Mulla ei oo tällä hetkellä ollenkaan kavereita ja mulla on tylsää yksin ja mä oon huomannut että se yksin oleminen vaikuttaa muhun negatiivisesti. Mä en kuitenkaan tykkää olla isoissa kaveriporukoissa ja tää kuulostaa niin tyhmältä mut mä en haluu tutustua kehenkään, koska mä en voi tietää onko se kiva tai "oikeanlainen" just mulle niin mä en sit välttämättä pääse enää pois siitä kaverisuhteesta. Tai miten mä sanon että "Mä en halua olla sun kaveri enää" Jos se onki ihan erilainen kun mä.
Miksi en halua olla yksin, mutten halua kavereitakaan?
Anonyymi-ap
3141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ehkä kannata ajatella liian vaikeesti. Kavereista erkaantuminen on paljon helpompaa kuin luulisit. Omasta kokemuksesta ystävyyssuhteita täytyy ylläpitää ihan tosissaan että ne pysyy pystyssä. Aikaisemmin en oo oikein jaksanu sitä ja kaikki kaverit on vaan huomaamatta kadonnut. Ja nyt on yksinäistä.
Ala vaan rohkeesti tutustumaan uusiin ihmisiin ajattelematta liikaa. Jos löytyy hyvä ystävä, pidä kynsin ja hampain kiiinni. Semmoset "ei oikeanlaiset" tyypit karsiutuu melkein itsestään pois, jos ei henkilökemiat kohtaa molemminpuolisesti.
Onhan niitä ”kavereita” jotka tekee pilaa toisen ulkonäöstä.
No aika ponnetonta täytyy näin ollen olla tai sitten tämä ”kaveri” ei tunne edes sen vertaa, että tietäisi avautua muusta kuin jonkun ulkonäöstä. Palstaäijän eeppinen ontuminen naista esittäen, joka o musertunut ”ulkonäköhaukkujen” alla on lähinnä huvittavaa seurata. Kuten ”arvokkaan aikuisen naisen” yritystä spinnata palstaäijän kekeilystä kaikkia koskeva asia, jossa joku nainen haukkuu muiden ulkonäköä hän on itse uhri, mutta niin ovat muutkin. Naurettavaa