Miesystäväni on muutamaan otteeseen unohtanut totaalisesti olemassaoloni. Jäänyt kirpparilla tekemään 50 centin kauppaa nuoren naisen kanssa 10 minuutiksi.
Eli kyse ei ollut todellakaan tinkaamisesta vaan jonkin sortin kiinnostuksesta. Itse hän ei huomaa käyttäytyneensä mitenkään erikoisesti.
Hän on ujo ja minä olen hänen ensimmäisen seurustelusuhteensa. Yleensä kun joku nainen katsoo häntä pidempään hän menee kuulemattomaksi. Tuo nainen saa kaiken huomion vaikkei olisi edes keskustelua heidän välillään. Minut nähdessään saattaa sanoa "ai sä tulit jo", mutta naispuolisen työkaverinsa nähdessään äänessä on silkkaa hunajaa "no heiiii kiva nähdä taas" tyyliin.
Olen kyllästynyt olemaan näkymätön ja kuulumaton määrätyissä tilanteissa.
En ole mustasukkainen noissa tilanteissa vaan tympii vaan hemmetisti.
Minua loukkaa se, kun muutun näkymättömäksi, mutta eikö se ole normaalia?
Hän sanoo ymmärtävänsä myöhemmin kun keskustellaan, että käyttäytyi törkeästi ja lupaa muuttaa käytöstään, mutta taas hetken kuluttua toistuu.
Toivottavasti ymmärsitte jotakin ja neuvoja pliis sillä olen avuton ja mitta täynnä enkä kuitenkaan haluaisi lopettaa tätä suhdetta.
Eli kyse ei ollut todellakaan tinkaamisesta vaan jonkin sortin kiinnostuksesta. Itse hän ei huomaa käyttäytyneensä mitenkään erikoisesti.
Hän on ujo ja minä olen hänen ensimmäisen seurustelusuhteensa. Yleensä kun joku nainen katsoo häntä pidempään hän menee kuulemattomaksi. Tuo nainen saa kaiken huomion vaikkei olisi edes keskustelua heidän välillään. Minut nähdessään saattaa sanoa "ai sä tulit jo", mutta naispuolisen työkaverinsa nähdessään äänessä on silkkaa hunajaa "no heiiii kiva nähdä taas" tyyliin.
Olen kyllästynyt olemaan näkymätön ja kuulumaton määrätyissä tilanteissa.
En ole mustasukkainen noissa tilanteissa vaan tympii vaan hemmetisti.
Minua loukkaa se, kun muutun näkymättömäksi, mutta eikö se ole normaalia?
Hän sanoo ymmärtävänsä myöhemmin kun keskustellaan, että käyttäytyi törkeästi ja lupaa muuttaa käytöstään, mutta taas hetken kuluttua toistuu.
Toivottavasti ymmärsitte jotakin ja neuvoja pliis sillä olen avuton ja mitta täynnä enkä kuitenkaan haluaisi lopettaa tätä suhdetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
JOhtuiskohan siitä, että olet pelkällä olemassaolollasi nostanut miehen itsetuntoa niin, että hän uskoo nyt muidenkin kun sinun voivan ihastua itseensä ja testailee, pitääkö tämä uskomus paikkansa? Ja kun on jo joku, niin ei ole niin väliä sillä, onnistuuko joku pokaus vai ei, joten kynnys yrittää mataloituu, kun ei enää käy niin itsetunnon päälle, jos ei onnistukaan. Kerro sille miehellesi, että jos flirttaillaan, niin flirttaillaan sitten kaikille tasapuolisesti, ettet sinä joudu aikasi kuluksi aloittamaan flirttailua myös vieraiden miesten kanssa, kun oma mies ei viitsi huomioida kun tuntemattomia...
tuotakin, että alan itse käyttäytymään samoin, meniskö sitten jakeluun miltä se tuntuu.
Itse ujona ja seurustelemattomana poikana/miehenä voisin hyvin ajatella käyttäytyväni noin (mahdollisesti). Jos tyttöystävä tosiaan nostattaa itsetuntoa, niin voi olla että sitä flirttailisi muidenkin kanssa, kun ei ole ikinä ennen moista tehnyt kun ei itsetunto ole riittänyt.
Tämänkös(kin) takia ahdistaa ajatus siitä että joskus seurustelisi, kun pelottaa että sitten haluaisi lähteä juoksemaan toisten tyttöjen perässä
Kohta sitten huomaat olevasi jälleen yksinäinen ja seurustelematon... mutta ei teitä miehiä voi pieni nainen ymmärtää.
sanoin kundikaverilleni että jos tykkää paneskella muita, ni mä otan saman asenteen!
Se ongelma loppu siihen.
...loistava letkautus :)!
ON ongelma. Miehellä on tietty kehitysvaihe, joku 3-5 vuotiaana, äidistä irrottautuminen ja miehenä (poikana) oloksi eriytyminen, jos se ei mene ihan putkeen siitä jää päälle eräänlainen psykkinen torjunta naisia kohtaan. Toisaalta tietysti kasvavan miehen biologia vetää kohti naisia erityisesti murrosiän jälkeen. On mahdollista että tuo torjunta kohdistuu sinuun kun olet riittävän tuttu johon "uskaltaa" sen kohdistaa mutta mikä tahansa naisellinen ärsyke kenen taholta tahansa saa sitten yliotteen hänen käytöksessään koska hän ei tiedosta asiaa. Hän tuskin itse tiedostaa ongelmaansa, hän tuskin tiedostaa tuota psyykkistä torjuntamekanismia eikä myöskään naisiin kohdistuvaa vetoa - ne vain ei nouse riittävän korkealle tasolle tajunnassa voimakkaan torjunnan vuoksi ja siksi saa yliotteen hänen käytöksessä.
Mitä sitten tehdä. Kuten itse sanoit, et mielellään jättäisi, mutta vaikka tämä vähän sattuu sinuun voisi hänelle olla terveellistä vähän aikaa ilman sinua ja miettiä, ja samalla joku joka asioita osaa voisi avustaa vähän. Ehkä terveyskeskuspsykologi. Eihän kaverisi tietysti "sairas" ole mutta olisi hänen ja teidän molempien kannalta hyvä päästä ongelmista eroon. Valitettavasti voi olla ettei hän ole riittävän "sairas" saadakseen terveyskeskuksesta apua mutta lykkyä tykö vaan.
Oikeilla jäljillä olet sillä tuntuu, että minä ja äitinsä saadaan tuota samaa äänensävyä ja käytöstä...
oikein vielä odottelet????
Älä jää odottelemaan,että käytös muuttuu,vaan tee loppu koko suhteesta.Löydät kyllä itsellesi miehen,joka huomaa sinut ja antaa sinulle sen arvon joka sinulle kuuluu.
Jos olet muuttunut näkymättömäksi,asia ei yleensä korjaannu.
Olen itse elänyt samantapaisessa tilanteessa,mies on myöntänyt joka kerran jälkeenpäin käyttäytyneensä tyhmästi,mutta mikään ei ole muuttunut....
suosittelen että jatkat matkaasi eteenpäin ja jätät jatkuvan mielipahan taaksesi.
Tsemppiä ja iloista mieltä!
On hänellä puolensa, en minä muuten odottaisi...
Nyt vaan mitta alkanut täyttymään lopullisesti, kun havainnut tuon ettei opi mitään.
Kiitos sinulle :-)
jollakin tasolla tyhmä?!? Jos ei ymmärrä miltä toisesta tuntuu, niin mitä muuta se olis kun tyhmyyttä?
Voiko tyhmyydestä parantua?