Meillä on avioero ajatus muhinut jo vuosia kummallakin koska elämme jo muutenkin aika pitkälle ns. omaa elämää; meillä on täysin erilaiset tavoitteet elämälle, erilaiset harrastukset, erilainen tausta ja koulutus sekä olemme kehittyneet ihmisenä aivan eri suuntiin. Huh, tosiaankin kaikki tuo edellä mainittu aiheuttaa todella ikäviä riitoja ja tympeitä naljailuja sekä töppäyksiä puolin ja toisin. Mutta.. kun meillä menee sängyssä todella hyvin ja rakastelu on aina ihanaa ja sen hetken me olemme toisiamme hyvin lähellä ja intohimoisia toisiamme kohtaan. Ja kun akti on ohi sama arki alkaa. Kuullostaa hullulta ja siltä se myös tuntuu. Olemme olleet yhdessä n. 25 vuotta, lapsia on kolme ja taloudelliset asiat ok..enkä vieläkään tiedä mitä tehdä. Onko samalaisia kokemuksia?
seksi pitää
yhdessä?
81794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mimmillä on talous kunnossa ja kuuma mies sänkyhommiin.
Onnea! Hyvin olet hommat hoitanut.
Monet, mukaan lukien minä, vain haaveilevat tuollaisesta paratiisista. Ja sitten saisi vielä elää "omaa elämääkin" siinä.
Niin. On varmasti vain laitettava puntariin kaikki harmi ja kahnailu arkipäivän asioista ja toiseen vaakakuppiin sitten se seksin sujuminen. Se, kuinka kauan sitä onnellista sänkyelämää kestää onkin sitten toinen juttu.
Jotenkin vain tuntuu ihmeelliseltä, että tuon seksin voi niin tyystin erottaa muusta yhteiselosta, sillä itselleni on ainakin tärkeää kokonaisuus ja ehkä heittäytyminen toisen käsivarsille kun koko päivä on muuten nahisteltu, ei olisikaan ihan helppo juttu.
Jotenkin kuitenkin löydän tarinastasi jotain omaani. Ehkä juuri tuollaisen onnistuneen hetken jälkeinen, muusta johtuva kärhämä, saa aikaan pettymyksen ja pahanolon tunteen ja edeltäneestä hyvästä olosta putoaa johonkin... pettymykseen ja lopulta nuo kaksi asiaa sulautuvat yhdeksi, eikä mikään maistukaan enää miltään.
Paljon näitä asioita itsekin pohtineena voin siis vastata: Kyllä, on kokemuksia.
Sanot, ettet tiedä vieläkään mitä tehdä. Millaisia vaihtoehtoja olet ajatellut?
Tavallinen tarina elämästä. Puuttuuko sukulaiset elämäänne?
Lähes kuin elämästäni. Parikymmentä vuotta yhteistä taivalta takana, nyt pitkähkön harkinnan jälkeen erohakemus käräjäoikeudessa. Molemmat olemme asiasta samaa mieltä ja välit OK - ainakin tällä hetkellä.
Olemme "kolunneet" toisemme loppuun, ja oikea ratkaisu on lähteä kulkemaan omille teillemme virallisestikin (voisi tosiaan sanoa, että omia teitämme olemme jo jonkin aikaa kulkeneet henkisesti).
teidän molempien kanavoida muita tarpeitanne muualle. Eli sosiaaliset tarpeet ja harrastukset. Mitäs pahaa siinä on, jos touhuilette molemmat omilla tahoillanne? Eihän mikään avioliitto ole vuosien jälkeen pelkkää harmonista yhdessäoloa. Menette omat menonne ja vietätte aikaa yhdessä silloin kun siltä tuntuu. Jos se on sitten "vain" sitä seksiä, niin sitten vain pyöritte vällyjen alla kun siltä tuntuu.
Jokin teitä aivan varmasti vielä yhdistää, enkä puhu pelkästä seksistä. Olette olleet 25 vuotta naimisissa (muistaakseni) ja kasvaneet ns. erilleen. Mutta eihän avioliitossa tarvitsekaan niin ahtaassa symbioosissa elääkään. Lapset ovat todennäköisesti jo itsenäistyneet, ja tässä vaiheessa huomaatte olevanne kiinnostuneita eri asioista. Ehkä todella tiedostatte asian vasta nyt, kun asioiden miettimiseen on aikaa. Avioliitto on myös kumppanuutta, ja aina sattuu aikoja, että toinen jurppii oikein kunnolla.
Ihminen kasvaa ja kehittyy iän ja elämäntilanteiden myötä. Täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Suhdekin muuttuu sen myötä. Ehkä te pystytte osoittamaan hellyyttä toisillenne vain seksin muodossa, onhan sekin jo jotain!
Eli touhuilkaa omianne omilla tahoillanne. Ehkä ne riidatkin siitä vähenenvät. Ja kuka tietää, jospa huomaatte jossain vaiheessa taas sittenkin kaipaavanne toistenne seuraa. Odotelkaapa vaikka viisi vuotta ja miettikää sitten uudelleen...
Kiitos vastauksista. On todella helpottavaa tietää, että on muitakin, joilla tilanne on jossakin määrin samanlainen. Meillä vaihtoehtoja on tasan kaksi: avioero tai entinen malli jatkuu. Meiltä ei kunnon keskustelu onnistu. Ei vaikka millä kielellä, äänensävyllä, asenteella tms. yrittäisi. Mies vain ei puhu tai keksii jonkun syyn miksei tarvitse puhua. Pikku hiljaa alan kallistua ratkaisuun, jossa kaikki jätetään ennalleen eli jatketaan samaan tyyliin mutta on ain sisälläni kuitenkin "joku" nostaa päätään ja kysyy: tätäkö halusit elämältäsi?
... se ainoakin yhdessä pitävä asia alkaa maistua puulta, tai lakkaa kokonaan sujumasta? Onko siinä jo syytä hakea uutta järjestelyä asioihin? Vai etsiikö sitä vielä jonkun yhdessä pitävän voiman, esimerkiksi lapsista, perheestä, tulevasta yhteisestä isovanhemmuudesta?
Itse olen kovasti miettinyt ratkaisua omaan elämääni. Mistä olen valmis luopumaan ja mistä en luopuisi mistään hinnasta. Niitäkin asioita on.
Kuulukohan tämä tähän vaiheeseen elämää, juuri ennen kuin kaikki on liian myöhäistä uudelle aloittamiselle, haluaa vielä tavoitella jotain niin kauan kuin se on vähänkään mahdollista.
Olen liian nuori vielä alkamaan vanhaksi ja liian aistikas laittamaan tunteet vintille. Liian paljon sanottavaa toiselle, joka ei kuule tai vastaa.
Taidan hajota kaikkine haluineni.
Mielestäni perustavaa laatua on ensin tuntea itsensä! Toiseksi toinen ja kolmanneksi tarpeeni!
Asiat jotka olisi aina syytä selvittää itselle!
Tästä voi siten paremmin edetä... Tärkeää olisi myös muistaa sekin tosiasia, miten suhdetta tulisi kumpaisenkin vaalia ja miten? On kaiketi maalaisjärjellä ymmärrettävä, että se arki hiipii
ja yllättää jokaisessa suhteessa. Ennemmin tai myöhemmin. Mitä seksiin tulee... On toki hienoa molemminpuolinen aktiivisuus... vaan miten se arkena toimii, noin niin kuin molemminpuolisesti?
Tarkoittanen sitä, kun arki yllättää ja se yllättää aina jokaisen! Toki se kismittää, kun tekee mieli ja toinen ei ole tietääkseen vai onko se näin yksinkertaista? Olisiko sittenkään näin? Asioilla voi olla puolensa, joka olisi mielestäni syytä tutkia perin pohjin? Miksikö, koska vaarana käydä samalla tavalla seuraavassakin suhteessa! Mikä olisi perin harmillista, pettyä jälleen kerran…