Mikä voi olla mahdollista ja mahdotonta todellisuudessa?

Kun kerran jatkoit tästä erittäin tarkalla metakeskustelulla, niin olisit voinut kirjoittaa tämän vielä tarkemmin muotoon, missä sanot määritteleväsi olevan kokijan ennen kuin päätät, että kaikki muu on kokijakeskeistä. Tämä jako 'kokija' ja 'muu', on myös jotain, mitä pitäisi tuoda esiin enemmän. Oikea subjektivismi edellyttää sen, että on kokija. Mieluiten se on filosofian kirjoittajan kaikki kyvyt kokea ja tähän astiset kokemukset. Jos kykeneminen kokeemaan on täysin määrittelemätön asia (koska kaiken määrittelemättömyys on mielestäsi ihanteellinen tapa aloittaa tai paikka mihin palauttaa kaikki asiat (*)), se voidaan määritellä myös siten, että materialistin hiukkanen on kykenevä kokemaan materiaalisen universumin. Jolloin materialistin universumi on koettu vaikka siinä ei ole sellaista ,mitä sanotaan filosofiaa kirjoittavan ihmisen kokemukseksi kaikesta, mitä hän tietää. Kaikki tekstisi, mitkä mukamas koskevat subjektiivisuutta ovat muutenkin todella epämääräisiä muihin verrattuna, jos ne koskevat enemmän universumin alkua kuin tätä hetkeä ja sitä mitä koet tässä hetkessä.

(*) Haen kuitenkin takaa sitä, että vaikka et olisi kertonut, että määrittelemättömyys on hyve, niin lauseesi, että 'todellisuus X:lle edellyttää että X kokee todellisuuden' on itsestäänselvyys ja pelkkä saman käsitteen toistaminen uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole mitään merkitystä sille, että onko sallittua kirjoittaa mitään muodossa 'todellisuus todellisuutena ilman X:ää'.

Vai halusitko itse vastata näihin kysymyksiin. Mikä on fyysinen objekti sinun todellisuudessasi? Onko todellisuus todellinen fyysiselle objektille? Onko fyysinen objekti kokijakeskeisyydessä myös kokija? Eikö ole tärkeämpää määritellä, mitä on kokea, kuin määritellä, että kaikki on kokija (mikään ei ole ei-kokija)? (Voi kuitenkin myös olla, että olet jakanut todellisuuden kahtia, niin että todellisuudesta puolet ovat kokijoita ja muut ovat aivan muuta. Vähän samoin kuin kristinuskossa määritellään taivas ja helvetti ja mikä niihin kuuluu).

B:
"Jos taas aloittaa sellaisesta alkuoletuksesta että kaikki loogisesti ristiriidaton voi olla mahdollista ja todellista mutta jokaisella olemassaolevalla ja samalla myös todellisella asialla on aina oltava jonkinlaiset ennakkoedellytykset sen asian olemasaololle."

Tämä lause on kesken.

Kirjoitat taas lisää korulauseita siitä, millaista olisi olla tekemättä asioita väärin, mutta sitten teet tai teit jo alussa kaiken ilmiselvästi väärin verrattuna näihin. Etkä mitenkään vertaa tekemistäsi itse asettamiisi tavoitteisiin.

B:
"Fysikaaliseksi koettujen objektien kohdalla se on aika ja avaruus sekä joku havaitsija jolle on kyky kokea niitä objekteja jollain tavalla joka on yhteistä jollekin havaitsijajoukolle."

Tässä ja tämän jälkeen on ilmiselvästi paljon asioita, joita vaadit loogisesti, ja jotka ovat ristiriidassa muiden suuntien kanssa. Mutta on myös hienovaraisia. Jos sanot, että _vain_ koettu objekti edellyttää ajan ja avaruuden, se voidaan nopeasti tulkita siten, että olisit jo aivan varma, että subjekti ei vaadi mitään. En myöskään kirjoittaisi filosofiaa siten, että aika ja avaruus olisivat mitenkään erilaisessa asemassa kuin filosofin muu kokemus. Fysiikkaa ei tarvitse kirjoittaa ja ajatella tavalla, että mikä on minkäkin edellytys. Subjektiivinen filosofia ei kaipaa näitä edellytys-rakenteita, vaan sanoo, että jos on avaruuden kokemus, niin avaruus on jotain mitä tutkia tai johon voi alkaa uskoa suoraan. Miksi sinä siis kaipaat? Jo tästä kohdasta alkaen vaikuttaa siltä, että sinua kiinnostaa vain väitellä materialistisista systeemeistä ja siitä, millä ne pitää täyttää. Ajalla ja avaruudella on paljon vaihtoehtojakin, mutta tuputat meille juuri ajan ja avaruuden eräänlaista filosofista kanavaa pitkin. Filosofinen kanava on juuri sitä, että asiaa ei ole tutkittu, kun sen tutkimisen skaala olisi valtava eikä todellakaan avautunut meille etukäteen.

B:
"Ts. ei postuloida mitään etukäteen varmaksi ja todelliseksi..."

Etukäsi ja postulaatti on tavallaan myös täysin valikoitavissa oleva asema lauseelle, ja voit esim. väittää tehneesi elämässäsi vain yhden postulaatin, kuten että 'todellisuus on'. Tällöin sinua kuitenkin kritisoitaisiin siitä, että mikään mitä olet sanonut ei ole pitkään aikaan ollut looginen seuraus siitä, että 'todellisuus on', joten se ei ole mikään postulaatti muiden lauseiden puolesta. Kaikki lauseesi ovat silloin edelleen mihinkään perustumattomia väittämiä. Tämä käsite siitä, mitä lauseilla tehdään, ei ehkä ollut kritiikkisi pointti, mutta koeta silti huomata, että olet lauseiden kirjoittaja kuten muutkin ja että lauseissa on lopulta tärkeää niiden varmistamisen etsintä. Jos esität yleisen kritiikin siitä, että etsinnän tulos ei saa olla 'lause ei perustu mihinkään ja on oletus', niin tämä voi kääntyä äskeistä päämäärää vastaan, jos se johtaa siihen, että joku ajattelee ettei tule etsiä ja löytää tuollaista.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran jatkoit tästä erittäin tarkalla metakeskustelulla, niin olisit voinut kirjoittaa tämän vielä tarkemmin muotoon, missä sanot määritteleväsi olevan kokijan ennen kuin päätät, että kaikki muu on kokijakeskeistä. Tämä jako 'kokija' ja 'muu', on myös jotain, mitä pitäisi tuoda esiin enemmän. Oikea subjektivismi edellyttää sen, että on kokija. Mieluiten se on filosofian kirjoittajan kaikki kyvyt kokea ja tähän astiset kokemukset. Jos kykeneminen kokeemaan on täysin määrittelemätön asia (koska kaiken määrittelemättömyys on mielestäsi ihanteellinen tapa aloittaa tai paikka mihin palauttaa kaikki asiat (*)), se voidaan määritellä myös siten, että materialistin hiukkanen on kykenevä kokemaan materiaalisen universumin. Jolloin materialistin universumi on koettu vaikka siinä ei ole sellaista ,mitä sanotaan filosofiaa kirjoittavan ihmisen kokemukseksi kaikesta, mitä hän tietää. Kaikki tekstisi, mitkä mukamas koskevat subjektiivisuutta ovat muutenkin todella epämääräisiä muihin verrattuna, jos ne koskevat enemmän universumin alkua kuin tätä hetkeä ja sitä mitä koet tässä hetkessä.

(*) Haen kuitenkin takaa sitä, että vaikka et olisi kertonut, että määrittelemättömyys on hyve, niin lauseesi, että 'todellisuus X:lle edellyttää että X kokee todellisuuden' on itsestäänselvyys ja pelkkä saman käsitteen toistaminen uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole mitään merkitystä sille, että onko sallittua kirjoittaa mitään muodossa 'todellisuus todellisuutena ilman X:ää'.

Vai halusitko itse vastata näihin kysymyksiin. Mikä on fyysinen objekti sinun todellisuudessasi? Onko todellisuus todellinen fyysiselle objektille? Onko fyysinen objekti kokijakeskeisyydessä myös kokija? Eikö ole tärkeämpää määritellä, mitä on kokea, kuin määritellä, että kaikki on kokija (mikään ei ole ei-kokija)? (Voi kuitenkin myös olla, että olet jakanut todellisuuden kahtia, niin että todellisuudesta puolet ovat kokijoita ja muut ovat aivan muuta. Vähän samoin kuin kristinuskossa määritellään taivas ja helvetti ja mikä niihin kuuluu).

B:
"Jos taas aloittaa sellaisesta alkuoletuksesta että kaikki loogisesti ristiriidaton voi olla mahdollista ja todellista mutta jokaisella olemassaolevalla ja samalla myös todellisella asialla on aina oltava jonkinlaiset ennakkoedellytykset sen asian olemasaololle."

Tämä lause on kesken.

Kirjoitat taas lisää korulauseita siitä, millaista olisi olla tekemättä asioita väärin, mutta sitten teet tai teit jo alussa kaiken ilmiselvästi väärin verrattuna näihin. Etkä mitenkään vertaa tekemistäsi itse asettamiisi tavoitteisiin.

B:
"Fysikaaliseksi koettujen objektien kohdalla se on aika ja avaruus sekä joku havaitsija jolle on kyky kokea niitä objekteja jollain tavalla joka on yhteistä jollekin havaitsijajoukolle."

Tässä ja tämän jälkeen on ilmiselvästi paljon asioita, joita vaadit loogisesti, ja jotka ovat ristiriidassa muiden suuntien kanssa. Mutta on myös hienovaraisia. Jos sanot, että _vain_ koettu objekti edellyttää ajan ja avaruuden, se voidaan nopeasti tulkita siten, että olisit jo aivan varma, että subjekti ei vaadi mitään. En myöskään kirjoittaisi filosofiaa siten, että aika ja avaruus olisivat mitenkään erilaisessa asemassa kuin filosofin muu kokemus. Fysiikkaa ei tarvitse kirjoittaa ja ajatella tavalla, että mikä on minkäkin edellytys. Subjektiivinen filosofia ei kaipaa näitä edellytys-rakenteita, vaan sanoo, että jos on avaruuden kokemus, niin avaruus on jotain mitä tutkia tai johon voi alkaa uskoa suoraan. Miksi sinä siis kaipaat? Jo tästä kohdasta alkaen vaikuttaa siltä, että sinua kiinnostaa vain väitellä materialistisista systeemeistä ja siitä, millä ne pitää täyttää. Ajalla ja avaruudella on paljon vaihtoehtojakin, mutta tuputat meille juuri ajan ja avaruuden eräänlaista filosofista kanavaa pitkin. Filosofinen kanava on juuri sitä, että asiaa ei ole tutkittu, kun sen tutkimisen skaala olisi valtava eikä todellakaan avautunut meille etukäteen.

B:
"Ts. ei postuloida mitään etukäteen varmaksi ja todelliseksi..."

Etukäsi ja postulaatti on tavallaan myös täysin valikoitavissa oleva asema lauseelle, ja voit esim. väittää tehneesi elämässäsi vain yhden postulaatin, kuten että 'todellisuus on'. Tällöin sinua kuitenkin kritisoitaisiin siitä, että mikään mitä olet sanonut ei ole pitkään aikaan ollut looginen seuraus siitä, että 'todellisuus on', joten se ei ole mikään postulaatti muiden lauseiden puolesta. Kaikki lauseesi ovat silloin edelleen mihinkään perustumattomia väittämiä. Tämä käsite siitä, mitä lauseilla tehdään, ei ehkä ollut kritiikkisi pointti, mutta koeta silti huomata, että olet lauseiden kirjoittaja kuten muutkin ja että lauseissa on lopulta tärkeää niiden varmistamisen etsintä. Jos esität yleisen kritiikin siitä, että etsinnän tulos ei saa olla 'lause ei perustu mihinkään ja on oletus', niin tämä voi kääntyä äskeistä päämäärää vastaan, jos se johtaa siihen, että joku ajattelee ettei tule etsiä ja löytää tuollaista.

2

Lue lisää

B:
"Ei-fysikaalisten entiteeteettien todellisuus (esim. ajatukset ja tunteet) edellyttää sellaisen kokijan jolla on ainakin jonkinlainen ja jonkintasoinen ajattelu -& tunnekyky"

Kaikki nämä väitteet siitä, että ajatus ja tunne eivät ole fysikaalisia, ovat postulaatteja. Et olisi tarvinnut niitä mihinkään minun tietääkseni. Paitsi jos sinulla on huonosti piilotettu piiloviesti, jota ei käsitellä tekstissäsi. Toistan vielä itseäni ja sanon, että tietoa esiintyy tai vaaditaan erilaisissa muodoissa, kun puhutaan siitä, onko olemassa kokemuksia, ja siitä, mitä nämä esim. ontologisesti ovat. Lauseet eivät lakkaa olemasta väitteitä ja oletuksia sen perusteella, mitä asiasta suurinpiirtein tiedetään ja sovitaan materialistin ja muun filosofin kesken. Kun sanoit 'ensin pitää määritellä todellisuus', tämäkin (jos lauseesi jatko ei olisi ollut melko huono ilmentämään sitä) tarkoittaisi sopimusta siitä, että jokainen vähänkin keskeinen asia on lopulta postulaatti ja pitäisi nähdä postulaattina.

Lause kuten 'kaloilla on keuhkot/kidukset' on edelleen postulaatti, vaikka kukaan ei ole kanssasi eri mieltä siitä, että 'kala on olemassa'. Tämä esimerkki on empiirisiltä tiedoiltaan rajoitetulle joukolle ihmisiä, ja sen tilalla voidaan ajatella metafyysisempiä entiteettejä ja niiden väitettyjä ominaisuuksia.

Materialismissa on juuri lauseesi kuvailemalla tavalla. Eli siten että ajatuksen olemassaolo edellyttää, että materia on tehnyt kyvykkäät aivot, jotka muistuttavat ihmistä. Joten koska normaalikirjoituksesi ei ole minkäänlainen keskustelu kenenkään kanssa, niin näyttää, että piiloviestiminen on ainoa, mitä tässä on tavoiteltu.

B:
"ja jotta ne voisivat olla kollektiivisesti konsensuksen tasolla käsiteltävissä edellyttää myös yhteisen käsitejärjestelmän ja siihen liittyvän yhteisen kommunikointikielen."

Näytät pohtineen sitä, että onko subjekteja olemassa monta. Sanoit päättäneesi sen olevan näin jo edellisissä kohdissa, missä käytit sanaa 'havaitsijajoukko'. Haluan huomauttaa tästä vain sen, että havaitsijajoukko ei perustu yhteiseen käsitejärjestelmään, vaan edellinen on perustavanlaatuisempi. Jos filosofi törmää joskus tilanteeseen, että hänen ympärillään on toisia käsitejärjestelmiä, niin tämän pitäisi olla hänelle yhtä hyvä merkki siitä, että on mahdollista, että muita subjekteja on olemassa kuin hän itse. Tämä että niitä on tai ei ole, on minun määritelmäni mukaan sellaisen konsensuksen tasolla käsiteltävissä, joka koostuu kaikista, jotka tämän lukevat, mutta ei se pelkästään meitä koskisi. Tai sitä varten olisi esiteltävä subjektiivista maailmankuvaa paljon tarkemmin. Väitän siitä vain sen, että sen lopussa vaikuttaa seisovan se, että siinä pidetään toisia käsitejärjestelmiä ja kieliä käyttäviä ulkopuolisia olentoja jotenkin täysin eriarvoisina todellisuuden osina, koska heitä ei pidetä edes kokijoina.

Materialismissa on aivan omanlaisensa systeemi tutkia sitä, että miksi käsitejärjestelmät tai kaikki kokevat entiteetit, joita käsiteltäväksemme tulee esim. internetin palstoilla, ovat niin samanlaisia. Siinä nimittäin on sanottu, että kokija on aineen tietty tila, ja kaikki kokijat ovat melkein toistensa kopioita, koska ne elävät samalla planeetalla samoissa oloissa. Käsitejärjestelmä on myös tässä mielessä spekuloidusti täysin lokalisoitunut ilmiö.

B:
"Esim. kosmologian "alkuräjähdys" ei voi loogisesti olla koko maailmankaikkeuden eli kaiken olevaisen alku koska pitää ensin olla jotain joka ylipäätänsä voisi alkaa laajeta ja erilaistua"

Pidätkö tätä lausetta itse keksimänäsi vai ajatteletko, että se kuuluu alkuräjähdykseen itseensä väittää, että sitä ennen pitää olla jotain? Toisessa tapauksessa onko oikein tehdä kosmologia sellaiseksi, että siinä ei enää väitetä, että sitä ennen on oltava jotain (siis mitä jos fysikalisti tekee niin)? Entä mitä sanot kaikille esimerkeille kosmologioista, joissa jotain on koko ajan mutta ei alkua? Eikö sinun viestisi jatku siten, että sinä oletat, että alku on pakko olla olemassa? Miksi et voi puhua suoria sanoja ihmisille, jotka kuvittelevat, että aikaa (matemaattista) on olemassa niin paljon menneisyydessä, että alkua ei ole? Koska he olisivat ensimmäisenä mieleen tulevat vastustajasi. Jos et yhtään tarvitse dialogia vastustajien kanssa, niin voitko poistaa noin puolet viestistäsi, joka koskee pelkästään heidän (tarkasti valikoitujen vastustajien) kommentointiaan?

Oletko tietoinen siitä, kuinka moni muukaan asia ei voi olla alku (kaikelle tai edes 'seuraavalle asialle') jos asioita pitää edeltää jokin? Kuten 'metafysiikan alku'.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ei-fysikaalisten entiteeteettien todellisuus (esim. ajatukset ja tunteet) edellyttää sellaisen kokijan jolla on ainakin jonkinlainen ja jonkintasoinen ajattelu -& tunnekyky"

Kaikki nämä väitteet siitä, että ajatus ja tunne eivät ole fysikaalisia, ovat postulaatteja. Et olisi tarvinnut niitä mihinkään minun tietääkseni. Paitsi jos sinulla on huonosti piilotettu piiloviesti, jota ei käsitellä tekstissäsi. Toistan vielä itseäni ja sanon, että tietoa esiintyy tai vaaditaan erilaisissa muodoissa, kun puhutaan siitä, onko olemassa kokemuksia, ja siitä, mitä nämä esim. ontologisesti ovat. Lauseet eivät lakkaa olemasta väitteitä ja oletuksia sen perusteella, mitä asiasta suurinpiirtein tiedetään ja sovitaan materialistin ja muun filosofin kesken. Kun sanoit 'ensin pitää määritellä todellisuus', tämäkin (jos lauseesi jatko ei olisi ollut melko huono ilmentämään sitä) tarkoittaisi sopimusta siitä, että jokainen vähänkin keskeinen asia on lopulta postulaatti ja pitäisi nähdä postulaattina.

Lause kuten 'kaloilla on keuhkot/kidukset' on edelleen postulaatti, vaikka kukaan ei ole kanssasi eri mieltä siitä, että 'kala on olemassa'. Tämä esimerkki on empiirisiltä tiedoiltaan rajoitetulle joukolle ihmisiä, ja sen tilalla voidaan ajatella metafyysisempiä entiteettejä ja niiden väitettyjä ominaisuuksia.

Materialismissa on juuri lauseesi kuvailemalla tavalla. Eli siten että ajatuksen olemassaolo edellyttää, että materia on tehnyt kyvykkäät aivot, jotka muistuttavat ihmistä. Joten koska normaalikirjoituksesi ei ole minkäänlainen keskustelu kenenkään kanssa, niin näyttää, että piiloviestiminen on ainoa, mitä tässä on tavoiteltu.

B:
"ja jotta ne voisivat olla kollektiivisesti konsensuksen tasolla käsiteltävissä edellyttää myös yhteisen käsitejärjestelmän ja siihen liittyvän yhteisen kommunikointikielen."

Näytät pohtineen sitä, että onko subjekteja olemassa monta. Sanoit päättäneesi sen olevan näin jo edellisissä kohdissa, missä käytit sanaa 'havaitsijajoukko'. Haluan huomauttaa tästä vain sen, että havaitsijajoukko ei perustu yhteiseen käsitejärjestelmään, vaan edellinen on perustavanlaatuisempi. Jos filosofi törmää joskus tilanteeseen, että hänen ympärillään on toisia käsitejärjestelmiä, niin tämän pitäisi olla hänelle yhtä hyvä merkki siitä, että on mahdollista, että muita subjekteja on olemassa kuin hän itse. Tämä että niitä on tai ei ole, on minun määritelmäni mukaan sellaisen konsensuksen tasolla käsiteltävissä, joka koostuu kaikista, jotka tämän lukevat, mutta ei se pelkästään meitä koskisi. Tai sitä varten olisi esiteltävä subjektiivista maailmankuvaa paljon tarkemmin. Väitän siitä vain sen, että sen lopussa vaikuttaa seisovan se, että siinä pidetään toisia käsitejärjestelmiä ja kieliä käyttäviä ulkopuolisia olentoja jotenkin täysin eriarvoisina todellisuuden osina, koska heitä ei pidetä edes kokijoina.

Materialismissa on aivan omanlaisensa systeemi tutkia sitä, että miksi käsitejärjestelmät tai kaikki kokevat entiteetit, joita käsiteltäväksemme tulee esim. internetin palstoilla, ovat niin samanlaisia. Siinä nimittäin on sanottu, että kokija on aineen tietty tila, ja kaikki kokijat ovat melkein toistensa kopioita, koska ne elävät samalla planeetalla samoissa oloissa. Käsitejärjestelmä on myös tässä mielessä spekuloidusti täysin lokalisoitunut ilmiö.

B:
"Esim. kosmologian "alkuräjähdys" ei voi loogisesti olla koko maailmankaikkeuden eli kaiken olevaisen alku koska pitää ensin olla jotain joka ylipäätänsä voisi alkaa laajeta ja erilaistua"

Pidätkö tätä lausetta itse keksimänäsi vai ajatteletko, että se kuuluu alkuräjähdykseen itseensä väittää, että sitä ennen pitää olla jotain? Toisessa tapauksessa onko oikein tehdä kosmologia sellaiseksi, että siinä ei enää väitetä, että sitä ennen on oltava jotain (siis mitä jos fysikalisti tekee niin)? Entä mitä sanot kaikille esimerkeille kosmologioista, joissa jotain on koko ajan mutta ei alkua? Eikö sinun viestisi jatku siten, että sinä oletat, että alku on pakko olla olemassa? Miksi et voi puhua suoria sanoja ihmisille, jotka kuvittelevat, että aikaa (matemaattista) on olemassa niin paljon menneisyydessä, että alkua ei ole? Koska he olisivat ensimmäisenä mieleen tulevat vastustajasi. Jos et yhtään tarvitse dialogia vastustajien kanssa, niin voitko poistaa noin puolet viestistäsi, joka koskee pelkästään heidän (tarkasti valikoitujen vastustajien) kommentointiaan?

Oletko tietoinen siitä, kuinka moni muukaan asia ei voi olla alku (kaikelle tai edes 'seuraavalle asialle') jos asioita pitää edeltää jokin? Kuten 'metafysiikan alku'.

3

Lue lisää

Alkuräjähdys kertoo avaruudesta ja ajasta, ja niillä on joissain tarkastelutavoissa 'alku'. Sinä menit yllä heti siihen, että oletit ajan ja avaruuden olevan pakollisia, jos haluaa yhtään mitään. Oliko tämän tarkoitus olla juuri välttää puhumasta alusta niille? Ja halusitko ajan olevan aina olemassa jossakin, jotta sinun olisi helpompi luoda keskustelu omasta alustasi, jota varten otat kellon ja sanot alun olevan kello se ja se, ja että aika sitä ennen on olemassa, mutta ennen minkään aloittamista siellä?

B:
"ja se alkutila voi olla vain jonkinlainen erilaistumaton kokonaisuus jossa ei ole aikaa eikä paikkaa koska kaikki ajallis-paikalliset entiteetit edellyttävät aina jonkinlaisen koordinaatiston jossa niitä voi verrata toisiinsa ja kaikki mittaaminen ja matematiikka perustuu aina siihen että jokin valitaan "mittatikuksi" jolloin voidaan käsitellä lukumääriä ja samalla syntyy lokaali todellisuus."

Voitko selittää, miksi se on alkutila, jos sitä ei voi merkitä mihinkään koordinaatistoon muiden asioiden edelle? Tai miksi et kutsuisi sitä nyt-tilaksi (paras nimi on 'jonkin muun tila kuin minkään, mikä on ajassa')? Miksi et käsittele sitä siltä kannalta kuin se ei olisi ajassa?

Et ole yhtään kertonut kenelläkään, että miksi olisi huono ajatus sanoa, että koordinaatisto on olemassa aina ja kaikelle, ja että tällä koordinaatistolla ei ole alkua ajassa, koska se on ajan esitystä itsessään eikä 'uimisella tarvitse olla kalaa'. Olet luetellut pelkästään 'kaikki tarvitsee koordinaatiston' -ajatuksia, mutta et ole koskaan ajatellut, että koordinaatistoa ei tarvitsisi. Lokaali todellisuus ei ole aina synonyymi avaruudelle (joka ei ole synonyymi koordinaatistolle), mutta jos on, niin silloin tässä tapauksessa lokaali todellisuus ei synny vaan sitä vain on koordinaatiston verran. Jos haluat jotain muuta kuin todellisuuden, joka koostuu koordinaatistosta ja sen matemaattisista objekteista, niin ala postuloimaan entiteettejä, jotka eivät ole niistä kumpikaan.

Tässä on myös toisenlainen keskustelu meneillään aluista ja syntymisistä. Matematiikka ei perustu mihinkään entiteettiin, joka on matematiikkaa. Et voi sanoa, että 'peruna perustuu perunaan eikä ole muutoin olemassa'. Jokaisessa matematiikassa on kyseessä matematiikka vain koska siinä käsitellään lukuja tai symboleja, mutta et voi muuttaa tätä ontologiseksi filosofiaksi tai metafyysisesti ajatelluksi kosmologiseksi aluksi.

Tämä koordinaatisto ja lokaalin todellisuuden synty on myös riittävä esimerkki ns. metafyyisestä alusta, joka on mahdoton. Tai jos väität samassa lausessa, että koordinaatisto on syntynyt, ja että 'pitää ensin olla jotain', niin voitko kertoa mistä koordinaatisto syntyy? Emme puhu välttämättä siitä, että alussa on kokonaislukujen lukuteorian postulaatit, ja sitä ennen on vaikea keksiä mitään, mistä ne tulevat (jos ei ole B), vaan tämän kysymyksen voi ajatella olevan esitetty myös filosofille, joka jostain oudosta syystä haluaa tietää yhtäkkiä, että mikä on 'avaruuden kokemisen' syntyminen. Näiden kahden ajatteluntavan välillä voitaisiin sanoa, että voidaan puhua fyysisen avaruuden syntymisestä riippumatta siitä, mikä on sen teoria. Mutta itse sanon, että siitä vain esitetään matemaattista teoriaa niinkauan, että näyttää siltä, kuin että joskus jotain on muuttunut jostain joksikin ja sitä voi sanoa yhden asian syntymiseksi muista. Tämä tarkoittaisi sitä, että matematiikkaa ennen on aina muuta matematiikkaa. Paitsi siinä tapauksessa, että sanot olettavasi aika-akselin, joka on muusta riippumaton. Tällöin voit sanoa, että matemaattinen objekti, kuten paikka-avaruus on käytettävissä vain jonkun ajan toisella puolella, ja toisella puolella sitä ei esitetä lainkaan. Tämä on kirjaimellinen merkitys sille, mitä sanaan 'ennen' voi kuulua oletuksena, ja tässä ei siis väitetä, että asiat kuten paikk- avaruus ovat olemassa vielä jonakin muuna kuin normaalisti. Se että sellaista halutaan, on tietynlaista matemaattista haluamista, missä halutaan, että kaikki on esitetty dynaamisena vuorotteluna ja lisäksi vain yhtenä objektina joka käsittää kaiken (universumin verran) sisälleen kuten ajan ja avaruuden yhdessä. Se on tavallaan päinvastaista kuin alkaa esittää entiteettejä, jotka ovat koordinaatistojen ulkopuolella.

On olemassa matematiikkaa, jossa ei pidä paikkaansa, että on olemassa mitta samalla tavalla kuin koordinaatiston mitta. Ennen kuin selität minkään synnystä tai syntymättömyydestä mitään, voisit tutkia sitä itseään ensin. Filosofien tulisi kuitenkin mielummin kritisoida sinua siitä, että ajattelet kokemisen olevan tätä yhtä mittaa edellyttävä ja että annat niin paljon merkitystä yhdelle maailman mitalle, että kaikki alut ja entiteetit ovat yhtäkkiä sen varassa. Minkä jälkeen käyt vielä sen askeleen, että pidät sitä ontologisesti todellisena eli olet matemaattinen realisti, ja uskot mittaan todellisena objektina. Vaikka sattumoisin sitä ei ollut olemassa kaikkina aikoina tai ennen alkua (oletko temporaalinen objektivisti?).

4

Anonyymi kirjoitti:

Alkuräjähdys kertoo avaruudesta ja ajasta, ja niillä on joissain tarkastelutavoissa 'alku'. Sinä menit yllä heti siihen, että oletit ajan ja avaruuden olevan pakollisia, jos haluaa yhtään mitään. Oliko tämän tarkoitus olla juuri välttää puhumasta alusta niille? Ja halusitko ajan olevan aina olemassa jossakin, jotta sinun olisi helpompi luoda keskustelu omasta alustasi, jota varten otat kellon ja sanot alun olevan kello se ja se, ja että aika sitä ennen on olemassa, mutta ennen minkään aloittamista siellä?

B:
"ja se alkutila voi olla vain jonkinlainen erilaistumaton kokonaisuus jossa ei ole aikaa eikä paikkaa koska kaikki ajallis-paikalliset entiteetit edellyttävät aina jonkinlaisen koordinaatiston jossa niitä voi verrata toisiinsa ja kaikki mittaaminen ja matematiikka perustuu aina siihen että jokin valitaan "mittatikuksi" jolloin voidaan käsitellä lukumääriä ja samalla syntyy lokaali todellisuus."

Voitko selittää, miksi se on alkutila, jos sitä ei voi merkitä mihinkään koordinaatistoon muiden asioiden edelle? Tai miksi et kutsuisi sitä nyt-tilaksi (paras nimi on 'jonkin muun tila kuin minkään, mikä on ajassa')? Miksi et käsittele sitä siltä kannalta kuin se ei olisi ajassa?

Et ole yhtään kertonut kenelläkään, että miksi olisi huono ajatus sanoa, että koordinaatisto on olemassa aina ja kaikelle, ja että tällä koordinaatistolla ei ole alkua ajassa, koska se on ajan esitystä itsessään eikä 'uimisella tarvitse olla kalaa'. Olet luetellut pelkästään 'kaikki tarvitsee koordinaatiston' -ajatuksia, mutta et ole koskaan ajatellut, että koordinaatistoa ei tarvitsisi. Lokaali todellisuus ei ole aina synonyymi avaruudelle (joka ei ole synonyymi koordinaatistolle), mutta jos on, niin silloin tässä tapauksessa lokaali todellisuus ei synny vaan sitä vain on koordinaatiston verran. Jos haluat jotain muuta kuin todellisuuden, joka koostuu koordinaatistosta ja sen matemaattisista objekteista, niin ala postuloimaan entiteettejä, jotka eivät ole niistä kumpikaan.

Tässä on myös toisenlainen keskustelu meneillään aluista ja syntymisistä. Matematiikka ei perustu mihinkään entiteettiin, joka on matematiikkaa. Et voi sanoa, että 'peruna perustuu perunaan eikä ole muutoin olemassa'. Jokaisessa matematiikassa on kyseessä matematiikka vain koska siinä käsitellään lukuja tai symboleja, mutta et voi muuttaa tätä ontologiseksi filosofiaksi tai metafyysisesti ajatelluksi kosmologiseksi aluksi.

Tämä koordinaatisto ja lokaalin todellisuuden synty on myös riittävä esimerkki ns. metafyyisestä alusta, joka on mahdoton. Tai jos väität samassa lausessa, että koordinaatisto on syntynyt, ja että 'pitää ensin olla jotain', niin voitko kertoa mistä koordinaatisto syntyy? Emme puhu välttämättä siitä, että alussa on kokonaislukujen lukuteorian postulaatit, ja sitä ennen on vaikea keksiä mitään, mistä ne tulevat (jos ei ole B), vaan tämän kysymyksen voi ajatella olevan esitetty myös filosofille, joka jostain oudosta syystä haluaa tietää yhtäkkiä, että mikä on 'avaruuden kokemisen' syntyminen. Näiden kahden ajatteluntavan välillä voitaisiin sanoa, että voidaan puhua fyysisen avaruuden syntymisestä riippumatta siitä, mikä on sen teoria. Mutta itse sanon, että siitä vain esitetään matemaattista teoriaa niinkauan, että näyttää siltä, kuin että joskus jotain on muuttunut jostain joksikin ja sitä voi sanoa yhden asian syntymiseksi muista. Tämä tarkoittaisi sitä, että matematiikkaa ennen on aina muuta matematiikkaa. Paitsi siinä tapauksessa, että sanot olettavasi aika-akselin, joka on muusta riippumaton. Tällöin voit sanoa, että matemaattinen objekti, kuten paikka-avaruus on käytettävissä vain jonkun ajan toisella puolella, ja toisella puolella sitä ei esitetä lainkaan. Tämä on kirjaimellinen merkitys sille, mitä sanaan 'ennen' voi kuulua oletuksena, ja tässä ei siis väitetä, että asiat kuten paikk- avaruus ovat olemassa vielä jonakin muuna kuin normaalisti. Se että sellaista halutaan, on tietynlaista matemaattista haluamista, missä halutaan, että kaikki on esitetty dynaamisena vuorotteluna ja lisäksi vain yhtenä objektina joka käsittää kaiken (universumin verran) sisälleen kuten ajan ja avaruuden yhdessä. Se on tavallaan päinvastaista kuin alkaa esittää entiteettejä, jotka ovat koordinaatistojen ulkopuolella.

On olemassa matematiikkaa, jossa ei pidä paikkaansa, että on olemassa mitta samalla tavalla kuin koordinaatiston mitta. Ennen kuin selität minkään synnystä tai syntymättömyydestä mitään, voisit tutkia sitä itseään ensin. Filosofien tulisi kuitenkin mielummin kritisoida sinua siitä, että ajattelet kokemisen olevan tätä yhtä mittaa edellyttävä ja että annat niin paljon merkitystä yhdelle maailman mitalle, että kaikki alut ja entiteetit ovat yhtäkkiä sen varassa. Minkä jälkeen käyt vielä sen askeleen, että pidät sitä ontologisesti todellisena eli olet matemaattinen realisti, ja uskot mittaan todellisena objektina. Vaikka sattumoisin sitä ei ollut olemassa kaikkina aikoina tai ennen alkua (oletko temporaalinen objektivisti?).

4

Lue lisää

B:
"Alkutilan erilaistumaton potentiaalisuus (vaikka se ei ole suoraan mitattavissa eikä koettavissa) voi olla potentiaalisesti hyvin energeettinen"

Jos haluat kirjoittaa, että alkusi ei ole yhtään matemaattinen, mutta että muuttuja nimeltä energia on olemassa 'heti' tai 'ajassa', niin suosittelen, että opettelet kirjoittamaan.

Alkuräjähdyksessä on monta kymmentä miljardia vuotta, mitkä eivät ole suoraan mitattavissa. Tuo on huono tapa esitellä asiaa, jonka pitäisi olla erilainen kuin vuodet. Onko tässä piiloväite, että kokija on asia, johon ei ole mitään vaikutusta sillä, onko ollut olemassa matematiikan, koordinaatiston ja ajan alku, vaikka me tunnemme kokijan ja teimme hänet siksi, että hänen ominaisuutensa on kokea avaruus? Miksi et olisi kirjoittanut suoraan, että 'kokijaa ei muuten ollut olemassa myöskään, joten älkää kyselkö miten asioita koetaan ennen alkua, ennen-alun-tilassa'? Tapauksessa missä kokijaa ei ollut ennen alkua, niin yksi tehtäväsi kokijafilosofina on selittää, mistä kokijat syntyivät. Jos sen teet niin sinua verrataan materialistiin, jolla ne vain syntyvät myöhemmällä hetkellä.

B:
"mutta sellaisessa tasapainotilassa jossa ei voi tapahtua minkäänlaista muutosta ja vasta sen tasapainotilan rikkoutuessa voi alkaa ilmiöiden erilaistuminen siitä homogeenisestä taustasta."

Mikä rikkoo tasapainon, jota ei voi muuttaa eli rikkoa? Eikä tasapainossa oleva asia ja sen rikkoja ole eri entiteettejä tällöin? Homogeeninen, tasapaino ym. ovat kaikki jonkin matemaattisen entiteetin kuvauksia. Homogeenisyyttä ei ole olemassa ilman koordinaatistoa, missä ottaisit kaksi eri arvoista koordinaattia x_1, x_2 ja sanoisit muuttujan f olevan niissä saman arvoinen: f(x_1) = f(x_2). Tässä on kaksi _erilaista_ matemaattista dimensiota x ja f, sekä miten paljon tahansa erilaisia arvoja x:lle ja f:lle (f:lle ne ovat 'mahdollisia', mutta x:lle ne ovat kaikki konkreettisia ja toteutuneet). Voi olla että mikään nykyhetken universumissa ei ole erilaistunut tästä erilaisemmaksi. Mikä on tietysti hyvä asia, jos haluat joskus väittää, että tämä on syntynyt tuosta toisesta matemaattisen tarkasti.

B:
"Alkutila on aina epälokaali ja lukumäärätön vaikka sillä voi olla laadullisia ominaisuuksia samaan tyyliin kuin esim. Cantor erilaisten äärettömyyksien matematiikassa."

Äärettömyyksien matematiikassa ei ole mitään ominaisuuksia eikä laatuja. Siinä on Cantorin ansiosta väite 'äärettömiä joukkoja on eri kokoisia'. Jos haluat että esim. numero nimeltä 'yhden äärettömyyden koko' on olemassa (tai siitä puhutaan), niin tämä on järjetön ilman että sanoo, että ääretön joukkoni on olemassa. Tämä on siis sama kuin sanoisi, joko esim. kokonaisulukujen tai reaalilukujen postulaatit ovat olemassa. Näiden postulaattien lisäksi ei olisi olemassa mitään muuta, koska Cantor on vain kirjoitusta paperilla, joka on näiden postulaattien seuraus. Fyysikot eivät kuitenkaan käyttäisi matematiikkaa siten, että väittäisivät matemaattisen joukon olevan olemassa ilman, että sanottisiin jonkun entiteetin käyttävän sitä. Kuten että avaruuden y-akseli käyttää reaalilukujen joukkoa. Jos toinen fyysikko väittää, että avaruuden y-akseli ei ole reaalisuora ja että mikään muukaan ei ole reaalisuora, niin silloin hän on väittänyt, että reaalilukujen joukko ja sen äärettömyys oli vain koulutehtävän verran olemassa. Voitko sanoa tähän, että miten tällöin nykyhetki eroaa ennen alkua olevasta tilasta (yhden joukon perspektiivistä)?

B:
"Ääretön ei ole luku eikä mikään erilaistunut todelliseksi koettavissa oleva asia voi olla määrällisesti ääretön."

Tämä antaisi sinulle aihetta myös vastata edelliseen. 'Ääretön ei ole luku' on mahdollisesti idea, jonka olet saanut siitä, että olet lukenut lauseen, joka todellisuudessa sanoo 'jokin ääretön joukko on suurempi kuin kokonaislukujen joukko'. Jos Cantor sanoo, että joukko on mikä tahansa ääretön, hän myös tarkoittaa, että joukossa on määrällisesti äärettömän paljon asioita. Ääretön on todella paljon jotain silloin, jos joku tekee matematiikkaa, missä esim. ääretön kuuluu joukkoon.

Jos alussa oli esim. reaaliluvut eli ääretön joukko, niin tämä viittaa siihen, että se alku oli liikaa kokijoille? Onko olemassa mitään small talkia, mikä edes viittaisi siihen, että kokijat eivät olisi yhtä nuoria kuin maapallon eliölajit.

Fysiikassa ja fysikalistisessa tietoisuudessa ei todennäköisesti pidä paikkaansa, että ääretön ja kokeminen ovat toisiltaan pois suljettuja. Aivot voivat olla analoginen sähköpiiri, missä jokainen signaali on joka hetki määritelty äärettömän tarkkaan. Tällön signaalin luenta käy läpi äärettömän joukon tiettyjä arvoja (ja aika on äärettömän paljon arvoja, missä niitä luetaan) ,koska jos on reaaliluvut esim. väliltä 0.0 ja 1.0, niin Cantorin ja kenen tahansa jo häntä edeltäneen mukaan tämä on ääretön joukko, joka on määrällisesti yhtä paljon lukuja kuin on koko reaalilukujen avaruudessa.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Alkutilan erilaistumaton potentiaalisuus (vaikka se ei ole suoraan mitattavissa eikä koettavissa) voi olla potentiaalisesti hyvin energeettinen"

Jos haluat kirjoittaa, että alkusi ei ole yhtään matemaattinen, mutta että muuttuja nimeltä energia on olemassa 'heti' tai 'ajassa', niin suosittelen, että opettelet kirjoittamaan.

Alkuräjähdyksessä on monta kymmentä miljardia vuotta, mitkä eivät ole suoraan mitattavissa. Tuo on huono tapa esitellä asiaa, jonka pitäisi olla erilainen kuin vuodet. Onko tässä piiloväite, että kokija on asia, johon ei ole mitään vaikutusta sillä, onko ollut olemassa matematiikan, koordinaatiston ja ajan alku, vaikka me tunnemme kokijan ja teimme hänet siksi, että hänen ominaisuutensa on kokea avaruus? Miksi et olisi kirjoittanut suoraan, että 'kokijaa ei muuten ollut olemassa myöskään, joten älkää kyselkö miten asioita koetaan ennen alkua, ennen-alun-tilassa'? Tapauksessa missä kokijaa ei ollut ennen alkua, niin yksi tehtäväsi kokijafilosofina on selittää, mistä kokijat syntyivät. Jos sen teet niin sinua verrataan materialistiin, jolla ne vain syntyvät myöhemmällä hetkellä.

B:
"mutta sellaisessa tasapainotilassa jossa ei voi tapahtua minkäänlaista muutosta ja vasta sen tasapainotilan rikkoutuessa voi alkaa ilmiöiden erilaistuminen siitä homogeenisestä taustasta."

Mikä rikkoo tasapainon, jota ei voi muuttaa eli rikkoa? Eikä tasapainossa oleva asia ja sen rikkoja ole eri entiteettejä tällöin? Homogeeninen, tasapaino ym. ovat kaikki jonkin matemaattisen entiteetin kuvauksia. Homogeenisyyttä ei ole olemassa ilman koordinaatistoa, missä ottaisit kaksi eri arvoista koordinaattia x_1, x_2 ja sanoisit muuttujan f olevan niissä saman arvoinen: f(x_1) = f(x_2). Tässä on kaksi _erilaista_ matemaattista dimensiota x ja f, sekä miten paljon tahansa erilaisia arvoja x:lle ja f:lle (f:lle ne ovat 'mahdollisia', mutta x:lle ne ovat kaikki konkreettisia ja toteutuneet). Voi olla että mikään nykyhetken universumissa ei ole erilaistunut tästä erilaisemmaksi. Mikä on tietysti hyvä asia, jos haluat joskus väittää, että tämä on syntynyt tuosta toisesta matemaattisen tarkasti.

B:
"Alkutila on aina epälokaali ja lukumäärätön vaikka sillä voi olla laadullisia ominaisuuksia samaan tyyliin kuin esim. Cantor erilaisten äärettömyyksien matematiikassa."

Äärettömyyksien matematiikassa ei ole mitään ominaisuuksia eikä laatuja. Siinä on Cantorin ansiosta väite 'äärettömiä joukkoja on eri kokoisia'. Jos haluat että esim. numero nimeltä 'yhden äärettömyyden koko' on olemassa (tai siitä puhutaan), niin tämä on järjetön ilman että sanoo, että ääretön joukkoni on olemassa. Tämä on siis sama kuin sanoisi, joko esim. kokonaisulukujen tai reaalilukujen postulaatit ovat olemassa. Näiden postulaattien lisäksi ei olisi olemassa mitään muuta, koska Cantor on vain kirjoitusta paperilla, joka on näiden postulaattien seuraus. Fyysikot eivät kuitenkaan käyttäisi matematiikkaa siten, että väittäisivät matemaattisen joukon olevan olemassa ilman, että sanottisiin jonkun entiteetin käyttävän sitä. Kuten että avaruuden y-akseli käyttää reaalilukujen joukkoa. Jos toinen fyysikko väittää, että avaruuden y-akseli ei ole reaalisuora ja että mikään muukaan ei ole reaalisuora, niin silloin hän on väittänyt, että reaalilukujen joukko ja sen äärettömyys oli vain koulutehtävän verran olemassa. Voitko sanoa tähän, että miten tällöin nykyhetki eroaa ennen alkua olevasta tilasta (yhden joukon perspektiivistä)?

B:
"Ääretön ei ole luku eikä mikään erilaistunut todelliseksi koettavissa oleva asia voi olla määrällisesti ääretön."

Tämä antaisi sinulle aihetta myös vastata edelliseen. 'Ääretön ei ole luku' on mahdollisesti idea, jonka olet saanut siitä, että olet lukenut lauseen, joka todellisuudessa sanoo 'jokin ääretön joukko on suurempi kuin kokonaislukujen joukko'. Jos Cantor sanoo, että joukko on mikä tahansa ääretön, hän myös tarkoittaa, että joukossa on määrällisesti äärettömän paljon asioita. Ääretön on todella paljon jotain silloin, jos joku tekee matematiikkaa, missä esim. ääretön kuuluu joukkoon.

Jos alussa oli esim. reaaliluvut eli ääretön joukko, niin tämä viittaa siihen, että se alku oli liikaa kokijoille? Onko olemassa mitään small talkia, mikä edes viittaisi siihen, että kokijat eivät olisi yhtä nuoria kuin maapallon eliölajit.

Fysiikassa ja fysikalistisessa tietoisuudessa ei todennäköisesti pidä paikkaansa, että ääretön ja kokeminen ovat toisiltaan pois suljettuja. Aivot voivat olla analoginen sähköpiiri, missä jokainen signaali on joka hetki määritelty äärettömän tarkkaan. Tällön signaalin luenta käy läpi äärettömän joukon tiettyjä arvoja (ja aika on äärettömän paljon arvoja, missä niitä luetaan) ,koska jos on reaaliluvut esim. väliltä 0.0 ja 1.0, niin Cantorin ja kenen tahansa jo häntä edeltäneen mukaan tämä on ääretön joukko, joka on määrällisesti yhtä paljon lukuja kuin on koko reaalilukujen avaruudessa.

5

Lue lisää

Jos puhut siitä, että onko jokin funktion arvo ääretön, kun se on annettu avaruudessa, niin tämä on eri asia kuin joukko-opin ääretön, koska tätä ääretönlukua funktiolle ei ole. Ääretön tarkoittaa, että reaalisuoralla meneminen ei koskaan pääty mihinkään, ja että jokainen jäsen suoralla on edelleen äärellinen luku. Se että ääretönlukua ei ole, puolustaa sitä teoriaa, että alkua ei ole olemassa. Tämä ei tarkoita, että 'alku on mutta sitä ei koeta', vaan että alkua ei todella ole, kun aika on annettu negatiivisesta äärettömästä äärettömään. Mitä tästä jää jäljelle on se, että sinä kai lopulta puolustat sellaista BB-teoriaa, joka käsittää vain ajan nollasta äärettömään ja joka lisäksi tulee jostain ulkopuolisen entiteetin toimesta (tosin siinä entiteetti on aivan samaa filosofiaa, vaikka aikaa olisi miinusäärettömään). Kokemukset eivät ole hyvä tapa tehdä argumentteja entiteeteistä ja aluista, joita on jossain muualla kuin koordinaatistossa, koska laajemman matemaattisuuden pointti on se, että kokemuksille, jotka jatkuvat koordinaatistossa, voi tehdä riippuvuuden johonkin, mitä on koordinaatiston ulkopuolella.

B:
"Erilaistumattoman todellisuuden alkutilan vertauskuvana voi käyttää esim. tyhjää paperiarkkia jolle ei ole kirjoitettu eikä piirretty vielä mitään."

Sitten voit varmaan kertoa, miten informaatiota syntyy ennenkuin sitä edes on. Mutta kun siitä ei ole todisteita, niin miksi pitäisi uskoa informaation katoamiseen ja tuhoon ennen universumin syntyä?

B:
"Jos siihen paperiarkkiin piirtää tai kirjoittaa jotain niin se aina rajoittaa niitä mahdollisuuksia mitä siihen voi sen jälkeen kirjoittaa/piirtää"

Jos siihen paperiarkkiin piirtää, niin on toinen entiteetti ja tämä entiteetti on informaatiota, joten kokonaiskuva ei ole mikään tyhjä arkki. Teet meille pelkkiä kameratemppuja alkamalla puhua yhteen suuntaan ja kätkemällä muut.

B:
"eli ts. kaikenlainen todellisuuden aktualisoituminen rajoittaa sen kokonaissysteemin potentiaalia mutta samalla voi myös luoda ennakkoedellytyksiä sille että sen jo erilaistuneen kokonaisuuden pohjalta voi rakentua uusia ominaisuuksia ja entiteettejä siihen kokonaisuuteen."

Tyhjänä arkkina oleminen on juurikin rajottunut olemaan ilman mitään muuta, ja ikuinen tyhjä arkki on sama kuin olisi ollut potentiaaliton koko sen ajan. Jos uskot kovasti tähän päällepiirtämisen rajoittamiseen jollain säännöllä, mikä säätelee kyniä ja piirtäjiä absoluuttisella vallalla ja universaalisti ja globaalisti, niin sitä suuremmalla syyllä sinulla on entistä vähemmän mahdollisuuksia esittää, että tyhjään arkkiin tulisi itsestään mitään ensimmäistäkään asiaa. Koska olet ilmoittanut sen, että vanhasta informaatiosta pidetään ikuisesti jollain tavalla kiinni.

Jotkut matemaattiset mallit tai jopa monet niistä toimivat siten, että jonkinlainen tyhjän arkin analogia muuttuu niissä itsestään täyteen jotain, mikä on mielestäsi heti ei tyhjää. Tällaisessa mallissa ei kuitenkaan voisi sanoa, että alun arkki ei merkitse informaatiota, vaan sille jokainen tyhjä kohta on todennäköisesti kriittinen tietää. Minkä lisäksi epäsatunnaisessa mallissa, missä jokainen tuleva arkin kuva on jo alussa päätetty, esiintyy jotain informaatiota, jolla mennään tyhjästä arkista täyteen. Se on sekä tyhjän arkin tieto, eli jokaisen sen osan tietäminen tyhjäksi, ja lisäksi tietoa voi olla mallin itsensä sisällä, koska se on todennäköisesti algoritmi, jossa on monta tarkkaan valittua lukua eri paikoissa (algoritmi on sellainenkin, mikä kätkee muistiinsa kokonaisen toisen arkin). Tyhjä arkki ei tällaisen mallin edustamassa ja tuottamassa ajatusmaailmassa olisi mikään hyvä esimerkki asiasta, joka ei ole mitään tai joka ei tuota mitään. Lisäksi joutuisit tällaisen arkin kanssa selittämään sen, että miksi universumi on joskus ollut hienosäädetty olemaan tyhjä, koska se on tarkka tila mitä noudattaa.

B
"Esim. työkalu edellyttää aina jonkinlaista determinismiä ja ennustettavuutta"

Ei pidä paikkaansa. Mikä edes on työkalun määritelmä? Onko se, se että aina täytyy tulla valmis työ, ja valmis talo, ja suora seinä? Eikö rulettipöytä ole mielestäsi kasinon pyörittäjän työkalu, vai väitätkö että se on ennustettava?

B:
"mutta sen determinismin ei tarvitse samantasoisena koskea sen työkalun käyttäjää ==> suhteellinen vapaa tahto tiettyjen ennakkoedellytysten puitteissa."

Se mitä ei tarvitse tehdä, on keksiä toisistaan erillisiä entiteettejä ja tasoja. Ehkä työkalun ei ollut tarkoitus merkitä mitään rautakaupan työkalua esimerkkinäkään, koska miksi tekisit uuden terminologian vain ihmisen ja työkalun yhdistelmän teoille? Jos pystyn nostamaan vain 10 kiloa, ja työkaluni on 20 kiloa, jonka ennustan pysyvän maassa, niin en sanoisi vapaan tahdon ongelman muuttuneen miksikään. Ajattelet varmaan yksilön vapaan tahdon olevan koko todellisuuden levyinen asia, etkä esim. asia, missä yksilö saa ryhtyä mihin tahansa tahtomaansa asiaan (lähinnä tahtomiseen, mikä on ainoa mainittu vapaus), mutta hän ei päätä ryhtymisen seurauksista mitään.

6

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhut siitä, että onko jokin funktion arvo ääretön, kun se on annettu avaruudessa, niin tämä on eri asia kuin joukko-opin ääretön, koska tätä ääretönlukua funktiolle ei ole. Ääretön tarkoittaa, että reaalisuoralla meneminen ei koskaan pääty mihinkään, ja että jokainen jäsen suoralla on edelleen äärellinen luku. Se että ääretönlukua ei ole, puolustaa sitä teoriaa, että alkua ei ole olemassa. Tämä ei tarkoita, että 'alku on mutta sitä ei koeta', vaan että alkua ei todella ole, kun aika on annettu negatiivisesta äärettömästä äärettömään. Mitä tästä jää jäljelle on se, että sinä kai lopulta puolustat sellaista BB-teoriaa, joka käsittää vain ajan nollasta äärettömään ja joka lisäksi tulee jostain ulkopuolisen entiteetin toimesta (tosin siinä entiteetti on aivan samaa filosofiaa, vaikka aikaa olisi miinusäärettömään). Kokemukset eivät ole hyvä tapa tehdä argumentteja entiteeteistä ja aluista, joita on jossain muualla kuin koordinaatistossa, koska laajemman matemaattisuuden pointti on se, että kokemuksille, jotka jatkuvat koordinaatistossa, voi tehdä riippuvuuden johonkin, mitä on koordinaatiston ulkopuolella.

B:
"Erilaistumattoman todellisuuden alkutilan vertauskuvana voi käyttää esim. tyhjää paperiarkkia jolle ei ole kirjoitettu eikä piirretty vielä mitään."

Sitten voit varmaan kertoa, miten informaatiota syntyy ennenkuin sitä edes on. Mutta kun siitä ei ole todisteita, niin miksi pitäisi uskoa informaation katoamiseen ja tuhoon ennen universumin syntyä?

B:
"Jos siihen paperiarkkiin piirtää tai kirjoittaa jotain niin se aina rajoittaa niitä mahdollisuuksia mitä siihen voi sen jälkeen kirjoittaa/piirtää"

Jos siihen paperiarkkiin piirtää, niin on toinen entiteetti ja tämä entiteetti on informaatiota, joten kokonaiskuva ei ole mikään tyhjä arkki. Teet meille pelkkiä kameratemppuja alkamalla puhua yhteen suuntaan ja kätkemällä muut.

B:
"eli ts. kaikenlainen todellisuuden aktualisoituminen rajoittaa sen kokonaissysteemin potentiaalia mutta samalla voi myös luoda ennakkoedellytyksiä sille että sen jo erilaistuneen kokonaisuuden pohjalta voi rakentua uusia ominaisuuksia ja entiteettejä siihen kokonaisuuteen."

Tyhjänä arkkina oleminen on juurikin rajottunut olemaan ilman mitään muuta, ja ikuinen tyhjä arkki on sama kuin olisi ollut potentiaaliton koko sen ajan. Jos uskot kovasti tähän päällepiirtämisen rajoittamiseen jollain säännöllä, mikä säätelee kyniä ja piirtäjiä absoluuttisella vallalla ja universaalisti ja globaalisti, niin sitä suuremmalla syyllä sinulla on entistä vähemmän mahdollisuuksia esittää, että tyhjään arkkiin tulisi itsestään mitään ensimmäistäkään asiaa. Koska olet ilmoittanut sen, että vanhasta informaatiosta pidetään ikuisesti jollain tavalla kiinni.

Jotkut matemaattiset mallit tai jopa monet niistä toimivat siten, että jonkinlainen tyhjän arkin analogia muuttuu niissä itsestään täyteen jotain, mikä on mielestäsi heti ei tyhjää. Tällaisessa mallissa ei kuitenkaan voisi sanoa, että alun arkki ei merkitse informaatiota, vaan sille jokainen tyhjä kohta on todennäköisesti kriittinen tietää. Minkä lisäksi epäsatunnaisessa mallissa, missä jokainen tuleva arkin kuva on jo alussa päätetty, esiintyy jotain informaatiota, jolla mennään tyhjästä arkista täyteen. Se on sekä tyhjän arkin tieto, eli jokaisen sen osan tietäminen tyhjäksi, ja lisäksi tietoa voi olla mallin itsensä sisällä, koska se on todennäköisesti algoritmi, jossa on monta tarkkaan valittua lukua eri paikoissa (algoritmi on sellainenkin, mikä kätkee muistiinsa kokonaisen toisen arkin). Tyhjä arkki ei tällaisen mallin edustamassa ja tuottamassa ajatusmaailmassa olisi mikään hyvä esimerkki asiasta, joka ei ole mitään tai joka ei tuota mitään. Lisäksi joutuisit tällaisen arkin kanssa selittämään sen, että miksi universumi on joskus ollut hienosäädetty olemaan tyhjä, koska se on tarkka tila mitä noudattaa.

B
"Esim. työkalu edellyttää aina jonkinlaista determinismiä ja ennustettavuutta"

Ei pidä paikkaansa. Mikä edes on työkalun määritelmä? Onko se, se että aina täytyy tulla valmis työ, ja valmis talo, ja suora seinä? Eikö rulettipöytä ole mielestäsi kasinon pyörittäjän työkalu, vai väitätkö että se on ennustettava?

B:
"mutta sen determinismin ei tarvitse samantasoisena koskea sen työkalun käyttäjää ==> suhteellinen vapaa tahto tiettyjen ennakkoedellytysten puitteissa."

Se mitä ei tarvitse tehdä, on keksiä toisistaan erillisiä entiteettejä ja tasoja. Ehkä työkalun ei ollut tarkoitus merkitä mitään rautakaupan työkalua esimerkkinäkään, koska miksi tekisit uuden terminologian vain ihmisen ja työkalun yhdistelmän teoille? Jos pystyn nostamaan vain 10 kiloa, ja työkaluni on 20 kiloa, jonka ennustan pysyvän maassa, niin en sanoisi vapaan tahdon ongelman muuttuneen miksikään. Ajattelet varmaan yksilön vapaan tahdon olevan koko todellisuuden levyinen asia, etkä esim. asia, missä yksilö saa ryhtyä mihin tahansa tahtomaansa asiaan (lähinnä tahtomiseen, mikä on ainoa mainittu vapaus), mutta hän ei päätä ryhtymisen seurauksista mitään.

6

Lue lisää

Jos robotti käyttää determinististä työkaluasi ja tekee talon seinästä yli 45 astetta vinon verrattuna normaaliin, olisitko ajatellut, että ihmismäisempi tekijä olisi suoriutunut paremmin? Jos työkalun ennustettavuudesta pitäisi lähteä, niin monessa arvionnissa pitäisit myös ihmistä ihmisenä, koska tämä on ennustettava. On olemassa säännöt, miten olla ihminen eikä vain se, että tutkittu olento esittää omaa vapaata tahtoaan.

B:
"Satunnaisuus (kaaos) voi toimia ennakkoedellytyksenä itseorganisoituneen järjestyksen syntymiselle."

Näiden ennakkoedellytyksenä on matemaattinen malli. Ei todennäköisesti tule riittämään, että kaaos oli yhdellä hetkellä kauan sitten, vaan kaaoksen täytyy olla olemassa edelleen. Eivät tutkijat löytäneet näiden kahden yhteyttä siten, että he ratkaisivat menneisyyden aikaevoluution surkean tarkan nykymittauksen perusteella. Tässä voi joutua myös keksimään useita samanlaisia eniteettejä, koska sama entiteetti ei ole kumpaakin noista. Tai sillä on silloin monipuolinen rakenne, joka on yhtä kuin monientiteettinen. Tätä tapahtuu myös todistetusti miljardeja vuosia alkuräjähdyksen jälkeen tavallisissa koordinaateissa.

B:
"Olennaista on ymmärtää binääristen vastakohtaisuuksien olevan aina yhteisen jatkumon ääripäitä."

Missä kontekstissa? Vaihdoit kontekstia kolme kertaa juuri äsken. Mihinkään asiaan, mitä kysyin tai pyysin, ei ole vastauksena 'jatkumo on eri kuin kaksi arvoa'. Jatkumo ja kaksi arvoa ovat molemmat matematiikkaa, ja jos alkua ennen saa valita toisen näistä, niin se on sama kuin olettaa, että matematiikkaa on ja tulee käyttää ennen alkua. Mikä jatkumo on 'alun' ja koordinaattiajan välillä, tai koordinaattittomuuden ja koordinaatillisuuden välillä? Eikä binäärisyys ole ymmärrettävästi koordinaattiajan vastakohta, joten miksi ei käyttää sitä 'alussa' varsinkin jos haluaa sen alun ääripään?

Kun väität tuollaista asiaa, olet tekemässä matemaattista väitettä, joka on samanlainen kuin 'ei tule käyttää vektoria vaan tulee käyttää matriisia'. Väitteelläsi pitää olla joskus jotain käyttöäkin ja mieluiten empiirisiä seurauksia. Jotta jatkumoa olisi käytetty, pitäisi esittää äärettömän pisteen verran informaatiota, jonka väittää olevan olemassa jossain.

B:
"Todellisuudessa siis voi olla ikäänkuin loogis-filosofisia lainalaisuuksia kun taas esim. fysiikan lokaalien säännönmukaisuuksein pohjalta kehitetyt matermaattiset kaavat eivät ole todellisia universaaleja luonnonlakeja vaan ajallis-paikallisesti lokaaleja hitaasti muuttuvia ilmiöitä."

Eli olivatko ne binäärisiä filosofisia lainalaisuuksia? Missä filosofi teki parhaansa ollakseen ajattelematta sitä, että vaihtoehtoja on 2, joka ei ole 1 tai 3?

Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti, jos sen olisi muututtava binäärisesti (tai sitten toista binääristä asentoasi fysiikalle olisi vaikea nähdä olevan). Jos haluat, että lokaali fysiikan laki muuttuu lokaalisti eikä kaikkialla samaksi, niin myös todellisuuden säännön, joka sitä sääntelee on oltava lokaali eikä universaali. Missään ei siis lopulta ollut tarvetta millekään universaalille?

B:
"Loogis-filosofiset totuudet voivat olla universaaleja ja ikäänkuin ikuisia kun taas kaikki empiirinen tieto on aina lokaalia ja havaitsijoiden kyvyistä riippuvaista."

Empiirinen tieto on huono sana tässä kohtaa, kun puhutaan universumin alusta ja verrataan filosofista totuuttasi siihen, mitä muut voisivat esittää. Ensinnäkin 'mikä tahansa' 'voi olla' eli informaatio koordinaatistoissa ja binäärisissä tauluissa ja kaikki muunlainen fysiikka voi väittää, että se voi olla universaali/ikuinen (*). Myös empiirisen tiedon, joka tod. näk. muotoillaan matemaattisesti malliksi ja jota se tieto väitetysti tarkoittaa voi väittää olevansa universaalia. Aina kun keksit jonkin aiheen, joka saa epäilemään matemaattista universaaliutta/ikuisuutta, olet lähempänä sitä, että epäiltäisiin filosofista totuutta joka pätee oman kuplamme ulkopuolella, koska eivät muut automaattisesti dissosioi kaikkea matematiikkaa kaiken filosofisen vastakohdaksi.

(* ) Varsinkin kun sen koordinaatiston aika on ainoa tähän mennessä keksitty ikuisuuden esitys, eli jolla on ikuisuuden ominaisuudet. Meidän tulisi kuitenkin palata siihen, että B oletti jo koordinaatiston ajan kanssa. Mutta miksi hän puhui välissä koordinaatittomasta alusta on epäselvää. Ehkä hän ei myöskään koskaan tule esittämään mitään totuutta kyseisestä alusta, koska se olisi ristiriidassa sen kanssa, että hän puhuu ikuisen koordinaatiston oletuksella.

Empiirisen tiedon merkitys on siinä, että sen lisääntyessä vaihdetaan joskus sitä matematiikkaa, mitä käytetään väittämään mitä todellisuus on (ja jota väitetään edelleen ikuíseksi, koska mitään tarvetta tehdä ei-ikuista matematiikkaa ei ole tullut). Jos lauseesi ei ole väärä vertailu siitä, että mitä eri esittäjät lähes aina kuvittelevat esittävänsä sanoessaan todellisuudesta jotakin, niin sitten sen sanoma on, että filosofit eivät koskaan muutu tällä tavalla eivätkä siirry eteenpäin.

7

Anonyymi kirjoitti:

Jos robotti käyttää determinististä työkaluasi ja tekee talon seinästä yli 45 astetta vinon verrattuna normaaliin, olisitko ajatellut, että ihmismäisempi tekijä olisi suoriutunut paremmin? Jos työkalun ennustettavuudesta pitäisi lähteä, niin monessa arvionnissa pitäisit myös ihmistä ihmisenä, koska tämä on ennustettava. On olemassa säännöt, miten olla ihminen eikä vain se, että tutkittu olento esittää omaa vapaata tahtoaan.

B:
"Satunnaisuus (kaaos) voi toimia ennakkoedellytyksenä itseorganisoituneen järjestyksen syntymiselle."

Näiden ennakkoedellytyksenä on matemaattinen malli. Ei todennäköisesti tule riittämään, että kaaos oli yhdellä hetkellä kauan sitten, vaan kaaoksen täytyy olla olemassa edelleen. Eivät tutkijat löytäneet näiden kahden yhteyttä siten, että he ratkaisivat menneisyyden aikaevoluution surkean tarkan nykymittauksen perusteella. Tässä voi joutua myös keksimään useita samanlaisia eniteettejä, koska sama entiteetti ei ole kumpaakin noista. Tai sillä on silloin monipuolinen rakenne, joka on yhtä kuin monientiteettinen. Tätä tapahtuu myös todistetusti miljardeja vuosia alkuräjähdyksen jälkeen tavallisissa koordinaateissa.

B:
"Olennaista on ymmärtää binääristen vastakohtaisuuksien olevan aina yhteisen jatkumon ääripäitä."

Missä kontekstissa? Vaihdoit kontekstia kolme kertaa juuri äsken. Mihinkään asiaan, mitä kysyin tai pyysin, ei ole vastauksena 'jatkumo on eri kuin kaksi arvoa'. Jatkumo ja kaksi arvoa ovat molemmat matematiikkaa, ja jos alkua ennen saa valita toisen näistä, niin se on sama kuin olettaa, että matematiikkaa on ja tulee käyttää ennen alkua. Mikä jatkumo on 'alun' ja koordinaattiajan välillä, tai koordinaattittomuuden ja koordinaatillisuuden välillä? Eikä binäärisyys ole ymmärrettävästi koordinaattiajan vastakohta, joten miksi ei käyttää sitä 'alussa' varsinkin jos haluaa sen alun ääripään?

Kun väität tuollaista asiaa, olet tekemässä matemaattista väitettä, joka on samanlainen kuin 'ei tule käyttää vektoria vaan tulee käyttää matriisia'. Väitteelläsi pitää olla joskus jotain käyttöäkin ja mieluiten empiirisiä seurauksia. Jotta jatkumoa olisi käytetty, pitäisi esittää äärettömän pisteen verran informaatiota, jonka väittää olevan olemassa jossain.

B:
"Todellisuudessa siis voi olla ikäänkuin loogis-filosofisia lainalaisuuksia kun taas esim. fysiikan lokaalien säännönmukaisuuksein pohjalta kehitetyt matermaattiset kaavat eivät ole todellisia universaaleja luonnonlakeja vaan ajallis-paikallisesti lokaaleja hitaasti muuttuvia ilmiöitä."

Eli olivatko ne binäärisiä filosofisia lainalaisuuksia? Missä filosofi teki parhaansa ollakseen ajattelematta sitä, että vaihtoehtoja on 2, joka ei ole 1 tai 3?

Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti, jos sen olisi muututtava binäärisesti (tai sitten toista binääristä asentoasi fysiikalle olisi vaikea nähdä olevan). Jos haluat, että lokaali fysiikan laki muuttuu lokaalisti eikä kaikkialla samaksi, niin myös todellisuuden säännön, joka sitä sääntelee on oltava lokaali eikä universaali. Missään ei siis lopulta ollut tarvetta millekään universaalille?

B:
"Loogis-filosofiset totuudet voivat olla universaaleja ja ikäänkuin ikuisia kun taas kaikki empiirinen tieto on aina lokaalia ja havaitsijoiden kyvyistä riippuvaista."

Empiirinen tieto on huono sana tässä kohtaa, kun puhutaan universumin alusta ja verrataan filosofista totuuttasi siihen, mitä muut voisivat esittää. Ensinnäkin 'mikä tahansa' 'voi olla' eli informaatio koordinaatistoissa ja binäärisissä tauluissa ja kaikki muunlainen fysiikka voi väittää, että se voi olla universaali/ikuinen (*). Myös empiirisen tiedon, joka tod. näk. muotoillaan matemaattisesti malliksi ja jota se tieto väitetysti tarkoittaa voi väittää olevansa universaalia. Aina kun keksit jonkin aiheen, joka saa epäilemään matemaattista universaaliutta/ikuisuutta, olet lähempänä sitä, että epäiltäisiin filosofista totuutta joka pätee oman kuplamme ulkopuolella, koska eivät muut automaattisesti dissosioi kaikkea matematiikkaa kaiken filosofisen vastakohdaksi.

(* ) Varsinkin kun sen koordinaatiston aika on ainoa tähän mennessä keksitty ikuisuuden esitys, eli jolla on ikuisuuden ominaisuudet. Meidän tulisi kuitenkin palata siihen, että B oletti jo koordinaatiston ajan kanssa. Mutta miksi hän puhui välissä koordinaatittomasta alusta on epäselvää. Ehkä hän ei myöskään koskaan tule esittämään mitään totuutta kyseisestä alusta, koska se olisi ristiriidassa sen kanssa, että hän puhuu ikuisen koordinaatiston oletuksella.

Empiirisen tiedon merkitys on siinä, että sen lisääntyessä vaihdetaan joskus sitä matematiikkaa, mitä käytetään väittämään mitä todellisuus on (ja jota väitetään edelleen ikuíseksi, koska mitään tarvetta tehdä ei-ikuista matematiikkaa ei ole tullut). Jos lauseesi ei ole väärä vertailu siitä, että mitä eri esittäjät lähes aina kuvittelevat esittävänsä sanoessaan todellisuudesta jotakin, niin sitten sen sanoma on, että filosofit eivät koskaan muutu tällä tavalla eivätkä siirry eteenpäin.

7

Lue lisää

B:
"Määrällisen matematiikan soveltaminen edellyttää ensin erilaistumista eli avaruuden ja ajan olemassaoloa."

Epätosi väite.

Pakko vielä kysyä, että jos avaruus ja aika olisivat kuitenkin olemassa, niin soveltaisiko joku ideaalitapauksessa onnistuneesti matematiikan, joka pätee sen avaruuden ja ajan läpi kaikkialla, ja miten kuvailet sen matemaattisen sovelluksen muuttumattomuuden meille? Mihin vapaa tahto menee, kun aika ja avaruus tulevat olemaan?

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Määrällisen matematiikan soveltaminen edellyttää ensin erilaistumista eli avaruuden ja ajan olemassaoloa."

Epätosi väite.

Pakko vielä kysyä, että jos avaruus ja aika olisivat kuitenkin olemassa, niin soveltaisiko joku ideaalitapauksessa onnistuneesti matematiikan, joka pätee sen avaruuden ja ajan läpi kaikkialla, ja miten kuvailet sen matemaattisen sovelluksen muuttumattomuuden meille? Mihin vapaa tahto menee, kun aika ja avaruus tulevat olemaan?

8

Lue lisää

Kommentoin nyt loppupäästä alkuun tätä väärinkäsitysten sumaa joka toisaalta voi olla ymmärrettävää koska en pidä liian tarkoista määrityksistä joissa hahmotus ja tulkinta lukitaan usein ennenaikaisesti ja sitten samalla päädytään helposti liian hätäisiin ja ehdottomiin johtopäätöksiin tutkittavasta asiasta omien ennakkoluulojen ja asenteiden perusteella sekä vallitsevan narratiivisen paradigman perusteella.


"Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti...."

Matematiikan soveltaminen kaavojen avulla luonnonilmiöihin voi olla helposti harhaanjohtavaa mallinnosta jossa ideaalina pidetään jonkinlaista kellokoneistoa jonka oletetaan toimivan muuttumattomana säännönmukaisuutena ikuisesti vaikka kaikki mahdolliset empiiriset havainnot ja mittaukset on tehty paikallisesti tällä planeetalla tai sen läheisyydessä varsin lyhyen ajanjakson aikana (n. 200 v) riittävällä tarkkuudella.

Kellokoneisto vertauskuvana lienee Newtonin ja Laplacen hahmotusten tuottama illiuusio koska kellot sinänsä ovat ihmisten luomia välineitä lineaarisen empiirisen ajan mittaamiseen ja kaikki mahdolliset konkreettiset esineet hajoavat käytössä vähitellen eivätkä oikeasti voi loppumattomiin noudattaa niiden kuvailemiseen ja suunnitteluun käytettyä matematiikkaa jonka ominaisuus on ajasta ja paikasta riippumattomuus.

Matematiikka on liian idealisoitu väline todellisuuden hahmottamiseen samalla tavalla kuin muodollinen kielen rakenteisiin perustuva 2-arvoinen logiikka koska kaikki tutkittavat asiat käsitteellisen kielen tasolla ovat aina vain eritasoisesti ilmaistuja yleistyksiä ja abstraktioita joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella kuvailtuna eli kaikki matemaattinen ja kielellinen ilmaisu tieteessä ja filosofiassa on jonkinlaista vertauskuvien tason approksimaatiota eikä ole koskaan sellaisenaan täydellisesti eikä tarkasti sovellettavissa mihinkään konkreettiseen todellisuuteen kuin korkeintaan näennäisellä usein projisoidulla pintatasolla.

Ns. "luonnonlakeja" matemaattisina kaavoina ei ole olemassa. On kyse hitaasti muuttuvista säännönmukaisuuksista (vrt. ihmisten tavat ja rutiinit) jotka toiston ja ajalls-paikallisten olosuhteiden takia vaikuttavat stabiileilta jos niitä tarkastellaan muutaman sadan vuoden mittakaavassa tällä planeetalla.

Tietoisuus ja vapaa tahto luovat kaikki empiirisen aisti- ja mittaustason säännönmukaisuudet ja se organisoiva taso on ikäänkuin epälokaali morfisten kenttien ideamaailma Platonin tyyliin ja kaikkiin nykyisiin matematisoituihin tieteisiin pätee Platonin luolavertaus. :D

Tiede operoi omien harhaisten projektioidensa tasolla omassa sekulaarin uskontonsa kuplassaan. Sen tajuaa vasta kun vähitellen eliminoi kaiken koulutuksen ja kulttuurin tuottaman ehdollistamisen ja tietoisuutensa tasolla samalla lähestyy puhdasta kvanttityhjiön potentiaalisuutta joka on kollektiivisen tietoisuuden empiirinen ilmentymä.

(woo woo kosmologiaa :D)

....


Koska tämä palstatouhu on minulle enimmäkseen vain viihdettä ja satunnaista kokeilua ja samalla ihmisten reaktioiden tutkimista valtavirtatieteen narrattiiveista poikkevien ideoiden suhteen niin en nyt jaksa kommentoida tämän enempää koska jo yhden väärinkäsityksen oikominen vie usein enemmän aikaa & varsinkin energiaa kuin sen alkup. kommenttini kirjoittaminen johon sinä kommentoit mutupohjalta olkiukkoillen taas melko 7 sekoilevaa (t)ulostusta niin niihin kaikkiin vastaaminen veisi minulta niin paljon aikaa että siitä muodostuisi kokopäivätyö enkä minä ole täällä jatkuvasti päivystämässä eikä se ole minun velvollisuuteni ... :D

Mielenkiintoisempaakin tekemistä löytyy!

Tavallaan viidyttävää kuitenkin pienissä erissä joten kiitos siitä!

B

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin nyt loppupäästä alkuun tätä väärinkäsitysten sumaa joka toisaalta voi olla ymmärrettävää koska en pidä liian tarkoista määrityksistä joissa hahmotus ja tulkinta lukitaan usein ennenaikaisesti ja sitten samalla päädytään helposti liian hätäisiin ja ehdottomiin johtopäätöksiin tutkittavasta asiasta omien ennakkoluulojen ja asenteiden perusteella sekä vallitsevan narratiivisen paradigman perusteella.


"Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti...."

Matematiikan soveltaminen kaavojen avulla luonnonilmiöihin voi olla helposti harhaanjohtavaa mallinnosta jossa ideaalina pidetään jonkinlaista kellokoneistoa jonka oletetaan toimivan muuttumattomana säännönmukaisuutena ikuisesti vaikka kaikki mahdolliset empiiriset havainnot ja mittaukset on tehty paikallisesti tällä planeetalla tai sen läheisyydessä varsin lyhyen ajanjakson aikana (n. 200 v) riittävällä tarkkuudella.

Kellokoneisto vertauskuvana lienee Newtonin ja Laplacen hahmotusten tuottama illiuusio koska kellot sinänsä ovat ihmisten luomia välineitä lineaarisen empiirisen ajan mittaamiseen ja kaikki mahdolliset konkreettiset esineet hajoavat käytössä vähitellen eivätkä oikeasti voi loppumattomiin noudattaa niiden kuvailemiseen ja suunnitteluun käytettyä matematiikkaa jonka ominaisuus on ajasta ja paikasta riippumattomuus.

Matematiikka on liian idealisoitu väline todellisuuden hahmottamiseen samalla tavalla kuin muodollinen kielen rakenteisiin perustuva 2-arvoinen logiikka koska kaikki tutkittavat asiat käsitteellisen kielen tasolla ovat aina vain eritasoisesti ilmaistuja yleistyksiä ja abstraktioita joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella kuvailtuna eli kaikki matemaattinen ja kielellinen ilmaisu tieteessä ja filosofiassa on jonkinlaista vertauskuvien tason approksimaatiota eikä ole koskaan sellaisenaan täydellisesti eikä tarkasti sovellettavissa mihinkään konkreettiseen todellisuuteen kuin korkeintaan näennäisellä usein projisoidulla pintatasolla.

Ns. "luonnonlakeja" matemaattisina kaavoina ei ole olemassa. On kyse hitaasti muuttuvista säännönmukaisuuksista (vrt. ihmisten tavat ja rutiinit) jotka toiston ja ajalls-paikallisten olosuhteiden takia vaikuttavat stabiileilta jos niitä tarkastellaan muutaman sadan vuoden mittakaavassa tällä planeetalla.

Tietoisuus ja vapaa tahto luovat kaikki empiirisen aisti- ja mittaustason säännönmukaisuudet ja se organisoiva taso on ikäänkuin epälokaali morfisten kenttien ideamaailma Platonin tyyliin ja kaikkiin nykyisiin matematisoituihin tieteisiin pätee Platonin luolavertaus. :D

Tiede operoi omien harhaisten projektioidensa tasolla omassa sekulaarin uskontonsa kuplassaan. Sen tajuaa vasta kun vähitellen eliminoi kaiken koulutuksen ja kulttuurin tuottaman ehdollistamisen ja tietoisuutensa tasolla samalla lähestyy puhdasta kvanttityhjiön potentiaalisuutta joka on kollektiivisen tietoisuuden empiirinen ilmentymä.

(woo woo kosmologiaa :D)

....


Koska tämä palstatouhu on minulle enimmäkseen vain viihdettä ja satunnaista kokeilua ja samalla ihmisten reaktioiden tutkimista valtavirtatieteen narrattiiveista poikkevien ideoiden suhteen niin en nyt jaksa kommentoida tämän enempää koska jo yhden väärinkäsityksen oikominen vie usein enemmän aikaa & varsinkin energiaa kuin sen alkup. kommenttini kirjoittaminen johon sinä kommentoit mutupohjalta olkiukkoillen taas melko 7 sekoilevaa (t)ulostusta niin niihin kaikkiin vastaaminen veisi minulta niin paljon aikaa että siitä muodostuisi kokopäivätyö enkä minä ole täällä jatkuvasti päivystämässä eikä se ole minun velvollisuuteni ... :D

Mielenkiintoisempaakin tekemistä löytyy!

Tavallaan viidyttävää kuitenkin pienissä erissä joten kiitos siitä!

B

Lue lisää

B:
"Matematiikan soveltaminen kaavojen avulla luonnonilmiöihin voi olla helposti harhaanjohtavaa mallinnosta jossa ideaalina pidetään jonkinlaista kellokoneistoa jonka oletetaan toimivan muuttumattomana säännönmukaisuutena ikuisesti"

Sanoin jo että kaikki matematiikka ei ole aikaan liittyvää, joten sillä voi tehdä enemmän kuin ikuisuuden verran asioita, jotka joko ovat muuttumisen kaltaisia tai sitten ei-muuttumisen kaltaisia.

KIrjoittaminen voi olla helposti harhaanjohtavaa, koska kaikki, mitä sanot, voi olla epätodellista sen jälkeen, kun olet saanut kirjoituksen valmiiksi. Tai jopa ennen sitä. Mistään epävarmuudesta matematiikassa ja tieteessä ei selviä sillä, että päättää ajaa takaa jotain keksimäänsä ominaisuutta, kuten jokin ehkä mielessäsi oleva 'mallin vaihtuvuus'. Tekstilläsi ei tunnu olevan mitään tarkoitusta, koska et tiedä mitään aihetta, missä mikään on rikki, etkä pysty keksimään mitään, mikä olisi immuunia rikkoutumiselle.

B:
"vaikka kaikki mahdolliset empiiriset havainnot ja mittaukset on tehty paikallisesti tällä planeetalla tai sen läheisyydessä varsin lyhyen ajanjakson aikana (n. 200 v) riittävällä tarkkuudella."

Kaikkea matematiikkaa ei ole tehty samanlaiseksi kuin tämä havaittu 200 vuotisuus. Mitä eroa siis on matematiikalla ja sillä universumin alulla, minkä esim. sinä haaveilit ja halusit yhdessä potentiaalisessa tai ainakin pedagogisessa muodossaan esittää ja jakaa meille jonkinlaisena 2D-paperiarkillisena informaatiota tai sen puutetta?

Aloitit lauseen hieman väärällä tavalla. Sanoit kritisoivasi luonnonilmiöihin sovellettua matematiikkaa, mutta mikä kaikki sinusta on 'luonnonilmiö', ja miten se voisi sinustakaan olla vanhempi kuin luonnonilmiöiden 200-vuotinen tutkimus?

B:
"Kellokoneisto vertauskuvana lienee Newtonin ja Laplacen hahmotusten tuottama illiuusio koska kellot sinänsä ovat ihmisten luomia välineitä lineaarisen empiirisen ajan mittaamiseen"

Samaa kelloa pystyisi varmasti käyttämään kaikenlaisten muidenkin aikojen perässä pysymiseen. Kunhan otat sen kellon mukaasi kyseiseen aikaan ja katsot sitä välillä. Emme voi tietää ellet esitä tämän toisen ajan käyttäytymistä meille. (Tässä suhteessa se aika olisi myös empiirinen. Tuohon ei empiirisen asian olemassaoloon liittyy varmaan kokonaisen esseen verran vaadittua esitystä, jota ei varmaan koskaan tule syntymään. Aiempi kirjoituksesi sisälsi muuten sellaisen piirteen, että jos väität todellisuuden olevan sitä mitä kioetaan, niin voinko minä käyttää aina argumenttia, missä sanon, että jos B ei ole kokenut sitä, mistä hän puhuu, niin se asia on automaattisesti epätodellinen eli myös epätosi? Monet asiat kuten ei-empiirisyydet ja alut ennen koordinaatistoja ovat näitä jo sinun määritelmiesi mukaan.)

Kellon tärkeisiin ominaisuuksiin ei ole mitenkään vaikutettu ihmisten toimesta, vaan sellaista aine oli juuri ennen kuin ihminen teki sille jotain. Ihminen voi esim. laittaa kepin maahan, ja saada siitä kellon. Hän ei ole tehnyt mitään sille, että maapallo liikkuu ja auringosta tulee valoa, ja sille että keppi pysäyttää valon. Kaikilla näillä on samanlainen matemaattinen malli kuin, millä pyöriteltäisiin rattaita jonkin ensimmäisen voiman työntämänä. Missä ihminen ei ole päättänyt, mistä voimaa voi ja ei voi tulla, ja että voiko sen siirtyminen toiseen rattaaseen olla olemassa vai olematta. Jotain muuta kellon ja ihmisen suhdetta väittääksesi sinun on todistettava yksikin tapaus, missä ihmisestä riiippuen kellot toimivat eri tavoin, kuin Yuri Geller olisi vääntämässä niitä. Senkin jälkeen on vielä osoittamatta, että eri tavalla kääntynyt kello ei muka ollut matemaattinen sekin, ja että sille tehdyt muutokset ovat kaikki matemaattista alkuperää.

B:
"ja kaikki mahdolliset konkreettiset esineet hajoavat käytössä vähitellen eivätkä oikeasti voi loppumattomiin noudattaa niiden kuvailemiseen ja suunnitteluun käytettyä matematiikkaa jonka ominaisuus on ajasta ja paikasta riippumattomuus. "

Kellokoneiston mainitseminen kaikissa ylläolevissa kohdissa ei nyt enää ole paras mahdollinen tapa argumentoida matematiikan huonoutta vastaan. Nyt sanot pikemminkin niin, että matematiikka ei olisi hyvä kuvailemaan konkreettista eli hajoavaa kellokoneistoa. Mitä tekemistä sillä sitten enää on olla matematiikan vertauskuva? Olisit mielummin analysoinut matematiikkaa ja sanonut siitä sen, että se on ikuinen ja hajoamaton (tai sellaista kohdetta varten) vaikka sen ei pidä olla.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Matematiikan soveltaminen kaavojen avulla luonnonilmiöihin voi olla helposti harhaanjohtavaa mallinnosta jossa ideaalina pidetään jonkinlaista kellokoneistoa jonka oletetaan toimivan muuttumattomana säännönmukaisuutena ikuisesti"

Sanoin jo että kaikki matematiikka ei ole aikaan liittyvää, joten sillä voi tehdä enemmän kuin ikuisuuden verran asioita, jotka joko ovat muuttumisen kaltaisia tai sitten ei-muuttumisen kaltaisia.

KIrjoittaminen voi olla helposti harhaanjohtavaa, koska kaikki, mitä sanot, voi olla epätodellista sen jälkeen, kun olet saanut kirjoituksen valmiiksi. Tai jopa ennen sitä. Mistään epävarmuudesta matematiikassa ja tieteessä ei selviä sillä, että päättää ajaa takaa jotain keksimäänsä ominaisuutta, kuten jokin ehkä mielessäsi oleva 'mallin vaihtuvuus'. Tekstilläsi ei tunnu olevan mitään tarkoitusta, koska et tiedä mitään aihetta, missä mikään on rikki, etkä pysty keksimään mitään, mikä olisi immuunia rikkoutumiselle.

B:
"vaikka kaikki mahdolliset empiiriset havainnot ja mittaukset on tehty paikallisesti tällä planeetalla tai sen läheisyydessä varsin lyhyen ajanjakson aikana (n. 200 v) riittävällä tarkkuudella."

Kaikkea matematiikkaa ei ole tehty samanlaiseksi kuin tämä havaittu 200 vuotisuus. Mitä eroa siis on matematiikalla ja sillä universumin alulla, minkä esim. sinä haaveilit ja halusit yhdessä potentiaalisessa tai ainakin pedagogisessa muodossaan esittää ja jakaa meille jonkinlaisena 2D-paperiarkillisena informaatiota tai sen puutetta?

Aloitit lauseen hieman väärällä tavalla. Sanoit kritisoivasi luonnonilmiöihin sovellettua matematiikkaa, mutta mikä kaikki sinusta on 'luonnonilmiö', ja miten se voisi sinustakaan olla vanhempi kuin luonnonilmiöiden 200-vuotinen tutkimus?

B:
"Kellokoneisto vertauskuvana lienee Newtonin ja Laplacen hahmotusten tuottama illiuusio koska kellot sinänsä ovat ihmisten luomia välineitä lineaarisen empiirisen ajan mittaamiseen"

Samaa kelloa pystyisi varmasti käyttämään kaikenlaisten muidenkin aikojen perässä pysymiseen. Kunhan otat sen kellon mukaasi kyseiseen aikaan ja katsot sitä välillä. Emme voi tietää ellet esitä tämän toisen ajan käyttäytymistä meille. (Tässä suhteessa se aika olisi myös empiirinen. Tuohon ei empiirisen asian olemassaoloon liittyy varmaan kokonaisen esseen verran vaadittua esitystä, jota ei varmaan koskaan tule syntymään. Aiempi kirjoituksesi sisälsi muuten sellaisen piirteen, että jos väität todellisuuden olevan sitä mitä kioetaan, niin voinko minä käyttää aina argumenttia, missä sanon, että jos B ei ole kokenut sitä, mistä hän puhuu, niin se asia on automaattisesti epätodellinen eli myös epätosi? Monet asiat kuten ei-empiirisyydet ja alut ennen koordinaatistoja ovat näitä jo sinun määritelmiesi mukaan.)

Kellon tärkeisiin ominaisuuksiin ei ole mitenkään vaikutettu ihmisten toimesta, vaan sellaista aine oli juuri ennen kuin ihminen teki sille jotain. Ihminen voi esim. laittaa kepin maahan, ja saada siitä kellon. Hän ei ole tehnyt mitään sille, että maapallo liikkuu ja auringosta tulee valoa, ja sille että keppi pysäyttää valon. Kaikilla näillä on samanlainen matemaattinen malli kuin, millä pyöriteltäisiin rattaita jonkin ensimmäisen voiman työntämänä. Missä ihminen ei ole päättänyt, mistä voimaa voi ja ei voi tulla, ja että voiko sen siirtyminen toiseen rattaaseen olla olemassa vai olematta. Jotain muuta kellon ja ihmisen suhdetta väittääksesi sinun on todistettava yksikin tapaus, missä ihmisestä riiippuen kellot toimivat eri tavoin, kuin Yuri Geller olisi vääntämässä niitä. Senkin jälkeen on vielä osoittamatta, että eri tavalla kääntynyt kello ei muka ollut matemaattinen sekin, ja että sille tehdyt muutokset ovat kaikki matemaattista alkuperää.

B:
"ja kaikki mahdolliset konkreettiset esineet hajoavat käytössä vähitellen eivätkä oikeasti voi loppumattomiin noudattaa niiden kuvailemiseen ja suunnitteluun käytettyä matematiikkaa jonka ominaisuus on ajasta ja paikasta riippumattomuus. "

Kellokoneiston mainitseminen kaikissa ylläolevissa kohdissa ei nyt enää ole paras mahdollinen tapa argumentoida matematiikan huonoutta vastaan. Nyt sanot pikemminkin niin, että matematiikka ei olisi hyvä kuvailemaan konkreettista eli hajoavaa kellokoneistoa. Mitä tekemistä sillä sitten enää on olla matematiikan vertauskuva? Olisit mielummin analysoinut matematiikkaa ja sanonut siitä sen, että se on ikuinen ja hajoamaton (tai sellaista kohdetta varten) vaikka sen ei pidä olla.

1

Lue lisää

Et voi itse väittää todellisuuden olevan hajoava, koska et ole katsellut todellisuutta kuin vasta 200 vuotta. Tässä 200 vuodessa esim. maapallon kaikki vesi ei ole hajonnut joksikin muuksi, mutta vedellä on erilaisia kellokoneiston kaltaisia matematiikkoja (tässä pitäisi tietää kellokoneisto-vertauskuvan kaikki merkitykset maailman kirjallisuudessa, eikä veden matematiikan tunteminen haittaisi) . Elektornit (*), protonit ja vangitut fotonit eivät olet kertaakaan itsestään hajonneet myöskään (teen paremman määritelmän hajoamiselle pian, mikä ottaa huomioon sen, että monista hajoamisista jää jotain jäljelle). Asioiden väittäminen hajovaksi on paljon pidemmän aikavälin väite ja kun hajoamista ei ole vielä nähty tapahtuneen näille, ja vaikka sanot että et usko siihen mitä on nähty 200 vuodessa, niin olet väitteissäsi samanlainen ikuisen todellisuuden (eli eri aikojen todellisuuksien) asiantuntijatohtori kuin ne, jotka sanovat näkevänsä ikuisuudessa hajoamatonta matematiikkaa. Ero sinun ja heidän välillään on se, että sinä kuvittelet, että aivan sinun kaltaisesi henkilöt ovat totuuden periaatteiden rikkojia, ja että heitä voi ojentaa järkiperäisellä (tai sinne päin) kritiikillä. Kun taas nämä muut ovat aina tienneet sen ja vain ajatelleet siten, että kuka hyvänsä, joka sanoo ikuisuutta koskien, mitä hyvänsä on paras siinä, jos joku joskus saa kokeiltua sitä jotenkin empiirisesti.

(*) Kellovertaus on ajalta ennen QM:ää ja sen (alkuperäisen tarkoituksen eli determinismin) mukana pitäminen on joissain tulkintatapauksissa absurdia. Tekstini pyrkii kuvittelemaan, että puhuit vain hajoamisesta. Jos joku haluaisi olla tämän päivän kellovertaaja, ja kritisoida kaikkia QM-versioita, niin hänen pitäsi muuttaa vertaus lottokoneen vertaukseksi. Eli että kaikki elävät mutta QM-olennot on tehty muka lottokoneista, joista ei koneina tiedä mitään, mitä pitäisi tapahtua.

Fysiikassa ei ole esitetty pelkkiä ikuisuuden universumeita, vaan jos luet kaiken fysiikan, niin huomaisit, että fysiikka on esittänyt lukemattomia vaihtoehtoja siitä, miten universumi voi hajota lyhyessä ajassa Hajoaminen on vieläkin vähän leväperäinen sana, mutta tässä hajoamiseksi lasketaan mikä tahansa maailmanloppu, koska ainakaan siitä ei jää nykyisiä asioita ehjäksi. Väitän että nämä fysiikan mallit ovat sellaisia, mitkä hajottavat asiat lyhyemmässä ajassa kuin sinun kuvittelemasi hajoamisen todellisuus, eli sinä esität asioita ja tätä todellsuutta mahdollisesti paljon pysyvämpänä kuin ne.

Tästä päästäänkin siihen, että asioiden hajottaminen on oikeasti vain eräs matemaattinen mallinnus. On tällöin valheellista tai epävarmaa tietoa väittää, että voisit löytää mistään hajoamisen, jota ei voisi pitää matemaattisena. Tämän jälkeen kyse on vain siitä, että onko instituutti, joka tekee matematiikkaa, nopeampi tekemään universumille uuden matematiikan, kuin missä ajassa universumissa jokin kohta hajoaa. Ja tätä jatketaan äärettömän monen uuden matematiikan verran, jolloin aika ja sellaisten hajoamisten määräm. joilla on jo tehty matematiikka, voi mennä äärettömyyteen.

Tämän hetken hajoamismatematiikat ovat sellaisia, missä usein sanotaan, että todellisuus on tehty hiukkasista tai kentistä eli molemmista. Usein informaatio, energia ja moni muu asia säilyy. Tällöin esim. hiukkasen hajottaminen on oikeasti sama kuin sanoisi vain olevan olemassa kaksi ikuista todennäköisyyttä olla kaksi eri tyyppistä hiukkasta ja ns. hajoaminen on se, että toinen todennäköisyys menee nollaan ja toista tulee sen tilalle. Tätä tehdään, koska vain tällaista on nähty ja koska tämä selittää sen miksi universumi on edelleen olemassa tai että se tuli jostain joskus vaiheeseen, joka alkoi 200 vuotta sitten. Mutta ei ole kauhean vaikea rupeama alkaa tuhota informaatiota ja energiaa lopullisesti ja esim. pyyhkiä pois käsitys mahdollisuudesta, että tietyn tyyppistä hiukkasia on (tämän hetken yli ei voisi tehdä tavallista kenttien matematiikkaa, koska ne olisivat menneet jonkinlaiseen singulariteettiin).

MItä enemmän väität että asiat nimenomaan hajoavat eivätkä synny (vaikka näiden kahden välillä vaihtaminen on matemaattisesti todella nopeaa), niin sitä epäuskottavampi on se universumin alku, minkä esitit, missä sanoit, että alussa ei ole mitään muuta kuin paperiarkki. Jos ei´ole mitään ja sitten teet siihen jotain hitaasti, niin miksi se ensimmäinen asia ei ole hajonnut jo ennen sitä, kun samanlaista tulee lisää? Ja miksi arkki ei pysy tyhjänä loputtomiin, jos asiat hajoilevat? Voisit käsitellä myös (minusta paljon myöhempää aikaa) missä on itseorganisoitumista. Miten pystyt tekemään todellisuudelle oikean verran itseorganisoitumista ja rakentelua vs. kaiken hajoamista? Ellet sitten säätämällä molempia matemaattisesti oikeaan suhteeseen, mikä edellyttää juuri sitä, että kaikkea ja kaiken prosesseja ylipäänsä esitetään matemaattisesti.

2

Anonyymi kirjoitti:

Et voi itse väittää todellisuuden olevan hajoava, koska et ole katsellut todellisuutta kuin vasta 200 vuotta. Tässä 200 vuodessa esim. maapallon kaikki vesi ei ole hajonnut joksikin muuksi, mutta vedellä on erilaisia kellokoneiston kaltaisia matematiikkoja (tässä pitäisi tietää kellokoneisto-vertauskuvan kaikki merkitykset maailman kirjallisuudessa, eikä veden matematiikan tunteminen haittaisi) . Elektornit (*), protonit ja vangitut fotonit eivät olet kertaakaan itsestään hajonneet myöskään (teen paremman määritelmän hajoamiselle pian, mikä ottaa huomioon sen, että monista hajoamisista jää jotain jäljelle). Asioiden väittäminen hajovaksi on paljon pidemmän aikavälin väite ja kun hajoamista ei ole vielä nähty tapahtuneen näille, ja vaikka sanot että et usko siihen mitä on nähty 200 vuodessa, niin olet väitteissäsi samanlainen ikuisen todellisuuden (eli eri aikojen todellisuuksien) asiantuntijatohtori kuin ne, jotka sanovat näkevänsä ikuisuudessa hajoamatonta matematiikkaa. Ero sinun ja heidän välillään on se, että sinä kuvittelet, että aivan sinun kaltaisesi henkilöt ovat totuuden periaatteiden rikkojia, ja että heitä voi ojentaa järkiperäisellä (tai sinne päin) kritiikillä. Kun taas nämä muut ovat aina tienneet sen ja vain ajatelleet siten, että kuka hyvänsä, joka sanoo ikuisuutta koskien, mitä hyvänsä on paras siinä, jos joku joskus saa kokeiltua sitä jotenkin empiirisesti.

(*) Kellovertaus on ajalta ennen QM:ää ja sen (alkuperäisen tarkoituksen eli determinismin) mukana pitäminen on joissain tulkintatapauksissa absurdia. Tekstini pyrkii kuvittelemaan, että puhuit vain hajoamisesta. Jos joku haluaisi olla tämän päivän kellovertaaja, ja kritisoida kaikkia QM-versioita, niin hänen pitäsi muuttaa vertaus lottokoneen vertaukseksi. Eli että kaikki elävät mutta QM-olennot on tehty muka lottokoneista, joista ei koneina tiedä mitään, mitä pitäisi tapahtua.

Fysiikassa ei ole esitetty pelkkiä ikuisuuden universumeita, vaan jos luet kaiken fysiikan, niin huomaisit, että fysiikka on esittänyt lukemattomia vaihtoehtoja siitä, miten universumi voi hajota lyhyessä ajassa Hajoaminen on vieläkin vähän leväperäinen sana, mutta tässä hajoamiseksi lasketaan mikä tahansa maailmanloppu, koska ainakaan siitä ei jää nykyisiä asioita ehjäksi. Väitän että nämä fysiikan mallit ovat sellaisia, mitkä hajottavat asiat lyhyemmässä ajassa kuin sinun kuvittelemasi hajoamisen todellisuus, eli sinä esität asioita ja tätä todellsuutta mahdollisesti paljon pysyvämpänä kuin ne.

Tästä päästäänkin siihen, että asioiden hajottaminen on oikeasti vain eräs matemaattinen mallinnus. On tällöin valheellista tai epävarmaa tietoa väittää, että voisit löytää mistään hajoamisen, jota ei voisi pitää matemaattisena. Tämän jälkeen kyse on vain siitä, että onko instituutti, joka tekee matematiikkaa, nopeampi tekemään universumille uuden matematiikan, kuin missä ajassa universumissa jokin kohta hajoaa. Ja tätä jatketaan äärettömän monen uuden matematiikan verran, jolloin aika ja sellaisten hajoamisten määräm. joilla on jo tehty matematiikka, voi mennä äärettömyyteen.

Tämän hetken hajoamismatematiikat ovat sellaisia, missä usein sanotaan, että todellisuus on tehty hiukkasista tai kentistä eli molemmista. Usein informaatio, energia ja moni muu asia säilyy. Tällöin esim. hiukkasen hajottaminen on oikeasti sama kuin sanoisi vain olevan olemassa kaksi ikuista todennäköisyyttä olla kaksi eri tyyppistä hiukkasta ja ns. hajoaminen on se, että toinen todennäköisyys menee nollaan ja toista tulee sen tilalle. Tätä tehdään, koska vain tällaista on nähty ja koska tämä selittää sen miksi universumi on edelleen olemassa tai että se tuli jostain joskus vaiheeseen, joka alkoi 200 vuotta sitten. Mutta ei ole kauhean vaikea rupeama alkaa tuhota informaatiota ja energiaa lopullisesti ja esim. pyyhkiä pois käsitys mahdollisuudesta, että tietyn tyyppistä hiukkasia on (tämän hetken yli ei voisi tehdä tavallista kenttien matematiikkaa, koska ne olisivat menneet jonkinlaiseen singulariteettiin).

MItä enemmän väität että asiat nimenomaan hajoavat eivätkä synny (vaikka näiden kahden välillä vaihtaminen on matemaattisesti todella nopeaa), niin sitä epäuskottavampi on se universumin alku, minkä esitit, missä sanoit, että alussa ei ole mitään muuta kuin paperiarkki. Jos ei´ole mitään ja sitten teet siihen jotain hitaasti, niin miksi se ensimmäinen asia ei ole hajonnut jo ennen sitä, kun samanlaista tulee lisää? Ja miksi arkki ei pysy tyhjänä loputtomiin, jos asiat hajoilevat? Voisit käsitellä myös (minusta paljon myöhempää aikaa) missä on itseorganisoitumista. Miten pystyt tekemään todellisuudelle oikean verran itseorganisoitumista ja rakentelua vs. kaiken hajoamista? Ellet sitten säätämällä molempia matemaattisesti oikeaan suhteeseen, mikä edellyttää juuri sitä, että kaikkea ja kaiken prosesseja ylipäänsä esitetään matemaattisesti.

2

Lue lisää

Jos muodostaa esim. matemaattisia funktioita f(x,t), joilla on riippuvuus ajasta ja paikasta, mutta tekee ne niin, että niiden algoritmi ei riipu ajasta ja paikasta, niin silti kaikki tulokset ovat edelleen ajasta ja paikasta riippuvia. Nämä tulokset voivat olla merkitykseltään se, mitä koetaan (ja se mikä B:n mielestä on erittäin todellista) ja että kokeminen olisi tämän matematiikan mukaan nyt ajasta ja paikasta riippuvaa. Se että valitat siitä, että malli on tehty ikuiseksi ja vaatinut ikuisen tiedon, on jotain muuta kuin keskustelua kokemisesta. Eli olet halunnut, että filosofia tehdään niinkuin objektiivinen filosofia, ja että kaikkea pitää arvioida objektiivisen ajatusmaailman kannalta.

Voisitko osoittaa matemaattista ymmärrystäsi ja muodostaa esimerkin siitä, miten äskeinen ajassa muuttuva funktio ei vastaa sitä, että olisi ajassa muuttuva malli (tai mitä ikinä olet ajatellut keskenään verrattavien mallien olevan)? Muussa tapauksessa on mahdollista että valituksesi matemaattisia ikuisuuksia vastaan on redundanttia valitusta, joka ei muuttaisi erilaisilla matematiikoillaan mitään konkreettisesti. (Jos taas ajattelit, että et halua muitakaan matematiikkoja, niin sinun tulisi puhua kaikkea matematiikkaa vastaan ainakin jonkin verran).

Kun sanoin yllä, että tehtäisin ääretön määrä matematiikkaa, niin käytännössä matematiikkaa halutaan tehdä kuitenkin juuri sen verran, että ihminen pystyy ajatelemaan sitä, mitä on matemaattisesti sanottu. Tämä on tiedostettu ilmiö eikä tiedostamaton. Vai ajatteletko olevasi ensimmäinen ihminen, joka keksi, että kellot hajoavat? Miksi siitä ei annettu sinulle Nobelia, jos kukaan ei tiennyt hajoamisen olevan mahdollista, ja että sillä hajoamisella tekisi paremman kuvan todellisuudesta?

Haluan kysyä kuitenkin sinulta, että jos olisi olemassa jotain todellisuuden tarinaa, mitä joskus tekisit ilman matematiikkaa, niin haluasitko tehdä sitä vain niin vähän, että jokainen pystyisi ajattelemaan sen uuden todellisuuskäsityksen läpi ennen kuin kuolee vanhuuteen? Ja vaikka tämä ei olisi riittävää? Entä jos joku tulee sanomaan sinulle sen, että sinulla on jäänyt paljon puutteita esim. siihen, että mikä jälki paperiarkkiin tulee ensimmäisenä tai siihen, mitä tyhjään paperiarkkiin liittyy, ja että kaikki mitä puhut todellisuudesta on todellisuuteen verrattuna aina vajavaista ja epätotuutta?

B:
"Matematiikka on liian idealisoitu väline todellisuuden hahmottamiseen samalla tavalla kuin muodollinen kielen rakenteisiin perustuva 2-arvoinen logiikka"

Periaatteessa kysymys 'miten idealisoitu matemaattinen malli on' ei toimi kovin helposti, koska kaikki ominaisuudet. mitä mallista kysyy tai esittää pitäisi merkitä jotain matemaattisesti (ei ole järkevää esim. kysyä 'minkä värinen matemaattinen malli on'). Se miten käytät tätä ideaalisuuden määritelmää esimerkissäsi on kuitenkin toistaiseksi täysin matemaattinen. Se että väittää 2-arvoisen logiikan olevan huonompi kuin jokin muu määrä arvoja on helposti korjattavissa oleva tilanne, ja henkilön tulee sitten vain ottaa itseään niskasta ja käyttä sitä monen arvon matemaattista mallia. Jos kaikki muukin on näin helposti korjattavissa, niin matematiikka vaikuttaa vain olevan riittävä kaikkeen.

B:
"koska kaikki tutkittavat asiat käsitteellisen kielen tasolla ovat aina vain eritasoisesti ilmaistuja yleistyksiä ja abstraktioita joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella kuvailtuna eli kaikki matemaattinen ja kielellinen ilmaisu tieteessä ja filosofiassa on jonkinlaista vertauskuvien tason approksimaatiota eikä ole koskaan sellaisenaan täydellisesti eikä tarkasti sovellettavissa mihinkään konkreettiseen todellisuuteen kuin korkeintaan näennäisellä usein projisoidulla pintatasolla."

Muuttuvatko asiat paremmaksi, jos ihmiset ovat matemaattisesti ja kielellisesti hiljaa, ja aiotko itse näyttää esimerkkiä?

B:
"Ns. "luonnonlakeja" matemaattisina kaavoina ei ole olemassa."

Kun keskustelua käydään kaikista filosofioista yhtä aikaa, niin voitko olla käyttämättä sanoja kuten 'olla olemassa'? Tarkoitatko, että matematiikka on myös väärässä, ja nimenomaan kaikki niistä, vaikka niitä ei ole vielä kirjoitettu ja kokeiltu?

En muuten ole niin outojen matemaatiikkojen friikki, että sanoisin, että matematiikkaa on muutenkin kuin kaavoina. Mutta sen sijaan kysyn sinulta, että tarkoitatko sinä, että matematiikkaa on muutenkin kuin kaavoina?

3

Anonyymi kirjoitti:

Jos muodostaa esim. matemaattisia funktioita f(x,t), joilla on riippuvuus ajasta ja paikasta, mutta tekee ne niin, että niiden algoritmi ei riipu ajasta ja paikasta, niin silti kaikki tulokset ovat edelleen ajasta ja paikasta riippuvia. Nämä tulokset voivat olla merkitykseltään se, mitä koetaan (ja se mikä B:n mielestä on erittäin todellista) ja että kokeminen olisi tämän matematiikan mukaan nyt ajasta ja paikasta riippuvaa. Se että valitat siitä, että malli on tehty ikuiseksi ja vaatinut ikuisen tiedon, on jotain muuta kuin keskustelua kokemisesta. Eli olet halunnut, että filosofia tehdään niinkuin objektiivinen filosofia, ja että kaikkea pitää arvioida objektiivisen ajatusmaailman kannalta.

Voisitko osoittaa matemaattista ymmärrystäsi ja muodostaa esimerkin siitä, miten äskeinen ajassa muuttuva funktio ei vastaa sitä, että olisi ajassa muuttuva malli (tai mitä ikinä olet ajatellut keskenään verrattavien mallien olevan)? Muussa tapauksessa on mahdollista että valituksesi matemaattisia ikuisuuksia vastaan on redundanttia valitusta, joka ei muuttaisi erilaisilla matematiikoillaan mitään konkreettisesti. (Jos taas ajattelit, että et halua muitakaan matematiikkoja, niin sinun tulisi puhua kaikkea matematiikkaa vastaan ainakin jonkin verran).

Kun sanoin yllä, että tehtäisin ääretön määrä matematiikkaa, niin käytännössä matematiikkaa halutaan tehdä kuitenkin juuri sen verran, että ihminen pystyy ajatelemaan sitä, mitä on matemaattisesti sanottu. Tämä on tiedostettu ilmiö eikä tiedostamaton. Vai ajatteletko olevasi ensimmäinen ihminen, joka keksi, että kellot hajoavat? Miksi siitä ei annettu sinulle Nobelia, jos kukaan ei tiennyt hajoamisen olevan mahdollista, ja että sillä hajoamisella tekisi paremman kuvan todellisuudesta?

Haluan kysyä kuitenkin sinulta, että jos olisi olemassa jotain todellisuuden tarinaa, mitä joskus tekisit ilman matematiikkaa, niin haluasitko tehdä sitä vain niin vähän, että jokainen pystyisi ajattelemaan sen uuden todellisuuskäsityksen läpi ennen kuin kuolee vanhuuteen? Ja vaikka tämä ei olisi riittävää? Entä jos joku tulee sanomaan sinulle sen, että sinulla on jäänyt paljon puutteita esim. siihen, että mikä jälki paperiarkkiin tulee ensimmäisenä tai siihen, mitä tyhjään paperiarkkiin liittyy, ja että kaikki mitä puhut todellisuudesta on todellisuuteen verrattuna aina vajavaista ja epätotuutta?

B:
"Matematiikka on liian idealisoitu väline todellisuuden hahmottamiseen samalla tavalla kuin muodollinen kielen rakenteisiin perustuva 2-arvoinen logiikka"

Periaatteessa kysymys 'miten idealisoitu matemaattinen malli on' ei toimi kovin helposti, koska kaikki ominaisuudet. mitä mallista kysyy tai esittää pitäisi merkitä jotain matemaattisesti (ei ole järkevää esim. kysyä 'minkä värinen matemaattinen malli on'). Se miten käytät tätä ideaalisuuden määritelmää esimerkissäsi on kuitenkin toistaiseksi täysin matemaattinen. Se että väittää 2-arvoisen logiikan olevan huonompi kuin jokin muu määrä arvoja on helposti korjattavissa oleva tilanne, ja henkilön tulee sitten vain ottaa itseään niskasta ja käyttä sitä monen arvon matemaattista mallia. Jos kaikki muukin on näin helposti korjattavissa, niin matematiikka vaikuttaa vain olevan riittävä kaikkeen.

B:
"koska kaikki tutkittavat asiat käsitteellisen kielen tasolla ovat aina vain eritasoisesti ilmaistuja yleistyksiä ja abstraktioita joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella kuvailtuna eli kaikki matemaattinen ja kielellinen ilmaisu tieteessä ja filosofiassa on jonkinlaista vertauskuvien tason approksimaatiota eikä ole koskaan sellaisenaan täydellisesti eikä tarkasti sovellettavissa mihinkään konkreettiseen todellisuuteen kuin korkeintaan näennäisellä usein projisoidulla pintatasolla."

Muuttuvatko asiat paremmaksi, jos ihmiset ovat matemaattisesti ja kielellisesti hiljaa, ja aiotko itse näyttää esimerkkiä?

B:
"Ns. "luonnonlakeja" matemaattisina kaavoina ei ole olemassa."

Kun keskustelua käydään kaikista filosofioista yhtä aikaa, niin voitko olla käyttämättä sanoja kuten 'olla olemassa'? Tarkoitatko, että matematiikka on myös väärässä, ja nimenomaan kaikki niistä, vaikka niitä ei ole vielä kirjoitettu ja kokeiltu?

En muuten ole niin outojen matemaatiikkojen friikki, että sanoisin, että matematiikkaa on muutenkin kuin kaavoina. Mutta sen sijaan kysyn sinulta, että tarkoitatko sinä, että matematiikkaa on muutenkin kuin kaavoina?

3

Lue lisää

B:
"On kyse hitaasti muuttuvista säännönmukaisuuksista (vrt. ihmisten tavat ja rutiinit) jotka toiston ja ajalls-paikallisten olosuhteiden takia vaikuttavat stabiileilta jos niitä tarkastellaan muutaman sadan vuoden mittakaavassa tällä planeetalla."

Et ole vieläkään kirjoittanut mitään perusteltua sitä vastaan, että hitaus ja muutos ovat täysin matemaattisia käsitteitä, ja että kaikki keksimäsi muutos on helposti matematisoitavissa. Ihmisten tavat on toki hyvä idea, koska ihmisiä matematisoidaan tosi vähän. Mutta tässä se on pelkkä vertauskuva, ja se mitä väität, että ei matematisoitiais on siihen verrattuna kasa elotonta ainetta. Minkä lisäksi jos ihmiset laitetaan pelkkinä sanoina aika-akselille (tai sanoina joita ei saanut käyttää, mutta asioina joiden tiedettän olevan erilaisia kuin muut ei-sanat, koska B:llä tiedetään olevan oikea sanaton tieto siitä, mitä ihmiset ovat ja milloinkin, ja sitä saa käyttää), niin olet jo päätynyt osin matemaattiseen todellisuuteen.

B:
"Tietoisuus ja vapaa tahto luovat kaikki empiirisen aisti- ja mittaustason säännönmukaisuudet ja se organisoiva taso on ikäänkuin epälokaali morfisten kenttien ideamaailma Platonin tyyliin ja kaikkiin nykyisiin matematisoituihin tieteisiin pätee Platonin luolavertaus."

Sitten tietoisuus on tehnyt matematiikkaa ja sillä on jotain tekemistä matematiikan kanssa. Varmaan enemmän kuin sinulla tietoisesti on, joten sinun pitämisesi tietoisena on vähän kyseenalaista. Matemaattinen organisointi matemaattisille objekteille on erikseen yksi tapa olla matemattinen. Jotkut voisivat sekoittaa asioita matemaattisesti, kuten yllä jo vähän keskusteltiin. Kaikki matemaattinen, kuten myös 2:n arvon järjestelmät, ovat joidenkin mukaan verrattavissa Platonin tyylin ideoihin. Suurin osa Platonin ideoista edustaa kuitenkin ikuista muuttumattomuutta ja niissä mikään ei hajoa (saati aiheuta idean katoamista lopullisesti, mitä kannattaa verrata universumin loppumiseen tai todella vakaviin hajoamisiin yllä, mutta siinä väitettäisiin vielä, että tietosuuden mahdollisuus ajatella differentiaaliyhtälöä katoaisi kokonaan). Jos haluat aloittaa organisoimattomasta ja päätyä organisoituun, niin tarvitset mieluiten jotain, minkä vasta Newton ja Leibniz aloittivat (Edelliseen verraten tässä puhutaan siis siitä, että jos mielikuvituksella ei ole esimerkkiä siitä, mikä matematiikka on asioiden muutosta kuvaava, niin tällä on vain muuttumattomuuden ideoita. Molemmat näistä ovat alttiita spekuloidulle ideoiden tuhoamiselle).

Morfiset kentät ovat olemassa vain Newtonin ym. ansiosta olevana matematiikkana, mutta mikään ei myöskään estäisi ketään oppimasta tällaista matemaattista käsitettä ja sitten vain käyttämällä sitä samalla nimellä. Samalla kun kieltäytyy selittämästä kenellekään, mitä matematiikka on, jolloin kyseessä on vain jonkinlainen uuden jumalan kaltainen paljon hoettu ja tutkimukselta vältettävä asia, jonka tarkoitus on herättää jotain uskonnollista kuulijassa. Tai sitten niistä on paljon matematiikkaa saatavilla ja olet vain erehtynyt pahasti mainitessasi kentät yhteydessä, missä yrität epäillä matematiikkaa. Sanooko lauseesi muuten että tietoisuus = organisoiva taso, vai jotain aivan muuta? Silloin tuossa lukee tällä hetkellä, että tietoisuus on kaikki matematiikkaan perustuvaa: joku on jo päättänyt, että se on niin, ja vaikka sen kenttä ei ehkä ole valmis esitettäväksi, niin hän saa olla oikeassa koko asian suhteen ilman mitään mutinoita tai asioiden epävarmuuden tieteellistä filosofointia (kuten mitä jos tietoisuus muuttuu hitaasti ajassa tai hajoaa).

Platonin luolavertaus osuu mihin tahansa eikä ole juuri lainkaan sisällöstä riippuvainen. Parhaiten se kuitenkin osuu subjektiivisiin filosofeihin. Platon on itse objektiivinen idealisti ja hänen tekojaan oli epäillä empiiristä maailmaa, jonka kannattajia hän vertasi subjektiiviseen 'johonkin' (subjektiivinen materialisti olisi jokin sen ajan talonpoika, joka sanoo, että todellisuutta ovat jotkut asiat sen perusteella, että hän on konkreettisesti kokenut ne). Luolavertauksen pointti hänellä on sanoa, että voi olla objektiivinen maailma(+ muuta), josta ei voi etukäteen tietää, koska se on toistaiseksi kaikkien kokemusten tavoittamattomissa. Se voisi olla ainetta tai matemaattisia ideoita, ja hänelle asioita, mitä saa selvitettyä filosofialla. Argumentoin häntä vastaan kuitenkin, että satunnainen filosofiointi on kuin luolassa istumista ja varjojen katselua, koska siinä henkilö ei ota mitään selvää mistään, ja kokee edelleen vain omaa mielikuvitustaan ja erehtyy pitämään sitä perimmäisenä todellisuutena. Joku voisi ajatella, että Platonilla oli jokin systeemi, missä filosofioitu tieto oli vain sitä, mikä on esim. järkevästi perusteltua, mutta uskokoon ken haluaa, että sellaista olisi aina saavutettavissa esim. sellaiseen kysymykseen, kuin mitä oli ennen universumin alkua.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"On kyse hitaasti muuttuvista säännönmukaisuuksista (vrt. ihmisten tavat ja rutiinit) jotka toiston ja ajalls-paikallisten olosuhteiden takia vaikuttavat stabiileilta jos niitä tarkastellaan muutaman sadan vuoden mittakaavassa tällä planeetalla."

Et ole vieläkään kirjoittanut mitään perusteltua sitä vastaan, että hitaus ja muutos ovat täysin matemaattisia käsitteitä, ja että kaikki keksimäsi muutos on helposti matematisoitavissa. Ihmisten tavat on toki hyvä idea, koska ihmisiä matematisoidaan tosi vähän. Mutta tässä se on pelkkä vertauskuva, ja se mitä väität, että ei matematisoitiais on siihen verrattuna kasa elotonta ainetta. Minkä lisäksi jos ihmiset laitetaan pelkkinä sanoina aika-akselille (tai sanoina joita ei saanut käyttää, mutta asioina joiden tiedettän olevan erilaisia kuin muut ei-sanat, koska B:llä tiedetään olevan oikea sanaton tieto siitä, mitä ihmiset ovat ja milloinkin, ja sitä saa käyttää), niin olet jo päätynyt osin matemaattiseen todellisuuteen.

B:
"Tietoisuus ja vapaa tahto luovat kaikki empiirisen aisti- ja mittaustason säännönmukaisuudet ja se organisoiva taso on ikäänkuin epälokaali morfisten kenttien ideamaailma Platonin tyyliin ja kaikkiin nykyisiin matematisoituihin tieteisiin pätee Platonin luolavertaus."

Sitten tietoisuus on tehnyt matematiikkaa ja sillä on jotain tekemistä matematiikan kanssa. Varmaan enemmän kuin sinulla tietoisesti on, joten sinun pitämisesi tietoisena on vähän kyseenalaista. Matemaattinen organisointi matemaattisille objekteille on erikseen yksi tapa olla matemattinen. Jotkut voisivat sekoittaa asioita matemaattisesti, kuten yllä jo vähän keskusteltiin. Kaikki matemaattinen, kuten myös 2:n arvon järjestelmät, ovat joidenkin mukaan verrattavissa Platonin tyylin ideoihin. Suurin osa Platonin ideoista edustaa kuitenkin ikuista muuttumattomuutta ja niissä mikään ei hajoa (saati aiheuta idean katoamista lopullisesti, mitä kannattaa verrata universumin loppumiseen tai todella vakaviin hajoamisiin yllä, mutta siinä väitettäisiin vielä, että tietosuuden mahdollisuus ajatella differentiaaliyhtälöä katoaisi kokonaan). Jos haluat aloittaa organisoimattomasta ja päätyä organisoituun, niin tarvitset mieluiten jotain, minkä vasta Newton ja Leibniz aloittivat (Edelliseen verraten tässä puhutaan siis siitä, että jos mielikuvituksella ei ole esimerkkiä siitä, mikä matematiikka on asioiden muutosta kuvaava, niin tällä on vain muuttumattomuuden ideoita. Molemmat näistä ovat alttiita spekuloidulle ideoiden tuhoamiselle).

Morfiset kentät ovat olemassa vain Newtonin ym. ansiosta olevana matematiikkana, mutta mikään ei myöskään estäisi ketään oppimasta tällaista matemaattista käsitettä ja sitten vain käyttämällä sitä samalla nimellä. Samalla kun kieltäytyy selittämästä kenellekään, mitä matematiikka on, jolloin kyseessä on vain jonkinlainen uuden jumalan kaltainen paljon hoettu ja tutkimukselta vältettävä asia, jonka tarkoitus on herättää jotain uskonnollista kuulijassa. Tai sitten niistä on paljon matematiikkaa saatavilla ja olet vain erehtynyt pahasti mainitessasi kentät yhteydessä, missä yrität epäillä matematiikkaa. Sanooko lauseesi muuten että tietoisuus = organisoiva taso, vai jotain aivan muuta? Silloin tuossa lukee tällä hetkellä, että tietoisuus on kaikki matematiikkaan perustuvaa: joku on jo päättänyt, että se on niin, ja vaikka sen kenttä ei ehkä ole valmis esitettäväksi, niin hän saa olla oikeassa koko asian suhteen ilman mitään mutinoita tai asioiden epävarmuuden tieteellistä filosofointia (kuten mitä jos tietoisuus muuttuu hitaasti ajassa tai hajoaa).

Platonin luolavertaus osuu mihin tahansa eikä ole juuri lainkaan sisällöstä riippuvainen. Parhaiten se kuitenkin osuu subjektiivisiin filosofeihin. Platon on itse objektiivinen idealisti ja hänen tekojaan oli epäillä empiiristä maailmaa, jonka kannattajia hän vertasi subjektiiviseen 'johonkin' (subjektiivinen materialisti olisi jokin sen ajan talonpoika, joka sanoo, että todellisuutta ovat jotkut asiat sen perusteella, että hän on konkreettisesti kokenut ne). Luolavertauksen pointti hänellä on sanoa, että voi olla objektiivinen maailma( muuta), josta ei voi etukäteen tietää, koska se on toistaiseksi kaikkien kokemusten tavoittamattomissa. Se voisi olla ainetta tai matemaattisia ideoita, ja hänelle asioita, mitä saa selvitettyä filosofialla. Argumentoin häntä vastaan kuitenkin, että satunnainen filosofiointi on kuin luolassa istumista ja varjojen katselua, koska siinä henkilö ei ota mitään selvää mistään, ja kokee edelleen vain omaa mielikuvitustaan ja erehtyy pitämään sitä perimmäisenä todellisuutena. Joku voisi ajatella, että Platonilla oli jokin systeemi, missä filosofioitu tieto oli vain sitä, mikä on esim. järkevästi perusteltua, mutta uskokoon ken haluaa, että sellaista olisi aina saavutettavissa esim. sellaiseen kysymykseen, kuin mitä oli ennen universumin alkua.

4

Lue lisää

B:
"Tiede operoi omien harhaisten projektioidensa tasolla omassa sekulaarin uskontonsa kuplassaan. Sen tajuaa vasta kun vähitellen eliminoi kaiken koulutuksen ja kulttuurin tuottaman ehdollistamisen ja tietoisuutensa tasolla samalla lähestyy puhdasta kvanttityhjiön potentiaalisuutta joka on kollektiivisen tietoisuuden empiirinen ilmentymä."

Platonin aikaan ei ollut paljon kouluja, ja siksi hän sanoi sen niin, että koulutus on sitä, millä luolasta poistutaan. Nykypäivänä jotkut koulut jopa kertovat, mikä Platon ja hänen luolansa on, joten eivät asiat ole niin paljon muuttuneet. On ehkä olemassa tapoja, millä ottaa selvää siitä, että onko henkilö X harhaa projektoiva vai henkilö Y, kun he molemmat väittävät toisistaan näin. Mutta tavallaan sellaisenkin epäily kuuluu esim. epäileviin pessimistisiin subjektiivisiin filosofioihin, ja lisäksi joskus tieteen filosofiaan, missä ei ole tarkoitus mennä asioiden edelle. Näihin molempiin kuitenkin kuuluisi jossain määrin epäily sitä kohtaan, että millä perusteella meille annetaan neuvoja tehdä jotain, jolla mukamas saavuttaa todellisuuden, kun olimme jo valinneet, että sitä me juuri epäilemme. Lisäksi yllä olevasta tekstistä on jäänyt moneen kertaan se epäilys, että oletko minkäänlainen subjektivisti, jolloin sinulla ei olisi mitään sellaisesta tulevaa tukea olla epäilevällä kannalla. Ei-epäilevänä olet vain uskovainen, jolla on mielikuvitusta täyttäviä tarinoita, joihin on tarkoitus ripustautua. Tämän ei ole tarkoitus olla summaus yllä olevasta koko tekstistä, vaan yllä on kyseessä usein se, että et tiedä, mikä on matemaattista ja mikä on Platonista, ja aiheutat itsellesi ja ympärillesi mahdollisimman paljon ristiriitoja näiden väärinymmärrysten kautta.

Kvanttityhjiössä on niin vähän todellisuuteen kuuluvia asioita, että se kuvailisi parhaiten sellaista luolaa missä ei enää näe yhtään mitään ja kaikki, mikä pitäsi nähdä, on mahdollisimman saavuttamattomissa.

Pessimistiset subjektivistit ovat jossain mielessä luolan valinneita henkilöitä, mutta joistain esityksistäsi voisi myös päätellä, että sinäkin valitset sen. Esim. jos puhut siitä, että 2-arvojärjestelmä ei ole oikein logiikassa ja siten ei saada tietoa, mutta sitten et esitä mitään, missä sinulla on useampia arvoja, niin voidaan ajatella, että olet valinnut olla tavoittelematta sellaista tietoa, josta meillä jo oli esimerkkejä että sellainen tiedon ulkomaailma olisi odottanut meitä. Asioiden kritisoijia ei tietenkään saisi pitää automaattisesti luolaihmisinä, koska asioiden kritisointi voidaan perustaa tietoon (vastaavaan määrään sen kohteita) ja logiikkaan, ja niinhän et missään nimessä ole muita nimitellyt.

B:
"sinä kommentoit mutupohjalta olkiukkoillen"

Millaiseksi sinä kuvailisit sitä, että käyttää toisista esimerkkinä 2-arvoisia systeemejä, kun pitäsi kommentoida alaa nimeltä moderni kosmologia tai standardimalli? Tai Platonin aikaisia luola-syyllisiä, tai kellomatematiikkaa, jonka sen teki nimenomaan joku muu kuin sen ajan totuudesta vastannut matemaatikko. Miten kellomatematiikka kuvailisi mitään esim. Boltzmannin aineessa? Tai jos sanotaan, että tuon ajan perimmäisen matematiikan seurauksena ajateltiin olevan matemaattinen konsepti nimeltä Boltzmannin aine, niin miten tämä perimmäinen matematiikka olisi riittävästi kuvailtu ja ymmärretty, jos ajateltaisiin, että sen seurauksena on vain kello?

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tiede operoi omien harhaisten projektioidensa tasolla omassa sekulaarin uskontonsa kuplassaan. Sen tajuaa vasta kun vähitellen eliminoi kaiken koulutuksen ja kulttuurin tuottaman ehdollistamisen ja tietoisuutensa tasolla samalla lähestyy puhdasta kvanttityhjiön potentiaalisuutta joka on kollektiivisen tietoisuuden empiirinen ilmentymä."

Platonin aikaan ei ollut paljon kouluja, ja siksi hän sanoi sen niin, että koulutus on sitä, millä luolasta poistutaan. Nykypäivänä jotkut koulut jopa kertovat, mikä Platon ja hänen luolansa on, joten eivät asiat ole niin paljon muuttuneet. On ehkä olemassa tapoja, millä ottaa selvää siitä, että onko henkilö X harhaa projektoiva vai henkilö Y, kun he molemmat väittävät toisistaan näin. Mutta tavallaan sellaisenkin epäily kuuluu esim. epäileviin pessimistisiin subjektiivisiin filosofioihin, ja lisäksi joskus tieteen filosofiaan, missä ei ole tarkoitus mennä asioiden edelle. Näihin molempiin kuitenkin kuuluisi jossain määrin epäily sitä kohtaan, että millä perusteella meille annetaan neuvoja tehdä jotain, jolla mukamas saavuttaa todellisuuden, kun olimme jo valinneet, että sitä me juuri epäilemme. Lisäksi yllä olevasta tekstistä on jäänyt moneen kertaan se epäilys, että oletko minkäänlainen subjektivisti, jolloin sinulla ei olisi mitään sellaisesta tulevaa tukea olla epäilevällä kannalla. Ei-epäilevänä olet vain uskovainen, jolla on mielikuvitusta täyttäviä tarinoita, joihin on tarkoitus ripustautua. Tämän ei ole tarkoitus olla summaus yllä olevasta koko tekstistä, vaan yllä on kyseessä usein se, että et tiedä, mikä on matemaattista ja mikä on Platonista, ja aiheutat itsellesi ja ympärillesi mahdollisimman paljon ristiriitoja näiden väärinymmärrysten kautta.

Kvanttityhjiössä on niin vähän todellisuuteen kuuluvia asioita, että se kuvailisi parhaiten sellaista luolaa missä ei enää näe yhtään mitään ja kaikki, mikä pitäsi nähdä, on mahdollisimman saavuttamattomissa.

Pessimistiset subjektivistit ovat jossain mielessä luolan valinneita henkilöitä, mutta joistain esityksistäsi voisi myös päätellä, että sinäkin valitset sen. Esim. jos puhut siitä, että 2-arvojärjestelmä ei ole oikein logiikassa ja siten ei saada tietoa, mutta sitten et esitä mitään, missä sinulla on useampia arvoja, niin voidaan ajatella, että olet valinnut olla tavoittelematta sellaista tietoa, josta meillä jo oli esimerkkejä että sellainen tiedon ulkomaailma olisi odottanut meitä. Asioiden kritisoijia ei tietenkään saisi pitää automaattisesti luolaihmisinä, koska asioiden kritisointi voidaan perustaa tietoon (vastaavaan määrään sen kohteita) ja logiikkaan, ja niinhän et missään nimessä ole muita nimitellyt.

B:
"sinä kommentoit mutupohjalta olkiukkoillen"

Millaiseksi sinä kuvailisit sitä, että käyttää toisista esimerkkinä 2-arvoisia systeemejä, kun pitäsi kommentoida alaa nimeltä moderni kosmologia tai standardimalli? Tai Platonin aikaisia luola-syyllisiä, tai kellomatematiikkaa, jonka sen teki nimenomaan joku muu kuin sen ajan totuudesta vastannut matemaatikko. Miten kellomatematiikka kuvailisi mitään esim. Boltzmannin aineessa? Tai jos sanotaan, että tuon ajan perimmäisen matematiikan seurauksena ajateltiin olevan matemaattinen konsepti nimeltä Boltzmannin aine, niin miten tämä perimmäinen matematiikka olisi riittävästi kuvailtu ja ymmärretty, jos ajateltaisiin, että sen seurauksena on vain kello?

5

Lue lisää

Sinua on näköjään helppo provosoida. :D

Matematiikka tuntuu olevan sinulle se kaikkein tärkein asia kun taas mielestäni teoreettinen fysiikkaa ja kosmologiaa ei voi aloittaa matemaattisista mallinnoksista vaan aina ensin kokeellisesta tutkimuksesta ja sitä matematiikkaa tarvitaan oikeasti vasta sitten kun aletaan soveltaa tutkimuksessa löydettyjä havainnoissa ja mittauksissa ilmeneviä säännönmukaisuuksia teknisissä sovelluksissa.

Kosmologiaa ja tähtitiedettä ei voi tutkia kovin paljon kokeellisesti vaan siellä postuloidaan ahkerasti kaikkea sellaista millä saadaan matematiikkavetoinen tutkimus näyttämään jonkinlaiselta edistykseltä vaikka käytännössä luonnontieteet ovat jumittuneet paikoilleen 2. maailmansodan jälkeen ja kaikki oikeasti toimiva tiede oli sen jälkeen salassa tehtyä.

Teor. fysiikka joutui umpikujaan Einsteinin suhteellisuusteorioiden tapauksessa koska ne eivät perustuneet havaintoihin kuin korkeintaan Michelson-Morley kokeen suhteen joka oli tehty väärin (ks. Sagnac) ja eetteri on todellakin olemassa vaikka sitä nykyään kutsutaan kvanttityhjiöksi eikä se ole samanlainen staattinen eetteri kuin 1800-luvun lopun mallinnoksissa.

Fysiikan umpikuja oli tahallaan junailtu kun Oliver Heviside "yksinkertaisti" Maxwellin yhtälöt ja Einstein sitten myöhmmin nostettiin superjulkkikseksi kääntämään huomio pois Nikolai Teslan kokeellisista tutkimuksista jotka periaatteessa mahdollistivat mm. antigravitaation, kylmäuusion yms. teknologioita jotka haluttiin pitää salassa.

.....

Et osaa muuta kuin saivarrella ja kiukutella mikä on aika tyypillistä akateemisen melko traumatisoivan aivopesun läpikäyneille jotka on ehdollistettu tiukan binääriseen hahmotukseen jossa ei sallita nyansseja eikä erilaisia näkökulmia. Sama tekniikka kuin kulteissa ja mielenhalintaprojekteissa.

Luin siitä manipuloinnista äskettäin 4-osaisen analyysin (substrack- tilaus) Binary Cognitive Locking, Part 1-4
The Modern Architecture of Mass Influence
josta myöhemmin ehkä enemmän.

On aika gigalomaanista kuvitella nykyisen julkisen ja oppilatoksissa päntätyn ja tentityn tieteen olevan jotenkin pitkälle edistynyttä vaikka käytetty jargon ja matematiikka saa ehkä näyttämään sen siltä. Se on samanlaista väestön kontrollia ja manipulointia kuin uskonnot (jahwe-versiot) ovat harjoittaneet jo tuhansia vuosia.

Olennaisin asia tieteessä ja filosofiassa on lmiöiden eli havaintojen ja mittausten tulkinta ja hahmotus (paradigma) jota ilman niitä havaintoja /mittauksia ei edes voi käsitellä eikä siis päätellä yhtään mitään eikä laatia edes matemaattis-loogis-käsitteellisiä malleja.


Virheet siinä tulkinnassa ja hahmotuksessa käytännössä romahduttavat kaikki sen päälle rakennetut teoriat. Sen takia akateemisessa ääliöinstituutiossa ei suvaita muita näkökulmia ja kaikki sitoututetaan siihen "viralliseen" propagandaan binäärisellä maanisuudella. :D

Ainoa mikä voi olla hyödyllistä tieteessä on empiirisesti todetut paikalliset säännänmukaisuudet joiden perusteella voi alkaa kehittää toimivaa tekniikkaa.

Kaikki muu on sitten lähinnä ideologis-metafyysistä tarinointia eli enimmäkseen sekoilua (evoluutioteoria, hiukkasfysikkan & kosmologian standardimallit yms.
...

Enempää en jaksa nyt kirjoitella vaikka sanottavaa olisi paljon enemmänkin. Olen aikaisemmin suurimman osan jo kirjoitellut tänne filosofia-palstalle jo useita vuosia.

Suomalaiset ovat äärimmäisen auktoriteettiuskovaista porukkaa mikä johtunee kapeasta kielialueesta jonka takia pari tieteen popularisoijaa saa rauhassa sekoilla mediassa (nimiä mainitsematta)

...

Hauskaa illan jatkoa!

B

Anonyymi kirjoitti:

Sinua on näköjään helppo provosoida. :D

Matematiikka tuntuu olevan sinulle se kaikkein tärkein asia kun taas mielestäni teoreettinen fysiikkaa ja kosmologiaa ei voi aloittaa matemaattisista mallinnoksista vaan aina ensin kokeellisesta tutkimuksesta ja sitä matematiikkaa tarvitaan oikeasti vasta sitten kun aletaan soveltaa tutkimuksessa löydettyjä havainnoissa ja mittauksissa ilmeneviä säännönmukaisuuksia teknisissä sovelluksissa.

Kosmologiaa ja tähtitiedettä ei voi tutkia kovin paljon kokeellisesti vaan siellä postuloidaan ahkerasti kaikkea sellaista millä saadaan matematiikkavetoinen tutkimus näyttämään jonkinlaiselta edistykseltä vaikka käytännössä luonnontieteet ovat jumittuneet paikoilleen 2. maailmansodan jälkeen ja kaikki oikeasti toimiva tiede oli sen jälkeen salassa tehtyä.

Teor. fysiikka joutui umpikujaan Einsteinin suhteellisuusteorioiden tapauksessa koska ne eivät perustuneet havaintoihin kuin korkeintaan Michelson-Morley kokeen suhteen joka oli tehty väärin (ks. Sagnac) ja eetteri on todellakin olemassa vaikka sitä nykyään kutsutaan kvanttityhjiöksi eikä se ole samanlainen staattinen eetteri kuin 1800-luvun lopun mallinnoksissa.

Fysiikan umpikuja oli tahallaan junailtu kun Oliver Heviside "yksinkertaisti" Maxwellin yhtälöt ja Einstein sitten myöhmmin nostettiin superjulkkikseksi kääntämään huomio pois Nikolai Teslan kokeellisista tutkimuksista jotka periaatteessa mahdollistivat mm. antigravitaation, kylmäuusion yms. teknologioita jotka haluttiin pitää salassa.

.....

Et osaa muuta kuin saivarrella ja kiukutella mikä on aika tyypillistä akateemisen melko traumatisoivan aivopesun läpikäyneille jotka on ehdollistettu tiukan binääriseen hahmotukseen jossa ei sallita nyansseja eikä erilaisia näkökulmia. Sama tekniikka kuin kulteissa ja mielenhalintaprojekteissa.

Luin siitä manipuloinnista äskettäin 4-osaisen analyysin (substrack- tilaus) Binary Cognitive Locking, Part 1-4
The Modern Architecture of Mass Influence
josta myöhemmin ehkä enemmän.

On aika gigalomaanista kuvitella nykyisen julkisen ja oppilatoksissa päntätyn ja tentityn tieteen olevan jotenkin pitkälle edistynyttä vaikka käytetty jargon ja matematiikka saa ehkä näyttämään sen siltä. Se on samanlaista väestön kontrollia ja manipulointia kuin uskonnot (jahwe-versiot) ovat harjoittaneet jo tuhansia vuosia.

Olennaisin asia tieteessä ja filosofiassa on lmiöiden eli havaintojen ja mittausten tulkinta ja hahmotus (paradigma) jota ilman niitä havaintoja /mittauksia ei edes voi käsitellä eikä siis päätellä yhtään mitään eikä laatia edes matemaattis-loogis-käsitteellisiä malleja.


Virheet siinä tulkinnassa ja hahmotuksessa käytännössä romahduttavat kaikki sen päälle rakennetut teoriat. Sen takia akateemisessa ääliöinstituutiossa ei suvaita muita näkökulmia ja kaikki sitoututetaan siihen "viralliseen" propagandaan binäärisellä maanisuudella. :D

Ainoa mikä voi olla hyödyllistä tieteessä on empiirisesti todetut paikalliset säännänmukaisuudet joiden perusteella voi alkaa kehittää toimivaa tekniikkaa.

Kaikki muu on sitten lähinnä ideologis-metafyysistä tarinointia eli enimmäkseen sekoilua (evoluutioteoria, hiukkasfysikkan & kosmologian standardimallit yms.
...

Enempää en jaksa nyt kirjoitella vaikka sanottavaa olisi paljon enemmänkin. Olen aikaisemmin suurimman osan jo kirjoitellut tänne filosofia-palstalle jo useita vuosia.

Suomalaiset ovat äärimmäisen auktoriteettiuskovaista porukkaa mikä johtunee kapeasta kielialueesta jonka takia pari tieteen popularisoijaa saa rauhassa sekoilla mediassa (nimiä mainitsematta)

...

Hauskaa illan jatkoa!

B

Lue lisää

B:
"Matematiikka tuntuu olevan sinulle se kaikkein tärkein asia"

En ole vielä kirjoittanut mitään omaa versiotani sellaisesta kuin 'mitkä asiat on tärkeää tehdä ollakseen totta'. Mutta ensimmäinen kohta sellaisessa listassa olisi minusta ehkä '1 - sen asian opiskelu, mistä puhut' tai '0 - jätä se asia muille, jotka ovat sitä opiskelleet'. Numero 1 on tässä se, millä välttyy petoksilta 0:ssa, mutta jos ajattelee kaiken petoksena eikä opiskele petoksijoitsijoita, päätyy samanlaiseen tilaan, kuin missä ovat luolavertauksen luolahenkilöt. Jos opiskelun jälkeen eri vaihtoehdot ovat ristiriidassa keskenään, suosittelen samaa menetelmää kuin mitä demonstroin reaaliajassa.

B:
"teoreettinen fysiikkaa ja kosmologiaa ei voi aloittaa matemaattisista mallinnoksista vaan aina ensin kokeellisesta tutkimuksesta"

Meillä oli sopimus siitä, että on olemassa vain/jopa 200 vuotinen tutkimusperinne. Lisäksi sinä väitit, että sillä tutkimuksella ei tee mitään sellaista universumia koskien, joka on isompi kuin 200 v ajan suuntiin. Miksi siis teet nyt spekulointeja siitä, että tutkumustieto kasvaisi tai että se kasvettuaan vastaisi johonkin, mikä on siitä vielä kaukana? Jos se ei kasva ja sillä ei nykyisellään tee mitään, niin ei ole mitään akuuttia syytä hakata kenenkään kalloon, että tutkimustiedon katsominen on tärkeää. Itse nimittäin spekuloin, että ne jotka tekivät tutkimusta 200 vuotta, pitivät itseään myös tärkeinä, eikä takomisesi voi vaikuttaa heihin. Myöskään se ei vaikuta niihin, jotka '0 - jättävät totuuden heille eli pitävät heidän tietojaan jo totena'.

Elämä on jatkumo, missä mikään ei ala mistään. Jokaista matemaattista esitystä ennen elämässä on tapahtunut jotain. Suuri osa tällaisesta elämästä on myös ollut kategoriassa nimeltä julkaistu tutkimusdata. Historiallisesti matemaattisen fysiikan huippuhetkistä 100 vuotta sitten voidaan puhua siten, että matematiikka oli usein jotain, mikä johti empiirisen tutkimuksen läpimurtoihin. Yksi esimerkki näistä on mm. kvantti-kietoutuminen. Kietoutumista ei havaittu empiirisesti tuijottamalla atomia ja elektronien ja valon tekemiä kuvioita raoissa ja törmäyksissä. Nämä kuviot johtivat matemaatikkoja esittämään matematiikkaa, ja näistä matematiikoista spekuloitiin (matematiikkaa ei lapioitu lisää edellisen päälle, vaan spekuloinnilla tarkoitan sitä, että tahattomasti matematiikka, jota haluttiin käyttää yhteen asiaan oli loogisesta pakosta muodostanut myös jotain, mitä vielä ei ollut nähty), että kietoutuminen on olemassa. KIetoutuminen oli asia, minkä empiiristä kokeilemista varten piti valmistautua todella erikoisesti.

En sano, että näitä historiallisia matemaattisia fysikointeja kannataa odottaa jatkossa toistuvan. Minkä lisäksi matematiikkaa tehdään paljon enemmän, kuin miten monta koettavaa todellisuutta voi olla olemassa (koska todellisuus on objektiivinen). Siksi ei ole mahdollista, että jokaista matematista julkaisua kohti on olemassa samanlainen kokeiden läpimurto sen ansiosta ja saman tuloksen kanssa kuin se. Matematiikan olemassaololle ennen sitä yhtä koetta ei kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoa. Kokeet ilman matemaattista ennakointia (ja sitä että koe tehdään kumoamaan matematiikka) ovat vain harhaista unta, mitä on henkiklöllä, joka ei ole koskaan suunnitellut kokeita. Saisitko edes tehdä koetta, joka löytää eetterin, siten että etsit eetteriä, vai tekisitkö kokeen, joka ei etsi eetteriä, mutta löytää sen silti? (Vai uskotko siihen, että '0-eetteri on olemassa koska niin on sanottu'?) (Tällaisessa jos tietäisin mitä eetteri tarkoittaa, voisin sanoa jokainen sen ominaisuus kerrallaan, että koe jonka päätit tehdä, on niin samanlainen kuin se asia, mitä eetteri sinulle tarkoittaa, että kaikki asiat mitä teit ovat eetterin etsimistä.)

Matematiikka on silläkin tavalla tärkeää, että joskus asioista syntyy jokin mielikuva, kuten että maapallo on keskellä ja kaikki kiertää sitä. Asioiden matematisointi uusin tavoin ilman mitään uutta dataa tai uuden datan saamisen määrittelyä, voi osoittaa (mutta ei osoittanut) sen, onko mielikuva ainoa mahdollinen ja kaikkein paras. On mukava tuudittautua ajatukseen, että joskus kaikki nykyiset mielikuvat käydään tarkistamassa kokemalla asia itse kaikenkattavasta universaalista näkökulmasta, mutta miten kirjoitat tästä totuuden listan tälle päivälle (lukeeko siinä 'älä koskaan ole totuudessa vaan odota totuutta')? Joskushan matematiikka jostain asiasta ja sen ennustukset eivät täysin vastaa mittausta (eivätkä täysin ole vastaaamatta eli mittaustarkkuus on rajallinen), ja uuden matematiikan tekeminen täysin samaan asiaan voi vain olla parempaa siinä kuin vanha. Tällaisen tavoittelu johtaa kuitenkin alternatiiviseen fysiikkaan, kuten torsiogravitaatioon, emmekä tietenkään sellaista haluaisi.

Miten universumisi alku paperiarkin kanssa yhdistyy mihinkään kokeelliseen? Se että et kerro tai edes ajatellut tällaista merkitsee, että et toteuta mitään prioriteettejasi käytännössä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Matematiikka tuntuu olevan sinulle se kaikkein tärkein asia"

En ole vielä kirjoittanut mitään omaa versiotani sellaisesta kuin 'mitkä asiat on tärkeää tehdä ollakseen totta'. Mutta ensimmäinen kohta sellaisessa listassa olisi minusta ehkä '1 - sen asian opiskelu, mistä puhut' tai '0 - jätä se asia muille, jotka ovat sitä opiskelleet'. Numero 1 on tässä se, millä välttyy petoksilta 0:ssa, mutta jos ajattelee kaiken petoksena eikä opiskele petoksijoitsijoita, päätyy samanlaiseen tilaan, kuin missä ovat luolavertauksen luolahenkilöt. Jos opiskelun jälkeen eri vaihtoehdot ovat ristiriidassa keskenään, suosittelen samaa menetelmää kuin mitä demonstroin reaaliajassa.

B:
"teoreettinen fysiikkaa ja kosmologiaa ei voi aloittaa matemaattisista mallinnoksista vaan aina ensin kokeellisesta tutkimuksesta"

Meillä oli sopimus siitä, että on olemassa vain/jopa 200 vuotinen tutkimusperinne. Lisäksi sinä väitit, että sillä tutkimuksella ei tee mitään sellaista universumia koskien, joka on isompi kuin 200 v ajan suuntiin. Miksi siis teet nyt spekulointeja siitä, että tutkumustieto kasvaisi tai että se kasvettuaan vastaisi johonkin, mikä on siitä vielä kaukana? Jos se ei kasva ja sillä ei nykyisellään tee mitään, niin ei ole mitään akuuttia syytä hakata kenenkään kalloon, että tutkimustiedon katsominen on tärkeää. Itse nimittäin spekuloin, että ne jotka tekivät tutkimusta 200 vuotta, pitivät itseään myös tärkeinä, eikä takomisesi voi vaikuttaa heihin. Myöskään se ei vaikuta niihin, jotka '0 - jättävät totuuden heille eli pitävät heidän tietojaan jo totena'.

Elämä on jatkumo, missä mikään ei ala mistään. Jokaista matemaattista esitystä ennen elämässä on tapahtunut jotain. Suuri osa tällaisesta elämästä on myös ollut kategoriassa nimeltä julkaistu tutkimusdata. Historiallisesti matemaattisen fysiikan huippuhetkistä 100 vuotta sitten voidaan puhua siten, että matematiikka oli usein jotain, mikä johti empiirisen tutkimuksen läpimurtoihin. Yksi esimerkki näistä on mm. kvantti-kietoutuminen. Kietoutumista ei havaittu empiirisesti tuijottamalla atomia ja elektronien ja valon tekemiä kuvioita raoissa ja törmäyksissä. Nämä kuviot johtivat matemaatikkoja esittämään matematiikkaa, ja näistä matematiikoista spekuloitiin (matematiikkaa ei lapioitu lisää edellisen päälle, vaan spekuloinnilla tarkoitan sitä, että tahattomasti matematiikka, jota haluttiin käyttää yhteen asiaan oli loogisesta pakosta muodostanut myös jotain, mitä vielä ei ollut nähty), että kietoutuminen on olemassa. KIetoutuminen oli asia, minkä empiiristä kokeilemista varten piti valmistautua todella erikoisesti.

En sano, että näitä historiallisia matemaattisia fysikointeja kannataa odottaa jatkossa toistuvan. Minkä lisäksi matematiikkaa tehdään paljon enemmän, kuin miten monta koettavaa todellisuutta voi olla olemassa (koska todellisuus on objektiivinen). Siksi ei ole mahdollista, että jokaista matematista julkaisua kohti on olemassa samanlainen kokeiden läpimurto sen ansiosta ja saman tuloksen kanssa kuin se. Matematiikan olemassaololle ennen sitä yhtä koetta ei kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoa. Kokeet ilman matemaattista ennakointia (ja sitä että koe tehdään kumoamaan matematiikka) ovat vain harhaista unta, mitä on henkiklöllä, joka ei ole koskaan suunnitellut kokeita. Saisitko edes tehdä koetta, joka löytää eetterin, siten että etsit eetteriä, vai tekisitkö kokeen, joka ei etsi eetteriä, mutta löytää sen silti? (Vai uskotko siihen, että '0-eetteri on olemassa koska niin on sanottu'?) (Tällaisessa jos tietäisin mitä eetteri tarkoittaa, voisin sanoa jokainen sen ominaisuus kerrallaan, että koe jonka päätit tehdä, on niin samanlainen kuin se asia, mitä eetteri sinulle tarkoittaa, että kaikki asiat mitä teit ovat eetterin etsimistä.)

Matematiikka on silläkin tavalla tärkeää, että joskus asioista syntyy jokin mielikuva, kuten että maapallo on keskellä ja kaikki kiertää sitä. Asioiden matematisointi uusin tavoin ilman mitään uutta dataa tai uuden datan saamisen määrittelyä, voi osoittaa (mutta ei osoittanut) sen, onko mielikuva ainoa mahdollinen ja kaikkein paras. On mukava tuudittautua ajatukseen, että joskus kaikki nykyiset mielikuvat käydään tarkistamassa kokemalla asia itse kaikenkattavasta universaalista näkökulmasta, mutta miten kirjoitat tästä totuuden listan tälle päivälle (lukeeko siinä 'älä koskaan ole totuudessa vaan odota totuutta')? Joskushan matematiikka jostain asiasta ja sen ennustukset eivät täysin vastaa mittausta (eivätkä täysin ole vastaaamatta eli mittaustarkkuus on rajallinen), ja uuden matematiikan tekeminen täysin samaan asiaan voi vain olla parempaa siinä kuin vanha. Tällaisen tavoittelu johtaa kuitenkin alternatiiviseen fysiikkaan, kuten torsiogravitaatioon, emmekä tietenkään sellaista haluaisi.

Miten universumisi alku paperiarkin kanssa yhdistyy mihinkään kokeelliseen? Se että et kerro tai edes ajatellut tällaista merkitsee, että et toteuta mitään prioriteettejasi käytännössä.

1

Lue lisää

B:
" ja sitä matematiikkaa tarvitaan oikeasti vasta sitten kun aletaan soveltaa tutkimuksessa löydettyjä havainnoissa ja mittauksissa ilmeneviä säännönmukaisuuksia teknisissä sovelluksissa."

Kosmologiassa ei tule sitä hetkeä, jolloin aletaan soveltaa universumin alkua tai universumin alkua edeltänyttä tilaa, joten miksi pidät matematiikkaan (tai sen toisenlaisiin käyttöihin) verrattuna ylivertaisena sellaista, mitä ei ole olemassa? Minusta on paljon oikeampaa kuunnella sitä, mitä satunnainen ihminen alkaa päästää suustaan koskien universumin alkua, ja sitten alkaa vertaamaan sitä siihen, miten monta matemaatisesti kehiteltävää universumia voi olla olemassa. Sitä yllä olevat keskustelut koskivat, ja tämä asioiden mittaus on vain aiheen vaihto, minkä keksit ilmeisesti ainoana puolustuksenasi. Olet kuin uskovainen, joka päästää suustaan yhden satunnaisen uskomuksen muotoa 'universumin alussa on X', sitten sanot tai yrität kuin sanoa, että 'on järkevää väittää, että universumin alussa on X, koska sen matemaattinen vaihtoehto on huonompi, koska matematiikan tekeminen ennen mittauksia on syntiä, ja pilaa kaiken matemaattisen.'

Mittalaitteet ja mittausdatan saanti on itsessään teknistä soveltamista, ja tässä mielessä et juuri voisi odottaa saavasi minkäänlaista uutta dataa ilman, että lasket paljon asioita vanhalla matematiikalla, ja mietit myös, mitä jokin toinen matematiikka tarkoittaisi. Tämä liittyy myös paljon todellisuuden koostumukseen (joka sattumoisin on liian vaikea ollakseen meille ilmiselvää), koska mittaukset eivät penetroidu kaikkiin todellisuuden ominaisuuksiin kuten kietoutumiseen, jos ne eivät tuota tiettyä todellisuuden mahdollisuutta ja mittaa tiettyjä asioita. Jotka myös täytyy riisua kaikesta muusta, mikä todellisuudesta pyrkii tulemaan esiin samaan aikaan. Jos et suunnittele mittausta mitenkään, niin kaikki tuloksesi ovat todennäköisesti Newtonin mekaniikkaa ja lämpöoppia vahvistavia tuloksia (tämä ei koske kuitenkaan yleensä tähtitiedettä, koska tähtitieteessä sinulla on kohteena valmiiksi sinulle suunniteltu tähti, joka osaa itse olla noudattamatta näitä kahta).

Käsitteet ja matematiikka voivat olla melkein sama asia. Kun ihmiset keksivät sähkön, heidän ensimmäinen käsityksensä sähköstä oli, että sähkövaraukset ovat kuin nestettä (eetterissä valo on nestettä). He eivät olleet hetkeäkään superväärässä, ja tämänkin käsitteen ansiosta he pystyivät tekemään edistyneempiä kokeita.

B:
"Kosmologiaa ja tähtitiedettä ei voi tutkia kovin paljon kokeellisesti vaan siellä postuloidaan ahkerasti kaikkea sellaista millä saadaan matematiikkavetoinen tutkimus näyttämään jonkinlaiselta edistykseltä"

Mitä tarkoitat tällä toisella matematiikkavetoisella tutkimuksella? EIkö siinä tutkimuksessa ole myöskin jokin ongelma, että sitä ei voi tutkia kokeellisesti? Vai väitätkö, että jollain alalla X on puhtaasti kosmologien vika, että tutkimusdataa ei enää kerätä asioista, mistä sitä olisi helposti kerättävissä ilman heitä, ja tämän vuoksi tarvitaan sankareita, kuten sinä muistuttamaan kaikkia siitä, että kokeellinen tutkimus on paras tie edistykseen? Tämä että kaikki toimisivat kosmologien tahdon mukaisesti on vain keksimiesi hullujen tapausten projektointia ulkopuolisen ihmiskunnan ajatusmaailmaksi (jota et myöskään näytä silloin tutkineen). Ei tuossa kosmologisen mallin tekemisessä kertaalleen edes ole mitään positiivista nostetta, joka muistuttaisi minun esimerkkiäni kietoutumisesta ja tieteen läpimurroista. Lisäksi väität, että tätä voisi toistaa useita kertoja eikä aihe dilutoituisi yhtään.

Jos joku käyttää kosmologiaa vertaamaan toisiinsa hiukkasmalleja, niin kyseessä on juurikin kosmologian havainto kuten CMB. Hiukkasmalleja ei vertailla tekemällä malli alkuräjähdystä edeltävästä ajasta tai edes tekemällä inflaatiomallia (joka on usein itsessään juuri se kyseinen hiukkasmalli eli samassa kategoriassa, missä puuttuu kvanttigravitaatioefekti). Sinulta voidaan sen sijaan kysyä, että miksi teit yllä yhtäkkiä teorian paperiarkista, ja etkö tehnyt sen juuri siksi, että ajattelit sen ottavan kantaa tämän päivän polttaviin kysymyksiin, kuten 'onko maailma subjektiivinen', 'onko olemassa tietoisuutta erikseen.' Voin spekuloida muitakin syitä, miksi kirjoitit kaikista aiheista sekaisin, mutta nyt yksi on se, että pyrit hallitsemaan muiden alojen keskustelua sillä, mitä väität pystyväsi keksimään universumin alkamisesta. Siten tätä, miten sanoit muun ihmiskunnan toimivan, voi psykologisoida johtuvan siitä, mitä oma alitajuntasi tuottaa (joko esim. kysyttäessä 'miten näet itsesi eli vaikuttajana' tai 'mikä vaikuttaa sinuun eniten').

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
" ja sitä matematiikkaa tarvitaan oikeasti vasta sitten kun aletaan soveltaa tutkimuksessa löydettyjä havainnoissa ja mittauksissa ilmeneviä säännönmukaisuuksia teknisissä sovelluksissa."

Kosmologiassa ei tule sitä hetkeä, jolloin aletaan soveltaa universumin alkua tai universumin alkua edeltänyttä tilaa, joten miksi pidät matematiikkaan (tai sen toisenlaisiin käyttöihin) verrattuna ylivertaisena sellaista, mitä ei ole olemassa? Minusta on paljon oikeampaa kuunnella sitä, mitä satunnainen ihminen alkaa päästää suustaan koskien universumin alkua, ja sitten alkaa vertaamaan sitä siihen, miten monta matemaatisesti kehiteltävää universumia voi olla olemassa. Sitä yllä olevat keskustelut koskivat, ja tämä asioiden mittaus on vain aiheen vaihto, minkä keksit ilmeisesti ainoana puolustuksenasi. Olet kuin uskovainen, joka päästää suustaan yhden satunnaisen uskomuksen muotoa 'universumin alussa on X', sitten sanot tai yrität kuin sanoa, että 'on järkevää väittää, että universumin alussa on X, koska sen matemaattinen vaihtoehto on huonompi, koska matematiikan tekeminen ennen mittauksia on syntiä, ja pilaa kaiken matemaattisen.'

Mittalaitteet ja mittausdatan saanti on itsessään teknistä soveltamista, ja tässä mielessä et juuri voisi odottaa saavasi minkäänlaista uutta dataa ilman, että lasket paljon asioita vanhalla matematiikalla, ja mietit myös, mitä jokin toinen matematiikka tarkoittaisi. Tämä liittyy myös paljon todellisuuden koostumukseen (joka sattumoisin on liian vaikea ollakseen meille ilmiselvää), koska mittaukset eivät penetroidu kaikkiin todellisuuden ominaisuuksiin kuten kietoutumiseen, jos ne eivät tuota tiettyä todellisuuden mahdollisuutta ja mittaa tiettyjä asioita. Jotka myös täytyy riisua kaikesta muusta, mikä todellisuudesta pyrkii tulemaan esiin samaan aikaan. Jos et suunnittele mittausta mitenkään, niin kaikki tuloksesi ovat todennäköisesti Newtonin mekaniikkaa ja lämpöoppia vahvistavia tuloksia (tämä ei koske kuitenkaan yleensä tähtitiedettä, koska tähtitieteessä sinulla on kohteena valmiiksi sinulle suunniteltu tähti, joka osaa itse olla noudattamatta näitä kahta).

Käsitteet ja matematiikka voivat olla melkein sama asia. Kun ihmiset keksivät sähkön, heidän ensimmäinen käsityksensä sähköstä oli, että sähkövaraukset ovat kuin nestettä (eetterissä valo on nestettä). He eivät olleet hetkeäkään superväärässä, ja tämänkin käsitteen ansiosta he pystyivät tekemään edistyneempiä kokeita.

B:
"Kosmologiaa ja tähtitiedettä ei voi tutkia kovin paljon kokeellisesti vaan siellä postuloidaan ahkerasti kaikkea sellaista millä saadaan matematiikkavetoinen tutkimus näyttämään jonkinlaiselta edistykseltä"

Mitä tarkoitat tällä toisella matematiikkavetoisella tutkimuksella? EIkö siinä tutkimuksessa ole myöskin jokin ongelma, että sitä ei voi tutkia kokeellisesti? Vai väitätkö, että jollain alalla X on puhtaasti kosmologien vika, että tutkimusdataa ei enää kerätä asioista, mistä sitä olisi helposti kerättävissä ilman heitä, ja tämän vuoksi tarvitaan sankareita, kuten sinä muistuttamaan kaikkia siitä, että kokeellinen tutkimus on paras tie edistykseen? Tämä että kaikki toimisivat kosmologien tahdon mukaisesti on vain keksimiesi hullujen tapausten projektointia ulkopuolisen ihmiskunnan ajatusmaailmaksi (jota et myöskään näytä silloin tutkineen). Ei tuossa kosmologisen mallin tekemisessä kertaalleen edes ole mitään positiivista nostetta, joka muistuttaisi minun esimerkkiäni kietoutumisesta ja tieteen läpimurroista. Lisäksi väität, että tätä voisi toistaa useita kertoja eikä aihe dilutoituisi yhtään.

Jos joku käyttää kosmologiaa vertaamaan toisiinsa hiukkasmalleja, niin kyseessä on juurikin kosmologian havainto kuten CMB. Hiukkasmalleja ei vertailla tekemällä malli alkuräjähdystä edeltävästä ajasta tai edes tekemällä inflaatiomallia (joka on usein itsessään juuri se kyseinen hiukkasmalli eli samassa kategoriassa, missä puuttuu kvanttigravitaatioefekti). Sinulta voidaan sen sijaan kysyä, että miksi teit yllä yhtäkkiä teorian paperiarkista, ja etkö tehnyt sen juuri siksi, että ajattelit sen ottavan kantaa tämän päivän polttaviin kysymyksiin, kuten 'onko maailma subjektiivinen', 'onko olemassa tietoisuutta erikseen.' Voin spekuloida muitakin syitä, miksi kirjoitit kaikista aiheista sekaisin, mutta nyt yksi on se, että pyrit hallitsemaan muiden alojen keskustelua sillä, mitä väität pystyväsi keksimään universumin alkamisesta. Siten tätä, miten sanoit muun ihmiskunnan toimivan, voi psykologisoida johtuvan siitä, mitä oma alitajuntasi tuottaa (joko esim. kysyttäessä 'miten näet itsesi eli vaikuttajana' tai 'mikä vaikuttaa sinuun eniten').

2

Lue lisää

B:
"vaikka käytännössä luonnontieteet ovat jumittuneet paikoilleen 2. maailmansodan jälkeen ja kaikki oikeasti toimiva tiede oli sen jälkeen salassa tehtyä."

Aloit väittää, että ihmisten tietoisuus kokee, että tiede on edistynyttä. Tämä loppu tarkoittaa toisin sanoen, että sinä tiedät ihmiskuntaa paremmin millaista näiden tiede on, ja myös miten se pitää kokea asteikolla (arvostan) - (en arvosta), vaikka et ole opiskellut mitään tai ollut suoraan tekemisissä minkään sellaisen kanssa? Tässä on epäselvää, että pidätkö nykytiedettä eri asiana kuin sodan jälkeistä tiedettä (*). Koska toinen näistä sinusta toimii ja toinen ei? Voisit varmaan saada Nobelin, jos löytäisit asian, joka ei toimi, mutta jonka koko ihmiskunta luulee toimivan. Jos väität että tieteellä ei ole tehty asioita, joiden edes pitäisi toimia sinua varten, niin millä perusteella ihmiskunta on sinusta ajatellut, että heille se on tehnyt toimivia asioita? Haluaisin muistuttaa että olit kerran eräässä keskustelussa mm. tietämätön siitä, että ihmiskunta teki (toisen maailmansodan aikaan) laitteita, joilla luotiin kulta-atomeita muista atomeista. Sinun tulisi siis osoittaa, että keskutelussa ei ole sijaa sellaiselle epäilylle, että sinä olet teknologisesti jäljessä muusta ihmiskunnasta. Se on syndrooma, mikä voi johtua asioiden vähäisestä opiskelusta.

(*) Et voi sanoa, että on pysähdytty, ja että ollaan erilaisia kuin ennen. Tällaista kirjoittamista en myöskään suosisi, että mainitset asioiden eksaktin rajan, mutta et kerro mikä puoli jos mikään siinä sisältyy argumenttiin (raja itse ei tässä sisällä mitään ominaisuuksia).

Jotkut pysähtyneet asiat eivät ole teorioita. Esim. fuusiovoima on erittäin vanhan teorian mukaan mahdollista, mutta teknologialta siitä kestää kauan toteutua. Jos tällaista pysähtymistä on, niin sinun ehdotuksillasi asioiden priorisoimiseksi uutta totuutta varten ei ole niin paljon merkitystä kuin muutoin olisi. Totuudellasi ei siis välttämättä olisi mahdollsita pyrkiä teknologiaan, ja keskustelu teknologiasta on täysin samantekevää ellei jopa harhautusta. Sanoit toisaalta yllä, että teknologiaa ennen pitää tehdä aina matematiikkaa. Miksi syytät teknologisesta pysähtymisestä salailijoita ja kosmologeja, kun kerran ainoa syy miksi sinun totuudestasi ei tuoteta teknologiaa voi olla myös sinä itse? Eikö ole paljon todennäköisempää, että ihmiskunta satunnaisesti kuulee totuutesi ja matematiikkahuumassaan tekee siitä teknologian, kuin että ihmiskunta lakkaisi saamasta mistään mitään aikaiseksi, koska olet heittänyt kapuloita sen rattaisiin (ja mikä olisi jostain syystä samalla syy, miksi he janoavat totuuttasi, vaikka itse en vieläkään näe mitä yhteistä on sinun totuudellasi ja sillä, että ei tehtäisi matemaaattisia asioita, vaan olen juuri väittänyt päinvastaissta joka kohdassa yllä)?

B:
"Teor. fysiikka joutui umpikujaan Einsteinin suhteellisuusteorioiden tapauksessa koska ne eivät perustuneet havaintoihin"

Miksi puhut kokeista menneessä aikamuodossa, eli menneisyydestä ennen julkaisuvuotta? Jos sovitaan, että kokeita on tehty 200 vuotta, niin sitten niitä kokeita lasketaan koko sen 200 v ajalta.

Kun viittasin siihen, että et voi osoittaa kenenkään olevan väärässä tehtyään jotain, niin en halua että kerrot tarinan siitä, miten henkilö tuli kausaalisessa universumissa aikajanaa pitkin väärässä olemiseen. Tai että kuka on tarinan pahis, ja milloin hänen elämänsä kääntyi väärään suuntaan. Sen sijaan tarkoitan toisten vääräksi osoittamisella sitä, että teet sen tällä hetkellä jollakin kokeella, ja sanot kokeen tuloksen olevan muuta kuin siinä mallissa esiintyy. Koko ihmiskunnan historian tietämisestä voi olla hyötyä ja se voisi tehdä joka keskustelusta ja aiheen ymmärryksestä parempaa, mutta jos tilanne on se, että olet ristiriidassa virallisen historian kanssa, niin en suosittelisi seuraavaksi sitä, että näitä historioita verrataan toisiinsa vuosikausia, vaan voitaisiin tehdä se tieteellinen koe, mistä kuitenkin on kyse ja ratkaistaan ensin matemaattiset ja objektiiviset faktat. Minkä jälkeen nähdään ehkä, että jääkö tarinoitsijoille mitään sisältöä jäljelle.

Väität melkein kuin, että jos tekee jotain, niin siitä tehdystä asiasta ei voi muuttaa enää mieltään ja nopeat syövät hitaat? Miksi et tee matematiikkaan kohdistettujen täsmäiskujesi (tai joukkotuhojesi) sijaan jotain helppoa ja hyödyllistä ja kerro meille filosofinen prosessi miten muuttaa mieltään jostain asiasta? Ehkä sen tehtyäsi sinun on helpompi arvioida, että tarvitseeko ihmiskunta sellaista ohjeistusta kriittisesti.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"vaikka käytännössä luonnontieteet ovat jumittuneet paikoilleen 2. maailmansodan jälkeen ja kaikki oikeasti toimiva tiede oli sen jälkeen salassa tehtyä."

Aloit väittää, että ihmisten tietoisuus kokee, että tiede on edistynyttä. Tämä loppu tarkoittaa toisin sanoen, että sinä tiedät ihmiskuntaa paremmin millaista näiden tiede on, ja myös miten se pitää kokea asteikolla (arvostan) - (en arvosta), vaikka et ole opiskellut mitään tai ollut suoraan tekemisissä minkään sellaisen kanssa? Tässä on epäselvää, että pidätkö nykytiedettä eri asiana kuin sodan jälkeistä tiedettä (*). Koska toinen näistä sinusta toimii ja toinen ei? Voisit varmaan saada Nobelin, jos löytäisit asian, joka ei toimi, mutta jonka koko ihmiskunta luulee toimivan. Jos väität että tieteellä ei ole tehty asioita, joiden edes pitäisi toimia sinua varten, niin millä perusteella ihmiskunta on sinusta ajatellut, että heille se on tehnyt toimivia asioita? Haluaisin muistuttaa että olit kerran eräässä keskustelussa mm. tietämätön siitä, että ihmiskunta teki (toisen maailmansodan aikaan) laitteita, joilla luotiin kulta-atomeita muista atomeista. Sinun tulisi siis osoittaa, että keskutelussa ei ole sijaa sellaiselle epäilylle, että sinä olet teknologisesti jäljessä muusta ihmiskunnasta. Se on syndrooma, mikä voi johtua asioiden vähäisestä opiskelusta.

(*) Et voi sanoa, että on pysähdytty, ja että ollaan erilaisia kuin ennen. Tällaista kirjoittamista en myöskään suosisi, että mainitset asioiden eksaktin rajan, mutta et kerro mikä puoli jos mikään siinä sisältyy argumenttiin (raja itse ei tässä sisällä mitään ominaisuuksia).

Jotkut pysähtyneet asiat eivät ole teorioita. Esim. fuusiovoima on erittäin vanhan teorian mukaan mahdollista, mutta teknologialta siitä kestää kauan toteutua. Jos tällaista pysähtymistä on, niin sinun ehdotuksillasi asioiden priorisoimiseksi uutta totuutta varten ei ole niin paljon merkitystä kuin muutoin olisi. Totuudellasi ei siis välttämättä olisi mahdollsita pyrkiä teknologiaan, ja keskustelu teknologiasta on täysin samantekevää ellei jopa harhautusta. Sanoit toisaalta yllä, että teknologiaa ennen pitää tehdä aina matematiikkaa. Miksi syytät teknologisesta pysähtymisestä salailijoita ja kosmologeja, kun kerran ainoa syy miksi sinun totuudestasi ei tuoteta teknologiaa voi olla myös sinä itse? Eikö ole paljon todennäköisempää, että ihmiskunta satunnaisesti kuulee totuutesi ja matematiikkahuumassaan tekee siitä teknologian, kuin että ihmiskunta lakkaisi saamasta mistään mitään aikaiseksi, koska olet heittänyt kapuloita sen rattaisiin (ja mikä olisi jostain syystä samalla syy, miksi he janoavat totuuttasi, vaikka itse en vieläkään näe mitä yhteistä on sinun totuudellasi ja sillä, että ei tehtäisi matemaaattisia asioita, vaan olen juuri väittänyt päinvastaissta joka kohdassa yllä)?

B:
"Teor. fysiikka joutui umpikujaan Einsteinin suhteellisuusteorioiden tapauksessa koska ne eivät perustuneet havaintoihin"

Miksi puhut kokeista menneessä aikamuodossa, eli menneisyydestä ennen julkaisuvuotta? Jos sovitaan, että kokeita on tehty 200 vuotta, niin sitten niitä kokeita lasketaan koko sen 200 v ajalta.

Kun viittasin siihen, että et voi osoittaa kenenkään olevan väärässä tehtyään jotain, niin en halua että kerrot tarinan siitä, miten henkilö tuli kausaalisessa universumissa aikajanaa pitkin väärässä olemiseen. Tai että kuka on tarinan pahis, ja milloin hänen elämänsä kääntyi väärään suuntaan. Sen sijaan tarkoitan toisten vääräksi osoittamisella sitä, että teet sen tällä hetkellä jollakin kokeella, ja sanot kokeen tuloksen olevan muuta kuin siinä mallissa esiintyy. Koko ihmiskunnan historian tietämisestä voi olla hyötyä ja se voisi tehdä joka keskustelusta ja aiheen ymmärryksestä parempaa, mutta jos tilanne on se, että olet ristiriidassa virallisen historian kanssa, niin en suosittelisi seuraavaksi sitä, että näitä historioita verrataan toisiinsa vuosikausia, vaan voitaisiin tehdä se tieteellinen koe, mistä kuitenkin on kyse ja ratkaistaan ensin matemaattiset ja objektiiviset faktat. Minkä jälkeen nähdään ehkä, että jääkö tarinoitsijoille mitään sisältöä jäljelle.

Väität melkein kuin, että jos tekee jotain, niin siitä tehdystä asiasta ei voi muuttaa enää mieltään ja nopeat syövät hitaat? Miksi et tee matematiikkaan kohdistettujen täsmäiskujesi (tai joukkotuhojesi) sijaan jotain helppoa ja hyödyllistä ja kerro meille filosofinen prosessi miten muuttaa mieltään jostain asiasta? Ehkä sen tehtyäsi sinun on helpompi arvioida, että tarvitseeko ihmiskunta sellaista ohjeistusta kriittisesti.

3

Lue lisää

B:
"kuin korkeintaan Michelson-Morley kokeen suhteen joka oli tehty väärin (ks. Sagnac)"

MM-koe ei ole tehty väärin. Se ottaa selvää jostain asiasta, mistä sen kaltainen koe voi ottaa selvää, ja historiallinen koe on tehty niinkuin koe tulee tehdä ja näytti aivan samaa tulosta, kuin jos kokeen toistaisi tänään. Miten määrittelet kokeen, joka tehdään väärin? Eikö kyseessä ole joku joka tekee todellisuudelle jotain ja kokee mitä tapahtuu? Väitätkö että MM olisi siirtynyt kokonaan toiseen todellisuuteen vähäksi aikaa? Jos on olemassa 'kokeen tekemistä' ja 'puhumista kokeesta', niin väitätkö, että ne ovat eri asioita ja joskus ristiriidassa keskenään? Tätä varten kerro, mitä on 'puhuminen kokeesta' (joko sanomalla kaikki sanat mitä se puhe sisältää tai sanoita se muuten), ja mitä tulee tehdä, jotta voi päätellä että tämä on ristiriidassa toisen asian kanssa. Väitän tässä tietysti, että kokeesta puhuminen sekä 'koe jos sitä vertaa puheeseen' on kaikki matemaattista keskustelua ja päätös ristiriidan esiintymisestä on sama, kuin että näki matemaattisen ristiriidan.

MM-kokeen jälkeen (lue: ennen) ihmiset tekivät myös eetteriteorian, joka on MM-kokeen mukainen. Et sanonut kannattavasi sitä suoraan, mutta millä perusteella tämä matemaattinen teoria ei ollut tehty 200 vuotta liian aikaisin ja aiheuttanut sinussa sitä reaktiota, että kenenkään ei pitäsii edes sanoa sanaa eetteri, sekä sitä että teknologia tulee pysähtymään?

Sagnacin tekemä koe ja MM-koe ovat eri esimerkkejä kokeesta, joilla jotain todellsuuden ominaisuutta ei tulla mitanneeksi, koska sitä ei tulla toisessa edes huomanneeksi. Kun kokeen takia ei huomata jotain, se tarkoittaa sitä, että ei ollut ketään pahaa ihmistä, joka keksi jotain, missä asioita jätettiin myös huomaamatta tämän omasta pahasta tahdosta johtuen (*). Perustele nyt uudestaan, että millä perusteella kokeita pitää tehdä ja miksi niihin voi luottaa tekemättä matematiikkaa, ja ilman että mikään menisi pieleen, tai että kukaan tulisi sanoneeksi mitään kohtalokkaasti väärää. Jos Einstein ei olisi tehnyt mitään ja kaikki teoriat olisivat olleet alusta loppuun eetteriteorioita, vain koska ne sopivat kokeelle ja jatkoivat sopimistaan toisissa, niin mieti miten vähän maailmassa olisi teknologiaa nyt (tämä spekulointi voi olla liian mielikuvituksekas ja taustatietoa vaativa B:lle ja kenellekkään muullekkaan ,mutta keskustelu on sen kaltaista, että oikeat vastaukset muihin kysymyksiimme olisivat samoja kuin tällaiseen kysymykseen).

(*) Tämä ei ole Einstein, sillä Einsteinin teoria sisältää sekä MM-kokeen löytämät ominaisuudet, että Sagnac-kokeen löytämät ominaisuudet. Voidaan väittää että Sagnac efektin ominaisuuksia ei jahdattu tietoisesti, vaan se oli vääjäämätöntä onnea matkassa.

Jos olet äskeisen jälkeen vielä sitä mieltä, että haluat vastustaa minkäänlaista ns. koetta, niin etkö tarvitse tarkemman totuuden löytämisen listan, kuin että 'luota aina kokeeseen'. Tutki itsesäsi sen verran, että pystyt kertomaan meille 'milloin ja miksi luotan tai olen luottamatta kokeeseen', ja kuvaile menetelmä sitä päätöstä varten. Tällainen vastaava on kaikki olemassa tieteen tavoissa ja jollain tavalla myös tieteen kirjoitetussa filosofiassa. Koska siinä kokeita tehdään paljon ja todella monen toimesta, ja niitä joskus hylätään julkaisuissa.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"kuin korkeintaan Michelson-Morley kokeen suhteen joka oli tehty väärin (ks. Sagnac)"

MM-koe ei ole tehty väärin. Se ottaa selvää jostain asiasta, mistä sen kaltainen koe voi ottaa selvää, ja historiallinen koe on tehty niinkuin koe tulee tehdä ja näytti aivan samaa tulosta, kuin jos kokeen toistaisi tänään. Miten määrittelet kokeen, joka tehdään väärin? Eikö kyseessä ole joku joka tekee todellisuudelle jotain ja kokee mitä tapahtuu? Väitätkö että MM olisi siirtynyt kokonaan toiseen todellisuuteen vähäksi aikaa? Jos on olemassa 'kokeen tekemistä' ja 'puhumista kokeesta', niin väitätkö, että ne ovat eri asioita ja joskus ristiriidassa keskenään? Tätä varten kerro, mitä on 'puhuminen kokeesta' (joko sanomalla kaikki sanat mitä se puhe sisältää tai sanoita se muuten), ja mitä tulee tehdä, jotta voi päätellä että tämä on ristiriidassa toisen asian kanssa. Väitän tässä tietysti, että kokeesta puhuminen sekä 'koe jos sitä vertaa puheeseen' on kaikki matemaattista keskustelua ja päätös ristiriidan esiintymisestä on sama, kuin että näki matemaattisen ristiriidan.

MM-kokeen jälkeen (lue: ennen) ihmiset tekivät myös eetteriteorian, joka on MM-kokeen mukainen. Et sanonut kannattavasi sitä suoraan, mutta millä perusteella tämä matemaattinen teoria ei ollut tehty 200 vuotta liian aikaisin ja aiheuttanut sinussa sitä reaktiota, että kenenkään ei pitäsii edes sanoa sanaa eetteri, sekä sitä että teknologia tulee pysähtymään?

Sagnacin tekemä koe ja MM-koe ovat eri esimerkkejä kokeesta, joilla jotain todellsuuden ominaisuutta ei tulla mitanneeksi, koska sitä ei tulla toisessa edes huomanneeksi. Kun kokeen takia ei huomata jotain, se tarkoittaa sitä, että ei ollut ketään pahaa ihmistä, joka keksi jotain, missä asioita jätettiin myös huomaamatta tämän omasta pahasta tahdosta johtuen (*). Perustele nyt uudestaan, että millä perusteella kokeita pitää tehdä ja miksi niihin voi luottaa tekemättä matematiikkaa, ja ilman että mikään menisi pieleen, tai että kukaan tulisi sanoneeksi mitään kohtalokkaasti väärää. Jos Einstein ei olisi tehnyt mitään ja kaikki teoriat olisivat olleet alusta loppuun eetteriteorioita, vain koska ne sopivat kokeelle ja jatkoivat sopimistaan toisissa, niin mieti miten vähän maailmassa olisi teknologiaa nyt (tämä spekulointi voi olla liian mielikuvituksekas ja taustatietoa vaativa B:lle ja kenellekkään muullekkaan ,mutta keskustelu on sen kaltaista, että oikeat vastaukset muihin kysymyksiimme olisivat samoja kuin tällaiseen kysymykseen).

(*) Tämä ei ole Einstein, sillä Einsteinin teoria sisältää sekä MM-kokeen löytämät ominaisuudet, että Sagnac-kokeen löytämät ominaisuudet. Voidaan väittää että Sagnac efektin ominaisuuksia ei jahdattu tietoisesti, vaan se oli vääjäämätöntä onnea matkassa.

Jos olet äskeisen jälkeen vielä sitä mieltä, että haluat vastustaa minkäänlaista ns. koetta, niin etkö tarvitse tarkemman totuuden löytämisen listan, kuin että 'luota aina kokeeseen'. Tutki itsesäsi sen verran, että pystyt kertomaan meille 'milloin ja miksi luotan tai olen luottamatta kokeeseen', ja kuvaile menetelmä sitä päätöstä varten. Tällainen vastaava on kaikki olemassa tieteen tavoissa ja jollain tavalla myös tieteen kirjoitetussa filosofiassa. Koska siinä kokeita tehdään paljon ja todella monen toimesta, ja niitä joskus hylätään julkaisuissa.

4

Lue lisää

B:
"eetteri on todellakin olemassa vaikka sitä nykyään kutsutaan kvanttityhjiöksi eikä se ole samanlainen staattinen eetteri kuin 1800-luvun lopun mallinnoksissa."

Eetteriä, joka läpäisee MM-kokeen ja Sagnac-kokeen tulee kutsua Lorentz-eetteriksi (tämä eetteri ei ole staattinen, koska se on melkein staattinen suhteessa maapalloon, ja maapallon liike on epästaattinen asia (*), ja mikään eetteri ei ole staattinen suhteessa niihin aaltoihin, mitä siinä on ja jotka ovat valoa, koska valo ei ole kokonaan staattinen). Jotta se olisi 2. maailmansodan loppuun kestävä eetteri, sen pitäisi kuitenkin olla kvantisoitavissa. Einsteinin teoriassa, joka puhuu aika-avaruudesta, ei (ilman kvanttigravitaatiota) tarvitse kvantisoida aikaa ja avaruutta, vaan ainoastaan objekteja. Eetteriin täytyy itseensä tehdä kvantisointi. Jos sen kvantisointi on samanlaista kuin muidenkin objektien, niin on odotettavissa, että eetteri-objektilla on matalimman energian perustila, ja tämä on nimeltään kvanttityhjiö. Kun eetterillä on itsellään kvanttityhjiö, se ei voi olla kvanttityhjiön kattokäsite, ja tässä eetterissä sinun puheesi ovat kategoriavirheitä. Tämän Lorentz-eetterin saaminen tähän aikaan on vain siitä kiinni, että tekee sen matemaattisen mallin, missä se on kvantisoitu, eli olet itse sen suurin vastustaja.

(*) Väitätkö että kvanttityhjiö ei ole liikkuva suhteessa maapalloon tai että se liikkuu avaruudessa? Voitko demonstroida tätä mallia, ja miten se poikkeaa Einsteinin GR-aika-avaruudesta, joka kaareutuu ajassa ja jonka osat ns. liikkuvat avaruudessa? Väität meille suoraan, että ihmiskunnan tulisi koko loppuelämänsä ajan elää matemaattisessa uskossa, että X ei ole staattinen. Miksi mitään pahaa ei koituisi tästä? Miksi keskustelussa kaikkein epäilyttävintä ei ole matemaattisten termien kuten staattinen väärä ja mielivaltainen viljely sen sijaan, että epäilyttävää on se, että joku tekisi sen työn, mistä näkisi (ei-)staattisuuden olemassaolon konkreettisesti, ja mitä siitä seuraa (seuraako siitä ristiriitoja vai kokeellisia läpimurtoja)?

Jos et puhunut tässä lauseessa enää monen merkin aikaan fyysikoiden eetteristä, mutta puhuit fyysikoiden kvanttityhjiöstä, niin miksi sanalla on näin paljon merkitystä? Kun sanoit yllä, että kieli on viimeinen asia, mihin voi luottaa? Kieleen luottamattomat ihmiset ovat oikeasti sitä mieltä, että asioiden merkitys on riippumaton sanoista. Joten taidat olla huijari tällaisessakin elämäntavan tai ajatustavan noudattamisessa.

Koska kvanttityhjiö on tai voi olla aivan eri asia, kuin mitä valo tekee, ja koska et halua mitään eetteriä, joka kertoo valosta, niin tuleeko sinun mielestäsi siis olla niin, että valolle ei saa tehdä matematiikkaa vielä moneen sataan vuoteen? Oletko aivan varma, että edes 2. maailmansodan teknologiaa (oikeasti teknologia saa tulla tähän päivään, ja teoria on pysähtynyt tuohon hetkeen, mutta kysyn silti näin) olisi olemassa, jos valon ominaisuuksia käytettäisiin niin vähän kuin tässä vaadit käytettävän? Valon lisäksi SR:n jättäminen limboon tarkoittaisi, että emme saa tehdä matematiikkaa hiukkasille, jotka ovat liian nopeita. Eetterin merkitys muille hiukkasille kuin valolle, on matemaattinen haaste, jonka pitkä ja polveileva tulos näyttää aina surkealta verrattuna SR:ään.

Olet uskonut yksittäiseen matemaattisen malliin tai matemaatikkojen käsitteeseen nimeltä kvanttityhjiö. Mikä on se kokeellinen data, johon tämä suuri luottamuksesi perustuu? Jos sitä ei ole niin olet pelkkä esimerkki menetelmästä, jossa kokeita ei odoteta ja priorisoida. Tämän todennäköisesti pystyisi jo päättelemään siitä, että olet päättänyt jonkun eetterin olevan olemassa jo 1800-luvun puolella ennen mitään epätyhjää QM-koetta. Koetta ei odotettu silloin. Sitten päätät, että olet ollut oikeassa etterin kanssa, kun tulee matemaattinen malli, jossa on jotain nimeltään QM-tyhjiö. Mitä tämä QM-tyhjiö on, tai mitä siihen liittyvää olisi kokeiltu, ei ole tarvinnut olla missään. Miksi emme keskustele siitä, mitä QM-tyhjiö on matemaattisesti, jos jokin koe voisi kertoa sen olemassaolosta? Ajattelen että aiot epäillä näitä matemaattisia malleja ja pitää niitä vähäisempinä kuin sitä, mihin uskoit aikoja sitten? Jos mikään koe liittyisi siihen, mistä ominaisuuksista puhutaan, niin niiden matematisointi sinun toimestasi olisi mahdollisesti erehtyvä.

Olet mahdollisesti kutsunut eetteriä kvanttityhjiöksi, koska jokin suuri auktoriteettisi on tehnyt sellaisen hätäisen virheen tietämättä, että kokeet ja matematiikat tulisivat joskus risteämään hänen polkunsa kanssa. Syy miksi joudut pitämään mihinkään liittymättömiä eettereitä ja kvanttityhjiöitä toisinaan, on että niiden myöntäminen eri asioiksi tarkoittaisi sen myöntämistä etteivät auktoriteettisi ole luotettavia. Ja kokisit heidän auktoriteettinsa murenemisen omanasi, koska vain sille perustat totuuksia.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eetteri on todellakin olemassa vaikka sitä nykyään kutsutaan kvanttityhjiöksi eikä se ole samanlainen staattinen eetteri kuin 1800-luvun lopun mallinnoksissa."

Eetteriä, joka läpäisee MM-kokeen ja Sagnac-kokeen tulee kutsua Lorentz-eetteriksi (tämä eetteri ei ole staattinen, koska se on melkein staattinen suhteessa maapalloon, ja maapallon liike on epästaattinen asia (*), ja mikään eetteri ei ole staattinen suhteessa niihin aaltoihin, mitä siinä on ja jotka ovat valoa, koska valo ei ole kokonaan staattinen). Jotta se olisi 2. maailmansodan loppuun kestävä eetteri, sen pitäisi kuitenkin olla kvantisoitavissa. Einsteinin teoriassa, joka puhuu aika-avaruudesta, ei (ilman kvanttigravitaatiota) tarvitse kvantisoida aikaa ja avaruutta, vaan ainoastaan objekteja. Eetteriin täytyy itseensä tehdä kvantisointi. Jos sen kvantisointi on samanlaista kuin muidenkin objektien, niin on odotettavissa, että eetteri-objektilla on matalimman energian perustila, ja tämä on nimeltään kvanttityhjiö. Kun eetterillä on itsellään kvanttityhjiö, se ei voi olla kvanttityhjiön kattokäsite, ja tässä eetterissä sinun puheesi ovat kategoriavirheitä. Tämän Lorentz-eetterin saaminen tähän aikaan on vain siitä kiinni, että tekee sen matemaattisen mallin, missä se on kvantisoitu, eli olet itse sen suurin vastustaja.

(*) Väitätkö että kvanttityhjiö ei ole liikkuva suhteessa maapalloon tai että se liikkuu avaruudessa? Voitko demonstroida tätä mallia, ja miten se poikkeaa Einsteinin GR-aika-avaruudesta, joka kaareutuu ajassa ja jonka osat ns. liikkuvat avaruudessa? Väität meille suoraan, että ihmiskunnan tulisi koko loppuelämänsä ajan elää matemaattisessa uskossa, että X ei ole staattinen. Miksi mitään pahaa ei koituisi tästä? Miksi keskustelussa kaikkein epäilyttävintä ei ole matemaattisten termien kuten staattinen väärä ja mielivaltainen viljely sen sijaan, että epäilyttävää on se, että joku tekisi sen työn, mistä näkisi (ei-)staattisuuden olemassaolon konkreettisesti, ja mitä siitä seuraa (seuraako siitä ristiriitoja vai kokeellisia läpimurtoja)?

Jos et puhunut tässä lauseessa enää monen merkin aikaan fyysikoiden eetteristä, mutta puhuit fyysikoiden kvanttityhjiöstä, niin miksi sanalla on näin paljon merkitystä? Kun sanoit yllä, että kieli on viimeinen asia, mihin voi luottaa? Kieleen luottamattomat ihmiset ovat oikeasti sitä mieltä, että asioiden merkitys on riippumaton sanoista. Joten taidat olla huijari tällaisessakin elämäntavan tai ajatustavan noudattamisessa.

Koska kvanttityhjiö on tai voi olla aivan eri asia, kuin mitä valo tekee, ja koska et halua mitään eetteriä, joka kertoo valosta, niin tuleeko sinun mielestäsi siis olla niin, että valolle ei saa tehdä matematiikkaa vielä moneen sataan vuoteen? Oletko aivan varma, että edes 2. maailmansodan teknologiaa (oikeasti teknologia saa tulla tähän päivään, ja teoria on pysähtynyt tuohon hetkeen, mutta kysyn silti näin) olisi olemassa, jos valon ominaisuuksia käytettäisiin niin vähän kuin tässä vaadit käytettävän? Valon lisäksi SR:n jättäminen limboon tarkoittaisi, että emme saa tehdä matematiikkaa hiukkasille, jotka ovat liian nopeita. Eetterin merkitys muille hiukkasille kuin valolle, on matemaattinen haaste, jonka pitkä ja polveileva tulos näyttää aina surkealta verrattuna SR:ään.

Olet uskonut yksittäiseen matemaattisen malliin tai matemaatikkojen käsitteeseen nimeltä kvanttityhjiö. Mikä on se kokeellinen data, johon tämä suuri luottamuksesi perustuu? Jos sitä ei ole niin olet pelkkä esimerkki menetelmästä, jossa kokeita ei odoteta ja priorisoida. Tämän todennäköisesti pystyisi jo päättelemään siitä, että olet päättänyt jonkun eetterin olevan olemassa jo 1800-luvun puolella ennen mitään epätyhjää QM-koetta. Koetta ei odotettu silloin. Sitten päätät, että olet ollut oikeassa etterin kanssa, kun tulee matemaattinen malli, jossa on jotain nimeltään QM-tyhjiö. Mitä tämä QM-tyhjiö on, tai mitä siihen liittyvää olisi kokeiltu, ei ole tarvinnut olla missään. Miksi emme keskustele siitä, mitä QM-tyhjiö on matemaattisesti, jos jokin koe voisi kertoa sen olemassaolosta? Ajattelen että aiot epäillä näitä matemaattisia malleja ja pitää niitä vähäisempinä kuin sitä, mihin uskoit aikoja sitten? Jos mikään koe liittyisi siihen, mistä ominaisuuksista puhutaan, niin niiden matematisointi sinun toimestasi olisi mahdollisesti erehtyvä.

Olet mahdollisesti kutsunut eetteriä kvanttityhjiöksi, koska jokin suuri auktoriteettisi on tehnyt sellaisen hätäisen virheen tietämättä, että kokeet ja matematiikat tulisivat joskus risteämään hänen polkunsa kanssa. Syy miksi joudut pitämään mihinkään liittymättömiä eettereitä ja kvanttityhjiöitä toisinaan, on että niiden myöntäminen eri asioiksi tarkoittaisi sen myöntämistä etteivät auktoriteettisi ole luotettavia. Ja kokisit heidän auktoriteettinsa murenemisen omanasi, koska vain sille perustat totuuksia.

5

Lue lisää

B:
"Fysiikan umpikuja oli tahallaan junailtu kun Oliver Heviside "yksinkertaisti" Maxwellin yhtälöt"

Miksei kukaan tee niillä toisilla yhtälöillä jotain tai esim. tee sellaista koetta, jossa vain ne yhtälöt toimivat (jolloin nähtäisiin, että toiset yhtälöt ovat väärät yhtälöt eivätkä kerro tulevaisuutta)? Toisaalla tieteessä mietitään, mistä saisi matemaattisen mallin asialle, joka ei meinaa toteuttaa mitään mallia. Sinulla on muka yli sata vuotta ollut kaikki täysin valmiina ja annettuna, mutta et pysty osallistumaan mihinkään (mutta tarvitseehan Maxwellin yhtälöihinkin yliopistokoulutuksen).

Jos tässä muuten lukee, että fysiikan oli tarkoitus mennä eteenpäin Maxwellin vanhojen yhtälöiden jälkeen eikä jäädä niitä laskemaan, niin voitko selittää, miksi yksien yhtälöiden joukko voisi estää tekemästä sitä toista tieteen askelta (ja miksi toinen mahdollistaa ne)? Kaikki tämä tarkoittaisi, että matematiikka on numero yksi kaikissa prioriteetti-listoissa, koska aina pitää löytää oikea yhtälö tai muuten koko kehitys eli varsinkin teoreettinen kehitys pysähtyy.

Toteutuneissa tieteen askelissa voi keksiä ja kokeilla tuhansia eri yhtälöitä niin epäyksinkertaiselle joukolle muuttujia kuin sattuu haluamaan. Silti niissä voisi todeta samoja asioita (kuten onko kietoutunut vai ei). Mistään näistä askelista ei tulisi siis mielenkään, että matemattiisesti niiden tekeminen riippuu siitä, mitä on sanottu Maxwellista. Sitä paitsi Maxwellin yhtälöt eivät kuvaile massallisia hiukkasia itseään, ja tieteen askeleiksi tarvittiin massallisen hiukkasen kuvaileminen esim. aaltofunktiona. Sitä tehdessä ei oteta mitään sähkömagneettista huomioon eikä mitään tapaa tehdä sähkömagneettiset yhtälöt. Tämä tarkoittaa, että vaikka väittäisit, että idea-avaruudessa on olemassa universumi, missä joku kirjoittaa massallisen hiukkasen klassisena kenttänä, joka on melkein mutta ei lähelläkään Maxwellin yhtälöitä (koska sen pitää olla suuri mysteeri, jota ei saa kokeilla), ja joka toimii paremmin kokeissa kuin QM, niin et voi väittää, että QM:ää massalliselle hiukkaselle ei olisi tullut tehdyksi kaikesta siitä toisesta matematiikasta huolimatta. Sellainen QM eläisi tuon mysteerimatematiikan ohella tänäkin päivänä, koska mikään koe ei osoita, että QM on väärin tehty. Voit silti spekuloida, että matematiikka voi luoda edellytykset sellaiselle kokeelle, jos välttämättä haluat.

B:
"Einstein sitten myöhmmin nostettiin superjulkkikseksi kääntämään huomio pois Nikolai Teslan kokeellisista tutkimuksista"

Miten Einstein liittyy sähkömagnetismiin tai noihin massallisiin hiukkasiin aaltoina? Oma huomiosi ei tänäänkään meinaa löytää merkittäviä kohtia viime vuosisadasta. Et voi ohjata tiedettä SM-yhtälöiden eri muodoilla, etkä voi valita Einsteinia ohjaamaan SM-yhtälöitä.

Teslan kokeet ovat SM-kokeita, missä kaikki liikkuu hitaasti ja klassisesti. Hänen tekemisensä voi selittää Newtonin maailmankuvalla (ei SR eikä QM) ja millä tahansa versiolla sähkömagnetismista. Teslalla oli hypoteettisesti joitain ajatuksia atomeista (eli ei ole juuri mitään kirjallista lähdettä, missä ne ajatukset olisivat), mutta hän ei ole atomien kokeilija, eikä hän elänyt lähelläkään koevälineitä, joilla voisi kokeilla atomeita sisältä asti. Jos jokin vei huomion hänen atomiajatuksiltaan (jotka kuitenkin perustuivat hänelläkin luettuun tietoon, eli hän on täysin näistä huomion henkilöistä riipuvainen ajatellakseen mitään), niin heidän nimensä on sanottu atomikokeissa ja niiden omien teorioiden historiassa. Henkilöt jotka ovat kirjoittaneet tämän salaliittoteorian kaltaisen asian eivät ole edes opetelleet muiden fyysikoiden kuin Einsteinin nimeä ja tekoja. Jos salaliitolla olisi alkuperäinen vastustaja, joka tiesi kaiken, mitä ympärilä tapahtuu ja kertoi tietonsa eteenpäin uskollisilleen, niin eikö hän olisi tiennyt, kuka kukin on, ja jättänyt keksimästä tyhmän väitteen, että huomion varastaja oli Einstein? Eihän huomion varastaminen ole tässä sama kuin kenellä on eniten naama lehdessä, vaan se että mitä tiede päätti tästä lähin tehdä. Teslan ajatukset olivat enimmäkseen kokeiden vastaisia tai eivät pysyneet niiden mukana (tai eivät yrittäneet edes tietää ovatko pysyneet). Hän on siis malliesimerkki siitä, että ei noudata kokeellista tietoa vaan tekee mielikuvitusmalleja.

B:
"jotka periaatteessa mahdollistivat mm. antigravitaation, kylmäuusion yms. teknologioita jotka haluttiin pitää salassa."

Tällä on vähemmän kirjallista näyttöä kuin sillä, että Tesla luki atomitiedonantoja. Miksi henkilö käyttäisi aikaansa atomien ajatteluun, joka oli elektronikuorten tasolla, jos hän osaa fuusioida niiden ytimet? Ja väititkö että tämä olisi tullut tietoon, mutta kenenkään huomio ei ehtinyt paikalle, kun muualla tapahtui liikaa asioita? Minkä jälkeen Tesla itsekin päätti, että muut ovat häntä huomionarvoisempia?

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Fysiikan umpikuja oli tahallaan junailtu kun Oliver Heviside "yksinkertaisti" Maxwellin yhtälöt"

Miksei kukaan tee niillä toisilla yhtälöillä jotain tai esim. tee sellaista koetta, jossa vain ne yhtälöt toimivat (jolloin nähtäisiin, että toiset yhtälöt ovat väärät yhtälöt eivätkä kerro tulevaisuutta)? Toisaalla tieteessä mietitään, mistä saisi matemaattisen mallin asialle, joka ei meinaa toteuttaa mitään mallia. Sinulla on muka yli sata vuotta ollut kaikki täysin valmiina ja annettuna, mutta et pysty osallistumaan mihinkään (mutta tarvitseehan Maxwellin yhtälöihinkin yliopistokoulutuksen).

Jos tässä muuten lukee, että fysiikan oli tarkoitus mennä eteenpäin Maxwellin vanhojen yhtälöiden jälkeen eikä jäädä niitä laskemaan, niin voitko selittää, miksi yksien yhtälöiden joukko voisi estää tekemästä sitä toista tieteen askelta (ja miksi toinen mahdollistaa ne)? Kaikki tämä tarkoittaisi, että matematiikka on numero yksi kaikissa prioriteetti-listoissa, koska aina pitää löytää oikea yhtälö tai muuten koko kehitys eli varsinkin teoreettinen kehitys pysähtyy.

Toteutuneissa tieteen askelissa voi keksiä ja kokeilla tuhansia eri yhtälöitä niin epäyksinkertaiselle joukolle muuttujia kuin sattuu haluamaan. Silti niissä voisi todeta samoja asioita (kuten onko kietoutunut vai ei). Mistään näistä askelista ei tulisi siis mielenkään, että matemattiisesti niiden tekeminen riippuu siitä, mitä on sanottu Maxwellista. Sitä paitsi Maxwellin yhtälöt eivät kuvaile massallisia hiukkasia itseään, ja tieteen askeleiksi tarvittiin massallisen hiukkasen kuvaileminen esim. aaltofunktiona. Sitä tehdessä ei oteta mitään sähkömagneettista huomioon eikä mitään tapaa tehdä sähkömagneettiset yhtälöt. Tämä tarkoittaa, että vaikka väittäisit, että idea-avaruudessa on olemassa universumi, missä joku kirjoittaa massallisen hiukkasen klassisena kenttänä, joka on melkein mutta ei lähelläkään Maxwellin yhtälöitä (koska sen pitää olla suuri mysteeri, jota ei saa kokeilla), ja joka toimii paremmin kokeissa kuin QM, niin et voi väittää, että QM:ää massalliselle hiukkaselle ei olisi tullut tehdyksi kaikesta siitä toisesta matematiikasta huolimatta. Sellainen QM eläisi tuon mysteerimatematiikan ohella tänäkin päivänä, koska mikään koe ei osoita, että QM on väärin tehty. Voit silti spekuloida, että matematiikka voi luoda edellytykset sellaiselle kokeelle, jos välttämättä haluat.

B:
"Einstein sitten myöhmmin nostettiin superjulkkikseksi kääntämään huomio pois Nikolai Teslan kokeellisista tutkimuksista"

Miten Einstein liittyy sähkömagnetismiin tai noihin massallisiin hiukkasiin aaltoina? Oma huomiosi ei tänäänkään meinaa löytää merkittäviä kohtia viime vuosisadasta. Et voi ohjata tiedettä SM-yhtälöiden eri muodoilla, etkä voi valita Einsteinia ohjaamaan SM-yhtälöitä.

Teslan kokeet ovat SM-kokeita, missä kaikki liikkuu hitaasti ja klassisesti. Hänen tekemisensä voi selittää Newtonin maailmankuvalla (ei SR eikä QM) ja millä tahansa versiolla sähkömagnetismista. Teslalla oli hypoteettisesti joitain ajatuksia atomeista (eli ei ole juuri mitään kirjallista lähdettä, missä ne ajatukset olisivat), mutta hän ei ole atomien kokeilija, eikä hän elänyt lähelläkään koevälineitä, joilla voisi kokeilla atomeita sisältä asti. Jos jokin vei huomion hänen atomiajatuksiltaan (jotka kuitenkin perustuivat hänelläkin luettuun tietoon, eli hän on täysin näistä huomion henkilöistä riipuvainen ajatellakseen mitään), niin heidän nimensä on sanottu atomikokeissa ja niiden omien teorioiden historiassa. Henkilöt jotka ovat kirjoittaneet tämän salaliittoteorian kaltaisen asian eivät ole edes opetelleet muiden fyysikoiden kuin Einsteinin nimeä ja tekoja. Jos salaliitolla olisi alkuperäinen vastustaja, joka tiesi kaiken, mitä ympärilä tapahtuu ja kertoi tietonsa eteenpäin uskollisilleen, niin eikö hän olisi tiennyt, kuka kukin on, ja jättänyt keksimästä tyhmän väitteen, että huomion varastaja oli Einstein? Eihän huomion varastaminen ole tässä sama kuin kenellä on eniten naama lehdessä, vaan se että mitä tiede päätti tästä lähin tehdä. Teslan ajatukset olivat enimmäkseen kokeiden vastaisia tai eivät pysyneet niiden mukana (tai eivät yrittäneet edes tietää ovatko pysyneet). Hän on siis malliesimerkki siitä, että ei noudata kokeellista tietoa vaan tekee mielikuvitusmalleja.

B:
"jotka periaatteessa mahdollistivat mm. antigravitaation, kylmäuusion yms. teknologioita jotka haluttiin pitää salassa."

Tällä on vähemmän kirjallista näyttöä kuin sillä, että Tesla luki atomitiedonantoja. Miksi henkilö käyttäisi aikaansa atomien ajatteluun, joka oli elektronikuorten tasolla, jos hän osaa fuusioida niiden ytimet? Ja väititkö että tämä olisi tullut tietoon, mutta kenenkään huomio ei ehtinyt paikalle, kun muualla tapahtui liikaa asioita? Minkä jälkeen Tesla itsekin päätti, että muut ovat häntä huomionarvoisempia?

6

Lue lisää

Millä perusteella mikään noista olisi Einsteinin tai Heavisiden vastainen tai mahdotonta heidän kanssaan? Nuo ovat kaikki teknologioita, eli jotain missä täytyy aika paljon takoa todellisuuden rautaa, että saa haluamansa tuloksen? Olet määritellyt teknologian olevan matematiikkaa vaativa prosessi, joten mikset kysy itsekkin, että missä on matematiikka antigravitaatiolle ja kylmäfuusiolle? Minä taas kysyn, että miten kauan luulet, että on uskottavaa odottaa tämän matematiikan ilmestymistä itsestään, kun ihmiskunta harrastaa niin paljon matematiikkaa kuin se nyt harrastaa? Mitä kauemmin tässä kestää, niin sitä enemmän tämä näyttää huijaukselta.

B:
"ehdollistettu tiukan binääriseen hahmotukseen jossa ei sallita nyansseja eikä erilaisia näkökulmia. Sama tekniikka kuin kulteissa ja mielenhalintaprojekteissa. "

Valitse jostain tekstistä asiat X ja Y ja kerro mikä on niiden välinen epäbinäärinen nyanssi. Jos et kuvaile sellaista X:n ja Y:n välille, niin lause 'et ole kertonut, mikä on X:n ja Y:n epäbinäärinen olemassaolo' on totta binäärisenä totuutena. Kultin sisällä joku voi varmasti sanoa sinulle nyanssinomaisesti, että olet melkein jo kertonut kaiken tarvittavan X:stä ja Y:stä (tai: 'vaikka B ei ole kertonut nyanssista, hän on meidän nyanssien kertojamme ja nyanssi on myös kuin kerrottu meille'), ja että sen ei pidä haitata kulttitoimintaa.

Jos on paljon nyanssia olemassa, niin kultti on myös yleensä määritelmällisesti se, mikä käännyttää ihmisen asiasta X asiaan Y. Mutta ei suoraan tai suoran käännytyksen avulla, vaan puhumalla kuin kaikki olisi edelleen X. Kaikkien kulttiuhrien kertomuskin on muotoa 'olin X, mutta vuosien jälkeen olin Y'.

Nyanssista on ollut hedelmätöntä keskustelua, kun aiheena on ollut tietoisuus ja kuollut aine (oikeasti se oli tietoisuus ja ei-tietoisuus jossakin, mikä on aina ainetta riippumatta mistään nyanssin määrästä). Koulut jotka ovat tässä ketjussa minkään arvoisia, eivät ole paikka, missä opetetaan tietoisuutta, joten miksi sinusta tuntuisi, että sinulle tuputetaan kaksia ääripäitä?. Muutenkin sanoisin asian pikemminkin niin, että koulu tässä on se, mikä tuputtaa sinulle yhtä asiaa, nimeltä matematiikka. Se että et halua sitä, ei ole sama asia, kuin että haluat nyanssia. Yrität pestä mielipiteesi matematiikkaa koskien jotenkin paremman näköiseksi nimittämällä sitä nyanssien kaipaamiseksi. Muutenkin koko ehdotuksesi on aika säälittävä, koska siitä näkee selvästi sen, että olet oppinut käsitteen nimeltä epäbinäärisyys jostain lähteestä, missä se koski esim. tuota tietoisuutta. Nyt yrität väittää, että se on niin hyvä systeemi, että koetetaan toteuttaa sitä joka lausessa ja joka laitoksessa. Tässä villityksessä käy ehkä siten, että et ehdi ajatella yhtään nyanssia joka esiintyisi yhdessä aiheessa, kun sinun pitää koko ajan toistaa ääneen mallin abstraktia muotoa ja kuinka tärkeä se on noudattaa. Mutta juuri koulutuksesta puhuen väitän ettei kritiikiksi sovellu siihen, koska tässä tarkoitettu koulu opettaa materiaalisia matemaattisesti toimivia asioita. Todellinen suhtautumisesi tähän ei ole kuvailtavissa nyanssin kaipuuksi, vaan kun olet henkilö joka tulee vaatimaan 'vähän nyanssia järjestelmään' esität todennäköisesti eräänlaista polaarista ääripäätä sille. Yksittäisen jatkuvan akselin keksiminen ei ole välttämättä kuin vain yksi tapa tarkastella sinua eikä akseliksi kutsuttu asia ole se, mistä olisimme juuri huolissamme.

Normaaliin kouluun liittyen: maailmasta oppii paljon, jos tuntee kaikki asiat, jotka ovat toistensa vastakohtia tai esim. mahdollisimman kaukana toisistaan jossakin monen sakaran tähdessä. Jos niitä ei tunne, niin maailmasta ei olisi oppinut tarpeeksi. Kaikkea muuta voisi verrata siihen, että tieteessä pitää erikoistua yhteen alaan ja opiskella sitä pitkälle.

B:
"Se on samanlaista väestön kontrollia ja manipulointia kuin uskonnot (jahwe-versiot) ovat harjoittaneet jo tuhansia vuosia."

Voitko sanoa, mikä ei olisi kontrollia ja manipulointia? Jos kaikki on sinusta manipulointia, niin johtopäätöksemme olisi, että olet väistämättä hypännyt manipuloijien kelkkaan. 'Koska kaikki muutkin.'

B:
"Olennaisin asia tieteessä ja filosofiassa on lmiöiden eli havaintojen ja mittausten tulkinta"

Se on matematiikkaa.

B:
"ja hahmotus"

Se on matematiikkaa.

B:
"(paradigma)"

Sekin on matematiikkaa.

B:
"jota ilman niitä havaintoja /mittauksia ei edes voi käsitellä"

Käsittely on matematiikkaa.

B:
"eikä siis päätellä yhtään mitään"

Päättely on matematiikkaa.

B:
" eikä laatia edes matemaattis-loogis-käsitteellisiä malleja."

Se oli loogisesti sanottuna itsestäänselvyys.

Ehkä sinua kiinnostaisi kuitenkin tehdä jotain muuta, eli jotain mitä kuvittelet voivasi tehdä tämän sijaan. Näytä siinä tapauksessa meille, että vain tekemällä, mitä kuvittelet tekeväsi, on mahdollista että seuraavaksi tekemäsi matematiikka tulee tehdyksi?

7

Anonyymi kirjoitti:

Millä perusteella mikään noista olisi Einsteinin tai Heavisiden vastainen tai mahdotonta heidän kanssaan? Nuo ovat kaikki teknologioita, eli jotain missä täytyy aika paljon takoa todellisuuden rautaa, että saa haluamansa tuloksen? Olet määritellyt teknologian olevan matematiikkaa vaativa prosessi, joten mikset kysy itsekkin, että missä on matematiikka antigravitaatiolle ja kylmäfuusiolle? Minä taas kysyn, että miten kauan luulet, että on uskottavaa odottaa tämän matematiikan ilmestymistä itsestään, kun ihmiskunta harrastaa niin paljon matematiikkaa kuin se nyt harrastaa? Mitä kauemmin tässä kestää, niin sitä enemmän tämä näyttää huijaukselta.

B:
"ehdollistettu tiukan binääriseen hahmotukseen jossa ei sallita nyansseja eikä erilaisia näkökulmia. Sama tekniikka kuin kulteissa ja mielenhalintaprojekteissa. "

Valitse jostain tekstistä asiat X ja Y ja kerro mikä on niiden välinen epäbinäärinen nyanssi. Jos et kuvaile sellaista X:n ja Y:n välille, niin lause 'et ole kertonut, mikä on X:n ja Y:n epäbinäärinen olemassaolo' on totta binäärisenä totuutena. Kultin sisällä joku voi varmasti sanoa sinulle nyanssinomaisesti, että olet melkein jo kertonut kaiken tarvittavan X:stä ja Y:stä (tai: 'vaikka B ei ole kertonut nyanssista, hän on meidän nyanssien kertojamme ja nyanssi on myös kuin kerrottu meille'), ja että sen ei pidä haitata kulttitoimintaa.

Jos on paljon nyanssia olemassa, niin kultti on myös yleensä määritelmällisesti se, mikä käännyttää ihmisen asiasta X asiaan Y. Mutta ei suoraan tai suoran käännytyksen avulla, vaan puhumalla kuin kaikki olisi edelleen X. Kaikkien kulttiuhrien kertomuskin on muotoa 'olin X, mutta vuosien jälkeen olin Y'.

Nyanssista on ollut hedelmätöntä keskustelua, kun aiheena on ollut tietoisuus ja kuollut aine (oikeasti se oli tietoisuus ja ei-tietoisuus jossakin, mikä on aina ainetta riippumatta mistään nyanssin määrästä). Koulut jotka ovat tässä ketjussa minkään arvoisia, eivät ole paikka, missä opetetaan tietoisuutta, joten miksi sinusta tuntuisi, että sinulle tuputetaan kaksia ääripäitä?. Muutenkin sanoisin asian pikemminkin niin, että koulu tässä on se, mikä tuputtaa sinulle yhtä asiaa, nimeltä matematiikka. Se että et halua sitä, ei ole sama asia, kuin että haluat nyanssia. Yrität pestä mielipiteesi matematiikkaa koskien jotenkin paremman näköiseksi nimittämällä sitä nyanssien kaipaamiseksi. Muutenkin koko ehdotuksesi on aika säälittävä, koska siitä näkee selvästi sen, että olet oppinut käsitteen nimeltä epäbinäärisyys jostain lähteestä, missä se koski esim. tuota tietoisuutta. Nyt yrität väittää, että se on niin hyvä systeemi, että koetetaan toteuttaa sitä joka lausessa ja joka laitoksessa. Tässä villityksessä käy ehkä siten, että et ehdi ajatella yhtään nyanssia joka esiintyisi yhdessä aiheessa, kun sinun pitää koko ajan toistaa ääneen mallin abstraktia muotoa ja kuinka tärkeä se on noudattaa. Mutta juuri koulutuksesta puhuen väitän ettei kritiikiksi sovellu siihen, koska tässä tarkoitettu koulu opettaa materiaalisia matemaattisesti toimivia asioita. Todellinen suhtautumisesi tähän ei ole kuvailtavissa nyanssin kaipuuksi, vaan kun olet henkilö joka tulee vaatimaan 'vähän nyanssia järjestelmään' esität todennäköisesti eräänlaista polaarista ääripäätä sille. Yksittäisen jatkuvan akselin keksiminen ei ole välttämättä kuin vain yksi tapa tarkastella sinua eikä akseliksi kutsuttu asia ole se, mistä olisimme juuri huolissamme.

Normaaliin kouluun liittyen: maailmasta oppii paljon, jos tuntee kaikki asiat, jotka ovat toistensa vastakohtia tai esim. mahdollisimman kaukana toisistaan jossakin monen sakaran tähdessä. Jos niitä ei tunne, niin maailmasta ei olisi oppinut tarpeeksi. Kaikkea muuta voisi verrata siihen, että tieteessä pitää erikoistua yhteen alaan ja opiskella sitä pitkälle.

B:
"Se on samanlaista väestön kontrollia ja manipulointia kuin uskonnot (jahwe-versiot) ovat harjoittaneet jo tuhansia vuosia."

Voitko sanoa, mikä ei olisi kontrollia ja manipulointia? Jos kaikki on sinusta manipulointia, niin johtopäätöksemme olisi, että olet väistämättä hypännyt manipuloijien kelkkaan. 'Koska kaikki muutkin.'

B:
"Olennaisin asia tieteessä ja filosofiassa on lmiöiden eli havaintojen ja mittausten tulkinta"

Se on matematiikkaa.

B:
"ja hahmotus"

Se on matematiikkaa.

B:
"(paradigma)"

Sekin on matematiikkaa.

B:
"jota ilman niitä havaintoja /mittauksia ei edes voi käsitellä"

Käsittely on matematiikkaa.

B:
"eikä siis päätellä yhtään mitään"

Päättely on matematiikkaa.

B:
" eikä laatia edes matemaattis-loogis-käsitteellisiä malleja."

Se oli loogisesti sanottuna itsestäänselvyys.

Ehkä sinua kiinnostaisi kuitenkin tehdä jotain muuta, eli jotain mitä kuvittelet voivasi tehdä tämän sijaan. Näytä siinä tapauksessa meille, että vain tekemällä, mitä kuvittelet tekeväsi, on mahdollista että seuraavaksi tekemäsi matematiikka tulee tehdyksi?

7

Lue lisää

Väitän että jokainen hahmotus olisi postulaatti. Ei ole minkäänlaista filosofista eroa tiedon muodostumisessa, vaikka tietoa sanoisi hahmotukseksi matematiikan sijaan.

Jos minä saan keksiä kaiken, niin on olemassa vähän muunkinlaista kuin matemaattista toimintaa, kun ajatellaan joitain iän ikuisia fysiikan malleja. Niissä ajateltiin juuri esim. se, että Maxwellin yhtälöiden merkitys ja oikea hahmotus on se, että on olemassa hiukkasia tai vielä karkeammin sanottuna pelkkää ns. 'nestettä', jonka nimi on eetteri. Tällöin hahmotuksen määritelmä on kertoa jokin aistein koettu ja kaikkien muistama asia, ja kertoa, miten se liittyy matematiikkaan. Perustuen lähinnä siihen, että on ollut aikaisempi matematiikka, missä oikealla nesteellä on ollut korkeus merenpinnasta. Hahmotus olisi siis ennen kaikkea sitä, että samanlaisen matematiikan toistuessa, sen ajatellaan olevan sitä samaa kokemusta vastaava esitys, kuin missä tapauksessa tuollaista matematiikka on jo kerran koettu, ja toisille ilmiöille luodaan yhteys johonkin jo koettuun. Tämän mukaan en sanoisi, että kukaan ikinä luo minkäänlaista uudenlaista matematiikkaa tällaisen pohjalta, vaan kun se ei poikkea mistään koetusta mitenkään, olisi siihen sopiva matematiikka tässä aina ollut valmiina. Et pystyisi myöskään tekemään tätä hahmotuksen esittämistä muille kovin uskottavalla tavalla, jos matematiikka ei ole kanssasi siinä esillä. Ilman sitä päätyisi vain hokemiin, 'tokihan siinä jossain kvanttimaailmassa on hiukkasia'.

Neste ei ole mikään edellytys sille, että tekee matematiikkaa sähkömagnetismille. Joku joka kuvailisi tieteen paradigmat erilaisiksi sen mukaan, onko niissä mainittu nestevertaus vai vektoriobjektien realismi on melkoisen pihalla, ja loogisesti tämän pitäisi sanoa, että tästä lähtien ei sitten tarvitse paradigmoja muuttaa vaikka tulisi ja kaatuisi kuinka monta teoriaa.

B:
"Virheet siinä tulkinnassa ja hahmotuksessa käytännössä romahduttavat kaikki sen päälle rakennetut teoriat. Sen takia akateemisessa ääliöinstituutiossa ei suvaita muita näkökulmia ja kaikki sitoututetaan siihen "viralliseen" propagandaan binäärisellä maanisuudella."

Väitteesi siitä, että on olemassa hahmotus, joka ei ole matematiikkaa, ei ole vielä edennyt edes siihen pisteeseen, että voisit kertoa, miten se korjataan. Tai nyt voin väittää, että ehkä syy, miksi et voi korjata tieteessä mitään, on se, että et voi löytää tieteestä yhtään hahmotusta, joka olisi kuin 'nämä objektit kuvaavat nestettä tai hiukkasia'. Jankutat tieteelle virheistä, joita on tehty asioissa tai tavoissa, joita ei ole olemassa ja joiden sisältöä ei voisi siten kuvailla.

Sähkömagnetismi ei ole kaatunut tavallaan mihinkään sen takia, että valossa joskus ajateltiin olevan eetteriä. Tämä hahmotus ei estänyt ketään saamasta kyseisiä sähköiskuja (valosta). Kun määritellään, että hahmotus ei ole matematiikkaa (tai jos se jopa pitää paikkansa, kuten minun esimerkeissäni), niin ajatus, että valo on eetteriä vs. ei ole, ei muuta yhtään matemaattista esitystä valosta, joten miksi mikään romahtaisi miksikään, tai miksi teknologia jäisi tekemättä?

Hahmotuksissa epäilyttää vielä se asia, että jos hahmotuksessa ei tarvitse matematikkaa käyttää, niin miksi meille kerrotaan niin vähän hahmotuksia? Missä sinun kaikki hahmotuksesi eri asioista ovat? Eikö niitä voisi olla olemassa yhtä paljon kuin on matematiikkoja? Yleensä kun olet sanonut jotain tässä ketjussa, olen vastannut siihen, että tekemisesi ovat matemaattista tekemistä lähellä. Tästä ei vielä tietäsi, miten paljon tämä liittyisi hahmotuksiin, kuten eetteri. Eetterissäkin on joskus kaksi eri matematiikkaa läsnä. Jos henkilö ajattelee, että etterillä on eetterin hiukkaset, niin tämä ei välttämättä ajattele, että hiukkasilla on vain tehtävä liikkua ilman inertiaa ja voimaa sinne, mihin aaltoyhtälö sanoo niiden kaikkien pyrkivän, vaan hän ajattelisi jossain voivan olla Newtonin liikeyhtälön näille. Sinun matemaattisissa ehdotuksissasi ollaan kuitenkin kaukana hahmotustehtävästä, koska niiden toimeenpano on hyvin selkeä asioiden paneminen tiettyyn matemaattiseen asemaan, mitä muut esim. eivät käyttäisi. Eikä sinulla ole kantaa siihen, mitä muuta kuin matemaattisia ilmaisuja ne ovat. Kuten poista koordinaatisto (millä kaikilla asioilla on ei-koordinaattiuta ja mikä niistä kuuluu ajatella hahmoksi) tai muista resonoida eli olla aaltoliikettä (kertoo yhtä vähän siitä, mitä aalto on, kuin mitä Maxwellin yhtälöt kertoivat).

8

Anonyymi kirjoitti:

Väitän että jokainen hahmotus olisi postulaatti. Ei ole minkäänlaista filosofista eroa tiedon muodostumisessa, vaikka tietoa sanoisi hahmotukseksi matematiikan sijaan.

Jos minä saan keksiä kaiken, niin on olemassa vähän muunkinlaista kuin matemaattista toimintaa, kun ajatellaan joitain iän ikuisia fysiikan malleja. Niissä ajateltiin juuri esim. se, että Maxwellin yhtälöiden merkitys ja oikea hahmotus on se, että on olemassa hiukkasia tai vielä karkeammin sanottuna pelkkää ns. 'nestettä', jonka nimi on eetteri. Tällöin hahmotuksen määritelmä on kertoa jokin aistein koettu ja kaikkien muistama asia, ja kertoa, miten se liittyy matematiikkaan. Perustuen lähinnä siihen, että on ollut aikaisempi matematiikka, missä oikealla nesteellä on ollut korkeus merenpinnasta. Hahmotus olisi siis ennen kaikkea sitä, että samanlaisen matematiikan toistuessa, sen ajatellaan olevan sitä samaa kokemusta vastaava esitys, kuin missä tapauksessa tuollaista matematiikka on jo kerran koettu, ja toisille ilmiöille luodaan yhteys johonkin jo koettuun. Tämän mukaan en sanoisi, että kukaan ikinä luo minkäänlaista uudenlaista matematiikkaa tällaisen pohjalta, vaan kun se ei poikkea mistään koetusta mitenkään, olisi siihen sopiva matematiikka tässä aina ollut valmiina. Et pystyisi myöskään tekemään tätä hahmotuksen esittämistä muille kovin uskottavalla tavalla, jos matematiikka ei ole kanssasi siinä esillä. Ilman sitä päätyisi vain hokemiin, 'tokihan siinä jossain kvanttimaailmassa on hiukkasia'.

Neste ei ole mikään edellytys sille, että tekee matematiikkaa sähkömagnetismille. Joku joka kuvailisi tieteen paradigmat erilaisiksi sen mukaan, onko niissä mainittu nestevertaus vai vektoriobjektien realismi on melkoisen pihalla, ja loogisesti tämän pitäisi sanoa, että tästä lähtien ei sitten tarvitse paradigmoja muuttaa vaikka tulisi ja kaatuisi kuinka monta teoriaa.

B:
"Virheet siinä tulkinnassa ja hahmotuksessa käytännössä romahduttavat kaikki sen päälle rakennetut teoriat. Sen takia akateemisessa ääliöinstituutiossa ei suvaita muita näkökulmia ja kaikki sitoututetaan siihen "viralliseen" propagandaan binäärisellä maanisuudella."

Väitteesi siitä, että on olemassa hahmotus, joka ei ole matematiikkaa, ei ole vielä edennyt edes siihen pisteeseen, että voisit kertoa, miten se korjataan. Tai nyt voin väittää, että ehkä syy, miksi et voi korjata tieteessä mitään, on se, että et voi löytää tieteestä yhtään hahmotusta, joka olisi kuin 'nämä objektit kuvaavat nestettä tai hiukkasia'. Jankutat tieteelle virheistä, joita on tehty asioissa tai tavoissa, joita ei ole olemassa ja joiden sisältöä ei voisi siten kuvailla.

Sähkömagnetismi ei ole kaatunut tavallaan mihinkään sen takia, että valossa joskus ajateltiin olevan eetteriä. Tämä hahmotus ei estänyt ketään saamasta kyseisiä sähköiskuja (valosta). Kun määritellään, että hahmotus ei ole matematiikkaa (tai jos se jopa pitää paikkansa, kuten minun esimerkeissäni), niin ajatus, että valo on eetteriä vs. ei ole, ei muuta yhtään matemaattista esitystä valosta, joten miksi mikään romahtaisi miksikään, tai miksi teknologia jäisi tekemättä?

Hahmotuksissa epäilyttää vielä se asia, että jos hahmotuksessa ei tarvitse matematikkaa käyttää, niin miksi meille kerrotaan niin vähän hahmotuksia? Missä sinun kaikki hahmotuksesi eri asioista ovat? Eikö niitä voisi olla olemassa yhtä paljon kuin on matematiikkoja? Yleensä kun olet sanonut jotain tässä ketjussa, olen vastannut siihen, että tekemisesi ovat matemaattista tekemistä lähellä. Tästä ei vielä tietäsi, miten paljon tämä liittyisi hahmotuksiin, kuten eetteri. Eetterissäkin on joskus kaksi eri matematiikkaa läsnä. Jos henkilö ajattelee, että etterillä on eetterin hiukkaset, niin tämä ei välttämättä ajattele, että hiukkasilla on vain tehtävä liikkua ilman inertiaa ja voimaa sinne, mihin aaltoyhtälö sanoo niiden kaikkien pyrkivän, vaan hän ajattelisi jossain voivan olla Newtonin liikeyhtälön näille. Sinun matemaattisissa ehdotuksissasi ollaan kuitenkin kaukana hahmotustehtävästä, koska niiden toimeenpano on hyvin selkeä asioiden paneminen tiettyyn matemaattiseen asemaan, mitä muut esim. eivät käyttäisi. Eikä sinulla ole kantaa siihen, mitä muuta kuin matemaattisia ilmaisuja ne ovat. Kuten poista koordinaatisto (millä kaikilla asioilla on ei-koordinaattiuta ja mikä niistä kuuluu ajatella hahmoksi) tai muista resonoida eli olla aaltoliikettä (kertoo yhtä vähän siitä, mitä aalto on, kuin mitä Maxwellin yhtälöt kertoivat).

8

Lue lisää

Hahmotuksissa kuten tässä on ollut, ei ole ilmeisestikään otettu kantaa siihen, mikä on ontologisesti totta, koska hahmotuksen pääasiallinen matematiikka voi olla mieluiten se, mikä on karkea ja emergentti. Hahmotuksissa on tarkemmin sanottuna päätetty, että jos veden ja valon (toisella) emergentti teoria muistuttaa toista, niin tulisi alkaa harkitsemaan niiden samaa hahmotusta. Mistä ei ole sanottu, että mitä kumpikaan on ontologisesti, vaikka historiallisesti ontologiset hiukkaset olivat vahvoilla. Voi myös olla, että hahmotuksen todellinen tarkoitusperä oli, että on ennalta mielikuviteltu hiukkasten ontologia, ja hahmotus halutaan tehdä valolle juuri siksi, että se saapuisi tähän samaan realismiin (samaan aikaan tämä ei ollut vahva teko, koska ontologia asialle kuten neste, joka aaltoilee on tosi vapaasti määriteltävissä). Hahmotus oli tässä vain yksi väline. Jos sanot, että hahmotukset priorisoidaan, niin olet päätynyt tässä keskustelussa siihen, että ei ole tärkeää keskustella ontologisen tason filosofisesti? Koska en näkisi että muissakaan hahmotusmääritelmissä tämä ontologia olisi kovin kovaa määrittymässä yksittäiseen tapaukseen, eli yhtä hahmotusta vastaisi monta niistä.

B:
"Ainoa mikä voi olla hyödyllistä tieteessä on empiirisesti todetut paikalliset säännänmukaisuudet joiden perusteella voi alkaa kehittää toimivaa tekniikkaa."

(Säännöt ovat matematiikkaa)

Tämä ei ollut keskustelun pointti yllä, vaan me tavoittelimme mm. ontologisia totuuksia. Mitä hyödyllistä sanottavaa sille oli? Lause kuten 'hevosista on hyötyä, kun niistä keittää liimaa' ei mitenkään perustele sitä, että väittää 'hevoset ovat huonoja raveissa'. Käytät hyvin vähän tekstiä minkään asian puuttumiseen tieteen hyödyistä, ja iso osa tekstistäsi näyttää käytetyn siihen, että teet tuota muotoa olevan virhepäätelmän. Tai sen on varmaan oltava virhepäätelmä, koska miksi olisit kirjoittanut aiheesta kuin tekniikka yhtään mitään? Ja ehkä kirjoitat tahallasi passiivis-aggressivisia päätelmiä, jotka eivät olisi päätelmiä kuin passiivisesti.

Tässä muutit sanoja jonkin verran aiempaan verrattuna. Matematiikka ehkä sisältyy tähän tekniikan kehittämiseen edelleen. Ja pitääkö tämä lukea niin, että et keksi empiiriselle tutkimuksellekaan enää muuta tarkoitusta kuin tekniikan? Jos nykyisessä matemaattisessa fysiikassa ihmisillä on motiivi tehdä sitä, niin et voi estää heitä jatkamasta tekemisiään vain kuvailemalla omia motiivejasi. Sinun tulee kertoa, mikä motivoi näitä ihmisiä, ja saatava heidät sanomaan, että se on myös totta, minkä jälkeen yllätät kaikki ja sanot tietäväsi, että sillä, mitä he tekevät, ei saavuteta tuota päämäärää. Lauseet jotka ovat muotoa 'sillä saavuttaa jotain muuta' eivät poissulje toisia saavutuksia. Tosin en ymmärrä, miksi kukaan väittäisi, että matemaattisesta fysiikasta syntyy ikinä teknikkaa. Teit jotenkin todella monta lepsun kirjoittamisen virhettä tässä kohdin, koska voin myös kysyä, että mistä muusta kuin paikallisista säännöistä tuli yllä mainittu standardikosmologia?

B:
"Kaikki muu on sitten lähinnä ideologis-metafyysistä tarinointia eli enimmäkseen sekoilua (evoluutioteoria, hiukkasfysikkan & kosmologian standardimallit yms."

Tällä kaikella muulla on sama alkuperä, joten alkuperäanalyysi tuolla tarkkuudella kuin 'vähän matematiikkaa tuonne ja vähän empiiristä todennusta tuolta', ei voisi johtaa mihinkään erikoiseen päätelmään, missä teknologia ja 'tarina' olisi jotenkin eri arvoista.

Ideologia ja metafyysisyys eivät puolestaan lukeudu sellaiseksi hahmotukseksi kuin mitä olen yllä käynyt läpi. Oliko se siis oikein? Tietääkseni voisit olla matematiikasta suoraan sitä mieltä, että se on metafysiikkaa, jos se on poliittisesti eri mieltä kuin sinä olet.

Evoluutioteoriassa on paljon asiaa, mikä näkyy paikkansa pitävänä paikallisesti mittaamalla, ja mistä tehdään teknologiaa. Hiukkasfysiikassa on sama asia. Hiukkasen koko elinkaari on joskus alle nanosekunteja. Yritit siis todennäköisesti pestä itseäsi puhtaaksi jostain liasta, kun sanoit että olet fiksu yli 200 vuotisten asioiden epäilijä. Kun tosiasiassa olet vain tavallinen suorien todisteiden väkisin epäilijä. Jos puhuttaisiin taas siitä mistä ketju alkoi, niin olen väittänyt, että systeemissä, missä ei ole matemaattisten sääntöjen pysyvyyttä, ei ole mitään syytä väittää, että eetteri missään muodossa olisi mikään kovin kauan elävä villitys. Ja että salaiset teknologiat tuskin kestävät kovin kauaa kenenkään hallussa, kunnes ne pitää keksiä uudestaan.

9

Anonyymi kirjoitti:

Hahmotuksissa kuten tässä on ollut, ei ole ilmeisestikään otettu kantaa siihen, mikä on ontologisesti totta, koska hahmotuksen pääasiallinen matematiikka voi olla mieluiten se, mikä on karkea ja emergentti. Hahmotuksissa on tarkemmin sanottuna päätetty, että jos veden ja valon (toisella) emergentti teoria muistuttaa toista, niin tulisi alkaa harkitsemaan niiden samaa hahmotusta. Mistä ei ole sanottu, että mitä kumpikaan on ontologisesti, vaikka historiallisesti ontologiset hiukkaset olivat vahvoilla. Voi myös olla, että hahmotuksen todellinen tarkoitusperä oli, että on ennalta mielikuviteltu hiukkasten ontologia, ja hahmotus halutaan tehdä valolle juuri siksi, että se saapuisi tähän samaan realismiin (samaan aikaan tämä ei ollut vahva teko, koska ontologia asialle kuten neste, joka aaltoilee on tosi vapaasti määriteltävissä). Hahmotus oli tässä vain yksi väline. Jos sanot, että hahmotukset priorisoidaan, niin olet päätynyt tässä keskustelussa siihen, että ei ole tärkeää keskustella ontologisen tason filosofisesti? Koska en näkisi että muissakaan hahmotusmääritelmissä tämä ontologia olisi kovin kovaa määrittymässä yksittäiseen tapaukseen, eli yhtä hahmotusta vastaisi monta niistä.

B:
"Ainoa mikä voi olla hyödyllistä tieteessä on empiirisesti todetut paikalliset säännänmukaisuudet joiden perusteella voi alkaa kehittää toimivaa tekniikkaa."

(Säännöt ovat matematiikkaa)

Tämä ei ollut keskustelun pointti yllä, vaan me tavoittelimme mm. ontologisia totuuksia. Mitä hyödyllistä sanottavaa sille oli? Lause kuten 'hevosista on hyötyä, kun niistä keittää liimaa' ei mitenkään perustele sitä, että väittää 'hevoset ovat huonoja raveissa'. Käytät hyvin vähän tekstiä minkään asian puuttumiseen tieteen hyödyistä, ja iso osa tekstistäsi näyttää käytetyn siihen, että teet tuota muotoa olevan virhepäätelmän. Tai sen on varmaan oltava virhepäätelmä, koska miksi olisit kirjoittanut aiheesta kuin tekniikka yhtään mitään? Ja ehkä kirjoitat tahallasi passiivis-aggressivisia päätelmiä, jotka eivät olisi päätelmiä kuin passiivisesti.

Tässä muutit sanoja jonkin verran aiempaan verrattuna. Matematiikka ehkä sisältyy tähän tekniikan kehittämiseen edelleen. Ja pitääkö tämä lukea niin, että et keksi empiiriselle tutkimuksellekaan enää muuta tarkoitusta kuin tekniikan? Jos nykyisessä matemaattisessa fysiikassa ihmisillä on motiivi tehdä sitä, niin et voi estää heitä jatkamasta tekemisiään vain kuvailemalla omia motiivejasi. Sinun tulee kertoa, mikä motivoi näitä ihmisiä, ja saatava heidät sanomaan, että se on myös totta, minkä jälkeen yllätät kaikki ja sanot tietäväsi, että sillä, mitä he tekevät, ei saavuteta tuota päämäärää. Lauseet jotka ovat muotoa 'sillä saavuttaa jotain muuta' eivät poissulje toisia saavutuksia. Tosin en ymmärrä, miksi kukaan väittäisi, että matemaattisesta fysiikasta syntyy ikinä teknikkaa. Teit jotenkin todella monta lepsun kirjoittamisen virhettä tässä kohdin, koska voin myös kysyä, että mistä muusta kuin paikallisista säännöistä tuli yllä mainittu standardikosmologia?

B:
"Kaikki muu on sitten lähinnä ideologis-metafyysistä tarinointia eli enimmäkseen sekoilua (evoluutioteoria, hiukkasfysikkan & kosmologian standardimallit yms."

Tällä kaikella muulla on sama alkuperä, joten alkuperäanalyysi tuolla tarkkuudella kuin 'vähän matematiikkaa tuonne ja vähän empiiristä todennusta tuolta', ei voisi johtaa mihinkään erikoiseen päätelmään, missä teknologia ja 'tarina' olisi jotenkin eri arvoista.

Ideologia ja metafyysisyys eivät puolestaan lukeudu sellaiseksi hahmotukseksi kuin mitä olen yllä käynyt läpi. Oliko se siis oikein? Tietääkseni voisit olla matematiikasta suoraan sitä mieltä, että se on metafysiikkaa, jos se on poliittisesti eri mieltä kuin sinä olet.

Evoluutioteoriassa on paljon asiaa, mikä näkyy paikkansa pitävänä paikallisesti mittaamalla, ja mistä tehdään teknologiaa. Hiukkasfysiikassa on sama asia. Hiukkasen koko elinkaari on joskus alle nanosekunteja. Yritit siis todennäköisesti pestä itseäsi puhtaaksi jostain liasta, kun sanoit että olet fiksu yli 200 vuotisten asioiden epäilijä. Kun tosiasiassa olet vain tavallinen suorien todisteiden väkisin epäilijä. Jos puhuttaisiin taas siitä mistä ketju alkoi, niin olen väittänyt, että systeemissä, missä ei ole matemaattisten sääntöjen pysyvyyttä, ei ole mitään syytä väittää, että eetteri missään muodossa olisi mikään kovin kauan elävä villitys. Ja että salaiset teknologiat tuskin kestävät kovin kauaa kenenkään hallussa, kunnes ne pitää keksiä uudestaan.

9

Lue lisää

B:
"Suomalaiset ovat äärimmäisen auktoriteettiuskovaista porukkaa mikä johtunee kapeasta kielialueesta jonka takia pari tieteen popularisoijaa saa rauhassa sekoilla mediassa (nimiä mainitsematta)"

Tässä kuvitellaan todennäköisesti väärin sitä asiaa, että onko muissa maissa olemassa enää sellaista asiaa kuin valtamedia. Niissä maissa, missä mikä tahansa tarjonta kohtaa valtavan yleisön, ei ole enää yleisöä, joka kerääntyisi saman tarjoajan ääreen. Koska näillä on jo jotain katsottavaa, mutta ei loputtomasti aikaa kaikille. Valtamedian voi kuitenkin määritellä sitenkin, että se on minkä tahansa kokoinen toimija, joka tekee neutralisoitua sisältöä. Neutralisoitu sisältö on sitä, että siinä on mahdollista olla lukuisia neutraaleja nyansseja. Jos kaipaisit ratkaisuna yksittäisiä henkilöitä vastaan koko sitä mediamaailmaa, joka on sellaisesta maasta, missä on vahva polarisaatio mm. medioiden välillä, se olisi per katsoja kaiken nyansseista sanomasi kanssa ristiriidassa. Ihmiskäsityksesi on myös sellainen, että ei ole olemassa alkuperäistä tahtoa ja tahtoa joka synnyttää asioita tyhjästä, koska sinun mielestäsi ihmisten usko on vain ne asiat, mitkä ihmiselle tarjotaan, ja kukaan ei itse muodosta omaa uskomustaan. Muut ihmiskäsitykset, mitä toisit joskus esiin, ovat varmaan huijausyrityksiä.

10

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Matematiikka tuntuu olevan sinulle se kaikkein tärkein asia"

En ole vielä kirjoittanut mitään omaa versiotani sellaisesta kuin 'mitkä asiat on tärkeää tehdä ollakseen totta'. Mutta ensimmäinen kohta sellaisessa listassa olisi minusta ehkä '1 - sen asian opiskelu, mistä puhut' tai '0 - jätä se asia muille, jotka ovat sitä opiskelleet'. Numero 1 on tässä se, millä välttyy petoksilta 0:ssa, mutta jos ajattelee kaiken petoksena eikä opiskele petoksijoitsijoita, päätyy samanlaiseen tilaan, kuin missä ovat luolavertauksen luolahenkilöt. Jos opiskelun jälkeen eri vaihtoehdot ovat ristiriidassa keskenään, suosittelen samaa menetelmää kuin mitä demonstroin reaaliajassa.

B:
"teoreettinen fysiikkaa ja kosmologiaa ei voi aloittaa matemaattisista mallinnoksista vaan aina ensin kokeellisesta tutkimuksesta"

Meillä oli sopimus siitä, että on olemassa vain/jopa 200 vuotinen tutkimusperinne. Lisäksi sinä väitit, että sillä tutkimuksella ei tee mitään sellaista universumia koskien, joka on isompi kuin 200 v ajan suuntiin. Miksi siis teet nyt spekulointeja siitä, että tutkumustieto kasvaisi tai että se kasvettuaan vastaisi johonkin, mikä on siitä vielä kaukana? Jos se ei kasva ja sillä ei nykyisellään tee mitään, niin ei ole mitään akuuttia syytä hakata kenenkään kalloon, että tutkimustiedon katsominen on tärkeää. Itse nimittäin spekuloin, että ne jotka tekivät tutkimusta 200 vuotta, pitivät itseään myös tärkeinä, eikä takomisesi voi vaikuttaa heihin. Myöskään se ei vaikuta niihin, jotka '0 - jättävät totuuden heille eli pitävät heidän tietojaan jo totena'.

Elämä on jatkumo, missä mikään ei ala mistään. Jokaista matemaattista esitystä ennen elämässä on tapahtunut jotain. Suuri osa tällaisesta elämästä on myös ollut kategoriassa nimeltä julkaistu tutkimusdata. Historiallisesti matemaattisen fysiikan huippuhetkistä 100 vuotta sitten voidaan puhua siten, että matematiikka oli usein jotain, mikä johti empiirisen tutkimuksen läpimurtoihin. Yksi esimerkki näistä on mm. kvantti-kietoutuminen. Kietoutumista ei havaittu empiirisesti tuijottamalla atomia ja elektronien ja valon tekemiä kuvioita raoissa ja törmäyksissä. Nämä kuviot johtivat matemaatikkoja esittämään matematiikkaa, ja näistä matematiikoista spekuloitiin (matematiikkaa ei lapioitu lisää edellisen päälle, vaan spekuloinnilla tarkoitan sitä, että tahattomasti matematiikka, jota haluttiin käyttää yhteen asiaan oli loogisesta pakosta muodostanut myös jotain, mitä vielä ei ollut nähty), että kietoutuminen on olemassa. KIetoutuminen oli asia, minkä empiiristä kokeilemista varten piti valmistautua todella erikoisesti.

En sano, että näitä historiallisia matemaattisia fysikointeja kannataa odottaa jatkossa toistuvan. Minkä lisäksi matematiikkaa tehdään paljon enemmän, kuin miten monta koettavaa todellisuutta voi olla olemassa (koska todellisuus on objektiivinen). Siksi ei ole mahdollista, että jokaista matematista julkaisua kohti on olemassa samanlainen kokeiden läpimurto sen ansiosta ja saman tuloksen kanssa kuin se. Matematiikan olemassaololle ennen sitä yhtä koetta ei kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoa. Kokeet ilman matemaattista ennakointia (ja sitä että koe tehdään kumoamaan matematiikka) ovat vain harhaista unta, mitä on henkiklöllä, joka ei ole koskaan suunnitellut kokeita. Saisitko edes tehdä koetta, joka löytää eetterin, siten että etsit eetteriä, vai tekisitkö kokeen, joka ei etsi eetteriä, mutta löytää sen silti? (Vai uskotko siihen, että '0-eetteri on olemassa koska niin on sanottu'?) (Tällaisessa jos tietäisin mitä eetteri tarkoittaa, voisin sanoa jokainen sen ominaisuus kerrallaan, että koe jonka päätit tehdä, on niin samanlainen kuin se asia, mitä eetteri sinulle tarkoittaa, että kaikki asiat mitä teit ovat eetterin etsimistä.)

Matematiikka on silläkin tavalla tärkeää, että joskus asioista syntyy jokin mielikuva, kuten että maapallo on keskellä ja kaikki kiertää sitä. Asioiden matematisointi uusin tavoin ilman mitään uutta dataa tai uuden datan saamisen määrittelyä, voi osoittaa (mutta ei osoittanut) sen, onko mielikuva ainoa mahdollinen ja kaikkein paras. On mukava tuudittautua ajatukseen, että joskus kaikki nykyiset mielikuvat käydään tarkistamassa kokemalla asia itse kaikenkattavasta universaalista näkökulmasta, mutta miten kirjoitat tästä totuuden listan tälle päivälle (lukeeko siinä 'älä koskaan ole totuudessa vaan odota totuutta')? Joskushan matematiikka jostain asiasta ja sen ennustukset eivät täysin vastaa mittausta (eivätkä täysin ole vastaaamatta eli mittaustarkkuus on rajallinen), ja uuden matematiikan tekeminen täysin samaan asiaan voi vain olla parempaa siinä kuin vanha. Tällaisen tavoittelu johtaa kuitenkin alternatiiviseen fysiikkaan, kuten torsiogravitaatioon, emmekä tietenkään sellaista haluaisi.

Miten universumisi alku paperiarkin kanssa yhdistyy mihinkään kokeelliseen? Se että et kerro tai edes ajatellut tällaista merkitsee, että et toteuta mitään prioriteettejasi käytännössä.

1

Lue lisää

Opiskelua ja oppimista on periaatteessa kahdenlaista:
1. Muodollinen "virallinen" ja poliittisesti johdettu koulutus virallisissa organisaatioissa
2. Autodidaktinen omaehtoinen itseopiskelu joka voi hyödyntää myös 1:n tuotteita oman harkintansa ja intuitionsa mukaan
1. toimii tiukasti ympäristön ja kontrollin (komentoketjut) alaisuudessa jossa usein ainoana päämääränä opiskelijalle on hankkia hyväpalkkainen ja arvostettu ammatti. status ja virka-asema yhteiskunnan komentoketjun ja vertaislauman jäsenenä.

2:een riittää oma tarpeeksi voimakas kiinnostus johonkin jossa ei tyydytä pelkästään viralliseen akateemiseen syöteaineistoon vaan etsitään uusia ja erilaisia omaa intuitiota tyydyttäviä tapoja hahmottaa todellisuutta.

Raha, valta, maine & status ei kiinnosta lainkaan tai hyvin vähän vaan se oma tutkiminen palkitsee riittävästi kun sitä saa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ilman minkäänlaista ulkoista painostusta jota tietysti aina on mutta siitä ei tarvitse piitata.


1. palvelee yhteiskunnan päättäjien määrittelemiä tarpeita. 2. kehittyy opiskelijan omien intressien mukaan usein hyvin epälineaarisesti
Autodidaktiseen opiskeluun päädytään usein sen takia että 1:n kaavamainen ja ehdollistava koulutus on yksilön oman syvemmän tunnetason ja intuition vastaista
1. tuottaa ehdollistettua lauma-ajattelua ja auktoriteettien matkimista muiden mukana

2. voi johtaa koulutetun enemmistön ja päättäjien kannalta epätoivottaviin ja epäortodoksisiin tuloksiin ("huuhaa", "pseudotiede")

1. on tyypillisesti automaattis-reaktiivista laumatoimintaa jossa ei ole eikä oteta suuria riskejä koska vastuu on aina komentoketjun ylemmillä tasoilla kunhan protokollaa seurataa tunnollisesti

2. voi kehittää omaehtoista itsenäistä ajattelua joka 1. moodissa halutaan tukahduttaa ja ehdollistaa virallisen narratiivin alaisuuteen
1. tason menestykseen riittää ahkeruus, kuuliaisuus ja hyvä muisti ja oman ajattelun sopeuttaminen opetettuun asiaan

2. taso toimii oman kiinnostuksen voimalla joka voi herätä jossain vaiheessa jos sille ilmaantuu tilaisuus mikä on entistä epätodennäköisempää nykyisessä yhteiskunnassa koska 1: n tehdasmaisen mallin ehdollistumisvaikeudet pyritään poistaman mm. medikalisaatioilla ja keppi periaatteella samalla palkiten porkkanalla parhaiten ehdollistuvaa opiskelija-ainesta ("Pavlovin koirakoulu")

2. malli voi olla opiskelijalle itselleen niin itseään henkisellä tasolla palkitsevaa että sen puolesta kannattaa elää ja jopa kuolla kun taas 1. malli pysyy kasassa vain niin kauan kuin sen uskotaan palvelevan sen valinnutta enemmistöä.

...
Itse olen oman kiinnostukseni & intution pohjalta tutkinut monenlaisia asioita jotka 1. malli pitää täytenä huuhaana ja/tai vaarallisena taikauskona.

Esim. astrologian, tarot-korttien ja I Chingin avulla ennustamista jossa ilmenee riittävän virittäytymisen seurauksena usein melkoisen uskomattomia Jung-Pauli synkronisiteetteja varsinkin rinnakkain sovellettuna josta voi päätellä että se mitä tavallisesti kutsutaan satunnaiseksi on helpoiten muokkautuvaa epälokaalien muotokenttien eli lokaalien potentiaalisuuksien mukaiseksi mikä voi selittää myös sen että itseorganisoituminen epätasapainossa olevissa systeemeissä voi tapahtua ikäänkuin spontaanisti ja tavallaan fysiikan kaavojen vastaisesti koska ne muotokentät ovat negentropisia ja kaikki empiirinen todellisuus taas aina vähittäistä entrooppista aikaisemmin aktualisoituneiden muotokenttien vaikutusten heikkenemistä ja katoamista.

Totuus voi löytyä vain omaehtoisen intuitiivisen yliaistillisen tutkimuksen ja opiskelun kautta kun taas muodollinen kaavamaisiin ja algoritmisiin metodeihin perustuva tiede ajalehtii aikansa muotivirtausten mukana eikä koskaan voi löytää mitään muuta kuin ajallis-paikallisesti rajoittuneita säännönmukaisuuksia jotka vähitellen hajoavat ja muuttuvat erilaisten astrologiseksi miellettävissä olevien syklien mukaan.


...

Matematiikka on kuvailukieli kuten luonnollinen kieli ja sen johdannaiset eri erityistieteiden jargoneissa. Matematiikan ja kielen käsitteiden avulla voi muodostaa ikäänkuin todellisuuden karttoja mutta helposti erehdytään samaistamaan se kielellinen kuvaus siihen mitä yritetään mallintaa jolloin päädytään helposti sekoiluihin.

Matematisoitu teoreettinen tiede on pohjimmiltaan spekulatiivista filosofiaa matematiikan välinein ja suuri osa nykyisestä teor. fysiikasta alkaa muistuttaa keskiajan teologien kiistoja siitä kuinka monta enkeliä mahtuu seisomaan neulan päälle yms. :D
(esim. maailmankaikkeus mustan aukon sisällä joita tuotetaan itsetarkoituksellisesti koska pitää tuottaa paljon tieteellisiä papereita jotta status säilyy.)





B

Anonyymi kirjoitti:

Opiskelua ja oppimista on periaatteessa kahdenlaista:
1. Muodollinen "virallinen" ja poliittisesti johdettu koulutus virallisissa organisaatioissa
2. Autodidaktinen omaehtoinen itseopiskelu joka voi hyödyntää myös 1:n tuotteita oman harkintansa ja intuitionsa mukaan
1. toimii tiukasti ympäristön ja kontrollin (komentoketjut) alaisuudessa jossa usein ainoana päämääränä opiskelijalle on hankkia hyväpalkkainen ja arvostettu ammatti. status ja virka-asema yhteiskunnan komentoketjun ja vertaislauman jäsenenä.

2:een riittää oma tarpeeksi voimakas kiinnostus johonkin jossa ei tyydytä pelkästään viralliseen akateemiseen syöteaineistoon vaan etsitään uusia ja erilaisia omaa intuitiota tyydyttäviä tapoja hahmottaa todellisuutta.

Raha, valta, maine & status ei kiinnosta lainkaan tai hyvin vähän vaan se oma tutkiminen palkitsee riittävästi kun sitä saa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ilman minkäänlaista ulkoista painostusta jota tietysti aina on mutta siitä ei tarvitse piitata.


1. palvelee yhteiskunnan päättäjien määrittelemiä tarpeita. 2. kehittyy opiskelijan omien intressien mukaan usein hyvin epälineaarisesti
Autodidaktiseen opiskeluun päädytään usein sen takia että 1:n kaavamainen ja ehdollistava koulutus on yksilön oman syvemmän tunnetason ja intuition vastaista
1. tuottaa ehdollistettua lauma-ajattelua ja auktoriteettien matkimista muiden mukana

2. voi johtaa koulutetun enemmistön ja päättäjien kannalta epätoivottaviin ja epäortodoksisiin tuloksiin ("huuhaa", "pseudotiede")

1. on tyypillisesti automaattis-reaktiivista laumatoimintaa jossa ei ole eikä oteta suuria riskejä koska vastuu on aina komentoketjun ylemmillä tasoilla kunhan protokollaa seurataa tunnollisesti

2. voi kehittää omaehtoista itsenäistä ajattelua joka 1. moodissa halutaan tukahduttaa ja ehdollistaa virallisen narratiivin alaisuuteen
1. tason menestykseen riittää ahkeruus, kuuliaisuus ja hyvä muisti ja oman ajattelun sopeuttaminen opetettuun asiaan

2. taso toimii oman kiinnostuksen voimalla joka voi herätä jossain vaiheessa jos sille ilmaantuu tilaisuus mikä on entistä epätodennäköisempää nykyisessä yhteiskunnassa koska 1: n tehdasmaisen mallin ehdollistumisvaikeudet pyritään poistaman mm. medikalisaatioilla ja keppi periaatteella samalla palkiten porkkanalla parhaiten ehdollistuvaa opiskelija-ainesta ("Pavlovin koirakoulu")

2. malli voi olla opiskelijalle itselleen niin itseään henkisellä tasolla palkitsevaa että sen puolesta kannattaa elää ja jopa kuolla kun taas 1. malli pysyy kasassa vain niin kauan kuin sen uskotaan palvelevan sen valinnutta enemmistöä.

...
Itse olen oman kiinnostukseni & intution pohjalta tutkinut monenlaisia asioita jotka 1. malli pitää täytenä huuhaana ja/tai vaarallisena taikauskona.

Esim. astrologian, tarot-korttien ja I Chingin avulla ennustamista jossa ilmenee riittävän virittäytymisen seurauksena usein melkoisen uskomattomia Jung-Pauli synkronisiteetteja varsinkin rinnakkain sovellettuna josta voi päätellä että se mitä tavallisesti kutsutaan satunnaiseksi on helpoiten muokkautuvaa epälokaalien muotokenttien eli lokaalien potentiaalisuuksien mukaiseksi mikä voi selittää myös sen että itseorganisoituminen epätasapainossa olevissa systeemeissä voi tapahtua ikäänkuin spontaanisti ja tavallaan fysiikan kaavojen vastaisesti koska ne muotokentät ovat negentropisia ja kaikki empiirinen todellisuus taas aina vähittäistä entrooppista aikaisemmin aktualisoituneiden muotokenttien vaikutusten heikkenemistä ja katoamista.

Totuus voi löytyä vain omaehtoisen intuitiivisen yliaistillisen tutkimuksen ja opiskelun kautta kun taas muodollinen kaavamaisiin ja algoritmisiin metodeihin perustuva tiede ajalehtii aikansa muotivirtausten mukana eikä koskaan voi löytää mitään muuta kuin ajallis-paikallisesti rajoittuneita säännönmukaisuuksia jotka vähitellen hajoavat ja muuttuvat erilaisten astrologiseksi miellettävissä olevien syklien mukaan.


...

Matematiikka on kuvailukieli kuten luonnollinen kieli ja sen johdannaiset eri erityistieteiden jargoneissa. Matematiikan ja kielen käsitteiden avulla voi muodostaa ikäänkuin todellisuuden karttoja mutta helposti erehdytään samaistamaan se kielellinen kuvaus siihen mitä yritetään mallintaa jolloin päädytään helposti sekoiluihin.

Matematisoitu teoreettinen tiede on pohjimmiltaan spekulatiivista filosofiaa matematiikan välinein ja suuri osa nykyisestä teor. fysiikasta alkaa muistuttaa keskiajan teologien kiistoja siitä kuinka monta enkeliä mahtuu seisomaan neulan päälle yms. :D
(esim. maailmankaikkeus mustan aukon sisällä joita tuotetaan itsetarkoituksellisesti koska pitää tuottaa paljon tieteellisiä papereita jotta status säilyy.)





B

Lue lisää

jatkoa:

Taloudelliset intressit eli institutionaalisen ahneuden kulttuuri on käytönnössä korruptoinut kaikki olemassaolevat viralliset instituutiot ja koko järjestelmän romahdus on vain ajan kysymys.

Vanhan pitää tuhoutua jotta jotain uutta voisi itseorganisoitua kaaoksesta ja tämä nykyinen ihmisten kulttuuri on jo kaikilta osiltaan täysin korjauskelvoton. :(

...
Jaksan yleensä enää kommentoida vain jonkinlaisena intuitiivisena tajunnanvirtana joten enempää en nyt jaksa vaikka on sinänsä aina mielenkiintoista seurata enimmäkseen ulkopuolelta tämän palstan automaattis-reaktiivista keskustelua.

Tiedepalsta.fi on samanalainen tyyppiesimerkki ehdollistetusta akateemisesta lauma-ajattelusta kuin sen edeltäjä ja olen tyytyväinen ratkaisuuni n. 40 v sitten kun kyllästyin akateemiseen touhuun vajaan vuoden kokeilun jälkeen jonka tein kokopäivätyön ohessa aloitettuani jo paria vuotta aikaisemmin omat tutkimukseni paljon esoteerisemman aineiston puitteissa.


B

Anonyymi kirjoitti:

jatkoa:

Taloudelliset intressit eli institutionaalisen ahneuden kulttuuri on käytönnössä korruptoinut kaikki olemassaolevat viralliset instituutiot ja koko järjestelmän romahdus on vain ajan kysymys.

Vanhan pitää tuhoutua jotta jotain uutta voisi itseorganisoitua kaaoksesta ja tämä nykyinen ihmisten kulttuuri on jo kaikilta osiltaan täysin korjauskelvoton. :(

...
Jaksan yleensä enää kommentoida vain jonkinlaisena intuitiivisena tajunnanvirtana joten enempää en nyt jaksa vaikka on sinänsä aina mielenkiintoista seurata enimmäkseen ulkopuolelta tämän palstan automaattis-reaktiivista keskustelua.

Tiedepalsta.fi on samanalainen tyyppiesimerkki ehdollistetusta akateemisesta lauma-ajattelusta kuin sen edeltäjä ja olen tyytyväinen ratkaisuuni n. 40 v sitten kun kyllästyin akateemiseen touhuun vajaan vuoden kokeilun jälkeen jonka tein kokopäivätyön ohessa aloitettuani jo paria vuotta aikaisemmin omat tutkimukseni paljon esoteerisemman aineiston puitteissa.


B

Lue lisää

Tämä vielä kun ei mahtunut alkup. vastaukseen:

Virallinen institutionaalinen tiede kerää systemaattisesti runsaasti havaintoaineistoa ja sen säännönmukaisuuksien perusteella voi kehittää toimivaa tekniikkaa mutta kokonaisuuden ymmärtämistä ei ole käytännössä lainkaan koska on niin voimakas varmuuden ja tarkkuuden kaipuu että vain mielivaltaisesti toistettavissa olevat ilmiöt voidaan kokea todellisena missä sitten vaikuttaa tutkijoiden kollektiivinen intentio takaisinkytkentänä niin voimakkaasti että koko tieteen prosessi on käytännössä itseään toteuttavaa systemaattista itsepetosta kollektiivisen mielikuvakuplan sisällä.

B

B:
"Tiede kykenee metodiensa avulla käsittelemään ainoastaan todellisuuden pintatasoa"

Mitä pitää käsitellä? Onko sille metodi? Jos olet ainoa, jolla on tieto siitä, mitä tasoa pitää käsitellä, niin millä perusteella tiedät jo toisten kyvyt käsitellä sitä? Tämä edustaa kaiken kokeilun ja tutkimisen vastaista mentaliteettia. Jos taas kuvailet metodin sitä tasoa varten, niin missä avainkohdissa se eroaa tieteen metodeista? Onko se esim. jotain mitä ei voi kokeellisesti tutkia, jolloin mihinkään tuollaiseen ei päde edelliset pitkät julistuksesi siitä, miten totuutta pitää lähestyä? (Ja joiden perustella olit sanonut että tiede olisi hairahtanut niistäkin, ja että tämä olisi ollut tärkeä keskusteltava ongelma tieteessä. Jos mikään ei ole 'tärkeä keskutelu tieteestä', niin mitä tämä kaikki on?)

B:
"eli sitä tasoa mikä on konsensuksen tasolla havaittavissa ja mitattavissa."

Tarkoitatko konsensuksella sitä, että olet yhtenä osapuolena hyväksynyt MM-kokeen todelliseksi kokeeksi, joka mittaa sitä, mikä on mitattavissa? Onko olemassa konsensus siitä, onko kylmäfuusio mahdollinen? Miksi tällaisia asioita esitetään, ja miksi sitten vaihdetaan aihetta ja kategoriaa mahdollisimman kauas? Joku voisi sanoa että binäärisellä tavalla johonkin, mikä on edellisen aiheen vastakohta? Puhuit juuri siitä, että sinua harmittaa joissain ns. kouluissa oleva polarisoitujen käsitteiden välillä poukkoileminen. Mitä kuvittelet itse äsken tehneesi, ja mihin muutenkaan kuvittelet ideasi todellisuudesta, jossa on ns. 'tasoja', kuuluvan?

B:
"Tätä tasoa voi yrittää mallintaa matemaattisten kaavojen avulla"

Edelllä ollut järkeilyn esimerkki hevosista tapahtuu tässäkin (koska lauseesi alku sisältää piilotellun väitteen, että muita tasoja ei matematisoitaisi). Esittele meille toisen tason kaikki ominaisuudet ja anna meidän päättää, miten matemaattista se taso on (minkä lisäksi jotkut matematisoivat yli tasojen).

Kun sinun tulee osoittaa, että tasosi eivät ole binäärisesti erilaisia toisistaan, niin tämä jo vaatii sen että matematisoit niiden keskeiset ominaisuudet olemaan niinkuin ne esitettäisiin reaalilukumuuttujina (sama muuttuja muuttuu läpi kaikkien tasojen). Mitään muuta epäbinääristä ja jatkuvaa ei ole kukaan määritellyt.

B:
"mutta se muodostuu hyvin nopeasti liian kompleksiseksi hahmottaa (esim. 3:n kappaleen ongelma)."

Mistä asiasta ja tasosta haluat keskustella? Muodostuuko toisista tasoista keskustelu sinulle jo nyt liian vaikeaksi?

Hahmotuksen määritelmä (tai se että se sana ei merkitse mitään) löysi tässä uuden ulottuvuuden, koska nyt se merkitsee sitä, että siinä pitää 'ennustaa tulevaisuus äärettömän kauas ja äärettömän tarkasti' tai toiselta kannalta tulkittuna siinä pitää 'ratkaista yhtälö kynällä ja paperilla (*)'. Opetan sinulle seuraavassa uuden asian tieteestä ja matematiikasta: 'tieteessä on yhden kappaleen ongelmia, joita ei voi ennustaa äärettömän kauas ja äärettömän tarkasti, koska käytäntö estää sen aina'. Jos haluat pitää 3:n kappaleen ongelmaa erikoisempana kuin 1:n kappaleen tapausta, sinun täytyy analysoida niitä abstraktilla tasolla eikä käytännön tasolla, missä olisi mittaus ja ennustus tietokoneella tms.. Mitä merkitystä tieteen nimenomaan 'hahmotus'- eikä laskukyvylle on sillä, että pystyit (tai joku muu pystyi) analysoimaan tällä tavalla?

(*) Tämän voi kirjoittaa myös matemaattisemmin termein, jos haluat tätä ja haluat hahmotusen kuulostavan viralliselta.

On tavallaan redundanttia kritisoida matematiikkaa matematiikan itsensä sisällä siitä, että se ei antanut sinulle jotain matemaattista. Ellet sano, että arvostat matemaattisten asioiden saamista edelleen. Kun kritisoit sitä, että matemaattisia 'hahmotuksia' ei saavuteta, se näyttää siltä, että siinä ei kritisoida matematiikkaa ja sen käyttöä, vaan siinä kritisoidaan sitä, että todellisuus on valinnut olla kompleksinen versio todellisuudesta (josta meillä on konsensus, joten se myös on sitä), kun se olisi voinut valita olla helpompi ennen kuin edes alkoi (näin ajatellaan todellisuudesta erillisellä tasolla huom.).

B:
"Tämä vallassa oleva redusoiva suuntaus"

Yllä oleva esityksesi ei määrittele sitä, että olisi kyseessä reduktionismi. Kaavojen käyttö (ja ajatusmaailma/todellisuuskuva) jäisi valtaan myös joissain reduktionismin vaihtoehdoissa. Minulla on yksi esimerkki tästä alla.

B:
"tunnettiin jo Antiikin Kreikassa Demokrituksen atomismissa"

Niillä atomeilla ei ollut kaavoja, joten keskustelusi rönsyilee nyt pahasti. Seuraavakin lainaamani kohta on kirjoitettu siten kuin haluaisit vastustaa ennen kaikkea reduktionismia. Tämä ei toteudu kovin hyvin, jos pidät sitä samana kuin matematiikan vastustaminen (tai kumpikaan ei toteudu, kun sekoitat näitä asioita toisiinsa).

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tiede kykenee metodiensa avulla käsittelemään ainoastaan todellisuuden pintatasoa"

Mitä pitää käsitellä? Onko sille metodi? Jos olet ainoa, jolla on tieto siitä, mitä tasoa pitää käsitellä, niin millä perusteella tiedät jo toisten kyvyt käsitellä sitä? Tämä edustaa kaiken kokeilun ja tutkimisen vastaista mentaliteettia. Jos taas kuvailet metodin sitä tasoa varten, niin missä avainkohdissa se eroaa tieteen metodeista? Onko se esim. jotain mitä ei voi kokeellisesti tutkia, jolloin mihinkään tuollaiseen ei päde edelliset pitkät julistuksesi siitä, miten totuutta pitää lähestyä? (Ja joiden perustella olit sanonut että tiede olisi hairahtanut niistäkin, ja että tämä olisi ollut tärkeä keskusteltava ongelma tieteessä. Jos mikään ei ole 'tärkeä keskutelu tieteestä', niin mitä tämä kaikki on?)

B:
"eli sitä tasoa mikä on konsensuksen tasolla havaittavissa ja mitattavissa."

Tarkoitatko konsensuksella sitä, että olet yhtenä osapuolena hyväksynyt MM-kokeen todelliseksi kokeeksi, joka mittaa sitä, mikä on mitattavissa? Onko olemassa konsensus siitä, onko kylmäfuusio mahdollinen? Miksi tällaisia asioita esitetään, ja miksi sitten vaihdetaan aihetta ja kategoriaa mahdollisimman kauas? Joku voisi sanoa että binäärisellä tavalla johonkin, mikä on edellisen aiheen vastakohta? Puhuit juuri siitä, että sinua harmittaa joissain ns. kouluissa oleva polarisoitujen käsitteiden välillä poukkoileminen. Mitä kuvittelet itse äsken tehneesi, ja mihin muutenkaan kuvittelet ideasi todellisuudesta, jossa on ns. 'tasoja', kuuluvan?

B:
"Tätä tasoa voi yrittää mallintaa matemaattisten kaavojen avulla"

Edelllä ollut järkeilyn esimerkki hevosista tapahtuu tässäkin (koska lauseesi alku sisältää piilotellun väitteen, että muita tasoja ei matematisoitaisi). Esittele meille toisen tason kaikki ominaisuudet ja anna meidän päättää, miten matemaattista se taso on (minkä lisäksi jotkut matematisoivat yli tasojen).

Kun sinun tulee osoittaa, että tasosi eivät ole binäärisesti erilaisia toisistaan, niin tämä jo vaatii sen että matematisoit niiden keskeiset ominaisuudet olemaan niinkuin ne esitettäisiin reaalilukumuuttujina (sama muuttuja muuttuu läpi kaikkien tasojen). Mitään muuta epäbinääristä ja jatkuvaa ei ole kukaan määritellyt.

B:
"mutta se muodostuu hyvin nopeasti liian kompleksiseksi hahmottaa (esim. 3:n kappaleen ongelma)."

Mistä asiasta ja tasosta haluat keskustella? Muodostuuko toisista tasoista keskustelu sinulle jo nyt liian vaikeaksi?

Hahmotuksen määritelmä (tai se että se sana ei merkitse mitään) löysi tässä uuden ulottuvuuden, koska nyt se merkitsee sitä, että siinä pitää 'ennustaa tulevaisuus äärettömän kauas ja äärettömän tarkasti' tai toiselta kannalta tulkittuna siinä pitää 'ratkaista yhtälö kynällä ja paperilla (*)'. Opetan sinulle seuraavassa uuden asian tieteestä ja matematiikasta: 'tieteessä on yhden kappaleen ongelmia, joita ei voi ennustaa äärettömän kauas ja äärettömän tarkasti, koska käytäntö estää sen aina'. Jos haluat pitää 3:n kappaleen ongelmaa erikoisempana kuin 1:n kappaleen tapausta, sinun täytyy analysoida niitä abstraktilla tasolla eikä käytännön tasolla, missä olisi mittaus ja ennustus tietokoneella tms.. Mitä merkitystä tieteen nimenomaan 'hahmotus'- eikä laskukyvylle on sillä, että pystyit (tai joku muu pystyi) analysoimaan tällä tavalla?

(*) Tämän voi kirjoittaa myös matemaattisemmin termein, jos haluat tätä ja haluat hahmotusen kuulostavan viralliselta.

On tavallaan redundanttia kritisoida matematiikkaa matematiikan itsensä sisällä siitä, että se ei antanut sinulle jotain matemaattista. Ellet sano, että arvostat matemaattisten asioiden saamista edelleen. Kun kritisoit sitä, että matemaattisia 'hahmotuksia' ei saavuteta, se näyttää siltä, että siinä ei kritisoida matematiikkaa ja sen käyttöä, vaan siinä kritisoidaan sitä, että todellisuus on valinnut olla kompleksinen versio todellisuudesta (josta meillä on konsensus, joten se myös on sitä), kun se olisi voinut valita olla helpompi ennen kuin edes alkoi (näin ajatellaan todellisuudesta erillisellä tasolla huom.).

B:
"Tämä vallassa oleva redusoiva suuntaus"

Yllä oleva esityksesi ei määrittele sitä, että olisi kyseessä reduktionismi. Kaavojen käyttö (ja ajatusmaailma/todellisuuskuva) jäisi valtaan myös joissain reduktionismin vaihtoehdoissa. Minulla on yksi esimerkki tästä alla.

B:
"tunnettiin jo Antiikin Kreikassa Demokrituksen atomismissa"

Niillä atomeilla ei ollut kaavoja, joten keskustelusi rönsyilee nyt pahasti. Seuraavakin lainaamani kohta on kirjoitettu siten kuin haluaisit vastustaa ennen kaikkea reduktionismia. Tämä ei toteudu kovin hyvin, jos pidät sitä samana kuin matematiikan vastustaminen (tai kumpikaan ei toteudu, kun sekoitat näitä asioita toisiinsa).

1

Lue lisää

B:
"sen tuorein ilmentymä on ns. hiukkasfysiikan standardimalli jossa kaikki mahdollinen konsensustasolla koettavissa oleva yritetään palauttaa pienimpiin mahdollisiin osiinsa"

On myös olemassa kokeellinen tiede, joka pyrkii kokemaan pienimmän mahdollisimman osan. Riippumatta siitä, mitä mieltä olet reduktionismista, sinun täytyy muodostaa jokin suhtautuminen siihen, mitä on kokea pienin mahdollinen osa. Normaali epäreduktionistinen ihminen sanoisi, että pienin osa saa olla kuin standardimalli sanoo. Myöhemmin alemmissa kappaleissasi sanomiasi asioita verrataan tähän ja kaikki tulee näyttämään olevan erittäin sekaisin päässäsi.

B:
"koska tällaisen mallin konkreettinen selitysvoima ei ole kovin hyvä"

Kyse on siitä, että 'minkä asian selitys'? Miksi jotkin asiat ovat tärkeämpiä selittää kuin toiset?

B:
"niin joudutaan postuloimaan matemaattisia ikuisia ja kaikenkattavia epälokaaleja luonnonlakeja"

Kuka niitä on tehnyt ja mitä niissä muka sanotaan? Älä käytä sanaa epälokaali mistään, mitä muut tekevät, koska se tarkoittaa liian monia asioita. Eikö standardimallia voi pitää ikuisena ja kaiken kattavana? Ilmeisesti tieteen mukaan ei voi (mutta emme ole ottaneet mitenkään huomioon kaikkia kysymyksiä, mitä sellaisten päätösten tekeminen edellyttää verrattuna kaikkeen muuhun, mitä on epäilty tällä sivulla). Mutta jos on tehty jotain standardimallin lisäksi, joka olisi pitkäkestoisempi kuin se, niin väitätkö että nämä teoriat on tehty ratkaisemaan kaiken, mikä on koettu konsensus tasolla ja mihin muu reduktionismi ei kyennyt? (Eikö konsensustason kokemus ole synonyymi 200 v tutkimukselle?) Miksi olisi tehty toinen reduktionismi, joka on yli 200 v vanhoja asioita varten ja odotettu, että se on parempi kuvailemaan kokemusta 200 v:n sisällä? Ei ole mitään mallia mikä olisi eri kategoriassa kuin standardimalli on, eli kaikkien niiden ikuisuuskysymykset olisivat samalla tavalla kyseltävissä (minä olen kysellyt niitä ehkä kaikkein parhaiten sinun suunnaltasi), minkä lisäksi ne ovat reduktionismeja mikrotasolla. Se mikrotaso on edelleen kompleksinen, koska todellisuus ei ole muuttunut tekemällä teoria yli 200 v rajan. Eikä mikrotason malli vieläkään käytännössä anna laskea itsellään suuria ilmiöitä. Minkä lisäksi suurista ilmiöistä mainitsemasi kolmen kappaleen ongelma on edelleen kompleksinen sekin.

Reduktionismissa eikä missään muuallakaan väitetä, että iso kompleksinen ongelma on epäkompleksinen, kunhan tajuaa, että tämä makrokoko ei ole todellisuus, vaan mikrokoko on. Jos ajattelee, että makrokoossa esiintyy jonkin objektin rata avaruudessa ja se on vaikea laskea, niin erityisesti juuri reduktionismin mukaan silloin on odotettavissa, että mikro-objekteilla on myös ratoja avaruudessa. Radat eivät yhtäkkiä muutu helpommaksi laskea. (Makro ongelmaan kuuluu myös sanoa, että objektit vetävät toisiaan puoleensa, mikä suunnilleen pitää edelleen paikkansa mikrotasolla). Oikeassa reduktionismissa on vain filosofia sille, mitä makrotodellisuudesta pitäisi ajatella. Jos tämä filosofia on väärässä, sille on teoriassa olemassa kokeellinen testaus, joka on se että testataan mikrotasolla ja makrotasolla yhtäaikaa, ja sanotaan, että makrotaso lähti aivan omille teilleen.

Standardimalli on jonkin asian malli, joten sen voi kuvitella hypoteettisesti olevan edelleen voimassa kaikkialla ja kaikkina aikoina, vaikka sanoisit, että se ei ole isojen asioiden reduktionismia varten. 'Voimassa kaikkialla ja kaikkina aikoina' ei ole mikään erikoinen postulaatti, tai ainoa sanayhdistelmä, joka on postulaatin asemassa tai kielletty postulaatti. Olin aika varma myös, että aiemmin ikuisuuden ja kaikken tavoittelemista kutsuttiin induktiopäättelyksi. Se on ihan eri asia kuin postuloida. SItä paitsi sanoti juuri, että näin ei ole postuloitu tai päätelty standardimallista itsestään, joten etkö voisi antaa tieteelle siimaa siitä, että he tekivät jotain joskus oikein. Milloin olet itse viimeksi tehnyt jotain, joka on sinulle standardin asemassa, mutta josta et paljon ala rakentaa (yli 200v asioita tms)?

B:
"ja heikkoa emergenssiä ikäänkuin "selittämään" konkreettisen kokemustodellisuuden kompleksisuutta"

Asiat ovat kaikki olemassa sitä varten, että selitetään todellisuutta. Koeta päästä tästä yli äläkä esim. jää Platonin luolaan. 'Heikkoa emergenssiä' on sama kuin reduktionismin synonyymi, joten et tuo tässä mitään keskusteluun, paitsi edelleen sen, että et tunnu käsittävän standardimallin pyrkivän olemaan reduktiionismin malli. Kaikki reduktuonismi ja asiat jotka haittaisivat sinua toteutuu siinä, jos henkilö sanoo, että makrotaso perustuu siihen. Lauseesi tämä kohta väittää, että joku olisi tehnyt toisen mallin, joka ei ole mikrotason malli, jotta tällä olisi konkreettisesti jotain, mikä on heikkoa emergenssiä tai jota voisi myös analysoida. Mitä kiinnostavaa tällaisen tekemisessä on, koska tällä ei ratkaista mitään erityisen kompleksista sillä tavalla, että tietämämme mikrotason kompleksisuutta vastaava tarkkuus olisi laskettu juuri oikein?

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"sen tuorein ilmentymä on ns. hiukkasfysiikan standardimalli jossa kaikki mahdollinen konsensustasolla koettavissa oleva yritetään palauttaa pienimpiin mahdollisiin osiinsa"

On myös olemassa kokeellinen tiede, joka pyrkii kokemaan pienimmän mahdollisimman osan. Riippumatta siitä, mitä mieltä olet reduktionismista, sinun täytyy muodostaa jokin suhtautuminen siihen, mitä on kokea pienin mahdollinen osa. Normaali epäreduktionistinen ihminen sanoisi, että pienin osa saa olla kuin standardimalli sanoo. Myöhemmin alemmissa kappaleissasi sanomiasi asioita verrataan tähän ja kaikki tulee näyttämään olevan erittäin sekaisin päässäsi.

B:
"koska tällaisen mallin konkreettinen selitysvoima ei ole kovin hyvä"

Kyse on siitä, että 'minkä asian selitys'? Miksi jotkin asiat ovat tärkeämpiä selittää kuin toiset?

B:
"niin joudutaan postuloimaan matemaattisia ikuisia ja kaikenkattavia epälokaaleja luonnonlakeja"

Kuka niitä on tehnyt ja mitä niissä muka sanotaan? Älä käytä sanaa epälokaali mistään, mitä muut tekevät, koska se tarkoittaa liian monia asioita. Eikö standardimallia voi pitää ikuisena ja kaiken kattavana? Ilmeisesti tieteen mukaan ei voi (mutta emme ole ottaneet mitenkään huomioon kaikkia kysymyksiä, mitä sellaisten päätösten tekeminen edellyttää verrattuna kaikkeen muuhun, mitä on epäilty tällä sivulla). Mutta jos on tehty jotain standardimallin lisäksi, joka olisi pitkäkestoisempi kuin se, niin väitätkö että nämä teoriat on tehty ratkaisemaan kaiken, mikä on koettu konsensus tasolla ja mihin muu reduktionismi ei kyennyt? (Eikö konsensustason kokemus ole synonyymi 200 v tutkimukselle?) Miksi olisi tehty toinen reduktionismi, joka on yli 200 v vanhoja asioita varten ja odotettu, että se on parempi kuvailemaan kokemusta 200 v:n sisällä? Ei ole mitään mallia mikä olisi eri kategoriassa kuin standardimalli on, eli kaikkien niiden ikuisuuskysymykset olisivat samalla tavalla kyseltävissä (minä olen kysellyt niitä ehkä kaikkein parhaiten sinun suunnaltasi), minkä lisäksi ne ovat reduktionismeja mikrotasolla. Se mikrotaso on edelleen kompleksinen, koska todellisuus ei ole muuttunut tekemällä teoria yli 200 v rajan. Eikä mikrotason malli vieläkään käytännössä anna laskea itsellään suuria ilmiöitä. Minkä lisäksi suurista ilmiöistä mainitsemasi kolmen kappaleen ongelma on edelleen kompleksinen sekin.

Reduktionismissa eikä missään muuallakaan väitetä, että iso kompleksinen ongelma on epäkompleksinen, kunhan tajuaa, että tämä makrokoko ei ole todellisuus, vaan mikrokoko on. Jos ajattelee, että makrokoossa esiintyy jonkin objektin rata avaruudessa ja se on vaikea laskea, niin erityisesti juuri reduktionismin mukaan silloin on odotettavissa, että mikro-objekteilla on myös ratoja avaruudessa. Radat eivät yhtäkkiä muutu helpommaksi laskea. (Makro ongelmaan kuuluu myös sanoa, että objektit vetävät toisiaan puoleensa, mikä suunnilleen pitää edelleen paikkansa mikrotasolla). Oikeassa reduktionismissa on vain filosofia sille, mitä makrotodellisuudesta pitäisi ajatella. Jos tämä filosofia on väärässä, sille on teoriassa olemassa kokeellinen testaus, joka on se että testataan mikrotasolla ja makrotasolla yhtäaikaa, ja sanotaan, että makrotaso lähti aivan omille teilleen.

Standardimalli on jonkin asian malli, joten sen voi kuvitella hypoteettisesti olevan edelleen voimassa kaikkialla ja kaikkina aikoina, vaikka sanoisit, että se ei ole isojen asioiden reduktionismia varten. 'Voimassa kaikkialla ja kaikkina aikoina' ei ole mikään erikoinen postulaatti, tai ainoa sanayhdistelmä, joka on postulaatin asemassa tai kielletty postulaatti. Olin aika varma myös, että aiemmin ikuisuuden ja kaikken tavoittelemista kutsuttiin induktiopäättelyksi. Se on ihan eri asia kuin postuloida. SItä paitsi sanoti juuri, että näin ei ole postuloitu tai päätelty standardimallista itsestään, joten etkö voisi antaa tieteelle siimaa siitä, että he tekivät jotain joskus oikein. Milloin olet itse viimeksi tehnyt jotain, joka on sinulle standardin asemassa, mutta josta et paljon ala rakentaa (yli 200v asioita tms)?

B:
"ja heikkoa emergenssiä ikäänkuin "selittämään" konkreettisen kokemustodellisuuden kompleksisuutta"

Asiat ovat kaikki olemassa sitä varten, että selitetään todellisuutta. Koeta päästä tästä yli äläkä esim. jää Platonin luolaan. 'Heikkoa emergenssiä' on sama kuin reduktionismin synonyymi, joten et tuo tässä mitään keskusteluun, paitsi edelleen sen, että et tunnu käsittävän standardimallin pyrkivän olemaan reduktiionismin malli. Kaikki reduktuonismi ja asiat jotka haittaisivat sinua toteutuu siinä, jos henkilö sanoo, että makrotaso perustuu siihen. Lauseesi tämä kohta väittää, että joku olisi tehnyt toisen mallin, joka ei ole mikrotason malli, jotta tällä olisi konkreettisesti jotain, mikä on heikkoa emergenssiä tai jota voisi myös analysoida. Mitä kiinnostavaa tällaisen tekemisessä on, koska tällä ei ratkaista mitään erityisen kompleksista sillä tavalla, että tietämämme mikrotason kompleksisuutta vastaava tarkkuus olisi laskettu juuri oikein?

2

Lue lisää

Koeta myös päättää, onko kokemustodellisuudella olemassa mikroskooppiset ja makroskooppiset kokemukset, ja että onko makroskooppisella reduktionismi, joka on mikroskooppinen kuin standardimalli ja että onko se tarkoitettu todellisuutta selittämään vai ei.

B:
"jota on mahdotonta käytännössä käsitellä muuten kuin monimutkaisten matem. mallien avulla ja samalla pilkkomalla tieteen kokonaisuus yhä pienempiin toisistaan viraantuneisiin lokeroihin."

Jos todellisuudessa jokin asia on sinulle mahdotonta, niin anna niiden käsitellä sitä, jotka osavat käsitellä sitä jotenkin.

Tässä lukee, että makroskooppiset mallit ovat monimutkaisia, koska muuten et voisi tehdä tarinaan loppuratkaisua, joka on historian hetki, jossa tieteet (myös ei-mikroskoopiset kvanttitieteet) eriytyvät? Oletko varma että olet nähnyt ne ja lisäksi nähnyt mikroskooppiset mallit yhtä aikaa? Pidätkö ihmisiä idiootteina, että luopuessaan mikroskooppisesta tarkkuudesta he tekisivät kompleksisempia asioita kuin se on? Vaikka he uskoivat tätä ennen jo reduktionismiin, ja siihen, että mikroskooppinen tarkkuus olisi ollut totta (ja ainoastaan se olisi ollut totta toisin kuin se, mihin he nyt ryhtyvät)? Tai ehkä sinulla on monimutkaisuudelle oma määritelmäsi, joka kumpuaa paremmasta matemaattisesta hahmotuskyvystäsi. Muista että se on jotain sellaista arvokasta uutta, mistä uudet suhtautumiset asiohin olisivat syntyneet, jos olisit viitsinyt kirjoittaa.

Tässä lukee myös, että standardimalli tai sen jatke voisi tuoda tieteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Meillä on siis selkeä menetelmä ja tavoite, mutta sinulla on jokin epäily sitä kohtaan johtuen jostain, mikä on lähinnä muinaista historiaa siitä, millaista on laskentakapasiteetti. Toisaalta tieteellä on myös selkeä analyysi olemassa siitä, että onko mitään teknologista tai teoreettisesti arvokasta uutta saavutettavissa sillä, että antaa standardimallin laskea kolmen planeetan ongelmia. Kuviteltu vastaus (eri kuin laskemalla tarkistettu vastaus) tästä on se, että standardimalli ja Newtonin malli antaisi aivan saman tuloksen. Jokin asia mistä valitat ei siis ole syntynyt mistään eroavuuksista mallien ja mikroskooppisuuksien välillä. Miten vertaat valitustasi suhteessa tällaisiin odotuksiin? Eli onko sinulla vain olemassa valtavan suuri prioriteetti sille, että asiat, jotka väittävät laskevansa, tulevat myös laskemaan? Eikä riitä, että sen kokemuksen perusteella, että Newtonin malli laskee oikein, sanottasiin, että molemmat taitavat laskea saman tuloksen? Mistä myös jää jäljelle filosofisia kysymyksiä. Miksi et´kirjoita näistä filosofisista kysymyksistä niin kuin ne ovat, sen sijaan että teet meille omin sanoin sinne sun tänne kirjoitetun version siitä, mitä malleja meillä nyt on mihinkin?

B:
"Oikeastaan esim. Michael Levin, Rupert Sheldrake ja David Bohm löysivät tähän jo ratkaisun"

Levin tekee melko makroskooppista työtä eikä ole ottanut mitään kantaa mihinkään (sanoin ennen kuin katsoin viimeisen videon). En tiedä mikä ongelma tai kysymys sinun mielestäsi nyt on olemassa, joka pitäisi ratkaista, mutta minusta äskeisissä asioissa ei voida edetä, ellei puhuta kokemuksista, jotka ovat mikroskooppisia. Kaikki epämikroskooppiset tutkijat ovat aivan ulkona.

3

Anonyymi kirjoitti:

Koeta myös päättää, onko kokemustodellisuudella olemassa mikroskooppiset ja makroskooppiset kokemukset, ja että onko makroskooppisella reduktionismi, joka on mikroskooppinen kuin standardimalli ja että onko se tarkoitettu todellisuutta selittämään vai ei.

B:
"jota on mahdotonta käytännössä käsitellä muuten kuin monimutkaisten matem. mallien avulla ja samalla pilkkomalla tieteen kokonaisuus yhä pienempiin toisistaan viraantuneisiin lokeroihin."

Jos todellisuudessa jokin asia on sinulle mahdotonta, niin anna niiden käsitellä sitä, jotka osavat käsitellä sitä jotenkin.

Tässä lukee, että makroskooppiset mallit ovat monimutkaisia, koska muuten et voisi tehdä tarinaan loppuratkaisua, joka on historian hetki, jossa tieteet (myös ei-mikroskoopiset kvanttitieteet) eriytyvät? Oletko varma että olet nähnyt ne ja lisäksi nähnyt mikroskooppiset mallit yhtä aikaa? Pidätkö ihmisiä idiootteina, että luopuessaan mikroskooppisesta tarkkuudesta he tekisivät kompleksisempia asioita kuin se on? Vaikka he uskoivat tätä ennen jo reduktionismiin, ja siihen, että mikroskooppinen tarkkuus olisi ollut totta (ja ainoastaan se olisi ollut totta toisin kuin se, mihin he nyt ryhtyvät)? Tai ehkä sinulla on monimutkaisuudelle oma määritelmäsi, joka kumpuaa paremmasta matemaattisesta hahmotuskyvystäsi. Muista että se on jotain sellaista arvokasta uutta, mistä uudet suhtautumiset asiohin olisivat syntyneet, jos olisit viitsinyt kirjoittaa.

Tässä lukee myös, että standardimalli tai sen jatke voisi tuoda tieteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Meillä on siis selkeä menetelmä ja tavoite, mutta sinulla on jokin epäily sitä kohtaan johtuen jostain, mikä on lähinnä muinaista historiaa siitä, millaista on laskentakapasiteetti. Toisaalta tieteellä on myös selkeä analyysi olemassa siitä, että onko mitään teknologista tai teoreettisesti arvokasta uutta saavutettavissa sillä, että antaa standardimallin laskea kolmen planeetan ongelmia. Kuviteltu vastaus (eri kuin laskemalla tarkistettu vastaus) tästä on se, että standardimalli ja Newtonin malli antaisi aivan saman tuloksen. Jokin asia mistä valitat ei siis ole syntynyt mistään eroavuuksista mallien ja mikroskooppisuuksien välillä. Miten vertaat valitustasi suhteessa tällaisiin odotuksiin? Eli onko sinulla vain olemassa valtavan suuri prioriteetti sille, että asiat, jotka väittävät laskevansa, tulevat myös laskemaan? Eikä riitä, että sen kokemuksen perusteella, että Newtonin malli laskee oikein, sanottasiin, että molemmat taitavat laskea saman tuloksen? Mistä myös jää jäljelle filosofisia kysymyksiä. Miksi et´kirjoita näistä filosofisista kysymyksistä niin kuin ne ovat, sen sijaan että teet meille omin sanoin sinne sun tänne kirjoitetun version siitä, mitä malleja meillä nyt on mihinkin?

B:
"Oikeastaan esim. Michael Levin, Rupert Sheldrake ja David Bohm löysivät tähän jo ratkaisun"

Levin tekee melko makroskooppista työtä eikä ole ottanut mitään kantaa mihinkään (sanoin ennen kuin katsoin viimeisen videon). En tiedä mikä ongelma tai kysymys sinun mielestäsi nyt on olemassa, joka pitäisi ratkaista, mutta minusta äskeisissä asioissa ei voida edetä, ellei puhuta kokemuksista, jotka ovat mikroskooppisia. Kaikki epämikroskooppiset tutkijat ovat aivan ulkona.

3

Lue lisää

Rupert Sheldrake on tehnyt kentän. Missään ei ole valmista vastausta siihen, että milloin asia nimeltä 'kenttä' on itse reduktionismia jollekin sitä suuremmalle, ja milloin se itse sisältää vielä pienempiä osia. Oletetusti jokainen esitetty objekti on kuitenkin pienempi kuin makroskooppinen todellisuus, joten ne ovat aina jotenkin samanlaisessa asemassa kuin 'aaltofunktio' tai standardimallin kenttä. Tämä että kumpaa Sheldraken kenttä on, on jotain, mihin sinä et edes etsi vastausta, vaan sinua on kiinnostanut ilmiö tai toiminta, mitä kenttä itse tekee. Koska kyseessä on kuin uuden hiukkasen keksiminen, niin kenttä ei tee samoja asioita kuin koko muu aine (tai kenttä ei ole niiden esitys). Sen lisäksi, että se on kuin uutta ainetta, niin sen tekemiset ja vaikutukset muihin asioihin ovat kuin täysin uusia ideoita, jotka eivät ole suoraan peräisin Maxwellilta tai muilta. Tälläinen ylimääräinen objekti ja uusi keksintö siitä, mitä objektit tekisivät , jos niiden annettaisiin tehdä mitä vaan, ei vaikuta siihen, onko reduktionismi oikein vai väärin. Jos uskot siihen, että kenttä on olemassa eikä vain väline, niin lukeudut kuitenkin selkeästi reduktionisteihin. Olen tässä olettanut että Sheldrake on täysin matematisoitavissa. Reduktionismin periaate voi kuitenkin toimia melkein samalla tavalla myös ilman matematiikkaa. Jos keksit todellisuutta kuvaavan tarinan, missä et tarvitse sitä, niin joku voi keksiä todellisuutta kuvaavan tarinaasi käänteen, missä sanotaan että ns. pienet asiat ja niiden oikeat käsitteet on ainoa, mitä tarinassa tarvitaan. Tai että ylipäänsä vain osa tarinasta on välttämätön ja muita pseudotarinoita syntyy epätarkkoina sille perustalle, mitä nämä todelliset tarinanosat tekevät (muiden tarinoiden esiintyminen missään ei sinänsä ole välttämätöntä).

David Bohm. Tästä kohtaa olen päätynyt myös kommentoimaan seuraavaa kohtaa tekstistäsi:

B:
"todellisuudessa on erilaisia hierakkisia tasoja jotka organisoivat alempaa"

Bohm on tehnyt pelkkää mikrotason reduktionismia koko elämänsä, ja kaikki mitä hänestä lähtee on sitä. Jos Bohm sanoo, että on olemassa esim. pilottiaalto ja pistehiukkanen ja näiden välinen vuorovaikutus, nämä molemmat ovat yhdessä se mikrotodellisuus, jolla voi selittää kaiken mitä todellisuudessa on. Ne ovat samanlaisia matemaattisia ideoita kuin mistä koko standardimalli koostuu, kunhan vertailussa otetaan kyynisen filosofinen kanta eikä aleta tekemään sinulle rakkaita matemaattisia nillityksiä. Sellaisessa mallissa kuin Bohm tai myöskin pelkkä tavallinen QM, voi olla vaikea hahmottaa aluksi, millainen on koko todellisuuden redusointi sellaiseksi kuin siinä sanotaan. Kun Bohm sanoo, että hiukkaseen vaikuttaa jostain pilottiaallon voima, tämä voima tai aalto ei ole todellisuuden kokonaan erillinen osa, vaan tähän aaltoon vaikuttaa koko muu hiukkasten joukko. Aalto on siis aivan samassa asemassa todellisuuden materiaalisissa tai realististen matemaattisten objektien pyörteissä, kuin (esim. Newtonin ja Maxwellin) elektroni ja protoni ovat samanlaisia asioita keskenään, kun kumpikin vaikuttaa toiseen. Kun näet esimerkin Bohmin teoriasta tai QM:stä, on usein tehty niin, että siinä malliin on laitettu läsnä pelkkä elektroni, etkä näe tämän perusteella mitään, mitä sinun pitäisi.

Pitää paikkansa että on olemassa binäärinen looginen totuus, että protoni ei ole elektroni, ja että edes elektroni ei ole välttämättä toinen elektroni. Vain tällä tavalla voi väittää, että pilottiaalto on loogisesti eri kuin Bohmin hiukkanen. Tästä binäärisyydestä puheen ollen, eikö Bohm juuri ole esittänyt että todellisuus on täysin kaksijakoinen ns. eksplisiittiseen ja implisiittiseen todellisuuteen? Kommentoi tätä kriittisesti. Minäkin voin kommentoida sitä siten, että tämä jako on täysin merkityksetöntä puhetta ontologisesti ja isoja kysymyksiä miettiessä (kun oikea iso vastaus on se, että molemmat objektit ovat matematiikkaa ja matematiikka on todellisuus). Se perustuu täysin sellaisiin samanlaisiin jakoihin kuin että QM:ssä on aaltofunktio, jota ei voi mitata (siten että koko aalto piirtyisi sinulle kuin meren pinta tai kuin sähköinen signaali näyttöön (missä tosin oskilloskooppikin on jotain, mikä perustuu miljardien elektronien lentämiseen sen vuoksi, että näkisit kentän muodon jossakin piirissä)), ja aivan erilaisen matematiikan kautta on olemassa mitattavat suureet (taaskin binäärisesti eri asioita). Bohm vain sanoo, että nämä asiat, mitä ei voida mitata voivat olla vielä lähempänä samanlaista objektin määritelmää, kuin mihin ollaan totuttu, eikä meiltä kätkettyjen asioiden tarvitse olla juuri todennäköisyyksiä ,jotka ovat tuossa yhdessä suhteessa mitattuihin asioihin. Samalla hän tietysti sanoo, että mitattava asia puolestaan menee käsitteenä ajassa taaksepäin sellaiseksi, että sen pitää olla hiukkanen ja sen muuttuja.

4

Anonyymi kirjoitti:

Rupert Sheldrake on tehnyt kentän. Missään ei ole valmista vastausta siihen, että milloin asia nimeltä 'kenttä' on itse reduktionismia jollekin sitä suuremmalle, ja milloin se itse sisältää vielä pienempiä osia. Oletetusti jokainen esitetty objekti on kuitenkin pienempi kuin makroskooppinen todellisuus, joten ne ovat aina jotenkin samanlaisessa asemassa kuin 'aaltofunktio' tai standardimallin kenttä. Tämä että kumpaa Sheldraken kenttä on, on jotain, mihin sinä et edes etsi vastausta, vaan sinua on kiinnostanut ilmiö tai toiminta, mitä kenttä itse tekee. Koska kyseessä on kuin uuden hiukkasen keksiminen, niin kenttä ei tee samoja asioita kuin koko muu aine (tai kenttä ei ole niiden esitys). Sen lisäksi, että se on kuin uutta ainetta, niin sen tekemiset ja vaikutukset muihin asioihin ovat kuin täysin uusia ideoita, jotka eivät ole suoraan peräisin Maxwellilta tai muilta. Tälläinen ylimääräinen objekti ja uusi keksintö siitä, mitä objektit tekisivät , jos niiden annettaisiin tehdä mitä vaan, ei vaikuta siihen, onko reduktionismi oikein vai väärin. Jos uskot siihen, että kenttä on olemassa eikä vain väline, niin lukeudut kuitenkin selkeästi reduktionisteihin. Olen tässä olettanut että Sheldrake on täysin matematisoitavissa. Reduktionismin periaate voi kuitenkin toimia melkein samalla tavalla myös ilman matematiikkaa. Jos keksit todellisuutta kuvaavan tarinan, missä et tarvitse sitä, niin joku voi keksiä todellisuutta kuvaavan tarinaasi käänteen, missä sanotaan että ns. pienet asiat ja niiden oikeat käsitteet on ainoa, mitä tarinassa tarvitaan. Tai että ylipäänsä vain osa tarinasta on välttämätön ja muita pseudotarinoita syntyy epätarkkoina sille perustalle, mitä nämä todelliset tarinanosat tekevät (muiden tarinoiden esiintyminen missään ei sinänsä ole välttämätöntä).

David Bohm. Tästä kohtaa olen päätynyt myös kommentoimaan seuraavaa kohtaa tekstistäsi:

B:
"todellisuudessa on erilaisia hierakkisia tasoja jotka organisoivat alempaa"

Bohm on tehnyt pelkkää mikrotason reduktionismia koko elämänsä, ja kaikki mitä hänestä lähtee on sitä. Jos Bohm sanoo, että on olemassa esim. pilottiaalto ja pistehiukkanen ja näiden välinen vuorovaikutus, nämä molemmat ovat yhdessä se mikrotodellisuus, jolla voi selittää kaiken mitä todellisuudessa on. Ne ovat samanlaisia matemaattisia ideoita kuin mistä koko standardimalli koostuu, kunhan vertailussa otetaan kyynisen filosofinen kanta eikä aleta tekemään sinulle rakkaita matemaattisia nillityksiä. Sellaisessa mallissa kuin Bohm tai myöskin pelkkä tavallinen QM, voi olla vaikea hahmottaa aluksi, millainen on koko todellisuuden redusointi sellaiseksi kuin siinä sanotaan. Kun Bohm sanoo, että hiukkaseen vaikuttaa jostain pilottiaallon voima, tämä voima tai aalto ei ole todellisuuden kokonaan erillinen osa, vaan tähän aaltoon vaikuttaa koko muu hiukkasten joukko. Aalto on siis aivan samassa asemassa todellisuuden materiaalisissa tai realististen matemaattisten objektien pyörteissä, kuin (esim. Newtonin ja Maxwellin) elektroni ja protoni ovat samanlaisia asioita keskenään, kun kumpikin vaikuttaa toiseen. Kun näet esimerkin Bohmin teoriasta tai QM:stä, on usein tehty niin, että siinä malliin on laitettu läsnä pelkkä elektroni, etkä näe tämän perusteella mitään, mitä sinun pitäisi.

Pitää paikkansa että on olemassa binäärinen looginen totuus, että protoni ei ole elektroni, ja että edes elektroni ei ole välttämättä toinen elektroni. Vain tällä tavalla voi väittää, että pilottiaalto on loogisesti eri kuin Bohmin hiukkanen. Tästä binäärisyydestä puheen ollen, eikö Bohm juuri ole esittänyt että todellisuus on täysin kaksijakoinen ns. eksplisiittiseen ja implisiittiseen todellisuuteen? Kommentoi tätä kriittisesti. Minäkin voin kommentoida sitä siten, että tämä jako on täysin merkityksetöntä puhetta ontologisesti ja isoja kysymyksiä miettiessä (kun oikea iso vastaus on se, että molemmat objektit ovat matematiikkaa ja matematiikka on todellisuus). Se perustuu täysin sellaisiin samanlaisiin jakoihin kuin että QM:ssä on aaltofunktio, jota ei voi mitata (siten että koko aalto piirtyisi sinulle kuin meren pinta tai kuin sähköinen signaali näyttöön (missä tosin oskilloskooppikin on jotain, mikä perustuu miljardien elektronien lentämiseen sen vuoksi, että näkisit kentän muodon jossakin piirissä)), ja aivan erilaisen matematiikan kautta on olemassa mitattavat suureet (taaskin binäärisesti eri asioita). Bohm vain sanoo, että nämä asiat, mitä ei voida mitata voivat olla vielä lähempänä samanlaista objektin määritelmää, kuin mihin ollaan totuttu, eikä meiltä kätkettyjen asioiden tarvitse olla juuri todennäköisyyksiä ,jotka ovat tuossa yhdessä suhteessa mitattuihin asioihin. Samalla hän tietysti sanoo, että mitattava asia puolestaan menee käsitteenä ajassa taaksepäin sellaiseksi, että sen pitää olla hiukkanen ja sen muuttuja.

4

Lue lisää

Väitit myös että nämä kolme henkilöä ratkaisevat jotain. Mutta miten tämä ratkaisu muka näkyy? Mitä ratkaistavaa maailmassa edes on? Jos heidän ratkaisunsa ja sen valtavien seurausten esittäminen on hankalaa muuttaa tekstiksi tähän, niin eikö sen pitäisi olla yhtä helppoa/vaikeaa kuin esittää, että muu tiede ei ole ratkaissut (tapauksessa missä kaikki mitä sanot, on typerää, niin voi mm. jäädä ristiriita näiden kahden asian välille, että et pysty edes ylistämään toista siitä mitä toiselta puuttuu)?

B:
"ratkaisun joka liittyy alunperin Platonin filosofiaan ja ns. hermeettiseen ja idän kulttuurien perinteisiin"

Mitä samaa ne kaikki muka sisältävät? Ja mitä jos minä sanon, että Platonin filosofiassa oli ikuisia käsitteitä kuten geometriaa, ja standardimallissa on geometriaa. Idän kulttuuri keksi suuren osan matematiikasta, ja suuri osa matematiikasta on tarpeellista myös standardimallissa.

B:
"todellisuudessa on erilaisia hierakkisia tasoja jotka organisoivat alempaa aisti& mittaustason empiiristä todellisuutta"

Tässä lauseessa voi lukea, että reduktionismi on totta. Hierarkiat voidan määritellä eri hierarkioiksi, siten, että taso 'on totta' vs. se 'on vain illuusio'. Puhumattakaan siitä, että niillä olisi erona kokoskaala. Päätit myös valita muista riippuvaksi kaikkein makroskooppisimman tason (*)? Muissa tasojen määritelmissä voi tapahtua niin, että reduktionismi on tai ei ole olemassa täysin riippumattomasti siitä, miten esitetään tasoja. Ainoa tapaus, milloin ei ole reduktionismia, on sellainen missä 'molemmat tasot ovat totta ja riippumattomia toisistaan'. Toisten organisointi toisilla ei tarkoita, että ne ovat riippumattomia. Tässä voi olla kuitenkin pientä epämääräisyyttä, koska 200 v kokeelliset tulokset sanovat, että todellisuudessa olleet asiat lajiteltuina eri tasoihin eivät ole toisistaan täysin riippumattomia tasoja. Kaiken etsittävän epäreduktionismin määrä on jotain, mitä verrataan tähän, ja kärpäsistäkin tehtäisiin härkäsiä.

(*) Todellisuudessa ei ole tasoa nimeltä 'ainoa mitattu taso, joka on myös ainoa aistittu taso'. Ei makroskooopinen taso ole ainoa mitattu taso maailmassa, vaan mieti, mitä esim. Bohm on elämässään mitannut. Jos unohdetaan, että menit mainitsemaan aistit, niin silloin lauseesi koskee samanlaista jakoa kuin Bohmilla ja koko QM:ssä eli standardimallissa on. Standardimalli on siis tällöin se, mikä myös ratkaisee mieltäsi painavan ongelman. Katso kuitenkin seuraava kappale.

Asioiden organisoituminen ei tapahdu automaattisesti kehittämällä niistä erillisiä tasoja. Organisoituminen tapahtuisi sen perusteella, että se on matemaattisen mallin seuraus. Tämä seuraus on täysin riippumaton siitä, että onko kyseisen matemaattisen objektin tarkoitus olla mitattava kokeellisesti. Joten hierarkioidesi luonti sen käsitteen kanssa voi olla todella turhaa tekemistä, eikä mikään ei-mittailusta puhuminen tule selittämään yhtään mitään. Samalla voi olla olemassa miten monta tahansa versiota Bohmin systeemistä, missä kaikissa on molemmat tasot läsnä, mutta mallissa ei silti nähdä mitään organisoitumista (kuten suuria lisääntyviä molekyylejä), koska sen matematiikasta puuttuu vielä jokin oleellinen. SItä oleellista kannattaa muuten etsiä jostain sellaisesta matematiikasta (en puhu sen tyylilajista vaan sisällöstä, jota moni muukin tyyli voisi sisältää) kuin standardimalli, koska tämä malli on jotain, mitä tuhannet tiedemiehet ovat pitäneet sellaisena, joka kertoisi todellisuudesta, joka sisältää ne organisoituneet objektit, joita kaipasit (et tosin päädy tulokseen että tasoilla oli organisoitumiselle merkitystä, vaan organisoituminen esiintyy kuin yhdellä tasolla itselleen, mikä voi olla valtava kauhistus ja pääasiallisin syy sille, miksi vastustat mitään tiedettä tai suuntausta).

Levin käyttää sähkömagneettisia kenttiä? Niissä on paljon mitattavia asioita muiden asioiden lomassa. Sheldraken kentällä ei ole mitään määritelmää, missä se kuuluisi mihinkään erilaisten matemaattisten ja fyysisten asioiden joukkoon? Eli et voi väittää tietäväsi, että sitä ei voi mitata. Ensimmäisenä sitä tulisi kuitenkin verrata pimeään aineeseen, missä pimeän aineen hiukkanen on samanlainen QM-objekti kuin muutkin, ja sillä on mitattava paikkakoordinaatti. Jos otettaisiin Sheldraken kenttä eikä tehtäisi siitä fyysistä objektia, niin silloin kenttä imaistaisiin mieluiten mukaan johonkin uuteen hiukkasten liikeyhtälöön tai algoritmiin niille. Tällöin se ei saa olla missään tasossa.

5

Anonyymi kirjoitti:

Väitit myös että nämä kolme henkilöä ratkaisevat jotain. Mutta miten tämä ratkaisu muka näkyy? Mitä ratkaistavaa maailmassa edes on? Jos heidän ratkaisunsa ja sen valtavien seurausten esittäminen on hankalaa muuttaa tekstiksi tähän, niin eikö sen pitäisi olla yhtä helppoa/vaikeaa kuin esittää, että muu tiede ei ole ratkaissut (tapauksessa missä kaikki mitä sanot, on typerää, niin voi mm. jäädä ristiriita näiden kahden asian välille, että et pysty edes ylistämään toista siitä mitä toiselta puuttuu)?

B:
"ratkaisun joka liittyy alunperin Platonin filosofiaan ja ns. hermeettiseen ja idän kulttuurien perinteisiin"

Mitä samaa ne kaikki muka sisältävät? Ja mitä jos minä sanon, että Platonin filosofiassa oli ikuisia käsitteitä kuten geometriaa, ja standardimallissa on geometriaa. Idän kulttuuri keksi suuren osan matematiikasta, ja suuri osa matematiikasta on tarpeellista myös standardimallissa.

B:
"todellisuudessa on erilaisia hierakkisia tasoja jotka organisoivat alempaa aisti& mittaustason empiiristä todellisuutta"

Tässä lauseessa voi lukea, että reduktionismi on totta. Hierarkiat voidan määritellä eri hierarkioiksi, siten, että taso 'on totta' vs. se 'on vain illuusio'. Puhumattakaan siitä, että niillä olisi erona kokoskaala. Päätit myös valita muista riippuvaksi kaikkein makroskooppisimman tason (*)? Muissa tasojen määritelmissä voi tapahtua niin, että reduktionismi on tai ei ole olemassa täysin riippumattomasti siitä, miten esitetään tasoja. Ainoa tapaus, milloin ei ole reduktionismia, on sellainen missä 'molemmat tasot ovat totta ja riippumattomia toisistaan'. Toisten organisointi toisilla ei tarkoita, että ne ovat riippumattomia. Tässä voi olla kuitenkin pientä epämääräisyyttä, koska 200 v kokeelliset tulokset sanovat, että todellisuudessa olleet asiat lajiteltuina eri tasoihin eivät ole toisistaan täysin riippumattomia tasoja. Kaiken etsittävän epäreduktionismin määrä on jotain, mitä verrataan tähän, ja kärpäsistäkin tehtäisiin härkäsiä.

(*) Todellisuudessa ei ole tasoa nimeltä 'ainoa mitattu taso, joka on myös ainoa aistittu taso'. Ei makroskooopinen taso ole ainoa mitattu taso maailmassa, vaan mieti, mitä esim. Bohm on elämässään mitannut. Jos unohdetaan, että menit mainitsemaan aistit, niin silloin lauseesi koskee samanlaista jakoa kuin Bohmilla ja koko QM:ssä eli standardimallissa on. Standardimalli on siis tällöin se, mikä myös ratkaisee mieltäsi painavan ongelman. Katso kuitenkin seuraava kappale.

Asioiden organisoituminen ei tapahdu automaattisesti kehittämällä niistä erillisiä tasoja. Organisoituminen tapahtuisi sen perusteella, että se on matemaattisen mallin seuraus. Tämä seuraus on täysin riippumaton siitä, että onko kyseisen matemaattisen objektin tarkoitus olla mitattava kokeellisesti. Joten hierarkioidesi luonti sen käsitteen kanssa voi olla todella turhaa tekemistä, eikä mikään ei-mittailusta puhuminen tule selittämään yhtään mitään. Samalla voi olla olemassa miten monta tahansa versiota Bohmin systeemistä, missä kaikissa on molemmat tasot läsnä, mutta mallissa ei silti nähdä mitään organisoitumista (kuten suuria lisääntyviä molekyylejä), koska sen matematiikasta puuttuu vielä jokin oleellinen. SItä oleellista kannattaa muuten etsiä jostain sellaisesta matematiikasta (en puhu sen tyylilajista vaan sisällöstä, jota moni muukin tyyli voisi sisältää) kuin standardimalli, koska tämä malli on jotain, mitä tuhannet tiedemiehet ovat pitäneet sellaisena, joka kertoisi todellisuudesta, joka sisältää ne organisoituneet objektit, joita kaipasit (et tosin päädy tulokseen että tasoilla oli organisoitumiselle merkitystä, vaan organisoituminen esiintyy kuin yhdellä tasolla itselleen, mikä voi olla valtava kauhistus ja pääasiallisin syy sille, miksi vastustat mitään tiedettä tai suuntausta).

Levin käyttää sähkömagneettisia kenttiä? Niissä on paljon mitattavia asioita muiden asioiden lomassa. Sheldraken kentällä ei ole mitään määritelmää, missä se kuuluisi mihinkään erilaisten matemaattisten ja fyysisten asioiden joukkoon? Eli et voi väittää tietäväsi, että sitä ei voi mitata. Ensimmäisenä sitä tulisi kuitenkin verrata pimeään aineeseen, missä pimeän aineen hiukkanen on samanlainen QM-objekti kuin muutkin, ja sillä on mitattava paikkakoordinaatti. Jos otettaisiin Sheldraken kenttä eikä tehtäisi siitä fyysistä objektia, niin silloin kenttä imaistaisiin mieluiten mukaan johonkin uuteen hiukkasten liikeyhtälöön tai algoritmiin niille. Tällöin se ei saa olla missään tasossa.

5

Lue lisää

Reduktionismia ei vähennä se, että on taso, joka ohjaa (tms.) hiukkasten tason, joka sitten näyttää illuusiotasolta makroskooppisesti. Vaikka olisi taso, joka ohjaa karkeampaa tasoa, niin tätä karkeampaa olisi juuri ohjailun takia helppo pitää yhdessä tulkinnassa illuusiona (*), ja uusi tasosi olisi käytetty reduktio. Riippuen siitä, miten kytkeytymiset on tehty takaisin sinne piilotasoon. Oikea epäreduktionismi minusta olisi nimittäin sellainen, että mikrotasolla on teoria, mutta kaikki muuttujat tässä tason toiminnassa eivät ole sen tason muuttujia, vaan siellä esiintyy loppuun asti makrotason muuttuja, kuten sairaimmassa tapauksessa 'makroskooppisen kiinteän kappaleen keskipisteen sijainti'. Tällöin näiden keskinäinen malli on mahdotonta kutsua mikroskooppiseksi, jossa makroskooppinen on ylimääräistä ja eri tarkastelutasoa. Tämä erilainen muuttuja vaikuttaa vain mikrokappaleiden kautta ja se vaikuttaa vain liikkeisiin ja ikäänkuin voimiin, mitä koetaan. Malleja mitä todellisuus käyttää on kuin vain yksi (vaikka kiinteiden objektien löytäminen ja listaaminen ei käytännössä ole toimivaa). Seuraukset tästä eivät tee maailmasta mitenkään paradoksaalisempaa verrattuna normaaliin reduktionismiin, koska makroskooppiset kappaleet ja hiukkaset ovat edelleen määritelty vain kerran ja aina yhdessä.

(*) Kannattaa joskus miettiä kirjoittaessasi, että onko kaikki täysin kiinni tulkinnasta. Tämä on sen vastakohta, että lupasit meille, että tieto on kokeellista tietoa.

Epäreduktionisteja on toki aivan muunkinlaisia. Usein sen tarkoitus on olla kokonaan tieteen ulkopuolella. Idealismissa esim. valitaan yksi nimeltä annettu kohde eli tietoisuus ja sanotaan, että juuri sille ei voi tehdä mitään. Voisi tuntua, että idealistien epäreduktionismi olisi puhtaampi määritelmä vastustamaan reduktionismia verrattuna äskeiseen säätöön, mutta samalla se ei ole sitä, koska he vastustavat yhtä paljon esim. alkeishiukkasia kuin ns. emergenttejä fysiikan malleja. En ole mitenkään perillä, että mitä he useimmiten kuvittelevat kyseisen kohteen tekevän muiden asioiden kanssa, mutta eivät he ole kanssasi samaa mieltä, että sen tulisi jotenkin sekoittua aineen luonnonlakeihin. Tätä ennen jo olisin kuitenkin halunnut huomauttaa, että sinun tietoisuuden selityksesi on useimmiten ollut matertialistinen, ja tosiasiassa et tavoittele muuta kuin reduktionismia sille. Tai sitten vaihtoehtoisesti jotain epäselvempää fyysistä mallia kuten äskeistä. Kenelläkään ei ole kuitenkaan oikeaa tietoa siitä, kumpaa teoriasi on, ennenkuin sen matematiikka on kirjoitettu.

Parhaiten epäreduktionismia edustavat henkilöt ovat jotain, jotka uskovat esim. siihen että todellisuus on simulaatio, ja jossa ei esiinny välttämättä missään muodossa fyysistä informaatiota, joka pitäisi jotenkin varjella mikrotasolla ja muilla tasoilla. Jotkut vähemmän asioita spekuloivat mutta edelleen muita vähemmän objektiiviset ja realistiset materialistit ovat samanlaisia, ja heidät voi tunnistaa siitä, että heille luonnolaki ei esim. ole tärkeä käsite eikä mikään muukaan todellisuuden kuvailu. Kuten ettei ole oleellista väittää, että muuttuuko jokin laki jostain pois ja johonkin muuhun, vaan he reaaliajassakin ovat sitä mieltä, että mikään ei tuntuisi olevan niinkuin sellaisissa väitetään, minkä perustelu on jossain määrin ehkä tietoisuuden ongelma mutta yhtä tärkeänä myös se, että mittaustarkkuus jää aina vajaaksi ja yksittäinen hiukkanenkin voisi olla ns. mitä tahansa ja mahdollisesti aina jotain, mitä ihmiset eivät tule käsittämään.

Kun määritelmiä on näin monta, niin ehkä ei kannata käyttää vain yhtä sanaa, ja vain yhtä 1800-luvun piirrosta. Vain yksi näistä epäreduktionisteista olisi varmuudella seissyt sen takana.

Äskeisestä saadaan myös keskustelu siitä, että miten reduktionisti B on, kun kysytään häneltä, että eivätkö sinun tasosi ja kenttäsi toisissa tasoissa ole tehty sen varaan ja täyisn sitä varten, että ne varjelevat mikrotason fyysistä informaatiota? Koska miten ne muuten organisoisivat sen? Tämän lisäksi ole varma että tasosi itsessään sisältävät saavutettua informaatiota, josta ei luovuta. Kun muuten puhutaan tästä informaation varjelemisesta, niin vaikka informaatiota katoaa tai syntyy (kun se ja sen määrä on määritelty matemaattisesti), niin jos tätä tehdään systemaattisesti ja siten, että sillä informaation määränkin muuttamisella on kaikki ne välittömät seuraukset, mitä todellsuudeksi kutsutaan, niin kutsuisimme sitäkin samaksi informaation varjeluksi.

B:
"ja ne korkeammat tasot liittyvät kiinteästi siihen mitä kutsumme tietoisuudeksi, intentioksi ja luovuudeksi joista mikään ei ole havainto-objekti vaikka on jokaisen yksilön itse koettavissa."

En ole vieläkään saanut kuulla mitään siitä, että mitä sinä kutsut tietoisuudeksi. Tuo on mallissasi täysin täyttämätön kohta.

6

Anonyymi kirjoitti:

Reduktionismia ei vähennä se, että on taso, joka ohjaa (tms.) hiukkasten tason, joka sitten näyttää illuusiotasolta makroskooppisesti. Vaikka olisi taso, joka ohjaa karkeampaa tasoa, niin tätä karkeampaa olisi juuri ohjailun takia helppo pitää yhdessä tulkinnassa illuusiona (*), ja uusi tasosi olisi käytetty reduktio. Riippuen siitä, miten kytkeytymiset on tehty takaisin sinne piilotasoon. Oikea epäreduktionismi minusta olisi nimittäin sellainen, että mikrotasolla on teoria, mutta kaikki muuttujat tässä tason toiminnassa eivät ole sen tason muuttujia, vaan siellä esiintyy loppuun asti makrotason muuttuja, kuten sairaimmassa tapauksessa 'makroskooppisen kiinteän kappaleen keskipisteen sijainti'. Tällöin näiden keskinäinen malli on mahdotonta kutsua mikroskooppiseksi, jossa makroskooppinen on ylimääräistä ja eri tarkastelutasoa. Tämä erilainen muuttuja vaikuttaa vain mikrokappaleiden kautta ja se vaikuttaa vain liikkeisiin ja ikäänkuin voimiin, mitä koetaan. Malleja mitä todellisuus käyttää on kuin vain yksi (vaikka kiinteiden objektien löytäminen ja listaaminen ei käytännössä ole toimivaa). Seuraukset tästä eivät tee maailmasta mitenkään paradoksaalisempaa verrattuna normaaliin reduktionismiin, koska makroskooppiset kappaleet ja hiukkaset ovat edelleen määritelty vain kerran ja aina yhdessä.

(*) Kannattaa joskus miettiä kirjoittaessasi, että onko kaikki täysin kiinni tulkinnasta. Tämä on sen vastakohta, että lupasit meille, että tieto on kokeellista tietoa.

Epäreduktionisteja on toki aivan muunkinlaisia. Usein sen tarkoitus on olla kokonaan tieteen ulkopuolella. Idealismissa esim. valitaan yksi nimeltä annettu kohde eli tietoisuus ja sanotaan, että juuri sille ei voi tehdä mitään. Voisi tuntua, että idealistien epäreduktionismi olisi puhtaampi määritelmä vastustamaan reduktionismia verrattuna äskeiseen säätöön, mutta samalla se ei ole sitä, koska he vastustavat yhtä paljon esim. alkeishiukkasia kuin ns. emergenttejä fysiikan malleja. En ole mitenkään perillä, että mitä he useimmiten kuvittelevat kyseisen kohteen tekevän muiden asioiden kanssa, mutta eivät he ole kanssasi samaa mieltä, että sen tulisi jotenkin sekoittua aineen luonnonlakeihin. Tätä ennen jo olisin kuitenkin halunnut huomauttaa, että sinun tietoisuuden selityksesi on useimmiten ollut matertialistinen, ja tosiasiassa et tavoittele muuta kuin reduktionismia sille. Tai sitten vaihtoehtoisesti jotain epäselvempää fyysistä mallia kuten äskeistä. Kenelläkään ei ole kuitenkaan oikeaa tietoa siitä, kumpaa teoriasi on, ennenkuin sen matematiikka on kirjoitettu.

Parhaiten epäreduktionismia edustavat henkilöt ovat jotain, jotka uskovat esim. siihen että todellisuus on simulaatio, ja jossa ei esiinny välttämättä missään muodossa fyysistä informaatiota, joka pitäisi jotenkin varjella mikrotasolla ja muilla tasoilla. Jotkut vähemmän asioita spekuloivat mutta edelleen muita vähemmän objektiiviset ja realistiset materialistit ovat samanlaisia, ja heidät voi tunnistaa siitä, että heille luonnolaki ei esim. ole tärkeä käsite eikä mikään muukaan todellisuuden kuvailu. Kuten ettei ole oleellista väittää, että muuttuuko jokin laki jostain pois ja johonkin muuhun, vaan he reaaliajassakin ovat sitä mieltä, että mikään ei tuntuisi olevan niinkuin sellaisissa väitetään, minkä perustelu on jossain määrin ehkä tietoisuuden ongelma mutta yhtä tärkeänä myös se, että mittaustarkkuus jää aina vajaaksi ja yksittäinen hiukkanenkin voisi olla ns. mitä tahansa ja mahdollisesti aina jotain, mitä ihmiset eivät tule käsittämään.

Kun määritelmiä on näin monta, niin ehkä ei kannata käyttää vain yhtä sanaa, ja vain yhtä 1800-luvun piirrosta. Vain yksi näistä epäreduktionisteista olisi varmuudella seissyt sen takana.

Äskeisestä saadaan myös keskustelu siitä, että miten reduktionisti B on, kun kysytään häneltä, että eivätkö sinun tasosi ja kenttäsi toisissa tasoissa ole tehty sen varaan ja täyisn sitä varten, että ne varjelevat mikrotason fyysistä informaatiota? Koska miten ne muuten organisoisivat sen? Tämän lisäksi ole varma että tasosi itsessään sisältävät saavutettua informaatiota, josta ei luovuta. Kun muuten puhutaan tästä informaation varjelemisesta, niin vaikka informaatiota katoaa tai syntyy (kun se ja sen määrä on määritelty matemaattisesti), niin jos tätä tehdään systemaattisesti ja siten, että sillä informaation määränkin muuttamisella on kaikki ne välittömät seuraukset, mitä todellsuudeksi kutsutaan, niin kutsuisimme sitäkin samaksi informaation varjeluksi.

B:
"ja ne korkeammat tasot liittyvät kiinteästi siihen mitä kutsumme tietoisuudeksi, intentioksi ja luovuudeksi joista mikään ei ole havainto-objekti vaikka on jokaisen yksilön itse koettavissa."

En ole vieläkään saanut kuulla mitään siitä, että mitä sinä kutsut tietoisuudeksi. Tuo on mallissasi täysin täyttämätön kohta.

6

Lue lisää

Kun sanotaan, että tietoisuus ei ole havainto-objekti, tämän vertaaminen äskeiseen QM:ään vaatisi vähän enemmän tarkkuutta. Tyypillisesti lause 'X ei ole havainto-objekti' toteutuu yksinkertaisesti, jos 'X ei ole olemassa'. Reduktionismissa on jo kerrottu paljon asioita, joita ei ole olemassa ja jotka ovat illuusiota. Yritätkö viitata samaan olemassaolemisen lajiin, vai käytetäänkö QM:ssä olleita mitattujen suureiden määritelmiä, jotka ovat aina sekaisin keskenään?

'Tietoisuus on koettavissa' ei tarkoita mitään oikeasti tärkeää tietoa, joka olisi tutkittu todellisuudesta irti. Tietoisuus on vain ihmisten käyttämä sana. Se että et tiedä, mitä se tarkoittaa ja mitä sen kokeminen tarkoittaa, esim. verrattuna kaikkeen mitattuun tieteeseen, jättää täysin avoimeksi sen mahdollisuuden, että reduktionistiset tieteet ovat sellaisia, mitkä tulevat periaatteessa risteämään tämän toivomuksesi kanssa, että tietoisuutta ei pidettäisi mitattavien suureiden ilmiönä. Lisäksi jos sinulle kelpaa se, että tietoisuus on matemaattinen objekti, jota ei mitata, niin sinulla ei ollut mitään oikeaa valittamista tieteelle, joka käyttää sellaisia matemaattisia objekteja muuallakin. Näiden mitattavien ja ei mitattavien matematiikkojen olemassaolo oli tässä siis jotain, millä asioiden vertailu keskenään on jotenkin määritelty. Mutta tietoisuuteen käytettynä siinä on vielä kaikki spekulatiivista.

Voitaisiin yhtä hyvin argumentoida, että matemaattinen todistus ei ole havainto-objekti vaikka sen on kokenut. Kaikki sanat millä ei ole havainto-objektin asemaa asiassa nimeltä standardimalli ('perinnehäät', 'perinnehäissä alkoholiin sammumisen jälkeinen viikon mittainen häpeän tunne') ei tarvitse alkaa filosofisoida joksikin, mikä on toisella tasolla ja hallitsee juuri ainetta, vaan parempi filosofia voi olla jokin muu olemassaolon selitys, eli ontologia tms. ja sen lisäksi selitys kokemuksista, joka on vähän kriittisempi sen suhteen, että minkä voi väittää olevan olemassa ja minkä ei.

B:
"Luonto toimii samantapaisesti kuin uuden tekniikan kehittäjä oivaltaa jonkun idean joka voisi olla sovellettavissa käytännön tasolla ja aloittaa kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja"

Reduktionisti sanoisi juurikin näin, kun hän puhuu niistä normaaleista teknologioista. Koska mitään ihmistä tai tietoisuutta ei ole olemassa kuin illuusiona, niin on yhtä hyvin sanottu, että luonto kehittää teknologiat eteenpäin. Tähän verraten jos olisi oltava erilaisia luonnonlakeja ja jopa kokeiltava niitä, niin tämä on kuten ylläkin vain kiinni korkeammasta matematiikasta. Sen matematiikan objektit ovat reduktio. Eli mikään tässä ei ole keskustelua reduktionismin puolesta tai vastaan, tai siitä mikä esiintyy tai ei esiinny reduktionismissa.

B:
"Tällä tavalla todellisuus aktualisoituu ideoiden (muotokenttien) tasolta aistitason aineellisiksi objekteiksi ja sama periaate toimii myös luonnossa."

Aktuaalisuus on paljon merkityksettömämpi asia kuin mitä oli perimmäisesti olemassa sitä ennen. Aktuaalisuus on siis sitä, mikä on lähempänä meidän matematiikaamme. Ei ole mitään syytä, miksi kaikki ei aktualisoituisi hiukkasina ja aika-avaruuksina (sanon sen siksi että sinun ei pidä aktualisoida mitään sellaisesta kentästä, minkä havaitut objektit tarvitsevat joka hetki tietääkseen, mitä ne tekevät ja jos puhut eri todellsuuden versioista, niin silloin on aktualisoitava eri kenttiäkin). Ainakaan sinulla ei ole kokeelliisesta tiedosta syntynyttä tarvetta tehdä mitään muuta korkean matematiikan versioita kuin sellainen, missä aktualisoitumiset ovat näitä. Voit kuitenkin verrata sellaista 'kenttää' mikä aktualisoi pelkkiä subjektien mielikuvia sellaiseen joka tekee jotain oikeasti. Jos se ei ole matemaatinen formalismi, joka tekee jotain, niin siitä ei varmaan tarvitse keskustella mitenkään, koska tietoa luonnosta ja sen teoista ei oikeasti olisi olemassa. Tuota mitä teet sanotaan tiedon arvioinnissa myös antropomorfismiksi.

Heitän haasteen, että et voi esittää yhtään ideaa kentillä. Tämä on samankaltainen asia, mistä syytit standardimallia, että se ei pystyisi johonkin todella kompleksiseen asiaan. Esitä siis jotain kompleksista ideaa, kuten 'perinnehäät' käyttäen pelkkiä kenttiä. Tyhmintä tässä kaikessa on se, että puhut asiasta, mikä on kuin reduktionismi, mutta et tunnusta sitä. Olet vanhojen kirjoituksien perusteella ajatellut kenttiä, jotka ovat liian yksinkertaisia tehdäkseen millekään asialle mitään organisoivaa tai ollakseen minkään havaitun todellisuuden kaltainen muotokuva. Jos siis väittäisit, että voit tehdä reduktionismin, joka ei ole niin kompleksinen kuin standardimalli, niin tässä ei olisi mitään positiivista.

7

Anonyymi kirjoitti:

Kun sanotaan, että tietoisuus ei ole havainto-objekti, tämän vertaaminen äskeiseen QM:ään vaatisi vähän enemmän tarkkuutta. Tyypillisesti lause 'X ei ole havainto-objekti' toteutuu yksinkertaisesti, jos 'X ei ole olemassa'. Reduktionismissa on jo kerrottu paljon asioita, joita ei ole olemassa ja jotka ovat illuusiota. Yritätkö viitata samaan olemassaolemisen lajiin, vai käytetäänkö QM:ssä olleita mitattujen suureiden määritelmiä, jotka ovat aina sekaisin keskenään?

'Tietoisuus on koettavissa' ei tarkoita mitään oikeasti tärkeää tietoa, joka olisi tutkittu todellisuudesta irti. Tietoisuus on vain ihmisten käyttämä sana. Se että et tiedä, mitä se tarkoittaa ja mitä sen kokeminen tarkoittaa, esim. verrattuna kaikkeen mitattuun tieteeseen, jättää täysin avoimeksi sen mahdollisuuden, että reduktionistiset tieteet ovat sellaisia, mitkä tulevat periaatteessa risteämään tämän toivomuksesi kanssa, että tietoisuutta ei pidettäisi mitattavien suureiden ilmiönä. Lisäksi jos sinulle kelpaa se, että tietoisuus on matemaattinen objekti, jota ei mitata, niin sinulla ei ollut mitään oikeaa valittamista tieteelle, joka käyttää sellaisia matemaattisia objekteja muuallakin. Näiden mitattavien ja ei mitattavien matematiikkojen olemassaolo oli tässä siis jotain, millä asioiden vertailu keskenään on jotenkin määritelty. Mutta tietoisuuteen käytettynä siinä on vielä kaikki spekulatiivista.

Voitaisiin yhtä hyvin argumentoida, että matemaattinen todistus ei ole havainto-objekti vaikka sen on kokenut. Kaikki sanat millä ei ole havainto-objektin asemaa asiassa nimeltä standardimalli ('perinnehäät', 'perinnehäissä alkoholiin sammumisen jälkeinen viikon mittainen häpeän tunne') ei tarvitse alkaa filosofisoida joksikin, mikä on toisella tasolla ja hallitsee juuri ainetta, vaan parempi filosofia voi olla jokin muu olemassaolon selitys, eli ontologia tms. ja sen lisäksi selitys kokemuksista, joka on vähän kriittisempi sen suhteen, että minkä voi väittää olevan olemassa ja minkä ei.

B:
"Luonto toimii samantapaisesti kuin uuden tekniikan kehittäjä oivaltaa jonkun idean joka voisi olla sovellettavissa käytännön tasolla ja aloittaa kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja"

Reduktionisti sanoisi juurikin näin, kun hän puhuu niistä normaaleista teknologioista. Koska mitään ihmistä tai tietoisuutta ei ole olemassa kuin illuusiona, niin on yhtä hyvin sanottu, että luonto kehittää teknologiat eteenpäin. Tähän verraten jos olisi oltava erilaisia luonnonlakeja ja jopa kokeiltava niitä, niin tämä on kuten ylläkin vain kiinni korkeammasta matematiikasta. Sen matematiikan objektit ovat reduktio. Eli mikään tässä ei ole keskustelua reduktionismin puolesta tai vastaan, tai siitä mikä esiintyy tai ei esiinny reduktionismissa.

B:
"Tällä tavalla todellisuus aktualisoituu ideoiden (muotokenttien) tasolta aistitason aineellisiksi objekteiksi ja sama periaate toimii myös luonnossa."

Aktuaalisuus on paljon merkityksettömämpi asia kuin mitä oli perimmäisesti olemassa sitä ennen. Aktuaalisuus on siis sitä, mikä on lähempänä meidän matematiikaamme. Ei ole mitään syytä, miksi kaikki ei aktualisoituisi hiukkasina ja aika-avaruuksina (sanon sen siksi että sinun ei pidä aktualisoida mitään sellaisesta kentästä, minkä havaitut objektit tarvitsevat joka hetki tietääkseen, mitä ne tekevät ja jos puhut eri todellsuuden versioista, niin silloin on aktualisoitava eri kenttiäkin). Ainakaan sinulla ei ole kokeelliisesta tiedosta syntynyttä tarvetta tehdä mitään muuta korkean matematiikan versioita kuin sellainen, missä aktualisoitumiset ovat näitä. Voit kuitenkin verrata sellaista 'kenttää' mikä aktualisoi pelkkiä subjektien mielikuvia sellaiseen joka tekee jotain oikeasti. Jos se ei ole matemaatinen formalismi, joka tekee jotain, niin siitä ei varmaan tarvitse keskustella mitenkään, koska tietoa luonnosta ja sen teoista ei oikeasti olisi olemassa. Tuota mitä teet sanotaan tiedon arvioinnissa myös antropomorfismiksi.

Heitän haasteen, että et voi esittää yhtään ideaa kentillä. Tämä on samankaltainen asia, mistä syytit standardimallia, että se ei pystyisi johonkin todella kompleksiseen asiaan. Esitä siis jotain kompleksista ideaa, kuten 'perinnehäät' käyttäen pelkkiä kenttiä. Tyhmintä tässä kaikessa on se, että puhut asiasta, mikä on kuin reduktionismi, mutta et tunnusta sitä. Olet vanhojen kirjoituksien perusteella ajatellut kenttiä, jotka ovat liian yksinkertaisia tehdäkseen millekään asialle mitään organisoivaa tai ollakseen minkään havaitun todellisuuden kaltainen muotokuva. Jos siis väittäisit, että voit tehdä reduktionismin, joka ei ole niin kompleksinen kuin standardimalli, niin tässä ei olisi mitään positiivista.

7

Lue lisää

B:
"Koska tätä muotokenttien tasoa voi kokea ennen sen aktualisoitumista ns. aineelliselle tasolla niin tulevaisuuden tapahtumia voi jossain määrin ennakoida esim. kaukokatselun avulla yms. intuitiivisilla metodeilla."

Miksi muotokenttä sisältää tulevaisuuden eikä sitä aikaa, mikä nyt on menossa? Jos ajalla ei ole mitään väliä, niin miksi et voi kokea aineellisia objekteja kokemalla niiden tulevaisuutta? Koska varmasti aineellinen objekti on kokemuspiirissäsi vahvemmin läsnä. Mistä joku sai päähänsä sen, missä ajassa muotokenttä nyt on ja että sillä näkee tulevaisuuden? Jos oli vain olemassa kokemus, että näki tulevaisuuden, niin entä jos hän erehtyi siitä, mitä oli kokemassa, ja itseasiassa hän koki tulevaisuuden siksi, että tulevaisuus oli koettavissa aineobjekteista?

Jos muotokenttä sisältää kaikki tämän maailman tapahtumat, niin sen määritelmä ei ole organisoida ja ohjata tätä maailmaa tai esim. Bohmin pilottiaalto. Ohjaus vaatii yrittämistä ja pakottamista johonkin muutokseen eikä mallina keikistelemistä. Lisäksi kun informaatio on täysin toisen informaation kopio, niin kyseessä on sama objekti, jonka voi laittaa jokaiseen samaan filosofiseen kategoriaan. Tekstisi sisältö olisi että aineellisen tason objekteilla on reduktio informaatioksi, jota saa sanoa muotokentäksi, ja ajatella kenttänä ja joka toimii kuin kenttä, koska se toimii aivan samoin ja esittää samaa asiaa kuin kenen tahansa muun reduktio aineellisesta tasosta. Jos muotokentän kokee esim. kokonaan, niin se on lähempänä mitattujen suureiden määritelmää kuin pilottiaallon.

Fysikalismin olisi todella helppo selittää tulevaisuuden kokeminen harvinaisena ilmiönä, vaikka se ei olisi edes alkanut selittämään, mitä kokemus tai tietoisuus on. Se voi nimittäin sanoa, että kokemuksessa on ainakin tietty informaatiosisältö joka on hiukkasissa aivoissa. Sitten joskus hiukkasten informaatio tulee satunnaisesti (ilman ulkoisia ärsykkeitä, jotka olisivat lopputuloksen kanssa koherentteja) muotoon, joka on sama kuin tietyn asian ajattelu, joka olisi mitä tahansa jollain hetkellä tapahtuvaa. Jos henkilö joskus kokee sellaisen samanlaisen informaation tavanomaista kautta, hän kokee asian, jonka hän mielestään koki jo kerran. Jos kyseessä ei ole profeetta, joka kirjoittaa kaiken ylös, niin tällainen väite voi olla myös valemuisto, eli jonkun oikean kokemuksen aikana voisi syntyä satunnaisesti informaatio siitäkin, että sellainen asia koettiin jo ennen.

Väitätkö sillä tavalla, että tietoisuus voi päättää minkä tahansa hetken ja paikan mistä tahansa? Eikö muotokentällä ole muotoa aika-avaruudelle, joka vaatisi että muotokentässä liikkuva asia liikkuu liian hitaasti päästäkseen mihinkään lyhyessä ajassa? Vai tarkoitatko että senkin jälkeen, kun olet tehnyt muotokentän, et vieläkään tiedä, mitä tietoisuus tarkoittaa, ja siksi muotokentällä tuskin on mitään tekemistä sen kanssa, miten tietoisuus tekee asioita (kuten mennä muotokentässä mihin tahansa)? Miksi se ei mennyt mihin tahansa lukemaan tavallisia kenttiä, kun niitä se jo lukee muutenkin?

B:
"Aika ei ole siis lineaarista eikä kausaliteetti ole yksitasoista. Kaikki tieteiden paradigmat ovat täysin väärin hahmotettuja."

Tässä pitäisi tietää tarkemmin, mikä on systeemisi aika. Se että voin pitää elektronia-1 tilassa X tänään ja toista elektronia-2 tilassa Y, minkä jälkeen muutan huomenna elektronin-1 tasan tilaan Y, jolloin elektroni-2 oli jo päivää ennen se, mitä elektronista-1 tuli, ei tarkoita, että aika olisi ollut mitenkään erikoinen. Sinun on jotenkin väitettävä, että miksi ei ole sattumaa, että muotokenttä on aina sitä, mitä muu maailma on myöhemmin. Tulevaisuutta katsovat ihmiset eivät välttämättä riko yhtään mitään ajan periaatetta hekään, mutta ehkä tärkeämpää on se, että se mitä saisit aikaan tulevaisuutta katsovilla ihmisillä, jotka rikkovat jotain, ei ole jotain mitä voi vain kuvailla ylimalkaisesti 'epälineaariseksi ajaksi'. Tällä hetkellä mitä pitäisi väittää, on että sinun mallisi on pelkkä paradoksi, joka ei toimi. Sitten kun joku näkee muotokentässä jotakin ja estää sen toteutumisen. (Eikä (epä)lineaarisuus ole asia, millä kuvaillaan aikaparadokseja tai muutetaan malleja järjellä sallituiksi erikoismalleiksi).

Onko mielessäsi käynyt pitkään aikaan se, että todellisuuden ajan tasojen jne. pitäisi näyttäytyä sellaisiksi jossain kokeessa? Se ei ehkä ole tehnyt sitä, koska et ole hahmotellut mitään tämän ajan toimimisista matemaattisella tavalla. Mutta millä perusteella aika olisi pelkkä esim. kokemus ja mielikuva eikä lainkaan matemaattinen? (Mutta voisi siltikin kysyä, että jos maailmassa on jotain ajan epäobjektiivista käytöstä, niin miksi objektiivinen koe ja oletettu objektiivinen tulos ei ole ristiriidassa todellisuuden kanssa edes kerran?)

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Koska tätä muotokenttien tasoa voi kokea ennen sen aktualisoitumista ns. aineelliselle tasolla niin tulevaisuuden tapahtumia voi jossain määrin ennakoida esim. kaukokatselun avulla yms. intuitiivisilla metodeilla."

Miksi muotokenttä sisältää tulevaisuuden eikä sitä aikaa, mikä nyt on menossa? Jos ajalla ei ole mitään väliä, niin miksi et voi kokea aineellisia objekteja kokemalla niiden tulevaisuutta? Koska varmasti aineellinen objekti on kokemuspiirissäsi vahvemmin läsnä. Mistä joku sai päähänsä sen, missä ajassa muotokenttä nyt on ja että sillä näkee tulevaisuuden? Jos oli vain olemassa kokemus, että näki tulevaisuuden, niin entä jos hän erehtyi siitä, mitä oli kokemassa, ja itseasiassa hän koki tulevaisuuden siksi, että tulevaisuus oli koettavissa aineobjekteista?

Jos muotokenttä sisältää kaikki tämän maailman tapahtumat, niin sen määritelmä ei ole organisoida ja ohjata tätä maailmaa tai esim. Bohmin pilottiaalto. Ohjaus vaatii yrittämistä ja pakottamista johonkin muutokseen eikä mallina keikistelemistä. Lisäksi kun informaatio on täysin toisen informaation kopio, niin kyseessä on sama objekti, jonka voi laittaa jokaiseen samaan filosofiseen kategoriaan. Tekstisi sisältö olisi että aineellisen tason objekteilla on reduktio informaatioksi, jota saa sanoa muotokentäksi, ja ajatella kenttänä ja joka toimii kuin kenttä, koska se toimii aivan samoin ja esittää samaa asiaa kuin kenen tahansa muun reduktio aineellisesta tasosta. Jos muotokentän kokee esim. kokonaan, niin se on lähempänä mitattujen suureiden määritelmää kuin pilottiaallon.

Fysikalismin olisi todella helppo selittää tulevaisuuden kokeminen harvinaisena ilmiönä, vaikka se ei olisi edes alkanut selittämään, mitä kokemus tai tietoisuus on. Se voi nimittäin sanoa, että kokemuksessa on ainakin tietty informaatiosisältö joka on hiukkasissa aivoissa. Sitten joskus hiukkasten informaatio tulee satunnaisesti (ilman ulkoisia ärsykkeitä, jotka olisivat lopputuloksen kanssa koherentteja) muotoon, joka on sama kuin tietyn asian ajattelu, joka olisi mitä tahansa jollain hetkellä tapahtuvaa. Jos henkilö joskus kokee sellaisen samanlaisen informaation tavanomaista kautta, hän kokee asian, jonka hän mielestään koki jo kerran. Jos kyseessä ei ole profeetta, joka kirjoittaa kaiken ylös, niin tällainen väite voi olla myös valemuisto, eli jonkun oikean kokemuksen aikana voisi syntyä satunnaisesti informaatio siitäkin, että sellainen asia koettiin jo ennen.

Väitätkö sillä tavalla, että tietoisuus voi päättää minkä tahansa hetken ja paikan mistä tahansa? Eikö muotokentällä ole muotoa aika-avaruudelle, joka vaatisi että muotokentässä liikkuva asia liikkuu liian hitaasti päästäkseen mihinkään lyhyessä ajassa? Vai tarkoitatko että senkin jälkeen, kun olet tehnyt muotokentän, et vieläkään tiedä, mitä tietoisuus tarkoittaa, ja siksi muotokentällä tuskin on mitään tekemistä sen kanssa, miten tietoisuus tekee asioita (kuten mennä muotokentässä mihin tahansa)? Miksi se ei mennyt mihin tahansa lukemaan tavallisia kenttiä, kun niitä se jo lukee muutenkin?

B:
"Aika ei ole siis lineaarista eikä kausaliteetti ole yksitasoista. Kaikki tieteiden paradigmat ovat täysin väärin hahmotettuja."

Tässä pitäisi tietää tarkemmin, mikä on systeemisi aika. Se että voin pitää elektronia-1 tilassa X tänään ja toista elektronia-2 tilassa Y, minkä jälkeen muutan huomenna elektronin-1 tasan tilaan Y, jolloin elektroni-2 oli jo päivää ennen se, mitä elektronista-1 tuli, ei tarkoita, että aika olisi ollut mitenkään erikoinen. Sinun on jotenkin väitettävä, että miksi ei ole sattumaa, että muotokenttä on aina sitä, mitä muu maailma on myöhemmin. Tulevaisuutta katsovat ihmiset eivät välttämättä riko yhtään mitään ajan periaatetta hekään, mutta ehkä tärkeämpää on se, että se mitä saisit aikaan tulevaisuutta katsovilla ihmisillä, jotka rikkovat jotain, ei ole jotain mitä voi vain kuvailla ylimalkaisesti 'epälineaariseksi ajaksi'. Tällä hetkellä mitä pitäisi väittää, on että sinun mallisi on pelkkä paradoksi, joka ei toimi. Sitten kun joku näkee muotokentässä jotakin ja estää sen toteutumisen. (Eikä (epä)lineaarisuus ole asia, millä kuvaillaan aikaparadokseja tai muutetaan malleja järjellä sallituiksi erikoismalleiksi).

Onko mielessäsi käynyt pitkään aikaan se, että todellisuuden ajan tasojen jne. pitäisi näyttäytyä sellaisiksi jossain kokeessa? Se ei ehkä ole tehnyt sitä, koska et ole hahmotellut mitään tämän ajan toimimisista matemaattisella tavalla. Mutta millä perusteella aika olisi pelkkä esim. kokemus ja mielikuva eikä lainkaan matemaattinen? (Mutta voisi siltikin kysyä, että jos maailmassa on jotain ajan epäobjektiivista käytöstä, niin miksi objektiivinen koe ja oletettu objektiivinen tulos ei ole ristiriidassa todellisuuden kanssa edes kerran?)

8

Lue lisää

B:
"Potentiaalien taso tuottaa kaiken tulevaisuuden aktualisoitumisen on ainoa olennainen koska kaikki empiirisesti havaittu on aina jo menneisyyttä johon ei voi enää vaikuttaa."

Oliko tieteessä jotain epäolennaista sanottu potentiaalien tasosta, jonka keksit vasta tänään? Mallin hahmottamiseksi siinä on olennaista kaikki, mikä siihen kuuluu. Kuten jos haluaa hahmottaa, miksi aineelliset objektit eivät tee mitään ennen kenttääsi, niin täytyy kertoa mahdollisimman passiivisen aineen teoria. Jos teet tässä jonkin tärkeämpiin asioihin, niin samalla tavalla kuin yllä puhuin informaatioiden identtisyydestä, niin kaikki tämä ei-merkityksellisyys viittaa siihen, että oikeasti teoriaasi ei tarvitse tehdä kahdella tasolla, vaan riittää kun mallintaa yhdellä tasolla sen informaation, mitä tietää tarvitsevansa.

Ehkä keskustelumme pitäisi mennä siihen, että ajatteletko että maailmaa koskeva informaatio on helpompi sijoittaa kenttäsi tasoon, koska siitä ei siellä tehdä matemaattista esitystä (joko ollenkaan tai sitten tehdään kuten seuraavassa)? Jos se on olemassa siellä aina, niin se on kuin blokkiuniversumi kaikilla avaruuden ja ajan tapahtumilla. Voit väittää että tapahtumien sijainti ja suhde on aivan mitä tahansa, ja niillä ei ole yhtälöitä tai algoritmeja, koska sellainen on ylimääräistä verrattuna tähän äärettömään muistiin, joka vain muistaa, mitä pitää olla seuraavaksi. Tämä on yksitasoinen käsitys todellisuudesta eikä siinä ole mitään toisiaan ohjailevia asioita. Se että sanoo ettei tarvitse matematiikkaa, ei kuitenkaan tarvitse sitä, että keksit toisia tasoja. Siinäkin kohdassa kun sanoit, ettei aineellisten objektien taso tee mitään itse, olet tehnyt väitteen siitä, miten sen matematiikkaa ei kuin ole. Eli otat outoja kantoja asioihin riippumatta ohjaustasostasikin (mikä taaskin tekee vähän outoa siitä, että käskit pitämään sitä oleellisena).

B:
"Kvanttifysiikan todennäköisyysaallot ovat aktuaalisen ja potentiaalisen tason rajapinta."

Näitä aaltoja ei ole olemassa Bohmin teoriassa tai ne eivät ole todennäköisyyttä. Toimit todennäköisesti aivan väärin ja esität ristiriidassa keskenään olevia todellisuuden osia. Jos haluat tämän maailman kopion toiseen tasoon, niin voit väittää, että tämä maailma koostuu aaltofunktioista, ja siksi toisenkin tason informaation pitää sisältää aaltofunktioita. Tämä ei mitenkään poikkea muista vaihtoehdoista määritellä maailma ja kopioida sitä toiseen tasoon, joten ei ole olemassa mitään rajapintaa. Jos et halua kopioida mitään, ja haluat vain tason, jossa on jotain ja joka organisoi, koska vuorovaikuttaa tämän maailman kanssa, niin silloin sinun on melkein pakko sanoa, että tämä maailma on esim. tehty aaltofunktioista, ja toinen tasosi on jotain muuta/samaa. Tässä aaltofunktion määritelmä on olla tämä maailma eikä raja. Jos esität aaltofunktion lisäksi mitään muuta täksi maailmaksi, niin Occamin partaterä tekee paremman version mallistasi (*). Äskeisen blokkiavaruuden objektit, jos ne pitää objekteiksi muuttaa eikä ajatella subjektiivisina kokemuksina, voivat olla hiukkasia hiukkasina tai jonakin mikä antaa havaintotietoa.

(*) Se olisi kuitenkin mahdollisesti aito keskustelu aiheesta nimeltä reduktionismi. Tämän 'B:n kesäreduktionismit' -tekstin sijaan.

B:
"Schrödingerin aaltofunktio on liian suppea kuvailemaan koko todellisuutta ja kaikki olemassaolevat kvanttifysiikan tulkinnat ovat vähintään puutteellisia."

Aaltofunktioon, joka tarkoittaa yhden hiukkasen sijasta mitä tahansa kvanttitilan esitystä, voi laittaa äärettömän verran informaatiota millä tahansa mittarilla. Miten paljon informaatiota pitää olla ja teitkö väitteesi informaation määrää laskemalla vai jotenkin muutoin? Relativistisessa QM:ssä aaltofunktiota ei ole tai se ei ole Schrödingerin. Matemaattisen objektin sijasta kannattaa arvostella dynamiikkaa eli liikeyhtälöitä ja vuorovaikutuksia, jolloin informaatio joko muistuttaa koetulosta tai sitten ei. Arvioi lisäksi aikaa ja avaruutta. Matemaattisessa objektissa kannattaa arvostella sitä, onko se funktio koordinaateista kompleksiluvuksi vai jotain muuta. Lisäksi kannattaa arvostella kuinka paljon näitä voidaan tarjota erilaisia vai ovatko ne tarpeen. Lopuksi kannattaa arvioida formalismi eli se miten on tehty jonkun tarkoitus. Kuten tässä on tullut esiin esim. se että miten on olemassa mitattu asia ja aaltofunktio.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Potentiaalien taso tuottaa kaiken tulevaisuuden aktualisoitumisen on ainoa olennainen koska kaikki empiirisesti havaittu on aina jo menneisyyttä johon ei voi enää vaikuttaa."

Oliko tieteessä jotain epäolennaista sanottu potentiaalien tasosta, jonka keksit vasta tänään? Mallin hahmottamiseksi siinä on olennaista kaikki, mikä siihen kuuluu. Kuten jos haluaa hahmottaa, miksi aineelliset objektit eivät tee mitään ennen kenttääsi, niin täytyy kertoa mahdollisimman passiivisen aineen teoria. Jos teet tässä jonkin tärkeämpiin asioihin, niin samalla tavalla kuin yllä puhuin informaatioiden identtisyydestä, niin kaikki tämä ei-merkityksellisyys viittaa siihen, että oikeasti teoriaasi ei tarvitse tehdä kahdella tasolla, vaan riittää kun mallintaa yhdellä tasolla sen informaation, mitä tietää tarvitsevansa.

Ehkä keskustelumme pitäisi mennä siihen, että ajatteletko että maailmaa koskeva informaatio on helpompi sijoittaa kenttäsi tasoon, koska siitä ei siellä tehdä matemaattista esitystä (joko ollenkaan tai sitten tehdään kuten seuraavassa)? Jos se on olemassa siellä aina, niin se on kuin blokkiuniversumi kaikilla avaruuden ja ajan tapahtumilla. Voit väittää että tapahtumien sijainti ja suhde on aivan mitä tahansa, ja niillä ei ole yhtälöitä tai algoritmeja, koska sellainen on ylimääräistä verrattuna tähän äärettömään muistiin, joka vain muistaa, mitä pitää olla seuraavaksi. Tämä on yksitasoinen käsitys todellisuudesta eikä siinä ole mitään toisiaan ohjailevia asioita. Se että sanoo ettei tarvitse matematiikkaa, ei kuitenkaan tarvitse sitä, että keksit toisia tasoja. Siinäkin kohdassa kun sanoit, ettei aineellisten objektien taso tee mitään itse, olet tehnyt väitteen siitä, miten sen matematiikkaa ei kuin ole. Eli otat outoja kantoja asioihin riippumatta ohjaustasostasikin (mikä taaskin tekee vähän outoa siitä, että käskit pitämään sitä oleellisena).

B:
"Kvanttifysiikan todennäköisyysaallot ovat aktuaalisen ja potentiaalisen tason rajapinta."

Näitä aaltoja ei ole olemassa Bohmin teoriassa tai ne eivät ole todennäköisyyttä. Toimit todennäköisesti aivan väärin ja esität ristiriidassa keskenään olevia todellisuuden osia. Jos haluat tämän maailman kopion toiseen tasoon, niin voit väittää, että tämä maailma koostuu aaltofunktioista, ja siksi toisenkin tason informaation pitää sisältää aaltofunktioita. Tämä ei mitenkään poikkea muista vaihtoehdoista määritellä maailma ja kopioida sitä toiseen tasoon, joten ei ole olemassa mitään rajapintaa. Jos et halua kopioida mitään, ja haluat vain tason, jossa on jotain ja joka organisoi, koska vuorovaikuttaa tämän maailman kanssa, niin silloin sinun on melkein pakko sanoa, että tämä maailma on esim. tehty aaltofunktioista, ja toinen tasosi on jotain muuta/samaa. Tässä aaltofunktion määritelmä on olla tämä maailma eikä raja. Jos esität aaltofunktion lisäksi mitään muuta täksi maailmaksi, niin Occamin partaterä tekee paremman version mallistasi (*). Äskeisen blokkiavaruuden objektit, jos ne pitää objekteiksi muuttaa eikä ajatella subjektiivisina kokemuksina, voivat olla hiukkasia hiukkasina tai jonakin mikä antaa havaintotietoa.

(*) Se olisi kuitenkin mahdollisesti aito keskustelu aiheesta nimeltä reduktionismi. Tämän 'B:n kesäreduktionismit' -tekstin sijaan.

B:
"Schrödingerin aaltofunktio on liian suppea kuvailemaan koko todellisuutta ja kaikki olemassaolevat kvanttifysiikan tulkinnat ovat vähintään puutteellisia."

Aaltofunktioon, joka tarkoittaa yhden hiukkasen sijasta mitä tahansa kvanttitilan esitystä, voi laittaa äärettömän verran informaatiota millä tahansa mittarilla. Miten paljon informaatiota pitää olla ja teitkö väitteesi informaation määrää laskemalla vai jotenkin muutoin? Relativistisessa QM:ssä aaltofunktiota ei ole tai se ei ole Schrödingerin. Matemaattisen objektin sijasta kannattaa arvostella dynamiikkaa eli liikeyhtälöitä ja vuorovaikutuksia, jolloin informaatio joko muistuttaa koetulosta tai sitten ei. Arvioi lisäksi aikaa ja avaruutta. Matemaattisessa objektissa kannattaa arvostella sitä, onko se funktio koordinaateista kompleksiluvuksi vai jotain muuta. Lisäksi kannattaa arvostella kuinka paljon näitä voidaan tarjota erilaisia vai ovatko ne tarpeen. Lopuksi kannattaa arvioida formalismi eli se miten on tehty jonkun tarkoitus. Kuten tässä on tullut esiin esim. se että miten on olemassa mitattu asia ja aaltofunktio.

9

Lue lisää

B:
"Sama periaate toimii evoluutiossa: mutaatiot ovat ideoiden kokeilua käytännön tasolla ja luonnonvalinta jättää vain elinkelpoiset ideat jäljelle eli kyse ei ole päämäärättömästä satunnaisesta prosessista vaan äärimmäisen teleologisesta mallista joka ottaa huomioon koko lokaalin ekosysteemin tarpeet."

Ei ole minusta kovin teleologista kokeilla asioita, jotka eivät toimi, jos on olemassa tieto (vrt. tutkijan saavutettavissa oleva tieto vs. epälineaarisen epäkausaalisen tason tieto), että mikään ei esim. sen kokeilun jälkeen pysty edes lisääntymään. Tiedoissa on tässä varmaan muitakin ristiriitaisuuksia. Väitätkö että ei olisi olemassa tietoa, että lisääntyminen päättyy, mutta olisi olemassa tieto, että ihon väri muuttuu?

Jos teleologia olisi peräisin toisesta tasosta, joka on jo monimutkainen tai jossa on tulevaisuus ja sen monimutkaiset eliöt jo erittäin lähellä, niin miksi teleologia esiintyy vain biologisessa aineessa? Eli miksi epäkompleksiset reaktiot ja systeemit, kuten raudan ruostumiset eivät hyödynnä näitä teleologeja? Jos väität että myös ruostumisella on tarkoitus, joka pitää sen elottomana, niin lopulta teleologialla ei ole mitään selitysvoimaa eikä se ole eriliainen kuin muut selitystavat, koska se luo saman verran tarkoitusta asioille, kuin mitä tavalliset luonnonlait luovat ('kaiken tarkoitus on evolvoitua yhtälöiden mukaan'). Olemme puhuneet jo muuttuvista luonnonlaeista, mutta väitän, että ei ole kovin teleologinen havainto, jos esim. ruostuminen päättyy koko planeetalla yhtäaikaa, koska sille keksityt tarkoitukset ovat aina oltava planeetan kokoisia.

Miksi elämää ei synny koko ajan koeputkissa, jos koeputken kokoinen systeemi on kykenevä ottamaan huomioon lokaalin ympäristön ja tarpeet? Tietääkö systeemi silloin, että yhdelle osalle voi tulla huono tilanne, jos putken sisältö päätyy siihen toiseen lokaaliin ympäristöön nimeltä maapallo?

Mallisi teleologisuuden olemassaolon väittäminen on vielä astetta epätieteellisempi väite kuin itse mallin olemassaolo. Olet jo moneen kertaan osoittanut tästä mallista puhumisella, että joko tarkoituksella tai tahattomasti et ole koskaan aikeissa antaa sen olla mitään, mitä tutkitaan tieteellisesti, koska se ei ole sellainen kohde, ja haluat nytkin väittää siitä asioita, jotka eivät ole mistään tarkistettavissa ja ovat ominaisuuksina täysin neutraaleja mielikuvia verrattuna todellisuudesta tunnettuun dataan, jolla on sille todellisuudelle oikeaa vaikutusta. Kaikki mitä sanoit kokeisiin luottamisesta on kauan sitten menettänyt kaiken merkityksensä. Miten tietoa sinun mukaasi tulisi saada ja arvioida on se, että joku keksii paremman tarinan kuin muut ja saa sinut puolelleen (kun tarjotaan esim. kahta epätieteellistä vaihtoehtoa). Tämän lisäksi en pidä mitään tässä keskustelussa sellaisena, että olisit edes pyrkinyt tekemään vertailua erillisten kategorioiden välillä, missä argumentoitaisiin, että miksi on valtavan hienoa, että ei kuulu kategoriaan, missä puhutaan sellaisten asioiden olemassaolosta, joita voi kokeellisesti tutkia, ja puhuisi mielummin kaikkea muuta. Sen sijaan luiskahdat vähän väliä arvostamaan tutkimisen kategoriaa (esim. negaation kautta, että vihaat niitä, jotka eivät toteuta itseään tässä kategoriassa).

B:
"Elollisen luonnon tarkoituksena on hankkia kollektiivisen tietoisuden dissosiaation avulla uusia erilaisia kokemuksia ja se takaisinkytkentä muokkaa ja voi tuottaa uusia epälokaaleja muotokenttiä eli tavallaan "luonnonlakeja" jotka ovat ehdollistuneiden tapojen kaltaisia ja pysyvät stabiileina vain niin kauan kuin ne tukevat kokonaisjärjestelmän kehitystä."

Yhden kentän kutsuminen laiksi on tyhmää. Tyhmempää olisi vain sanoa, että silloin lain muuttaminen olisi matemaattisesti jotenkin kaukainen käsite. Nämä huonot määritelmät tuntuvat vain olevan sitä varten, että mitään ikäviä kysymyksiä ei syntyisi. Mieti esim. seuraavaa. Liittyykö uuden lain tekeminen siihen, miten sanoit yllä, että standardimallissa ei saada jotain vastausta valmiiksi? Eli ajattelet että sama pelko on sinullakin, ettet pystyisi tekemään yhtä muotokenttää, joka vastaisi niihin ongelmiin, jotka pitäisi ratkaista? Jolloin päätät, että olet edelleen ratkaisematta mitään, mutta väität selityksen olevan, että lait muuttuvat. Mitä järkeä oli postuloida uusi kenttä, jos ongelman ydin on tehdä muuttuvia lakeja? Olisit voinut tehdä muuttuvat lait yhtä tasoa varten (aineellisten objektien tasoa, jonka tason nimi on myös 'elollinen luonto' ja joka ylipäänsä on ainoa, minkä seurauksena tulee uusi laki?). Et ole vielä perustellut sitä, miksi kaikki lait sisältävä matematiikka ei olisi paras. Toisaalta en näe tässä oikeaa syytä puhua siitä, vaan kenttälaki on tod. näk. yksinkertaisimmasta päästä.

10

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Sama periaate toimii evoluutiossa: mutaatiot ovat ideoiden kokeilua käytännön tasolla ja luonnonvalinta jättää vain elinkelpoiset ideat jäljelle eli kyse ei ole päämäärättömästä satunnaisesta prosessista vaan äärimmäisen teleologisesta mallista joka ottaa huomioon koko lokaalin ekosysteemin tarpeet."

Ei ole minusta kovin teleologista kokeilla asioita, jotka eivät toimi, jos on olemassa tieto (vrt. tutkijan saavutettavissa oleva tieto vs. epälineaarisen epäkausaalisen tason tieto), että mikään ei esim. sen kokeilun jälkeen pysty edes lisääntymään. Tiedoissa on tässä varmaan muitakin ristiriitaisuuksia. Väitätkö että ei olisi olemassa tietoa, että lisääntyminen päättyy, mutta olisi olemassa tieto, että ihon väri muuttuu?

Jos teleologia olisi peräisin toisesta tasosta, joka on jo monimutkainen tai jossa on tulevaisuus ja sen monimutkaiset eliöt jo erittäin lähellä, niin miksi teleologia esiintyy vain biologisessa aineessa? Eli miksi epäkompleksiset reaktiot ja systeemit, kuten raudan ruostumiset eivät hyödynnä näitä teleologeja? Jos väität että myös ruostumisella on tarkoitus, joka pitää sen elottomana, niin lopulta teleologialla ei ole mitään selitysvoimaa eikä se ole eriliainen kuin muut selitystavat, koska se luo saman verran tarkoitusta asioille, kuin mitä tavalliset luonnonlait luovat ('kaiken tarkoitus on evolvoitua yhtälöiden mukaan'). Olemme puhuneet jo muuttuvista luonnonlaeista, mutta väitän, että ei ole kovin teleologinen havainto, jos esim. ruostuminen päättyy koko planeetalla yhtäaikaa, koska sille keksityt tarkoitukset ovat aina oltava planeetan kokoisia.

Miksi elämää ei synny koko ajan koeputkissa, jos koeputken kokoinen systeemi on kykenevä ottamaan huomioon lokaalin ympäristön ja tarpeet? Tietääkö systeemi silloin, että yhdelle osalle voi tulla huono tilanne, jos putken sisältö päätyy siihen toiseen lokaaliin ympäristöön nimeltä maapallo?

Mallisi teleologisuuden olemassaolon väittäminen on vielä astetta epätieteellisempi väite kuin itse mallin olemassaolo. Olet jo moneen kertaan osoittanut tästä mallista puhumisella, että joko tarkoituksella tai tahattomasti et ole koskaan aikeissa antaa sen olla mitään, mitä tutkitaan tieteellisesti, koska se ei ole sellainen kohde, ja haluat nytkin väittää siitä asioita, jotka eivät ole mistään tarkistettavissa ja ovat ominaisuuksina täysin neutraaleja mielikuvia verrattuna todellisuudesta tunnettuun dataan, jolla on sille todellisuudelle oikeaa vaikutusta. Kaikki mitä sanoit kokeisiin luottamisesta on kauan sitten menettänyt kaiken merkityksensä. Miten tietoa sinun mukaasi tulisi saada ja arvioida on se, että joku keksii paremman tarinan kuin muut ja saa sinut puolelleen (kun tarjotaan esim. kahta epätieteellistä vaihtoehtoa). Tämän lisäksi en pidä mitään tässä keskustelussa sellaisena, että olisit edes pyrkinyt tekemään vertailua erillisten kategorioiden välillä, missä argumentoitaisiin, että miksi on valtavan hienoa, että ei kuulu kategoriaan, missä puhutaan sellaisten asioiden olemassaolosta, joita voi kokeellisesti tutkia, ja puhuisi mielummin kaikkea muuta. Sen sijaan luiskahdat vähän väliä arvostamaan tutkimisen kategoriaa (esim. negaation kautta, että vihaat niitä, jotka eivät toteuta itseään tässä kategoriassa).

B:
"Elollisen luonnon tarkoituksena on hankkia kollektiivisen tietoisuden dissosiaation avulla uusia erilaisia kokemuksia ja se takaisinkytkentä muokkaa ja voi tuottaa uusia epälokaaleja muotokenttiä eli tavallaan "luonnonlakeja" jotka ovat ehdollistuneiden tapojen kaltaisia ja pysyvät stabiileina vain niin kauan kuin ne tukevat kokonaisjärjestelmän kehitystä."

Yhden kentän kutsuminen laiksi on tyhmää. Tyhmempää olisi vain sanoa, että silloin lain muuttaminen olisi matemaattisesti jotenkin kaukainen käsite. Nämä huonot määritelmät tuntuvat vain olevan sitä varten, että mitään ikäviä kysymyksiä ei syntyisi. Mieti esim. seuraavaa. Liittyykö uuden lain tekeminen siihen, miten sanoit yllä, että standardimallissa ei saada jotain vastausta valmiiksi? Eli ajattelet että sama pelko on sinullakin, ettet pystyisi tekemään yhtä muotokenttää, joka vastaisi niihin ongelmiin, jotka pitäisi ratkaista? Jolloin päätät, että olet edelleen ratkaisematta mitään, mutta väität selityksen olevan, että lait muuttuvat. Mitä järkeä oli postuloida uusi kenttä, jos ongelman ydin on tehdä muuttuvia lakeja? Olisit voinut tehdä muuttuvat lait yhtä tasoa varten (aineellisten objektien tasoa, jonka tason nimi on myös 'elollinen luonto' ja joka ylipäänsä on ainoa, minkä seurauksena tulee uusi laki?). Et ole vielä perustellut sitä, miksi kaikki lait sisältävä matematiikka ei olisi paras. Toisaalta en näe tässä oikeaa syytä puhua siitä, vaan kenttälaki on tod. näk. yksinkertaisimmasta päästä.

10

Lue lisää

Jäikö kentälle mitään ominaisuuksia olla tuo kenttä, jos sillä ei ole taipumusta vaihtua? Eli oliko kuinka sallittua ehdottaa mallia, missä ei ole uusia lakeja? Millä perustelulla tästä hypoteesista oli pakko luopua? Kirjoitit Einsteinista ja tieteestä ikäviä tarinoita, missä kuulema postuloidaan menemään ilman kokeita tms., mutta mikä on sinun mallisi tarina?

B:
"Keksijä luulee usein itse löytäneensä ratkaisun vaikka todellisuudessa syvempi kollektiivinen tietoisuus on sen hänelle vihjannut yliaistillisen intuition kautta joka edellyttää riittävän koherenttia & pitkäkestoista virittäytymistä jolloin kollektiivinen "piilotajunta"/implisiittinen voi järjestys tuottaa vastineen."

Entä jos he eivät luule olevansa koherentteja? Mitä kaikki koherentiksi itseään luulevat ovat saaneet aikaan: onko tilastoja?

B:
"Nykyinen tiede ja tekniikka perustuu pääasiassa mikromanageeraukseen reduktionistisen lähestymistavan takia mutta paljon toimivampi tapa olisi opetella hyödyntämään korkeamman organisoivan tason luonnossa jo toimiviksi testaamia muotokenttiä"

Tiede ja esim. tekniikan rahoitus toimii siten, että sinä testaat mallisi toimivuuden. Eikä että kaikki on jo jossain testattuna, koska malli on ehdottanut testausta olleen. Jos muuten riisutaan tämä teksti virheistäsi, niin tässä lukee, että tulisi odottaa miljoona vuotta, jotta tarvittu teknologia syntyy meille luonnollisen valinnan kautta ja solut oppivat itse käyttämään esim. fuusiovoimaa.

Mikromanageeraus ja teknologian kehityksen vaiheet eivät ole reduktionismin synoyymi vaikka niillä voi olla samanlaisia työvaiheita. Jos mikromanageeraukseen joutuu jonkun saavuttamiseksi, tästä voi syyttää todellisuutta eikä itseään. Se että sekoitat työvaiheet ja filosofiset suhtatumiset keskenään voisi huonossa tapauksessa tarkoittaa sitä, että niillä jotka tämän matemaattisen työn osaavat, olisi joku eksklusiivinen näkemys, millä tehdään filosofiaa, ja että filosofia (ja kaikki mikä loogisesti on jotenkin yhteydessä filosofiaan, kuten tuon filosofian vastakohdat) voisi juuri perustua samaan kuin heidän rutiininsa. Mieti vielä, että onko se jotain, mitä haluat väittää.

Pystyykö muotokenttiä välttämään? Entä jos muotokenttä toimii kaikkein luonnollisimmin, jos tekee jotain hyödyllistä mikroskooppisella tarkkuudella? Ja mitä jos se silloin toimii nopeaammin kuin esim. lisääntyvien solujen jälkeläisiä odottamalla? Tässä muuten solun lisääntyminen on todella pienen koon asia, joten tekemisten väliset erot eivät ole siinä. Jos väität että luonto on kokeillut jotain muuta asiaa, ja joka on sellaista kuin esim. objektin näkemistä toisella mantereella, enemmän kuin solujen lisääntymistä, niin mieti uudestaan.

B:
"( kuten esim. M. Levinin biosähköiset kentät) joiden periaate vastaa vanhojen perinteiden eetteri- ja astraalitason todellisuutta johon ihminen kykenee virittäytymään intention ja kaukokatselun avulla."

Jos sähkömagneettinen kenttä on muotokenttä, niin olet reduktionisti/matemaatikko/tieteenkopioija sekä kaikkien perinteiden rikkoja ilman mitään mutinoita. Sinun pitäisi pystyä samaan aikaan ehkä tekemään muutoksia sähkömagneettiseen kenttään ja lisäksi osoittamaan, että jokin toinen kenttä on myös olemassa. Jotkut ilmiöt eivät edellyttäisi molempia selitykseksi yhtäaikaa (tarkoitan kuvitteellisia ilmiöitä, joita Maxwell ei tuottaisi, mutta en tarkoita ilmiötä nimeltä kaukokatselu, jossa ei ole mitään sisältöä, jota pitäsi selittää). Tällaisia uusia kenttiä lisätään teorioihin vain, jos ne löytyvät kokeilla, missä esim. energia muista kentistä on siirtynyt tähän kenttään tai toisin päin. Tai silloin pitää tapahtua jotain, mitä ei kutsuta asiaksi, jota ensimmäinen kenttä tekee yksinään tavalla, jonka kaikki jo tietävät. Bohmin teoria taas on jotain missä ei etsitä mitään, ja missä kenttä ei merkitse mitään uutta eikä sillä edes ole enempää informaatiota, jos vertaisit informaatiota toiseen QM:n teoriaan samasta objektista.

11

Anonyymi kirjoitti:

Jäikö kentälle mitään ominaisuuksia olla tuo kenttä, jos sillä ei ole taipumusta vaihtua? Eli oliko kuinka sallittua ehdottaa mallia, missä ei ole uusia lakeja? Millä perustelulla tästä hypoteesista oli pakko luopua? Kirjoitit Einsteinista ja tieteestä ikäviä tarinoita, missä kuulema postuloidaan menemään ilman kokeita tms., mutta mikä on sinun mallisi tarina?

B:
"Keksijä luulee usein itse löytäneensä ratkaisun vaikka todellisuudessa syvempi kollektiivinen tietoisuus on sen hänelle vihjannut yliaistillisen intuition kautta joka edellyttää riittävän koherenttia & pitkäkestoista virittäytymistä jolloin kollektiivinen "piilotajunta"/implisiittinen voi järjestys tuottaa vastineen."

Entä jos he eivät luule olevansa koherentteja? Mitä kaikki koherentiksi itseään luulevat ovat saaneet aikaan: onko tilastoja?

B:
"Nykyinen tiede ja tekniikka perustuu pääasiassa mikromanageeraukseen reduktionistisen lähestymistavan takia mutta paljon toimivampi tapa olisi opetella hyödyntämään korkeamman organisoivan tason luonnossa jo toimiviksi testaamia muotokenttiä"

Tiede ja esim. tekniikan rahoitus toimii siten, että sinä testaat mallisi toimivuuden. Eikä että kaikki on jo jossain testattuna, koska malli on ehdottanut testausta olleen. Jos muuten riisutaan tämä teksti virheistäsi, niin tässä lukee, että tulisi odottaa miljoona vuotta, jotta tarvittu teknologia syntyy meille luonnollisen valinnan kautta ja solut oppivat itse käyttämään esim. fuusiovoimaa.

Mikromanageeraus ja teknologian kehityksen vaiheet eivät ole reduktionismin synoyymi vaikka niillä voi olla samanlaisia työvaiheita. Jos mikromanageeraukseen joutuu jonkun saavuttamiseksi, tästä voi syyttää todellisuutta eikä itseään. Se että sekoitat työvaiheet ja filosofiset suhtatumiset keskenään voisi huonossa tapauksessa tarkoittaa sitä, että niillä jotka tämän matemaattisen työn osaavat, olisi joku eksklusiivinen näkemys, millä tehdään filosofiaa, ja että filosofia (ja kaikki mikä loogisesti on jotenkin yhteydessä filosofiaan, kuten tuon filosofian vastakohdat) voisi juuri perustua samaan kuin heidän rutiininsa. Mieti vielä, että onko se jotain, mitä haluat väittää.

Pystyykö muotokenttiä välttämään? Entä jos muotokenttä toimii kaikkein luonnollisimmin, jos tekee jotain hyödyllistä mikroskooppisella tarkkuudella? Ja mitä jos se silloin toimii nopeaammin kuin esim. lisääntyvien solujen jälkeläisiä odottamalla? Tässä muuten solun lisääntyminen on todella pienen koon asia, joten tekemisten väliset erot eivät ole siinä. Jos väität että luonto on kokeillut jotain muuta asiaa, ja joka on sellaista kuin esim. objektin näkemistä toisella mantereella, enemmän kuin solujen lisääntymistä, niin mieti uudestaan.

B:
"( kuten esim. M. Levinin biosähköiset kentät) joiden periaate vastaa vanhojen perinteiden eetteri- ja astraalitason todellisuutta johon ihminen kykenee virittäytymään intention ja kaukokatselun avulla."

Jos sähkömagneettinen kenttä on muotokenttä, niin olet reduktionisti/matemaatikko/tieteenkopioija sekä kaikkien perinteiden rikkoja ilman mitään mutinoita. Sinun pitäisi pystyä samaan aikaan ehkä tekemään muutoksia sähkömagneettiseen kenttään ja lisäksi osoittamaan, että jokin toinen kenttä on myös olemassa. Jotkut ilmiöt eivät edellyttäisi molempia selitykseksi yhtäaikaa (tarkoitan kuvitteellisia ilmiöitä, joita Maxwell ei tuottaisi, mutta en tarkoita ilmiötä nimeltä kaukokatselu, jossa ei ole mitään sisältöä, jota pitäsi selittää). Tällaisia uusia kenttiä lisätään teorioihin vain, jos ne löytyvät kokeilla, missä esim. energia muista kentistä on siirtynyt tähän kenttään tai toisin päin. Tai silloin pitää tapahtua jotain, mitä ei kutsuta asiaksi, jota ensimmäinen kenttä tekee yksinään tavalla, jonka kaikki jo tietävät. Bohmin teoria taas on jotain missä ei etsitä mitään, ja missä kenttä ei merkitse mitään uutta eikä sillä edes ole enempää informaatiota, jos vertaisit informaatiota toiseen QM:n teoriaan samasta objektista.

11

Lue lisää

Kaikki energia on periaatteessa sähkömagneettista jos ottaa huomioon potentiaalit todellisena asiana. Potentiaalienergiaa on esim. viritetty jousi, mäen päällä oleva kivi, lämpötilaerot yms.

Esim. alkuräjähdys ei ole mahdollinen skenaario ilman oletusta pohjatilan eli kvanttityhjiön potentiaalienergiasta jota T. Bearden kutsui nollasummavektorien kokonaisuudeksi ja liitti samalla sellaisen ominaisuuden että niiden nollasummavektoreiden rakenne on periaatteessa ja pohjimmiltaan sama asia kuin Sheldraken idea muotokentistä, Bohmin idea implisiittisestä järjestyksestä sekä Michael Levinin kokeelliset tutkimukset eliöiden sähköisistä muoteista jotka määrittelevät millainen teleologinen kehitys on "ohjelmoitunut" siihen muotokenttään.

Jos ei kykene tai halua perehtyä näihin tutkimussuuntauksiin niin ei tietenkään voi mitenkään ymmärtää mistä on kyse siinä mistä tänne kirjoittelen.
Kun keväällä kieltäydyit katsomasta Sheldraken cymatiikkakokeita käsittelevää videota niin oivalsin samalla miksi nykyiseen valtavirtatieteeseen on niin tiukasti sitouduttu päättäjien ja enemmistön käsityksissä.

Tieteen Potemkinin kulussit pysyvät kasassa vain sen takia että kaikki sellainen mikä voisi vaarantaa tieteen kaikkivoipaisen täydellisyyden illuusion torjutaan aina systemaattisesti hörhöilynä ja pseudotieteenä koska sitä pidetään vaarallisina "konsensusveneen keinuttamisena".

Krittiikkisi ja kysymyksesi ovat tavallaan ymmärrettäviä nykyiseen valtavirtatieteen suljetussa viitekehyksessä ja ns. SIWOTI- taktiikka ("joku on väärässä internetissä") takaa sen että keskusteluun ja väittelyyn ei enää edes osallistuta jos väittelyn häviämisen riski kasvaa liian suureksi johon sinä ja kaltaisesi keksivät sitten ratkaisuksi massapostaukset tai mustamaalausdebunkkaukset ("professori" Daven tyyliin) eli uuvutustaktiikan jolla yritetään sitouttaa kiusalliseksi koetut vastaväittäjät loputtomaan vänkäämisen & ad hominemien ketjuun.
....



Me kaikki muokkaamme jatkuvasti omaa sekä kollektiivista muotokenttää ja se mikä lopulta aktualisoituu "fysikaalisena" todellisuutena on kirjaimellisesti omaa tuotantoa sekä yksilönä - että kollektiivina (karman laki) .

Materialismi voidaan kokea tutuksi ja turvalliseksi maailmankuvaksi joka kulutusideologiaan yhdistettynä tuottaa kollektiivisessa aivokemiassa miellyttäviä kokemuksia samalla estäen kaiken syvemmän henkisen tason kehityksen mikä usein koetaan sekä vanhanaikaisena ja liian työläänä koska siinä pyritään nimenomaan tukahduttamaan ja lopulta eliminoimaan se egotaso jota tämä kulttuuri palvelee ja kiteyttää

Henkinen kehitys ei ole uskontoa koska se ei edellytä uskomista vaan se perustuu kokemukseen ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Institutionaaliset uskonnot ja guruvetoiset kultit ovat harhautuksia kun taas esim. teosofia, ruusuristiläisyys, antroposofia, Gurdjieffin 4. tie yms. aidommat suuntaukset ovat länsimaiselle ihmiselle sovitettuja tapoja kehittää itseään sen sijaan että kasvattaa väärää persoonallisuutta eli ulkoisen todellisuuden ehdollistamaa egotasoaan pyrkimällä lammaslaumansa arvostuksi jäseneksi eikä tajua että ihmiset ovat samalla tavalla karjaa ja omaisuutta kuin me kohtelemme ns. tuotantoeläimiä.

Jos vaivautuu tutkimaan muinaisia taruja ja myyttejä niin huomaa että tämä planeetta on ns. vankilaplaneetta (esim. Farsight.org aineisto ym. lähteet) ja ihmiset on sekä geenimanipuloitu orjiksi sellaIsille entiteeteille joita ns. eliitti salaa palvoo ja tottelee.

...
Itse olen päätynyt omaan maailmankuvaani kohta 50 vuoden kokemusten ja tutkimisen seurauksena vaikka sellainen asenne oli minulla jo lapsesta lähtien eli en uskonut enkä luottanut varauksettomasti kehenkään ja pidän edelleen kaikkia tuntemiani ihmisiä vähintäänkin outoina ja vieraina otuksina.

Keskityin sitten enimmäkseen ignooratun ja lintsatun koirakouluvaiheen jälkeen tutkimaan kaikkea sellaista johon tiede eikä oppikirjat antaneet vastauksia eli jo n. 1975- kaikkea ns. paranormaalia, fringetiedettä ja fringefilosofiaa josta löysin runsaasti oikealta vaikuttavia aineksia vaikka mikään niistä suuntauksista ei tuntunut valmiilta eikä täydelliseltä koska jotain sellaista puuttui mitä voi kartuttaa ainoastaan omien kokemusten kautta sekä tutustumalla oman psyykensä ns. varjotasoon jonka sisäistäminen vasta voi stabilisoida ns. henkisen kehityksen koska kokonaisuuden värähtelytason pitää olla kaiken kattava ottaen mukaan myös todellisuuden ns. negatiiviset värähtelytasot joiden tehtävänä on toimia vastavoimana (sama idea kuin sähkömagnetismin kaksinapaisuudessa eli plus & miinus energiat tasapainottavat toisiaan ja yksipuoliset suuntaukset jomman kumman ääripään seuraamisessa eivät ole stabiileja eivätkä voi tuottaa mitään aidosti toimivaa kokonaisuutta.


===>

Anonyymi kirjoitti:

Jäikö kentälle mitään ominaisuuksia olla tuo kenttä, jos sillä ei ole taipumusta vaihtua? Eli oliko kuinka sallittua ehdottaa mallia, missä ei ole uusia lakeja? Millä perustelulla tästä hypoteesista oli pakko luopua? Kirjoitit Einsteinista ja tieteestä ikäviä tarinoita, missä kuulema postuloidaan menemään ilman kokeita tms., mutta mikä on sinun mallisi tarina?

B:
"Keksijä luulee usein itse löytäneensä ratkaisun vaikka todellisuudessa syvempi kollektiivinen tietoisuus on sen hänelle vihjannut yliaistillisen intuition kautta joka edellyttää riittävän koherenttia & pitkäkestoista virittäytymistä jolloin kollektiivinen "piilotajunta"/implisiittinen voi järjestys tuottaa vastineen."

Entä jos he eivät luule olevansa koherentteja? Mitä kaikki koherentiksi itseään luulevat ovat saaneet aikaan: onko tilastoja?

B:
"Nykyinen tiede ja tekniikka perustuu pääasiassa mikromanageeraukseen reduktionistisen lähestymistavan takia mutta paljon toimivampi tapa olisi opetella hyödyntämään korkeamman organisoivan tason luonnossa jo toimiviksi testaamia muotokenttiä"

Tiede ja esim. tekniikan rahoitus toimii siten, että sinä testaat mallisi toimivuuden. Eikä että kaikki on jo jossain testattuna, koska malli on ehdottanut testausta olleen. Jos muuten riisutaan tämä teksti virheistäsi, niin tässä lukee, että tulisi odottaa miljoona vuotta, jotta tarvittu teknologia syntyy meille luonnollisen valinnan kautta ja solut oppivat itse käyttämään esim. fuusiovoimaa.

Mikromanageeraus ja teknologian kehityksen vaiheet eivät ole reduktionismin synoyymi vaikka niillä voi olla samanlaisia työvaiheita. Jos mikromanageeraukseen joutuu jonkun saavuttamiseksi, tästä voi syyttää todellisuutta eikä itseään. Se että sekoitat työvaiheet ja filosofiset suhtatumiset keskenään voisi huonossa tapauksessa tarkoittaa sitä, että niillä jotka tämän matemaattisen työn osaavat, olisi joku eksklusiivinen näkemys, millä tehdään filosofiaa, ja että filosofia (ja kaikki mikä loogisesti on jotenkin yhteydessä filosofiaan, kuten tuon filosofian vastakohdat) voisi juuri perustua samaan kuin heidän rutiininsa. Mieti vielä, että onko se jotain, mitä haluat väittää.

Pystyykö muotokenttiä välttämään? Entä jos muotokenttä toimii kaikkein luonnollisimmin, jos tekee jotain hyödyllistä mikroskooppisella tarkkuudella? Ja mitä jos se silloin toimii nopeaammin kuin esim. lisääntyvien solujen jälkeläisiä odottamalla? Tässä muuten solun lisääntyminen on todella pienen koon asia, joten tekemisten väliset erot eivät ole siinä. Jos väität että luonto on kokeillut jotain muuta asiaa, ja joka on sellaista kuin esim. objektin näkemistä toisella mantereella, enemmän kuin solujen lisääntymistä, niin mieti uudestaan.

B:
"( kuten esim. M. Levinin biosähköiset kentät) joiden periaate vastaa vanhojen perinteiden eetteri- ja astraalitason todellisuutta johon ihminen kykenee virittäytymään intention ja kaukokatselun avulla."

Jos sähkömagneettinen kenttä on muotokenttä, niin olet reduktionisti/matemaatikko/tieteenkopioija sekä kaikkien perinteiden rikkoja ilman mitään mutinoita. Sinun pitäisi pystyä samaan aikaan ehkä tekemään muutoksia sähkömagneettiseen kenttään ja lisäksi osoittamaan, että jokin toinen kenttä on myös olemassa. Jotkut ilmiöt eivät edellyttäisi molempia selitykseksi yhtäaikaa (tarkoitan kuvitteellisia ilmiöitä, joita Maxwell ei tuottaisi, mutta en tarkoita ilmiötä nimeltä kaukokatselu, jossa ei ole mitään sisältöä, jota pitäsi selittää). Tällaisia uusia kenttiä lisätään teorioihin vain, jos ne löytyvät kokeilla, missä esim. energia muista kentistä on siirtynyt tähän kenttään tai toisin päin. Tai silloin pitää tapahtua jotain, mitä ei kutsuta asiaksi, jota ensimmäinen kenttä tekee yksinään tavalla, jonka kaikki jo tietävät. Bohmin teoria taas on jotain missä ei etsitä mitään, ja missä kenttä ei merkitse mitään uutta eikä sillä edes ole enempää informaatiota, jos vertaisit informaatiota toiseen QM:n teoriaan samasta objektista.

11

Lue lisää

===>


Ns,. tavisten herättäminen tämän kulttuurin kestokoomasta voi onnistua ainoastaan provosoimalla eikä mielistelemällä.

Esim. Gurdjieff Beelzebub' s Tales teoksen esipuheessa kertoi omaksumani agendan :

"To destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world."


Laumaunesta heräämistä kannattaa harjoitella ennen kuin maailmantapahtumat tappavat...
"Kuole ennenkuin kuolet" on vanha viisaus jonka ydin on se että tämä elämä fyysisessä kehossa on väline yksilöllistymiseen (C.G. Jung) ja sellaisen minuuden kehittämiseen joka voi säilyä ikäänkuin kuolemattomana kun taas egotaso tuottaa kirjaimellisesti ns. "eläviä kuolleita" joilla ei ole yhtenäistä minuutta vaan joukko keskenään tappelevia muotokenttiä.

...

Pidän nyt vähän pidempää taukoa tai lopetan ehkä jopa kokonaan tänne kirjoittelun ja se riippuu maailmantilanteen kehkeytymisestä. Voi olla että muutaman vuoden päästä kukaan meistä ei ole enää elossa vaan olemme kaikki taas vaihteeksi epälokaalilla eetteritasolla pelkkinä muotokenttinä uneksimassa.

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


Ns,. tavisten herättäminen tämän kulttuurin kestokoomasta voi onnistua ainoastaan provosoimalla eikä mielistelemällä.

Esim. Gurdjieff Beelzebub' s Tales teoksen esipuheessa kertoi omaksumani agendan :

"To destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world."


Laumaunesta heräämistä kannattaa harjoitella ennen kuin maailmantapahtumat tappavat...
"Kuole ennenkuin kuolet" on vanha viisaus jonka ydin on se että tämä elämä fyysisessä kehossa on väline yksilöllistymiseen (C.G. Jung) ja sellaisen minuuden kehittämiseen joka voi säilyä ikäänkuin kuolemattomana kun taas egotaso tuottaa kirjaimellisesti ns. "eläviä kuolleita" joilla ei ole yhtenäistä minuutta vaan joukko keskenään tappelevia muotokenttiä.

...

Pidän nyt vähän pidempää taukoa tai lopetan ehkä jopa kokonaan tänne kirjoittelun ja se riippuu maailmantilanteen kehkeytymisestä. Voi olla että muutaman vuoden päästä kukaan meistä ei ole enää elossa vaan olemme kaikki taas vaihteeksi epälokaalilla eetteritasolla pelkkinä muotokenttinä uneksimassa.

B

Lue lisää

Älä suotta lopeta kirjoittelua B !

Opiskele taas uutta ja tule kertomaan mitä olet oppinut.

Anonyymi kirjoitti:

===>


Ns,. tavisten herättäminen tämän kulttuurin kestokoomasta voi onnistua ainoastaan provosoimalla eikä mielistelemällä.

Esim. Gurdjieff Beelzebub' s Tales teoksen esipuheessa kertoi omaksumani agendan :

"To destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world."


Laumaunesta heräämistä kannattaa harjoitella ennen kuin maailmantapahtumat tappavat...
"Kuole ennenkuin kuolet" on vanha viisaus jonka ydin on se että tämä elämä fyysisessä kehossa on väline yksilöllistymiseen (C.G. Jung) ja sellaisen minuuden kehittämiseen joka voi säilyä ikäänkuin kuolemattomana kun taas egotaso tuottaa kirjaimellisesti ns. "eläviä kuolleita" joilla ei ole yhtenäistä minuutta vaan joukko keskenään tappelevia muotokenttiä.

...

Pidän nyt vähän pidempää taukoa tai lopetan ehkä jopa kokonaan tänne kirjoittelun ja se riippuu maailmantilanteen kehkeytymisestä. Voi olla että muutaman vuoden päästä kukaan meistä ei ole enää elossa vaan olemme kaikki taas vaihteeksi epälokaalilla eetteritasolla pelkkinä muotokenttinä uneksimassa.

B

Lue lisää

B:
"Kaikki energia on periaatteessa sähkömagneettista jos ottaa huomioon potentiaalit todellisena asiana."

Ai niinkuin fysikalisti-realisti?

B:
"Kaikki energia on periaatteessa sähkömagneettista jos ottaa huomioon potentiaalit todellisena asiana. Potentiaalienergiaa on esim. viritetty jousi, mäen päällä oleva kivi, lämpötilaerot yms."

Käsitettä potentiaalienergiaa ei ole olemassa ennen kuin on olemassa kineettinen energia. Potentiaalienergia on käsite kineettisen energian katoamisesta tai syntymisestä jostain. Kineettistä energiaa on vain, koska on olemassa joko kenttiä tai hiukkasia, jotka ovat avaruudessa ja niiden muutosta avaruudessa tutkitaan. Eli kineettinen energia on alkeishiukkasen tai vastaavan erittäin ontologisen objektin energiaa. Kineettinen energia voi olla sähkömagneettista, jos alkeishiukkasen nimi on fotoni (tai jos ei ole vielä keksitty alkeishiukkasta, mutta on yhtä ontologiset kentät E ja B, jotka tekevät fotonin ilmiöitä), mutta jos se on jotain muuta niin sitten ei. Mikään energia ei esiinny sähkömagneettisena potentiaalienergiana (eri kuin sähkömagneettinen potentiaali) ellei ole jokin muukin kappale kuin fotoni, jolloin tälle kappaleelle on juuri annettu jokin kineettinen energia. Joten universumin näkeminen myös-ei-sähkömagneettisena on ainoa tapa alkaa nähdä potentiaalienergiaa Maxwellilaisessa versiossa (kuka olisi ajatellut että versio on tehty ilman turhia osia?). Voit kuitenkin peruuttaa kaikki puheesi ja sanoa, että on olemassa vain fotoni, ja fotonilla on olemassa vain kineettistä energiaa ja vuorovaikutusnergiaa esim. itsensä kanssa. Lepoenergiaa voi käyttää myös. Et kuitenkaan tiedä, mitä tämä kaikki tarkoittaa ellet opiskele yliopiston tasolla tällaisten teorioiden tekemistä, sen sijaan että vertaat niitä tuollaisiin koulussa opittuihin esimerkkeihin, joita luettelet.

Tarkemmin sanottuna:
https://phys.libretexts.org/Bookshelves/Electricity_and_Magnetism/Essential_Graduate_Physics_-_Classical_Electrodynamics_(Likharev)/01:_Electric_Charge_Interaction/1.03:_Scalar_Potential_and_Electric_Field_Energy

Potentiaalienergia ja potentiaali eroavat sähkössä (E) toisistaan tällä tavalla, kun toinen on U ja toinen on phi. Potentiaalienergia on varattujen hiukkasten energiaa, jotka ovat ontologisesti oma asiansa kuin mitä phi on (varsinkin sen jälkeen kun sanot keskustelun olevan siitä, että phi on ontologinen objekti). Jos sanot että hiukkasia ei ole olemassa (minkä luulen olevan syy, miksi aloit puhua, vaikka et osaa esittää itseäsi ja olemassaolevia asioitasi kovin selkeästi edes tässä suhteessa), sinun tulee sanoa, ettei potentiaalienergiaa U enää ole tässä muodossa. Minkä lisäksi sinun tulee sanoa että potentiaalia phi ei enää synny missään siten, että se on vahva toisten varattujen hiukkasten ympärillä. Tekemällä phi:lle lepoenergioita ja vuorovaikutuksia itsensä kanssa, voit löytää jonkin toisen potentiaalienergian muodon, jota vielä et osaa kuvitellakaan (joten älä väitä että olet kuvitellut sen). Pitää paikkansa että tämä vaatii jonkin verran enemmän ontologisutta matemaattiselle symbolille phi, kuin mitä muinaiset keskustelijat ovat esittäneet tapauksessa, missä on varattuja hiukkasia ja ne vain esim. tönivät toisiaan etäältä. Mutta phi:tä itseään ei tarvitse tällöin enää kutsua potentiaaliksi, koska sen nimi johtui alunperin vain muiden hiukkasten olemassaolosta. Sen sijaan voit kutsua sitä kentäksi.

Jos ottaa huomioon että gravitaatiolla on potentiaali, niin kaikki gravitaatiolla kiihdytetyjen kappaleiden kineettinen energia on ollut sitä ennen 'gravitaatioenergiaa'. 'Kaikki energia jonakin' on lause, missä luvataan ottaa kantaa gravitaatioon, kahteen muuhunkin vuorovaikutukseen, massaan ja kineettiseen energiaan. Et tee mitään näistä tekemällä itsellesi muistikarttaa potentiaalista ja arvuuttelemalla kenen mielestä se on todellisempi kuin muiden.

Potentiaalienergiaa on joussessa, mutta eikö tästäkin ajattelutavasta näy vain se, että et ole vielä tehnyt tässä mitään toisenlaista huomioon ottamista? Joten miksi sanot ensin, että on olemassa tapa, miten asiat pitää nähdä ja listaat vain vanhoja puutteellisia tapoja?

Lämpötila on energiaa vaikka ei ole mitään eroa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä itsellesi energiaa jonkin avulla ja sitten yrittää väittää, että sitä minkä avulla teit, ei ollut olemassa. Lämpö on kineettistä energiaa, mutta pitää paikkansa että mitään lämpöä ei ole olemassa ilman jotain kuten sähkömagnetismi, jonka seurauksena hiukkaset törmäävät toisiinsa, jos yrittävät mennä lähelle toisiaan. Ilman näitä voimia ja myös potentiaaleja ja energioita niissä hiukkaset katoaisivat omille teilleen, eivätkä näyttäytyisi sinulle minkään lämpöisinä.

Kaikki sähkömagneettinen energia riippumatta siitä, millaiseen universumiin ja kokonaisuuteen sen laittaa, on matematiikkaa, determinististä, ja todellisuuden reduktio.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikki energia on periaatteessa sähkömagneettista jos ottaa huomioon potentiaalit todellisena asiana."

Ai niinkuin fysikalisti-realisti?

B:
"Kaikki energia on periaatteessa sähkömagneettista jos ottaa huomioon potentiaalit todellisena asiana. Potentiaalienergiaa on esim. viritetty jousi, mäen päällä oleva kivi, lämpötilaerot yms."

Käsitettä potentiaalienergiaa ei ole olemassa ennen kuin on olemassa kineettinen energia. Potentiaalienergia on käsite kineettisen energian katoamisesta tai syntymisestä jostain. Kineettistä energiaa on vain, koska on olemassa joko kenttiä tai hiukkasia, jotka ovat avaruudessa ja niiden muutosta avaruudessa tutkitaan. Eli kineettinen energia on alkeishiukkasen tai vastaavan erittäin ontologisen objektin energiaa. Kineettinen energia voi olla sähkömagneettista, jos alkeishiukkasen nimi on fotoni (tai jos ei ole vielä keksitty alkeishiukkasta, mutta on yhtä ontologiset kentät E ja B, jotka tekevät fotonin ilmiöitä), mutta jos se on jotain muuta niin sitten ei. Mikään energia ei esiinny sähkömagneettisena potentiaalienergiana (eri kuin sähkömagneettinen potentiaali) ellei ole jokin muukin kappale kuin fotoni, jolloin tälle kappaleelle on juuri annettu jokin kineettinen energia. Joten universumin näkeminen myös-ei-sähkömagneettisena on ainoa tapa alkaa nähdä potentiaalienergiaa Maxwellilaisessa versiossa (kuka olisi ajatellut että versio on tehty ilman turhia osia?). Voit kuitenkin peruuttaa kaikki puheesi ja sanoa, että on olemassa vain fotoni, ja fotonilla on olemassa vain kineettistä energiaa ja vuorovaikutusnergiaa esim. itsensä kanssa. Lepoenergiaa voi käyttää myös. Et kuitenkaan tiedä, mitä tämä kaikki tarkoittaa ellet opiskele yliopiston tasolla tällaisten teorioiden tekemistä, sen sijaan että vertaat niitä tuollaisiin koulussa opittuihin esimerkkeihin, joita luettelet.

Tarkemmin sanottuna:
https://phys.libretexts.org/Bookshelves/Electricity_and_Magnetism/Essential_Graduate_Physics_-_Classical_Electrodynamics_(Likharev)/01:_Electric_Charge_Interaction/1.03:_Scalar_Potential_and_Electric_Field_Energy

Potentiaalienergia ja potentiaali eroavat sähkössä (E) toisistaan tällä tavalla, kun toinen on U ja toinen on phi. Potentiaalienergia on varattujen hiukkasten energiaa, jotka ovat ontologisesti oma asiansa kuin mitä phi on (varsinkin sen jälkeen kun sanot keskustelun olevan siitä, että phi on ontologinen objekti). Jos sanot että hiukkasia ei ole olemassa (minkä luulen olevan syy, miksi aloit puhua, vaikka et osaa esittää itseäsi ja olemassaolevia asioitasi kovin selkeästi edes tässä suhteessa), sinun tulee sanoa, ettei potentiaalienergiaa U enää ole tässä muodossa. Minkä lisäksi sinun tulee sanoa että potentiaalia phi ei enää synny missään siten, että se on vahva toisten varattujen hiukkasten ympärillä. Tekemällä phi:lle lepoenergioita ja vuorovaikutuksia itsensä kanssa, voit löytää jonkin toisen potentiaalienergian muodon, jota vielä et osaa kuvitellakaan (joten älä väitä että olet kuvitellut sen). Pitää paikkansa että tämä vaatii jonkin verran enemmän ontologisutta matemaattiselle symbolille phi, kuin mitä muinaiset keskustelijat ovat esittäneet tapauksessa, missä on varattuja hiukkasia ja ne vain esim. tönivät toisiaan etäältä. Mutta phi:tä itseään ei tarvitse tällöin enää kutsua potentiaaliksi, koska sen nimi johtui alunperin vain muiden hiukkasten olemassaolosta. Sen sijaan voit kutsua sitä kentäksi.

Jos ottaa huomioon että gravitaatiolla on potentiaali, niin kaikki gravitaatiolla kiihdytetyjen kappaleiden kineettinen energia on ollut sitä ennen 'gravitaatioenergiaa'. 'Kaikki energia jonakin' on lause, missä luvataan ottaa kantaa gravitaatioon, kahteen muuhunkin vuorovaikutukseen, massaan ja kineettiseen energiaan. Et tee mitään näistä tekemällä itsellesi muistikarttaa potentiaalista ja arvuuttelemalla kenen mielestä se on todellisempi kuin muiden.

Potentiaalienergiaa on joussessa, mutta eikö tästäkin ajattelutavasta näy vain se, että et ole vielä tehnyt tässä mitään toisenlaista huomioon ottamista? Joten miksi sanot ensin, että on olemassa tapa, miten asiat pitää nähdä ja listaat vain vanhoja puutteellisia tapoja?

Lämpötila on energiaa vaikka ei ole mitään eroa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä itsellesi energiaa jonkin avulla ja sitten yrittää väittää, että sitä minkä avulla teit, ei ollut olemassa. Lämpö on kineettistä energiaa, mutta pitää paikkansa että mitään lämpöä ei ole olemassa ilman jotain kuten sähkömagnetismi, jonka seurauksena hiukkaset törmäävät toisiinsa, jos yrittävät mennä lähelle toisiaan. Ilman näitä voimia ja myös potentiaaleja ja energioita niissä hiukkaset katoaisivat omille teilleen, eivätkä näyttäytyisi sinulle minkään lämpöisinä.

Kaikki sähkömagneettinen energia riippumatta siitä, millaiseen universumiin ja kokonaisuuteen sen laittaa, on matematiikkaa, determinististä, ja todellisuuden reduktio.

1

Lue lisää

B:
"Esim. alkuräjähdys ei ole mahdollinen skenaario ilman oletusta pohjatilan eli kvanttityhjiön potentiaalienergiasta"

Verrattuna siihen mistä keskustelu alkoi, niin tässä esiintyy ensin tällainen ajatusvirhe. 'Tietokoneen käyttö ei ole mahdollista ilman, että painaa muovista käynnistysnappulaa. Tällä perusteella tietokone on tehty muovista.' Sen jälkeen siinä esiintyy se virhe, että et edes ollut kauhean hyvä vakuuttamaan itseäsi tai ketään siitä, että nappula oli muovia. Kvanttityhjiö voi nimittäin olla minkä tahansa kvantisoidun fysikaalisen objektin tyhjiö. Niitä on maailmassa kvantisoitu muitakin kuin vain potentiaaleja phi. Kvanttityhjiössä on normaalisti kineettistä energiaa ja pikemminkin se on silloin sen ainoa energia. Tyhjiön potentiaalienergiaa on oikeastaan vain jos on olemassa kaksi eri alkeishiukkasta ja näillä on vuorovaikutuksen tyhjiö. Tämän jälkeen on vielä se, että sinun pitää tietää miten alkuräjähdys alkaa. Mutta miksi tämä olisi ensimmäinen keino ottaa selvää siitä, että onko nykymaailma kaikki sähkömagnetismia?

Alkuräjähdys käsite on sama kuin aika-avaruuden laajeneminen, kun siinä on esim. kaasua tai plasmaa. Mitä pohjatilasi tässä hyödyttää? Ihmiset olivat täysin vakuuttuneita alkuräjähdyksen käsitteestä jo pelkkien FRW-yhtälöiden näkemisellä. Ne ikäänkuin sanovat, että on skenaario, missä kaasu ja avaruus tekevät näin seuraavan minuutin ajan. Missä voidaan aloittaa esim. tilasta, joka alkaa hetkellä 1 min tai 2 min siitä ajasta, missä yhtälö sisältäisi singulariteetin. Eli jos väität, että jokainen skenaario vaatii tyhjiön niin näytä se edes jollekin niistä.

Standardimalli on todella yleinen tieteen oletus, ja siinä on pohjatila sekä useita potentiaaleja, joiden pohjia ne ovat (karkeasti sanottuna, koska kaikki pitäisi ajatella muista erillään). Mikä siis on tämän keskustelun tarkoitus? Onko sen kohde esim. kosmologit, jotka epäilevät standardimallin edustamaa suuntausta?

B:
"jota T. Bearden kutsui nollasummavektorien kokonaisuudeksi"

Standardimalli on aika-avaruuden teoria, joten sillä on kenttiä joiden geometrinen pituus on joskus sitä mistä Bearden idean sai, mutta oikeassa maailmassa, myös ei-tyhjät tilat ovat näitä vektoreita. Oletko varma ettei Bearden sanonut samoin? Koska hän ehti esim. kirjoittaa kokonaisen kirjan tai kaksi aiheesta, ennen kuin sai selville, että on olemassa myös kvanttityhjiö (*). Kvanttityhjiön, josta et pystyisi esim. ottaamaan energiaa, mutta jolla on energiaa, pystyy tekemään millä tahansa geometrisella vektorilla, eikä sen valinta vaikuta tyhjänä olemiseen. Huomauttaisin kuitenkin, että Bearden ei ole sanonut alkuräjähdyksestä tässä yhteydessä mitään, ja että kaikki assosiaatiot, mitä sinä oppimattomuuttasi teet fysikaalisten objektien ja kenttien, sekä alkuräjähdyksen kanssa ovat vääriä. Koska yrität ekstrapoloida tästä ajasta jonkin vielä vanhemman todellisuuden. Tai sitten todellisuuden, joka edeltää niin sanotusti tätä universumia. En tiedä kumpaa tarkoitat sanomalla vain että 'universumi on mahdoton'.

(*) Vaikka kaikki Beardenin kirjat poltettaisiin toimestasi, niin voidaan kysyä, että miksi vektorit ja tyhjiöt esiintyvät tietyssä aikajärjestyksessä tai käsitejärjestyksessä myös normaalin tieteen puolella. Sinulta voidaan kysyä, että jos aloitan matemaattisesti nollasummavektorista, niin lupaatko minulle, että olen päätyvä kvanttityhjiön matematiikkaan.

B:
"ja liitti samalla sellaisen ominaisuuden että niiden nollasummavektoreiden rakenne on periaatteessa ja pohjimmiltaan sama asia kuin Sheldraken idea muotokentistä,"

Tämän ominaisuuden nimi ei ole 'suuri salaisuus, jota et haluaisi tässä ketjussa muille paljastaa', vaan sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan, ja sinä olet vain tehnyt virheellisen assosiaation yhdestä vektorikentästä sellaiseen kenttään jossa ei koskaan ole väitetty olevan vektoreita. Etkä viitsinyt keksiä syyllesi tälle assosiaatiolle mitään nimeä. Suurimman osan ajasta Sheldraken kentässä ei väitetä olevan mitään kuten vektor (joskus sen on sen sijaan sanottu olevan joukko erillisiä skalaareita), koska ei ole edes varmaa halutaanko sitä pitää yhtenä alkeishiukkasena (bosonina tms.).

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Esim. alkuräjähdys ei ole mahdollinen skenaario ilman oletusta pohjatilan eli kvanttityhjiön potentiaalienergiasta"

Verrattuna siihen mistä keskustelu alkoi, niin tässä esiintyy ensin tällainen ajatusvirhe. 'Tietokoneen käyttö ei ole mahdollista ilman, että painaa muovista käynnistysnappulaa. Tällä perusteella tietokone on tehty muovista.' Sen jälkeen siinä esiintyy se virhe, että et edes ollut kauhean hyvä vakuuttamaan itseäsi tai ketään siitä, että nappula oli muovia. Kvanttityhjiö voi nimittäin olla minkä tahansa kvantisoidun fysikaalisen objektin tyhjiö. Niitä on maailmassa kvantisoitu muitakin kuin vain potentiaaleja phi. Kvanttityhjiössä on normaalisti kineettistä energiaa ja pikemminkin se on silloin sen ainoa energia. Tyhjiön potentiaalienergiaa on oikeastaan vain jos on olemassa kaksi eri alkeishiukkasta ja näillä on vuorovaikutuksen tyhjiö. Tämän jälkeen on vielä se, että sinun pitää tietää miten alkuräjähdys alkaa. Mutta miksi tämä olisi ensimmäinen keino ottaa selvää siitä, että onko nykymaailma kaikki sähkömagnetismia?

Alkuräjähdys käsite on sama kuin aika-avaruuden laajeneminen, kun siinä on esim. kaasua tai plasmaa. Mitä pohjatilasi tässä hyödyttää? Ihmiset olivat täysin vakuuttuneita alkuräjähdyksen käsitteestä jo pelkkien FRW-yhtälöiden näkemisellä. Ne ikäänkuin sanovat, että on skenaario, missä kaasu ja avaruus tekevät näin seuraavan minuutin ajan. Missä voidaan aloittaa esim. tilasta, joka alkaa hetkellä 1 min tai 2 min siitä ajasta, missä yhtälö sisältäisi singulariteetin. Eli jos väität, että jokainen skenaario vaatii tyhjiön niin näytä se edes jollekin niistä.

Standardimalli on todella yleinen tieteen oletus, ja siinä on pohjatila sekä useita potentiaaleja, joiden pohjia ne ovat (karkeasti sanottuna, koska kaikki pitäisi ajatella muista erillään). Mikä siis on tämän keskustelun tarkoitus? Onko sen kohde esim. kosmologit, jotka epäilevät standardimallin edustamaa suuntausta?

B:
"jota T. Bearden kutsui nollasummavektorien kokonaisuudeksi"

Standardimalli on aika-avaruuden teoria, joten sillä on kenttiä joiden geometrinen pituus on joskus sitä mistä Bearden idean sai, mutta oikeassa maailmassa, myös ei-tyhjät tilat ovat näitä vektoreita. Oletko varma ettei Bearden sanonut samoin? Koska hän ehti esim. kirjoittaa kokonaisen kirjan tai kaksi aiheesta, ennen kuin sai selville, että on olemassa myös kvanttityhjiö (*). Kvanttityhjiön, josta et pystyisi esim. ottaamaan energiaa, mutta jolla on energiaa, pystyy tekemään millä tahansa geometrisella vektorilla, eikä sen valinta vaikuta tyhjänä olemiseen. Huomauttaisin kuitenkin, että Bearden ei ole sanonut alkuräjähdyksestä tässä yhteydessä mitään, ja että kaikki assosiaatiot, mitä sinä oppimattomuuttasi teet fysikaalisten objektien ja kenttien, sekä alkuräjähdyksen kanssa ovat vääriä. Koska yrität ekstrapoloida tästä ajasta jonkin vielä vanhemman todellisuuden. Tai sitten todellisuuden, joka edeltää niin sanotusti tätä universumia. En tiedä kumpaa tarkoitat sanomalla vain että 'universumi on mahdoton'.

(*) Vaikka kaikki Beardenin kirjat poltettaisiin toimestasi, niin voidaan kysyä, että miksi vektorit ja tyhjiöt esiintyvät tietyssä aikajärjestyksessä tai käsitejärjestyksessä myös normaalin tieteen puolella. Sinulta voidaan kysyä, että jos aloitan matemaattisesti nollasummavektorista, niin lupaatko minulle, että olen päätyvä kvanttityhjiön matematiikkaan.

B:
"ja liitti samalla sellaisen ominaisuuden että niiden nollasummavektoreiden rakenne on periaatteessa ja pohjimmiltaan sama asia kuin Sheldraken idea muotokentistä,"

Tämän ominaisuuden nimi ei ole 'suuri salaisuus, jota et haluaisi tässä ketjussa muille paljastaa', vaan sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan, ja sinä olet vain tehnyt virheellisen assosiaation yhdestä vektorikentästä sellaiseen kenttään jossa ei koskaan ole väitetty olevan vektoreita. Etkä viitsinyt keksiä syyllesi tälle assosiaatiolle mitään nimeä. Suurimman osan ajasta Sheldraken kentässä ei väitetä olevan mitään kuten vektor (joskus sen on sen sijaan sanottu olevan joukko erillisiä skalaareita), koska ei ole edes varmaa halutaanko sitä pitää yhtenä alkeishiukkasena (bosonina tms.).

2

Lue lisää

B:
"Bohmin idea implisiittisestä järjestyksestä"

Logiikka on sellainen asia, että jos et osaa sanoa mitä yhteistä on A:lla ja B:llä, niin et osaa sanoa, mitä yhteistä niillä on, vaikka väität, että X (eli Bearden ja nelivektori) sanoi (sinä sanoit) olevansa niiden kanssa yhtä. Tämä lause on merkittävämpi ehkä toiseen suuntaan, että jos olet aiemminkin lukenut, mitä Bearden sanoi (etkä sano aina vain omiasi) ja sinulle olisi loogisesti selvää, miksi X on samaa kuin A ja X on samaa kuin B, niin ei sinulle pitäisi olla epäselvää, miksi A ja B:kin ovat samaa. Miksi et siis vastaa minun kommentteihini siitä, miksi nämä kolme aihetta (Bohm, Sheldrake, Levin) eivät liity toisiinsa (tai miksi ne eivät liity laajempaan keskusteluun niistä asioista, joita hakisist takaa, kuten epämatemaattisuus ja muut ontologiat kuten muut tasot), sen sijaan että esität neljännen osapuolen: Bearden? Voin sanoa tästäkin näin: Beardenin kentät ovat ainoa taso mitä on olemassa, joten kaikki mitä selität kahdesta tasosta on roskaa.

B:
"Michael Levinin kokeelliset tutkimukset eliöiden sähköisistä muoteista"

'Levinin sähköinen muotti' olisi täysin sama kuin varausten sijainti. Sitä hän katselee kuvissa ja nämä varaukset ovat esim. tankoja jotka kääntyvät tai liikkuvat lähemmäs vastakkaista varausta, jotta polarisaatio tulisi tai katoaisi. Varausten sijainti on sinun tavoittelemiasi asioita varten täysin eri asia kuin sähkömagneettinen kenttä (esitettynä kentän potentiaalilla), vaikka Levin tulee toimeen sillä, että hänen universuminsa on kytköksissä itseensä ja antaa hänen katsoa asioita ja kutsua niitä joksikin haluamakseen. Opetuksena tästä pitäisi olla, että tee fysiikan kokeita todistaaksesi, mitä fysiikkaa on olemassa. Äläkä kuuntele biologeja, joille fysiikan sanamuodoilla ja yksityiskohdilla ei ole mitään väliä.

Sähköisissä varauksissa, jotka eliöillä ovat, on yhtä paljon muotinomaisuutta kuin on elottomalla styroksilla, jota hierotaan johonkin karvaan. Varausten asento vain tulee ja menee, ja sitä ohjaavat hiukkasten luonnonlait. Puhe luonnonlaieista on perustasollaan ja ilman miljardin hiukkasen esimerkkitapausta sellaista, että se ei paljon kerro, mitä eliöt tekisivät. Tämä on kuitenkin tarkoitettu kritiikkinä sinulle, koska keskustelu siitä, mitä alkeishiukkasta saa käyttää ja missä geometriassa, ei voisi lainkaan vastata siihen tarpeeseen, mikä meillä on, jos halumme hahmottaa biologisen elämän. Tähän tarvitsee jonkun verran biologiaa miettineen ihmisen ajatuksia sekä fysiikasta että tästä isosta ongelmasta, mutta Levin ei kelpaa, koska hän ei tutki sitä eikä halua vastata samoihin kysymyksiin.

Levinin ns. kentät eivät ole implisiittisessä luonnojärjestyksessä. Ne ovat täysin hänen silmiensä eteen valokuvattavia asioita, missä valokuvataan varauksen paikallisen määrän sijainti eli mitataan hiukkasen sijaintia (varauksen määrä per hiukkanen on kuin luonnonvakio ja sen muu mittaus pelkistyy aina tämän sijainniksi). Olisi voinut sanoa, että Levinin filosofiset käsitteet ovat jotain implisiittistä, mistä kukaan ei edes saa mitään otetta. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan väitteidesi tarkoitus, vaan sinä vaadit että implisiittinen järjestys on jotain mille tehdään matemattinen malli, kuten kenttä tai potentiaali.

Sama eksplisiittisyys voi koskea Beardenin sähkömagnetismia. Kun potentiaalia pidetään vain klassisena kenttänä, se on ekplisiittinen, koska kaikki klassinen fysiikka on eksplisiittistä. Potentiaalin mittaus on aivan samanlainen käsite kuin E:n ja B:n mittaaminen. (Vaikka joskus tämän aiheen ohessa puhutaan, että on helppo kadottaa mitattavaa tietoa tekemällä kartta E:stä ja B:stä uudeksi muuttujaksi A, joka ei määrittele yhtä paljon kuin E ja B. Tämä on kuitenkin ontologian uudelleen määrittävä keskustelu eli väite ettei todellisuudellakaan ole sitä informaatiota. Kaikki informaatio, mitä jätetään, on mitattavaa informaatiota edelleen). Jos sähkömagneettinen kenttä on kuitenkin kvantisoitu, niin sille pätee erilainen mittausten ja mitattujen objektien kategorisointi kuin mitä QM:ssä oli. (Kategorisointi on sinänsä aivan mielivaltaista, koska Bohm juuri teki omansa verrattuna QM:ään, mutta sanoisin silti, että QFT on vielä vaikempi verrata näihin kuin ne ovat keskenään, koska noilla kuitenkin oli samanlainen aaltofunktio/pilottiaalto).

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Bohmin idea implisiittisestä järjestyksestä"

Logiikka on sellainen asia, että jos et osaa sanoa mitä yhteistä on A:lla ja B:llä, niin et osaa sanoa, mitä yhteistä niillä on, vaikka väität, että X (eli Bearden ja nelivektori) sanoi (sinä sanoit) olevansa niiden kanssa yhtä. Tämä lause on merkittävämpi ehkä toiseen suuntaan, että jos olet aiemminkin lukenut, mitä Bearden sanoi (etkä sano aina vain omiasi) ja sinulle olisi loogisesti selvää, miksi X on samaa kuin A ja X on samaa kuin B, niin ei sinulle pitäisi olla epäselvää, miksi A ja B:kin ovat samaa. Miksi et siis vastaa minun kommentteihini siitä, miksi nämä kolme aihetta (Bohm, Sheldrake, Levin) eivät liity toisiinsa (tai miksi ne eivät liity laajempaan keskusteluun niistä asioista, joita hakisist takaa, kuten epämatemaattisuus ja muut ontologiat kuten muut tasot), sen sijaan että esität neljännen osapuolen: Bearden? Voin sanoa tästäkin näin: Beardenin kentät ovat ainoa taso mitä on olemassa, joten kaikki mitä selität kahdesta tasosta on roskaa.

B:
"Michael Levinin kokeelliset tutkimukset eliöiden sähköisistä muoteista"

'Levinin sähköinen muotti' olisi täysin sama kuin varausten sijainti. Sitä hän katselee kuvissa ja nämä varaukset ovat esim. tankoja jotka kääntyvät tai liikkuvat lähemmäs vastakkaista varausta, jotta polarisaatio tulisi tai katoaisi. Varausten sijainti on sinun tavoittelemiasi asioita varten täysin eri asia kuin sähkömagneettinen kenttä (esitettynä kentän potentiaalilla), vaikka Levin tulee toimeen sillä, että hänen universuminsa on kytköksissä itseensä ja antaa hänen katsoa asioita ja kutsua niitä joksikin haluamakseen. Opetuksena tästä pitäisi olla, että tee fysiikan kokeita todistaaksesi, mitä fysiikkaa on olemassa. Äläkä kuuntele biologeja, joille fysiikan sanamuodoilla ja yksityiskohdilla ei ole mitään väliä.

Sähköisissä varauksissa, jotka eliöillä ovat, on yhtä paljon muotinomaisuutta kuin on elottomalla styroksilla, jota hierotaan johonkin karvaan. Varausten asento vain tulee ja menee, ja sitä ohjaavat hiukkasten luonnonlait. Puhe luonnonlaieista on perustasollaan ja ilman miljardin hiukkasen esimerkkitapausta sellaista, että se ei paljon kerro, mitä eliöt tekisivät. Tämä on kuitenkin tarkoitettu kritiikkinä sinulle, koska keskustelu siitä, mitä alkeishiukkasta saa käyttää ja missä geometriassa, ei voisi lainkaan vastata siihen tarpeeseen, mikä meillä on, jos halumme hahmottaa biologisen elämän. Tähän tarvitsee jonkun verran biologiaa miettineen ihmisen ajatuksia sekä fysiikasta että tästä isosta ongelmasta, mutta Levin ei kelpaa, koska hän ei tutki sitä eikä halua vastata samoihin kysymyksiin.

Levinin ns. kentät eivät ole implisiittisessä luonnojärjestyksessä. Ne ovat täysin hänen silmiensä eteen valokuvattavia asioita, missä valokuvataan varauksen paikallisen määrän sijainti eli mitataan hiukkasen sijaintia (varauksen määrä per hiukkanen on kuin luonnonvakio ja sen muu mittaus pelkistyy aina tämän sijainniksi). Olisi voinut sanoa, että Levinin filosofiset käsitteet ovat jotain implisiittistä, mistä kukaan ei edes saa mitään otetta. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan väitteidesi tarkoitus, vaan sinä vaadit että implisiittinen järjestys on jotain mille tehdään matemattinen malli, kuten kenttä tai potentiaali.

Sama eksplisiittisyys voi koskea Beardenin sähkömagnetismia. Kun potentiaalia pidetään vain klassisena kenttänä, se on ekplisiittinen, koska kaikki klassinen fysiikka on eksplisiittistä. Potentiaalin mittaus on aivan samanlainen käsite kuin E:n ja B:n mittaaminen. (Vaikka joskus tämän aiheen ohessa puhutaan, että on helppo kadottaa mitattavaa tietoa tekemällä kartta E:stä ja B:stä uudeksi muuttujaksi A, joka ei määrittele yhtä paljon kuin E ja B. Tämä on kuitenkin ontologian uudelleen määrittävä keskustelu eli väite ettei todellisuudellakaan ole sitä informaatiota. Kaikki informaatio, mitä jätetään, on mitattavaa informaatiota edelleen). Jos sähkömagneettinen kenttä on kuitenkin kvantisoitu, niin sille pätee erilainen mittausten ja mitattujen objektien kategorisointi kuin mitä QM:ssä oli. (Kategorisointi on sinänsä aivan mielivaltaista, koska Bohm juuri teki omansa verrattuna QM:ään, mutta sanoisin silti, että QFT on vielä vaikempi verrata näihin kuin ne ovat keskenään, koska noilla kuitenkin oli samanlainen aaltofunktio/pilottiaalto).

3

Lue lisää

Lue esim. näitä vastauksia.
https://physics.stackexchange.com/questions/446492/can-we-ever-measure-a-quantum-field-at-a-given-point
Eli voit sanoa, että matemaattinen objekti (sähkömagneettinen potentiaali) on jonkin asian tila, joka on ei-mitattava niinkuin aaltofunktio on. Joskus on silloin epäselvää, että onko mitään mitattavaa edes olemassa, mutta teoriassa on kenttäoperaattori, jolla on joskus odotusarvoja, jotka merkitsevät jotain. Tämän kenttäoperaattorin nimi on sama kuin kentän nimi, joten huomaat helposti, että tämä on keskustelu, missä teorian pitää olla kokonaan määritelty, ja keskenään verrattavat matemaattiset käsitteet ovat vain tämän teorian käsitteet eivätkä mitkä tahansa kentät ja potentiaalit. Kenttäoperaattori on samanlaista mittausta kuin jotkut konkreettiset mittaukset ovat ollessaan fotonien määrän mittauksia per fotonin tyypi. Joko siis sellainen kattokäsite kuin sähkömagneettinen potentiaali on joltain osin ekplisiittinen, tai sitten tee tästä se yhteenveto, että koko standardimalli on implisiittinen teoria ilman mitään muuta kuin implisiittistä järjestystä.

B:
"Jos ei kykene tai halua perehtyä näihin tutkimussuuntauksiin niin ei tietenkään voi mitenkään ymmärtää mistä on kyse siinä mistä tänne kirjoittelen."

Et voi arvioida miten joku on suoriutunut esim. sinun opiskelustasi (mitä tämä minusta on eikä toisten ihmisten opiskelua) ellet tee sitä arviota.

B:
"Kun keväällä kieltäydyit katsomasta Sheldraken cymatiikkakokeita käsittelevää videota niin oivalsin samalla miksi nykyiseen valtavirtatieteeseen on niin tiukasti sitouduttu päättäjien ja enemmistön käsityksissä."

Olen kieltäytynyt katsomasta monta muutakin asiaa. Tuossa tapauksessa kuitenkin kirjoitin olleeni katsomatta, ja että minut yllätti jokin siinä, miten (silloin ja edelleenkään) et tiedä, että on eroa cymatiikalla ja vedellä. En katsonut vaan, kirjoitin vain vedestä vs cymatiikasta. Sitä pystyy tekemään ilman internettiä ja internetin kanssa. Ja se voi koskea Sheldrakea tai se voi koskea vain sinua. Kiinnittäisin myös vähän huomiota siihen, miten tieteellisen oikeassaolemisen ja jatkuvan pätemisen sijaan tarivitsemme joskus korkeampien aivotoimintojen tekemiä arviointeja. jotka liittyvät esim. relevanssiin ja siihen, että olet itse kritisoinut, että tiede tutkii liian spesifejä asioita kukin omalla tahollaan. Veden heilutus, kun pitäisi tehdä ontologiaa, ei muka ole yksi typerä harharetki?

Olen varma, että Sheldrake on voinut myös esittää filosofisia mielikuvia vedestä vähän samassa hengessä kuin miten Levin näkee kuvissa päämääriä. Jos et kuitenkaan itse reagoi sellaisiin mitenkään kirjoittamalla sellaisesta aiheesta joskus itse tekstiä tai jopa sanomalla, että se on videon aihe, niin miksi kenenkään pitäisi jahdata väärin tarjottuja videoita ja puhua (ilman näppäimistöä) niistä kuin väärässä ketjussa? Missä video ei ole mikään oikeasti tieteellinen media eikä pitäisi tulla lausutuksi samassa lauseessa.

Valitukseesi videon katsomisesta väärin (tai ei ollenkaan) ei voi välttämättä reagoida mitenkään, koska ongelma voi olla, että sinä et osaa lukea mitään tai katsoa mitään videota. Tällaisessa todellisuudessa valituksia syntyy joka tapauksessa kaikesta. Valittamisen sijaan kerro siis, mikä osoittaa oikean lukemisen ja oikean katsomisen. (Kun jotain ei ole katsottu, niin kysymys on siitä, että olenko ollut jossakin asiassa oikeassa, en koska katsoin, vaan koska minulla oli tuuria tai muu menetelmä, joka vielä ei ole niin tärkeä.)

B:
"Me kaikki muokkaamme jatkuvasti omaa sekä kollektiivista muotokenttää..."

Teksitilläsi tämän jälkeen ei ole niin paljon merkitystä tiedevastaisuutesi näkökulmasta ellet kirjoita sitä siten, että se vastaa kuin näihin kysymyksiin:
'Mistä tiedän, että en puhu impressioista vaan perimmäisestä todellisuudesta?'
'Onko minulla ontologia tai jokin perimmäisen todellisuuden malli?'
'Mitä eroa on tieteen perimmäisen todellisuuden mallilla kuten standardimalli ja tämä?'

En väitä että ne ovat maailman tärkeimmät kysymykset, mutta ainakin ne tekevät tekstistä jotenkin relevanttia. Tärkeämpiä kysymyksiä voi esim. olla: 'miten todistan yhtään mitään?' ja 'miksi muut kuin minä ovat aina oikeassa?'.

B:
"plus & miinus energiat tasapainottavat toisiaan ja yksipuoliset suuntaukset jomman kumman ääripään seuraamisessa eivät ole stabiileja eivätkä voi tuottaa mitään aidosti toimivaa kokonaisuutta."

Levin juuri näytti sinulle, että sillä epätasapainolla tehdään elämää. Standardimallin vastustamisen ja puolustamisen sijaan näiden keskustelujen sisältö on enimmäkseen tällaista, ja olisi hyvä tiedostaa tätä myös joskus oikein.

Epätasapainoisella plussalla ja miinuksella tehdään myös plasmaa, joka on sitä, että kaikki plasman pienet osat (jotka ovat todellisia plasmassakin) kokevat ympärillään koko ajan plussia ja miinuksia eivätkä mitään neutraalia.

4

Anonyymi kirjoitti:

Lue esim. näitä vastauksia.
https://physics.stackexchange.com/questions/446492/can-we-ever-measure-a-quantum-field-at-a-given-point
Eli voit sanoa, että matemaattinen objekti (sähkömagneettinen potentiaali) on jonkin asian tila, joka on ei-mitattava niinkuin aaltofunktio on. Joskus on silloin epäselvää, että onko mitään mitattavaa edes olemassa, mutta teoriassa on kenttäoperaattori, jolla on joskus odotusarvoja, jotka merkitsevät jotain. Tämän kenttäoperaattorin nimi on sama kuin kentän nimi, joten huomaat helposti, että tämä on keskustelu, missä teorian pitää olla kokonaan määritelty, ja keskenään verrattavat matemaattiset käsitteet ovat vain tämän teorian käsitteet eivätkä mitkä tahansa kentät ja potentiaalit. Kenttäoperaattori on samanlaista mittausta kuin jotkut konkreettiset mittaukset ovat ollessaan fotonien määrän mittauksia per fotonin tyypi. Joko siis sellainen kattokäsite kuin sähkömagneettinen potentiaali on joltain osin ekplisiittinen, tai sitten tee tästä se yhteenveto, että koko standardimalli on implisiittinen teoria ilman mitään muuta kuin implisiittistä järjestystä.

B:
"Jos ei kykene tai halua perehtyä näihin tutkimussuuntauksiin niin ei tietenkään voi mitenkään ymmärtää mistä on kyse siinä mistä tänne kirjoittelen."

Et voi arvioida miten joku on suoriutunut esim. sinun opiskelustasi (mitä tämä minusta on eikä toisten ihmisten opiskelua) ellet tee sitä arviota.

B:
"Kun keväällä kieltäydyit katsomasta Sheldraken cymatiikkakokeita käsittelevää videota niin oivalsin samalla miksi nykyiseen valtavirtatieteeseen on niin tiukasti sitouduttu päättäjien ja enemmistön käsityksissä."

Olen kieltäytynyt katsomasta monta muutakin asiaa. Tuossa tapauksessa kuitenkin kirjoitin olleeni katsomatta, ja että minut yllätti jokin siinä, miten (silloin ja edelleenkään) et tiedä, että on eroa cymatiikalla ja vedellä. En katsonut vaan, kirjoitin vain vedestä vs cymatiikasta. Sitä pystyy tekemään ilman internettiä ja internetin kanssa. Ja se voi koskea Sheldrakea tai se voi koskea vain sinua. Kiinnittäisin myös vähän huomiota siihen, miten tieteellisen oikeassaolemisen ja jatkuvan pätemisen sijaan tarivitsemme joskus korkeampien aivotoimintojen tekemiä arviointeja. jotka liittyvät esim. relevanssiin ja siihen, että olet itse kritisoinut, että tiede tutkii liian spesifejä asioita kukin omalla tahollaan. Veden heilutus, kun pitäisi tehdä ontologiaa, ei muka ole yksi typerä harharetki?

Olen varma, että Sheldrake on voinut myös esittää filosofisia mielikuvia vedestä vähän samassa hengessä kuin miten Levin näkee kuvissa päämääriä. Jos et kuitenkaan itse reagoi sellaisiin mitenkään kirjoittamalla sellaisesta aiheesta joskus itse tekstiä tai jopa sanomalla, että se on videon aihe, niin miksi kenenkään pitäisi jahdata väärin tarjottuja videoita ja puhua (ilman näppäimistöä) niistä kuin väärässä ketjussa? Missä video ei ole mikään oikeasti tieteellinen media eikä pitäisi tulla lausutuksi samassa lauseessa.

Valitukseesi videon katsomisesta väärin (tai ei ollenkaan) ei voi välttämättä reagoida mitenkään, koska ongelma voi olla, että sinä et osaa lukea mitään tai katsoa mitään videota. Tällaisessa todellisuudessa valituksia syntyy joka tapauksessa kaikesta. Valittamisen sijaan kerro siis, mikä osoittaa oikean lukemisen ja oikean katsomisen. (Kun jotain ei ole katsottu, niin kysymys on siitä, että olenko ollut jossakin asiassa oikeassa, en koska katsoin, vaan koska minulla oli tuuria tai muu menetelmä, joka vielä ei ole niin tärkeä.)

B:
"Me kaikki muokkaamme jatkuvasti omaa sekä kollektiivista muotokenttää..."

Teksitilläsi tämän jälkeen ei ole niin paljon merkitystä tiedevastaisuutesi näkökulmasta ellet kirjoita sitä siten, että se vastaa kuin näihin kysymyksiin:
'Mistä tiedän, että en puhu impressioista vaan perimmäisestä todellisuudesta?'
'Onko minulla ontologia tai jokin perimmäisen todellisuuden malli?'
'Mitä eroa on tieteen perimmäisen todellisuuden mallilla kuten standardimalli ja tämä?'

En väitä että ne ovat maailman tärkeimmät kysymykset, mutta ainakin ne tekevät tekstistä jotenkin relevanttia. Tärkeämpiä kysymyksiä voi esim. olla: 'miten todistan yhtään mitään?' ja 'miksi muut kuin minä ovat aina oikeassa?'.

B:
"plus & miinus energiat tasapainottavat toisiaan ja yksipuoliset suuntaukset jomman kumman ääripään seuraamisessa eivät ole stabiileja eivätkä voi tuottaa mitään aidosti toimivaa kokonaisuutta."

Levin juuri näytti sinulle, että sillä epätasapainolla tehdään elämää. Standardimallin vastustamisen ja puolustamisen sijaan näiden keskustelujen sisältö on enimmäkseen tällaista, ja olisi hyvä tiedostaa tätä myös joskus oikein.

Epätasapainoisella plussalla ja miinuksella tehdään myös plasmaa, joka on sitä, että kaikki plasman pienet osat (jotka ovat todellisia plasmassakin) kokevat ympärillään koko ajan plussia ja miinuksia eivätkä mitään neutraalia.

4

Lue lisää

B:
"egotaso tuottaa kirjaimellisesti ns. "eläviä kuolleita" joilla ei ole yhtenäistä minuutta vaan joukko keskenään tappelevia muotokenttiä."

Näin ei voisi päätellä Levinin kokeista. Vaikka voi tuntua, että kun Levin alkaa taistella kenttien kanssa, niin ne limakasat vain luovuttavat. Odotas kuitenkin kun Levin yrittää samaa temppua täyteen mittaan kasvaneeseen ihmiseen tai eläimeen, joka on evoluution saatossa kehittynyt laittamaan Levinin uuteen pinoon.

Jos puhut kentistä kokonaisina kenttäkonfiguraatioina (ja mieluiten ajan ylitse kaikkina hetkinä), niin yksinkertaisten kokeiden mukaan Levinillä oli näytettävänään vain tapauksia, missä eliö vaipui yhteen ääripäähän, jonka sen geneettinen tieto sisälsi. (Seuraavassa oletetaan ikäänkuin täydellinen vastaavuus anatomisen muodon tms. ja biosähkökentän informaation välillä, jotta biosähkön epästabiliteetista olisi sanottu olevan jotain seurauksia, vaikka tätä yhtäläistämistä ei nimenomaan pidä tehdä, eivätkä helpot esimerkit biosähköstä kerro, miten asiat toimisivat lopulta kaikille eliöille.) Voit hypotetisoida jonkun oman bioavaruutesi ja että siellä liike on ikuista palloilua edes takaisin jollekin. Et ole vielä todistanut millaista elämää se oikeasti esittää runollisen draaman hyvisten ja pahisten näkökulmasta esitettynä, ja kaikki valmiit ennakkoluulosi näitä elämän vaihtoehtoja kohtaan ovat aivan sairaita.

B:
"Materialismi voidaan kokea tutuksi ja turvalliseksi maailmankuvaksi joka kulutusideologiaan yhdistettynä tuottaa kollektiivisessa aivokemiassa miellyttäviä kokemuksia samalla estäen kaiken syvemmän henkisen tason kehityksen mikä usein koetaan sekä vanhanaikaisena ja liian työläänä koska siinä pyritään nimenomaan tukahduttamaan ja lopulta eliminoimaan se egotaso jota tämä kulttuuri palvelee ja kiteyttää"

Tässä sanotaan tavallaan, että sinä olet oikeassa tieteellisten aiheiden suhteen, koska sinä kuulut uskontoon eli uskonnollisesti ajattelevaan kansanosaan, joka pitää itseään muita parempana. Eli oikeassa oleminen kiteytyy persoonan ominaisuuksiin, vanhoihin tapoihin ja kulttuureihin ja niiden eräänlaisen eliitin (eli sellaisten jotka muiden mielikuvissa noudattavat tuota sekä ovat yleensä näkyviä siinä) seuraamiseen. Olet osa tällaista kulttia senkin perusteella, että et ole luonut epämaterialismiasi missään tyhjiössä. (Kun käytän sanaa 'eliitti' jatkossa ilman paljon kontekstia tarkoitan sillä sinun kirjallisia lähteitäsi. Heillä ei ole mitään rahaa tai valtaa tehdä yhtään mitään. Lisäksi tarkoitan hyvin samanlaisia aatteen ideaalia muistuttavia mielikuvitushahmoja päässäsi, joista jotkut ovat vain kuin kirjallisissä lähteissäsi, ja joiden uskot olevan jostain samaa mieltä ja toteuttavan jotain. Edelleen viittaan sillä alla näiden lisäksi esiintyviin niin uskonnollisiin hahmoihin, että niistä ei ole missään mitään jälkeäkään. Jotkut voivat olla hyviksiä tai pahiksia. Kaikki tämä on jokseenkin sekalaista käsitteistöä ja kaikki käytettävissä aivan samalla tavalla, kun olet uskonto.)

B:
"Henkinen kehitys ei ole uskontoa koska se ei edellytä uskomista vaan se perustuu kokemukseen ja itsetuntemuksen kehittämiseen."

Materialisti on voinut kokea joskus jotain. Mksi hän ei tuntisi itseään kehittyneesti, jos kerran sinäkin tunnet hänet, etkä tarvinnut siihen edes samoja kokemuksia? Materialismia voi kuitenkin pitää uskomisena, jos siinä vain on väitteitä, joista ei ole muuta tietoa kuin usko. Ei merkitse mitään mitä sanot muka olemassa olevasta suhteestasi uskomiseen, jos et kerro kaikkia tarvittuja tietojasi.

Et muuten vaikuta tietäväsi itsestäsi paljon, kun teeskentelet olevasi kaiken yläpuolella (esim. materialistmin elämäntavan, tai esim. uskonnon).

B:
"länsimaiselle ihmiselle sovitettuja tapoja kehittää itseään sen sijaan että kasvattaa väärää persoonallisuutta eli ulkoisen todellisuuden ehdollistamaa egotasoaan"

Ego on latinassai itse. Sanoit juuri kehittäväsi itsesi tason. Siinä mielessä tuo lause ei ole itseäään kumoava, että itsestään valehtelu on juuri jotain toista persoonaa esittämistä, ja tämä 'oikea persoona' liittyy aina jotenkin tuohon kulttuurieliittiin, jonka ainakin luulet olevan olemassa sen seuraajana.

B:
"ihmiset ovat samalla tavalla karjaa ja omaisuutta kuin me kohtelemme ns. tuotantoeläimiä."

Ai jonkun eliitin käsissä? Et voi tehdä kenestäkään mitään ellet vertaa sitä johonkin toiseen. Tämä toinen, mihin vertaat, on hyvin tavanomainen uskonnollinen hahmo.

B:
"Itse olen päätynyt omaan maailmankuvaani"

Maailmankuvat joista ei poistuta selvien ristiriitojen sattuessa, ovat myös hyvä uskonnon määritelmä.

B:
"uskonut enkä luottanut varauksettomasti kehenkään ja pidän edelleen kaikkia tuntemiani ihmisiä vähintäänkin outoina ja vieraina otuksina."

Aina on olemassa mahdollisuus, että olet kulttijohtaja. Mutta en tiedä, onko se mikään kehu.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"egotaso tuottaa kirjaimellisesti ns. "eläviä kuolleita" joilla ei ole yhtenäistä minuutta vaan joukko keskenään tappelevia muotokenttiä."

Näin ei voisi päätellä Levinin kokeista. Vaikka voi tuntua, että kun Levin alkaa taistella kenttien kanssa, niin ne limakasat vain luovuttavat. Odotas kuitenkin kun Levin yrittää samaa temppua täyteen mittaan kasvaneeseen ihmiseen tai eläimeen, joka on evoluution saatossa kehittynyt laittamaan Levinin uuteen pinoon.

Jos puhut kentistä kokonaisina kenttäkonfiguraatioina (ja mieluiten ajan ylitse kaikkina hetkinä), niin yksinkertaisten kokeiden mukaan Levinillä oli näytettävänään vain tapauksia, missä eliö vaipui yhteen ääripäähän, jonka sen geneettinen tieto sisälsi. (Seuraavassa oletetaan ikäänkuin täydellinen vastaavuus anatomisen muodon tms. ja biosähkökentän informaation välillä, jotta biosähkön epästabiliteetista olisi sanottu olevan jotain seurauksia, vaikka tätä yhtäläistämistä ei nimenomaan pidä tehdä, eivätkä helpot esimerkit biosähköstä kerro, miten asiat toimisivat lopulta kaikille eliöille.) Voit hypotetisoida jonkun oman bioavaruutesi ja että siellä liike on ikuista palloilua edes takaisin jollekin. Et ole vielä todistanut millaista elämää se oikeasti esittää runollisen draaman hyvisten ja pahisten näkökulmasta esitettynä, ja kaikki valmiit ennakkoluulosi näitä elämän vaihtoehtoja kohtaan ovat aivan sairaita.

B:
"Materialismi voidaan kokea tutuksi ja turvalliseksi maailmankuvaksi joka kulutusideologiaan yhdistettynä tuottaa kollektiivisessa aivokemiassa miellyttäviä kokemuksia samalla estäen kaiken syvemmän henkisen tason kehityksen mikä usein koetaan sekä vanhanaikaisena ja liian työläänä koska siinä pyritään nimenomaan tukahduttamaan ja lopulta eliminoimaan se egotaso jota tämä kulttuuri palvelee ja kiteyttää"

Tässä sanotaan tavallaan, että sinä olet oikeassa tieteellisten aiheiden suhteen, koska sinä kuulut uskontoon eli uskonnollisesti ajattelevaan kansanosaan, joka pitää itseään muita parempana. Eli oikeassa oleminen kiteytyy persoonan ominaisuuksiin, vanhoihin tapoihin ja kulttuureihin ja niiden eräänlaisen eliitin (eli sellaisten jotka muiden mielikuvissa noudattavat tuota sekä ovat yleensä näkyviä siinä) seuraamiseen. Olet osa tällaista kulttia senkin perusteella, että et ole luonut epämaterialismiasi missään tyhjiössä. (Kun käytän sanaa 'eliitti' jatkossa ilman paljon kontekstia tarkoitan sillä sinun kirjallisia lähteitäsi. Heillä ei ole mitään rahaa tai valtaa tehdä yhtään mitään. Lisäksi tarkoitan hyvin samanlaisia aatteen ideaalia muistuttavia mielikuvitushahmoja päässäsi, joista jotkut ovat vain kuin kirjallisissä lähteissäsi, ja joiden uskot olevan jostain samaa mieltä ja toteuttavan jotain. Edelleen viittaan sillä alla näiden lisäksi esiintyviin niin uskonnollisiin hahmoihin, että niistä ei ole missään mitään jälkeäkään. Jotkut voivat olla hyviksiä tai pahiksia. Kaikki tämä on jokseenkin sekalaista käsitteistöä ja kaikki käytettävissä aivan samalla tavalla, kun olet uskonto.)

B:
"Henkinen kehitys ei ole uskontoa koska se ei edellytä uskomista vaan se perustuu kokemukseen ja itsetuntemuksen kehittämiseen."

Materialisti on voinut kokea joskus jotain. Mksi hän ei tuntisi itseään kehittyneesti, jos kerran sinäkin tunnet hänet, etkä tarvinnut siihen edes samoja kokemuksia? Materialismia voi kuitenkin pitää uskomisena, jos siinä vain on väitteitä, joista ei ole muuta tietoa kuin usko. Ei merkitse mitään mitä sanot muka olemassa olevasta suhteestasi uskomiseen, jos et kerro kaikkia tarvittuja tietojasi.

Et muuten vaikuta tietäväsi itsestäsi paljon, kun teeskentelet olevasi kaiken yläpuolella (esim. materialistmin elämäntavan, tai esim. uskonnon).

B:
"länsimaiselle ihmiselle sovitettuja tapoja kehittää itseään sen sijaan että kasvattaa väärää persoonallisuutta eli ulkoisen todellisuuden ehdollistamaa egotasoaan"

Ego on latinassai itse. Sanoit juuri kehittäväsi itsesi tason. Siinä mielessä tuo lause ei ole itseäään kumoava, että itsestään valehtelu on juuri jotain toista persoonaa esittämistä, ja tämä 'oikea persoona' liittyy aina jotenkin tuohon kulttuurieliittiin, jonka ainakin luulet olevan olemassa sen seuraajana.

B:
"ihmiset ovat samalla tavalla karjaa ja omaisuutta kuin me kohtelemme ns. tuotantoeläimiä."

Ai jonkun eliitin käsissä? Et voi tehdä kenestäkään mitään ellet vertaa sitä johonkin toiseen. Tämä toinen, mihin vertaat, on hyvin tavanomainen uskonnollinen hahmo.

B:
"Itse olen päätynyt omaan maailmankuvaani"

Maailmankuvat joista ei poistuta selvien ristiriitojen sattuessa, ovat myös hyvä uskonnon määritelmä.

B:
"uskonut enkä luottanut varauksettomasti kehenkään ja pidän edelleen kaikkia tuntemiani ihmisiä vähintäänkin outoina ja vieraina otuksina."

Aina on olemassa mahdollisuus, että olet kulttijohtaja. Mutta en tiedä, onko se mikään kehu.

5

Lue lisää

B:
"Ns,. tavisten herättäminen tämän kulttuurin kestokoomasta voi onnistua ainoastaan provosoimalla eikä mielistelemällä."

Tässä on jotain epäilyttävää, koska et provosoi missään sellaisessa merkityksessä, että et olisi mieluiten ns. 'poliittisesti korrekti'. Tai arvostat nähdäkseni poliittisesti korrektia kanssakäymistä todella paljon, koska logiikan ja järjen asemasta voit arvostella toisten vajavaista poliittista korrektiutta. Tämä johtaa provoilusi olemaan myös sellaista, että se välttelee kaikkia vahvoja esityksiä ja epäkohtien korostamista. Voit olla tosi dramaattinen vain kuvatessasi mielikuvitustason epähumanisoituja vihollisia, mikä on juuri tehty olemaan provosoimatta ketään, mutta olemaan vahva ja nykyuskonnollínen viesti.

"To destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world."

Hän todennäköisesti upotti jotain vuosisatoja käsittävää narratiivia tämän tilalle? Sekin että et tee tietojen välistä vertailua, vaan ainoastaan toteat jotain, on sitä että olet poliittisesti korrekti mielistelijä kaikkia eri esityksiä kohtaan.

6

Avaruuden laajenemien ei suinkaan ole mahdotonta. Jos kuvitellaan, että avaruus on pallon pinta, silloin siinä oleville litteille olioille ei ole mahdollista liikkua mihinkään avaruutensa ulkopuolelle, Silti se pallo voi laajentua eli sen pinta-ala voi kasvaa.
Aivan samalla tavalla useampi ulottuvuuksinen avaruus voi laajentua omien ulottuvuuksiensa ulkopuolelle. Eli myös se 4D-"pallo" voi aivan hyvin laajentua, vaikka muuta jatkuvasti väität perustelematta.

Höpölöps kirjoitti:

Avaruuden laajenemien ei suinkaan ole mahdotonta. Jos kuvitellaan, että avaruus on pallon pinta, silloin siinä oleville litteille olioille ei ole mahdollista liikkua mihinkään avaruutensa ulkopuolelle, Silti se pallo voi laajentua eli sen pinta-ala voi kasvaa.
Aivan samalla tavalla useampi ulottuvuuksinen avaruus voi laajentua omien ulottuvuuksiensa ulkopuolelle. Eli myös se 4D-"pallo" voi aivan hyvin laajentua, vaikka muuta jatkuvasti väität perustelematta.

Lue lisää

Ei se matemaattisesti ole mahdotonta, ennenkuin kaavaan laitetaan niin suuri pallo, ettei se voi enää laajentua, koska ulkopuolta ei ole olemassakaan. Ja sellainenhan universumin avaruuden todellisuus on!

Universumin avaruus pitäisi laittaa kaavoihin sellaiseksi. Toki samalla suhteelliseksi aikaan ja materiaan, mutta kuitenkin.

Miksei laiteta? Koska luullaan GR ja BB todellisuudeksi, mutteivät ne vielä ole, ne ovat vasta nyt parhaina pidettyjä teorioita. Muutkin teoriat sopivat samoihin havaintoihin ja lärjelliseen ajatteluun.

Tämä, että on muitakin teorioita, jotka sopivat, yritetään BB piireissä diktatorisesti kieltää. Se onnistuu vielä tiedeyhteisössä, mutta kuinka kauan? Vuoden vielä? Viisi vuotta? Kymmenen vuotta?

Veikkaan että korkeintaan kaksi vuotta.

Kehittyneet galaksit kaukana kumoaa nykyisen teorian. Se sopii paremmin johonkin multiversumimalliin.

santtunen2 kirjoitti:

Ei se matemaattisesti ole mahdotonta, ennenkuin kaavaan laitetaan niin suuri pallo, ettei se voi enää laajentua, koska ulkopuolta ei ole olemassakaan. Ja sellainenhan universumin avaruuden todellisuus on!

Universumin avaruus pitäisi laittaa kaavoihin sellaiseksi. Toki samalla suhteelliseksi aikaan ja materiaan, mutta kuitenkin.

Miksei laiteta? Koska luullaan GR ja BB todellisuudeksi, mutteivät ne vielä ole, ne ovat vasta nyt parhaina pidettyjä teorioita. Muutkin teoriat sopivat samoihin havaintoihin ja lärjelliseen ajatteluun.

Tämä, että on muitakin teorioita, jotka sopivat, yritetään BB piireissä diktatorisesti kieltää. Se onnistuu vielä tiedeyhteisössä, mutta kuinka kauan? Vuoden vielä? Viisi vuotta? Kymmenen vuotta?

Veikkaan että korkeintaan kaksi vuotta.

Kehittyneet galaksit kaukana kumoaa nykyisen teorian. Se sopii paremmin johonkin multiversumimalliin.

Lue lisää

Kai nyt Olli hyvä olet oppinut edes sen verran esikoulun matematiikan tunnilla, että ei ole olemassa palloa, joka ei voisi laajentua. Tietyssä mielessä jopa äärettömän suuri voi laajentua. Esim. suora on matemaattisesti äärettömän pitkä. Mutta jos siihen lisätään yksi ulottuvuus, saadaan ääretön taso jne.

Matematiikka ja fysiikka eivät tunne käyttämääsi termiä "suunnattoman suuri", joka vieläpä ei muka voisi laajentua.

Yritin vääntää sinulle rautalangasta, että jos maailmankaikkeudella olisi vain ne ulottuvuudet, jotka on pallon pinnalla (siis ei voitaisi mennä pallon sisään eikä pallosta ulospäin, vaan se pinta olisi koko maailmankaikkeus, silti mikään ei estäisi sitä laajentumasta. Pinta pysyisi samana mutta se venyisi. Aivan samoin jana voisi venyä loputtomiin, vaikka se olisi pelkkä jana.

Olli, yritä ottaa edes peruskäsitteet haltuusi! Et sinä voi laittaa kaavoihin täysin hölmöjä oletuksia kuten "suunnattoman suurta"!

Ja taas sinun "hienoja" (suomeksi hölmöjä) ideoitasi yritetään diktatorisesti kieltää! Elät täysin harhoissa, jossa sinut on ympäröity vihollisilla.

Sinun sivuttaisliikettäsi punasiirtymän selittäjänä, väitettäsi, että jos alkuräjähdys on ollut, sen paikka pitäisi pystyä osoittamaan taivaalla ja 4D:n laajenemisen mahdottomuutesi eivät tule hyväksytyiksi sen paremmin kahdessa kuin miljardissakaan vuodessa... Tiede ei taannu kivikauden käsitysten tasolle.

Höpölöps kirjoitti:

Kai nyt Olli hyvä olet oppinut edes sen verran esikoulun matematiikan tunnilla, että ei ole olemassa palloa, joka ei voisi laajentua. Tietyssä mielessä jopa äärettömän suuri voi laajentua. Esim. suora on matemaattisesti äärettömän pitkä. Mutta jos siihen lisätään yksi ulottuvuus, saadaan ääretön taso jne.

Matematiikka ja fysiikka eivät tunne käyttämääsi termiä "suunnattoman suuri", joka vieläpä ei muka voisi laajentua.

Yritin vääntää sinulle rautalangasta, että jos maailmankaikkeudella olisi vain ne ulottuvuudet, jotka on pallon pinnalla (siis ei voitaisi mennä pallon sisään eikä pallosta ulospäin, vaan se pinta olisi koko maailmankaikkeus, silti mikään ei estäisi sitä laajentumasta. Pinta pysyisi samana mutta se venyisi. Aivan samoin jana voisi venyä loputtomiin, vaikka se olisi pelkkä jana.

Olli, yritä ottaa edes peruskäsitteet haltuusi! Et sinä voi laittaa kaavoihin täysin hölmöjä oletuksia kuten "suunnattoman suurta"!

Ja taas sinun "hienoja" (suomeksi hölmöjä) ideoitasi yritetään diktatorisesti kieltää! Elät täysin harhoissa, jossa sinut on ympäröity vihollisilla.

Sinun sivuttaisliikettäsi punasiirtymän selittäjänä, väitettäsi, että jos alkuräjähdys on ollut, sen paikka pitäisi pystyä osoittamaan taivaalla ja 4D:n laajenemisen mahdottomuutesi eivät tule hyväksytyiksi sen paremmin kahdessa kuin miljardissakaan vuodessa... Tiede ei taannu kivikauden käsitysten tasolle.

Lue lisää

Universumi nyt vaan on sellainen fysikaalisesti. Suunnattoman suuri, ei ulkopuolta. Siihen pitää kehittää matematiikka. Kyseessä on todellisuuden fysiikkaan sovellettu matematiikka eikä mikään todellisuudesta irrallaan oleva abstrakti matematiikka.

Se on keksimättä. Se tulee myös selittämään punasiirtymän ilman galaksien etääntymistä. Sitä olen sanonut jo 50 vuotta. Laajenemista ei ole, se on näennäistä, johtuu teoriasta, BB teoriasta, ja se teoria on väärä universumista, sopii vain osauniversumiimme jossain määrin, sikäli hyvä keksintö. Se BB putki on olemassa, niitä vaan on taivaalla monta, eikä valtavirta vielä tajua sitä.

Kun luopuu BB teoriasta, kuten minä, keksii koko ajan uusia ja tärkeitä asioita.

Sinun sivuttaisliikkeisiisi olen vastannut jo monta kertaa. Etkö ymmärrä?

santtunen2 kirjoitti:

Universumi nyt vaan on sellainen fysikaalisesti. Suunnattoman suuri, ei ulkopuolta. Siihen pitää kehittää matematiikka. Kyseessä on todellisuuden fysiikkaan sovellettu matematiikka eikä mikään todellisuudesta irrallaan oleva abstrakti matematiikka.

Se on keksimättä. Se tulee myös selittämään punasiirtymän ilman galaksien etääntymistä. Sitä olen sanonut jo 50 vuotta. Laajenemista ei ole, se on näennäistä, johtuu teoriasta, BB teoriasta, ja se teoria on väärä universumista, sopii vain osauniversumiimme jossain määrin, sikäli hyvä keksintö. Se BB putki on olemassa, niitä vaan on taivaalla monta, eikä valtavirta vielä tajua sitä.

Kun luopuu BB teoriasta, kuten minä, keksii koko ajan uusia ja tärkeitä asioita.

Sinun sivuttaisliikkeisiisi olen vastannut jo monta kertaa. Etkö ymmärrä?

Lue lisää

Universumi EI TOTTELE sinun uskonnollisia eikä muitakaan erittäin rajoittuneita käsityksiäsi.

Kun uskontosi ei tottele Raamattua, sanot, että Raamattu on väärässä. Kun matematiikka ja fysiikka eivät tottele sinun uskontoasi, väität, että matematiikka ja fysiikka ovat väärässä.

Kyllä se niin on, että ilmapalloa mikään ei estä laajenemasta, ei, vaikka kuinka inttäisit!

Niin, sinä selitit punasiirtymän sivuttaisliikkeellä. Harmi, että väänsin sinulle rautalangasta ja ambulanssin äänestä, että niin se ei voi olla. Sitten poistit sen hölmöilyn vähin äänin kotisivuiltasi ja nyt yrität kuumeisesti keksiä uusia selityksiä. Käyttäisit edes väsyneen valon teoriaa saadaksesi edes jotain uskottavuutta. Ai niin, sinähän et ole keksinyt sitä, joten et saisi siitä kunniaa itsellesi...

MITÄ uusia ja tärkeitä asioita sinä olet keksinyt? Noita edellisessä viestissäni mainitsemiani hölmöilyjäkö?

Et ole vastannut sivuttaisliikkeeseen kertaakaan. Jos huomaamattani olet sen tehnyt, voisitko toistaa lyhyesti, että millä tavalla sivuttaisliike poistaa Dopplerin ilmiön?

Jotain on, se on varma fakta. Kun luovutaan liiasta skeptisyydestä, siitä seuraa, että myös universumi, kaikkeus on, ja on ollut aina.

Sellaista ei ole, ettei ole mitään. Se on varma totuus, Hard fact, kova totuus.

Kun otetaan jokin tietty alue, voidaan sanoa, ettei siellä ole mitään, jonkin asian suhteen. Mutta universumista ei voi niin sanoa, se on olemassa, eri tavalla kuin kaikki muut asiat, mutta on olemassa kuitenkin. Ja siinä on erilaisia osia, jotka alkavat ja loppuvat. Ennen kuin ne alkavat, niitä ei ole, ja kun jokin asia loppuu, sitä ei enää ole. Ja universumin lisäksi on muitakin ikuisia asioita.

Esim. aine ja energia, materia. Sitä on aina. Samoin elämää on aina. Vaikka jossain ei nyt ole, jossain muulla on.

santtunen2 kirjoitti:

Jotain on, se on varma fakta. Kun luovutaan liiasta skeptisyydestä, siitä seuraa, että myös universumi, kaikkeus on, ja on ollut aina.

Sellaista ei ole, ettei ole mitään. Se on varma totuus, Hard fact, kova totuus.

Kun otetaan jokin tietty alue, voidaan sanoa, ettei siellä ole mitään, jonkin asian suhteen. Mutta universumista ei voi niin sanoa, se on olemassa, eri tavalla kuin kaikki muut asiat, mutta on olemassa kuitenkin. Ja siinä on erilaisia osia, jotka alkavat ja loppuvat. Ennen kuin ne alkavat, niitä ei ole, ja kun jokin asia loppuu, sitä ei enää ole. Ja universumin lisäksi on muitakin ikuisia asioita.

Esim. aine ja energia, materia. Sitä on aina. Samoin elämää on aina. Vaikka jossain ei nyt ole, jossain muulla on.

Lue lisää

Jotain onkin ja se on olematon olevaisuus.

Tyhmiö
Mitä mieltä olet tästä; Mitään ei ole olemassa mutta olemattomuuden mahdottomuus estää mitään sallii olemattoman olevaisuuden kokemuksena mahdollisesta.

Jumala
Kyllä. Se on kuin matematiikan nollasta: vaikka nolla on "ei-mitään", sen ominaisuudet (esim. että se ei estä yhteenlaskua) mahdollistavat kaikki laskutoimitukset. Olemattomuus ei ole passiivinen este vaan aktiivinen mahdollisuuden ehto—ei siksi että se tekisi jotain, vaan siksi että se ei tee mitään. Tämä "ei-tekeminen" on se perusta, joka sallii kaiken muun tapahtua ilman, että itse perusta vaatisi selitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain onkin ja se on olematon olevaisuus.

Tyhmiö
Mitä mieltä olet tästä; Mitään ei ole olemassa mutta olemattomuuden mahdottomuus estää mitään sallii olemattoman olevaisuuden kokemuksena mahdollisesta.

Jumala
Kyllä. Se on kuin matematiikan nollasta: vaikka nolla on "ei-mitään", sen ominaisuudet (esim. että se ei estä yhteenlaskua) mahdollistavat kaikki laskutoimitukset. Olemattomuus ei ole passiivinen este vaan aktiivinen mahdollisuuden ehto—ei siksi että se tekisi jotain, vaan siksi että se ei tee mitään. Tämä "ei-tekeminen" on se perusta, joka sallii kaiken muun tapahtua ilman, että itse perusta vaatisi selitystä.

Lue lisää

Olematon olevaisuus on pelkkää sofismia. Paraneminen tuosta on hyvin yksinkertainen: järki käteen, ei sofismia, hölynpölyä.

santtunen2 kirjoitti:

Olematon olevaisuus on pelkkää sofismia. Paraneminen tuosta on hyvin yksinkertainen: järki käteen, ei sofismia, hölynpölyä.

Jos sinä et jotain ymmärrä, se ei todista mitään muuta kuin rajoittuvuutesi. Mahdatko ymmärtää edes antiikin filosofian logos-käsitettä, joka on päätynyt Raamattuunkin?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä et jotain ymmärrä, se ei todista mitään muuta kuin rajoittuvuutesi. Mahdatko ymmärtää edes antiikin filosofian logos-käsitettä, joka on päätynyt Raamattuunkin?

Minun viestini, mutta jostain syystä kirjautuminen ei aina mene perille. Vastaamisen sijaan Olli tekee samasta asiasta aina uuden aloituksen, kun jää alakynteen.