Ovatko Pelago-merkkiset fillarit hyvälaatuisia?
Pelago Stavanger kiinnostaisi yleiskäyttöön ja retkeilyyn.
Pelago Stavanger kiinnostaisi yleiskäyttöön ja retkeilyyn.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ruska ultraajilla noita näyttää olevan ja en muista, että yksikään olisi keskeyttänyt tekniikan pettäessä.
Ei kyllä pahasti pyörä ostos pieleen mene jos Stavangerin hankit.
On monen pidempiä pyöräreissuja tekevän suosikkipyörä. Fiksuilla hyvätasoisilla osilla (mm. GRX 1x11) varustettu teräsrunkoinen pyörä erittäin runsailla kiinnityspisteillä.
Tietysti jos keveintä mahdollista pyörää on hankkimassa (Stavangerin paino noin 12kg) niin sitten joku muu merkki/malli varmasti oikea.
Pelagolla on oma "fanikuntansa" ja pyörän hyvä maine näkyy lievästi hintalapussa, mutta varmasti hyvä ostos.
Hyvän maineessa, harmi vaan kun eivät enää tee Stavangerin runkoa muhveilla koottuna vaan hitsattuna ja sloupattuna, on hieman halvan tusinapyörän näköinen nykyään.
Perusvarusteisen Stavangerin hinta suoraan Pelagolta tilattuna näyttää olevan 1699€ (varusteltuna sitten tietysti enemmän), mikä ei itseasissa tämän päivän pyörämarkkinoilla stavangerin kaltaisesti "brändi" pyörästä edes ole kauhean paha hinta.
Ihmettelin että miten hinta voi nousta noin tonnilla koosta 45 ylöspäin.
Eli 42 ja 45 cm koot 1699€ ja siitä ylöspäin 2695€
Hyvä pyörä, mutta minkä tahansa muunkin pyörän tavoin vaatii ajoittain aimo annoksen vaseliinia toimiakseen moitteettomasti.
On hyvälaatuinen kun on oikein teräsrunkokin. Moni valmistaja tinkii nykyään rungon materiaaleista laadun kustannuksella.
No, retkipyöräksi suunniteltu, joten teräs on varma valinta.
Kalakukko
Kamat:
– 1,5 kg ruisjauhoi (älä ny mitään valkosta höttöä vedä)
– 2 tl suolaa (just sen verran, ettei oo mautonta niinku väritön graffi)
– 5 dl vettä (ihan hanasta käy, mut ei jääkylmää hei)
– 800 g muikkui (jos ei nappaa, niin joku pikkufisu – ei silakka hei!)
– 500 g possun kylkee (reilusti rasvaa, ei kantsi kitsastella)
– voita pintaan (ei margariinii, pliis)
Miten homma hoidetaan:
– Väännä taikina: jauhot, suola, vesi – ei sen vaikeempaa. Älä stressaa, se saa jäädä vähän tahmas.
– Kauli siitä kunnon lättänä, isompi ku lättybägi – siihen tulee koko safka sisään.
– Ladot muikut riviin, sit kylkisiivut päälle – ei mitään fine dining -asetelmii, vaan suoraan asiaan.
– Ripottele suolaa väliin, mut älä vedä överiks.
– Käännä kuori kiinni, puristele reunat huolella – ei haluta et täyte karkaa ku pizzapalat narikassa.
– Sudi voita päälle, antaa tulla kiiltoo niinku tuunattuun kiesiin.
– Sit uuniin: eka 250°C, 15 minsaa et pinta ottaa värii. Sit laske 125°C ja anna hautuu about 4-5 tuntii. Joo, se vie aikaa – mut hyvä juttu ei tuu kiireellä.
Miten vedetään:
Anna hetki huilii, leikkaa siistit siivut ja nauti niinku ois vanha Kallion faija tarjoo. Ei tarvi ketsuppii, ei hummust – tää menee sellasenaan. Kylkeen voit vetää vaikka puol litraa maitoa tai koffii, miten vaan.
Muista:
Jos ei kalakukko uppoo, niin vika ei oo kokissa vaan syöjässä. Ja hei – tää on ainoo kukko, jonka voi vetää suuhun ilman et joku loukkaantuu! 😄