Uusi motoristi ?

Toteutin vuosien unelmani vihdoin. Sitä ajaa hyvällä fiiliksellä, vaikka vettä sataisi ja vähän olisi kylmäkin. Minuun ei ole vaikuttanut media eikä mikään muukaan.
Siinä laittaa itsensä enemmän peliin kuin autolla. Jos ei huvita ajaa kovaa, niin ajelen hiljaa ja katselen maisemia. Pidän ajamisesta.
Ajan tänä kesänä niin paljon kun vain suinkin ehdin, myöskin työmatkat.

Kukaan ei ajeluta minua pyörän kanssa viemään tai tuomaan mitään tai ketään, sekin eräänlaista vapautta.
Kenelläkään kavereillani ei ole pyörää eivätkä he myöskään istu kyydissä.

Olen ollut niistä kiinnostunut aina ja "lupasin" itselleni jo nuorena tyttönä että jonain päivänä mulla tulee olemaan jonkunlainen 2-pyöräinen jossa on moottori. Siihen meni muutama vuosikymmen mutta nyt on 2500 km mittarissa. Varmasti olisi mummona kiikkustuolissa katunut jos en olisi kokeillut.

En ole ns. hurahtanut ajamiseen, en lähde sateella liikkelle. Jos ei jonain iltana huvita lähteä ajelulle niin sitten en lähde. Pitkän työmatkani ajan autolla, muutamia kertoja olen tullut pyörälläkin. Mulla ei ollut yhtään mopoilevaa kaveria joten mistään ei tullut "paineita".

Harmi vaan että meitä vapaita, parhaassa iässä olevia naismotoristeja ei näytä paljoa olevan. Välillä olisi kiva ajella kimpassakin ja pysähdellä turisemaan.

Ai niin, en ole myymässä pyörää tämän ensimmäisen ajokauden jälkeen.. ;)

Olen joskus verrannut moottoripyörällä ajoa hyvään vitsiin!

Hyvän vitsinkin oivaltaa joko heti tai sitten ei ollenkaan, ei vaikka selitettäis moneen kertaan.

Eikä siinäkään ole mitään oikeesti hauskaa jos yrittää muitten mukana nauraa "hyvälle vitsille" väkisin, ihan vaan sen takia ettei vaikuttais ihan yksinkertaiselta.

Moottoripyörällä ajo joko kolahtaa heti, niin että tuntuu tai sitten ei ollenkaan. Monilla on kuitenkin vahvoja mielipiteitä aiheesta.

Sitä ei pidä koskaan harrastaa vastentahtoisesti. Jos joku asiaan perehtymätön kuvittelee, että pyöräily on jotenkin mukavuuskysymys, niin erehtyy pahemman kerran. Mutta jos ajamiseen liittyvät tuntemukset "kolahtaa" kunnolla, niin pienet epämukavuudet ei pahemmin haittaa.

Itselläni ajamisen halu ei ole pahemmin hiipunut vaikka ekasta ajokokemuksesta onkin jo yli 30 vuotta aikaa! Katotaan nyt vielä toiset 30 vuotta eteenpäin, että vieläkö jaksaa asia kiinnostaa.

Hyvää pyöräilykesää kaikille pyöräileville ja muille muutenvaan vaikka ilman pyöräilyä!

Vuosien haaveilua ja jokakeväistä kuumeilua. Lopulta 30-40 iässä muut asiat mukavasti kunnossa ja tuliterä autokin tuli juuri hankittua, joten saattoi sijoittaa ylimääräistä uuteen ekapyörään. Moni kaveri on tehnyt saman hankinnan hieman aiemmin.

Ajatus uusien asioiden oppimisesta (paljon opittavaa, jos aikoo tulla edes kohtuulliseksi kuskiksi), vapauden tunteesta ja vauhdista kiehtoi. Moottoripyörän hoitohan on lisäksi melko zeniläistä ja terapeuttista puuhaa, kun vastapainona on yrityksen johtaminen...

Mutta... ajan 30 asteen helteellä mieluummin ilmastoidulla autolla, kun laitan nahat päälle. Hassua, että minun ja ystävieni pitäisi kai edustaa tuota parjattua uusiomotoristiporukkaa, mutta yhdelläkään ei ole customia :)

Olen haaveillut pyörästä n. 8 vuotiaasta saakka, silloin vanhemmilla ollut jammu myytiin pois. Tarkoitus oli viimeistään eläkeiässä toteuttaa haave mutta tilaisuus osui kohdalle tänä kesänä. Kilometrejä ei ole paljon vielä tullut, en aja työmatkoja enkä sateella vaan mielummin 100-200 km kerrallaan jonnekkin kavereitten tai sukulaisten luo. Olen joskus ajanut autoa ammatikseni, joten huvikseen ajelu on jäänyt kun ajaa "sai" muutenkin. Minulle sopii customilla köröttely hiljakseen kauniilla säällä ja kukkia haistellen ;o)

Naapurin Riston veli sano, että pittäähän miehellä moottoripyörä olla. Ei vaiskaan, vaan se meni näin: Itsellä oli aikoinaan satapiikki, ja sitten yks isompikin, mutta sitten alkoivat autot kiinnostaa. Tuosta on aikaa 29 vuotta, näinä vuosina ajelin joskus pikkuveljen triumphilla,harrikoilla ja muidenkin laitteilla pikku matkoja. Nyt hänkin hankki tauon jälkeen 1100-kuutioisen GSX-EF:n, jota kävin kokeilemassa pari tuntia. Sovimme, että voin ajella sillä halutessani, mutta sitten alkoi 5 km:n pyöränlainausmatka tuntumaan pitkältä, joten ostinkin oman noin kuukausi sitten. Nyt on 1500 km ajettu, ja toistaiseksi ainoa asia joka harmittaa on se, etten ostanut pyörää aiemmin. Pyörä on vanha=edullinen, joten ei tule ajamisen "pakkoa"; mutta kaikki työkeikat hoidan pyörällä, jos ilma on hyvä. Ja ajelen niinkuin 18-kesäisenä farkuissa ja teepaidassa jos siltä tuntuu, kypärä päässä tosin, kun on tullut tuossa välillä tuo kypäräpakkokin.. Onhan ne "kunnon" ajokamppeetkin ostettu, mutta ne on pitemmille reissuille. Ja pyörä ei ole harrikka, eikä muukaan customi, vaan 80-luvun puolenvälin matkapyörä 1000-kuutioisella veenelosella. Kiertää, vääntää eikä tärise.

Ensimmäisen pyörän hankin parikymppisenä, hain pankista vekselin ja ostin 500 kuutioisen kaksitahti Suizan. Pyörä oli nuoren miehen ainoa kulkuväline ja sillä ajettiin asiaa turhaan filosoimatta. Kesässä tuli varmaan ajeltua 20tkm, töihin, tyttöystävien luo, festareille yms. ja kivaa oli. Samaan tapaan meni muutama kesä ja sitten homma unohtui yli kymmeneksi vuodeksi. Välissä perustetiin perhe ja kasvatettiin lapsia.
Seuraavan pyörän hankin vuonna -95, lähinnä nostalgiasyistä ja koska kaveripiiriinkin niitä alkoi ilmestyä. Pyörä oli tekosyy lähteä aina välillä kotoa pois, "ottaa vähän omaa aikaa", niinkuin termi kuuluu. Välillä myin pyörän pois, mutta nopeasti sitä alkoi taas kaipaamaan.
Kovin paljon en pyörällä nykyään ajele, mutta ilmankaan en viitsi olla. Usein liikun ilmastoidulla mukavuussyistä autolla, nurkissa pyörimistä iltaisinkaan en kauheasti harrasta, muutaman kerran kesässä käyn jossain kauempana, porukalla Euroopassa tms. Isossa ryhmässä ajaminen on kuitenkin aika rasittavaa. Paljon mainostettua vapaudentunnetta kokee oikeastaan vain lähtiessään yksin reissuun ajelemaan päämäärättömästi minne huvittaa. Tällaisen reissun yritän tehdä taas tänäkin kesänä, viikoksi Lappiin tai Pohjois-Norjaan. Mitenkään erityisen tärkeää ei moottoripyöräily minulle ole koskaan ollut,vain yksi tapa liikkua, on paljon muitakin yhtä kiinnostavia harrastuksia. Esim. avoautolla ajamisesta saa melkein yhtä hyvät kicksit.

ekan pyöräni viime syksynä yli nelikymppisenä "tyttösenä". Kuume iski jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt sitten uskalsin toteuttaa unelmani. Enkä ole katunut. Minulle mp on liikkumisväline. Autoa en omista. Ajan työmatkani (30 km/sivu) päivittäin, satoi tai paistoi. Talvet sitten kuljen muiden kyydillä. Hienoa tässä jutussa on se, että tapaa uusia samanhenkisiä ihmisiä. Uudet kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat tervetulleita. Vapaa-ajat menee pörräilessä siellä sun täällä. Kokkareissa on tullut käytyä ja uusia on edessä. Kesälomakin alkaa viikon päästä, joten arvatenkin ei tuu paljon oltua kotona. Perhettäkään ei ole, joten maantie on vapaa :). Toivoisin vain kohtaavani enemmän naismotoristeja. Miehiä ja pariskuntia kyllä riittää. Paljon tulee ajeltua yksin, mutta seurakaan ei tekisi pahaa. Pyörän mittarissa alkaa olla 5000 km ja lisää tulee koko ajan.

Ostin juuri upouuden pyörän ja syy siihen oli kai lähinnä ajatus siitä, että olen aina ihallut moottoripyörällä ajoa, siis nimenomaan sellaista nautiskeluajamista hyvännäköisellä pyörällä ja halusin itse kokeilla miltä se tuntuu ja onko musta siihen. Ja siis ennen kuin on liian myöhäistä, olenhan jo ns. kultaisessa keski-iässä.
Olen ottanut ajotunteja muutaman, homma on vielä kovasti hakusessa, mutta enhän voi harjoitella ilman pyörää, siksi siis menin ja ostin. Varmaan jonkun mielestä hätiköityä, mutta jos musta ei oo tähän, niin pyöränhän voi aina myydä. Rahanmeno ei ole niin suuri juttu uuden kokemuksen rinnalla, vaikka joutuisinkin luopumaan. Siihenhän en tietty tähtää, mutta varaudun silti siihenkin.
Täytyy sanoa, että vähän kyllä hirvittää ja on aika epävarma olo, miten löytäisi balanssin itseluottamuksen ja nöyryyden välillä ? Ystäväpiirissä on yksi naishenkilö, jolla on pyörä ja huomattavasti enemmän ajokokemusta, hän on onneksi lupautunut tukijaksi ja tsemppaajaksi.
Hommahan on suurelta osin myös korvien välistä kiinni...nautiskelusta ja vapaa-ajan harrastuksesta tässä on kyse. Sitä paitsi olen nyt jo havainnut, kuinka motoristijengillä tuntuu olevan aikamoinen yhteishenki, sellaista en ole juuri muissa piireissä tavannut !

Ensimmäinen oma moottoripyörä oli 50-luvun Norton, jonka isäni osti, kun manguin mopoa kesätyöpalkaksi. Kehotti ajamaan kortin ja korjaamaan Nortonin. Kortin ajoin itsenäisesti senaikuisilla "möllinkilpi"-luvilla naapurin 175 MZ:llä ja Norttikin alkoi pienten yhden talven taisteluiden jälkeen pelittämään.
Harrastus vaihtui autoihin ja palasi aina sillointällöin pyörien pariin. Omistelin ja harrastelin aina silloin tällöin erilaisia, erilaisiin ympyröihin tarkoitettuja kaksipyöräisiä muutaman vuoden kerrallaan. Kunnon Speedway-pyörää lukuunottamatta.(se vähän vaivaa, mutta voisi olla terveysriski nykymeikäläiselle)
Nyt olen kymmenisen vuotta ajellut, ensin CX-Hondalla ja kuusi viimeistä kesää Tuolla Väiskillä.
Olen kyllä muutaman kerran kokeillut noita nopeampia pyöriä vaihtomielessä, mutta en ole omakohtaisiin mieltymyksiini enää noita nopeita pyöriä saanut mahtumaan.
Pidän rauhallisesta ennaltamäärittelemättömästä cruisailulomasta ja olenkin sitä toteuttanut tuonne kainuun, pohjoissuomen ja Norjan suuntaan.
Nurkka- ajoa harrastan senverran, että varsin säännöllisesti ajelen lauantaiaamuisin "kukonlaulun" aikoihin paikalliselle kauppatorille aamukahville muiden hampaattomien kanssa jutustelemaan.

moicca!

niin munki täytyy heittää mielipiteeni tähän.
se oli joskus -80 luvun loppua olin peruskoulussa ja sen aikainen kaverini ("bestis") eli omaa eläämäsä ajeli mankilla ja kyytsäsi välillä minuakin ympäri kyliä, olihan se mahtava fiilis. no aikaa kului rupesin kinuamaan ajokorttia vanhuksilta. Sain vihdoin liityttyä autokouluun ajoin B-kortin, sinä päivänä päätin että vielä jonain kauniina päivänä kun itse tienaan ajan sen moottoripyöräkortin kans..
aikaa kului tullaan vuoden 2005 kevääseen näen rikumotorsin pihassa ne kaikki ihanuudet ja haaveet nousee selkäpintaani pitkin miksi ei? seuraavana päivänä maanantaina uskalduin autokouluun taas ja ilmottauduin..
nyt kesän ollessa parhaillaan olen melkein puolessa välissä viikon päästä olisi käsittelykoe edessä. Se teini-iän haave toteutuu sittenkin.
Vielä joskus kun näkisin sinut "Saija" ja voisin kertoa tämän sinulle, kuka silloin olit ystävänäni..
no minä ainakin kohta pääsen pärräilleen laillisesti sinusta en tiedä?
en tiiä missä vaiheessa siiryyn vielä yhteen unelmaani meneekö seuraavat 15 vuotta. joka olisi sitten C-kortti ? no kirjoittelen sitten tänne kun olen ajannut sen..

elikkä lyhyesti minä haaveilin näistä jo teininä. Mutta rahat on aina ollut esteenä ja nyt päätin tässä muutama vuosi sitten että unelmat pitää toteuttaa ja tämä on yksi ainoa elämä niin miksi ei??

T:vaaka(nainen)-74

Tälle miehenpuolikkaalle ikää pyörähti mittariin viime viikonloppuna 38. Moottoripyöristä olen tykännyt koko pienen ikäni.

Mopo oli kai jo 12 vuotiaana ja sillä ajelinkin autokortti-ikään saakka. Taisin olla melkoinen kummajainen piikihirmujen joukossa ;-)

Joskus 25:na ostin museopyörän, jonka kunnostin ja jonkin verran ajoin. Hauskaahan se oli, mutta kodin silmistä jättäminen oli aina vähän sellanen x-treme juttu kun koskaan ei tiennyt mikä paikka milloinkin laukee.

Muutaman pyörättömän vuoden jälkeen uudesta työpaikasta löytyi motoristiporukkaa ja homma lähti oikeastaan ekan kerran ihan oikeesti käyntiin. Nyt pyöriä ollut viidettä vuotta ja kun emantäkin vaihtui "mopoystävällisemmäksi" niin eiköhän tää jatku niin kauan kun jalka nousee penkin yli.

Niin - eihän tässä moottoripyöräilyssä mitään järkeä ole, se on vaan niin pirun mukavaa. Aina sillon kun kelit sallivat ja mukaan ei tule yhtä kyytiläistä enempää niin kyllä mopo auton voittaa.