Suomen naisten jalkapallo tyrittiin täydellisesti.

Suomen huono menestys omi kiinni valmentajan olemattomista taidoista.
En tiedä miten valmentaja ohjasi pelaajien tekemisiä, mutta viimeien ottelu oli täysi tyräys.
Se mistä olisi pitänyt olla selvät ohjeet kaille pelaajille, oli se että kun onnekkasti suomalaiset saivat yhden maalin, sen jälkeen olisi pitänyt suojella omaa maalia kaikilla luvallisilla keinoilla, mutta ei, oiken imuroitiin vastustajaa suomalaisten kenttäpäätyyn, oli järkyttävää katsoa.
Keinoja on paljon, ja niitä tuli kyllä pelin jälkeen monilta kommentaattoreilta. Tärkein olisi ollut se, että olisi hyökätty edelleen vastustajan maalille, ainakin näytetty hyökkäävän.
Yksi keino on myös "ajanpeluu", on lukuisia keinoja joilla voi kuluttaa aikaa tyhjänpäiväisyyteen. Tapoja on kaikkiaan runsaasti. Minäkin toistelin telkkarin edessä että pallo pois Suomen puolelta, nyt se jäi aina pyörimään sinne, kunnon pitkiä palautuksia ei ollut. Kun ylös olisi jätetty pari pelaajaa, loput omalle puolelle potkimaan pallo sinne, ylhäällä olevat olisivat voineet tehdä jopa lisämaaleja, mutta ennen kaikkea se olisi estänyt vastustajien kerääntymisen kokonaisuudessaan suomalaisten päätyyn.
Lopuksi oli kysymys vain muutamasta minuutista, sanoinkin että vastustaja tekee varmasti vielä maalin kun noin pelataan, paine oli niin kova.
Ja kuka on se jonka olisi pitänyt huolehtia siitä että pelaajat tietävät miten toimia. Se on valmentaja, pelaamista ei ohjata filosoimalla, vaan kokemuksella ja oikean tiedon välittämisellä pelaajille, oltiin kuinka hulluja tahansa. Jonkinmoinen koulutus pitäisi olla valmentajallakin työhönsä, sellainen jossa on opetettu kaikki mitä pitää huomioida.
Pasilasssa studiossa istuvat naiset tiesivät hyvin mitä olisi pitänyt tehdä, mutta kuka heitä kuuntelee, no paitsi minä.