Ihmiset tulevat aina vaan enemmän paikallaanpysymättömimmiksi

Tee koe. Pane mies sohvalle makaamaan. Jos hän on siinä vielä tunnin kuluttua, olet löytänyt hyvän miehen.

Tervepäisetkin on kuin adhd.
Kurjaa ettei ole opetettu viettämään tylsyyttä. Jossain vaiheessa on pakko opetella ja kaikki perusasioiden opettelu on paljon raskaampaa (ja nöyryyttävämpää!) aikuisena kuin lapsena. Nuori aikuinen masentuu sellaisesta.

Tosta luennoimisesta. Niin mäkin aina uneksi, että jorisisin yleisölle tunnin. Mutta viime kesän kasvatustieteiden opinnoissa. Niin ei pidäkään pitää yksisuuntaista luentoa, vaan ottaa yleisö mukaan. Että sallitaan sellanen puheen jorina. Laittaa ryhmätöihin ja pitäs sen luennon vaikka kässän luokassa. Ja etenkin nuorten kanssa. On koulussakin järjestetty jopo koulutusta. Eli työelämän kanssa mukana ja itekin oon ollu opastamassa. Hyvin toi on menny adhd oppilaankin kanssa. Papit nyt on vähän semmosia, ei niiden kaikkeen sanomiseen pidä uskoo.

Minä kävin nuorena kahden viikon ajan kestäneen rippikoululeirin ja siellä oli niin mukavaa, että olisin voinut olla siellä toisetkin kaksi viikkoa. Nuoret olivat tulleet sinne ympäri Suomea!

Nuoria on erilaisia. Toiset kokevat rippileirit ja vastaavat tapahtumat stressaavina, jopa ahdistavina. Toki on syytä pohtia, miksi ahdistus tiettyjä tilanteita kohtaan on lisääntynyt vai onko niin, että nykyään uskalletaan vain tuoda enemmän esiin se, mitä joskus aikoinaan peiteltiin. Itse muistan rippileirin todella hauskana ja antoisana, melkeinpä yksi parhaimpia nuoruuden kokemuksiani ja samoilla linjoilla on ystäväni. Ehkä meillä sattui olemaan hyvä porukka, kivat aikuiset ja mitä upein miljöö, niin ei paljoa löytynyt valitettavaa. Olin myös isosena rippileireillä sekä ohjaajana muilla lasten kesäleireillä, joten kokemusta leireistä on vähän enemmänkin. Minulle leirit olivat ihan parasta kesässä.

Teini-ikäinen poikani viihtyi hyvin rippileirillä, vaikka kokikin jotkut asiat vähän tylsinä. Pääsääntöisesti kuitenkin hän tykkäsi olla leirillä eikä hänellä ollut mitään ahdistusta asian suhteen eikä tietääkseni hänen kavereillaankaan. Asiaa saattaa auttaa se, että poikani on reissannut paljon urheilun vuoksi ulkomaita myöden, viime vuosina täysin ilman vanhempia, joten hänelle ja monelle hänen kaverilleen kotoa pois oleminen on tuttua puuhaa, mikä takuulla helpottaa ajatusta siitä, että on useita öitä pois kotoa.

Treffeillä en olekaan hetkeen käynyt, joten siihen puoleen en ota sen enempää kantaa muuta kuin, että jos miehellä on kauhea kiire ostamaan melkein aikuiselle lapselle valmisruokaa niin kyllä se vähän ihmetyttäisi Kyllä minäkin ruokaa lapselleni teen, mutta jos olen ruoka-aikaan jossain muualla niin joko olen tehnyt ruoan ennalta valmiiksi tai sitten lapsi hoitaa itse itselleen ruoan. Oletan, että teini-ikäinen kykenee jo jotain itselleen valmistamaan tai vähintäänkin hakemaan kaupasta sen valmisruoan.

Aletheias