Miten ateistien suurempi älykkyys näkyy käytännössä?

Ei mitenkään!

En mumise kädet ristissä itsekseni ja kuvittele jonkun hahmon kuulevan sen. Arvelen tämän olevan merkki korkeammasta älystä.

Ateisteja on vaikeampi huijata millään tavalla.

Mm. siinä, että me pohdimme , analysoimme ja kyseenalaistamne asioita jopa jo lapsina, emmekä ota vastaan ristiriitauksia, jos tapa tai joku auktoriteetti niin sanoo.

Lähde, kiitos.
Moni ateisti on käytännössä uskossa. Uskonto vaan ei ole kristinusko.

shakkimatti sanoi uskovainen , kun retupetterien tason ylitti 🤣🤣🤣

Yksi mielenkiintoinen fakta on se, että Luterilainen yhtyy pölynimuriin evankejuodessaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että **ateistit keskimäärin suoriutuvat paremmin älykkyystesteissä kuin uskonnolliset ihmiset**[43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054](https://tieku.fi/kulttuuri/uskonto/tasta-syysta-ateistit-ovat-alykkaampia-kuin-uskonnolliset-ihmiset?citationMarker=43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054 "1")[43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054](https://www.nainen.com/ateistit-ovat-alykkaampia-kuin-uskonnolliset-ihmiset-paljastaa-tutkimus/?citationMarker=43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054 "2"). Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa havaittiin, että ateistit luottavat enemmän faktoihin kuin intuitioon, mikä voi auttaa heitä ratkaisemaan ongelmia tehokkaammin[43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054](https://www.nainen.com/ateistit-ovat-alykkaampia-kuin-uskonnolliset-ihmiset-paljastaa-tutkimus/?citationMarker=43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054 "2"). Toisaalta professori Markku Ojanen on huomauttanut, että **uskonnollisuus voi lisätä hyvinvointia, onnellisuutta ja elinikää**, mikä voi olla merkittävä etu uskonnollisille ihmisille[43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054](https://www.kotimaa.fi/professori-ojanen-ateistit-maksavat-alystaan-korkean-hinnan/?citationMarker=43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054 "3").

On tärkeää muistaa, että nämä tutkimukset käsittelevät keskimääräisiä tendenssejä, eivät yksittäistapauksia—maailmassa on sekä erittäin älykkäitä uskovaisia että vähemmän älykkäitä ateisteja[43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054](https://tieku.fi/kulttuuri/uskonto/tasta-syysta-ateistit-ovat-alykkaampia-kuin-uskonnolliset-ihmiset?citationMarker=43dcd9a7-70db-4a1f-b0ae-981daa162054 "1"). Älykkyys on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten koulutus, ympäristö ja persoonallisuus.

Mitä mieltä itse olet tästä aiheesta?

Miten minä ateisti pappina siunaan tulevia aviopareja Alanko minä puhumaan Vai onkse oksi tosiinista serotonista ja muista välittäjäaineista vaikka Puhunko minä jostakin korkeammasta kulttuurista. ei kehoitan eroamaa nyt. Annet loppuu.

Jumalalle kelpaa myös vajainkin reppana, kunhan hän ottaa Jeesuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi. Tämä reppana, on rakastettu ja täysivaltainen Jumalan lapsi. Mutta mssä ovat ateistit, älynsä kanssa ? He itkevät hampaitaan kiristellen helvetissä. Joku ateisti rehvasteli ylimielisenä pelimiestaitojaan, mutta ei ole edes tajunnut, kuinka huonot kortit hänellä on. Sillä jos Jumala on olemassa, hän joutuu helvettiin, jos Jumalaa ei ole, hän joutuu samaan paikkaan kuin uskovatkin. Mutta jos Jumala on, kristitty pääsee käsittämättömän loisteliaaseen Jumalan rauhan ja rakkauden valtakuntaan. Ateisti itselleen mieluisan Luziferin paikkaan, johon maailman pahuus kerätään.

Onko ateisti siis sairas sitenkin? Miksi hän muuten pohtisi omaa ja toisten älykkyyttä?

Kyllä se on tosi. Ota vastaan Jeesus. Kukaan ei häpeä. Et myöskään itse. On monia kulttuureita. Ateismi tuottaa pahaa mieltä. Varoitus jopa yök tokissa. Rääpäle jaylenox 75. Pilkkaaja. Kyllä ihmiset huomas missä pahuus asuu.

Miten korkeampi älykkyys näkyy elämässä yleensä? Ei välttämättä mitenkään, koska systeemi on rakennettu keskiverroille.

Älykäs ymmärtää, ettei taivas ja avaruus ole "tuolla" ja me "täällä" sitä tarkkailemme kuin elokuvissa.
Sattuma ei ole jumalan johdatusta.

Uskon ja ymmärryksen vuorovaikutus
Kysymys Jumalan läsnäolon ymmärtämisestä on monimutkainen, ja sitä usein tarkastellaan uskon, järjen ja henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Tarjotut lähteet tarjoavat erilaisia ​​näkökulmia tähän aiheeseen korostaen uskon ja ymmärryksen välistä vuorovaikutusta, Jumalan läsnäolon etsimisen tärkeyttä ja järjen roolia hengellisessä elämässä.

Jumalan läsnäolon etsiminen
[1][1]Eräs lähde korostaa uskon ja ymmärryksen välistä yhteyttä lainaten Heprealaiskirjeen 11:3:a: "Uskon kautta ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä."[1]Tämä jae antaa ymmärtää, että usko on tie jumalallisen ymmärtämiseen. Lähde kuitenkin varoittaa myös järjen täydellisestä hylkäämisestä ja huomauttaa, että Raamattu kannustaa kriittiseen ajatteluun ja tiedon arviointiin. Lähde varoittaa ajatuksesta, että ihmisen on jätettävä ymmärryksensä syrjään kokeakseen Jumalan läsnäolon, ja ehdottaa, että todellinen ymmärrys tulee uskomustemme lähteen erottamisesta – olivatpa ne peräisin ihmisistä, paholaisesta tai Jumalasta.[1]

Järjen ja intuition rooli
[4][2][4][2]Useat lähteet korostavat Jumalan läsnäolon aktiivisen etsimisen tärkeyttä. Yksi lähde kannustaa lukijoita ymmärtämään, että he ovat aina Jumalan läsnäolossa, kuten lapset vanhempiensa edessä tai kuninkaiden lapset isänsä, kuninkaan, edessä.[4]Tämä lähde ehdottaa, että meidän tulisi tehdä päätöksiä Jumalan läsnäolossa ja kehittää tietoisuutta Hänen jatkuvasta läsnäolostaan.[4]Eräs toinen lähde korostaa läheisen suhteen tavoittelun tarvetta Jumalaan ja myöntää, että Hänen ymmärtämisessään saattaa olla esteitä.[2]Tämä lähde kannustaa lukijoita lähestymään Jumalaa nöyrästi ja oppimishaluisesti, tunnustaen, että todellinen ymmärrys tulee syvemmästä yhteydestä jumalalliseen.[2]

Ihmisen ymmärryksen rajat
[2][2][2][2][2][2]Vaikka usko esitetään keskeisenä tekijänä Jumalan ymmärtämisessä, lähteet tunnustavat myös järjen ja intuition roolin. Yksi lähde korostaa viisauden etsimisen tärkeyttä Jumalan sanan ymmärtämisen kautta ja ymmärryksen rukoilemista.[1]Toinen lähde korostaa Pyhän Hengen roolia opastamisessa ja opettamisessa, auttaen yksilöitä ymmärtämään totuutta.[2]Lähde antaa myös ymmärtää, että Pyhä Henki voi opastaa ihmisiä ja auttaa heitä löytämään oikean polun.[2]Lähde antaa myös ymmärtää, että Pyhä Henki voi opastaa ihmisiä ja auttaa heitä löytämään oikean polun.[2]Lisäksi lähde korostaa sisäisen äänen kuuntelemisen tärkeyttä, joka voi olla ohjauksen ja viisauden lähde.[2]

Nöyryyden ja avoimuuden merkitys
Useat lähteet tunnustavat ihmisen ymmärryksen rajoitukset jumalallisen suhteen. Eräs lähde huomauttaa, että vaikka voimme ymmärtää Kristuksen kautta tarjotun pelastuksen, emme välttämättä täysin ymmärrä itse Jumalaa.[1]Toinen lähde korostaa, että jumalallinen on ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa.[3]

Kokemuksen rooli
Lähteet korostavat johdonmukaisesti nöyryyden ja avoimuuden merkitystä Jumalan läsnäolon etsimisessä. Yksi lähde kannustaa lukijoita lähestymään Jumalaa halukkaasti oppimaan ja olemaan avoimia Pyhän Hengen johdatukselle.[2]Eräässä toisessa lähteessä ehdotetaan, ettemme saisi olla niin ylimielisiä, että kuvittelisimme ymmärtävämme kaiken Jumalasta.[3]

[4][4]Erään lähteen mukaan Jumalan läsnäolon kokemus on henkilökohtainen ja että se löytyy elämän jokapäiväisistä hetkistä.[4]Lähde kannustaa lukijoita kehittämään tietoisuutta Jumalan läsnäolosta jokapäiväisessä elämässään ja ilmaisemaan kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on.[4]

Yhteenvetona voidaan todeta, että Jumalan läsnäolon ymmärtäminen edellyttää uskon, järjen ja henkilökohtaisen kokemuksen yhdistelmää. Se edellyttää aktiivista Jumalan etsimistä, avoimuutta Hänen ohjaukselleen ja inhimillisen ymmärryksen rajoitusten tunnustamista. Se edellyttää myös nöyryyden ja kiitollisuuden tunteen kehittämistä sekä sen tunnustamista, että Jumala on aina läsnä.

Rakkauden voima pahuutta vastaan
Pahan ymmärtäminen
Kysymys kysyy, miten ymmärtää ja reagoida pahaan. Arvovaltaisimmat lähteet korostavat, että rakkaus on voimakkain voima pahaa vastaan. Tätä käsitettä tutkitaan useiden uskonnollisten ja filosofisten näkökulmien kautta, korostaen anteeksiannon, myötätunnon ja hyvän valitsemisen tärkeyttä pahan sijaan.

Paha on monimutkainen käsite, jota usein kuvataan hyvän puuttumisena tai sitä vastustavana voimana. Tarjotut lähteet tarjoavat näkemyksiä siitä, miten paha ilmenee ja miten se voidaan voittaa. Yksi lähde korostaa, että paha ei ole vain hyvän puuttumista, vaan todellisuutta, joka on olemassa sekä sisällämme että ulkopuolellamme [6]. Tämä on linjassa sen ymmärryksen kanssa, että ihmisillä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä [3].

Rakkauden rooli
Käytännön sovelluksia
Rakkaus esitetään lopullisena aseena pahaa vastaan. Raamattu sanoo, että "rakkaus ei pidä kirjaa vääryyksistä" [1]. Tämä tarkoittaa, että jonkun rakastaminen tarkoittaa sitä, ettei murehdi hänen vääryyksistään, vaan antaa hänelle anteeksi. Tätä korostaa entisestään ajatus siitä, että rakkaus on kärsivällinen, ystävällinen eikä kadehdi tai kersku [1].

Pahan voittaminen
Lähteet tarjoavat käytännön tapoja osoittaa rakkautta pahan edessä. Yksi keskeinen näkökohta on anteeksianto. Kyky antaa anteeksi esitetään ratkaisevana osana paranemisprosessia [1]. Tämä ei tarkoita tekojen seurausten sivuuttamista, vaan pikemminkin valintaa päästää irti katkeruudesta ja kaunasta, jotka voivat ruokkia pahaa. Toinen tärkeä näkökohta on valita hyvä pahan sijaan [2]. Tämä tarkoittaa aktiivisesti hyvän etsimistä ja edistämistä maailmassa, jopa negatiivisuuden kohdatessa. Tämä voidaan tehdä osoittamalla ystävällisyyttä, myötätuntoa ja puolustamalla sitä, mikä on oikein [5].

Anteeksiannon tärkeys
Lähteet korostavat, että rakkaudella on voima voittaa paha. Tämä on esimerkki Jeesuksen teoista ristillä, jossa hän pyysi anteeksiantoa niille, jotka ristiinnaulitsivat hänet [6]. Tätä rakkauden ja anteeksiannon tekoa pidetään voittona pahasta. Lähteet korostavat myös rukouksen, uskon ja yhteisön merkitystä taistelussa pahaa vastaan ​​[3]. Pysymällä yhteydessä uskoon ja yhteisöön yksilöt voivat löytää voimaa ja tukea vastoinkäymisten edessä.

Johtopäätös
Anteeksianto on keskeinen teema taistelussa pahaa vastaan. Sitä pidetään keinona katkaista negatiivisuuden kierre ja parantaa menneisyyden haavat [1]. Anteeksianto ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä henkilökohtaiselle kasvulle ja rakastavamman maailman luomiselle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että arvovaltaisimmat lähteet viittaavat siihen, että rakkaus on voimakkain voima pahaa vastaan. Tähän liittyy anteeksianto, myötätunto ja hyvän valitseminen pahan sijaan. Hyväksymällä rakkauden yksilöt voivat voittaa pimeyden ja luoda oikeudenmukaisemman ja rauhallisemman maailman.

Ylistys musiikkia

https://www.youtube.com/watch?v=0PubNNK-iC4


Tyttö bassossa

Voi surkeus.


Kokevatko eläimet rakkautta?

Kysymys siitä, kokevatko eläimet rakkautta, on monimutkainen, mutta tutkimukset viittaavat siihen, että ne kokevat, erityisesti vahvojen ja kestävien kiintymysten yhteydessä.

Rakkauden määritteleminen eläinkontekstissa
Todisteita rakkaudesta eläimillä
Vaikka tiede ei ehkä käytä termiä "rakkaus" samalla tavalla kuin ihmisistä, jos rakkaus määritellään vahvaksi ja kestäväksi kiintymykseksi, eläimet kykenevät siihen.[1] Tätä tukevat havainnot eri lajeista, mukaan lukien koti- ja seuraeläimet, joita tutkitaan usein.[1]

Monet eläintenomistajat vastaisivat todennäköisesti "kyllä" kysymykseen siitä, rakastavatko heidän lemmikkinsä heitä.[1] Tutkimukset osoittavat, että eläimet kokevat perustavanlaatuisia tunteita, kuten iloa, surua ja pelkoa, samalla tavalla kuin ihmiset.[1] Lisäksi eläimillä on havaittu empatiaa, joka vaatii monimutkaista ajattelua.[1] Jotkut eläimet, kuten rotat, ovat osoittaneet erityisen voimakasta empatiaa, jopa auttaen muita hädässä.[1] Norsut tunnetaan vahvoista empaattisista kyvyistään, ja ne tukevat sairaita jäseniä, auttavat nuoria ja auttavat muita apua tarvitsevia.[1]

Eläinrakkauden luonne
Kun tarkastellaan parisuhdetta ja uskollisuutta, tietyt lajit osoittavat käyttäytymistä, joka viittaa rakkauteen. Esimerkiksi naakka tunnetaan uskollisuudestaan, ja kiintymys, nokkasuukot ja kommunikointi ovat osa niiden rakkauselämää.[1] Myös joutsenet, sudet ja kojootit osoittavat uskollisuutta ja niiden uskotaan rakastavan toisiaan syvästi.[1] Parisuhde on yleistä linnuilla, kuten kirjosiepoilla, peipoilla, hanhilla ja kurjilla.[1] Kun kumppani kuolee, toinen usein suree.[1] Norsut saattavat pitää "muistojuhlia" kuolleille kumppaneilleen, ja myös sudet ja joutsenet surevat.[1] Myös koirat ja kanit osoittavat surun merkkejä, kun ne menettävät rakkaan ihmisen.[1]

Tutkimus ja ymmärrys
Jotkut tutkijat ehdottavat, että eläintenrakkaus, erityisesti seuraeläimillä, voi olla ehdotonta ja epäitsekästä.[1] Tämä on ristiriidassa ihmisen rakkauden kanssa, joka voi joskus olla ehdollinen.[1] Eläimet eivät pyydä mitään vastineeksi rakkaudestaan, ja niiden kiintymys voi tuoda esiin parhaan ihmisissä.[1]

Eläinten tunteiden tutkimus on kasvava ala.[2] Tutkimukset selvittävät, miten ihmiset havaitsevat ja ymmärtävät eri eläinlajien tunteita.[2] Vaikka aiemmin oli yleistä sivuuttaa ajatus eläinten tunteista, tutkimukset ovat osoittaneet, että monet eläimet, mukaan lukien kaikki selkärankaiset, kokevat perustunteita.[2]

Mitä enemmän eläinten käyttäytymistä, ajattelua ja tunteita tutkitaan, sitä enemmän ne muistuttavat ihmisten tunteita.[1] Tunteiden voimakkuus ei riipu eläimen älykkyydestä.[1]

Havainnoinnin ja kognition rooli
Johtopäätös
On tärkeää olla aliarvioimatta eläinten tunteita, koska ne ovat yhtä arvokkaita ja todellisia kuin ihmisen tunteet.[1]

Eläinten tunteiden tunnistamisen tärkeys
Eläimet kykenevät kokemaan tunteita, eikä ajatus siitä, että ihmisen tunteet ovat voimakkaampia, välttämättä pidä paikkaansa.[1]

Eläimet, kuten ihmisetkin, kykenevät kokemaan erilaisia ​​tunteita, mukaan lukien niitä, joita voidaan kuvailla rakkaudeksi. Vaikka näiden kokemusten tarkka luonne voi poiketa ihmisen kokemuksista, todisteet viittaavat siihen, että eläimet muodostavat voimakkaita kiintymyssuhteita, osoittavat empatiaa ja surevat rakkaidensa menetystä.

Aloittajaa ahdistaa.

Tutkimuksen tekijät olivat luultavasti itse typeriä ateistejä. Äly on toki muutenkin mahdoton mitata, koska jos Raamattu on oikeassa, on jokainen ateisti totaalinen ääliö ja jos se on väärässä, ovat uskovat ääliöitä. Älyn kulmakivi on lopulta se, onko oikeassa, koska muuten tuhlaa ja hukkaa koko elämänsä. Raamatussa tämä myönnetään:

1. Korinttilaiskirje 15:17-19 FB38
[17] Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. [18] Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. [19] Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

Korkea älykkyysosamäärä ei tee ihmisen uskosta tai epäuskosta totuutta. Joka tapauksessa toinen ryhmä, joko jumalankieltäjät tai uskovat ovat hulluja. Itse olen laittanut betsit siihen, että ateistit ovat hulluja.

https://www.youtube.com/watch?v=YHRt_EtbzdY&list=RD0PubNNK-iC4&index=5


sanoma

Siten, että ateisti ymmärtää olla uskomatta uskovaisten höpö-höpö tarinoita.

>>Tutkimusten mukaan ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin teistit, mutta miten tämä älykkyys näkyy käytännössä?>>

Zuckerberg sai epäsuorasti aikaan muslimien joukkomurhan Burmassa.

Sekä väline jolla Trumpista tehtiin presidentti.

😀

Uskonlahkolaisten älykkyys näkyy käytännössä vain niitten omissa tilaisuuksissa niitten omalle porukalle. Lahkoja on paljon ja sitä älykkyyttä riittää kyllä jaettavaksi saakka.