Kuin varas yöllä

No onko lähtö jo selvitetty ja lippu hommattu?

Niin hyvin kuvasit ikääntymistä ja sen iloja ja suruja.
Niinhän se on että ollaan loppusuoralla kukin omalla vauhdillaan . Asioita ja tapahtumia tulee mieleen usein siitä ajasta kun sitä luuli että elämä on ikuista.
Voimat hiipuu , ja sitä ehkä taistelee sitä vastaan, tietäen että on häviäjänä siinä taistelussa..
aikuiset lapset eivät aina huomaa että ikääntyneillä ei ole kaikki asiat niin itsestään selviä kun heillä , sitä sattaa sada neuvoja että ” tee nyt sillä tavalla” tai ” lataa se appi netistä ”
Siis eivät tiedä että se apin lataaminen pelottaa ikääntynyttä , ajatus siitä että tekee väärin on päällimmäisenä ,sillä nuoremmilla ne ovat ihan jokapäiväisiä asioita . Ja neuvoja kyllä annetaan . Eräänä päivänä tulevat huomaamaan itse ettei vanhentuessa olekkaan kaikki itsestään selviä asioita .
Lapsen lapset ovat ihana mauste elämässä,! Kiva kuunnella heidän tekemisiään ja tapauksia heidän työpaikaltaan , ja miten he käsittelevät eri asioita .
Haluavat kuulla omien vanhempiensa lapsuudesta , että millaisia heidän vanhempansa olivat lapsena, , nauravat kommelluksille ja tapahtumille. Mitä heidän isänsä ja äitinsä ovat tehneet pienenä.
Vanha lanka puhelin. Joka on tallella varastossa herättää hilpeyttä heissä , ja kun kertoo ajasta milloin ensin soitettiin keskukseen ja keskusneiti sitten yhdisti puhelun haluttuun kohteeseen .
Kysymys tulee heti, että silloinhan se keskusneiti saattoi kuunnella puhelua —- vai?
Juu , sanon, miehet kun soittivat niin tapasivat sanoa että taas on lintuja langalla kun tiesivät että keskus neiti kuunteli ja tiesi kaikki kylän asiat.
Kun kerron että ennen haettiin maitokin maalaistalosta. ,ja odotettiin iltalypsyn jälkeen kun emännät täyttivät emalisen maitokannun .
Siihen kysymys ” et kai meinaa että joitte lehmän maitoa kun olivat lypsäneet ?”,
Siis jossain on aukko jota omat lapset eivät ole kertoneet lapsilleen , siis miten maito yleensä on tullut kaupan hyllyille eri värisinä pakkauksissa.
Eivät oikein pitäneet ajatuksesta että juodaan maitoa joka on lypsetty lehmästä .
Niin ne kaupunkilais lapset .
Joten isovanhemmilla on paljon asioita menneestä mitä lapsenlapset eivät aina tiedä .
Jotenkin ne tuokiot näiden jälkipolvien kanssa vaan piristävät ihmistä ,
Ja elämä on muuten yksinäistä kun itse on ollut ainut lapsi aikanaan , eikä siten ole sisaruksia , leskeksi kun jää niin ei ole sitä enää jonka kassa saattoi setviä asoita, maailman tapahtumia ja muita ikäihmisten asioita. Ne parhaat ystävät ovat kuolleet jokainen, liian aikaisin , eri sairauksiin , heitä kaipaa ja yhteisiä, tuokioita heidän ; kanssaan.
Niin se kai on jokaisella , että mietitään elämän menoa jossa ollaan vielä jäljellä
Ja muistellaan välillä menneitä,silloin kun elämä vielä täydessä vauhdissa
Ja toki osallistutaan joihinkin harrastuksiinkin , mikä kullekkin on mieluisaa

minkä ikänen paloma oikeesti on,
meikä on 86 v.

Viileähköt terkut Korvesta @

Kun keväällä selätin sairaalabakteerin kovien myrkkykuurien avulla olin toiveikas kesän odottaja. Lääkehumala poistui hiljaa kehostani eikä paluu arkeen ollutkaan helppoa. Mieliala oli ja on vieläkin vuoristoradalla, yritän epätoivoisesti pitää kaiteista kiinni.

Nään unia kuinka juoksen, kuinka tanssin ja hypin esteiden yli. Ne ovat olleet vain toiveunia, ei ne ole toteutuneet.

Kun pääsin kotiin sairaalasta ovet avautuivat vapauteen, olin täynnä suunnitelmia, mutta suunnitelmat kariutuivat toinen toisensa jälkeen.
En pystynyt tekemään töitä, joita olin aikonut, se masensi.

Suuri helpotus oli auton rattiin tarttuminen ei se ollutkaan vaikeaa kuten pelkäsin, pääsin liikkumaan vapaasti, olin suunnattoman onnellinen. Teimme mieheni kanssa kummankin syntymäpäivän aikoihin kylpylämatkat.

Heinäkuu toi lapsen omaista iloa, pääsin järveen pulikoimaan mieheni vanhimman tyttären kanssa. Yksin en veteenkään uskaltanut mennä.

Esikoiseni ilahdutti tekemällä niitä mökkitöitä, joita en itse pystynyt tekemään. Päivällisillat mökin terassilla olivat ihania. Valmistin hyviä ruokia, se vahvisti onnistumisen tunteita. Pöydän kattamiseen ja ruokien ulos tuontiin sain apua.

Hollannin sukulaiset jatkoivat Lappiin ja esikoinen Helsinkiin.

Vielä on kesää jäljellä, yritän löytää ilon jyväsiä, mutta on tosiasia, että voimat vähenevät.

Syyskuussa aloitan maalaamaan tauluja Kaukametsänopistolla. Se on kiva harrastus, se tuo hyvää mieltä, vaikka näitä vaivoja ei kun lisääntyy.

Terkkuja kantarellimetsästä!
Sittein toissa syksyn en ole metsässä käynyt, mitä vähän joenrantapolkua laahustanut, tasaista maat, mutta nyt innostuin ja kävin miehen kanssa hakemassa pari vasullista kantarelleja lähimetsiköstä lihamurekkeen täytteeksi ja kuivuriin.
Että oli rankkaa!
Jalat ja etenkin lonkat ihan väsy metsässä rämpimisestä, mutta ei kai se pahaksi ole. Aina vain hankalampaa nostaa jalkaa kaatuneiden puunrunkojen yli. päästä ylös mättäältä. Kantarellit löytyivät helposti ja paikathan me jo tiedettiin. Mutta miksi ne olivat saaneet olla rauhassa sillä aikaa kun me oltiin poissa, kasvaa rauhassa isoiksi? Olisikohan niin että ne naapurit jotka niitä olivat ennen keränneet myös ovat tulleet vieläkin huonokuntoisimmiksi?

Olet Paloma minua neljä vuotta nuorempi. Näillä kymmenillä se on paljon kun ajattelee eteenpäin.
Olen kohtalaisessa kunnossa vielä, jalan takia on vieläkin hankalaa, tokko tuo akillesjänteen katkeaminen paraneen koskaan ennalleen. Eivät kuulemma leikkaa nykyisin, jalka oli kipsissä ja sitten kamala sapas jota oli pidettävä yötä päivää.
Sain sentään ajokortin vielä viideksi vuodeksi, nyt on neljä vuotta jäljellä.
Vuotta nuoremmalta veljeltäni kielsivät jo ajamisen.
Helteet on vieneet voiman pois, en saa mitään aikaan, makailen ja välillä virkkaan ja syön.
Toivottavasti vielä piristyn.
Kissa katselee ikkunasta, taas on naapurin lajitoveri tullut sen reviirille. Kova on puolustamaan omistamaansa aluetta.
Pesin mökin ikkunat ulkoa, vielä kun saisi pestyä sisältä niin taas kelpaisivat ensi kesään asti.