arkipäivän kielestä puolison kanssa

Helou kaikille :)

Kaipaisin vähän vinkkejä...
Nimittäin olen kaikki nämä vuodet puhunut mieheni kanssa englantia, mutta nyt hänen suomenkielensä on sillä tasolla, että aivan varmaasti pystyisimme kommunikoimaan myös suomeksi!
Ongelmana vaan on se tottumuskysymys. Joskus olen yrittänyt sitä suomea käyttää ahkeraan, mutta se ei vaan luonnistu! Saatan puhua 15 minuuttia suomea, jonka jälkeen taas vaihdan englanniksi "aivan huomaamattani"... Ja tietenkin välillä hermot pettävät, kun toinen ei aivan täysin ymmärrä :/ Ja sitten lipsahdan taas englannin pariin.

Miten siis teillä? Puhutteko suomea? Ja miten saitte "vaihdettua" arkipäivän kielenne esimerkiksi englannista suomeen?
Kaipaan oikeasti hyviä vinkkejä, sillä haluaisin kovasti vaihtaa kotikielemme suomeksi, josta miehenikin varmasti oppisi huimin harppauksin lisää sanoja ja puhekieltä muutenkin!
182097
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

tosiaan.samojen ongelmien kanssa minäkin painin,olen siis itse useimmiten se,joka vaihtaa kielen suomesta englantiin.yritän uskoa sanontaan "hiljaa hyvää tulee" ja skarpata aina,kun huomaan kärsivällisyyteni olevan vähissä.kai se siitä,pikkuhiljaa.

Äänestä
  • käyttää englantia,vaikka olemme olleet jo naimisissa 25 vuotta!Mies käyttää suvereenisti suomea 24 vuotiaan poikamme kanssa (joka haluaisi puhua englantia) ja nuoremman 16 v. kanssa,mutta minun kanssani ei kuulemma onnistu! Olen vuosien varrella yrittänyt vaihtaa kieltä,mutta aina palaaamme samaan tylsään englantiin,joka ei ole meidän kummankaan äidinkieli.
    Olen huomannut,että mies käyttää englantia niihin,jotka hän tapasi Suomeen tulon aikoihin! Siinäpä salaisuus,lapsethan syntyivät myöhemmin..
    En ole menettänyt toivoani,voinhan olla "se uusi nainen"..

    Äänestä

Meillä taas nyrkki puhuu, mieheni on äkkipikainen Turkkilainen. Ei kestä sanoa `väärää´ sanaa, niin jo lätty lätisee. Tahtoo tuo keskustelu olla vaan vähän yksipuolista, minä kun en sitä kieltä osaa.

Äänestä
  • Ellet ole provo, miksi menit hänen kanssaan yksiin, vaikka ette puhu ollenkaan samaa kieltä? Okei, elekieli voi olla hyvä aluksi mutta vaikeiden asioiden ilmaisuun tarvitaan puhuttua kieltä.
    Puhuimme Englantia alussa mutta nyt mieheni puhuu jo aika hyvin suomea. Itse puhuisin mielelläni bengalia mutta miestäni se ei huvita, koska en hänen mielestään osaa vielä yhtään mitään. Itse hän puhuu aina pillastuessaan bengalia niin että kun en ymmärrä, alkaa se häntä vähän naurattaa, eikä sitä sitten enää kannata toistaa kun ei ole enää yhtä vihainen. Ja jos kerta miehesi sinua lyö lyö takaisin niin että tuntuu... sairasta tuommoinen... yksinäänkö se pälpättää sille Allahilleen, vai? Jotenkaan et ole minusta vakuuttava...
    Ainiin, en mielestäni kehoittanut väkivaltaan vaan itsepuollustukseen...Aina ei kannata kääntää toistakin poskea...

    Äänestä

Nyt on upeaa kun voitte puhua islamilaisesta maailman valloituksesta ja pomminrakennus asioista tällä kauniilla suomenkielellä. Toivottavasti olet himmeen lamppusi kanssa tehnyt oikein paljon lapsia niin että sosiaaliviraston tädeillä riittää myös töitä tulevaisuudessa, herkullinen tuo nimimerkki Dina, vissiin joku vatsatanssi guru marokosta?

Äänestä


  • arabityttö kirjoitti:

    joo todella"nätti" toi tyttö. Ihan thaimaalaisen "ladyboy"n näköinen. Jos näkisit oikeasti akuniita arabitytöjä niin toi ei ole mitön verrattuna

    Ehkä vanha näyttö temppuilee, mutta kyllä se minusta ihan tytöltä näytti eikä ladyboylta. Mutta hyvä joka tapauksessa että vanhaa neuvotaan jo makuasioissakin. Egyptin vuosina sain ihastella niitä kauniita arabityttöjä.

    Äänestä

No eihän kielen vaihtaminen itsestään luonnistu, se vaatii päättäväisyyttä ja totuttelua, mutta lopussa kiitos seisoo.

Mekin aloitimme englannilla. Reilun vuoden Suomessa asumisen ja vaimon ahkeran kielenopiskelun jälkeen aloin puhumaan suomea. Hänen opettajansa sanoi, että kirjoittaminen ja kielioppi sujuu, mutta puhuminen ei. Käski sitten minun puhua vaimolle suomea kotona.

Alkuun se oli hankalaa. Piti puhua kuin pienelle lapselle; hitaasti, selvästi ja käyttäen yksinkertaisia sanoja. Kavereita puhetyylini nauratti illanistujaisissa, mutta pian muutkin oppivat jujun. Välillä tuli väärinkäsityksiä, joita sitten englannilla paikkailtiin. Ja jos tuli riita, kieli muuttui heti englanniksi. Kun ei kummankaan hermot kestäneet ja asiansa halusi tehdä heti selväksi puolin ja toisin.

Nyt suomea on puhuttu kotona jo kolme vuotta, eikä ongelmia enää pahemmin ole. Selvä artikulointi on pikkuhiljaa vaihtunut normaaliksi puhekieleksi, eikä muidenkaan ihmisten puheen ymmmärtämisessä ole suuria ongelmia. Eikä voikaan pahemmin olla, jos mielii töissä olla.

Minusta on outoa, jos puhutaan yhdessä englantia asumatta englanninkielisessä maassa, vaikkei se ole kummankaan äidinkieli. Kommunikaatio epäilemättä pelaa (pelasihan se meilläkin), mutta kieli ei koskaan kehittyä kovin ilmaisurikkaaksi.

Mutta kuten sanottua, itsestään kieli ei englannista suomeksi vaihdu. Se vaatii pitkää pinnaa, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Äänestä
  • Vaihteeksi olen jostain erimieltä kanssasi.
    Mielestäni on täysin mahdollista kehittää myös vieraasta kielestä ilmaisurikas. Esimerkiksi me olemme molemmat vaimoni kanssa olleet tekemisissä niin kauan englanninkielisten projektien kanssa töissämme että meillä olisi suuria vaikeuksia selittää töihimme liittyviä asioita suomeksi tai japaniksi. Jo pelkästään sopivien sanojen löytäminen on hankalaa jo suomalaistenkin kollegoiden kanssa keskustellessa.
    Ja kun lähes kaikki kirjallisuus, elokuvat ja musiikki joiden kanssa olemme tekemisissä on jo alkuunsakin englanniksi niin keskusteleminen niistä olisi varsin hankalaa suomeksi tai japaniksi.
    Toisaalta olen samaa mieltä siitä ettei kieltä opi sitä käyttämättä, joten puhun sitten muun suvun kanssa niin paljon japania kuin vain mahdollista.

    Äänestä

  • JapanilaisenMies kirjoitti:

    Vaihteeksi olen jostain erimieltä kanssasi.
    Mielestäni on täysin mahdollista kehittää myös vieraasta kielestä ilmaisurikas. Esimerkiksi me olemme molemmat vaimoni kanssa olleet tekemisissä niin kauan englanninkielisten projektien kanssa töissämme että meillä olisi suuria vaikeuksia selittää töihimme liittyviä asioita suomeksi tai japaniksi. Jo pelkästään sopivien sanojen löytäminen on hankalaa jo suomalaistenkin kollegoiden kanssa keskustellessa.
    Ja kun lähes kaikki kirjallisuus, elokuvat ja musiikki joiden kanssa olemme tekemisissä on jo alkuunsakin englanniksi niin keskusteleminen niistä olisi varsin hankalaa suomeksi tai japaniksi.
    Toisaalta olen samaa mieltä siitä ettei kieltä opi sitä käyttämättä, joten puhun sitten muun suvun kanssa niin paljon japania kuin vain mahdollista.

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vieraasta kielestäkin voi tulla ilmaisurikas. Tämä vain edellyttää erinomaista kielitaitoa ja myös "pitkää" (kaikkihan on suhteellista) oleskelua ko. maassa, jotta oppii tuntemaan kielen ja kulttuurin eri vivahteet.

    Asiaa voi myös tarkastella toiselta kannalta. Erään tutkimuksen mukaan (tutkimus tehtiin tosin jo 60-luvun lopulla enkä valitettavasti löytänyt ko. kirjaa tursuavista kirjahyllyistämme nyt äkkipikaa) jopa kaksikielisillä lapsilla on eroja äidinkielten välillä jos ilmaisukykyä tarkastellaan tasoa korkeammalla.

    Tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. eräässä esimerkissä ranskalais-saksalaisen perheen lapsilla oli "tunnekielenä" ranska (äiti oli ranskalainen) ja muistaakseni "loogisena kielenä" saksa (isä oli saksalainen professori). Eli heidän oli helpompi ilmaista ajatuksiaan ranskaksi, mikäli tunneasioista oli kyse. Ja taas toisinpäin.

    Kulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta kannattaa pitää mielessä että kielillä on erilaisia rakenteita (enkä tarkoita kieliopillisia rakenteita). Usein käytetty kieli muokkaa ajattelutapaamme, eli sitä miten me koemme meitä ympäröivän maailman. Tästä johtuen pystymme ilmaisemaan tiettyjä asioita helpommin sillä kielellä, jolla olemme ne tiedot omaksuneet. Eikä kyse ole vain sanastosta.

    Esim. omasta kokemuksestani voin sanoa, että ihmisellä voi olla myös "koulutuskieli", joka ei välttämättä ole oma äidinkieli.

    Toivottavasti sain nyt selvitettyä tämän asian (suomeksi) niin selkeästi, että sen ymmärtää...

    Äänestä

  • pikku.nainen kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vieraasta kielestäkin voi tulla ilmaisurikas. Tämä vain edellyttää erinomaista kielitaitoa ja myös "pitkää" (kaikkihan on suhteellista) oleskelua ko. maassa, jotta oppii tuntemaan kielen ja kulttuurin eri vivahteet.

    Asiaa voi myös tarkastella toiselta kannalta. Erään tutkimuksen mukaan (tutkimus tehtiin tosin jo 60-luvun lopulla enkä valitettavasti löytänyt ko. kirjaa tursuavista kirjahyllyistämme nyt äkkipikaa) jopa kaksikielisillä lapsilla on eroja äidinkielten välillä jos ilmaisukykyä tarkastellaan tasoa korkeammalla.

    Tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. eräässä esimerkissä ranskalais-saksalaisen perheen lapsilla oli "tunnekielenä" ranska (äiti oli ranskalainen) ja muistaakseni "loogisena kielenä" saksa (isä oli saksalainen professori). Eli heidän oli helpompi ilmaista ajatuksiaan ranskaksi, mikäli tunneasioista oli kyse. Ja taas toisinpäin.

    Kulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta kannattaa pitää mielessä että kielillä on erilaisia rakenteita (enkä tarkoita kieliopillisia rakenteita). Usein käytetty kieli muokkaa ajattelutapaamme, eli sitä miten me koemme meitä ympäröivän maailman. Tästä johtuen pystymme ilmaisemaan tiettyjä asioita helpommin sillä kielellä, jolla olemme ne tiedot omaksuneet. Eikä kyse ole vain sanastosta.

    Esim. omasta kokemuksestani voin sanoa, että ihmisellä voi olla myös "koulutuskieli", joka ei välttämättä ole oma äidinkieli.

    Toivottavasti sain nyt selvitettyä tämän asian (suomeksi) niin selkeästi, että sen ymmärtää...

    Olen oikeastaan täysin samaa mieltä. Itse valitsen kielen suomen, englannin ja japanin välillä tarpeen mukaan.
    Vaikka samoja asioita voi periaatteessa kertoa eri kielillä on kullakin kielellä myös omat erityispiirteensä ja ne asiat joiden ilmaisuun kyseinen kieli parhaiten soveltuu. Helppo esimerkki on japanin kielen kunnioitusmuodot joiden tarkka kääntäminen suomeksi olisi mielestäni lähes mahdoton tehtävä.
    Miten esimerkiksi ero irassharu, iku ja mairu sanojen välillä käännettäisiin japanista suomeksi?

    Äänestä

  • JapanilaisenMies kirjoitti:

    Olen oikeastaan täysin samaa mieltä. Itse valitsen kielen suomen, englannin ja japanin välillä tarpeen mukaan.
    Vaikka samoja asioita voi periaatteessa kertoa eri kielillä on kullakin kielellä myös omat erityispiirteensä ja ne asiat joiden ilmaisuun kyseinen kieli parhaiten soveltuu. Helppo esimerkki on japanin kielen kunnioitusmuodot joiden tarkka kääntäminen suomeksi olisi mielestäni lähes mahdoton tehtävä.
    Miten esimerkiksi ero irassharu, iku ja mairu sanojen välillä käännettäisiin japanista suomeksi?

    Kas kun en osaa japania ;))

    Äänestä

  • pikku.nainen kirjoitti:

    Kas kun en osaa japania ;))

    Eli, minullakin menee sormi suuhun noiden sanojen kääntämisen kanssa vaikka japania osaankin. Jotenkin tällalailla ne päällipuolisesti menisivät:
    irassharu = (joku kunnioitettava henkilö) tulee
    iku = (joku) tulee
    mairu = (joku vähempiarvoinen henkilö) tulee

    Mutta noissa sanoissa on paljon lisää merkitystä sisällä ja niiden käyttämisessä on vahvat säännöt. Puhumattakaan siitä ettei niitä luultavsti koskaan käytettäisi näissä perusmuodoissa.

    Äänestä

  • JapanilaisenMies kirjoitti:

    Eli, minullakin menee sormi suuhun noiden sanojen kääntämisen kanssa vaikka japania osaankin. Jotenkin tällalailla ne päällipuolisesti menisivät:
    irassharu = (joku kunnioitettava henkilö) tulee
    iku = (joku) tulee
    mairu = (joku vähempiarvoinen henkilö) tulee

    Mutta noissa sanoissa on paljon lisää merkitystä sisällä ja niiden käyttämisessä on vahvat säännöt. Puhumattakaan siitä ettei niitä luultavsti koskaan käytettäisi näissä perusmuodoissa.

    Eli, kuten sanoin, sormi menee suuhun.

    iku on tietysti mennä ei tulla

    mutta irassharu ja mairu ovat sekä tulla että mennä.

    Äänestä

olla vaan sitkea ja puhua suomea miehesi kanssa. meilla ongelma on toisinpain. Ekat viisi vuotta puhuimme englantia ja asuimme englanninkielisessa maassa. nyt kun mina olen vihdoin saanut opiskeltua sen verran mieheni kielta etta voitaisiin alkaa kommunikoimaan (edelleen englanninkielisessa maassa), han ei millaan halua. Ei kuulemma tunne minua kuin englanniksi. kun puhun hanen perheensa kanssa heidan kieltaan, mieheni osallistuu sujuvasti keskusteluun englanniksi, ei edes anopin tuimat katseet auta.
vuosikausia sain potkia miestani ruokapoydan alla ja muistuttaa kaantamaan minulle ja nyt kun osaan itsekkin, kaantaminen ja minun huomioiminen englanniksi on parempaa kuin koskaan ;)
muutimme myos naapurustoon, jossa suurin osa asukkaista on ranskalaisia kuten mieheni, ja kahden kuukauden jalkeen miehelleni iski paniikki menna takaisin ymparistoon jossa ollaan enemman monikulttuurisia. Englannin puhuminen minulle on ehka pakokeino omasta kulttuurista ja todiste ettei han ole kuin muut ranskalaiset....

Äänestä

ensimmäinen vuosi englantia. Sitten vaihdoimme englannin mieheni äidinkieleen, ja sitä puhumme edelleen. Kyllähän se aluksi totuttelua vaati, tuli usein vastaan tilanteita, joissa piti vielä selvittää jotain englanniksi.

Pyysin miestäni aina korjaamaan kun tein virheitä tai sanoin jotain hassua. Sillähän sitä oppii. Ja kaikkeen tottuu, puhun joka päivä kotona kahta kieltä. Suomea lapsille ja paikallista kieltä muille. Paikallinen kieli on myös ns. "koulutuskieleni", koska olen opiskellut täällä.

Lapsemme ovat täysin kaksikielisiä ja vaihtavat kieltä automaattisesti aivan ajattelematta, esim. kesken keskustelun puhuessaan minulle ja toisinpäin miehelleni. Heidän puheestaan ei myöskään kuule, että he ovat kaksikielisiä. Heillä ei ole esim. aksenttia tai kielioppivaikeuksia. Asuessamme Suomessa he "avittivat" aina tarpeen tullen miestäni jos hänen suomen kielen taitonsa ( ja "viittomakieli") loppui kesken.

Varsinkin siinä vaiheessa kun on lapsia täytyy kieliasiaa aina miettiä. Lapset oppivat yleensä hyvin kaksikieliseksi, mutta esim. kolme kieltä on usein liikaa ja lapsista voi tulla "puolikielisiä".

Tuttavaperheemme äiti on skotlantilainen, isä italialainen ja he asuvat täällä nykyisessä asuimaassani. Keskenään he puhuvat paikallista kieltä, lasten kanssa omaa äidinkieltään. Lapsilla on kielivaikeuksia eikä mikään kieli suju oikein hyvin.

Tottakai vaikeudet voivat johtua myös muista syistä, mutta kyllä tämä "kolmikielisyyskin" varmaan vaikuttaa asiaan.

Äänestä

olen ollut naimisissa n.puol vuotta ulkomaalaisen kanssa ja asumme siis suomessa.puhumme oikeastaan koko ajan englantia vaikka mieheni oppii suomea nopeasti.tuntuu että ihan alusta asti olisi hyvä jos puhuisimme suomea ettei englanti jää tavaksi.mutta kirjakielen puhuminen on itselleni vaikeaa ja se hitaus...toisaalta onko pakko puhua kirjakieltä?pitäisi vaan pinnistää ja puhua suomea..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Dina kirjoitti:

Helou kaikille :)

Kaipaisin vähän vinkkejä...
Nimittäin olen kaikki nämä vuodet puhunut mieheni kanssa englantia, mutta nyt hänen suomenkielensä on sillä tasolla, että aivan varmaasti pystyisimme kommunikoimaan myös suomeksi!
Ongelmana vaan on se tottumuskysymys. Joskus olen yrittänyt sitä suomea käyttää ahkeraan, mutta se ei vaan luonnistu! Saatan puhua 15 minuuttia suomea, jonka jälkeen taas vaihdan englanniksi "aivan huomaamattani"... Ja tietenkin välillä hermot pettävät, kun toinen ei aivan täysin ymmärrä :/ Ja sitten lipsahdan taas englannin pariin.

Miten siis teillä? Puhutteko suomea? Ja miten saitte "vaihdettua" arkipäivän kielenne esimerkiksi englannista suomeen?
Kaipaan oikeasti hyviä vinkkejä, sillä haluaisin kovasti vaihtaa kotikielemme suomeksi, josta miehenikin varmasti oppisi huimin harppauksin lisää sanoja ja puhekieltä muutenkin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu