Mieheni vanhemmat kyläilevät meillä todella usein(noin 4 kertaa viikossa joskus enemmänkin)ja minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa enemmän mieheni kanssa.siksi aloitimme viime syksynä yhteisen harrastuksen(ralli),jonka tarkoitus oli että yhdessä käytäis katsomassa ja ajamassa.no nyt nämä "ihanat" appivanhemmat änkeävät jokaista kisaa katsomaan.eli käytännössä minä vietän viikonloput appivanhempien kanssa katsoen kun mies ajaa.siksi olenkin alkanut suosiolla jäämään kotiin.sitten kehdataan ihmetellä kun en ole tukemassa ja kannustamassa miestäni.olisinhan minä siellä jos appivanhemmat jäis kotiin.mieheni ei taas kehtaa vanhemmilleen sanoa asiasta.enkä minäkään.haluavat kannustaa poikaansa mutta eivät ymmärrä että aiheuttavat meidän parisuhteeseen särön kun koen jääväni vaille huomiota.viikonloput kun ovat oikeastaan ainoa aika jolloin jaksaisi jotenkin huomioida toista...helliä ja hemmotella.viikot menevät töissä ja kotitöissä ja sitten appivanhempia kestitessä.tämä huomion puute on vaikuttanut myös siihen että en halua enää seksiä juuri ollenkaan.kerran viikossa mieheni mieliksi(vähän niin kuin velvollisuudesta)annan.pelkäänkin että appivanhemmat tukahduttavat meidän rakkauden kokonaan. :( muutto kauemmaksikaan ei oikein onnistu(työpaikat ja juuri ostettu omakotitalo).jotain pitäisi silti keksiä,mutta mitä?neuvoja kaivataan!
appivanhemmat aina mukana
minä vaan
122858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai siinä auta kuin suoraan ja nätisti puhuminen. Puhukaa vaikka kuherruskuukaudesta tms. jota haluaisitte keskenänne viettää kotona ja harrastusten parissa. Luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän ja irrottavan napanuoransa pojastaan.
Kyllä sitä joskus kaipaa omaakin rauhaa ja mielestäni appivanhempasi ovat jollakin tavalla.. miten sen nyt sanoisi.. tunkeilevia.. en hakenut ihan tuota, koska tuohan on jo itsestään selvää, mutta en keksi nyt muutakaan sanaa..:)
Oletko keskustellut miehesi kanssa asiasta ja mitä mieltä hän on? Eikö häntä haittaa se, että et käy enää kannustamassa häntä? Älä anna appivanhempien turruttaa rakkauttanne, äläkä suostu vain velvollisuudesta. Jos miehesi ei ymmärrä tilannettanne niin älä anna ollenkaan, koska pitäähän seksin tuntua molemmista nautinnolliselta. Voithan myös yrittää sanoa asiasi suoraan appivanhemmillesi, koska kertomasi perusteella epäilen, että miehesi ei sano heille kuitenkaan. Itsellä sama tilanne.. mieheni ei sano mitään äitiään vastaan, mutta kyllä minulle. On kuulema kasvatettu (uskovaisesta perheestä kun on) niin, että pitää kunnioittaa vanhempiaan.. mutta kyllä sen kunnioituksen on oltava molemminpuolista.
Kuvaamastasi tilanteesta kunnioitus on kyllä kaukana. Aivan kuin omastani, josta on myös kunnioitus kaukana. (Jos kiinnostaa, tarinani voi käydä lukemassa tuolta alempaa "uskova anoppi" -kirjoituksen alta, jonne olin vastannut ja kertonut oman tarinani samalla nimimerkillä.)
Voimia sinulle ja toivottavasti saatte selvitettyä tilanteenne!
Et nyt maininnut kauheasti mitä miehesi on mieltä. Itse asun omien vanhempieni naapurissa mutta alusta alkaen olen tehnyt selväksi että jokainen elää omaa elämää. Jos apua tarvii sitä saa pyytää milloin vain mutta muuten saa kökkiä omissa oloissaan.
PUhu suoraan KIIHKOTTA miehellesi mitä ajattelet/koet. Ja ota sellainen kanta että sinulla on "munaa" sanoa suoraan appivanhemmillisei kun tulevat viikolla neljättä kertaa kylään että mielestäsi tämä on vääristynyt tilanne. Jos suuttuvat.. so what? Ei täällä ole jokaisella kuin yksi elämä, eikö?
Zemppistä!
olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta...siis että kahdenkeskistä aikaa tarvitaan paljon enemmän kuin sitä nyt on.ja hän onkin sitä yrittänyt järjestää.mutta sitten kun hänen vanhempansa soittavat ja kuulevat suunnitelmistamme niin hän ei pysty sanomaan vanhemmilleen ei.ei tietysti halua pahoittaa heidän mieltään.erityisesti äitinsä mieltä.ja aika vaikea siihen on mitään sanoa jos äiti alkaa innoissaan puhumaan että he lähtevät mukaan ja sitten tehdään niin ja mennään sinne....päläpälä.olenkin sanonut että pitääkö kaikista meidän suunnitelmista heille edes kertoa.kyllä ne sitten huomaa että jollaan reissussa jos ei kotona ollakaan kun tulevat kahville.mutta olisi se kiva olla kotonakin välillä ilman että tarvii pelätä että kohta tulee taas vieraita.
Lisäisin vielä
Olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta... siis että kahdenkeskistä aikaa tarvitaan paljon enemmän kuin sitä nyt on, ja hän onkin sitä yrittänyt järjestää.
Mutta sitten kun hänen vanhempansa soittavat ja kuulevat suunnitelmistamme niin hän ei pysty sanomaan vanhemmilleen ei - ei tietysti halua pahoittaa heidän mieltään. Erityisesti äitinsä mieltä.
Ja aika vaikea siihen on mitään sanoa jos äiti alkaa innoissaan puhumaan että he lähtevät mukaan ja sitten tehdään niin ja mennään sinne.... päläpälä.
Olenkin sanonut että pitääkö kaikista meidän suunnitelmista heille edes kertoa? Kyllä ne sitten huomaa että jollaan reissussa jos ei kotona ollakaan kun tulevat kahville.
Mutta olisi se kiva olla kotonakin välillä ilman että tarvii pelätä että kohta tulee taas vieraita.
Jottei lukemisen arvoinen juttusi jäisi joiltakin lukematta, panin sekaan hiukan ilmaa ja isot kirjaimet lauseiden alkuun.
-----------------------------------------------------------------
Mieheni vanhemmat kyläilevät meillä todella usein (noin 4 kertaa viikossa joskus enemmänkin) ja minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa enemmän mieheni kanssa.
Siksi aloitimme viime syksynä yhteisen harrastuksen (ralli), jonka tarkoitus oli että yhdessä käytäis katsomassa ja ajamassa.
No nyt nämä "ihanat" appivanhemmat änkeävät jokaista kisaa katsomaan. Eli käytännössä minä vietän viikonloput appivanhempien kanssa katsoen kun mies ajaa.
Siksi olenkin alkanut suosiolla jäämään kotiin. Sitten kehdataan ihmetellä kun en ole tukemassa ja kannustamassa miestäni. Olisinhan minä siellä jos appivanhemmat jäis kotiin.
Mieheni ei taas kehtaa vanhemmilleen sanoa asiasta, enkä minäkään. Haluavat kannustaa poikaansa mutta eivät ymmärrä että aiheuttavat meidän parisuhteeseen särön kun koen jääväni vaille huomiota.
Viikonloput kun ovat oikeastaan ainoa aika jolloin jaksaisi jotenkin huomioida toista... helliä ja hemmotella. Viikot menevät töissä ja kotitöissä ja sitten appivanhempia kestitessä.
Tämä huomion puute on vaikuttanut myös siihen että en halua enää seksiä juuri ollenkaan. Kerran viikossa mieheni mieliksi (vähän niin kuin velvollisuudesta) annan.
Pelkäänkin että appivanhemmat tukahduttavat meidän rakkauden kokonaan. :(
Muutto kauemmaksikaan ei oikein onnistu (työpaikat ja juuri ostettu omakotitalo). Jotain pitäisi silti keksiä, mutta mitä?
Neuvoja kaivataan!
kyllä mä tiedän isojen kirjaimien,pilkkujen ja muiden välimerkkien paikat.toisten ihmisten vaan täytyy tehdä töitä eikä istua päivät pitkät netissä surffaillen.töitten välissä siis purin sydäntäni eikä siinä ole aikaa kaiken maailman välimerkkeihin puuttua.pyydän tuhannesti anteeksi että en viitsi tässäkään viestissä kiinnittää niihin huomiota. :P
Appelanväkesi on keksinyt ovelan konstin... siis RALLIKISAT... sitoakseen poikansa itseensä.
Kyllä he varmaan rallistakin tykkäävät, mutta alitajuisesti tykkäävät sotkeutua teidän perheeseenne sijaisvanhemmiksi.
He eivät ole valmiit luopumaan pojastaan, ja kas, hyvä konsti on tälläytyä teidän vaivoiksenne.
Olet aiheesta suuttunut!
Joudut varmaan tulevaisuudessa aika tiukasti tykittämään, että saat tuon systeemin hajalle.
Tää "ralliriippuvuus" taitaa olla kinkkisemmästä päästä, eli varsin ovela tapa sitoa poikakulta itseensä.
Jos puolisosi ei tajua irrottautua, niin sinähän siitä ennen pitkää joudut lähtemään tai jäämään, jos jaksat sietää heitä.
Se, että seksi ei maistu, on varsin luonnollista. Alitajunnassasi puoliso on muuttunut äidin pikkupojaksi, joten kuka sitä nyt alaikäisen kanssa vehtaisi.
Sinä tarvitset AIKUISEN miehen.
mutta ei vissiin kantsi auttaa ketään kun tuollainen ryöppy tulee niskaan heti. Sori kun yritin.
kyllävarmastiymmärrätpilkkujenjapisteidenynnämuidentarkoituksenmuttetvainviitsikäyttääniitäolisikuitenkinsuotavaakirjoittaasellaistatekstiäjotajokupystyisijopalukemaanymmärrätvarmastiettätällätavallakirjoitettutekstionvarsinhankalastiluettavissa
miehesi heidän ainoa lapsensa?
Kyllä on mukava lueskella näitä tekstejä ja tyytyväisenä myhäillä, kun on itse ollut kaukaa viisas ja valinnut opiskelukaupungin sen mukaan, että on vähintään 200 kilometrin päässä vanhemmista.
Kotikaupungissakin olisi vastaava koulutusohjelma ollut tarjolla, mutta eipähän käy mutsi nurkissa nuuskimassa. Tulevaisuudessa täytyy muuttaa kyllä vieläkin kauemmaksi, niin voi hyvällä tekosyyllä jättää äitienpäivän vierailun väliin ja käydä enää jouluna ;)
Kumpa muutkin olisi yhtä fiksuja...