Mikä voi olla mahdollista ja mahdotonta todellisuudessa?

Kun kerran jatkoit tästä erittäin tarkalla metakeskustelulla, niin olisit voinut kirjoittaa tämän vielä tarkemmin muotoon, missä sanot määritteleväsi olevan kokijan ennen kuin päätät, että kaikki muu on kokijakeskeistä. Tämä jako 'kokija' ja 'muu', on myös jotain, mitä pitäisi tuoda esiin enemmän. Oikea subjektivismi edellyttää sen, että on kokija. Mieluiten se on filosofian kirjoittajan kaikki kyvyt kokea ja tähän astiset kokemukset. Jos kykeneminen kokeemaan on täysin määrittelemätön asia (koska kaiken määrittelemättömyys on mielestäsi ihanteellinen tapa aloittaa tai paikka mihin palauttaa kaikki asiat (*)), se voidaan määritellä myös siten, että materialistin hiukkanen on kykenevä kokemaan materiaalisen universumin. Jolloin materialistin universumi on koettu vaikka siinä ei ole sellaista ,mitä sanotaan filosofiaa kirjoittavan ihmisen kokemukseksi kaikesta, mitä hän tietää. Kaikki tekstisi, mitkä mukamas koskevat subjektiivisuutta ovat muutenkin todella epämääräisiä muihin verrattuna, jos ne koskevat enemmän universumin alkua kuin tätä hetkeä ja sitä mitä koet tässä hetkessä.

(*) Haen kuitenkin takaa sitä, että vaikka et olisi kertonut, että määrittelemättömyys on hyve, niin lauseesi, että 'todellisuus X:lle edellyttää että X kokee todellisuuden' on itsestäänselvyys ja pelkkä saman käsitteen toistaminen uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole mitään merkitystä sille, että onko sallittua kirjoittaa mitään muodossa 'todellisuus todellisuutena ilman X:ää'.

Vai halusitko itse vastata näihin kysymyksiin. Mikä on fyysinen objekti sinun todellisuudessasi? Onko todellisuus todellinen fyysiselle objektille? Onko fyysinen objekti kokijakeskeisyydessä myös kokija? Eikö ole tärkeämpää määritellä, mitä on kokea, kuin määritellä, että kaikki on kokija (mikään ei ole ei-kokija)? (Voi kuitenkin myös olla, että olet jakanut todellisuuden kahtia, niin että todellisuudesta puolet ovat kokijoita ja muut ovat aivan muuta. Vähän samoin kuin kristinuskossa määritellään taivas ja helvetti ja mikä niihin kuuluu).

B:
"Jos taas aloittaa sellaisesta alkuoletuksesta että kaikki loogisesti ristiriidaton voi olla mahdollista ja todellista mutta jokaisella olemassaolevalla ja samalla myös todellisella asialla on aina oltava jonkinlaiset ennakkoedellytykset sen asian olemasaololle."

Tämä lause on kesken.

Kirjoitat taas lisää korulauseita siitä, millaista olisi olla tekemättä asioita väärin, mutta sitten teet tai teit jo alussa kaiken ilmiselvästi väärin verrattuna näihin. Etkä mitenkään vertaa tekemistäsi itse asettamiisi tavoitteisiin.

B:
"Fysikaaliseksi koettujen objektien kohdalla se on aika ja avaruus sekä joku havaitsija jolle on kyky kokea niitä objekteja jollain tavalla joka on yhteistä jollekin havaitsijajoukolle."

Tässä ja tämän jälkeen on ilmiselvästi paljon asioita, joita vaadit loogisesti, ja jotka ovat ristiriidassa muiden suuntien kanssa. Mutta on myös hienovaraisia. Jos sanot, että _vain_ koettu objekti edellyttää ajan ja avaruuden, se voidaan nopeasti tulkita siten, että olisit jo aivan varma, että subjekti ei vaadi mitään. En myöskään kirjoittaisi filosofiaa siten, että aika ja avaruus olisivat mitenkään erilaisessa asemassa kuin filosofin muu kokemus. Fysiikkaa ei tarvitse kirjoittaa ja ajatella tavalla, että mikä on minkäkin edellytys. Subjektiivinen filosofia ei kaipaa näitä edellytys-rakenteita, vaan sanoo, että jos on avaruuden kokemus, niin avaruus on jotain mitä tutkia tai johon voi alkaa uskoa suoraan. Miksi sinä siis kaipaat? Jo tästä kohdasta alkaen vaikuttaa siltä, että sinua kiinnostaa vain väitellä materialistisista systeemeistä ja siitä, millä ne pitää täyttää. Ajalla ja avaruudella on paljon vaihtoehtojakin, mutta tuputat meille juuri ajan ja avaruuden eräänlaista filosofista kanavaa pitkin. Filosofinen kanava on juuri sitä, että asiaa ei ole tutkittu, kun sen tutkimisen skaala olisi valtava eikä todellakaan avautunut meille etukäteen.

B:
"Ts. ei postuloida mitään etukäteen varmaksi ja todelliseksi..."

Etukäsi ja postulaatti on tavallaan myös täysin valikoitavissa oleva asema lauseelle, ja voit esim. väittää tehneesi elämässäsi vain yhden postulaatin, kuten että 'todellisuus on'. Tällöin sinua kuitenkin kritisoitaisiin siitä, että mikään mitä olet sanonut ei ole pitkään aikaan ollut looginen seuraus siitä, että 'todellisuus on', joten se ei ole mikään postulaatti muiden lauseiden puolesta. Kaikki lauseesi ovat silloin edelleen mihinkään perustumattomia väittämiä. Tämä käsite siitä, mitä lauseilla tehdään, ei ehkä ollut kritiikkisi pointti, mutta koeta silti huomata, että olet lauseiden kirjoittaja kuten muutkin ja että lauseissa on lopulta tärkeää niiden varmistamisen etsintä. Jos esität yleisen kritiikin siitä, että etsinnän tulos ei saa olla 'lause ei perustu mihinkään ja on oletus', niin tämä voi kääntyä äskeistä päämäärää vastaan, jos se johtaa siihen, että joku ajattelee ettei tule etsiä ja löytää tuollaista.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran jatkoit tästä erittäin tarkalla metakeskustelulla, niin olisit voinut kirjoittaa tämän vielä tarkemmin muotoon, missä sanot määritteleväsi olevan kokijan ennen kuin päätät, että kaikki muu on kokijakeskeistä. Tämä jako 'kokija' ja 'muu', on myös jotain, mitä pitäisi tuoda esiin enemmän. Oikea subjektivismi edellyttää sen, että on kokija. Mieluiten se on filosofian kirjoittajan kaikki kyvyt kokea ja tähän astiset kokemukset. Jos kykeneminen kokeemaan on täysin määrittelemätön asia (koska kaiken määrittelemättömyys on mielestäsi ihanteellinen tapa aloittaa tai paikka mihin palauttaa kaikki asiat (*)), se voidaan määritellä myös siten, että materialistin hiukkanen on kykenevä kokemaan materiaalisen universumin. Jolloin materialistin universumi on koettu vaikka siinä ei ole sellaista ,mitä sanotaan filosofiaa kirjoittavan ihmisen kokemukseksi kaikesta, mitä hän tietää. Kaikki tekstisi, mitkä mukamas koskevat subjektiivisuutta ovat muutenkin todella epämääräisiä muihin verrattuna, jos ne koskevat enemmän universumin alkua kuin tätä hetkeä ja sitä mitä koet tässä hetkessä.

(*) Haen kuitenkin takaa sitä, että vaikka et olisi kertonut, että määrittelemättömyys on hyve, niin lauseesi, että 'todellisuus X:lle edellyttää että X kokee todellisuuden' on itsestäänselvyys ja pelkkä saman käsitteen toistaminen uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole mitään merkitystä sille, että onko sallittua kirjoittaa mitään muodossa 'todellisuus todellisuutena ilman X:ää'.

Vai halusitko itse vastata näihin kysymyksiin. Mikä on fyysinen objekti sinun todellisuudessasi? Onko todellisuus todellinen fyysiselle objektille? Onko fyysinen objekti kokijakeskeisyydessä myös kokija? Eikö ole tärkeämpää määritellä, mitä on kokea, kuin määritellä, että kaikki on kokija (mikään ei ole ei-kokija)? (Voi kuitenkin myös olla, että olet jakanut todellisuuden kahtia, niin että todellisuudesta puolet ovat kokijoita ja muut ovat aivan muuta. Vähän samoin kuin kristinuskossa määritellään taivas ja helvetti ja mikä niihin kuuluu).

B:
"Jos taas aloittaa sellaisesta alkuoletuksesta että kaikki loogisesti ristiriidaton voi olla mahdollista ja todellista mutta jokaisella olemassaolevalla ja samalla myös todellisella asialla on aina oltava jonkinlaiset ennakkoedellytykset sen asian olemasaololle."

Tämä lause on kesken.

Kirjoitat taas lisää korulauseita siitä, millaista olisi olla tekemättä asioita väärin, mutta sitten teet tai teit jo alussa kaiken ilmiselvästi väärin verrattuna näihin. Etkä mitenkään vertaa tekemistäsi itse asettamiisi tavoitteisiin.

B:
"Fysikaaliseksi koettujen objektien kohdalla se on aika ja avaruus sekä joku havaitsija jolle on kyky kokea niitä objekteja jollain tavalla joka on yhteistä jollekin havaitsijajoukolle."

Tässä ja tämän jälkeen on ilmiselvästi paljon asioita, joita vaadit loogisesti, ja jotka ovat ristiriidassa muiden suuntien kanssa. Mutta on myös hienovaraisia. Jos sanot, että _vain_ koettu objekti edellyttää ajan ja avaruuden, se voidaan nopeasti tulkita siten, että olisit jo aivan varma, että subjekti ei vaadi mitään. En myöskään kirjoittaisi filosofiaa siten, että aika ja avaruus olisivat mitenkään erilaisessa asemassa kuin filosofin muu kokemus. Fysiikkaa ei tarvitse kirjoittaa ja ajatella tavalla, että mikä on minkäkin edellytys. Subjektiivinen filosofia ei kaipaa näitä edellytys-rakenteita, vaan sanoo, että jos on avaruuden kokemus, niin avaruus on jotain mitä tutkia tai johon voi alkaa uskoa suoraan. Miksi sinä siis kaipaat? Jo tästä kohdasta alkaen vaikuttaa siltä, että sinua kiinnostaa vain väitellä materialistisista systeemeistä ja siitä, millä ne pitää täyttää. Ajalla ja avaruudella on paljon vaihtoehtojakin, mutta tuputat meille juuri ajan ja avaruuden eräänlaista filosofista kanavaa pitkin. Filosofinen kanava on juuri sitä, että asiaa ei ole tutkittu, kun sen tutkimisen skaala olisi valtava eikä todellakaan avautunut meille etukäteen.

B:
"Ts. ei postuloida mitään etukäteen varmaksi ja todelliseksi..."

Etukäsi ja postulaatti on tavallaan myös täysin valikoitavissa oleva asema lauseelle, ja voit esim. väittää tehneesi elämässäsi vain yhden postulaatin, kuten että 'todellisuus on'. Tällöin sinua kuitenkin kritisoitaisiin siitä, että mikään mitä olet sanonut ei ole pitkään aikaan ollut looginen seuraus siitä, että 'todellisuus on', joten se ei ole mikään postulaatti muiden lauseiden puolesta. Kaikki lauseesi ovat silloin edelleen mihinkään perustumattomia väittämiä. Tämä käsite siitä, mitä lauseilla tehdään, ei ehkä ollut kritiikkisi pointti, mutta koeta silti huomata, että olet lauseiden kirjoittaja kuten muutkin ja että lauseissa on lopulta tärkeää niiden varmistamisen etsintä. Jos esität yleisen kritiikin siitä, että etsinnän tulos ei saa olla 'lause ei perustu mihinkään ja on oletus', niin tämä voi kääntyä äskeistä päämäärää vastaan, jos se johtaa siihen, että joku ajattelee ettei tule etsiä ja löytää tuollaista.

2

Lue lisää

B:
"Ei-fysikaalisten entiteeteettien todellisuus (esim. ajatukset ja tunteet) edellyttää sellaisen kokijan jolla on ainakin jonkinlainen ja jonkintasoinen ajattelu -& tunnekyky"

Kaikki nämä väitteet siitä, että ajatus ja tunne eivät ole fysikaalisia, ovat postulaatteja. Et olisi tarvinnut niitä mihinkään minun tietääkseni. Paitsi jos sinulla on huonosti piilotettu piiloviesti, jota ei käsitellä tekstissäsi. Toistan vielä itseäni ja sanon, että tietoa esiintyy tai vaaditaan erilaisissa muodoissa, kun puhutaan siitä, onko olemassa kokemuksia, ja siitä, mitä nämä esim. ontologisesti ovat. Lauseet eivät lakkaa olemasta väitteitä ja oletuksia sen perusteella, mitä asiasta suurinpiirtein tiedetään ja sovitaan materialistin ja muun filosofin kesken. Kun sanoit 'ensin pitää määritellä todellisuus', tämäkin (jos lauseesi jatko ei olisi ollut melko huono ilmentämään sitä) tarkoittaisi sopimusta siitä, että jokainen vähänkin keskeinen asia on lopulta postulaatti ja pitäisi nähdä postulaattina.

Lause kuten 'kaloilla on keuhkot/kidukset' on edelleen postulaatti, vaikka kukaan ei ole kanssasi eri mieltä siitä, että 'kala on olemassa'. Tämä esimerkki on empiirisiltä tiedoiltaan rajoitetulle joukolle ihmisiä, ja sen tilalla voidaan ajatella metafyysisempiä entiteettejä ja niiden väitettyjä ominaisuuksia.

Materialismissa on juuri lauseesi kuvailemalla tavalla. Eli siten että ajatuksen olemassaolo edellyttää, että materia on tehnyt kyvykkäät aivot, jotka muistuttavat ihmistä. Joten koska normaalikirjoituksesi ei ole minkäänlainen keskustelu kenenkään kanssa, niin näyttää, että piiloviestiminen on ainoa, mitä tässä on tavoiteltu.

B:
"ja jotta ne voisivat olla kollektiivisesti konsensuksen tasolla käsiteltävissä edellyttää myös yhteisen käsitejärjestelmän ja siihen liittyvän yhteisen kommunikointikielen."

Näytät pohtineen sitä, että onko subjekteja olemassa monta. Sanoit päättäneesi sen olevan näin jo edellisissä kohdissa, missä käytit sanaa 'havaitsijajoukko'. Haluan huomauttaa tästä vain sen, että havaitsijajoukko ei perustu yhteiseen käsitejärjestelmään, vaan edellinen on perustavanlaatuisempi. Jos filosofi törmää joskus tilanteeseen, että hänen ympärillään on toisia käsitejärjestelmiä, niin tämän pitäisi olla hänelle yhtä hyvä merkki siitä, että on mahdollista, että muita subjekteja on olemassa kuin hän itse. Tämä että niitä on tai ei ole, on minun määritelmäni mukaan sellaisen konsensuksen tasolla käsiteltävissä, joka koostuu kaikista, jotka tämän lukevat, mutta ei se pelkästään meitä koskisi. Tai sitä varten olisi esiteltävä subjektiivista maailmankuvaa paljon tarkemmin. Väitän siitä vain sen, että sen lopussa vaikuttaa seisovan se, että siinä pidetään toisia käsitejärjestelmiä ja kieliä käyttäviä ulkopuolisia olentoja jotenkin täysin eriarvoisina todellisuuden osina, koska heitä ei pidetä edes kokijoina.

Materialismissa on aivan omanlaisensa systeemi tutkia sitä, että miksi käsitejärjestelmät tai kaikki kokevat entiteetit, joita käsiteltäväksemme tulee esim. internetin palstoilla, ovat niin samanlaisia. Siinä nimittäin on sanottu, että kokija on aineen tietty tila, ja kaikki kokijat ovat melkein toistensa kopioita, koska ne elävät samalla planeetalla samoissa oloissa. Käsitejärjestelmä on myös tässä mielessä spekuloidusti täysin lokalisoitunut ilmiö.

B:
"Esim. kosmologian "alkuräjähdys" ei voi loogisesti olla koko maailmankaikkeuden eli kaiken olevaisen alku koska pitää ensin olla jotain joka ylipäätänsä voisi alkaa laajeta ja erilaistua"

Pidätkö tätä lausetta itse keksimänäsi vai ajatteletko, että se kuuluu alkuräjähdykseen itseensä väittää, että sitä ennen pitää olla jotain? Toisessa tapauksessa onko oikein tehdä kosmologia sellaiseksi, että siinä ei enää väitetä, että sitä ennen on oltava jotain (siis mitä jos fysikalisti tekee niin)? Entä mitä sanot kaikille esimerkeille kosmologioista, joissa jotain on koko ajan mutta ei alkua? Eikö sinun viestisi jatku siten, että sinä oletat, että alku on pakko olla olemassa? Miksi et voi puhua suoria sanoja ihmisille, jotka kuvittelevat, että aikaa (matemaattista) on olemassa niin paljon menneisyydessä, että alkua ei ole? Koska he olisivat ensimmäisenä mieleen tulevat vastustajasi. Jos et yhtään tarvitse dialogia vastustajien kanssa, niin voitko poistaa noin puolet viestistäsi, joka koskee pelkästään heidän (tarkasti valikoitujen vastustajien) kommentointiaan?

Oletko tietoinen siitä, kuinka moni muukaan asia ei voi olla alku (kaikelle tai edes 'seuraavalle asialle') jos asioita pitää edeltää jokin? Kuten 'metafysiikan alku'.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ei-fysikaalisten entiteeteettien todellisuus (esim. ajatukset ja tunteet) edellyttää sellaisen kokijan jolla on ainakin jonkinlainen ja jonkintasoinen ajattelu -& tunnekyky"

Kaikki nämä väitteet siitä, että ajatus ja tunne eivät ole fysikaalisia, ovat postulaatteja. Et olisi tarvinnut niitä mihinkään minun tietääkseni. Paitsi jos sinulla on huonosti piilotettu piiloviesti, jota ei käsitellä tekstissäsi. Toistan vielä itseäni ja sanon, että tietoa esiintyy tai vaaditaan erilaisissa muodoissa, kun puhutaan siitä, onko olemassa kokemuksia, ja siitä, mitä nämä esim. ontologisesti ovat. Lauseet eivät lakkaa olemasta väitteitä ja oletuksia sen perusteella, mitä asiasta suurinpiirtein tiedetään ja sovitaan materialistin ja muun filosofin kesken. Kun sanoit 'ensin pitää määritellä todellisuus', tämäkin (jos lauseesi jatko ei olisi ollut melko huono ilmentämään sitä) tarkoittaisi sopimusta siitä, että jokainen vähänkin keskeinen asia on lopulta postulaatti ja pitäisi nähdä postulaattina.

Lause kuten 'kaloilla on keuhkot/kidukset' on edelleen postulaatti, vaikka kukaan ei ole kanssasi eri mieltä siitä, että 'kala on olemassa'. Tämä esimerkki on empiirisiltä tiedoiltaan rajoitetulle joukolle ihmisiä, ja sen tilalla voidaan ajatella metafyysisempiä entiteettejä ja niiden väitettyjä ominaisuuksia.

Materialismissa on juuri lauseesi kuvailemalla tavalla. Eli siten että ajatuksen olemassaolo edellyttää, että materia on tehnyt kyvykkäät aivot, jotka muistuttavat ihmistä. Joten koska normaalikirjoituksesi ei ole minkäänlainen keskustelu kenenkään kanssa, niin näyttää, että piiloviestiminen on ainoa, mitä tässä on tavoiteltu.

B:
"ja jotta ne voisivat olla kollektiivisesti konsensuksen tasolla käsiteltävissä edellyttää myös yhteisen käsitejärjestelmän ja siihen liittyvän yhteisen kommunikointikielen."

Näytät pohtineen sitä, että onko subjekteja olemassa monta. Sanoit päättäneesi sen olevan näin jo edellisissä kohdissa, missä käytit sanaa 'havaitsijajoukko'. Haluan huomauttaa tästä vain sen, että havaitsijajoukko ei perustu yhteiseen käsitejärjestelmään, vaan edellinen on perustavanlaatuisempi. Jos filosofi törmää joskus tilanteeseen, että hänen ympärillään on toisia käsitejärjestelmiä, niin tämän pitäisi olla hänelle yhtä hyvä merkki siitä, että on mahdollista, että muita subjekteja on olemassa kuin hän itse. Tämä että niitä on tai ei ole, on minun määritelmäni mukaan sellaisen konsensuksen tasolla käsiteltävissä, joka koostuu kaikista, jotka tämän lukevat, mutta ei se pelkästään meitä koskisi. Tai sitä varten olisi esiteltävä subjektiivista maailmankuvaa paljon tarkemmin. Väitän siitä vain sen, että sen lopussa vaikuttaa seisovan se, että siinä pidetään toisia käsitejärjestelmiä ja kieliä käyttäviä ulkopuolisia olentoja jotenkin täysin eriarvoisina todellisuuden osina, koska heitä ei pidetä edes kokijoina.

Materialismissa on aivan omanlaisensa systeemi tutkia sitä, että miksi käsitejärjestelmät tai kaikki kokevat entiteetit, joita käsiteltäväksemme tulee esim. internetin palstoilla, ovat niin samanlaisia. Siinä nimittäin on sanottu, että kokija on aineen tietty tila, ja kaikki kokijat ovat melkein toistensa kopioita, koska ne elävät samalla planeetalla samoissa oloissa. Käsitejärjestelmä on myös tässä mielessä spekuloidusti täysin lokalisoitunut ilmiö.

B:
"Esim. kosmologian "alkuräjähdys" ei voi loogisesti olla koko maailmankaikkeuden eli kaiken olevaisen alku koska pitää ensin olla jotain joka ylipäätänsä voisi alkaa laajeta ja erilaistua"

Pidätkö tätä lausetta itse keksimänäsi vai ajatteletko, että se kuuluu alkuräjähdykseen itseensä väittää, että sitä ennen pitää olla jotain? Toisessa tapauksessa onko oikein tehdä kosmologia sellaiseksi, että siinä ei enää väitetä, että sitä ennen on oltava jotain (siis mitä jos fysikalisti tekee niin)? Entä mitä sanot kaikille esimerkeille kosmologioista, joissa jotain on koko ajan mutta ei alkua? Eikö sinun viestisi jatku siten, että sinä oletat, että alku on pakko olla olemassa? Miksi et voi puhua suoria sanoja ihmisille, jotka kuvittelevat, että aikaa (matemaattista) on olemassa niin paljon menneisyydessä, että alkua ei ole? Koska he olisivat ensimmäisenä mieleen tulevat vastustajasi. Jos et yhtään tarvitse dialogia vastustajien kanssa, niin voitko poistaa noin puolet viestistäsi, joka koskee pelkästään heidän (tarkasti valikoitujen vastustajien) kommentointiaan?

Oletko tietoinen siitä, kuinka moni muukaan asia ei voi olla alku (kaikelle tai edes 'seuraavalle asialle') jos asioita pitää edeltää jokin? Kuten 'metafysiikan alku'.

3

Lue lisää

Alkuräjähdys kertoo avaruudesta ja ajasta, ja niillä on joissain tarkastelutavoissa 'alku'. Sinä menit yllä heti siihen, että oletit ajan ja avaruuden olevan pakollisia, jos haluaa yhtään mitään. Oliko tämän tarkoitus olla juuri välttää puhumasta alusta niille? Ja halusitko ajan olevan aina olemassa jossakin, jotta sinun olisi helpompi luoda keskustelu omasta alustasi, jota varten otat kellon ja sanot alun olevan kello se ja se, ja että aika sitä ennen on olemassa, mutta ennen minkään aloittamista siellä?

B:
"ja se alkutila voi olla vain jonkinlainen erilaistumaton kokonaisuus jossa ei ole aikaa eikä paikkaa koska kaikki ajallis-paikalliset entiteetit edellyttävät aina jonkinlaisen koordinaatiston jossa niitä voi verrata toisiinsa ja kaikki mittaaminen ja matematiikka perustuu aina siihen että jokin valitaan "mittatikuksi" jolloin voidaan käsitellä lukumääriä ja samalla syntyy lokaali todellisuus."

Voitko selittää, miksi se on alkutila, jos sitä ei voi merkitä mihinkään koordinaatistoon muiden asioiden edelle? Tai miksi et kutsuisi sitä nyt-tilaksi (paras nimi on 'jonkin muun tila kuin minkään, mikä on ajassa')? Miksi et käsittele sitä siltä kannalta kuin se ei olisi ajassa?

Et ole yhtään kertonut kenelläkään, että miksi olisi huono ajatus sanoa, että koordinaatisto on olemassa aina ja kaikelle, ja että tällä koordinaatistolla ei ole alkua ajassa, koska se on ajan esitystä itsessään eikä 'uimisella tarvitse olla kalaa'. Olet luetellut pelkästään 'kaikki tarvitsee koordinaatiston' -ajatuksia, mutta et ole koskaan ajatellut, että koordinaatistoa ei tarvitsisi. Lokaali todellisuus ei ole aina synonyymi avaruudelle (joka ei ole synonyymi koordinaatistolle), mutta jos on, niin silloin tässä tapauksessa lokaali todellisuus ei synny vaan sitä vain on koordinaatiston verran. Jos haluat jotain muuta kuin todellisuuden, joka koostuu koordinaatistosta ja sen matemaattisista objekteista, niin ala postuloimaan entiteettejä, jotka eivät ole niistä kumpikaan.

Tässä on myös toisenlainen keskustelu meneillään aluista ja syntymisistä. Matematiikka ei perustu mihinkään entiteettiin, joka on matematiikkaa. Et voi sanoa, että 'peruna perustuu perunaan eikä ole muutoin olemassa'. Jokaisessa matematiikassa on kyseessä matematiikka vain koska siinä käsitellään lukuja tai symboleja, mutta et voi muuttaa tätä ontologiseksi filosofiaksi tai metafyysisesti ajatelluksi kosmologiseksi aluksi.

Tämä koordinaatisto ja lokaalin todellisuuden synty on myös riittävä esimerkki ns. metafyyisestä alusta, joka on mahdoton. Tai jos väität samassa lausessa, että koordinaatisto on syntynyt, ja että 'pitää ensin olla jotain', niin voitko kertoa mistä koordinaatisto syntyy? Emme puhu välttämättä siitä, että alussa on kokonaislukujen lukuteorian postulaatit, ja sitä ennen on vaikea keksiä mitään, mistä ne tulevat (jos ei ole B), vaan tämän kysymyksen voi ajatella olevan esitetty myös filosofille, joka jostain oudosta syystä haluaa tietää yhtäkkiä, että mikä on 'avaruuden kokemisen' syntyminen. Näiden kahden ajatteluntavan välillä voitaisiin sanoa, että voidaan puhua fyysisen avaruuden syntymisestä riippumatta siitä, mikä on sen teoria. Mutta itse sanon, että siitä vain esitetään matemaattista teoriaa niinkauan, että näyttää siltä, kuin että joskus jotain on muuttunut jostain joksikin ja sitä voi sanoa yhden asian syntymiseksi muista. Tämä tarkoittaisi sitä, että matematiikkaa ennen on aina muuta matematiikkaa. Paitsi siinä tapauksessa, että sanot olettavasi aika-akselin, joka on muusta riippumaton. Tällöin voit sanoa, että matemaattinen objekti, kuten paikka-avaruus on käytettävissä vain jonkun ajan toisella puolella, ja toisella puolella sitä ei esitetä lainkaan. Tämä on kirjaimellinen merkitys sille, mitä sanaan 'ennen' voi kuulua oletuksena, ja tässä ei siis väitetä, että asiat kuten paikk- avaruus ovat olemassa vielä jonakin muuna kuin normaalisti. Se että sellaista halutaan, on tietynlaista matemaattista haluamista, missä halutaan, että kaikki on esitetty dynaamisena vuorotteluna ja lisäksi vain yhtenä objektina joka käsittää kaiken (universumin verran) sisälleen kuten ajan ja avaruuden yhdessä. Se on tavallaan päinvastaista kuin alkaa esittää entiteettejä, jotka ovat koordinaatistojen ulkopuolella.

On olemassa matematiikkaa, jossa ei pidä paikkaansa, että on olemassa mitta samalla tavalla kuin koordinaatiston mitta. Ennen kuin selität minkään synnystä tai syntymättömyydestä mitään, voisit tutkia sitä itseään ensin. Filosofien tulisi kuitenkin mielummin kritisoida sinua siitä, että ajattelet kokemisen olevan tätä yhtä mittaa edellyttävä ja että annat niin paljon merkitystä yhdelle maailman mitalle, että kaikki alut ja entiteetit ovat yhtäkkiä sen varassa. Minkä jälkeen käyt vielä sen askeleen, että pidät sitä ontologisesti todellisena eli olet matemaattinen realisti, ja uskot mittaan todellisena objektina. Vaikka sattumoisin sitä ei ollut olemassa kaikkina aikoina tai ennen alkua (oletko temporaalinen objektivisti?).

4

Anonyymi kirjoitti:

Alkuräjähdys kertoo avaruudesta ja ajasta, ja niillä on joissain tarkastelutavoissa 'alku'. Sinä menit yllä heti siihen, että oletit ajan ja avaruuden olevan pakollisia, jos haluaa yhtään mitään. Oliko tämän tarkoitus olla juuri välttää puhumasta alusta niille? Ja halusitko ajan olevan aina olemassa jossakin, jotta sinun olisi helpompi luoda keskustelu omasta alustasi, jota varten otat kellon ja sanot alun olevan kello se ja se, ja että aika sitä ennen on olemassa, mutta ennen minkään aloittamista siellä?

B:
"ja se alkutila voi olla vain jonkinlainen erilaistumaton kokonaisuus jossa ei ole aikaa eikä paikkaa koska kaikki ajallis-paikalliset entiteetit edellyttävät aina jonkinlaisen koordinaatiston jossa niitä voi verrata toisiinsa ja kaikki mittaaminen ja matematiikka perustuu aina siihen että jokin valitaan "mittatikuksi" jolloin voidaan käsitellä lukumääriä ja samalla syntyy lokaali todellisuus."

Voitko selittää, miksi se on alkutila, jos sitä ei voi merkitä mihinkään koordinaatistoon muiden asioiden edelle? Tai miksi et kutsuisi sitä nyt-tilaksi (paras nimi on 'jonkin muun tila kuin minkään, mikä on ajassa')? Miksi et käsittele sitä siltä kannalta kuin se ei olisi ajassa?

Et ole yhtään kertonut kenelläkään, että miksi olisi huono ajatus sanoa, että koordinaatisto on olemassa aina ja kaikelle, ja että tällä koordinaatistolla ei ole alkua ajassa, koska se on ajan esitystä itsessään eikä 'uimisella tarvitse olla kalaa'. Olet luetellut pelkästään 'kaikki tarvitsee koordinaatiston' -ajatuksia, mutta et ole koskaan ajatellut, että koordinaatistoa ei tarvitsisi. Lokaali todellisuus ei ole aina synonyymi avaruudelle (joka ei ole synonyymi koordinaatistolle), mutta jos on, niin silloin tässä tapauksessa lokaali todellisuus ei synny vaan sitä vain on koordinaatiston verran. Jos haluat jotain muuta kuin todellisuuden, joka koostuu koordinaatistosta ja sen matemaattisista objekteista, niin ala postuloimaan entiteettejä, jotka eivät ole niistä kumpikaan.

Tässä on myös toisenlainen keskustelu meneillään aluista ja syntymisistä. Matematiikka ei perustu mihinkään entiteettiin, joka on matematiikkaa. Et voi sanoa, että 'peruna perustuu perunaan eikä ole muutoin olemassa'. Jokaisessa matematiikassa on kyseessä matematiikka vain koska siinä käsitellään lukuja tai symboleja, mutta et voi muuttaa tätä ontologiseksi filosofiaksi tai metafyysisesti ajatelluksi kosmologiseksi aluksi.

Tämä koordinaatisto ja lokaalin todellisuuden synty on myös riittävä esimerkki ns. metafyyisestä alusta, joka on mahdoton. Tai jos väität samassa lausessa, että koordinaatisto on syntynyt, ja että 'pitää ensin olla jotain', niin voitko kertoa mistä koordinaatisto syntyy? Emme puhu välttämättä siitä, että alussa on kokonaislukujen lukuteorian postulaatit, ja sitä ennen on vaikea keksiä mitään, mistä ne tulevat (jos ei ole B), vaan tämän kysymyksen voi ajatella olevan esitetty myös filosofille, joka jostain oudosta syystä haluaa tietää yhtäkkiä, että mikä on 'avaruuden kokemisen' syntyminen. Näiden kahden ajatteluntavan välillä voitaisiin sanoa, että voidaan puhua fyysisen avaruuden syntymisestä riippumatta siitä, mikä on sen teoria. Mutta itse sanon, että siitä vain esitetään matemaattista teoriaa niinkauan, että näyttää siltä, kuin että joskus jotain on muuttunut jostain joksikin ja sitä voi sanoa yhden asian syntymiseksi muista. Tämä tarkoittaisi sitä, että matematiikkaa ennen on aina muuta matematiikkaa. Paitsi siinä tapauksessa, että sanot olettavasi aika-akselin, joka on muusta riippumaton. Tällöin voit sanoa, että matemaattinen objekti, kuten paikka-avaruus on käytettävissä vain jonkun ajan toisella puolella, ja toisella puolella sitä ei esitetä lainkaan. Tämä on kirjaimellinen merkitys sille, mitä sanaan 'ennen' voi kuulua oletuksena, ja tässä ei siis väitetä, että asiat kuten paikk- avaruus ovat olemassa vielä jonakin muuna kuin normaalisti. Se että sellaista halutaan, on tietynlaista matemaattista haluamista, missä halutaan, että kaikki on esitetty dynaamisena vuorotteluna ja lisäksi vain yhtenä objektina joka käsittää kaiken (universumin verran) sisälleen kuten ajan ja avaruuden yhdessä. Se on tavallaan päinvastaista kuin alkaa esittää entiteettejä, jotka ovat koordinaatistojen ulkopuolella.

On olemassa matematiikkaa, jossa ei pidä paikkaansa, että on olemassa mitta samalla tavalla kuin koordinaatiston mitta. Ennen kuin selität minkään synnystä tai syntymättömyydestä mitään, voisit tutkia sitä itseään ensin. Filosofien tulisi kuitenkin mielummin kritisoida sinua siitä, että ajattelet kokemisen olevan tätä yhtä mittaa edellyttävä ja että annat niin paljon merkitystä yhdelle maailman mitalle, että kaikki alut ja entiteetit ovat yhtäkkiä sen varassa. Minkä jälkeen käyt vielä sen askeleen, että pidät sitä ontologisesti todellisena eli olet matemaattinen realisti, ja uskot mittaan todellisena objektina. Vaikka sattumoisin sitä ei ollut olemassa kaikkina aikoina tai ennen alkua (oletko temporaalinen objektivisti?).

4

Lue lisää

B:
"Alkutilan erilaistumaton potentiaalisuus (vaikka se ei ole suoraan mitattavissa eikä koettavissa) voi olla potentiaalisesti hyvin energeettinen"

Jos haluat kirjoittaa, että alkusi ei ole yhtään matemaattinen, mutta että muuttuja nimeltä energia on olemassa 'heti' tai 'ajassa', niin suosittelen, että opettelet kirjoittamaan.

Alkuräjähdyksessä on monta kymmentä miljardia vuotta, mitkä eivät ole suoraan mitattavissa. Tuo on huono tapa esitellä asiaa, jonka pitäisi olla erilainen kuin vuodet. Onko tässä piiloväite, että kokija on asia, johon ei ole mitään vaikutusta sillä, onko ollut olemassa matematiikan, koordinaatiston ja ajan alku, vaikka me tunnemme kokijan ja teimme hänet siksi, että hänen ominaisuutensa on kokea avaruus? Miksi et olisi kirjoittanut suoraan, että 'kokijaa ei muuten ollut olemassa myöskään, joten älkää kyselkö miten asioita koetaan ennen alkua, ennen-alun-tilassa'? Tapauksessa missä kokijaa ei ollut ennen alkua, niin yksi tehtäväsi kokijafilosofina on selittää, mistä kokijat syntyivät. Jos sen teet niin sinua verrataan materialistiin, jolla ne vain syntyvät myöhemmällä hetkellä.

B:
"mutta sellaisessa tasapainotilassa jossa ei voi tapahtua minkäänlaista muutosta ja vasta sen tasapainotilan rikkoutuessa voi alkaa ilmiöiden erilaistuminen siitä homogeenisestä taustasta."

Mikä rikkoo tasapainon, jota ei voi muuttaa eli rikkoa? Eikä tasapainossa oleva asia ja sen rikkoja ole eri entiteettejä tällöin? Homogeeninen, tasapaino ym. ovat kaikki jonkin matemaattisen entiteetin kuvauksia. Homogeenisyyttä ei ole olemassa ilman koordinaatistoa, missä ottaisit kaksi eri arvoista koordinaattia x_1, x_2 ja sanoisit muuttujan f olevan niissä saman arvoinen: f(x_1) = f(x_2). Tässä on kaksi _erilaista_ matemaattista dimensiota x ja f, sekä miten paljon tahansa erilaisia arvoja x:lle ja f:lle (f:lle ne ovat 'mahdollisia', mutta x:lle ne ovat kaikki konkreettisia ja toteutuneet). Voi olla että mikään nykyhetken universumissa ei ole erilaistunut tästä erilaisemmaksi. Mikä on tietysti hyvä asia, jos haluat joskus väittää, että tämä on syntynyt tuosta toisesta matemaattisen tarkasti.

B:
"Alkutila on aina epälokaali ja lukumäärätön vaikka sillä voi olla laadullisia ominaisuuksia samaan tyyliin kuin esim. Cantor erilaisten äärettömyyksien matematiikassa."

Äärettömyyksien matematiikassa ei ole mitään ominaisuuksia eikä laatuja. Siinä on Cantorin ansiosta väite 'äärettömiä joukkoja on eri kokoisia'. Jos haluat että esim. numero nimeltä 'yhden äärettömyyden koko' on olemassa (tai siitä puhutaan), niin tämä on järjetön ilman että sanoo, että ääretön joukkoni on olemassa. Tämä on siis sama kuin sanoisi, joko esim. kokonaisulukujen tai reaalilukujen postulaatit ovat olemassa. Näiden postulaattien lisäksi ei olisi olemassa mitään muuta, koska Cantor on vain kirjoitusta paperilla, joka on näiden postulaattien seuraus. Fyysikot eivät kuitenkaan käyttäisi matematiikkaa siten, että väittäisivät matemaattisen joukon olevan olemassa ilman, että sanottisiin jonkun entiteetin käyttävän sitä. Kuten että avaruuden y-akseli käyttää reaalilukujen joukkoa. Jos toinen fyysikko väittää, että avaruuden y-akseli ei ole reaalisuora ja että mikään muukaan ei ole reaalisuora, niin silloin hän on väittänyt, että reaalilukujen joukko ja sen äärettömyys oli vain koulutehtävän verran olemassa. Voitko sanoa tähän, että miten tällöin nykyhetki eroaa ennen alkua olevasta tilasta (yhden joukon perspektiivistä)?

B:
"Ääretön ei ole luku eikä mikään erilaistunut todelliseksi koettavissa oleva asia voi olla määrällisesti ääretön."

Tämä antaisi sinulle aihetta myös vastata edelliseen. 'Ääretön ei ole luku' on mahdollisesti idea, jonka olet saanut siitä, että olet lukenut lauseen, joka todellisuudessa sanoo 'jokin ääretön joukko on suurempi kuin kokonaislukujen joukko'. Jos Cantor sanoo, että joukko on mikä tahansa ääretön, hän myös tarkoittaa, että joukossa on määrällisesti äärettömän paljon asioita. Ääretön on todella paljon jotain silloin, jos joku tekee matematiikkaa, missä esim. ääretön kuuluu joukkoon.

Jos alussa oli esim. reaaliluvut eli ääretön joukko, niin tämä viittaa siihen, että se alku oli liikaa kokijoille? Onko olemassa mitään small talkia, mikä edes viittaisi siihen, että kokijat eivät olisi yhtä nuoria kuin maapallon eliölajit.

Fysiikassa ja fysikalistisessa tietoisuudessa ei todennäköisesti pidä paikkaansa, että ääretön ja kokeminen ovat toisiltaan pois suljettuja. Aivot voivat olla analoginen sähköpiiri, missä jokainen signaali on joka hetki määritelty äärettömän tarkkaan. Tällön signaalin luenta käy läpi äärettömän joukon tiettyjä arvoja (ja aika on äärettömän paljon arvoja, missä niitä luetaan) ,koska jos on reaaliluvut esim. väliltä 0.0 ja 1.0, niin Cantorin ja kenen tahansa jo häntä edeltäneen mukaan tämä on ääretön joukko, joka on määrällisesti yhtä paljon lukuja kuin on koko reaalilukujen avaruudessa.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Alkutilan erilaistumaton potentiaalisuus (vaikka se ei ole suoraan mitattavissa eikä koettavissa) voi olla potentiaalisesti hyvin energeettinen"

Jos haluat kirjoittaa, että alkusi ei ole yhtään matemaattinen, mutta että muuttuja nimeltä energia on olemassa 'heti' tai 'ajassa', niin suosittelen, että opettelet kirjoittamaan.

Alkuräjähdyksessä on monta kymmentä miljardia vuotta, mitkä eivät ole suoraan mitattavissa. Tuo on huono tapa esitellä asiaa, jonka pitäisi olla erilainen kuin vuodet. Onko tässä piiloväite, että kokija on asia, johon ei ole mitään vaikutusta sillä, onko ollut olemassa matematiikan, koordinaatiston ja ajan alku, vaikka me tunnemme kokijan ja teimme hänet siksi, että hänen ominaisuutensa on kokea avaruus? Miksi et olisi kirjoittanut suoraan, että 'kokijaa ei muuten ollut olemassa myöskään, joten älkää kyselkö miten asioita koetaan ennen alkua, ennen-alun-tilassa'? Tapauksessa missä kokijaa ei ollut ennen alkua, niin yksi tehtäväsi kokijafilosofina on selittää, mistä kokijat syntyivät. Jos sen teet niin sinua verrataan materialistiin, jolla ne vain syntyvät myöhemmällä hetkellä.

B:
"mutta sellaisessa tasapainotilassa jossa ei voi tapahtua minkäänlaista muutosta ja vasta sen tasapainotilan rikkoutuessa voi alkaa ilmiöiden erilaistuminen siitä homogeenisestä taustasta."

Mikä rikkoo tasapainon, jota ei voi muuttaa eli rikkoa? Eikä tasapainossa oleva asia ja sen rikkoja ole eri entiteettejä tällöin? Homogeeninen, tasapaino ym. ovat kaikki jonkin matemaattisen entiteetin kuvauksia. Homogeenisyyttä ei ole olemassa ilman koordinaatistoa, missä ottaisit kaksi eri arvoista koordinaattia x_1, x_2 ja sanoisit muuttujan f olevan niissä saman arvoinen: f(x_1) = f(x_2). Tässä on kaksi _erilaista_ matemaattista dimensiota x ja f, sekä miten paljon tahansa erilaisia arvoja x:lle ja f:lle (f:lle ne ovat 'mahdollisia', mutta x:lle ne ovat kaikki konkreettisia ja toteutuneet). Voi olla että mikään nykyhetken universumissa ei ole erilaistunut tästä erilaisemmaksi. Mikä on tietysti hyvä asia, jos haluat joskus väittää, että tämä on syntynyt tuosta toisesta matemaattisen tarkasti.

B:
"Alkutila on aina epälokaali ja lukumäärätön vaikka sillä voi olla laadullisia ominaisuuksia samaan tyyliin kuin esim. Cantor erilaisten äärettömyyksien matematiikassa."

Äärettömyyksien matematiikassa ei ole mitään ominaisuuksia eikä laatuja. Siinä on Cantorin ansiosta väite 'äärettömiä joukkoja on eri kokoisia'. Jos haluat että esim. numero nimeltä 'yhden äärettömyyden koko' on olemassa (tai siitä puhutaan), niin tämä on järjetön ilman että sanoo, että ääretön joukkoni on olemassa. Tämä on siis sama kuin sanoisi, joko esim. kokonaisulukujen tai reaalilukujen postulaatit ovat olemassa. Näiden postulaattien lisäksi ei olisi olemassa mitään muuta, koska Cantor on vain kirjoitusta paperilla, joka on näiden postulaattien seuraus. Fyysikot eivät kuitenkaan käyttäisi matematiikkaa siten, että väittäisivät matemaattisen joukon olevan olemassa ilman, että sanottisiin jonkun entiteetin käyttävän sitä. Kuten että avaruuden y-akseli käyttää reaalilukujen joukkoa. Jos toinen fyysikko väittää, että avaruuden y-akseli ei ole reaalisuora ja että mikään muukaan ei ole reaalisuora, niin silloin hän on väittänyt, että reaalilukujen joukko ja sen äärettömyys oli vain koulutehtävän verran olemassa. Voitko sanoa tähän, että miten tällöin nykyhetki eroaa ennen alkua olevasta tilasta (yhden joukon perspektiivistä)?

B:
"Ääretön ei ole luku eikä mikään erilaistunut todelliseksi koettavissa oleva asia voi olla määrällisesti ääretön."

Tämä antaisi sinulle aihetta myös vastata edelliseen. 'Ääretön ei ole luku' on mahdollisesti idea, jonka olet saanut siitä, että olet lukenut lauseen, joka todellisuudessa sanoo 'jokin ääretön joukko on suurempi kuin kokonaislukujen joukko'. Jos Cantor sanoo, että joukko on mikä tahansa ääretön, hän myös tarkoittaa, että joukossa on määrällisesti äärettömän paljon asioita. Ääretön on todella paljon jotain silloin, jos joku tekee matematiikkaa, missä esim. ääretön kuuluu joukkoon.

Jos alussa oli esim. reaaliluvut eli ääretön joukko, niin tämä viittaa siihen, että se alku oli liikaa kokijoille? Onko olemassa mitään small talkia, mikä edes viittaisi siihen, että kokijat eivät olisi yhtä nuoria kuin maapallon eliölajit.

Fysiikassa ja fysikalistisessa tietoisuudessa ei todennäköisesti pidä paikkaansa, että ääretön ja kokeminen ovat toisiltaan pois suljettuja. Aivot voivat olla analoginen sähköpiiri, missä jokainen signaali on joka hetki määritelty äärettömän tarkkaan. Tällön signaalin luenta käy läpi äärettömän joukon tiettyjä arvoja (ja aika on äärettömän paljon arvoja, missä niitä luetaan) ,koska jos on reaaliluvut esim. väliltä 0.0 ja 1.0, niin Cantorin ja kenen tahansa jo häntä edeltäneen mukaan tämä on ääretön joukko, joka on määrällisesti yhtä paljon lukuja kuin on koko reaalilukujen avaruudessa.

5

Lue lisää

Jos puhut siitä, että onko jokin funktion arvo ääretön, kun se on annettu avaruudessa, niin tämä on eri asia kuin joukko-opin ääretön, koska tätä ääretönlukua funktiolle ei ole. Ääretön tarkoittaa, että reaalisuoralla meneminen ei koskaan pääty mihinkään, ja että jokainen jäsen suoralla on edelleen äärellinen luku. Se että ääretönlukua ei ole, puolustaa sitä teoriaa, että alkua ei ole olemassa. Tämä ei tarkoita, että 'alku on mutta sitä ei koeta', vaan että alkua ei todella ole, kun aika on annettu negatiivisesta äärettömästä äärettömään. Mitä tästä jää jäljelle on se, että sinä kai lopulta puolustat sellaista BB-teoriaa, joka käsittää vain ajan nollasta äärettömään ja joka lisäksi tulee jostain ulkopuolisen entiteetin toimesta (tosin siinä entiteetti on aivan samaa filosofiaa, vaikka aikaa olisi miinusäärettömään). Kokemukset eivät ole hyvä tapa tehdä argumentteja entiteeteistä ja aluista, joita on jossain muualla kuin koordinaatistossa, koska laajemman matemaattisuuden pointti on se, että kokemuksille, jotka jatkuvat koordinaatistossa, voi tehdä riippuvuuden johonkin, mitä on koordinaatiston ulkopuolella.

B:
"Erilaistumattoman todellisuuden alkutilan vertauskuvana voi käyttää esim. tyhjää paperiarkkia jolle ei ole kirjoitettu eikä piirretty vielä mitään."

Sitten voit varmaan kertoa, miten informaatiota syntyy ennenkuin sitä edes on. Mutta kun siitä ei ole todisteita, niin miksi pitäisi uskoa informaation katoamiseen ja tuhoon ennen universumin syntyä?

B:
"Jos siihen paperiarkkiin piirtää tai kirjoittaa jotain niin se aina rajoittaa niitä mahdollisuuksia mitä siihen voi sen jälkeen kirjoittaa/piirtää"

Jos siihen paperiarkkiin piirtää, niin on toinen entiteetti ja tämä entiteetti on informaatiota, joten kokonaiskuva ei ole mikään tyhjä arkki. Teet meille pelkkiä kameratemppuja alkamalla puhua yhteen suuntaan ja kätkemällä muut.

B:
"eli ts. kaikenlainen todellisuuden aktualisoituminen rajoittaa sen kokonaissysteemin potentiaalia mutta samalla voi myös luoda ennakkoedellytyksiä sille että sen jo erilaistuneen kokonaisuuden pohjalta voi rakentua uusia ominaisuuksia ja entiteettejä siihen kokonaisuuteen."

Tyhjänä arkkina oleminen on juurikin rajottunut olemaan ilman mitään muuta, ja ikuinen tyhjä arkki on sama kuin olisi ollut potentiaaliton koko sen ajan. Jos uskot kovasti tähän päällepiirtämisen rajoittamiseen jollain säännöllä, mikä säätelee kyniä ja piirtäjiä absoluuttisella vallalla ja universaalisti ja globaalisti, niin sitä suuremmalla syyllä sinulla on entistä vähemmän mahdollisuuksia esittää, että tyhjään arkkiin tulisi itsestään mitään ensimmäistäkään asiaa. Koska olet ilmoittanut sen, että vanhasta informaatiosta pidetään ikuisesti jollain tavalla kiinni.

Jotkut matemaattiset mallit tai jopa monet niistä toimivat siten, että jonkinlainen tyhjän arkin analogia muuttuu niissä itsestään täyteen jotain, mikä on mielestäsi heti ei tyhjää. Tällaisessa mallissa ei kuitenkaan voisi sanoa, että alun arkki ei merkitse informaatiota, vaan sille jokainen tyhjä kohta on todennäköisesti kriittinen tietää. Minkä lisäksi epäsatunnaisessa mallissa, missä jokainen tuleva arkin kuva on jo alussa päätetty, esiintyy jotain informaatiota, jolla mennään tyhjästä arkista täyteen. Se on sekä tyhjän arkin tieto, eli jokaisen sen osan tietäminen tyhjäksi, ja lisäksi tietoa voi olla mallin itsensä sisällä, koska se on todennäköisesti algoritmi, jossa on monta tarkkaan valittua lukua eri paikoissa (algoritmi on sellainenkin, mikä kätkee muistiinsa kokonaisen toisen arkin). Tyhjä arkki ei tällaisen mallin edustamassa ja tuottamassa ajatusmaailmassa olisi mikään hyvä esimerkki asiasta, joka ei ole mitään tai joka ei tuota mitään. Lisäksi joutuisit tällaisen arkin kanssa selittämään sen, että miksi universumi on joskus ollut hienosäädetty olemaan tyhjä, koska se on tarkka tila mitä noudattaa.

B
"Esim. työkalu edellyttää aina jonkinlaista determinismiä ja ennustettavuutta"

Ei pidä paikkaansa. Mikä edes on työkalun määritelmä? Onko se, se että aina täytyy tulla valmis työ, ja valmis talo, ja suora seinä? Eikö rulettipöytä ole mielestäsi kasinon pyörittäjän työkalu, vai väitätkö että se on ennustettava?

B:
"mutta sen determinismin ei tarvitse samantasoisena koskea sen työkalun käyttäjää ==> suhteellinen vapaa tahto tiettyjen ennakkoedellytysten puitteissa."

Se mitä ei tarvitse tehdä, on keksiä toisistaan erillisiä entiteettejä ja tasoja. Ehkä työkalun ei ollut tarkoitus merkitä mitään rautakaupan työkalua esimerkkinäkään, koska miksi tekisit uuden terminologian vain ihmisen ja työkalun yhdistelmän teoille? Jos pystyn nostamaan vain 10 kiloa, ja työkaluni on 20 kiloa, jonka ennustan pysyvän maassa, niin en sanoisi vapaan tahdon ongelman muuttuneen miksikään. Ajattelet varmaan yksilön vapaan tahdon olevan koko todellisuuden levyinen asia, etkä esim. asia, missä yksilö saa ryhtyä mihin tahansa tahtomaansa asiaan (lähinnä tahtomiseen, mikä on ainoa mainittu vapaus), mutta hän ei päätä ryhtymisen seurauksista mitään.

6

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhut siitä, että onko jokin funktion arvo ääretön, kun se on annettu avaruudessa, niin tämä on eri asia kuin joukko-opin ääretön, koska tätä ääretönlukua funktiolle ei ole. Ääretön tarkoittaa, että reaalisuoralla meneminen ei koskaan pääty mihinkään, ja että jokainen jäsen suoralla on edelleen äärellinen luku. Se että ääretönlukua ei ole, puolustaa sitä teoriaa, että alkua ei ole olemassa. Tämä ei tarkoita, että 'alku on mutta sitä ei koeta', vaan että alkua ei todella ole, kun aika on annettu negatiivisesta äärettömästä äärettömään. Mitä tästä jää jäljelle on se, että sinä kai lopulta puolustat sellaista BB-teoriaa, joka käsittää vain ajan nollasta äärettömään ja joka lisäksi tulee jostain ulkopuolisen entiteetin toimesta (tosin siinä entiteetti on aivan samaa filosofiaa, vaikka aikaa olisi miinusäärettömään). Kokemukset eivät ole hyvä tapa tehdä argumentteja entiteeteistä ja aluista, joita on jossain muualla kuin koordinaatistossa, koska laajemman matemaattisuuden pointti on se, että kokemuksille, jotka jatkuvat koordinaatistossa, voi tehdä riippuvuuden johonkin, mitä on koordinaatiston ulkopuolella.

B:
"Erilaistumattoman todellisuuden alkutilan vertauskuvana voi käyttää esim. tyhjää paperiarkkia jolle ei ole kirjoitettu eikä piirretty vielä mitään."

Sitten voit varmaan kertoa, miten informaatiota syntyy ennenkuin sitä edes on. Mutta kun siitä ei ole todisteita, niin miksi pitäisi uskoa informaation katoamiseen ja tuhoon ennen universumin syntyä?

B:
"Jos siihen paperiarkkiin piirtää tai kirjoittaa jotain niin se aina rajoittaa niitä mahdollisuuksia mitä siihen voi sen jälkeen kirjoittaa/piirtää"

Jos siihen paperiarkkiin piirtää, niin on toinen entiteetti ja tämä entiteetti on informaatiota, joten kokonaiskuva ei ole mikään tyhjä arkki. Teet meille pelkkiä kameratemppuja alkamalla puhua yhteen suuntaan ja kätkemällä muut.

B:
"eli ts. kaikenlainen todellisuuden aktualisoituminen rajoittaa sen kokonaissysteemin potentiaalia mutta samalla voi myös luoda ennakkoedellytyksiä sille että sen jo erilaistuneen kokonaisuuden pohjalta voi rakentua uusia ominaisuuksia ja entiteettejä siihen kokonaisuuteen."

Tyhjänä arkkina oleminen on juurikin rajottunut olemaan ilman mitään muuta, ja ikuinen tyhjä arkki on sama kuin olisi ollut potentiaaliton koko sen ajan. Jos uskot kovasti tähän päällepiirtämisen rajoittamiseen jollain säännöllä, mikä säätelee kyniä ja piirtäjiä absoluuttisella vallalla ja universaalisti ja globaalisti, niin sitä suuremmalla syyllä sinulla on entistä vähemmän mahdollisuuksia esittää, että tyhjään arkkiin tulisi itsestään mitään ensimmäistäkään asiaa. Koska olet ilmoittanut sen, että vanhasta informaatiosta pidetään ikuisesti jollain tavalla kiinni.

Jotkut matemaattiset mallit tai jopa monet niistä toimivat siten, että jonkinlainen tyhjän arkin analogia muuttuu niissä itsestään täyteen jotain, mikä on mielestäsi heti ei tyhjää. Tällaisessa mallissa ei kuitenkaan voisi sanoa, että alun arkki ei merkitse informaatiota, vaan sille jokainen tyhjä kohta on todennäköisesti kriittinen tietää. Minkä lisäksi epäsatunnaisessa mallissa, missä jokainen tuleva arkin kuva on jo alussa päätetty, esiintyy jotain informaatiota, jolla mennään tyhjästä arkista täyteen. Se on sekä tyhjän arkin tieto, eli jokaisen sen osan tietäminen tyhjäksi, ja lisäksi tietoa voi olla mallin itsensä sisällä, koska se on todennäköisesti algoritmi, jossa on monta tarkkaan valittua lukua eri paikoissa (algoritmi on sellainenkin, mikä kätkee muistiinsa kokonaisen toisen arkin). Tyhjä arkki ei tällaisen mallin edustamassa ja tuottamassa ajatusmaailmassa olisi mikään hyvä esimerkki asiasta, joka ei ole mitään tai joka ei tuota mitään. Lisäksi joutuisit tällaisen arkin kanssa selittämään sen, että miksi universumi on joskus ollut hienosäädetty olemaan tyhjä, koska se on tarkka tila mitä noudattaa.

B
"Esim. työkalu edellyttää aina jonkinlaista determinismiä ja ennustettavuutta"

Ei pidä paikkaansa. Mikä edes on työkalun määritelmä? Onko se, se että aina täytyy tulla valmis työ, ja valmis talo, ja suora seinä? Eikö rulettipöytä ole mielestäsi kasinon pyörittäjän työkalu, vai väitätkö että se on ennustettava?

B:
"mutta sen determinismin ei tarvitse samantasoisena koskea sen työkalun käyttäjää ==> suhteellinen vapaa tahto tiettyjen ennakkoedellytysten puitteissa."

Se mitä ei tarvitse tehdä, on keksiä toisistaan erillisiä entiteettejä ja tasoja. Ehkä työkalun ei ollut tarkoitus merkitä mitään rautakaupan työkalua esimerkkinäkään, koska miksi tekisit uuden terminologian vain ihmisen ja työkalun yhdistelmän teoille? Jos pystyn nostamaan vain 10 kiloa, ja työkaluni on 20 kiloa, jonka ennustan pysyvän maassa, niin en sanoisi vapaan tahdon ongelman muuttuneen miksikään. Ajattelet varmaan yksilön vapaan tahdon olevan koko todellisuuden levyinen asia, etkä esim. asia, missä yksilö saa ryhtyä mihin tahansa tahtomaansa asiaan (lähinnä tahtomiseen, mikä on ainoa mainittu vapaus), mutta hän ei päätä ryhtymisen seurauksista mitään.

6

Lue lisää

Jos robotti käyttää determinististä työkaluasi ja tekee talon seinästä yli 45 astetta vinon verrattuna normaaliin, olisitko ajatellut, että ihmismäisempi tekijä olisi suoriutunut paremmin? Jos työkalun ennustettavuudesta pitäisi lähteä, niin monessa arvionnissa pitäisit myös ihmistä ihmisenä, koska tämä on ennustettava. On olemassa säännöt, miten olla ihminen eikä vain se, että tutkittu olento esittää omaa vapaata tahtoaan.

B:
"Satunnaisuus (kaaos) voi toimia ennakkoedellytyksenä itseorganisoituneen järjestyksen syntymiselle."

Näiden ennakkoedellytyksenä on matemaattinen malli. Ei todennäköisesti tule riittämään, että kaaos oli yhdellä hetkellä kauan sitten, vaan kaaoksen täytyy olla olemassa edelleen. Eivät tutkijat löytäneet näiden kahden yhteyttä siten, että he ratkaisivat menneisyyden aikaevoluution surkean tarkan nykymittauksen perusteella. Tässä voi joutua myös keksimään useita samanlaisia eniteettejä, koska sama entiteetti ei ole kumpaakin noista. Tai sillä on silloin monipuolinen rakenne, joka on yhtä kuin monientiteettinen. Tätä tapahtuu myös todistetusti miljardeja vuosia alkuräjähdyksen jälkeen tavallisissa koordinaateissa.

B:
"Olennaista on ymmärtää binääristen vastakohtaisuuksien olevan aina yhteisen jatkumon ääripäitä."

Missä kontekstissa? Vaihdoit kontekstia kolme kertaa juuri äsken. Mihinkään asiaan, mitä kysyin tai pyysin, ei ole vastauksena 'jatkumo on eri kuin kaksi arvoa'. Jatkumo ja kaksi arvoa ovat molemmat matematiikkaa, ja jos alkua ennen saa valita toisen näistä, niin se on sama kuin olettaa, että matematiikkaa on ja tulee käyttää ennen alkua. Mikä jatkumo on 'alun' ja koordinaattiajan välillä, tai koordinaattittomuuden ja koordinaatillisuuden välillä? Eikä binäärisyys ole ymmärrettävästi koordinaattiajan vastakohta, joten miksi ei käyttää sitä 'alussa' varsinkin jos haluaa sen alun ääripään?

Kun väität tuollaista asiaa, olet tekemässä matemaattista väitettä, joka on samanlainen kuin 'ei tule käyttää vektoria vaan tulee käyttää matriisia'. Väitteelläsi pitää olla joskus jotain käyttöäkin ja mieluiten empiirisiä seurauksia. Jotta jatkumoa olisi käytetty, pitäisi esittää äärettömän pisteen verran informaatiota, jonka väittää olevan olemassa jossain.

B:
"Todellisuudessa siis voi olla ikäänkuin loogis-filosofisia lainalaisuuksia kun taas esim. fysiikan lokaalien säännönmukaisuuksein pohjalta kehitetyt matermaattiset kaavat eivät ole todellisia universaaleja luonnonlakeja vaan ajallis-paikallisesti lokaaleja hitaasti muuttuvia ilmiöitä."

Eli olivatko ne binäärisiä filosofisia lainalaisuuksia? Missä filosofi teki parhaansa ollakseen ajattelematta sitä, että vaihtoehtoja on 2, joka ei ole 1 tai 3?

Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti, jos sen olisi muututtava binäärisesti (tai sitten toista binääristä asentoasi fysiikalle olisi vaikea nähdä olevan). Jos haluat, että lokaali fysiikan laki muuttuu lokaalisti eikä kaikkialla samaksi, niin myös todellisuuden säännön, joka sitä sääntelee on oltava lokaali eikä universaali. Missään ei siis lopulta ollut tarvetta millekään universaalille?

B:
"Loogis-filosofiset totuudet voivat olla universaaleja ja ikäänkuin ikuisia kun taas kaikki empiirinen tieto on aina lokaalia ja havaitsijoiden kyvyistä riippuvaista."

Empiirinen tieto on huono sana tässä kohtaa, kun puhutaan universumin alusta ja verrataan filosofista totuuttasi siihen, mitä muut voisivat esittää. Ensinnäkin 'mikä tahansa' 'voi olla' eli informaatio koordinaatistoissa ja binäärisissä tauluissa ja kaikki muunlainen fysiikka voi väittää, että se voi olla universaali/ikuinen (*). Myös empiirisen tiedon, joka tod. näk. muotoillaan matemaattisesti malliksi ja jota se tieto väitetysti tarkoittaa voi väittää olevansa universaalia. Aina kun keksit jonkin aiheen, joka saa epäilemään matemaattista universaaliutta/ikuisuutta, olet lähempänä sitä, että epäiltäisiin filosofista totuutta joka pätee oman kuplamme ulkopuolella, koska eivät muut automaattisesti dissosioi kaikkea matematiikkaa kaiken filosofisen vastakohdaksi.

(* ) Varsinkin kun sen koordinaatiston aika on ainoa tähän mennessä keksitty ikuisuuden esitys, eli jolla on ikuisuuden ominaisuudet. Meidän tulisi kuitenkin palata siihen, että B oletti jo koordinaatiston ajan kanssa. Mutta miksi hän puhui välissä koordinaatittomasta alusta on epäselvää. Ehkä hän ei myöskään koskaan tule esittämään mitään totuutta kyseisestä alusta, koska se olisi ristiriidassa sen kanssa, että hän puhuu ikuisen koordinaatiston oletuksella.

Empiirisen tiedon merkitys on siinä, että sen lisääntyessä vaihdetaan joskus sitä matematiikkaa, mitä käytetään väittämään mitä todellisuus on (ja jota väitetään edelleen ikuíseksi, koska mitään tarvetta tehdä ei-ikuista matematiikkaa ei ole tullut). Jos lauseesi ei ole väärä vertailu siitä, että mitä eri esittäjät lähes aina kuvittelevat esittävänsä sanoessaan todellisuudesta jotakin, niin sitten sen sanoma on, että filosofit eivät koskaan muutu tällä tavalla eivätkä siirry eteenpäin.

7

Anonyymi kirjoitti:

Jos robotti käyttää determinististä työkaluasi ja tekee talon seinästä yli 45 astetta vinon verrattuna normaaliin, olisitko ajatellut, että ihmismäisempi tekijä olisi suoriutunut paremmin? Jos työkalun ennustettavuudesta pitäisi lähteä, niin monessa arvionnissa pitäisit myös ihmistä ihmisenä, koska tämä on ennustettava. On olemassa säännöt, miten olla ihminen eikä vain se, että tutkittu olento esittää omaa vapaata tahtoaan.

B:
"Satunnaisuus (kaaos) voi toimia ennakkoedellytyksenä itseorganisoituneen järjestyksen syntymiselle."

Näiden ennakkoedellytyksenä on matemaattinen malli. Ei todennäköisesti tule riittämään, että kaaos oli yhdellä hetkellä kauan sitten, vaan kaaoksen täytyy olla olemassa edelleen. Eivät tutkijat löytäneet näiden kahden yhteyttä siten, että he ratkaisivat menneisyyden aikaevoluution surkean tarkan nykymittauksen perusteella. Tässä voi joutua myös keksimään useita samanlaisia eniteettejä, koska sama entiteetti ei ole kumpaakin noista. Tai sillä on silloin monipuolinen rakenne, joka on yhtä kuin monientiteettinen. Tätä tapahtuu myös todistetusti miljardeja vuosia alkuräjähdyksen jälkeen tavallisissa koordinaateissa.

B:
"Olennaista on ymmärtää binääristen vastakohtaisuuksien olevan aina yhteisen jatkumon ääripäitä."

Missä kontekstissa? Vaihdoit kontekstia kolme kertaa juuri äsken. Mihinkään asiaan, mitä kysyin tai pyysin, ei ole vastauksena 'jatkumo on eri kuin kaksi arvoa'. Jatkumo ja kaksi arvoa ovat molemmat matematiikkaa, ja jos alkua ennen saa valita toisen näistä, niin se on sama kuin olettaa, että matematiikkaa on ja tulee käyttää ennen alkua. Mikä jatkumo on 'alun' ja koordinaattiajan välillä, tai koordinaattittomuuden ja koordinaatillisuuden välillä? Eikä binäärisyys ole ymmärrettävästi koordinaattiajan vastakohta, joten miksi ei käyttää sitä 'alussa' varsinkin jos haluaa sen alun ääripään?

Kun väität tuollaista asiaa, olet tekemässä matemaattista väitettä, joka on samanlainen kuin 'ei tule käyttää vektoria vaan tulee käyttää matriisia'. Väitteelläsi pitää olla joskus jotain käyttöäkin ja mieluiten empiirisiä seurauksia. Jotta jatkumoa olisi käytetty, pitäisi esittää äärettömän pisteen verran informaatiota, jonka väittää olevan olemassa jossain.

B:
"Todellisuudessa siis voi olla ikäänkuin loogis-filosofisia lainalaisuuksia kun taas esim. fysiikan lokaalien säännönmukaisuuksein pohjalta kehitetyt matermaattiset kaavat eivät ole todellisia universaaleja luonnonlakeja vaan ajallis-paikallisesti lokaaleja hitaasti muuttuvia ilmiöitä."

Eli olivatko ne binäärisiä filosofisia lainalaisuuksia? Missä filosofi teki parhaansa ollakseen ajattelematta sitä, että vaihtoehtoja on 2, joka ei ole 1 tai 3?

Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti, jos sen olisi muututtava binäärisesti (tai sitten toista binääristä asentoasi fysiikalle olisi vaikea nähdä olevan). Jos haluat, että lokaali fysiikan laki muuttuu lokaalisti eikä kaikkialla samaksi, niin myös todellisuuden säännön, joka sitä sääntelee on oltava lokaali eikä universaali. Missään ei siis lopulta ollut tarvetta millekään universaalille?

B:
"Loogis-filosofiset totuudet voivat olla universaaleja ja ikäänkuin ikuisia kun taas kaikki empiirinen tieto on aina lokaalia ja havaitsijoiden kyvyistä riippuvaista."

Empiirinen tieto on huono sana tässä kohtaa, kun puhutaan universumin alusta ja verrataan filosofista totuuttasi siihen, mitä muut voisivat esittää. Ensinnäkin 'mikä tahansa' 'voi olla' eli informaatio koordinaatistoissa ja binäärisissä tauluissa ja kaikki muunlainen fysiikka voi väittää, että se voi olla universaali/ikuinen (*). Myös empiirisen tiedon, joka tod. näk. muotoillaan matemaattisesti malliksi ja jota se tieto väitetysti tarkoittaa voi väittää olevansa universaalia. Aina kun keksit jonkin aiheen, joka saa epäilemään matemaattista universaaliutta/ikuisuutta, olet lähempänä sitä, että epäiltäisiin filosofista totuutta joka pätee oman kuplamme ulkopuolella, koska eivät muut automaattisesti dissosioi kaikkea matematiikkaa kaiken filosofisen vastakohdaksi.

(* ) Varsinkin kun sen koordinaatiston aika on ainoa tähän mennessä keksitty ikuisuuden esitys, eli jolla on ikuisuuden ominaisuudet. Meidän tulisi kuitenkin palata siihen, että B oletti jo koordinaatiston ajan kanssa. Mutta miksi hän puhui välissä koordinaatittomasta alusta on epäselvää. Ehkä hän ei myöskään koskaan tule esittämään mitään totuutta kyseisestä alusta, koska se olisi ristiriidassa sen kanssa, että hän puhuu ikuisen koordinaatiston oletuksella.

Empiirisen tiedon merkitys on siinä, että sen lisääntyessä vaihdetaan joskus sitä matematiikkaa, mitä käytetään väittämään mitä todellisuus on (ja jota väitetään edelleen ikuíseksi, koska mitään tarvetta tehdä ei-ikuista matematiikkaa ei ole tullut). Jos lauseesi ei ole väärä vertailu siitä, että mitä eri esittäjät lähes aina kuvittelevat esittävänsä sanoessaan todellisuudesta jotakin, niin sitten sen sanoma on, että filosofit eivät koskaan muutu tällä tavalla eivätkä siirry eteenpäin.

7

Lue lisää

B:
"Määrällisen matematiikan soveltaminen edellyttää ensin erilaistumista eli avaruuden ja ajan olemassaoloa."

Epätosi väite.

Pakko vielä kysyä, että jos avaruus ja aika olisivat kuitenkin olemassa, niin soveltaisiko joku ideaalitapauksessa onnistuneesti matematiikan, joka pätee sen avaruuden ja ajan läpi kaikkialla, ja miten kuvailet sen matemaattisen sovelluksen muuttumattomuuden meille? Mihin vapaa tahto menee, kun aika ja avaruus tulevat olemaan?

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Määrällisen matematiikan soveltaminen edellyttää ensin erilaistumista eli avaruuden ja ajan olemassaoloa."

Epätosi väite.

Pakko vielä kysyä, että jos avaruus ja aika olisivat kuitenkin olemassa, niin soveltaisiko joku ideaalitapauksessa onnistuneesti matematiikan, joka pätee sen avaruuden ja ajan läpi kaikkialla, ja miten kuvailet sen matemaattisen sovelluksen muuttumattomuuden meille? Mihin vapaa tahto menee, kun aika ja avaruus tulevat olemaan?

8

Lue lisää

Kommentoin nyt loppupäästä alkuun tätä väärinkäsitysten sumaa joka toisaalta voi olla ymmärrettävää koska en pidä liian tarkoista määrityksistä joissa hahmotus ja tulkinta lukitaan usein ennenaikaisesti ja sitten samalla päädytään helposti liian hätäisiin ja ehdottomiin johtopäätöksiin tutkittavasta asiasta omien ennakkoluulojen ja asenteiden perusteella sekä vallitsevan narratiivisen paradigman perusteella.


"Et voi muuttaa luonnolakia hitaasti...."

Matematiikan soveltaminen kaavojen avulla luonnonilmiöihin voi olla helposti harhaanjohtavaa mallinnosta jossa ideaalina pidetään jonkinlaista kellokoneistoa jonka oletetaan toimivan muuttumattomana säännönmukaisuutena ikuisesti vaikka kaikki mahdolliset empiiriset havainnot ja mittaukset on tehty paikallisesti tällä planeetalla tai sen läheisyydessä varsin lyhyen ajanjakson aikana (n. 200 v) riittävällä tarkkuudella.

Kellokoneisto vertauskuvana lienee Newtonin ja Laplacen hahmotusten tuottama illiuusio koska kellot sinänsä ovat ihmisten luomia välineitä lineaarisen empiirisen ajan mittaamiseen ja kaikki mahdolliset konkreettiset esineet hajoavat käytössä vähitellen eivätkä oikeasti voi loppumattomiin noudattaa niiden kuvailemiseen ja suunnitteluun käytettyä matematiikkaa jonka ominaisuus on ajasta ja paikasta riippumattomuus.

Matematiikka on liian idealisoitu väline todellisuuden hahmottamiseen samalla tavalla kuin muodollinen kielen rakenteisiin perustuva 2-arvoinen logiikka koska kaikki tutkittavat asiat käsitteellisen kielen tasolla ovat aina vain eritasoisesti ilmaistuja yleistyksiä ja abstraktioita joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella kuvailtuna eli kaikki matemaattinen ja kielellinen ilmaisu tieteessä ja filosofiassa on jonkinlaista vertauskuvien tason approksimaatiota eikä ole koskaan sellaisenaan täydellisesti eikä tarkasti sovellettavissa mihinkään konkreettiseen todellisuuteen kuin korkeintaan näennäisellä usein projisoidulla pintatasolla.

Ns. "luonnonlakeja" matemaattisina kaavoina ei ole olemassa. On kyse hitaasti muuttuvista säännönmukaisuuksista (vrt. ihmisten tavat ja rutiinit) jotka toiston ja ajalls-paikallisten olosuhteiden takia vaikuttavat stabiileilta jos niitä tarkastellaan muutaman sadan vuoden mittakaavassa tällä planeetalla.

Tietoisuus ja vapaa tahto luovat kaikki empiirisen aisti- ja mittaustason säännönmukaisuudet ja se organisoiva taso on ikäänkuin epälokaali morfisten kenttien ideamaailma Platonin tyyliin ja kaikkiin nykyisiin matematisoituihin tieteisiin pätee Platonin luolavertaus. :D

Tiede operoi omien harhaisten projektioidensa tasolla omassa sekulaarin uskontonsa kuplassaan. Sen tajuaa vasta kun vähitellen eliminoi kaiken koulutuksen ja kulttuurin tuottaman ehdollistamisen ja tietoisuutensa tasolla samalla lähestyy puhdasta kvanttityhjiön potentiaalisuutta joka on kollektiivisen tietoisuuden empiirinen ilmentymä.

(woo woo kosmologiaa :D)

....


Koska tämä palstatouhu on minulle enimmäkseen vain viihdettä ja satunnaista kokeilua ja samalla ihmisten reaktioiden tutkimista valtavirtatieteen narrattiiveista poikkevien ideoiden suhteen niin en nyt jaksa kommentoida tämän enempää koska jo yhden väärinkäsityksen oikominen vie usein enemmän aikaa & varsinkin energiaa kuin sen alkup. kommenttini kirjoittaminen johon sinä kommentoit mutupohjalta olkiukkoillen taas melko 7 sekoilevaa (t)ulostusta niin niihin kaikkiin vastaaminen veisi minulta niin paljon aikaa että siitä muodostuisi kokopäivätyö enkä minä ole täällä jatkuvasti päivystämässä eikä se ole minun velvollisuuteni ... :D

Mielenkiintoisempaakin tekemistä löytyy!

Tavallaan viidyttävää kuitenkin pienissä erissä joten kiitos siitä!

B