Italialainen oopperamusiikki on tunteiltaan teeskennellyn oloista ja mauttoman pöhöttynyttä, koreilevaa ja laulajiensa äänenkäytössä paisuteltua nyyhkysentimentaalisine kaihoisan nostalgisine vuodatuksineen ja tippasilmäisine vetistelyineen sankaritenoreioden kaljottaessa jotain loppumattoman tuntuista pitkää korkeaa säveltä ilman soitupohjaa soinnuttamattomana; hyi yäk, mitä siirappia tai hävettävän kevytmielisiä suihkurillumareiralleja humppasäestyksellä: sillä tätä kaikkea verdi, Puccini, bellini, Donizetti, Rossini ja monet muut minulle edustavat. heissan.
Verdimäinen nyyhkymusiikki
Teppo
2261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mielipiteesi Vivaldista, Mozartista ja Beethovenista? Itse pidän tavattoman paljon Mozartista ja Antonion four seasons on vertaansa vailla. Beethoven on kuitenkin nero.
Minä inhoan nykyklassista joka kuulostaa siltä kuin soittajat improvisoisivat alusta loppuun.
Sivistynyttä vaikutelmaa ei tehdä käyttämällä ylipitkiä lauseita ja korukieltä. Sitä ei myöskään saavuteta solvaamalla ja mitätöimällä kaikkea sitä, mitä ei itse kykene ymmärtämään.
Italialaista oopperaa - etenkin Rossinia - ei edes alunperin oltu tarkoitettu syvälliseksi, harkituksi ja minimalistiseksi sfääreissä lillumiseksi. Sen on tarkoituskin olla tunteissaan äärimmäisyyksiin menevää, koristeellista ja hauskaa. Kyse on 1800 -luvun VIIHTEESTÄ, herrantähden! Sen ajan oopperaan mentiin seurustelemaan ja pitämään hauskaa, viihtymään. Jopa nykyajan leffateatterissa istutaan nätemmin ja vakavampana, kuin sen ajan oopperanäytännössä.
Nykyaikana, kun kaiken on oltava niin loppuunastipohdittua, modernia ja kuivakasta ja kun vilpittömät, suuret tunteet ja niiden ilmaisu on täysin bannissa, on italialainen ooppera ja muu romantiikanajan musiikki todella virkistävää. Sitä ei ole tarkoitus kuunnella kriittisenä ja kultturellina, vaan avoimin mielin ja mukaantempautuen.
Ja jos italialainen Rossini on sinusta tyhjänpäiväistä, kuunteleppa kokeeksi vähän ranskalaista Offenbachia :D Se vasta on hauskaa - humppakomppi taattu. Ja pistä jälkiruoaksi vähän Straussia Wienistä.
Kyllä sitä sivistynyt ja musiikkitietoinen voi olla ilmankin ryppyotsaa. Koetapa sinäkin vähän sitä siloittaa.