itäläinen miettii yleisemmin miksi ei voi luottaa läntisiin

perustavanlaatuinen toistaiseksi ikuinen hautomo eri kansallisuuksien, ilmasuuntien välillä

vihata saattavat itää, itä on tietynlainen, lännestä taas puuttuu kokonaan jotakin muuta

kuinka itäläinen tahtoo luottaa ja perustaa jonkun läntiseen
mutta läntisessä ei ole yhtään mihin ripustaa
ei ole tartumapintaa ja jokainen yritys hylätään

mikä on siis tämä ikuinen ongelma?
jonka olemassaoloa aluksi ei tajua
seuraavaksi ymmärtää
ja kolmanneksi hyväksyy

hyväksyy sen siten, että ei ehkä yritä murtaa koska on mahdotonta
asiat ovat kuin ovat

menee vuosikymmeniä hyväksyäkseen pienen pienen kulttuurieron
älyllä sen eron näkee, mutta pitkään ei sulata

ja elämä menee siihen, että yrittää tulla toimeen pienen erilaisuuden kanssa
siinä se koko elämä oli
tylsä tai ei? mitä teillä muuta on elämässä ollut?
tulee nato ja näyttää kuinka monikulttuurisuus elää amerikassa


tajuaa kuinka pieni kuvio suomessa on ja turhautuu, että eikö länsinen voisi hyväksyä edes hitusen itäisen yritystä tulla toimeen?

miltä läntisen hylkiminen tuntuu?
tunteellisesti se tuntuu karvaiselta, kylmältä, liukkaalta, myrkylliseltä, pyöreältä, valoisalta, mutta kaikki väärät ominaisuudet ihan kuin valo on erilainen, pyöreys ja muu

monikulttuurinen odottaa jotakin hyväksyntää, edes viittausta, että läntinen ymmärsi ongelman ytimen, eikä ainakaan yritä poistaa, tuhota, vahingoittaa

joukosta on kaivettava ymmärtävät yksilöt ja se on vaikea
suomessa ainakin yksilöt vaihtelevat, niiden näkökannat loppuvat ja vaihtuvat
eivät ole pysyviä
elämässä ei ole pysyvyyttä, ulkomailla ei ole pysyvyyttä