Naiset, miten on kannattaako edes yrittää jos olen mies pyörätuolissa, (1990-luvulta saakka), kovakuntoinen, pystyvä (erinomaisesti myös "siihen"), liikkuva, lihaksikas ja toimelias?
Mies, joka ei etsi hoitajaa, vaan tasa-arvoista kumppania rinnalleen matkustelemaan, katsomaan maailmaa ennakkoluulottomin silmin, ihailemaan merta, auringonlaskuja, lintujen laulua, maan muurahaisia, rakastamaan elämää, nuuhkimaan kedon kukkia ja rakastamaan toista ihmistä?
Oi, kuinka kaunis voikaan olla nainen, ihminen, ajatuksineen, naisellisine piirteineen?
Kuinka kaunis voikaan olla keto, mehiläisineen, kimalaisineen, kukkineen, tuulen humina metsän puissa, puron solina?
Kuinka kaunis voi olla peilityyni järvi, kasvimaa porkkanoineen, punajuurineen, retiiseineen?
Kuinka kaunis voi olla ELÄMÄ?
Kuinka kaunis silmissäni voit olla SINÄ, nainen?
Tätä ajattelin nyt, kesäyön valossa, yksin.
Tätä ajattelin nyt, koska kaipaan. Sinua. Naista. Naisen tuoksua, yhdessäoloa, istumista laiturin nokalla.
Pitkää keskustelua. Maailman ihmettelyä. Elämän kauneutta ja kaiken pahuuden unohtamista. Edes hetkeksi.
Koska hyvä voittaa aina lopulta. Ja kaikken suurinta on RAKKAUS.
Mitä Sinä, nainen ajattelet kaikesta tuosta?
Kuljen pyörätuolilla, koska elämä. Mutta voinko silti löytää Sinut, vai unelmoinko turhaan?
Koska RAKKAUS on lopulta se, mikä kahta ihmistä yhdistää.
Minä olen täällä, tällaisena kuin olen. Oletko Sinä siellä - jossakin?
Mies, joka ei etsi hoitajaa, vaan tasa-arvoista kumppania rinnalleen matkustelemaan, katsomaan maailmaa ennakkoluulottomin silmin, ihailemaan merta, auringonlaskuja, lintujen laulua, maan muurahaisia, rakastamaan elämää, nuuhkimaan kedon kukkia ja rakastamaan toista ihmistä?
Oi, kuinka kaunis voikaan olla nainen, ihminen, ajatuksineen, naisellisine piirteineen?
Kuinka kaunis voikaan olla keto, mehiläisineen, kimalaisineen, kukkineen, tuulen humina metsän puissa, puron solina?
Kuinka kaunis voi olla peilityyni järvi, kasvimaa porkkanoineen, punajuurineen, retiiseineen?
Kuinka kaunis voi olla ELÄMÄ?
Kuinka kaunis silmissäni voit olla SINÄ, nainen?
Tätä ajattelin nyt, kesäyön valossa, yksin.
Tätä ajattelin nyt, koska kaipaan. Sinua. Naista. Naisen tuoksua, yhdessäoloa, istumista laiturin nokalla.
Pitkää keskustelua. Maailman ihmettelyä. Elämän kauneutta ja kaiken pahuuden unohtamista. Edes hetkeksi.
Koska hyvä voittaa aina lopulta. Ja kaikken suurinta on RAKKAUS.
Mitä Sinä, nainen ajattelet kaikesta tuosta?
Kuljen pyörätuolilla, koska elämä. Mutta voinko silti löytää Sinut, vai unelmoinko turhaan?
Koska RAKKAUS on lopulta se, mikä kahta ihmistä yhdistää.
Minä olen täällä, tällaisena kuin olen. Oletko Sinä siellä - jossakin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä palsta on vähän huono seuran hakuun. Yleensä täällä vain jutellaan kaikkea yleistä jorinaa.
Mutta näin miehenä kommentoin, että minua ei ainakaan haittaisi naisen pyörätuolin käyttö. Se on vain normaalia elämää.
Aikoinaan oli tuttu kapistus, mutta onnistuin kuntoutumaan jollain lailla. Ei naiset mitään välittänyt pyörätuolista.
Ja tuohon edelliseen kommenttiin on todettava, että on täältäkin mahdollista löytää seuraa. Jos ei muuta, niin ainakin uusia ystäviä.
Tokikin naamatusten oikeassa maailmassa on helpompi tutustua ja löytää.
>simiti<
Ei se sinällään mikään ongelma olisi, vaikka toki se aiheuttaisi monta käytännön ongelmaa, jos vakavammaksi muuttuisi. Esimerkiksi munnasuntoni ei taitaisi muuttua kovin esteettömäksi, vaikka sitä remppaisi. Sanon kuitenkin kuten aiemmatkin kommentoijat, että tämä paikka on huono seuran hakuun. Muutenkin uskon, että tuolta "oikeasta elämästä" varmasti helpommin löytyy vastakaikua.
Pyörätuolissa oleva voi etsiä kumppanin joka on myös pyörätuolissa. 💁🏻♂️
Voi tietysti, mutta ei se ole mitenkään välttämätöntä.
Ei se mikään este ole. Sinun pitää vain hakeutua tapahtumiin, jossa tapaat naisia. Olethan ymmärränyt hakea virkistys- ja kuntoutustapahtumiin, joissa on aikaa myös ihmisiin tutustumiselle!