Selibaatti, siunaus vai synti?

Selibaatti on oma valinta, olosuhteista johtuva tai itsestään riippumaton, täysin vaaraton elämän tilanne.

Ei kannata tukahduttaa omaa seksuaalisuuttaan, jos siitä ei ole kenellekään haittaa ,koska tukahduttaminen voi johtaa perversioihin tai väärinkäytöksiin.

Timo Eskola Dosentin kammiossa:

"Kirjan mukaan mietiskelijä voi ottaa Buddahan sijasta mietiskelyn kohteeksi myös Kristuksen. Hän voi keskittyä vaikka Kristuksen marmorikuvaan: “hänellä on edessään marmorikuva, Kristuksen idea ja Kristuksen nimi”. Silloin (edistyneessä meditaatiossa) tietoisuus kohteesta unohtaa itsensä, mutta “eroavuudet” eli kohde, idea ja nimi ovat läsnä. Päämääränä on eroavuuksista irti pääseminen. Raju kirjoittaa: “Tässä tilassa ei ole mitään muuta kuin kohde, Kristus, Kristuksen marmorikuva tulee eläväksi. Tässä samadhissa ihmisen tietoisuudesta tulee ikään kuin Kristus. "

Tulee mieleen ilmestyskirja, jossa annetaan pedon kuvalle henki.

Mietin joogan vain liikkeiden ja liikkuvuuden kautta. Yksi liikunnan muoto. En koe siinä mitään hengellistä enkä mutakaan ismiä. Seksi ei ole välttämätön mutta jos parin löytää, vakituisen tai tilapäisen, se antaa tyytyväisyyttä, onnellisuuttakin arkeen. Minulla on ja olen kiitollinen siitä.

Elän selibaatissa. Onko se sinulle ongelma?

Aiotko raiskata minut?

😊😊😊😊😊

Rakkaus rakentaa kaiken. Keskiajan luostarit olivat vailla voimaa saada aikaan mitään koska rakkaus puuttui.
Mutta toisaalta voima ei ole kaikki. Selibaatissa kertyy energiaa. Tuon energian hyötyjä en tarkoin tunne. Eräs mielikuva on että Herra tulee kirkkaudessa tuhansin valosta tehdyin aluksin voiman oikealla puolella.
YouTubessa on kanavointeja Plejadilaisilta. Sekä lohduttavia motivointivideoita. Myös muuta taivaallista sanomaa. Voisiko nämä olla energian antamaa.

Voima ja rakentaminen jonka rakkaus antaa kukoisti 1800 alkaen jolloin kirkosta ja luostareista luovuttiin.

Voima on valtaistuimella. Energia sen oikealla puolella.

Itämaiset selibaatit johtavat vapautukseen haluista sen kautta että halut tyydytetään henkisesti näkymättömällä tavalla . Kaiketi tätä kutsutaan nimellä Moksa.

Jos tahtoo tietoa tästä niin Bhagavatamin eräät versiot avoimesti kuvaa seikan. Eikä pelkästään koske itämaita vaan esim Stoalainen filosofia kuuluu samaan ympyrään.

>>Mutta toisaalta voima ei ole kaikki. Selibaatissa kertyy energiaa. Tuon energian hyötyjä en tarkoin tunne. >>

Neljä peliä loin selibaatti-energialla.

https://www.dosgames.com/author/pasi-toivonen/

😊😊😊😊😊

Selibaatti on Jumalan siunaus.
Homehtukaamme.

”Nyt jun jooga on tullut kirkkoon pysyvästi, niin kuuluuko myōs kristilliseen joogaan selibaatin suositteleminen?”

:D Ei, sillä suomessa se on lähinnä voimistelua ja kevyttä mietiskelyä.
Tosin alkukristityt kovasti olivat sitä mieltä, että selibaatti on se paras vaihtoehto.

Korkeammat ihmiset elävät selibaatissa. Mitä enemmän ihminen harrastaa seksiä, sitä lähempänä eläintä hän on.

Kysytäänkö Jeesukselta, joka Lutherin sanoin oli kaksikin kertaa sortunut haureuden syntiin?

Sana on ihmisten keksimä ihmisten pilkaksi. Niinkuin on kirjoitettukin, sinne tullaan väkisin. Mutta se ei vaan käy ja toimi. Edes harvojen panoitten kohdalla.

No Paavali kuvaa Roomalaiskirje 7 luku hyvin himojen (vietit) voimaa - saa tekemään jopa sitä pahaa mitä vihaa, ainakin hänet.

Toiset kehuvat Useilla seksisuhteillaan - toiset taas ylpeilevät sillä että he eivät ole eläimiä ja eivät toteuta seksuaalisuuttaan mitenkään.

Tämä havainto tuo hyvin esiin sen, miten seksuaalisuuteen liittyy paljon kulttuurisia, henkilökohtaisia ja moraalisia arvoja – ja usein myös vastakkainasetteluja.

Toisaalta:

Monisuhteisuutta tai seksuaalista aktiivisuutta voidaan pitää vapautuneisuuden, elämänilon tai itseluottamuksen merkkinä. Jotkut korostavat sitä ylpeydenaiheena, osin myös vastalauseena vanhoille normeille tai häpeälle.


Toisaalta taas:

Seksuaalisesta pidättäytymisestä tai askeesista voidaan olla ylpeitä esimerkiksi uskonnollisista, filosofisista tai eettisistä syistä. Jotkut kokevat sen merkiksi itsehillinnästä, henkisyydestä tai siitä, että ihminen ei "alistuu vaistoilleen" kuten eläimet.


Tässä piilee kiinnostava jännite: Molemmat ääripäät – seksuaalisen vapauden korostaminen ja seksuaalisen pidättyvyyden ylistäminen – voivat rakentua identiteetin varaan. Ne voivat toimia osana omanarvontuntoa tai jopa moraalista paremmuuden tunnetta.

Lopulta kysymys kuuluu:

Elääkö ihminen omien arvojensa mukaan vai muiden silmissä?

Onko oikeaa tai väärää tapaa toteuttaa tai olla toteuttamatta seksuaalisuutta, jos se tapahtuu vapaaehtoisesti ja kunnioittavasti?


Haluatko pohtia tätä aihetta tarkemmin jommasta kummasta näkökulmasta – tai esimerkiksi uskonnon, kulttuurin tai henkisyyden kannalta?

Perustakaapas sellainen selibaattiliike Priden vastapainoksi.
❌EI KAIKELLE SEKSILLE❌
- kaikki piiloon
- kaikki kaappiin
- mitään ei saa näkyä.

Rupert Sheldrake asui nuorena jonkin aikaa Intiassa ja harrasti meditaatiota. Nykyisin hän rukoilee. Hänen sivustoltaan googlella käännettynä hänen kokemuksistaan:

"Sanoisin, että meditaatioon liittyy eräänlainen erottaminen harjoituksen ja muun elämän välillä; se on siirtymistä kokonaan toiseen tilaan. Voisi sanoa, että mietiskelevällä rukouksella olisi sama vaikutus. Mutta minulle tavallinen anomus- ja esirukous, kuten "Isämme rukous", yhdistää päivittäisen elämäni tapahtumat suoraan harjoitukseeni. Rukoilen siitä, mitä olen tehnyt sinä päivänä, ja siitä, mitä on tulossa seuraavana päivänä. Kyse on oman elämän rakenteen – ihmissuhteiden, työn ja henkilökohtaisten huolenaiheiden – tuomisesta hengellisen elämän kontekstiin."

Välinpitämätön voi olla, mutta ei vihata ihmisiä niin, että haluaa tappaa ne nälkään.