Ikuisesti yksin?

Koska löytyy myös samanlaisia miehiä voisit koittaa herättää sellaisten mielenkiinnon. Kai sinua myös sellaiset kiinnostavat?
Ujona et varmaan tee itse aloitetta ja mies vaatii aikaa että kerää rohkeutta. Pyri tälläisen seuraan ihan yleisesti, vaikuta kiinnostuneelta ja ystävälliseltä. Koita hymyillä kohteelle. Ehkäpä mies kiinnostuu tarpeeksi ja uskaltaa tehdä aloitteen.
Netissäkin onnistuu mutta pyri pitkään ja syvälliseen keskusteluun ennen tapaamista. Ja luota vaistoosi.

Yleensä tavallisten kilttejen miehien ilmoistuksiin kukaan vastaan joten sulla on etu. Oman ilmoituksen tekeminen on turhaa jos pelkää valhellisuutta yms.

ja tämä pariskunta oli ihan netissä tavannut toisensa. Olen samaa mieltä, että kannattaa vastata itse ilmoituksiin.

Ihan turha luulla löytävänsä yhtään mitään jos jää etsimään sitä "oikeaa". Noin lyhyeen tekstiin sait tungettua sen luokan kliseet että huh huh.

Samassa veneessä, en tosin toivo että joudut elämään enää pitkään yksin.
Toivottavasti löydät vielä sen kumppanin, itse en kerta kaikkiaan enää jaksa edes etsiä mitään tai toivoa turhia.
Aivan, surkeaa, sinkkuna koko ikänsä, ei vakavaa suhdetta, ei lapsia, ei juuri koskaan huomiota miesten taholta.
Yksinäisyys ruokkii lisää yksinäisyyttä, välillä pahaa masennusta elämän tyhjyydestä.
Työ ainoa sisältö, lomat ja vapaat tuskallista jaksaa.
Olen lopettanut miesten jahtaamisen, en käy enää kapakoissa, en jaksa enää sokkotreffejä, niitä on takana lukemattomia.
Kaikille ei taida vain löytyä puolisoa, yritän kuitenkin matkustella ja käydä tapahtumissa yksin, vaikka silloin saakin usein ihmisten katseita "eikö sulla ole puolisoa tai edes lapsia".
Parisuhteessa elävät eivät voi ymmärtää todellista yksinöisyyttä kun eivät ole itse sitä kokeneet.
JOssain vaiheessa ihminen vain luopuu jo toivosta, ei jaksa enää elätellä utopioita.
Miltä edes tuntuu jos joku rakastaisi, en tiedä, en ole saanut sellaista kokea, pitää kuitenkin jaksaa elää päivästä toiseen tässä yhteiskunnassa, joka on rakennettu lapsiperheille ja pariskunnille, silti isommissa kaupungeissa lähes puolet on yhden ihmisen talouksia. Miksei meitä huomioida missään, miksi joudumme maksamaan matkoista ja tapahtumista aina kalleimman hinnan, emme saa perhealennuksia, vaikka joudumme maksamaan kaikki laskut elämisen kustannukset yksin, ilmat toisen tuloja.
En toivo että kukaan joutuu kokemaan tätä samaa, en aina edes tiedä kannattaako enää elää näin hyödytöntä elämää, jossa ne ns. ystävät hekuttavat vaih perheensä ja lastensa puolesta ja voivottelevat sinkkuelämääni.
Looseri mikä looseri, ei kukaan minua kaipaa.

Mä olen myös aika huomaamaton, koska olen niin pirun hintelä nainen. Massaa ei vain ole (paitsi bikiniosissa)ja luusto on kuin sirolla ravihevosella.

Lisäksi myös naamani on jotenkin viaton ja puhtoinen, ei herätä ollenkaan huomiota, sillä se on liian herttainen.

ei se elämä ole helppoa näköjään naisillakaan kuin ei aina näin miehilläkään. täss suurimman osaa elämästä yrittänyt selviytyä yksin ja saanut vain mukava kommentteja ihmisiltä alkanut luopua ajatuksesta pikkuhiljaa sen oikean löytämisestä.. me hiljaset sit varmaan kannetaan otsassa jotain leimaa joka ajaa pois luotaan? no kannattaa ehkä kuitenkin selailla noita ilmoituksia ja toivoa parasta. eihan sitä elämästä koskaan tiedä missä ja koska osuu kohalle vaikka ehtoopuolella sitten. jos nyt kelpuuttaa sit enään ketään.