Näinkö väärin vai oliko tässä jotain.. vai vaan mun päässä?

Pakko kysyä, oonko ihan väärässä?? Tykkään yhdestä miehestä, töissä siis. Ja joo, myönnän, olin varmaan se, joka katso ensin. Katsoin ehkä vähän liikaa ja ehkä senkin takia tää koko soppahan alko. Mut jossain kohtaa musta oikeesti tuntu, et se katso takas. Et oli jotain. Katseita, pieniä hetkiä, jotain ilmaa välissä.
Sit alkoi vältteleminen. Sellaista, että ei vahingossakaan anna signaalia jonka voisin tulkita väärin. Käytös ja puhe tosi virallista, etäistä. Harvoin edes puhuu mulle ja jos puhuu niin vain pakollista. Muut saa huomiota, juttua, naurua, apua...mut mä en. Musta tuntuu, että se yrittää tehdä selväks kaikin tavoin, ettei oo mitään eikä voi olla.
Silti välillä, ehkä vain mun päässä, se näytti jotain. Ja sit taas veti pois. Ja myönnän,välillä tuntui siltäkin, kuin oisit halunnut mun näkevän jotain, ehkä herättää mustasukkaisuutta, ehkä testata, ehkä vaan sattumaa.. mene ja tiedä. Ehkä vaan kuvittelin.
Mut kyllä mä tunsin. Oikeesti. Vaikka ei koskaan tapahtunut mitään, mulle ne katseet ja se tunnelma merkitsi jotain. Ja nyt oon vaan vältellyt takas, koska musta tuntuu et sä et kestä edes sitä et katson. Ja ehkä se on hyvä niin. Loma on onneks tulossa, saa vähän selkeyttä tähän kaikkeen ja ehkä sen jälkeen osaan jo nauraa tälle koko jutulle. Ehkä se oikea tyyppi mun elämään löytyy jostain ihan muualta.
Tää ei oo syytös. Tää on vaan purkaus. Että jos koskaan huomasit mitään, niin joo, mulla oli tunteita. Ehkä vieläkin vähän on. Mut ei tästä siltaa yksin rakenneta🤷‍♀️