Mä en tajua mikä mussa on vikana? Sekö etten koskaan ollut tarhassa ja ettei mulla ollut sisaruksia? Voiko kaikki johtua tuollaisesta? Voiko ujous olla perinnöllistä vai mistä se on riesakseni tullut? Mulla ei koskaan ole ollut kavereita! Jo ala-asteella olin lähes aina yksin, yhden ainoan ystävän sain koulusta vain. Minut eristettiin ujouteni takia kaikista ryhmistä. Yläasteella oli pelkkää koulukiusausta ja elämäni ainoa seurustelusuhdekin päättyi ennen pitkää - reipas blondi vei pojan mennessään. Kouluja on käyty mutten ole saanut ikinä kavereita. Kyllä joskus olen todellakin yrittänyt, jutellut ja todellakin pannut itseni likoon, mutta aina kaikki loppuu ennen kuin on alkanutkaan. Enää ei tee mieli edes tervehtiä enää, en jaksa, mitä hyötyä siitä enää on? Toiset ikäiseni ovat jo perheenperustaneita mutta minä en ole edes löytänyt ystäviä vielä! Mitä järkeä mun on täällä edes olla enää...
mummoksiko asti yksin
30 pitkää vuotta
4616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoittele. [email protected]
Niinpä, sen kun tietäisi, mistä se ujous tulee ja miten siitä pääsee eroon. Helppo sivullisten on kehottaa hankkimaan kavereita. Kyllä tietenkin ujous iän myötä vähän helpottaa mutta ei paljon lohduta varsinkin kun täydellisesti siitä ei pääse koskaan eroon. Nimimerkillä "41v kokemuksella".
Kyllä kai se ujous on ihan synnynnäistä, minulla ainakaan ei siitä kysymys ole etteikö lapsena ollut ihmisiä ympärilläni. Tai saattaa tietenkin elinympäristökin jotain vaikuttaa, jotenkin koin aikoinani ettei minua hyväksytä mutta en nyt ihan varmasti osaa sanoa tuliko tuo "tieto" ulkopuolelta vai minusta itsestäni...
Hyvä kysymys tuo mitä järkeä olla täällä... Eikä siihen ole sen enempää vastausta kuin siihen mikä on elämän tarkoitus. Ujous rajoittaa elämää, se on selvä juttu mutta ei se tarkoita etteikö edes joskus pystyisi nauttimaan elämästä.
Yritä löytää jotain mielenkiintoista tekemistä, jos tuntuu ettei onnistu kenenkään seurassa niin sitten vaikka yksin. Muutamia vuosia sitten minä tein yhdenlaisia juttuja nettiin ja oli ihan mukavaa kun sai siitä hyvää palautetta (tosin vähän huonoakin mutta enimmäkseen hyvää) ja välillä tunsin itseni jopa melkein normaaliksi :).
Hyvää kesää, yritä pärjäillä :)
Jos haluat kirjoittaa niin osoitteeni on ac.dc at suomi24.fi.
Meidän susien aika tulee joskus vielä, uskon niin....
Jos haluat kirjoitella niin osoite on [email protected]. Samanlaisia kokemuksia on ja reilusti..