Olit sielunkumppanini

siitä ei ollut epäselvyyttä ja aivan ihana nainen ja ihanin mitä olen koskaan tavannut mutta samalla se oli myös pahin painajainen. Tipuin korkealta. Edellisen suhteen traumat ja omat ajatuksesi tuhosi suhteemme niin että lopulta ahdistuit minusta ja seurastani vaikka en ollut tehnyt mitään väärää. Itseasiassa meillä meni hyvin. Kaikki oli oman mielikuvituksesi tuotetta ja luuloja jotka kumpusi menneestä ja katastrofiajattelustasi. Rakensit minusta omilla ajatuksillasi päässä kauhukuvan ja siitä ei käyty koskaan mitään dialogia eli en voinut puolustautua millään tavalla ja näyttää vääräksi asioita joita luulit tapahtuvan. En pystynyt kilpailemaan ajatuksiasi vastaan.
Rakastin sinua ja satutin itseni todella pahasti kun erottiin ja olin itsetuhoinen.
Kesti kauan ennenkuin pääsin taas jaloilleni. Eikä auttanut tilannetta että sinä hiljenit kokonaan. Ihan kuin olisit kuollut. Ei mitään kunnolista loppukeskustelua tms vain hiljaisuutta. Jäin yksin nuolemaan haavojani omien ajatuksieni kanssa. Elämä on epäreilua.