Nyt on lähtenyt noin 9,5 kg. Eikä näy tai tunnu missään. Onko tämä tottumista ja omaa sokeutta, en huomaa muutosta vaatteissa enkä ulkonäössä? Tai siis sitähän sen täytyy olla, koska mittanauha kertoo kuitenkin vyötäröltä kadonneen 10 cm ja lantiosta 6 cm.
Tyytyväinen olen, mutta olisi se kiva jossain huomata tämä tulos... Ei silti, alkupainoa oli niin paljon että 9,5 kg on minulla aivan eri juttu kuin esim. 70-kiloiselle. Tästä vain jatketaan, josko sitten 15-20 kg kohdalla alkaisi peilikin hymyillä =)
Tyytyväinen olen, mutta olisi se kiva jossain huomata tämä tulos... Ei silti, alkupainoa oli niin paljon että 9,5 kg on minulla aivan eri juttu kuin esim. 70-kiloiselle. Tästä vain jatketaan, josko sitten 15-20 kg kohdalla alkaisi peilikin hymyillä =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
saman verran on pudonnut. Tietty kun on hyvä päivä ja kaikki "hymyilee" niin itsekin eron huomaa. Samoja senttilukuja lähtenyt multakin. Isäntä on kyllä eron huomannut ja nykyään nätisti kertookin ja tsemppaa.
Vaatteista otin sellaisen käyttämättömän satiinipyjaman (kangas ei anna periksi eikä veny) tsemppivaatteeksi. Muuten menee hyvin päälle, mutta vatsasta hieman vielä kiristää.
Tsemppiä, kyllä sitä rupeaa itsekin eron näkemään jossakin vaiheessa.
Nälkä kasvaa syödessä laihdutuksenkin suhteen. Joskus pahalla tuulella ollessani tuntuu, että inhoan omaa peilikuvaani vielä enemmän kuin ennen:(
Meillä ei vissiin herrahenkilö ole tajunnut itsekseen mitään, ei kai se ehdi kun joka toinen aamu hihkun vaa'alla =)
Tsemppivaatteita minullakin on, varmaan useampi kymmentä, iso laatikko. Osa on käytettyjä vuosien varrelta, osa on sellaisia uusia "kyllä minä näihin kohta mahdun" -vaatteita, joihin en ole koskaan mahtunut =) Osan olen säästänyt, vaikka en ehkä koskaan niitä käytä, mutta haluan vain mahtua niihin joku päivä, ne on mittareita.
Esimerkiksi minulla on yksi kuva, jossa olin vissiin 15-vuotias (ehkä?) ja ihan kelvollisen kokoinen, vaikka hieman ylipainoinen. Siinä minulla on eräät farkut, joihin nyt sitten haaveilen mahtuvani joku päivä. Ne meni rikki, leikkasin niistä farkkushortsit, joita en tosiaan tule ikinä käyttämään... mutta kun mahdun niihin, olen onnellinen. Matkaa vielä ehkä 20-30 kg, en ole varma paljonko siinä kuvassa painoin.
Olen nyt jo nostellut muutamia vaatteita laatikosta kaappiin, sellaisia, joita voisin ehkä käyttää jopa alkusyksystä. Vanhoja farkkuja on paljon monessa koossa, ja se on hyvä, niin ei tartte tässä matkan varrella tuhlata rahaa uusiin vaatteisiin, jotka kävisivät pian liian suuriksi, koska aion laihtua PALJON!
No niin, nyt elämäni mukavimpaan puuhaan, eli tiskaamaan... kokkauskärpänen on purrut (mikrolasagnet jää kauppaan) ja tiskiä kertyy älytöntä tahtia =)
Ikää 42 v, vuoden alusta 10 kg pois. Ja tuntuu että sama läski. Laihdutettavaa olisi toinen mokoma (alkutilanne 170/91). Jostain luin, että on psykologisesti viisasta pitää välillä laihdutuslomaa, jotta sopeutuisi uuteen ulkomuotoon. Nyt loman jälkeen aloitan sitten sen toisen kympin karistamisen, nutraan alkuvauhdiksi. Jospa pikkujoulussa sitten näyttäis kivemmalle :)
Kai se omaa sokeutta on, vaistomaisesti olisi aina väljään pukeutumassa ja takapuoltaan peittelemässä.