Hei,
voiko toista pakottaa hellyyteen, välittämiseen, rakkauteen? Olemme aviopari, jossa minä olen se hellyydenkipeä ja hellyyttä "liikaa" jakava osapuoli. Tosin tarvitsisin sitä itsekin.
Kauniita sanojakin haluaisin, en pelkästää itse halua niitä tuhlata. Onko liikaa pyydetty että saisi ilta- ja aamuhalin. Tai edes jotain kosketusta nukkumaan mennessä, herätessä, erotessa yms.
Mutta kun mies on rakastunut sohvaan ja kaukosäätimeen. Ei halua puhua suhteestamme. Kaikki on ok, hänen mielestään. Minun ei. Haluan enemmän. Mutta en pysty irrottautumaankaan: velvollisuudentunnosta, kiintymisestä jne. Mietin myös onko minulla riittävästi perusteita, koska kyseessä on kuitenkin ns. kunnon mies. Ei lyö, juo, käy vieraissa. Tosin ei kehu, ei ole suuremmin sisäsiisti, ei innostu minusta, matkustaminen hänen kanssaan on kivireenvetämistä. Tosin arki on ok, joskin joskus yksinäistä.
Mutta kauheinta on se, että pelkään tottuvani tällaiseen olotilaan ja jonkin ajan kuluttua kuljen mieheni kanssa samaa välinpitämättömyyden tietä. Vielä haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ja vieläpä haluaisin hyvää seksiäkin. Tosin tiedän että sitä on saatavilla, mutta paraneeko muutkin asiat. Ja paraneenko yleensä vaihtamalla.
10 vuoden yhteiselon jälkeen ei asiat varmaan kummemmin enää muutu. Onko ero ainut vaihtoehto?
Olisin neuvoistanne enemmän kuin kiitollinen.
voiko toista pakottaa hellyyteen, välittämiseen, rakkauteen? Olemme aviopari, jossa minä olen se hellyydenkipeä ja hellyyttä "liikaa" jakava osapuoli. Tosin tarvitsisin sitä itsekin.
Kauniita sanojakin haluaisin, en pelkästää itse halua niitä tuhlata. Onko liikaa pyydetty että saisi ilta- ja aamuhalin. Tai edes jotain kosketusta nukkumaan mennessä, herätessä, erotessa yms.
Mutta kun mies on rakastunut sohvaan ja kaukosäätimeen. Ei halua puhua suhteestamme. Kaikki on ok, hänen mielestään. Minun ei. Haluan enemmän. Mutta en pysty irrottautumaankaan: velvollisuudentunnosta, kiintymisestä jne. Mietin myös onko minulla riittävästi perusteita, koska kyseessä on kuitenkin ns. kunnon mies. Ei lyö, juo, käy vieraissa. Tosin ei kehu, ei ole suuremmin sisäsiisti, ei innostu minusta, matkustaminen hänen kanssaan on kivireenvetämistä. Tosin arki on ok, joskin joskus yksinäistä.
Mutta kauheinta on se, että pelkään tottuvani tällaiseen olotilaan ja jonkin ajan kuluttua kuljen mieheni kanssa samaa välinpitämättömyyden tietä. Vielä haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ja vieläpä haluaisin hyvää seksiäkin. Tosin tiedän että sitä on saatavilla, mutta paraneeko muutkin asiat. Ja paraneenko yleensä vaihtamalla.
10 vuoden yhteiselon jälkeen ei asiat varmaan kummemmin enää muutu. Onko ero ainut vaihtoehto?
Olisin neuvoistanne enemmän kuin kiitollinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täydellistä ei olekkaan, mutta ehkä sopivanpi... tietty jokaisella on mielihalunsa, kaikkea ei millään saa ja kompromissejä pitää tehdä.
Tekoa ei monestiikaan voi peruttaa vaan sitten pitää tyytyä siihen mitä tuli tehtyä.
puhuminen voisi auttaa tai just yhteinen reissu... keskittyminen toisiinne.
Kiitos Orange78. Meillä ei puhuminen ja matkat onnistu. Mies on luonteeltaan erakkomainen ja itsellinen. Olisikos vielä jotain konsteja?
tajusin vihdoin lähteä. Ei mikään puhuminen auttanut, ei matkat, ei mikään. Hänen mielestäänhän kaikki oli ihan hyvin ja minä vaan kuvittelin ongelmat ja etsin riidanaiheita halutessani edes pienen spontaanin halin tai mukavaa juttelua. Jos kahteenkymmeneenviiteen vuoteen ei mies kertaakaan suutele vapaaehtoisesti,seksi on hänen ehdoillaan tapahtuvaa teknistä suoritusta...olinpa todella hölmö kestäessäni niinkin kauan!
taida tällaisiin asioihin olla olemassa.
Voittehan tietysti kokeilla parisuhdeterapiaa.
Siinä viimeistään luulisi toisenkin ainakin ymmärtävän, että jotain on vialla ja jotain pitäisi tehdä. Riippuu miehestäsi, toimiiko se.
Meillä se ei toiminut, vaimolle ilmeisesti riitti, että itse oli suurinpiirtein tyytyväinen omaan elämäänsä eikä ollut halukas tekemään mitään "uhrauksia" yhteiselämämme hyväksi.
Kun olette aviopari, niin onko aina ollut noin?
tietty jokin yhteinen harrastus olisi varmaan yhdistävä tekijä...joku muukin kuin kaupassa käynti.
tietty molempien haluminen vaikuttaa kaikkeen, eli haluaako olla yksin vai kaksin, joskus on hyvä olla yksin että jaksaa olla kaksin, muttei tietty aina. Puhuminen ja vaikka leffan vuokraaminen voisi avata sulle kainalo illan :)
Jos todella rakastat miestäsi niin yritä keksiä jotain virikkeitä millä saat miehesi kiinnostumaan.Ja keskustelu on tärkeää.Pyydä miestäsi viemään TV 2 viikoksi kaappiin ja keksitte yhteisiä puuhasteluja.Yleensä mies suostuu kokeilemaan jos toinen vaihtoehto on ero.Kirjoita paperille miltä sinusta tuntuu ja anna miehesi lukea ne.Yrittää kannattaa aina.
asiasta. Vaikutti jonkin verran mutta vain vähäksi aikaa kun asia unohtui. Tuota kirjesysteemiäkin kokeilin mutta sillä oli vain negatiivinen vaikutus. Vaimo loukkaantui, eikö hänen kanssaan muka voi suoraan puhua.
voi pakottaa. Toinen on se mikä on ja jos ei sitä rakkautta ja hellyyttä osaa/halua antaa, ei sitä väkisinkään voi tehdä.
Meillä on toisinpäin, vaimolta ei sitä hellyyttä heru vaikka itse sitä haluaisin antaa ja saada. Eikä kyllä ole sitä seksiäkään. Ilman seksiäkin jo tällä iällä se yhteiselo onnistuisi mutta ei ilman minkäänlaista rakkautta.
Suhde on huonontunut kaiken aikaa, 20 vuotta takana, ja tuo rakkauden puute varmasti on myös siihen vaikuttanut. Ero on edessä, nyt viisaampana on sanottava, että olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin.
Meillä oli juuri noin, halit, pusut ja kaikenlainen koskettelu loppui ja jos itse yritin jatkaa sellaista, miehellä heti oli vain seksi mielessä. Kävi niin että miehellä seksihalut kyllä edelleen olivat hyvät, (en ikinä kieltäytynyt) mutta itse en enää olisi halunnut seksiä hänen kanssaan. Koska ei ollut mitään muutakaan fyysistä kanssakäymistä, koin seksin vain rutiininomaiseksi toimitukseksi, pelkäksi pakolliseksi kuvioksi.
Luulin oikeastaan että seksihalut ovat kadonneet minulta iäksi, kunnes erottuani olen tavannut uuden miehen jota kohtaan seksihalut ovat voimakkaina olemassa. Pidän tärkeänä että seksin välissä on muutakin fyysistä koskettelua ja tunnetta että on rakastettu jne.
Ehdotan että keskustelet asiasta, alussa voi tuntua väkinäiseltä mutta jospa sitten jäisi tavaksi pusuttelu/halimiset. Älä tyydy vähempään. Laita vastaan, pelasta liittosi jos pystyt. Onnea matkaan.
On kiva huomata, että samat konstit on muillakin käytössä. Kirjallisestikin olen esittänyt asiaankin ja kysymyksiä myös, koska mies on perussuomalainen mies, joka ei puhu. Menee lukkoon. Leffankatselukin menee niin, että saatan juuri ja juuri mahtua sohvan jalkopäähän. Tosin en ole koskaan siihen tyytynyt ja ängennyt väkisin kainaloon, joka on aina ollut isännän mielestä häiritsevää, kuumaa, jostain painaa, huono olla. Olen ottanut läheisyyttä väkisin.
Mutta miten saisin miehen ymmärtämään, että maailmassa on naisia, jotka vastaavat paremmin hänen tarpeitaan (?), ja miten saan ymmärtämään, että päästää minut irti, koska en yksin sitä pysty tekemään. Mulla on tunne, että minun pitää pitää huolta tästä ihmisestä. Miten pääsen tästä tunteesta irti ja uuteen elämään. Pelottaa, jospa ei vaihtamalla paranekaan.
Ja joku kysyi, oliko ennen liittoa samanlainen, ilmeisesti kyllä. 10 vuotta yhteiseloa takana, tässä iässä (35) ei enää kaikkea muista. ;-)
Edelleen kovasti kiitollinen kommenteistanne. Kullanarvoisia.