Olen vuodenpäivät seurustellut työttömän nuoren miehen kanssa, jolta jäi aikoinaan ammattikoulu kesken. Ei siis mitään tutkintoa takana. Jäi työttömäksi joulukuussa 2003, me löysimme toisemme kesäkuussa 2004. Mies puhui jatkuvasti saavansa töitä ihan pian ja yhä on työtön.
Hän, vm.76 asuu siis itsenäisesti ja samoin minä vm,79.
Nyt vuoden seurustelun jälkeen miehessä ei ole enää piiruakaan romanttisia elkeitä. Muistan hänen vielä suhteemme alussa hehkuttaneen olevansa romanttinen. Minne se mies on kadonnut? Tilalle on tullut täysin ennalta-arvattavissa oleva sohvaperuna. Parasta viihdettä hänen mielestä on intternetin selaileminen - istuu koneella joka 10h päivässä mutta sanoo ettei tsättäile. Tekee sitten mitä?????? Luulisi että 365 päivää ja 10h päivässä surffailua sitä olisi jo käynyt koko intternetin läpi!
Hän on aivan aivokuollut: ei kaupassa osaa miettiä mitä haluaa iltapalaksi tai päivälliseksi seuraavana päivänä; tai jos jotain haluaa niin joka päivä tonnikalapastaa. Se tulee aina kun kysyn mitä hän haluaisi syödä!! Ei ehdota mitään; ei ehdota kävelemistä, ei leffaan menemistä, ei kahvilaan menemistä, ei kyläilyä kavereiden luona tai sukulaisissa. Jos mä käyn kirjastossa hakemassa jonkun kirjan ja käy lukemaan sitä, toi istuu koneella ja tekee mitä tekee, en tiedä. Ei muuta kuin kysyy vain minulta että mitäs tehdään ja jos 9h työpäivän jälkeen vastaan siihen että en tiedä, jospa ensin lepään vähän, tuo aivokuollut jauhosäkki kimpaantuu että minä se sitten olen kumma kun en koskaan halua tehdä mitään ja toteaa että "no ollaan sitten kotona ja katsellaan televisiota" - IHAN KU SE OLSI HÄNELLE JOTAIN UHRAUTUMISTA KUN SITÄ TEKEE MUUTENKIN - NUKKUMAANMENOAIKA KUN HÄNELLÄ ON SILLOIN KUN TEEVEESTÄ LOPPUU VIIMEINEN OHJELMA JA HERÄILEE SIINÄ PUOLILTA PÄIVIN (onneksi ei vielä seuraa tv-tsättiä, eikö se jatku läpi yön?)?!
Kukkia tai lahjoja en ole pahemmin saanut, en edes kesäiseltä niityltä itse poimittua kimppua - itse voin sanoa että ostan puolessa vuodessa noin 4 lahjaa...
En vaan tajua mitä on tapahtunut - en todellakaan tyrmää hänen ehdotuksiaan, olen reipas ja aktiivinen nuori nainen. Mielelläni käyn ystävieni kanssa syömässä, elokuvissa, pubissa jne. ja lähden siis jos pyydetään...
Olenpa ehdottanut miehelle että mentäisiin joskus lätkämatsiin (viime talvena pari kertaa) ja mennään sitten jälklöylyihin pubiin parille kaljalle ja EI KÄY kun se olis niin tylsää... Ei myöskään kelpaa teatteri eikä museot...
Kaikki juhlapyhät hää oottaa että olisimme yhdessä, istuisimme kylkimyyryä kotona, kun taas minun suvulla on pitkänä perinteenä aina kokoontua yhteiselle mökille keski-suomeen. Miehellä siis ei ole ystäviä enkä tiedä miksei viihdy vanhempiensa luona. Minusta arki on nyt niin puuduttavaa että aina pitäisi olla kotona vaan istua vierekkäin ja tuijottaa televisiota...........Seksiäkään ei ole - hän torjuu 9/10 kerrasta kun "vonkaan", hän ei itse ehdota. Jos en ehdota viikkoon, hän suuttuu että miksen halua seksiä!!!
Muuten on kiltti mies; kun ei ole sohvalla selällään, imuroi ja tiskaa. Ei ryyppää, ei tupakoi, ei vedä aineita. Ei lyö, ei huuda, ei kiroile. Käy kastelemassa kukat jos olen reissussa ja sitä pyydän ja ohjeistan tarkalleen että tunnistaa viherkasvin ettei vedet ole pitkin eteisen mattoa!
Että tätäkö parisuhteen arki sitten on, viriili nainen ja aivokuollut sohvaperuna?
Hän, vm.76 asuu siis itsenäisesti ja samoin minä vm,79.
Nyt vuoden seurustelun jälkeen miehessä ei ole enää piiruakaan romanttisia elkeitä. Muistan hänen vielä suhteemme alussa hehkuttaneen olevansa romanttinen. Minne se mies on kadonnut? Tilalle on tullut täysin ennalta-arvattavissa oleva sohvaperuna. Parasta viihdettä hänen mielestä on intternetin selaileminen - istuu koneella joka 10h päivässä mutta sanoo ettei tsättäile. Tekee sitten mitä?????? Luulisi että 365 päivää ja 10h päivässä surffailua sitä olisi jo käynyt koko intternetin läpi!
Hän on aivan aivokuollut: ei kaupassa osaa miettiä mitä haluaa iltapalaksi tai päivälliseksi seuraavana päivänä; tai jos jotain haluaa niin joka päivä tonnikalapastaa. Se tulee aina kun kysyn mitä hän haluaisi syödä!! Ei ehdota mitään; ei ehdota kävelemistä, ei leffaan menemistä, ei kahvilaan menemistä, ei kyläilyä kavereiden luona tai sukulaisissa. Jos mä käyn kirjastossa hakemassa jonkun kirjan ja käy lukemaan sitä, toi istuu koneella ja tekee mitä tekee, en tiedä. Ei muuta kuin kysyy vain minulta että mitäs tehdään ja jos 9h työpäivän jälkeen vastaan siihen että en tiedä, jospa ensin lepään vähän, tuo aivokuollut jauhosäkki kimpaantuu että minä se sitten olen kumma kun en koskaan halua tehdä mitään ja toteaa että "no ollaan sitten kotona ja katsellaan televisiota" - IHAN KU SE OLSI HÄNELLE JOTAIN UHRAUTUMISTA KUN SITÄ TEKEE MUUTENKIN - NUKKUMAANMENOAIKA KUN HÄNELLÄ ON SILLOIN KUN TEEVEESTÄ LOPPUU VIIMEINEN OHJELMA JA HERÄILEE SIINÄ PUOLILTA PÄIVIN (onneksi ei vielä seuraa tv-tsättiä, eikö se jatku läpi yön?)?!
Kukkia tai lahjoja en ole pahemmin saanut, en edes kesäiseltä niityltä itse poimittua kimppua - itse voin sanoa että ostan puolessa vuodessa noin 4 lahjaa...
En vaan tajua mitä on tapahtunut - en todellakaan tyrmää hänen ehdotuksiaan, olen reipas ja aktiivinen nuori nainen. Mielelläni käyn ystävieni kanssa syömässä, elokuvissa, pubissa jne. ja lähden siis jos pyydetään...
Olenpa ehdottanut miehelle että mentäisiin joskus lätkämatsiin (viime talvena pari kertaa) ja mennään sitten jälklöylyihin pubiin parille kaljalle ja EI KÄY kun se olis niin tylsää... Ei myöskään kelpaa teatteri eikä museot...
Kaikki juhlapyhät hää oottaa että olisimme yhdessä, istuisimme kylkimyyryä kotona, kun taas minun suvulla on pitkänä perinteenä aina kokoontua yhteiselle mökille keski-suomeen. Miehellä siis ei ole ystäviä enkä tiedä miksei viihdy vanhempiensa luona. Minusta arki on nyt niin puuduttavaa että aina pitäisi olla kotona vaan istua vierekkäin ja tuijottaa televisiota...........Seksiäkään ei ole - hän torjuu 9/10 kerrasta kun "vonkaan", hän ei itse ehdota. Jos en ehdota viikkoon, hän suuttuu että miksen halua seksiä!!!
Muuten on kiltti mies; kun ei ole sohvalla selällään, imuroi ja tiskaa. Ei ryyppää, ei tupakoi, ei vedä aineita. Ei lyö, ei huuda, ei kiroile. Käy kastelemassa kukat jos olen reissussa ja sitä pyydän ja ohjeistan tarkalleen että tunnistaa viherkasvin ettei vedet ole pitkin eteisen mattoa!
Että tätäkö parisuhteen arki sitten on, viriili nainen ja aivokuollut sohvaperuna?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mulle tuli ekana mieleen, että miehesi kuulostaa hyvin masentuneelta,ehkä pitkä työttömyys ahdistaa ja vie energiaa ja elämäniloa..Hakeeko hän aktiivisesti töitä? Mutta omasta puolestani voin sanoa, että mä en tuollaista jaksaisi. Ehkä työ muuttaisi tilannetta, mutta tuolla tavalla pelkään, että elämäsi ei ole sitä mitä se ilman tota miestä voisi olla:) Tsemppiä!
oli kyllä kunnon sohvaperuna. Pisti kyllä hymyilyttämään, mutta joo mennäänpä itse asiaan. Ensinnäkin hän ei taida saada mistään töitä jos on jättänyt amiksen kesken. Hänen kannattaisi hankkia edes jonkinlainen koulutus näin alkuun, mutta tuskin hän alkaa sitä hankkimaan, jos selailee netissä 10h päivässä. Voithan aina katsoa sivuhistoriasta minkälaisilla sivuilla hän käy sillä eihän sitä koskaan tiedä.
Ja ole iloinen ettei hän katso yöchättejä tv:stä sillä nehän tuppaa kestämään ainakin seitsemään aamulla.
Ei kai tuohon nyt oikein mitään loppusestaan osaa sanoa. Yritä vain raahata sitä jauhosäkkiä liikkeelle tai sitten kutsut ihmisiä jauhosäkin luokse jos hän sitten innostuisi ja lähtisi helpommin käymään jossain.
Ja onhan tuo syvältä että toinen käy töissä päivät pitkät kun toinen nukkua pösöttää tai istuu koneella tekemässä mitä.
Tai voithan itse ruveta samanlaiseksi ameebaksi =)
sohvaperunannostoon, ohjaa se salaa mol.fi sivuille ja siellä avo-sivuille, paa se tekemään ammatinvalintatesti.
Peruna mätänee jos ei sitä käytetä ja sitäteitä rupee haisemaan, onko nyt jo käymässä niin?
ja ei kai todella ole kyseessä mikään muu, kuin masennus. Mitä sille sitten voi tehdä, on toinen juttu. Jos mies ei halua tehdä mitään, et ainäkään voi tehdä mitään. Itselläni oli samanlainen luuseri joka vaan makasi kotona ja valitti kun ei ole tekemistä, ei kiinnostanut seksi, ei mikään. Ostin tälle jopa pleikkarin jotta saisi päivänsä kulumaan paremmin kun säälitti toinen niin kovasti. No mitä sitten, alkoi vetämään kaljaa, huumeita ja minua turpaan. Joten: häivy ja jätä mies, elämässä tulee aallonpohjia väkisinkin ja jos hän ei tuollaisestakaan selviydy niin miten sitten mistään pahemmasta? Et ole vastuussa hänestä. Piste.
:)
kumpi oli parempi?
tasanen elämä vai vauhtia ja vaaratilanteita elämä??
meillä ihmisillä on tapana syyttää toisia kun olemme itse onnettomia. ikäänkuin jonkun ihmisen tulisi tehdä meidät onnellisiksi. jokainen ihminen on itsevastuussa omista tunteistaan.
siinä oli sinulla pitkä lista siitä mitä miehesi tekee väärin. näin äkkiseltään voisin sanoa, että jos johonkin haluat miehesi raahata (vaikka pakolla) niin sitten mielenterveystoimistolle keskustelemaan asioista. kuullostaa masentuneen itsetunnon menettäneen miehen toimilta tai toimettomuudelta. ja kannattaa sitten etsiä ja vaihtaa terapeuttia niin pitkään että oikea löytyy! eli vaatia apua ettei sinun tarvitse yksin ottaa vastuuta hoidosta!
uskon, että sinulla on rankkaa tällaisen ihmisen kanssa aivan varmasti. jos ajattelisit, että hän on sairas lievästi tai keskivaikeasti masentunut mies, helpottaisiko se ollenkaan oloasi? etkai patistaisi kuumeista ja flunssaista miestä terveen tavoin toimimaan? ehkä me naiset olemme tottuneet siihen että mies on vahva ja terve kuten myös mieskin, sekin voi vielä masentaa miestäsi.. ymmärrätkin, että sairautta tulee jotenkin hoitaa, et vain tiedä miten, eikä mieskään osaa välttämättä tai myöntää sanoa mitä hän tarvitsee. se on vaikea tilanne teille molemmille. ehdottaisin hellyyttä ja kärsivällisyyttä ja asianmukaista hoitoa!
masentunutta ihmistä kun yrittää piristää jotain tekemään niin se vain aiheuttaa syyllisyyttä, kun on sairas ei vain pysty!olo tulee vieläkin kurjemmaksi!
oletko miettinyt itse mitä sinä voisit hänen hyväkseen tehdä? sinulla kun on työtä ja perusasiat kunnossa ainakin näin päällisinpuolin. tässä nyt punnitaan se kuinka paljon olet valmis tekemään työtä parisuhteenne eteen. rakastatko tätä miestä (ja onko sinulla itselläsi voimavaroja) niin paljon, että kysyisit itseltäsi miten minä voin osoittaa rakastavani tuota ihmistä? että antaisit itsestäsi etkä vaatisi toiselta itsellesi jotain.
jos toisella ei ole mitään niin hän ei voi mitään antaakaan sinulle. ja tällä hetkellä miehelläsi ei ole mitään mitä antaa edes itselleen. näethän sen?
ja kyllä tätä tämä on! toisen ihmisen näkemistä heikoimmillaan ja tukemista ja yhdessä siitä selviytymistä ja suhteen lujittumista ja syvenemistä tai eroamista, miten vain haluat. tee kuten haluat, mutta älä uhraa itseäsi, koska siitä tulee vain kaunaa sitä kohtaa jonka vuoksi olet uhrautunut. jos sydämestäsi haluat auttaa auta ja ole läsnä. jos sinulla ei ole voimia/halua hanki miehelle jostain apua.
et sinä ole vielä parisuhteen arkea edes nähnyt tämän ko. miehen kanssa, koska asutte vielä erillään, joten voit ehkä miettiä, mitä muutosta olisi tapahduttava, ennen kuin suunnittelee jatkotoimenpiteitä tietty sillä ajatuksella, että ette ole ajatelleet asuvanne loppuelämää erillään, mutta pitävänne suhdetta yllä.
Minusta kuulostaa siltä, että miehen olisi saatava tavalla tai toisella omasta elämänlangastaan kiinno, joka lähtisi vetämään häntä. hän on nyt ns. sosiaalisesti syrjäytyneen osassa, ei töitä, ei menoja, eli ei ole oikein paikkaa itsellä ja ei tunne kuuluvansa mihinkään, missä olisi omana itsenään luonnollisesti.
Voit kyllä tukea ja auttaa häntä kaikella tavalla löytämään elämänuransa, jota kulkea, mutta myös ymmärrystä ja kärsivällityyttä tarvitaan erittäin paljon, enemmän kuin sitä tahtoo löytyäkään.
Muutos lähtee kuitenkin miehestä itsestään liikkeelle, että hän päättää muuttaa elämäntyylinsä tavalla tai toisella. Laakereille jääminen on liian helppoa, mutta sieltä nouseminen erittäin työlästä.
Onko miehen tarpeellista muuttaa elämätyyliään?
Se voi olla hänen elämäntyylinsä ja hänelle oikea.
jos elämäntyyli on miehellä tällainen, niin ennuste parisuhteen onnistumiselle taitaa olla heikohko.
Se ei muutu ku huonompaan suuntaan vaan.
Vaikuttaisi siltä, että mies on masentunut tai ainakin masentunut sinun seurassasi. Huomioitko häntä säännöllisesti vai halaatko kerran vuodessa?
Lisäksi kirjoituksestasi paistaa läpi arvostuksen ja kunnioituksen puute miestäsi kohtaan, kun haukut häntä aivokuolleeksi. Mitä itse tykkäisit ajatuksesta, että miehesi nimittelisi sinua aivokuolleeksi jossain keskustelupalstalla tai julkisesti? Mikä erikoisoikeus naisilla on haukkua miehiä idiooteiksi tai aivokuolleiksi?
Jos vaadit seksiä, ei ole mikään ihme, ettet sitä saa, koska harvempi mies tai nainen innostuu toisen vonkaamisesta. Mitä teet sen eteen, että miestä alkaisi seksi kiinnostaa? Kuulutko siihen valitettavan suureen naisten ryhmään, jotka tosissaan uskovat kolmeen väärään käsitykseen:
1) Mies ei tarvitse "lämmittelyä" yhtä paljon, kuin nainen, koska...
2) ... heti kun hänellä on erektio, hän on tarpeeksi kiihottunut.
3) Miehellä siemensyöksy on sama, kuin orgasmi.
pettynyt naisiin? naisilla on omat ominaispiirteensä ja miehillä omat.
mitkä mahdollisuudet miehillä ja naisillä on ylipäätänsä tulla toimeen keskenänsä, kun syytellään ja hyökätään toisia vastaan?
itse olen nainen ja en ymmärrä oikein näitä mies ja nainen vastakkain asetteluja. ihminen on kuitenkin ihminen ihmiselle. miesten ja naisten kommunikointi on välillä aika mutkikasta, kun me ajattelemme niin eritavoin. kuitenkin molemmat sinä ja alkuperäinen kirjoittaja kirjoititte yhteisellä tyylillä! puolustuskannalla molemmat!
esim. sinun tekstissäsi paistoi agressiviisuus ja syyttäminen ja syyllistäminen ja puolustautuminen koko mieskunnan puolesta. myös katkeruus siitä, että naiset vain vaativat ja ottavat ja niin kuuluu olla heidän mielestään tuli ilmi. myös yleistit suurimmanosan meistä olevan sellaisia. kolme kohtaa, jotka laitoit alle ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta peittyvät vähän tuohon agressiiviseen asenteeseen, joten saattavat jäädä huomiotta tavalla jolla haluaisit naisten ne huomaavan!
tämän aiheen aloittajan tekstissä paistoi myös agressiivisuus ja vaatiminen ja tunne siitä, että naiselle on tehty huutavaa vääryyttä. tarve tulla rakastetuksi juuri niinkuin hän haluaa tulla rakastetuksi.ja se että hän on tavallaan oikeassa ja parempi ihminen kun on töissä ja reipas ja aktiivinen ja mies on vätys.
minusta asiat eivät ole näin mustavalkoisia. en tiedä tulkitsinko oikein mutta näitä ajatuksia ja tunteita mitä teidän teksteistänne löysin.
ei ole helppoa kyllä helppoa täyttää toisen (oli se sitten mies tai nainen)haluja ja toiveita kun ei edes ymmärrä mitä toinen tarvitsee. ja kun ei edes itsekään aina tiedä tai myönnä mitä haluaa, miten toinenkaan voi sitten lukea ajatuksemme tai tarpeemme?
vinkki: mieti mitä tarvitset ja haluat ja pue ne sanoiksi niin selkeästi että toinen ymmärtää. vaikka se tuntuisi tyhmältä aluksi.
ja naiset mies tarvitsee konkreettisesti tietää mitä haluat!
esim. kerrot miehelle: kun sinä siivoat pyytämättä minusta tuntuu siltä, että todella rakastat minua. toivon, että joskus kun näet minun olevan väsynyt tartut imuriin ja imuroit, silloin tunnen että välität minusta ja olen erityisen tärkeä sinulle.
ja huom! kyse on p a r i suhteesta. silloin se onnistuu molempien tarpeet tulee tyydytetyksi! oli ne sitten mitkä tahansa eri yksilöillä.
"taidat olla pettynyt naisiin?"
Kyllä, pitää täysin paikkansa. Yritän kuitenkin unohtaa pettymykseni silloin, kun seurustelen. Jokaiseen uuteen naiseen pitäisi suhtautua ennakkoluulottomasti, mutta vaikeaahan se tahtoo olla, kun on jo niin monta prinsessa-kompleksista kärsivää naista tavannut.
"mitkä mahdollisuudet miehillä ja naisillä on ylipäätänsä tulla toimeen keskenänsä, kun syytellään ja hyökätään toisia vastaan?"
En syyttänyt, enkä hyökännyt, vaan otin esille niitä vaihtoehtoja, miksi aloittajan suhde on huonossa kunnossa. Naiset etsivät syyllisen aina muista, kun joskus se syypää löytyisi itsestä. Naisten pinnallisuus näkyy siinä, että silloin harvoin, kun naiset sattuvat pitämään itseään syyllisenä parisuhteen huonoon kuntoon, he arvioivat syyksi sen, ettei mies enää pidä heitä viehättävänä. Naisille ei tuntuisi mahtuvan päähän mitään muuta, kuin oma ulkonäkö. Syy parisuhteen tilaan ei voi koskaan olla siinä, että nainen olisi laiminlyönyt miehen huomioimisen ja arvostamisen. Naisen osuus huonoon parisuhteeseen rajoittuu vain esimerkiksi liian pieniin tai suuriin rintoihin tai vääränkokoiseen takapuoleen.
"esim. sinun tekstissäsi paistoi agressiviisuus ja syyttäminen ja syyllistäminen ja puolustautuminen koko mieskunnan puolesta."
En löydä tekstistäni mitään tuohon viittaavaa. Sehän on jo moneen kertaan huomattu, että kun mies sanoo mielipiteensä suoraan, hän on aggressiivinen ja naisvihainen. Kun nainen sanoo mielipiteensä suoraan, hän on itsevarma ja päättäväinen.
"myös katkeruus siitä, että naiset vain vaativat ja ottavat ja niin kuuluu olla heidän mielestään tuli ilmi."
... ja kun tämä kerran pitää monen naisen kohdalla paikkansa, en ymmärräkään, missä on ongelma.
"kolme kohtaa, jotka laitoit alle ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta peittyvät vähän tuohon agressiiviseen asenteeseen, joten saattavat jäädä huomiotta tavalla jolla haluaisit naisten ne huomaavan!"
En edelleenkään löydä tekstistäni aggressiivisuutta ja jos naiset eivät niitä kolmea kohtaa ota huomioon, se johtunee vain siitä, etteivät he halua kuulla totuutta, eivätkä ottaa vastuuta miehen hyvinvoinnista parisuhteessa.
ensinnäkin petri olen kuullut sinut! olen ymmärtänyt. sinua on loukattu uudestaan ja uudestaan. olen siitä pahoillani puolestasi. sinua ei ole otettu huomioon niin kuin olisit tarvinnut. koet suhteen olevan vain naisen etuja palveleva eikä miestä oteta ollenkaan huomioon. naiset ovat sinulta vaatineet vain omien tarpeittensa huomioon ottamista TAI niin olet kuullut ja kokenut sen aikaisempien kokemustesi perusteella.
"PYYNTÖ" ja PYYNTÖ niillä on ero!
joskus on vaikeaa kuulla pyyntö pyyntönä, vaikka se olisikin aito pyyntö, jos on kuullut pyynnöiksi naamioituja VAATIMUKSIA hyvinkin paljon.
monilla naisilla saattaa olla sellainen tapa, että he "pyytävät" eivätkä tajua edes vaativansa. tyyliin voisitko imuroida. ja jos mies ei siltä istumalta sitä tee (tai silloin kun nainen haluaa tai siten kuin nainen haluaa) niin tulee sitten motkotusta eli rankaisu.
aito pyyntö tarkoittaa sitä, ettei rankaise ihmistä, jos tämä ei haluakaan tehdä sitä mitä pyydät!
en yhtään ihmettele, että miehet /naiset /lapset eivät halua "pyyntöihin" suostua, kun tuntevat itsensä siihen pakotetuiksi. silloin ei saa tehdä pyydettävää asiaa omasta aidosta halusta, vaan toisen vaatimuksesta.
eli sellainen ihminen joka on näitä "pyyntöjä" kuullut jatkuvasti on taipuvainen kuulemaan myös aidot pyynnöt pakottavina vaatimuksina. oletko sinä sellainen? uskallatko katsoa peiliin? olisiko niin että sekä sinun ja naisten välinen kommunikaatioa ei toimi. ja sinäkin olisit siihen jollain tavalla osallinen? itselleni on ainakin ollut vaikea myöntää aikoinaan se että vaadin "pyynnön" nimissä.
opettelin sitten pyytämään pakottamatta. minulle ja nykyiselle miehelleni kävi näin alkumetreillä suhdetta. pyysin, että hän ottaisi tavaransa pois tieltä sitten kun siltä tuntuisi, ja tarkoitin aidosti sitä sitten kun hänelle se sopii.
hän nousi vihaisena, että otetaan perkele nää tavarat tästä sitten pois. minä katsoin monttu auki ihmeissäni tätä reaktiota. en minä sitä näin tarkoittanut!
selvisi, että hän on saanut näitä "pyyntöjä" kuulla ikänsä äidiltään. eli, jos äidiltä tuli pyyntö oli se käsky tehdä heti ja äidin tavalla vielä.
itselläni oli sama juttu vanhempieni taholta "pyynnöt" olivat vaatimuksia.
nyt olemme opetellet pyytämään ja ilmaisemaan tarpeemme. ja olen aina varmistanut sen miehelleni, että teet vain, jos haluat sen tehdä. en halua että kukaan tekee vastentahtoisesti minulle mitään. koska tiedän ja olen nähnyt sen katkeruuden ja kaunan mitä siitä tulee kun uhraa itsensä.
jos näen miehen olevan väsynyt, vaikka hän on luvannut jotain tehdä esim. hieronnan niin sanon että siirretään se sitten, kun jaksat ja haluat sen tehdä. hän kuitenkin haluaa minusta huolehtia ja mielellään sen tekee ja annan tilaisuuden tehdä sen silloin kun hän niin haluaa. minulle se on tärkeää että hän tekee sen vilpittömästi omasta halustaan, silloin voin ainoastaan siitä nauttia. sama menee tietysti toisinkin päin hänen miulle suuntautuvien pyyntöjen suhteen.
ymmärän myös aiheen aloittajan tilanteen, hänelläkään ei ollut hyvä olla. huono olo näkyy miehissä omalla tavalla ja naisilla omalla tavallaan.
"En löydä tekstistäni mitään tuohon viittaavaa. Sehän on jo moneen kertaan huomattu, että kun mies sanoo mielipiteensä suoraan, hän on aggressiivinen ja naisvihainen. Kun nainen sanoo mielipiteensä suoraan, hän on itsevarma ja päättäväinen."
huomasitko petri, että minun kirjoittamassani viestissä en pitänyt naista itsevarmana ja määrätietoisena? niin ei ainakaan ollut tarkoitus.
pidin tätä naista turhautuneena ihmisenä jolla ei ole asiat hyvin ja se ilmeni itsensä puolustamisena syyttäen miestä, kun nainen ei enää itse keksinyt keinoja tilanteen parantamiseen.pidin häntä ihmisenä joka on toisena osapulena parisuhteessa, jossa kumpikaan ei osaa kommunikoida toistensa kanssa ja jossa molemmat turhautuvat.pidin häntä myös ihmisenä joka haluaisi kuitenkin saada suhteen kuntoon.
meillä ihmisillä on usein tapana osoittaa sormella jotain muuta (en se minä ollut, ei minussa mitään vikaa ole) kuin katsoa peiliin ja kysyä mitä minä voisin tehdä tämän asian hyväksi.ehkä itsetuntomme ei kestä sitä, että teemme virheitä emmekä osaa suhtautua toiseen sukupuoleen tai mihin tahansa, mutta vika ei voi olla meissä silloin, eihän? toiset taas ottavat kaiken syyn itseensä, ehkä salaa osittain kuitenkin muita syyttäen, kuten minä aikoinaan.
jos tässä ei tullut selväksi mitä sinusta ajastelin niin voin kertoa, että sinua en missään vaiheessa pitänyt "naisten vihaajana", vaan ihmisenä joka on pettynyt suhteisiinsa, joka pelkää että taas toistuu sama.ja ihmisenä joka haluaa rakkautta siinä missä me kaikki muutkin. haluamme, että meidät hyväksytään tällaisina ja että tarpeemme täytetään. emme vain tiedä miten helvetissä se onnistuis. tämä on kaikki se mitä me haluamme, minulle, minulle, minulle. toki se on oikeutettua ja jokaiselle kuuluisi se ihan perusoikeutena saada lapsesta lähtien.
mutta kuka sitä meille antaisi? me itse annamme sitä itsellemme. meidän vastuulla on itse opetella pyytämään puolisolta sitä mitä tarvitsemme. ei puoliso voi sitä osata arvata mistään. ja se pyyntö tulee tehdä tarkasti ja konkreettisesti. ja toisen osapuolen tulee kysyä sitä niin kauan, että ymmärtää sen todella mitä toinen haluaa. vaikeaa on siinä toisen tarpeita täyttää jos ei edes ole niitä ymmärtänyt!
että seuraavan kerran kun seurustelet ehdottaisin opettelemaan pyytämistä EI vaatimista. jos kerrot selkeästi naiselle, kuitenkin tehden selväksi ettei naisen tarvitse sihen suostua, jos hän ei koe sitä mielekkääksi. kun sinä olet tämän tiedostanut voit opettaa naisellekin pyynnön ja vaatimisen eron, jos taasen sattuu kohdallesi sellainen nainen joka ei tiedosta tätä vielä.
vilpittömästi.
Luulisin, että kyllä nyt työttömyys on se masennuksen laukaisija. Ja se rassaa parisuhdetta sillä tavalla, että nainen on alkanut heijastaa omaa turhautumistaan työttömyyteen ja masennukseen suhteeseen. Ihan ymmärrettävää, eikö? Mutta ei tietenkään oikea toimintatapa. Monille työttömyys on hävettävä asia. Ja pitkään jatkuneena työttömyys huonontaa sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua. Kyllä ko. mies tarvitsisi nyt apua. Sekä ammatinvalinnan että mielialan puolesta. Mahdollisesti myös tyttöystävänsä kanssa. Miten olisi, jos mies kävisi koulun loppuun tai aloittaisi uuden koulun?
taitaa yksinkertaisesti olla masentunut! Ihmekös tuo! Työttömyys ei tee kenellekään hyvää! Yritä kannustaa kaikin voimin häntä työn hakuun tai kursseille. Jos ei tärppää,tue häntä ja kannusta taas uuteen yritykseen! Uskon, että kun kaveri saa töitä tms. piristyy ihan silmissä ja alkaa sosiaaliset kontaktitkin kiinnostamaan. Voimia sekä sinulle että hänelle!
Kiitos kaikille vastanneille.
Masennusta en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, ajattelin vain, että kyseessä on sisäinen velttous =)
Tilanne ON hankala; hän sanoo hakevansa töitä, mutta ei todellakaan ole kiinnostunut tekemään töitä kuin töitä. Suurinosa töistä ei kiinnosta; en halua asiakaspalvelua, en halua olla vuorotyössä, en halua sitä ja tätä. Kouluun ei haluaisi, ei vaan ymmärrä että ilman koulua ei saa töitä nykymaailmassa =( Ja jos tarjoan apua työnhakuun, hän toteaa että kyllä hän osaa itsekin... =(
Sitten pari vastausta...
"Huomioitko häntä säännöllisesti vai halaatko kerran vuodessa?"
Voin omasta kokemuksesta sanoa että se on erittäin turhauttavaa, että viimeisen 6kk aikana se olen MINÄ joka sanon että hei seksikäs könsikäs, tiesitkös että sulla on upea takamus? Siihen mies saattaa jopa vastata "sulla kans" tai jotain muuta höpönlöpöä - toi vastaus ei mene läpi siksi koska aloitteen teen aina minä, jos joku keksii lähteä piknikille, se olen minä. Jos joku keksii lähteä elokuviin, se olen minä. Ystäväni ostivat minulle joululahjaksi tukon vapareita elokuviin, en ole saanut miestä kertaakaan lähtemään katsomaan mitään =( Pelkään että menevät vanhaksi vielä...
En vaan AINA jaksa olla tekemässä aloitetta. Nyt en ole enää sanonut kauniita asioita kahteen viikkoon. Pakko tunnustaa.
"Lisäksi kirjoituksestasi paistaa läpi arvostuksen ja kunnioituksen puute miestäsi kohtaan"
Totta! Arvostus ja kunnioitus on tipotiessään tällä hetkellä! En kertakaikkiaan keksi mitä olen tehnyt väärin tai mitä voisin tehdä miehen eteen .- joku kirjoittikin että muutos lähtee miehestä itsestä. Aivan. Sieltä se lähteekin. Minulla alkaa olemaan nyt keinot vähissä...
"Mitä itse tykkäisit ajatuksesta, että miehesi nimittelisi sinua aivokuolleeksi jossain keskustelupalstalla tai julkisesti?"
Olisin loukkaantunut! Kukapa ei olisi! Mutta jos todella makaisin päivät sohvalla ja kaivelisin nenää, olisin ansainnut sen.
Viimeksi tänään mies soitti minulle ja kysyi, miten yhden firman nimi kirjoitetaan kun hän ei sitä itse muistanut. ISTUI KONEEN ÄÄRESSÄ EIKÄ SAANUT SITÄ ITSE SELVITETTYÄ! Minä istuin juuri tuolloin palaverissa ja puhelu oli mennyt vastaajaan... Että se siitä aivokuolleisuudesta. Kokouksen jälkeen soitin ja kysyin että joko se löytyi ja eipä ollut löytynyt, niinpä neuvoin googlettamaan sitä firmaa ja kyllä se löytyi...
"Mitä teet sen eteen, että miestä alkaisi seksi kiinnostaa?"
Valmistan kynttiläillallisen, annan hierontaa, YRITÄN juottaa sille pullon kaljaa tai lasin viiniä (ei onnistu!), juttelen mukavia, kuiskailen korvaan, sivelen niskaa, pukeudun seksikkäästi mutten tyrkysti... "Emmä halua nyt koska...tässä einyt ole enää aikaa kun mä lähden jo tunnin päästä pois" jne on ihan tuttuja lauseita... Tykkään suuseksistä, puolin ja toisin ja mies on kehunut miten hyvä olen siinä. Miksi siis kelpaa vain 1 kerran kymmenestä?? En ole sängyssä lahna, joten en aio syyttää itseäni...
Ärsyttää, että kaupungilla miehet katsovat perääni ja tiedän parikin kaveria, jotka tuntevat minut ystävieni kautta, ovat kysyneet numeroani. Markkina-arvoa olisi mutta en halua edes ajatella sitä, haluan suhteeni kuntoon ensin.
Kun kuitenkin mies on puheliaalle päälle sattuessaan oiva kumppani, haaveilee omakotitalosta ja lapsista jne. tulevaisuudesta kanssani. Miten vaan että onko tuo ameebamaisuus lopullista?
Pitää varmaan hankkia rakastaja ja pitää tuo koti-isänä kotona, heh heh =)
Ei vaan. Ehkä pitää vielä ottaa puheeksi miehen kanssa ja antaa 1 mahdollisuus. Ja jos ei sitten niin minä lähden, ennenkuin oma jaksaminen loppuu.
Kiitos kaikille!
Ehkäpä miehesi ei todellakaan tiedä, mitä työtä
haluaisi tehdä elämässään.
Suosittelen ajan tilaamista ammatinvalinnan ohjaajalta.Vaikka jonot ovatkin
pitkät.
Ammatinvalinnan testit kannattaa täytellä ja
yrittää selkeyttää sitä, missä hän on hyvä.
Kun oikea ala löytyy, löytyy myös motivaatio
määrätietoiseen toimintaan asian hyväksi.
Keskustele hänen kanssaan. Tietääkö hän
itsekkään mitä työtä haluaisi?
Masentuneena ja työttömänä ajautuu usein
avuttomuuteen.
Ammatinvalinnanohjauksessa hän pystyy
rakentamaan elämäänsä jonkinlaisen toiminta-
suunnitelman.
Jopa nelikymppiset alanvaihtajat käyvät
ohjaajalla.Turha arastella asiaa.
Hän nimittäin helposti jää tuohon tilaan.
Ulkopuolista selästätuuppaajaa tarvitaan
nyt.Patista- vaikka viimekädessä eron uhalla
hänet ohjaukseen!
Asiat eivät muutu odottelemalla.
Tee hänen kanssaan joku ilta lista työpaikoista,
mistä hän voisi käydä kysymässä töitä.
Sitten vaan listalta osoitteet ja kiertelemään.
Asianne kyllä parantuvat heti, kun hän saa
elämälleen suunnan.
voin yhtyä siihen mitä täällä onkin jo esitetty. Miehesi saattaa suurella todennäköisyydellä olla masennuksen kourissa. Moni työtön ystävä on siitä kärsinyt näinä aikoina, kun töitä on vaikea saada vaikka olisi koulutustakin. Joka paikasta kuulet eitä, ei sitä kukaan jaksa pitkiä aikoja. Onneksi ystäväni ovat kaikki yhtä lukuunottamatta löytäneet lopulta työpaikan, ja se auttoi heillä masennukseen. Joten tämä saattaa olla sellaista mitä itse sanoisin "yhteiskunnan omalta osaltaan edistämää masentuneisuutta."
Itse sairastuin masennukseen eri syistä, kovian kokemusten takia. Mutta oireilu oli samaa: sosiaalinen elämä ei kiinnostanut, seksihalut vähenivät, oli koko ajan murheellinen, ei-toivottu olo. Yritin tsempata, mutta se oli vaikeaa. Ja sitten tein sen pahimman virheen, eli aloin ryyppäämään pahaan oloon. Se "lysti" loppui kuitenkin, sillä masennus vain paheni. Lopulta minun oli pakko mennä puhumaan terapeutin kanssa ongelmat läpi.
Muista: sinä et tee mitään väärää. Kyse ei ole siitä ollenkaan, jos kaverisi on "down". Luulen että se on se työttömyys mikä ahdistaa, ja siihen on myös helppo tuudittautua ettei töitä saa, ei jaksa yrittää...Toivon, että kaverisi löytää töitä. Hän ei tosiaan ole ainoa tässä maassa joka kärsii työttömyydestä. Muista, moni on löytänyt töitä pitkänkin työttömyysajan jälkeen.
TSEMPPIÄ SULLE JA KAVERILLESI!
Niin, en tarkoittanut että työttömyys ei olisi kova kokemus. Tarkoitus oli viitata että oma masennus aiheutui tilanteesta jossa oli oma hengenmeno lähellä. Olin fyysisen väkivallan uhri. En silti vähättele ollenkaan työttömien kokemuksia tässä maassa, monia kohdellaan kuin alinta kastia suoraan sanottuna. Ja se ei ole oikein.