Tein hieman epätieteellistä tutkimusta

Jos jotain hyvää on näissä Facebookin sinkku- ja seuranhakuryhmissä niin näkeepä ainakin sen, onko omalla naamakuvituksella markkina-arvoa seuranhakumielessä vai ei. Samalla näkee myös sen, minkälaiset naamakuvat tekevät suurimman vaikutuksen ja keräävät eniten kommentteja ja tykkäyksiä. Lyhyt yhteenveto taitaa olla se, että miehillä on paljon suuremmat ulkonäköpaineet kuin naisilla. Naisella kuva voi olla oikeastaan minkälainen tahansa niin tykkäyksiä ja kommentteja kyllä tulee, toki poikkeuksiakin on, mutta vähemmän kuin mihillä.

Milenkiintoista on myös se, että oikeastaan sillä saatetekstillä ei oikeastaan ole merkitystä. Jos naamavärkki on yleisen standardin mukaan vähänkin epämiellyttävämpi niin on oikeastaan aivan sama, vaikka olisi kuinka hienon ja lahjakkaan kirjoituksen tehnyt. Sen sijaan jos naamavärkki on vastaavan standardin mukaan viehättävä ja mielletään yleisesti komeaksi / kauniiksi niin ei juuri edes tarvitse mitään kirjoittaa, kun tykkyäyksiä ja kommentteja jo satelee.

Tämä vahvistaa vain käsitystäni, että pohjimmiltaan kyse on aina ulkonäöstä vaikka kuinka muuta väitetään ja korostetaan sisäistä kauneutta. Tosiasiassa parinmuodostusmarkkinoilla se on vasta se toisarvoinen seikka, joka korostuu vasta tutustumisen jälkeen, mutta valitettavsti ne, joilla ulkoinen habitus ei vastaa odotuksia, eivät myöskään juuri koskaan (tai harvoin) pääse siihen vaiheeseen. jossa luonnetta punnitaan.

Selkeitä havaintoja etenkin miehien profiileista:

* Parrakkaat miehet ovat suositumpia kuin parrattomat
* Silmälasipäiset ovat vähemmän suosittuja kuin lasittomat
* Tatuoidut miehet ovat suositumpia kuin tatuimattomat

Sitten titenkin melkein itsestäänselvyytenä kaikenlaiset kaksoisleuat, ihorypyt, poimut, pälvikaljut, iho-ongelmat jne. laskevat pisteitä.

Olettamani on, että vaikka nyt teenkin tutkimusta Facebookin sinkkuryhmistä niin samat lainalaisuudet pätevät myös reaalimaailmassa. Tästä ei tietenkään voi ketään syyttää, koska kyse on tiedostamattomasta biologisesta tavasta pisteyttää vastaantulevia ihmisiä niiden aistifaktoreiden pohjalta, joita näemme, kuulemme tai joskus jopa haistamme.

Joskus olen ihmetellyt sitä, kun tekoälyä (mitä hyvänsä) pyytää tekemään täydellisen näköisen naisen tai miehen niin kuinka nämä onnistuvatkin tekemään aina melko samanlaisen stereotyyppisen kuvauksen näiden sukupuolten täydellisistä verrokeista? Vastaus on melko selkeä! Se johtuu puhtaasti näiden treffisovellusten Tinderien, Matchien ja muiden tykkäysprosenteista. Tekoäly luo kuvan sen pohjalta, minkä tyyppisistä kasvoista ihmiset ovat eniten tykänneet ja siksi täydellisellä miehellä on yleensä symmetriset, partaiset kasvot ja jykevät leukaperät sekä atleetti kroppa. Nainen on yleensä myös symmetrinen, solakka ja silmien kulma suhteessa nenään ja otsaan 1:3, kuten useimmilla eniten tykkäyksiä saaneista naisista yleensä on. Joten voidaankin sanoa, kuten kaikessa muussakin, myös paridillematiikassa on piilotettuna tietynlainen matemaattinen kaava, joka ohjailee ihmisen pariutumiskäytöstä oikeastaan kenenkään huomaamatta tai tietämättä. Tämä lienee jonkinlainen evoluutiobiologinen meganismi, jonka tarkoitus on ohjata ihmislajia sopeutumaan geneerisesti ympäristön odotusarvoihin, jotka ovat osaltaan sisäsyntyisiä (lisääntymisbiologisesti terveiden yksilöiden) ja toisaalta ympäristön sosioekonomisten paineiden muovaamien vaateiden ja valintatekijöiden valitsemiseksi. Eli toisin sanoen, ympäristö ja biologiset syyt yhdessä vaikuttavat pariutumisen onnistumisprosessiin, jossa painopiste lienee kuitenkin tiedostamattoman valintakriteerin puolella.

Myös meillä Punkalaitumella on saanut tämän saman havaita. Night Club Rio Baarin terasilla kuhinaa ei käy kuin tietyn tyyppisten ihmisten ympärillä. Itse ylipainoisena, pälvikaljuna, syrjään vetäytyvänä hissukkana en käy järkeviä keskusteluja naisten kanssa muuta kuin pääni sisäisissä mielikuvituskeskusteluissa. Siksi kaiketi lienen edelleen tällä palstalla hulluttamassa teitä saman kohtalon omaavia poloisia. Ainoaa tyydystystä elämässä tuo nykyään interaktiivisen aikuisviihteen kehitys nettimaailmassa. Olisin hätää kärsimässä, jos Jallun joutuisi edelleen ostamaan R-Kioskin lehtihyllyltä, koska olisihan se vähän noloa. Anttilan kuvastot ovat niin kovin pliisuja, etenkin näin jälkikäteen ajatellen! Noh, mutta laskelmieni mukaan, vaikka en olekaan aivan parasta A, enkä edes b, tuskin edes C ryhmää niin siltikin minulla on noin 1:250 000 mahdollisuus "joskus" pariutua, mutta tuskin enää tällä iällä jälkikasvua tulen saamaan. Sisäisellä kauneudellani ei ole vaikutusta asiaan, kun ulkoisesti en ole piparirasian houkuttelevin ukko.

Kyllä tämä tästä, elämä ja mieli on kuin ylämäki ja alamäki, välillä menee lujaa ja sitten tullaan taas rytinällä alas. Tänään on hiappi päivä, huomenna ehkä down!