Olen niin monta kertaa hajonnut etten usko enää rakkauteen enkä aio sitä enää edes etsiä. Maailma on täynnä petollisia ja sairaita ihmisiä suorastaan kummajaisia jolla on todella käsittämättömiä ajatuksia mitä parisuhde on ja se jatkuva rikkimeneminen on erittäin kuormittavaa. Rakkauskin perustuu itserakkauteen eli olet tarpeeksi itserakas lähes narsistisella tasolla niin sitten voit heijastaa toisesta jotain omaa pintaasi takaisin. Ei kiitos olen mielummin yksin.
Vaikka miten upea satumainen rakkaus olisi alussa aina se lässähtää ja sitten alkaa vikalistojen teko ja sen jälkeen ennemmin tai myöhemmin kantapäät yhteen ja kohti uusia pettymyksiä. Joka kerta on tunne että tämä on nyt varmasti se oikea ja vitut oli.
Vaikka miten upea satumainen rakkaus olisi alussa aina se lässähtää ja sitten alkaa vikalistojen teko ja sen jälkeen ennemmin tai myöhemmin kantapäät yhteen ja kohti uusia pettymyksiä. Joka kerta on tunne että tämä on nyt varmasti se oikea ja vitut oli.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ootko ajatellut, että mikä on oma roolisi tuossa tapahtumien kulussa?
Olen. Ei aiheuta toimenpiteitä.
No toivotaan sitten sormet ristissä, ettei tuossa statementissa ole se tämän yhtälön virhe. 😂
En sano etteikö se olisi mahdollista, mutta ei se kyllä todennäköistä ole jos joka kerta itse kuitenkin pettyy.
😂👍👍
Kannattaa kuunnella Orion Taraban, Psy.D. luento: "Saying the quiet part loud", https://www.youtube.com/watch?v=Y0rA8YGesjA
Lainausta: "Yksi kaikenlaisia suhteita koskevista pääsäännöistä on, että suhteen ytimessä olevaa ydintapahtumaa ei pitäisi koskaan käsitellä nimenomaisesti. Ja vaikka tämä sääntö synnyttää paljon epäsuoria, typeryyttä ja petosta, se ei luultavasti katoa mihinkään lähiaikoina, koska se suojelee asianomaisten henkilöiden ihmisarvoa".
Jollei niihin ydinasioihin halua puuttua, mutta haluaa parisuhteen, ampuu itseään vain jalkaan.
Silloin haluaa säilyttää mieluummin kasvonsa kuin parisuhteen.
Siinä vaiheessa kun kaadutaan rakkauteen, ei tulevan suhteen yksityiskohtia haluta nostaa pöydälle, puheen alle, koska se toisi rakkauden perimmäisen luonteen/rakenteen niin kiusallisesti esiin - vaihtokauppa. Myös, harvoin on keskustelulle edes aikaa, koska kummallakin on kiire kaatua yhdessä samalle hetekalle, rakkautta valmistamaan.
Tuo sun rakkauden kuvaus on itselle outo sillä itse koen rakkauden olevan ennemminkin sydämen valinta, kiintymystä ja antamista, halua tehdä toinen onnelliseksi. Jos toinen ei samaan kykene niin se voi tuottaa toiselle pettymystä ja tokihan vaivaavista asioista on keskusteltava. Mikään parisuhde ei ole sellainen että siinä ei tarvisi etsiä kompromissejä ja löytää toimintatapoja joilla molemmat olisivat ok tai saisi vältettyä jommalle kummalle kipua tuottavat toimintatavat. Erohan tulee toki jos mikään ei muutu ja kivuliaat asiat ei muutu. Rikki meneminen ja suhteen päättyminen on lopputulos siitä ettei tärkeät asiat ole muuttuneet välttämättömällä tavalla.
Mitä sinä sitä meille valitat? Puhut meistä. Ole yksin, jos vihaat ihmisiä. Teet kaikille palveluksen.
Ei tuosta voi tunnistaa. Tunnen paljon vähän varttuneempia ihmisiä (ei siis vielä vanhoja), jotka ajattelee noin. Itse en ole asian suhteen ehdoton, mutta mikään tavoite tai päämäärä se ei minulle ole. En ole alkuperäinen.
Kohti Aunusta matka vie.