Miten minusta tuli pesäpallokuningas

Mää muistan kerran, kun nuorena kloppina istuin keittiön pöydänpäässä ja hörppäilin iltapäiväkahveita, kun ykskaks pistorasiasta pullahti pallosalama tiskipöydän päälle.

Noh, kuinka sattukin niin just sillä kerralla oli koulusta tarttunu pesismaila reppuun mukaan ja mitäpä muutakaan siinä keksin kuin vetäsin rrpusta mailan esiin ja huitasin pallosalamaa niin kovaa kuin nuorista ranteista lähti.

Noh, pallosalama hulahti seinästä läpi ja poltti reijän mennessään. Sellasta kyyntiä että ei moista ei ole ennen nähty ja pahaks onneks, minnepä muualle kuin Punkalaitumen kirkontorniin.

Vaan kävi sitten niin hyvä tuuri, että pallosalama menikin tornissa suoraan kirkonkelloon ja voi että mikä sulosointu siitä lähti. Sinne se jäi jotenkin kellon sisälle vangiksi ja ainakin puolituntia se siellä kilkatti puolelta toiselle ja koko kylä perimmäisiä nurkkia myöden raikas kuin parhaimmissa herrasväen hautajaisissa!

Siitä lähtien mua on kutsuttu paikkakunnalla vuoroin pallosalamakuiskaajaksi, vuoroin pesäpallokuninkaaksi. Ja tarina on tosi, eikä siinä ole tippaakaan liioittelua saati värikynää käytetty!