Miekka ei milloinkaan väisty Daavidin suvusta

2. Samuelin kirja 12:9-10 FB38
[9] Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi. [10] Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.

Miekka symboloi väkivallalla aiheutettua kärsimystä.

Jumala on luvannut uuden taivaan ja maan, joissa ei ole väkivaltaa, ei kuolemaa, eikä kärsimystä:

Ilmestyskirja 21:3-4 FB38
[3] Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; [4] ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Jos kaikki kipukin on poissa, niin millä tavoin väkivallalla aiheutettu kärsimys ei poistu Daavidin suvusta? Se ei poistu milloinkaan koska se kärsimys on Kristuksessa ja siten se on myös Jumalassa, joka ei muutu.

2. Korinttilaiskirje 5:19 FB38
[19] Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Tämä on yksi Raamatun sydäntä särkevin totuus. Daavid sai mitä himoitsi: Batseban, mutta sen hinta tuli Daavidin pojan maksettavaksi. Tämän esikuvana hän menetti ensimmäisen Batsebasta syntyneen pojan (esikoisen), mutta Daavidinkin syntien lopullinen maksu suoritettiin Jeesuksen katomattomalla verellä.

Sama vertaus koskee tietenkin meitä kaikkia. Kun me olemme tehneet syntiä, olemme saaneet tahtomme läpi tomiessamme Jumalan hyvyyttä vastaan, mutta sen hinta on aina Kristus ristiinnaulittuna.

Luukas 2:34-35 FB38
[34] Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan [35] — ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä — että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".

Epäusko Jeesukseen koitui Israelissa lankeemukseksi ja usko nousemukseksi.

Jeesuksen sielu joutui väkivallan kohteeksi, miekka kävi hänen sielunsa lävitse, ja hänen sielunsa annettiin vikauhriksi meidän pahoista teoista:

Jesaja 53:13 FB38
[13] Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

Heprealaiskirje 13:8 FB38
[8] Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Jumalan armon on tarkoitus kasvattaa meidät parannukseen:

Tituskirje 2:11-14 FB38
[11] Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille [12] ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, [13] odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, [14] hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

Tämä parannus tapahtuu uskosta, joka vaikuttaa rakkaudesta Herraan Jeesukseen:

Galatalaiskirje 5:6 FB38
[6] Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

Synneillämme me olemme Kristuksen tuominneet ristille, mutta hän ei lukenut sitä meille tuomioksi, vaan armoksi.

Kuvitelkaa että aiheuttaisitte teille rakkaimmalle ihmiselle valtavasti kärsimystä. Siitä synnissä lopulta on kyse, siis meille joille Herra Jeesus on rakkaaksi tullut. Siksi Jumalan rakastaminen on ensimmäinen ja tärkein asia laissakin, vaikka me uskovat emme lain alla olekaan. Me olemme Jumalan lapsia. Hän on meidän Isämme ja Veljemme. Hän on meille läheinen, perheenjäsen. Voi kumpa osaisimme joka hetki nähdä hänet sellaisena. Ennen uskoa me ruoskimme hänet ja naulitsimme ristiin synneillämme, kun meiltä oli peitossa se ketä vastaan rikoimme. Nyt näemme että kaiken aikaa me löimme häntä, jota meidän olisi kuulunut rakastaa. Lyöminen oli helppoa kun emme tunteneet häntä ja vieläkin se on liian helppoa.

Sen veren kautta, jonka vuodatimme synneillämme, olemme päässeet Jumalaa lähelle:

Efesolaiskirje 2:13 FB38
[13] mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

2. Korinttilaiskirje 5:21 FB38
[21] Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.