olen aivan hulluna häneen enkä haluaisi menettää häntä mistään hinnasta. Olemme puhuneet mieheni kanssa näistä asioista aina välillä. Aina hän sanoo, että haluaa olla kanssani ja rakastaa minua. Silti hän ei halua sitoutua.
Olen miettinyt myös lasten hankkimista hänen kanssaan. Meillä menee vielä muutama vuosi ennen kuin koulut on molemmilta loppunut. Laskin, että olemme silloin 23 ja 24 vuotiaita. Sitten pitäisi olla töissäkin muutama vuosi ja hankkia sellainen asunto, jossa lapsia voisi kasvattaa. Sen jälkeen olisimme ehkä n. 25 ja 27 vuotiaita.
Minä haluaisin saada lapseni nuorena, että jaksan olla heidän kanssaan ja kasvattaa heitä kunnolla. Voi tulla vaan aika kiire, jos haluaa kaksi lasta ennen kuin on 30 vuotias.
Eikös ole ihan totta, että voi mennä kauan aikaa ennen kuin tulee raskaaksi, jos on syönyt pitkään e-pillereitä?
Kertokaa te viisaammat minulle, pliis!
Mulla ei ole oikein ketään keneltä näitä asioita kysyisin, sen vuoksi kysyn täältä neuvoa.
Kiitos!
Elämässä on se onni, että aina sattuu vahinkoja, eikä kaikesta suunnittelemisesta huolimatta voi päättää kaikkien asioiden kulkua.
Kun kerran ajattelet, että kihlaus johtaa suoraan avioliittoon ja se lapsien tekoon - ihmetteletkö tosiaan, että poikaystäväsi epäilee? Eikö ole vain luonnollista miettiä tuollaisia asioita melko pitkään. Rakkaus ja sitoutuminen rakkauden vuoksi teillä on jo. Seurakunnan ja yhteisön silmien edessä te voitte sitoutua myöhemminkin. Anna miehellesi aikaa, jos hän rakastaa sinua ja haluaa samoja asioita kuin sinä (esim. lapsia), hän varmasti rengastaa sinut ennen pitkää.
Sinuna en niin laskisi niitä vuosia, lapsia ehdit vielä tekemään (nuorenakin) ja naimisiinkin ehditte. Olette seurustelleet vasta vuoden. useimmat ihmiset seurustelevat kahdesta viiteen vuotta ennen kuin menevät kihloihin, lapsien tekemisestä puhumattakaan.
Pitkä aika raskaaksitulemista odotellessa saattaa olla hyvinkin suhteellinen käsite. Onko 5 kuukautta kovin pitkä aika loppuelämää ajatellen? Ei kai.
Kiitos näkökannastasi!
En ajatellut asiaa ehkä tarpeeksi pitkälle ennen kuin täältä apuja pyysin.
Epävarmuudessa on vaan tympeä olla. kait pitäisi vaan luottaa ja unohtaa turha tulevaisuuden suunnittelu vielätässä vaiheessa. Kyllähän se tulevaisuus sieltä tulee ihan itsestäänkin!