Työpaikkajutut

Paskahallituksen politiikasta.

Heitetään herjaa, päivän uutiset tai omista asioistamme. Puutarhanhoidosta, fribaamisesta, lapsistamme, mökkireissuista, yms.. ja aina jutut kääntyy huumoriksi tavalla tai toisella. Olen tavan tehdasduunari ja toimin osana 14 hengen tiimiä. Vältämme työasioita tauoilla, mutta niitäkin käydään välillä läpi.

Autot-pillut-autot ja uudestaan sama?

Yleisimmin työtä sivuavista asioista, eli ei siis suoraan käsillä olevasta työstä vaan tietokoneista ja kaikkea niitä koskevista, erilisesta viihde-elektroniikasta, peleistä, elokuvista, sarjoista, uusista ideoista/tekniikoista joihin joku on jossain törmännyt yms. Random asioista, jotka sivuavat ihmisten kiinnostuksenkohteita. Uutisista ja maailman tapahtumista yleisesti voidaan myös jutella ja saattaa joku joskus josta ruoanlaitosta tmv. jutustella, mutta itseäkin kun ei kiinnosta, niin en yleensä sellaisia kuuntele enkä niihin osallistu.

Alani on siis it-ala, laajasti määritellen ja työporukka alle 15 henkeä, mixed gender.

Olen jo eläkkeellä, mutta aikoinaan puhuttiin töissä melko härskejä juttuja.

>simiti<

Toisten laiskuudesta.

Kahvitauon keskusteluita:
Insinööritoimisto 1:

Suunnitteluryhmän vetäjä avaa Bilteman katalogin ja lukee sieltä tuotteiden nimiä ja niiden hintoja.
Muu ryhmä kuuntelee hartautta hurmoksessa.

🙏🏼🙏🏼🙏🏼

Insinööritoimisto 2:
(Firma, jonka johto on tehostanut kahvitauon käyttöä)

Suunnitteluryhmän vetäjä käy pikaisesti läpi jokaisen suunnittelijan tilanteen.
Miten hän on edistynyt projektissa ja jos tavoitteessa ollaan jäljessä, mikä siihen on syynä.

Juttelen ehdottomasti vain miesten jutuista ja mielellään vain miesten kanssa. Mutta jos joku nainen juttelee jotain mielenkiintoista, voin toki osallistua keskusteluun. Ja täytyyhän small talkia aina osata kaikkien kanssa.

Miehet esimerkiksi ovat keskimäärin kiinnostuneempia sijoittamisesta kuin naiset, tai ainakin puhuvat siitä mieluummin kuin naiset.

Paitsi meikeistä voin kyllä jutella kauankin, koska pidän meikkaamisesta. Olen kertonut miehille paljon teknisiä (=kemiallisia) juttuja kosmetiikasta.

🦄

Yleensä työhön liittyvistä asioista, joskus jotain kukin omasta elämästään. Mä en hirmusti välitä jutella mistään ruoanlaitosta, meikeistä, kauneysjutuista enkä vaatteista tms. Mielettömän tylsää.

Mielummin vaikka pihanrakentelusta tai eläimistä.

Jasu

Yleensä jutellaan kahvipöydässä ihan päivänpolttavista asioista, kotiasioista, lapsista tms.. Harvemmin mitään todella henkilökohtaista ainakaan isommassa porukassa. Joskus myös suoraan töihin liittyvistä asoista.

Aiheet vaihtelevat todella paljon sen mukaan, kenen kanssa juttelen. Esim henkilön kanssa jonka lapsi pelaa poikani kanssa samassa seurassa, juttelemme usein nuorten urheilusta. Sinkkutyökaverin kanssa päivittelemme nykyistä deittailukulttuuria, toisen työkaverin kanssa juttelemme lapsuudesta, vanhemmuudesta, parisuhteista.. Mitä milloinkin. Muutamaa työkaveria tapaan töiden ulkopuolellakin, jolloin aiheet ovat paljon laajempia. Osan kanssa keskustelu taas pysyy hyvinkin rajattuna ja asiallisena. En osaa sanoa, vaikuttaako sukupuoli juttuihin. Ehkä jonkun verran, mutta samalla tavalla voin puhua miespuolisten kollegoiden kanssa vaikkapa lapsista kuin naistenkin kanssa. Tällä hetkellä olen naisvaltaisessa tiimissä ja teen valtaosin naisten kanssa töitä. Yhteistyökumppanit taas ovat valtaosin miehiä

Olen asiantuntijatehtävissä kansainvälisessä pörssiyhtiössä.

Aletheias

Yleensä väkisinkin työasioista ja sitten yleismaailmallisista asioista ja politiikastakin jutskataan. Jos oikein henkilökohtaisuuksiin mennään, niin monet puhuvat mielellään matkailusta. Muutama hahmo puhuu erikoisen paljon dieeteistä, ravintoaineista ja niistä saa hyvä riidan aikaiseksi.

- Sheena

Rakennusalalla, noi työasiat on niin voimakkaasti mukana, että niistä puhutaan kaikki tauotkin, tosin yleensä enemmän yleisellä tasolla, ettei niinkään juuri sen hetkisestä kohteesta. Tietenkin perheelliset usein avautuvat avio ongelmistaan ja taas sinkkumiehillä rauhallisempia aiheita, kuten juuri eläimistä, ruoanlaitosta, leipomisesta. Naispuoleiset taas puhuu usein kotiremonteistaan ja moottoripyöristään.

Jutellaan aika usein eläimistä. Huomasimme, että meistä molemmat puhuvat eläimille. Kerroin miten toruin hölmöä lintua joka lähti seuraamaan minua. Hän manaili lokkia, joka yritti tehdä pesäänsä parvekkeelle ja sitten siirryimme kertomuksiimme metsän eläimistä ja lapsuuden lemmikeistä.

Sitten tietenkin päivän politiikkaa, toimimattomista asioista, kodin hankinnoista, ruuan laitosta, terveydestä, omista suunnitelmista, tv-ohjelmista, musiikista ja vähän miehistä.

Meillä on työkaverin kanssa aika pervot jutut. Naisia ollaan molemmat ja enempää ei tarvitse kertoa.

Autonkuljettaja ei ehdi kahvitaukoja pitää kun on kiire vuorokausilevon viettoon. Puhumattakaan, että osuisi joku tuttu Kempeleen aakkosbaarissa pöytään.

Mutta olin muutaman vuoden toimistoissa eri paikkakunnilla ja sitten tietenkin pääkonttorissa. Palkanlaskijoita ja laskuttajia, muutama pikkupomo ja minä. Toimarii ei juuri koskaan näkynyt.

Jostakin syystä officen rouvat tykästyivät allekirjoittaneeseen ja sitten eräänä aamuna kuulin keittiössä pyynnön "Lyä mua!"
Höh, kun muita ei ollut paikalla niin pakko olla tuo nimeäenedestiennytnaikkonen takanani. Hämmästyksen jälkeen kysyin: "Mihin kohtaan?"
Hän kohautti olkapäitään.

Ehdotin, että pyllylle?
Palstan merkkimäärä ei riitä rouvan ilmeen kuvaamiseen. Taputteluksihan se siinä hätäpäissään kuitenkin lipsahti. Jos vaikka joku ylimääräinen sattuisi paikalle.

Hutiloidusta suorituksesta se sitten vasta soppa syntyikin.

Yhdeksältä normikahvit mutta kaikki eivät olleet välttämättä yhtäaikaa paikalla vaan omien aikataulujen mukaan. Tämä masokistirouva kyllä oli ja kupin kanssa pöytään siirtyessäni hän tokaisi: "Kun et tarpeeksi kovaa lyönyt, niin istahdan nyt syliin!"
Loin pitkän katseen kaukaisuuteen ja odotin seurueen reaktiota. Hiljaisuus.
Vaan kyllä se brunetti polvelle itsensä asetteli ja käsivarsi vielä kaulan ympäri.
"Sokea kanakin löytänyt jyvän" -tyylisiä kommentteja singahteli pöydän ympäriltä. Itse olin puolustuskyvytön suuni peittyessä daamin rintavarustukseen. Mitä muuta siinä ehkä diskuteerattiin, ei jäänyt mieleeni.

Kyllä se tilanne siitä kuitenkin jollain tavalla aukesi ja palattiin hommiin.

Vaan mokomastahan kehkeytyikin tapa. Kuudesta rouvasta joku kampesi ainakin viereen jos ei ihan polvelle kahvihuoneessa. Keskusteluaiheet siinä hulinassa menivät ohitseni mutta jäi mieleen tiimliiderin murahdus: "Täytyy tehdä vuorolista!"

Listan tekikin ja niin tarkan, että vuosilomansijaisuudetkin oli huomioitu.

Olemisestani siellä jäi muisto astiakaapin oveen. "Istutaan sitten tuoleilla. Toimitusjohtaja."

Mies 65