Tyttöystävä ei päässyt haluamaansa kouluun jo neljättä kertaa. Hän on masentunut ja luulee menettäneensä elämän. Hän on 22 ja tietenkin väärässä. Hän ei keksi mitään mitä voisi alkaa tekemään. Istuu vain kotonaan ja käy välillä minua katsomassa ja itkeskelee. Masennuksen vuoksi hän on myös haluton. Hän väittää, että ei ole tarpeeksi hyvä minulle ja että jarruttaa vain minun elämääni. Mikä ei tietysti pidä paikkaansa.
Ei kai tyttöystäviä jätetä nykyään sen vuoksi, että ne ovat masentuneita. Haluan auttaa häntä, mutta en keksi miten.
Ei kai tyttöystäviä jätetä nykyään sen vuoksi, että ne ovat masentuneita. Haluan auttaa häntä, mutta en keksi miten.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sano sille ettei nykymaailmassa koulutus merkitse juuri mitään, eikä enää 22-vuotiaana kannata aloittaa mitään koulua. Sano että hankkii työpaikan, ja aloittaa sen ns. ruohonjuuritasolta ja tekee rankasti duunia, työssä työntekemisen oppii eikä missään pilipalikouluissa.
ja kerro, että hän on arvokas ja rakastettu. Aktivoi toimintaan kannustamalla häntä ystäviensä ja harrastustensa pariin. Kerro myös, että olet hänen kanssaan riippumatta koulumenestyksestä, kun näin kerran kuulostaisi olevan. Tee yhteisiä suunnitelmia, jotka suuntaavat hänen katsettaan tulevaisuuteen.
itse olen 20v ja olin todella masentunut ja tunsin että elämäni on aivan pilalla koska en ollut käynyt kouluja, nyt sitten pääsin kouluun.. en tosin haluamaani.. mutta kouluun kuitenkin.
ja ahdistaa edelleen kun ikää on "jo" 20.. kiire tulee jos meinaa lukea enemmänkin. mutta yritä kannustaa tyttöäsi eteen päin.. kehota hakemaan johonkin toiseen kouluun..jos ei pääse sinne minne haluaa nyt niin käy välisää toisen koulun ja sitten ehkä jos jaksaa ja haluaa niin yrittää taas siihen samaan.. sitten voi olla jopa paremmat mahiksetkin päästä siihen haluamaansa kouluun, kun on tehnyt jotain muuta kuin ollut kotona. vaikea auttaa.. kun itse olin samassa tilassa en edes itse tiennyt mitä tehdä.. saati sitten yrittää auttaa toista. mutta itse luovutin haluamastani koulutuksesta ja lähdin toista alaa opiskelemaan.. hieman harmittaa mutta onnellinen olen kuitenkin koulutushan sekin on=)
Onko hän selvittänyt syitä siihen, MIKSI ei päässyt haluamaansa kouluun? Ne kun hiffaa voi tsempata ens vuonna uudestaan ihan eri taktiikalla tms. Tunnen montakin tyyppiä, jotka duunaili kaikenlaista siinä välissä ja hakivat jopa kuusikin kertaa ennen kuin tärppäs, ja nyt ne on ammatissa ja sitä mieltä, että sinnikkyys kannatti. Myös se, että teki töitä (yleensä edes jotenkin alaan liittyvää) siinä välissä jelppas hahmottaan mitä se työelämä on ja mitä se vaatii jne. Eli hukkaan ei menny nekään kokemukset, päinvastoin, joillekin niistä oli apua työpaikan saannissa heti valmistumisen jälkeen.
itekkin yritin jälleen kerran opiskelemaan mutta en edelleenkään päässyt. Kieltämättä masentaa koska ikää on suht koht saman verran kun tyttöystävälläsi ja tuntuu et olen kohta liian vanha kouluun...
Töitäkään ei ole täällä päin ja muualle en oikein uskalla lähteä...
Voit auttaa häntä vain olemalla hänen kanssaan ja tukea häntä
kyllä vaikea tilanne.. tunnet itsesi avuttomaksi, kun mikään mitä sanot ei auta. oman kokemukseni mukaan ihmiset haluavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi.vaikeus on myös siinä, että miten olla myötätuntoinen itse masentumatta. muista huolehtia itsestäsi, sinun ei ole tarve mennä masennukseen mukaan.
hm? jotain konkreettista tarvitset nyt. eli olisikohan tästä mitään apua?
kuuntele mitä tyttösi sanoo. yritä kuulla sanojen takaa se, mitä hän tuntee. kysy häneltä tunnetko/ajatteletko näin ja näin. kun tyttösi näkee, että ymmärrät tai ainakin yrität mitä hän kokee, hän ei ole ihan yksin.
tässä tarvitset paljon kärsivällisyyttä ennen kuin tyttösi alkaa tästä toipua! käy asiat läpi hänen kanssaan vaikka sata kertaa näin kysymällä ja varmistamalla, että olet ymmärtänyt mitä hän tuntee. tämä on sitä läsnäoloa ja tukemista.
miehet kai haluavat pystyä jotenkin konkreettisesti auttaa, mutta naisille emotionaalinen tuki, kuuntelu on tehokkainta. lisäksi voit kysyä mitä hän haluaisi syödä.mutta anna hänen levätä ja vain olla ja hyväksy se että hän on haluton yhtään mihinkään. masentuminen käy nimittäin jo työstä ja vie runsaasti energiaa, väillä tulee saada levätä. huolehditä hänestä näin.
vähitellenä hän peilaa sinusta itseään ja näkee itsessään ihmisen joka ansaitsee huomiosi ja hoitosi. mutta muista siinä menee aikaa ja vaikka et näkisi edistystä sitä tapahtuu kokoajan hänen mielessään. välilä enemmän välillä vähemmän. välillä takapakkia ja taas..
jossain vaiheessa hän ehkä alkaa selailemaan kouluja ja opistoja, ehkä hänen alalleen valmistelevia?. mutta älä sinä ota asiaa puheeksi ollenkaan!jos niin teet hän masentuu kun ei pysty ajattelemaankaan muuta. älä tyrkytä ja yritä piristää.hän ei pysty ja kokee syyllisyyttä vaan. vasta sitten, kun hän on valmis hän saattaa kysyä ohimennen vielä itse uskomatta siihen, voisiko hän tehdä jotain muuta sitten. sitten voit varovasti alkaa miettiä hänen kanssaan vaihtoehtoja. niin että kysyt häneltä mitä hän voisi kuvitella tekevänsä. työtä vai opiskelua? on kuitenkin parempi tehdä jotain,vaikke se olisi sitä mitä haluaa kun olla tekemättä mitään! nykyään kuitenkin ihmiset joutuvat elämänsä aikana hankkimaan parikin ammattia. ei se tyttösi toiveammatti ole siis pois suljettu vaikka hän tekisikin jotain muuta ensin!
Kiitos vain kun otitte noin vakavasti tämän meidän ongelmamme. Koetan kovasti ymmärtää häntä ja tukea. Ehkä me jotain keksitään.