erosta kohta 2kk ja vaikka eron hetkellä tuntui että maailma särkyi, niin olen mielestäni selvinnyt ihan hyvin.
Mutta joka kerta kun näen sinut... pulssi kiihtyy ja kämmenet hikoavat. Menen ihan turtaksi... Päivä on pilalla. En voi enää iloita päivästä.
Tänään tulit samalle rannalle kuin minä, siihen ihan viereen, 3 metrin päähän. (ja totta kai juttelemaan muille naisille) En katsonut sinua ja toivoin että vajoaisin maan alle... Miksi tulit siihen? Olin nauttinut päivästä ilman sinua, oli pitkiä hetkiä etten sinua ajatellut... Mutta nyt itken täällä yksin.
Olen hyväksynyt eron ja mielestäni paranen koko ajan, mutta sinun näkeminen antaa taas niin paljon takapakkia.
Mä haluan vain muuttaa pois tästä kaupungista etten sua enää näe. Olisi niin paljon helpompaa. Haluan vihata sinua, mutta en voi.
Mä en jaksa välittää kuin itsestäni. Olin typerä ja eron jälkeen otin laastari-ihmisen, jota loukkasin luultavasti pahasti. Mä halusin hänestä,laastarista, välittää, mutta minä pöljä olen myynyt sydämeni sinulle. Sinä revit sen ja syljit päälle.
Muuten menisi hyvin, kunhan et vain tulisi näkyviini. Miksi viime yönäkin laitoit viestejä, että sinulla on paha olla... No NIIN ON V*TTU MINULLAKIN! Ja yölläkin vain lohduttelin sinua.. Onneksi et tiedä, miten paljon minuun sattuu.. Kun vain nämä haavat joku parantaisi.
Haluan rakastaa uudelleen. en välitä vaikka se tapahtuisi sadan vuoden päästä, mutta haluan rakastaa uudelleen jotain, enemmän kuin sinua.
Jätä mut vain rauhaan!
Mutta joka kerta kun näen sinut... pulssi kiihtyy ja kämmenet hikoavat. Menen ihan turtaksi... Päivä on pilalla. En voi enää iloita päivästä.
Tänään tulit samalle rannalle kuin minä, siihen ihan viereen, 3 metrin päähän. (ja totta kai juttelemaan muille naisille) En katsonut sinua ja toivoin että vajoaisin maan alle... Miksi tulit siihen? Olin nauttinut päivästä ilman sinua, oli pitkiä hetkiä etten sinua ajatellut... Mutta nyt itken täällä yksin.
Olen hyväksynyt eron ja mielestäni paranen koko ajan, mutta sinun näkeminen antaa taas niin paljon takapakkia.
Mä haluan vain muuttaa pois tästä kaupungista etten sua enää näe. Olisi niin paljon helpompaa. Haluan vihata sinua, mutta en voi.
Mä en jaksa välittää kuin itsestäni. Olin typerä ja eron jälkeen otin laastari-ihmisen, jota loukkasin luultavasti pahasti. Mä halusin hänestä,laastarista, välittää, mutta minä pöljä olen myynyt sydämeni sinulle. Sinä revit sen ja syljit päälle.
Muuten menisi hyvin, kunhan et vain tulisi näkyviini. Miksi viime yönäkin laitoit viestejä, että sinulla on paha olla... No NIIN ON V*TTU MINULLAKIN! Ja yölläkin vain lohduttelin sinua.. Onneksi et tiedä, miten paljon minuun sattuu.. Kun vain nämä haavat joku parantaisi.
Haluan rakastaa uudelleen. en välitä vaikka se tapahtuisi sadan vuoden päästä, mutta haluan rakastaa uudelleen jotain, enemmän kuin sinua.
Jätä mut vain rauhaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei varmaan lohduta yhtään mutta kerron suoraan oman tarinani joka muistuttaa sinun tekstiäsi aika paljon.
Erosin 4 vuotta sitten pitkästä parisuhteesta, mies jätti minut koska 'olimme kuitenkin liian erilaisia'. Minä rikoin sydämeni aivan totaalisesti ja jouduin jopa syömään masennuslääkkeitä.
Toivuin pikkuhiljaa, kunnes mies otti yhteyttä. Soitti kysyäkseen mitä kuuluu, miten jaksan. Vihjaili että oli ikävä. Minä otin takapakkia oikein reippaanlaisesti.. Mies soitteli ja törmäsin häneen aina välillä 'sattumalta' (tunnusti myöhemmin pyörineensä paikoissa jossa tiesi minun liikkuvan). Lopulta hän kysyi voisimmeko yrittää vielä ja että hän rakasti edelleen minua. Minä kerroin että tälläkertaa jos hän satuttaisi minua, minä en kestäisi sitä. Tapasimme ja kaikki oli kuin ennenkin - tarkalleen ottaen 17 päivää. Kunnes hän ilmoitti että oli erehtynyt tunteissaan.
Tulin pitkän mietinnän jälkeen siihen tulokseen että hän halusi pitää minut 'varalla'. Että itsetuntoa hiveli kuinka hän tiesi että oli olemassa joku joka rakasti ja teki niinkuin hän tahtoi.
Nyt olen uudessa parisuhteessa. Ajattelen exääni usein, paljonkin mutta tajuan että hän oli tunnevammainen idiootti ja uusi mieheni (vaikka samaa intohimoa ei ole kuin exän kanssa) on parempi kuin exäni.
Neuvoksi sanoisin sinulle että TEE SELVÄKSI ETET HALUA OLLA TEKEMISISSÄ. Sano ettet halua viestejä puhelimeesi, tavata, et mitään. Jos näet hänet jossain, lähde pois. Älä anna itseäsi satutettavan yhtä rankasti kuin minua.
VOIMIA sinulle, päivä kerrallaan vain?
Enkä ymmärrä käytöstäni tänäkään päivänä.
Jep, tuttu tunne. Erosimme mieheni kanssa n.6kk sitten. Aina kun hänet jossain näin kädet alkoivat tärisemään, iho punoittaa ja joka paikka hikosi kuin viimeistä päivää. Baareissa läikyttelin aina juomat lattialle kun näin vilauksenkin hänestä. Se oli kauheaa. Ja vielä kauheampaa kun hän sattui samaan baariin ja vierestä joutui katselemaan kuinka hän iski toisen naisen. Esitin aina pirteää ja iloista ja leikin ettei minua voisi enää vähempää kiinnostaa. Vaihdoin puhelinnumeroa ettei hän soittelisi. Muutin äidin luo asumaan. Hän alkoi soitella äitini puhelimeen ja pyytelemään minua ulos ja kahville ja vaikka mihin IHAN VAIN YSTÄVINÄ tietty. Äitini lopetti vastailemisen hänen puheluihin ja kohta alkoi luukusta putkahtelemaan jo kirjeitä ja summeri soi harva se päivä.
Kerran sorruin, rakastuin uudelleen ja taas sama tilanne edessä. MAHDOLLISIMMAN PIAN.
Joten en voi suositella että vastaisit puheluihin tai muuhunkaan mitä mieheltä saat. SIKOJA NE ON KAIKKI!
VOIMIA JA KOITA JAKSAA! KYLLÄ SE SIITÄ OHI MENEE!
Myös meillä mies jätti.. Jouduin sairaslomalle, söin lääkkeitä, anelin, rukoilin takaisin.. Hän sanoi ettei onnistu, hän ei halua. Sitten kuitenkin piti yhteyttä, soitteli, tekosyiden avulla oli pakko nähdä.. Ja kun en enää ilmoitellut mitään, halusikin hän minut takaisin! Olinkin juuri se mitä hän on koskaan tarvinnut. Muutama kuukausi meni ja tässä ollaan taas siipi maassa. Sattuu niin saatanasti.. Mutta hengissä ollaan ja ehkä joskus - vaikka se mahdottomalta tuntuukin - löydän sen miehen josta olen haaveillut. En tiedä miksi jaksan siihen uskoa, ehkä jossain on vielä pieni toivonkipinä.. Koska tässä kerran ollaan vielä.