Miehet, naiset, mitä olette mieltä siitä, miten koulutuserot vaikuttavat parisuhteeseen (vai vaikuttavatko)?
Tästä tekstistäni joku taas varmasti saa aiheen haukkua kirjoittajan pinnalliseksi idiootiksi joka ei näe pintaa syvemmälle etc. Olen vain jatkuvasti törmännyt ystäväpiirissäni siihen ongelmaan, etteivät he ymmärrä sitä, että haluan miehen, jolla on suhteessa yhtä korkea koulutus kuin itselläni tulee olemaan. Minkä mahdan sille ajatukselle, että en usko kahden täysin eri maailmoista tulevan ihmisen onnistuneeseen liittoon ja vaadin mieheltäni ainakin samaa, kuin itseltäni. Idea ei nyt ole se, että kaikki ammattikoulun käyneet ovat totaalisia idiootteja enkä arvosta heitä pätkääkään, vaan olen itse todennut sen, ettei minulla oikeasti ole "kouluttamattomien" kanssa paljoakaan yhteistä, kun asioista aletaan oikeasti keskustella.
Ehkä olen jonkun mielestä tunteeton, mutta tarpeeksi monta suhdetta duunarin kanssa läpikäyneenä tiedän haluavani myös jotain muuta, kuin loistavaa elämää sängyn puolella. En vaan oikeasti jaksa selittää miehelleni mitä tarkoitetaan "läheisriippuvuudella" tai "sosioekonomisella taustalla". Tälläkin hetkellä olisi kiikarissa kaikinpuolin loistava mies- huoltomies. Mutta kun ei ole sivistystä tarpeeksi niin minkäs teet. Enkä taaskaan tarkoita sitä, ettäkö ainoa sivistys olisi hankittavissa yliopistosta, mutta jos toinen ei seuraa mitään maailman tapahtumia, ei lue kirjoja, ei lehtiä (paitsi sarjakuvia) niin miten ihmeessä tällaiset liitot voisivat onnistua!!?? Jos joku tietää niin kertokaa, jos joku vihdoin ymmärtäisi oman näkökantani asiaan niin se olisi vielä hienompaa. Ja kaiken lisäksi olen sitä mieltä, että mieheltä vaaditaan aikamoisen hyvää itsetuntoa pystyäkseen elämään korkeamminkoulutetun ja paremmin tienaavan kumppanin kanssa.
Nyt varmasti joku älähtää tästä kirjoituksesta mutta toivon, että vastauksia tulee myös muiltakin, kuin niiltä huoltomiehiltä.
Tästä tekstistäni joku taas varmasti saa aiheen haukkua kirjoittajan pinnalliseksi idiootiksi joka ei näe pintaa syvemmälle etc. Olen vain jatkuvasti törmännyt ystäväpiirissäni siihen ongelmaan, etteivät he ymmärrä sitä, että haluan miehen, jolla on suhteessa yhtä korkea koulutus kuin itselläni tulee olemaan. Minkä mahdan sille ajatukselle, että en usko kahden täysin eri maailmoista tulevan ihmisen onnistuneeseen liittoon ja vaadin mieheltäni ainakin samaa, kuin itseltäni. Idea ei nyt ole se, että kaikki ammattikoulun käyneet ovat totaalisia idiootteja enkä arvosta heitä pätkääkään, vaan olen itse todennut sen, ettei minulla oikeasti ole "kouluttamattomien" kanssa paljoakaan yhteistä, kun asioista aletaan oikeasti keskustella.
Ehkä olen jonkun mielestä tunteeton, mutta tarpeeksi monta suhdetta duunarin kanssa läpikäyneenä tiedän haluavani myös jotain muuta, kuin loistavaa elämää sängyn puolella. En vaan oikeasti jaksa selittää miehelleni mitä tarkoitetaan "läheisriippuvuudella" tai "sosioekonomisella taustalla". Tälläkin hetkellä olisi kiikarissa kaikinpuolin loistava mies- huoltomies. Mutta kun ei ole sivistystä tarpeeksi niin minkäs teet. Enkä taaskaan tarkoita sitä, ettäkö ainoa sivistys olisi hankittavissa yliopistosta, mutta jos toinen ei seuraa mitään maailman tapahtumia, ei lue kirjoja, ei lehtiä (paitsi sarjakuvia) niin miten ihmeessä tällaiset liitot voisivat onnistua!!?? Jos joku tietää niin kertokaa, jos joku vihdoin ymmärtäisi oman näkökantani asiaan niin se olisi vielä hienompaa. Ja kaiken lisäksi olen sitä mieltä, että mieheltä vaaditaan aikamoisen hyvää itsetuntoa pystyäkseen elämään korkeamminkoulutetun ja paremmin tienaavan kumppanin kanssa.
Nyt varmasti joku älähtää tästä kirjoituksesta mutta toivon, että vastauksia tulee myös muiltakin, kuin niiltä huoltomiehiltä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Saa sitä haluta mitä tahtoo.. Itse olen duunari ja avovaimona yliopistot käynyt naikkonen. Hyvin on mennyt. Onhan hän monessa asiassa viisaampi, mutta esim politiikasta tiedän paljon enemmän koska se minua kiinnostaa.
Tietty toiset ovat kiinnostuneita eri aloista kuin toiset. Mutta se tietämys jostakin alasta ei aina riitä, vaan myös keskustelutaito ko aiheesta.
Onko tietämys politiikasta sitä, että osaa nimetä kaikki puolueet, ministerit ja tunnistaa suurimman osan kansanedustajista?
Koulutustausta (tai sen uupuminen) usein tuo vivahteita siihen, miten politiikkaan suhtautuu ja miten siitä keskustelee. Useimmiten vähemmän kouluja käyneet ottavat politiikkaan hyvin subjektiivisen näkemyksen ja henkilöittävät politiikan. Tällaisten näkemysten kanssa ei jaksa keskustella, kun enemmän itseä kiinnostaa eri asioiden laajempi vaikutus, niin sisä- kuin ulkopolitiikkaan.
"Onko tietämys politiikasta sitä, että osaa nimetä kaikki puolueet, ministerit ja tunnistaa suurimman osan kansanedustajista?"
Hieman sitäkin, mutta pääasiallisesti ymmärrystä miten eri päätökset vaikuttavat eri asioihin mitkä ovat niiden todelliset motiivit jne.
"Koulutustausta (tai sen uupuminen) usein tuo vivahteita siihen, miten politiikkaan suhtautuu ja miten siitä keskustelee."
Tietenkin se vaikuttaa koska silloin lukeudutaan usein eri yhteiskuntaluokkaan ja vaikutteet ovat usein hyvinkin erilaiset. Todelliseen "tasoon" se ei mielestäni kyllä vaikuta juuri yhtään.
Jos ainut, mitä joudut miehellesi selittämään, on "sosioekonominen tausta", niin pääset hyvin vähällä =) Hyvin usein nainen ja mies on koulutuksestaan riippumatta niin eri aaltopituudella, että parisuhde on pelkkää selittämistä, jotta se toimisi.
Noh, tuon ehkä tiesitkin. Se, että vaikuttaako koulutuserot parisuhteeseen, on tietysti kiinni parisuhteen osapuolista. Minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta se, montako vuotta kultani on koulun penkillä istunut. Sen sijaan sillä on väliä, onko hän päämäärätietoinen, tavoitteellinen, sinnikäs, vastuullinen, kärsivällinen, suunnitelmallinen jne. Tuo nyt ei ollut mikään "kelvollisen miehen vaatumislista", vaan luottelo piirteistä, joista helposti vedetään johtopäätöksiä pelkän koulutuspohjan perusteella, vaikka näitä piirteitä voi ilmentää miljoonalla muullakin tavalla.
On tärkeää että nainen pystyy keskustelemaan kanssani suht samalla aaltopituudella. Ihmisiä on fiksuja ja tyhmiä ja siltä väliltä. Minä viihdyn enemmän fiksujen kanssa mutta tulen kyllä toimeen muidenkin kanssa. Elämänkumppanin taas täytyy ehdottomasti olla fiksu, muuten on vaikeaa saada kontaktia henkisellä tasolla. Fiksut ihmiset eivät ole ahdasmielisiä, vaan avarakatseisia ja hyvä sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön.
Sitten pääsemme siihen että fiksut ihmiset useimmiten ovat koulutetumpia kuin tyhmät. Fiksuissa ihmisissä tosin on henkilöitä, joilla ei ole jotain tutkintoa suoritettuna, mutta se ei tee heistä ollenkaan huonompia tai tyhmempiä.
Ollaksemme tasapuolisia ihmiset voisi ennemmin kategorioida tyhmiin ja fiksuihin, koska se olisi reilumpaa, kuin koulutettuihin ja kouluttamattomiin kategoriointi. Älä ajattele ihmisiä koulutettuina ja kouluttamattomina vaan joko fiksuina tai tyhminä. Tämä vaatii avarakatseisuutta mutta sinulla on sitä jos olet fiksu.
"Ja kaiken lisäksi olen sitä mieltä, että mieheltä vaaditaan aikamoisen hyvää itsetuntoa pystyäkseen elämään korkeamminkoulutetun ja paremmin tienaavan kumppanin kanssa."
-Tälläiseen en ole oikeassa elämässä törmännyt. Voisin kuvitella että kun naiselle avautuu tilaisuus käyttää "parempaa" asemaansa hyväksi niin se käytetään häpeilemättä hyväksi esim. riidoissa. Sitten naiset alkaa keskustelupalstoilla repostella sillä kuinka mies ei kestä naisen parempia tuloja :-O Asioilla on aina kääntöpuolensa. Naisille asema kihahtaa helpommin hattuun kuin miehillä.
vaikuttavat vain, jos toisella on huono itsetunto. Sanoit, että vaadit mieheltä... jotain, ainahan vaatia voi, mutta sydämen sivistystä et löydä koulutodistuksista tai paksusta lompakosta.
Itse olen sinkku akateemisesti koulutettu nainen, fiksuksikin haukuttu. Kumppanissani ei ole tärkeää akateemisuus vaan ns. maalaisjärki ja yleisfiksuus.
Tunnen muutamia akateemisia miehiä ja naisia, joille koulutus on itseisarvo, enkä osaa näitä tällaisia ihmisiä arvostaa. Enemmän arvostan duunareita, joilla järki leikkaa, on leikannut niin paljon, että he ovat tajunneet, etteivät halua akateemista koulutusta vaan tehdä tiettyä duunarin hommaa. Vaikka potentiaalia ehkä olisi ollut.
Noita kumppaniehdokkaita on pyörinyt vähän kaikenlaisia ja loppujenlopuksi työskentely- ja kiinnoksennala on ollut se, mikä on ratkaissut. Olen insinööritaustainen, ja valtiotieteilijöiden tai lekureitten kanssa harvemmin on löytynyt sielujen sympatiaa.
Se, kestääkö mies menestyvämmän naisen, huomaa kyllä hyvinkin nopeasti. Eräs vähemmänkouluttautunut ehdokas aloitti muutaman tapaamisen jälkeen v*lun "kyllähän noilla palkoilla autoa vaihtaa" tms tietämättä palkkatasoani.
Vaikka akateemisuus ei ole itseisarvo, useimmiten ne kiinnostavat, fiksut ja keskustelutaitoiset miehet ovat akateemisia.
Totta, etteivät kaikki fiksut ihmiset olekaan koulutettuja. Totta on myös se, että suurin osa koulutetuista on fiksuja. Nimenomainen ongelma onkin se, että oikeasti haluan itselleni miehen, joka on asioissa samalla aaltopituudella kanssani, eikä yksikään ammattikoulun käynyt ole vielä ollut. Poikkeuksiakin varmasti on, eivät vain ole minua vastaan vielä kävelleet. Harmi sinänsä.
Pitäisi määritellä fiksuus. Tunnen paljon pelkän ammattikoulun käyneitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstään, ja joiden kanssa olen käynyt hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja. Osa näistä ihmisistä on hyvin tunneälykkäitä, tilannetajuisia, vuorovaikutustaitoisia. Tuokin on minusta fiksuutta.
Jos fiksuudeksi määritetään esimerkiksi matemaattinen lahjakkuus ja kirjatieto, se ei vielä kerro mitään keskustelutaidoista tai ylipäätään siitä, tuleeko toimeen minkään kanssa, mikä on oman pääkopan ulkopuolella. Nerothan ovat tunnetusti joskus outoja, eristäytyneitä, sulkeutuneita, itsekäitä, täysin kykenemättömiä esimerkiksi solmimaan ihmissuhteita tai luomaan normaalia kanssakäymistä kahden ihmisen välillä.
Mitä sitten on fiksuus?
Kovin on suoraviivaista ajattelusi. Kysyt koulutuserojen vaikutuksesta ja sitten alat puhua sivistyksestä. Koulutus ei tuota automaattisesti sivistystä ja valitettavasti olet itse siitä hyvä esimerkki. Liioin koulutuksella ei ole kovin paljon tekemistä ns. fiksuuden kanssa. Tunnen monta tohtoria, jotka sosiaalisella tasolla ovat täysin lahjattomia eivätkä todellakaan fiksuja.
Tietysti on niin, että koulutus muokkaa tietopohjaa ja joskus (tosin harvoin) jopa maailmankuvaa, mutta ilmentää simppeliä ajattelua tulla julkisesti ilmoittamaan, että kelpuuttaa ainoastaan samalla koulutustasolla olevat kumppanit.
Olet hyvä esimerkki vaikkapa siitä, ettei koulutus (ainakaan sinun valitsemasi linja) oikein hyvin kehitä analyyttistä ajattelua: mainostamastasi periaatteesta huolimatta ole "läpikäynyt tarpeeksi monta suhdetta duunarin kanssa". Ja kiikarissa olisi "kaikin puolin loistava" huoltomies, jolta puuttuu sivistys. Miten voi olla kaikin puolin loistava, jos keskeiseksi arvioitu ominaisuus puuttuu?
hieman, tarkoitin, että muuten kaikin puolin loistava. En missään vaiheessa ole tarkoittanut sitä, etteikö olisi mahdollista saada aikaan täysin toimiva parisuhde koulutuseroista huolimatta. Olenkin puhunut vain ja ainoastaan omista kokemuksistani ja toiveistani ja perustan kaiken sanomani vain siihen, mitä olen itse kokenut. Ja vaikka sivistystäkin on monenlaista, koulutus pakostikin määrittää ihmiselle tietyn sivistystason, jota kouluttamattomilla ei ole. Sivistystä voi toki hankkia muillakin keinoin, kuten jo edellä mainitsin, mutta minkäs teet jos ei kiinnosta. Sosiaalisen kanssakäymisen osaaminen onkin taas asia aivan erikseen, joka ei mielestäni ole suoraviivaisessa yhteydessä otsikkoon.
Vaikka koulutustasoni onkin melko alhainen, olen kokenut avainhenkilö ydinvoimalassa.
Vitsi, vitsi. Ei vaimoni tarvitsekaan ymmärtää ydinvoimasta mitään.
Tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat korkeasti koulutettuja, mutta joiden ajatusmaailma on silti kapea ja yksipuolinen ja myös vähemmän koulutettuja duunareita, joilla on valtava yleissivistys, laaja-alainen elämänkatsomus ja paljon kokemusperäistä tietoa.
Mielestäni ei voi yleistää, että pelkästään korkea koulutus takaa fiksuuden. Ei todellakaan.
Tietenkin se kertoo jotakin ihmisestä, kuinka pitkälle on jaksanut, tai on ollut mahdollisuus opiskella.
Uskon, että ongelmia syntyy jos osapuolilla on erilaiset intressit, erilainen maailmankatsomus sekä erilainen näkemys sivistyksestä. Akateemisen koulutuksen saaneet omaavat luultavasti melko samanlaisen arvomaailman, he pitävät sivistystä, koulutusta ja itsensä kehittämistä arvokkaina asioina. Tämä on tietysti yleistystä, mutta vanha sanontahan sanoo että "lika barn leka bäst".
Itse olen pian maisteri, mieheni on DI, olemme tavanneet yhteisten opiskelukavereiden kautta. En tiedä, olisinko yhtä onnellinen mieheni kanssa jos hän ei olisi käynyt yliopiston. Tosin hän ei olisi sama ihminen ilman yliopistoa. Itselleni perussivistys sekä tietämys ajankohtaisista asioista, historiasta ja maailmasta ovat tärkeitä. Kuten sinä, en voisi kuvitella eläväni loppu elämäni ihmisen kanssa jolla ei ole laajaa perussivistystä tai kiinnostusta oppia uutta. En voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei lue huvin vuoksi, joka ei katso vieraskielisiä elokuvia ja jolle dokumentti on yhtä kuin nelosen tiistai-illan viihdedokkarit.
Äitini on saanut alemman korkeakoulutuksen, isäni on taas jättänyt koulun heti kuin mahdollista. Silti isäni on eräs sivistyneimmistä ihmisistä joita tiedän, hän lukee paljon, opiskelee mm. kieliä itsenäisesti, seuraa maailman tapahtumia ja osaa keskustella asiasta kuin asiasta. Hän on minulle esimerkki siitä, ettei koulutus kerro kaikkea ihmisestä. Myös kouluttamaton ihminen voi olla sivistynyt.
"Äitini on saanut alemman korkeakoulutuksen, isäni on taas jättänyt koulun heti kuin mahdollista. Silti isäni on eräs sivistyneimmistä ihmisistä joita tiedän, hän lukee paljon, opiskelee mm. kieliä itsenäisesti, seuraa maailman tapahtumia ja osaa keskustella asiasta kuin asiasta. Hän on minulle esimerkki siitä, ettei koulutus kerro kaikkea ihmisestä. Myös kouluttamaton ihminen voi olla sivistynyt."
Tässä on loistava esimerkki siitä, miten todella jokainen, joka haluaa, voi sivistää itseään monin eri tavoin. Siitähän se kyse onkin, joku haluaa, toinen ei. Minä haluan ja haluan myös samalla tavalla ajattelevan kumppanin. Sanna ymmärsi erittäin hyvin asian ytimen!
Tekniikan tohtori voi olla muissa kuin oman alansa asioissa täysi nuija. Moni asentaja päihittää hänet jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa kirkkaasti.
Isäni ei viihtynyt koulussa, kukapa 16-vuotias poika viihtyisi, hän on kertonut kuitenkin olleensa kiinnostunut koulusta opetettavista asioista. Ei vaan sillä tavalla, miten ne opetettiin. Eli huonot opettajat, oppimisympäristö ja opetusmenetelmät vaikuttivat siihen, ettei isäni jatkanut kansakoulun(?) jälkeen opiskelua. Tuohon aikaan töihin pääsi ilman koulutusta, ja isäni onkin aina ollu töissä, sillä hän on kunnianhimoinen ja ahkera.
Onneksi löysin miehen, joka täyttää lähestulkoon kaikki kriterini kumppanille. En siis ole joutunut pohtimaan mistä olisin valmis tinkimään. Kumppanin kanssa pitää kuitenkin viettää jopa yli 50 vuotta, joten jos hänen kanssaan ei ole samalla aaltopituudella, maailmankatsomus, arvot ja unelmat ovat eri ja kesksustelemista ei ole, liitosta ei tule kovin onnellista tai toimivaa.
Voihan huoltomieskin olla sivistynyt ja maailman menosta kiinnostunut, mutta uskoisin vain pieni osa.
Tohtori voi tosiaan olla sosiaalisilta taidoilta kömpelys, mutta useimmat eivät.
Seurustelin hetken duunarin kanssa, mukava, kiltti, ei juoppo, mutta kun tietokilpailussa kysyttiin, kumpi on pohjoisemmassa Oulu vai Pariisi ja minä siihen, että olipas vaikea, niin vastaus oli, että niin olikin, en mä ainakaan olis tiennyt. Viikon tärkein puheenaihe oli, kun työkaverilla oli todettu diabetes. Ei, ei kertakaikkiaan onnistu.
Olet aivan oikeilla jäljillä, etsi tasoistasi seuraa, on hirveää näytellä tyhmempää kotona.
"mutta kun tietokilpailussa kysyttiin, kumpi on pohjoisemmassa Oulu vai Pariisi ja minä siihen, että olipas vaikea, niin vastaus oli, että niin olikin, en mä ainakaan olis tiennyt."
Entäs jos se olitkin sinä joka ei tajunnut sarkasmia?
Minä opiskelen arvostetussa eteläisen Suomen korkeakoulussa klassista musiikkia ammatikseni. Mieheni on autokatsastaja.
Minä en ymmärrä autoista mitään.
Mieheni ei voi sietää klassista musiikkia.
Mutta rakkautta riittää - kohta sitä on riittänyt jo kahdeksan vuotta. Olemme onnellisia.
Vika ei ole siinä, että duunarimiehet olisivat "sivistymättömiä", vaan vika on siinä, että sinun käsityksesi ihmisestä ja sivistyksestä on kovin rajoittunut ja vinoutunut. Jokaisella ammattialalla on oma erikoistietämyksensä ja mikä sinä olet pistämään paremmuusjärjestykseen, että tämä on sivistyneempää ja fiksumpaa, kuin tuo.
Minun mieheni on viisas, paljon viisaampi, kuin minä olen. Hän on kärsivällinen ja käsistään taitava - hän on henkisesti vahva ja kestävä, luotettava. Hän ei kerskaile, ei tappele. Hän on työteliäs, mutta osaa levätä. Hän on täydesti ansainnut kaiken kunnioitukseni.
Kun on ensin koko päivän istunut kopissa, pistellyt asteikkoja ylös-alas, pohtinut silmät ristissä harmonioita ja sävelkulkuja ja vääntänyt jotain virtuoosikuvioita sormet solmussa - kyllä sitä osaa arvostaa, että kotona on mies, jolla on jalat maassa ja elämänarvot kohdallaan!
Kädentaidot, viisaus ja suuri sydän: siinä on ihanan miehen resepti!
Kirjasivistys on silmälumetta.
Pahasti vaikuttaa, jos nainen ei ole kouluttautunut. Keskustelut tyrehtyvät alkuunsa, kun toinen ei suunnilleen tajua rahtuakaan, mistä puhutaan. En pidä mielekkäänä sanoa "ei koskaan enää", mutta melkoisen vakuuttunut olen siitä, että kriteerilistalla kumppanin valinnassani on vähintään opistoasteen koulutus.
Hupaisa elämän paradoksi, mutta siperia on opettanut. Periaatteessa en arvota ihmisiä koulutuksen mukaan, mutta käytännössä joudun etsimään seurani hieman enemmän kirjoihin tarttuneiden joukosta. Jotkut nyt vaan ovat ihan mahdottomia ja minä olen yksi heistä. Päivätöikseen kun duunaa, niin kotona kiinnostaa käyttää vähemmän rukkasia ja enemmän aivoja. Ilmiömäisen lahjakkana käsillätekijänä en halua haaskata työpanostani ja henkisen haasteen tarvitsen sitten työajan ulkopuolella.
Tuossa aiemmin on jo moneen kertaan tullut todistetuksi, että koulutus ja sivistys eivät ole synonyymeja. Olisi melkoista yksinkertaisuutta jättää huomioimatta se seikka, että usein kuitenkin juuri ajattelukykyiset ihmiset kouluttautuvat korkeimmalle. Aina näin ei ole, mutta sopivan kumppanin löytäminen on aivan riittävän hankalaa silti, vaikka todennäköisyyksiä koettaa hieman avitella.
Pidät hyvästä lukemisesta...
Arto Paasilinna: Lentävä kirvesmies
Tuo tuli mieleeni, kun luin viestejäsi. Pieni hulvattomuus, viileä siideri ja nurmikolle levitetty froteeunelma taitaisivat tehdä hyvää sinulle :)
et sitten ole tehnyt enemmän tuttavuutta niiden tasoistesi akateemisten kanssa,jos uskot,että silloin synkkaisi paremmin?
Onko sinulla sitten kokemusta heistä?
Mielestäni on aika pinnallista leimata toinen sen perusteella,jossei ole aivan perinteistä joistakin sivistyssanoista tai muusta. Kyllä se keskustelu sujuu ilmankin,kyse on siitä miten itse osaat tuoda itseäsi esille eri ihmisten seurassa. Itse olen huomannut,että eri ihmisten kanssa kannattaa "puhua eri kieltä".
On kyllä omalaatuista tuomita ammattikoulun käyneet kumppaneiksi,joilla on tarjottavana suhteessa pelkkä seksi.
Päteekö sama mielestäsi myös ammattikoulun käyneisiin naisiin?
Itse lähinnä kavahdan miekkosia,jotka etsivät rinnalleen kaltaistaan älykästä naista.
Välillä voivat olla myös leuhkan oloisia esim."etkö oo ees lukioo käyny"
Mielestäni oman älykkyyden kehuminen ja itsensä nostaminen näin ollen ylemmälle kuin muut,on verrattavissa muuhun narsismiin kuten itsensä pitämiseen niin kauniina ja vastustamattomana,muita parempana taikka tunnetasolla muita ylempänä ja muiden näkeminen tunnevammaisina.
kuin kirjoittaakin mitä sattuu!
Siis meinasin tuossa epäselvällä lauseellani:
Mielestäni on aika pinnallista leimata toinen sen perusteella,jos ei ole aivan perillä joistakin sivistyssanoista tai...
Jotenkin tuo keskustelun merkitys nyt nousee esiin kirjoituksestasi. Millaista keskustelua erityisesti kaipaat johon duunari ei kykene. Lieneekö "läheisriippuvuus"- ja "sosioekonominen tausta"-aiheiset jutut niitä yleisiä keskustelun aiheita missään liitossa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun perheessä eletään lapsiperheen arkea, niin koulutuserot katoavat. Kakkavaipan vaihto, ruokakaupassa käynti ja mitä meillä tänään tehdään tyyliset keskustelut lienevät samanlaisia akateemisissa ja duunariperheissä.
Taidat olla vielä melko nuori ja elämänkoulu on vielä käymättä, ehkäpä nostat itsesi korkeammalle jalustalle kuin olisi edes aihetta, sananmukaisesti joku on noussut hattuun. Entä kaveripiirisi, he lienevät myös sitä "alempaa" kastia jos eivät vaatimustasoasi ymmärrä. Mistä te keskustelette, ilmeisesti he kykenevät keskusteluun myös duunarien tasolla tai ainakin vaihtamaan keskustelun tasoa keskusteltavan mukaan. Ihmettelen myös, että miten sitten olet kerta toisensa jälkeen kohdannut vain niitä huoltomiehiä, kun muutakin varmasti olisi tarjolla. Ehkäpä sinua kuitenkin vetää se omia sanojasi lainaten "loistavaa elämää sängyn puolella" tarjoava duunari. Seksi kun on elämän suola, varmasti enemmän kuin keskustelu sosioekonomisesta taustasta. ;)
Sosioekonomiset taustat kuulostavat muuten kuivilta. Huumori elävöittää kaiken koulutustasosta riippumatta. Sivistynyt ihminen osaa puhua ihmiselle ja synnyttää keskusteluyhteyden tilanteessa kuin tilanteessa
Meikä on amis ja todennäköisesti alkaisin sun yksinkertaisuuteen ärsytymään nopeasti, koska fiksuja naisia ei ole ja kaikista ärsyttävempi on ne jotka luulevatkin olevansa fiksuja. Sua voisin kyllä säväyttää viisaudellani jos vaan vihtisin, mutta todennäköisesti en. Vähemmän koulutetut naiset on parempi koska heillä on vähemmän ulkoaopittua paskaa päässä ja tällöin vähemmän ärsyttävempiä.
on myös ihmisiä, jotka "vaatimattomasta" koulutustaustastaan tai työtehtävistään huolimatta hallitsevat tiedotusvälineissä sekä yleisessä keskustelussa vilisevät käsitteet. Jokaisella on mahdollisuus kehittää ja ylläpitää yleissivistystään muillakin keinoilla kuin korkeakouluopinnoilla.
Olin aviossa miehen kanssa, joka oli käynyt "vain" ammttikoulun, itse opiskelen koko ajan lissää.
Voi että mä olin tyhmä isolla teellä sen miehen rinnalla, oikein blondien blondi. En vaan vieläkään tiedä, mistä se johtui. Hänellä ei ollut nuorena mahdollisuutta opiskella, mutta silti hän vaan tiesi ja osasi käyttää kuulemaansa hyödykseen ja edukseen. Mä taas en, pitää miettiä ja analysoida, ennekuin osaan antaa vastauksen, just sellanen yksoikonen kuten tuolla todettiin. Oman alani tunnen kyllä, mutta se muu...
Luulen, että tässä jutussa käy niin, että tämä neiti löytää sen elämänsä rakkauden sieltä mistä vähiten odottaa, eli postimies, "roskakuski" (pikkukundien sankareita muuten),peltiseppä jne
sillä "ylpeys käy lankeemuksen edellä"
kirjoituksenne minut saa. Toivoisin, että jaksaisin spesifioda näkemystäni, mutta uskon että aika saman aikaan saa.
ensinnäkin se, että vaikka suoruus ja rehellisyys ovatkin hyveitä, niin joskus kannattaa ehkä ajatella pidempään, mitä sanoo.
Mitä miesystäväsi saivat sinut ajattelemaan itsestäsi seurustellessasi heidän kanssaan?
Ymmärrän mielipiteesi siinä mielessä, että elämä voi tuntua yksinäiseltä, jos toinen (läheinen ihminen) ei ymmärrä ajatuksiasi. Yksi ihmisen perustarpeista lienee tulla ymmärretyksi ja esim. joidenkin huippuälykkäiden ihmisten kohtalona on ollut yksinäisyydestä kärsiminen läpi koko elämän. Ja jotkut onnekkaammat ovat löytäneet yhden ystävän, jonka merkitys on ollut korvaamaton.
Muttamutta.. kokemusteni perusteella sanoisin, että ajattelutapasi ei ole kovin harvinainen akateemisesti koulutettujen miestenkään keskuudessa. Eli löydät varmaankin miehen, joka ajattelee kanssasi samoin.
Terveisin perus- ja ammattikoulun käynyt nainen
että tämä asia on saanut näinkin paljon keskustelua aikaan. Huomaan selvästi sen, että jotkut ovat ymmärtäneet sen, mitä oikeasti ajan takaa; toiset taas tarttuvat mitäänsanomattomiin yksityiskohtiin ja nostavat niistä hirveän metelin miettien samalla, miten jokun voikaan olla niin pinnallinen ja tunteeton narsisti kuin minä.
Tiivistän vielä: en etsi professoria tai samaa alaa opiskelevaa miestä kuin itse. En määritä sitä, mistä asioista toisen pitää tietää ja olla alansa huippuosaaja. Haluan vain tasa-arvoisen keskustelukumppanin joka kykenee sivistyneeseen keskusteluun tarpeen vaatiessa. Tämä asia on minulle parisuhteessa ehdoton edellytys, ilman sitä tunnen kuihtuvani kasaan. Tiedostan sen, että ihmiset kaipaavat toisiltaan erilaisia asioita, eivätkä prioriteetit ole kaikille samoja. Kuitenkin tiedän erittäin hyvin, minkä varaan oma tuleva parisuhteeni rakentuu, eikä se ole seksi, ei raha, ei ulkoinen kauneus. Se on yhteisen kiinnostuksen ja samanlaisen maailmankatsomuksen jakaminen sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen todella ymmärtävän minua ja ajatuksiani ja olevan kiinnostunut niistä. Kaikki eivät tällaista kaipaa- minä elän sitä varten.
..tavannut aloitus-tekstiäsi aivan väärin,ilmoitit kuitenkin,että kai kriteerinäsi saa olla,että kumppanisi on yhtä koulutettu kuin itse tulet olemaan.
Onko se kuitenkin niin,että vastakohtaisa ihmistä parhaiten täydentäisivät toisiaan?
Kerrot kyllä juurta jaksaen,ettei näiden vähemmän kouluja käyneiden kanssa taida olla paljonkaan yhteistä.
Entä sitten ne kouluja enemmään käyneet?
Pohdin tätä jo toistamiseen,sillä se ei oletullut vielä ilmi.
Onko sinulla juurikaan edes kokemusta heistä? Jos se olisi luontevinta,eikö siellä samoissa piireissä sitten tapaisi kaltaisensa?
Tai ehkä ne eivät sittenkään ole eds herättäneet kiinnostustasi...
Uskon,että kahden käytännön ihmisen,fyysistä työtä tekevän taikka kahden akateemisen,joiden käytännöllisyys tökkii,yhteiselo olisi pidemmänpäälle aika toimimatonta ja ehkä yksitoikkoistakin.
Molempia ominaisuuksia tarvitaan toimivassa parisuhteessa.
mitenkään huonona asiana sitä, että vaadit miesystävältäsi tiettyä "sivistystasoa" (joka ei siis kuitenkaan mielestäni ole suorassa suhteessa koulutustasoon).
Lukeminenhan on yksi tapa sivistää itseään.
Jokainen ihminen tarvitsee keskustelukumppanin, jonka seurassa hän tuntee tulevansa ymmärretyksi.
Mieleeni tulee se, mitä eräs marokkolainen naiskirjailija sanoi: "mitä voit odottaa ihmiseltä, joka ei huolehdi edes omista hiuksistaan".
Terveisin ......
että kumppanisi ja sinun välille syntyy henkinen yhteys, minkä yhteisymmärrys ja asioista keskusteleminen synnyttää. Uskon, että sitä itse asiassa jokainen haluaa. Kun suhde on niin moniulotteinen, jotkut arvottavat sen vähemmän tärkeäksi, prioriteetit ovat erilaiset eri ihmisillä, kuten sanoit. Uskon myös, että suurimmasta osasta asioita, vaikeita monitasoisia, voi puhua niin, että maallikkokin asian ymmärtää. Meidän suurin haasteemme on oppia ilmaisemaan itseämme niin hyvin, että pystymme synnyttämään henkistä yhteyttä. Varsinainen haaste ei ole se, mitä haluamme sanoa, vaan se, että pystymme sanomaan sanottavamme niin, että kuulija/vastaanottaja sanomamme ymmärtää.
*****
".. tunnen kuihtuvani kasaan".
Mist tämä tunne tulee? Mihin se perustuu?
On tosiasia, että eri ihmisillä on sinuun erilainen vaikutus. Joskus (valitettavasti harvoin) tapaa ihmisen, jonka seurassa mieli todella virkistyy ja näitä tapaamisia odottaa ja niiden jälkeen on vielä pitkään hyvä olo.
Sitten kai suurimmalla osalla ihmisistä on sinuun neutraali vaikutus.
Ja lopuksi ihmiset, jotka tuntuvat suorastaan imevän energiaasi; tapaamisen aikana ja jälkeen olo on väsynyt.
Ja entä jos kokemus tapaamisesta on päinvastainen osapuolten kesken?
Onko tässä kyseessä ajatusmaailmojen kohtaaminen/kohtaamattomuus?
...pointtisi: minäkin haluan ymmärtää ja tulla ymmärretyksi - siitähän sinullakin lienee suurin piirtein kysymys. :)
Itselläni ei ratkaissut kirjaimellisesti koulutustaso vaan se, että meillä oli muutoin riittävän samantapainen tausta: olimme molemmat toimihenkilöitä, syntyjämme maatalon kakaroita suurin piirtein samalta ilmansuunnalta yms.
En silti nikottele, vaikka sinä haluatkin mieheltäsi tiettyä koulutustasoa. Minun taas olisi ollut vaikea kuvitella itseäni esim hyvin koulutetun toimitusjohtajan tms puolisona, koska hän ymmärtäisi minua yhtä vähän kuin minä häntä, jos pääsisimme edes puhe-etäisyydelle (kyllä ihmisen tyylilajia näkee useimmiten ensisilmäyksellä sen verran, että muutamista tyypeistä erotin aikanani heti, että "tuon kanssa minä en alkaisi millekään" - ja luultavasti toinen ajattelisi täsmälleen samalla lailla, jos viitsi edes vilkaista ;))...
Jos totta puhutaan, niin kyllä itse ainakin vähän karsastaisin ihmistä joka tulee sanomaan: "haluan miehen/naisen jolla on yhtä korkea koulutus kuin minulla tulee olemaan". Jos et jostain syytä valmistukkaan (esim. sairauden, työpaikan, tms. takia), niin silloin sinulle kelpaa se duunari(ko?) ;)
Jos ystävä piirisi ei ymmärrä sinua, niin voisiko se johtua siitä ettet osaa ilmaista näitä asioita hienovaraisesti, niin ettei ystäväsi niistä "loukkaantuisi"? Kun kerran ystäväsi eivät ymmärrä sinua, niin ymmärrätkö sinä heitä? Ajattele asia ystäviesi kannalta, eli he törmäävät jatkuvasti siihen ongelmaan ettet sinä ymmärrä heitä. Voisiko ystävä piirisi kenties pelätä sitä että alat suhtautua heihin samalla tavalla kuin tähän mies asiaan?
Mitä siihen varsinaiseen kysymykseesi tulee, niin tietenkin se koulutus ero vaikuttaa suhteeseen, aivan kuten itsekin olet omakohtaisesti todennut. Mutta ei tämä vaikutus riipu todellisesta koulutus erosta muuta kuin näennäisesti (eli mielikuvat, vaatimukset, kokemukset, jne.). Sinulla siis se koulutus ero vaikuttaa suhteeseen kun taas joillekin toisille sillä ei ole mitään merkitystä. Jos olet näitä netti palstoja lukenut, niin varmaan päädyt siihen tulokseen että naisille koulutus ero merkitsee enemmän kuin miehille, ja koulutetuille se merkitsee enemmän kuin vähemmän koulutetuille.
Miehen itsetuntoon... Onhan se selvää että pitää olla hyvä itsetunto, jos tietää ettei olekaan ihan sitä mitä kumppani oli alun perin hakemassa (varakasta, koulutettua, laihaa, lihaksikasta, jne.). Mutta kumpi oli ensin muna (heikko itsetunto) vai kana (vaatimukset) :D
Ymmärrän sinua kyllä osittain, eli varmasti tulisit paremmin juttuun sellaisen ihmisen kanssa jolla olisi suunnilleen samat lähtökohdat ja elämänkokemus kuin sinulla, (AIVAN KUTEN KAIKKI MUUTKIN). Sinun tapauksessasi tämä elämänkokemus ja lähtökohdat tarkoittavat esim. aika pitkälle koulutusta. Se mitä en ymmärrä on se, että jos juttusi ei luista duunari miesten kanssa niin vedät siitä jonkin johtopäätöksen sivistyneisyyteen.
Eivät nämä duunaritkaan muuten jaksa sinulle selittää mitä tarkoitetaan milläkin merkillisellä auton osan nimellä, tms. (Ja usko pois, kyllä jonkun sekin pitää tietää että autosi tulisi huollettua... :-)
Vai että sivistyneisyydestä oli muka kyse. PAH, PAH ja vielä kerran PAH! No eiköhän tämä riitä, sillä tuli kirjoitettua jo sen verran puuroa tekstistä...
...on se, että niputat korkeastikouluttamattomuuden yhteen sivistyssanojen tuntemattomuuden tai yhteiskunnallisten asioiden seuraamattomuuden kanssa. Ja ehkä jos duunarin kanssa seurustelet, tahdot koetella kyseistä henkilöä käyttämällä sanoja, joita et käyttäisi muuten ja seuraamalla asioita entistä enemmän vain testataksesi?
Itselleni on henkilökohtaisesti todella tärkeää se, että ihmisellä on poliittisia mielipiteitä ja että hän seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Ja onnekseni olen tällaisia henkilöitä löytänyt kaikista mahdollisista koulutustaustoista tulleista ihmisistä. Parista "akateemisesta" on jäänyt paha maku suuhun, kun ovat niin olevinaan ja korostavat akateemisuuttaan. Itse olen siinä pisteessä, että pitäisi valmistua, mutta minulla on ihan hyvä uraputki ja olen miettinyt etten välttämättä haluakaan valmistua ettei homma pääsisi kihahtamaan nuppiin.
Eli lyhyesti sanottuna vastaukseni kysymykseen: en usko että koulutuserot vaikuttavat parisuhteeseen, mutta asenneongelmat kyllä sekä sivistystason erilaisuus (ja se siis ei riipu tutkinnosta).
että kuinka korkeasti koulutettuja sinun Ystäväsi ovat. Vaikuttaako koulutus myös siihen, ketä valitset uusiksi ystäviksesi?