vuodet ovat hiipineet minunkin päälleni, vieden voimiani, heikentäen aistejani, hidastaen askeltani.
Silti saan olla onnellinen että voin näinkin hyvin, olen näinkin hyvässä kunnossa, liikun näinkin hyvin. Ilonaiheet mitä tulee omaan fyysiseen kuntoon vähenevät koko ajan.
Tulin maanantaina kotiin Suomesta reilun kahden viikon markan jälkeen ja lajittelen nyt ajatuksiani näiden viikkojen sisällöstä ja tapahtumista ja päällimmäisenä on syvä nostalgia. Olen tavannut koko joukon ihmisiä, joita en ollut aikoihin nähnyt, sukulaisia, entisiä luokkatovereita, naapureita, ttuttavia. Joitakin en enää tunnistanut, koska muistin heidät aikuisina, vahvoina, ja täynnä elämää. Nyt he istuvat pyörätuolissa ja puoliso tai avustaja työntää. Oma askeleeni on myös hidastunut, tasapainoni ei ole sitä mitä se oli ennen.
"Saattaa olla että tämä on viimeinen kerta kun me neljä tapaamme", sanoi veljeni USA:sta. "No, sitä emme tiedä, tulethan ensi kesänä taas", sanoin minä. "En mahdollisesti saa ajokorttia uusituksia enää, koska näköni on niin paljon heikentynyt", hän vastasi. Ja sitten ajattelin, niin, tämä on prosessi jota kaikki me käymme läpi, mutta todennäköisyys että veljeni ja minä jotka olemme sisarussarjan vanhimpia tällä hetkellä, tulemme olemaan ensimmäisenä jonossa poistumaan näyttämöltä.
Katselin sitten pieniä, punatukkaisia lapsia jotka juosta vilistivät aikuisten välistä leikkien omia leikkejään , välillä vähän turhankin iloisesti vanhempien kielloista huolimatta. Kaukana ovat ne nuoruutemme päivät, jolloin lapset saivat näkyä, ei kuulua. Nyt he saavat ja ja myös tekevät niin. Jotenkin se tuotti minulle iloa ja toivoa tulevaisuudesta, joka on liukumassa omista käsistäni.
Kaiken kruunasi nelivuotias tyttö liekinpunaisessa leningissä, sisarentyttärentytär, joka tuli kylään äitinsä kanssa. Olin tavannut hänen eilen ensimmäistä kertaa sukujuhlissa. "Hei", sanoi hän ja istahti viereeni keittiönpöytään. "Minäkin tykkään herneenpaloista", hän sanoi ja siinä me sitten istuttiin ja syötiin yhdessä pari litraa minun juuri ostamiani kesän herkkua.
Elämä jatkuu. En ole erityisen huolissani edes.
Kuin varas yöllä
78
1141
Vastaukset
- Anonyymi
No onko lähtö jo selvitetty ja lippu hommattu?
No ei toki vielä. Kunhan nuo kiireisimmät ehtii ensin pois alta. Sitten tullaan, ryminällä ja pellit paukkuen kuin Tommi Mäkinen Ounaanpohjassa.
Paloma.se01 kirjoitti:
No ei toki vielä. Kunhan nuo kiireisimmät ehtii ensin pois alta. Sitten tullaan, ryminällä ja pellit paukkuen kuin Tommi Mäkinen Ounaanpohjassa.
Lapsus, Ouninpohjassa.
- Anonyymi
Niin hyvin kuvasit ikääntymistä ja sen iloja ja suruja.
Niinhän se on että ollaan loppusuoralla kukin omalla vauhdillaan . Asioita ja tapahtumia tulee mieleen usein siitä ajasta kun sitä luuli että elämä on ikuista.
Voimat hiipuu , ja sitä ehkä taistelee sitä vastaan, tietäen että on häviäjänä siinä taistelussa..
aikuiset lapset eivät aina huomaa että ikääntyneillä ei ole kaikki asiat niin itsestään selviä kun heillä , sitä sattaa sada neuvoja että ” tee nyt sillä tavalla” tai ” lataa se appi netistä ”
Siis eivät tiedä että se apin lataaminen pelottaa ikääntynyttä , ajatus siitä että tekee väärin on päällimmäisenä ,sillä nuoremmilla ne ovat ihan jokapäiväisiä asioita . Ja neuvoja kyllä annetaan . Eräänä päivänä tulevat huomaamaan itse ettei vanhentuessa olekkaan kaikki itsestään selviä asioita .
Lapsen lapset ovat ihana mauste elämässä,! Kiva kuunnella heidän tekemisiään ja tapauksia heidän työpaikaltaan , ja miten he käsittelevät eri asioita .
Haluavat kuulla omien vanhempiensa lapsuudesta , että millaisia heidän vanhempansa olivat lapsena, , nauravat kommelluksille ja tapahtumille. Mitä heidän isänsä ja äitinsä ovat tehneet pienenä.
Vanha lanka puhelin. Joka on tallella varastossa herättää hilpeyttä heissä , ja kun kertoo ajasta milloin ensin soitettiin keskukseen ja keskusneiti sitten yhdisti puhelun haluttuun kohteeseen .
Kysymys tulee heti, että silloinhan se keskusneiti saattoi kuunnella puhelua —- vai?
Juu , sanon, miehet kun soittivat niin tapasivat sanoa että taas on lintuja langalla kun tiesivät että keskus neiti kuunteli ja tiesi kaikki kylän asiat.
Kun kerron että ennen haettiin maitokin maalaistalosta. ,ja odotettiin iltalypsyn jälkeen kun emännät täyttivät emalisen maitokannun .
Siihen kysymys ” et kai meinaa että joitte lehmän maitoa kun olivat lypsäneet ?”,
Siis jossain on aukko jota omat lapset eivät ole kertoneet lapsilleen , siis miten maito yleensä on tullut kaupan hyllyille eri värisinä pakkauksissa.
Eivät oikein pitäneet ajatuksesta että juodaan maitoa joka on lypsetty lehmästä .
Niin ne kaupunkilais lapset .
Joten isovanhemmilla on paljon asioita menneestä mitä lapsenlapset eivät aina tiedä .
Jotenkin ne tuokiot näiden jälkipolvien kanssa vaan piristävät ihmistä ,
Ja elämä on muuten yksinäistä kun itse on ollut ainut lapsi aikanaan , eikä siten ole sisaruksia , leskeksi kun jää niin ei ole sitä enää jonka kassa saattoi setviä asoita, maailman tapahtumia ja muita ikäihmisten asioita. Ne parhaat ystävät ovat kuolleet jokainen, liian aikaisin , eri sairauksiin , heitä kaipaa ja yhteisiä, tuokioita heidän ; kanssaan.
Niin se kai on jokaisella , että mietitään elämän menoa jossa ollaan vielä jäljellä
Ja muistellaan välillä menneitä,silloin kun elämä vielä täydessä vauhdissa
Ja toki osallistutaan joihinkin harrastuksiinkin , mikä kullekkin on mieluisaa - Anonyymi
minkä ikänen paloma oikeesti on,
meikä on 86 v.77 vuotta, tiedän että olen väärällä palstalla, mutta viihdyn hyvin itseäni viisaampien (lue: vanhempien) seurassa.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
77 vuotta, tiedän että olen väärällä palstalla, mutta viihdyn hyvin itseäni viisaampien (lue: vanhempien) seurassa.
Suurin osa taitaa olla joko juuri sen 80 tai alle. Oletko koskaan ajatellut, viihtyykö nämä 80 plus ikäiset sinun seurassa? Sinähän tässä olet siinä mielessä ulkopuolinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa taitaa olla joko juuri sen 80 tai alle. Oletko koskaan ajatellut, viihtyykö nämä 80 plus ikäiset sinun seurassa? Sinähän tässä olet siinä mielessä ulkopuolinen.
Näillä S24-foorumeilla saa kirjoittaa jokainen, vaikkei itse kuuluisikaan mainittuun ryhmään, kunhan pysyy aiheessa, esim. 80+.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa taitaa olla joko juuri sen 80 tai alle. Oletko koskaan ajatellut, viihtyykö nämä 80 plus ikäiset sinun seurassa? Sinähän tässä olet siinä mielessä ulkopuolinen.
Ei yhtään mikään "ulkopuolinen". Täällä ei ole rajoitettu käyntiä missään ikäryhmässä. Uskokaa nyt jo hlvt soikoon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa taitaa olla joko juuri sen 80 tai alle. Oletko koskaan ajatellut, viihtyykö nämä 80 plus ikäiset sinun seurassa? Sinähän tässä olet siinä mielessä ulkopuolinen.
Nyt meni yli äyräitten jotenkin. ,sivistyneisyys ei ole kaikkien vahvin puoli
Että kehtaakin aikuinen ihminen. Tuollaista. Kukaan muu ei varmaan olisi möläytellyt
Palstalla missä kaikilla on vapaus kirjottaa ihan miten haluaa.
Kaikkea sitä saa nähdä ennenkö .silmänsä ummistaa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt meni yli äyräitten jotenkin. ,sivistyneisyys ei ole kaikkien vahvin puoli
Että kehtaakin aikuinen ihminen. Tuollaista. Kukaan muu ei varmaan olisi möläytellyt
Palstalla missä kaikilla on vapaus kirjottaa ihan miten haluaa.
Kaikkea sitä saa nähdä ennenkö .silmänsä ummistaaNiin, onko täällä tosiaan mielestäsi "kaikilla vapaus kirjottaa ihan miten haluaa".
Jos todella olet sitä mieltä, niin miksi sitten itse kritisoit toisen kommenttia.
Sanomasi on ristiriitaista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, onko täällä tosiaan mielestäsi "kaikilla vapaus kirjottaa ihan miten haluaa".
Jos todella olet sitä mieltä, niin miksi sitten itse kritisoit toisen kommenttia.
Sanomasi on ristiriitaista.Jos on ainoa päämäärä loukata jotain ihmistä niin tottakai siitä saa huomauttaa , ei kai palstat ole sentään tarkoitettu loukkauksiin joissa kyseenalaistetaan onko ihmien kelvollinen olemaan edes palstalla , eiköhän siihen reagoi jokainen ,
Olisiko hänen pitänyt kysyä sinulta tai joltain toiselta ehkä lupaa kelpaako saako ja viidytäänkö hänen seurassaan . Siksi moni ihmetteli kommenttia . Siis kritiikki on ainoastaan siksi että asioita voi korjata, ei siksi että riidellään. Joten huomautuksesi on kuten itse käytit sanaa ristiriitaista . Kirjoittaa saa mitä haluaa, mutta ei loukata jotain joka teki asiallisen kirjoituksen vanhenemisesta ketjuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on ainoa päämäärä loukata jotain ihmistä niin tottakai siitä saa huomauttaa , ei kai palstat ole sentään tarkoitettu loukkauksiin joissa kyseenalaistetaan onko ihmien kelvollinen olemaan edes palstalla , eiköhän siihen reagoi jokainen ,
Olisiko hänen pitänyt kysyä sinulta tai joltain toiselta ehkä lupaa kelpaako saako ja viidytäänkö hänen seurassaan . Siksi moni ihmetteli kommenttia . Siis kritiikki on ainoastaan siksi että asioita voi korjata, ei siksi että riidellään. Joten huomautuksesi on kuten itse käytit sanaa ristiriitaista . Kirjoittaa saa mitä haluaa, mutta ei loukata jotain joka teki asiallisen kirjoituksen vanhenemisesta ketjuun.Mitä on loukkaus?
Asiallinenkin kommentti voi sisältää lauseen;
En ole hyvilläni siitä, että alle 80 vuotias yrittää vallata koko 80+ palstan!
Ja piste. Olen juuri sitä mieltä! - Anonyymi
Olisko se n50nen mieheke,esiintyy taas naisena!
Viileähköt terkut Korvesta @
Kun keväällä selätin sairaalabakteerin kovien myrkkykuurien avulla olin toiveikas kesän odottaja. Lääkehumala poistui hiljaa kehostani eikä paluu arkeen ollutkaan helppoa. Mieliala oli ja on vieläkin vuoristoradalla, yritän epätoivoisesti pitää kaiteista kiinni.
Nään unia kuinka juoksen, kuinka tanssin ja hypin esteiden yli. Ne ovat olleet vain toiveunia, ei ne ole toteutuneet.
Kun pääsin kotiin sairaalasta ovet avautuivat vapauteen, olin täynnä suunnitelmia, mutta suunnitelmat kariutuivat toinen toisensa jälkeen.
En pystynyt tekemään töitä, joita olin aikonut, se masensi.
Suuri helpotus oli auton rattiin tarttuminen ei se ollutkaan vaikeaa kuten pelkäsin, pääsin liikkumaan vapaasti, olin suunnattoman onnellinen. Teimme mieheni kanssa kummankin syntymäpäivän aikoihin kylpylämatkat.
Heinäkuu toi lapsen omaista iloa, pääsin järveen pulikoimaan mieheni vanhimman tyttären kanssa. Yksin en veteenkään uskaltanut mennä.
Esikoiseni ilahdutti tekemällä niitä mökkitöitä, joita en itse pystynyt tekemään. Päivällisillat mökin terassilla olivat ihania. Valmistin hyviä ruokia, se vahvisti onnistumisen tunteita. Pöydän kattamiseen ja ruokien ulos tuontiin sain apua.
Hollannin sukulaiset jatkoivat Lappiin ja esikoinen Helsinkiin.
Vielä on kesää jäljellä, yritän löytää ilon jyväsiä, mutta on tosiasia, että voimat vähenevät.
Syyskuussa aloitan maalaamaan tauluja Kaukametsänopistolla. Se on kiva harrastus, se tuo hyvää mieltä, vaikka näitä vaivoja ei kun lisääntyy.Terkkuja kantarellimetsästä!
Sittein toissa syksyn en ole metsässä käynyt, mitä vähän joenrantapolkua laahustanut, tasaista maat, mutta nyt innostuin ja kävin miehen kanssa hakemassa pari vasullista kantarelleja lähimetsiköstä lihamurekkeen täytteeksi ja kuivuriin.
Että oli rankkaa!
Jalat ja etenkin lonkat ihan väsy metsässä rämpimisestä, mutta ei kai se pahaksi ole. Aina vain hankalampaa nostaa jalkaa kaatuneiden puunrunkojen yli. päästä ylös mättäältä. Kantarellit löytyivät helposti ja paikathan me jo tiedettiin. Mutta miksi ne olivat saaneet olla rauhassa sillä aikaa kun me oltiin poissa, kasvaa rauhassa isoiksi? Olisikohan niin että ne naapurit jotka niitä olivat ennen keränneet myös ovat tulleet vieläkin huonokuntoisimmiksi?Olet Paloma minua neljä vuotta nuorempi. Näillä kymmenillä se on paljon kun ajattelee eteenpäin.
Olen kohtalaisessa kunnossa vielä, jalan takia on vieläkin hankalaa, tokko tuo akillesjänteen katkeaminen paraneen koskaan ennalleen. Eivät kuulemma leikkaa nykyisin, jalka oli kipsissä ja sitten kamala sapas jota oli pidettävä yötä päivää.
Sain sentään ajokortin vielä viideksi vuodeksi, nyt on neljä vuotta jäljellä.
Vuotta nuoremmalta veljeltäni kielsivät jo ajamisen.
Helteet on vieneet voiman pois, en saa mitään aikaan, makailen ja välillä virkkaan ja syön.
Toivottavasti vielä piristyn.
Kissa katselee ikkunasta, taas on naapurin lajitoveri tullut sen reviirille. Kova on puolustamaan omistamaansa aluetta.
Pesin mökin ikkunat ulkoa, vielä kun saisi pestyä sisältä niin taas kelpaisivat ensi kesään asti.- Anonyymi
Ei pimeäksi ajaksi kannata ikkunoita pestä eikä kesäksi siksi, että pesemätön ikkuna
estää 10 % auringon kuumuudesta tulemaan sisälle. Kirjoitin sinulle, liekko, eilen illalla pitkän kommentin, jonka onnistuin hävittämään jonnekin bittiavaruuteen.
Saat ja uskallat ajaa autoa kuitenkin ja se on upea asia, kun liikuntakyky ei ole enää sama kuin nuorempana. Kävit automatkalla hiljakkoin, seuranasi vain kissasi, olet kyllä urhea. Minä suunnittelen edelleenkin kuukautta Suomessa ihan yksin, ehkä ensio kesänä jos ei aikaisemmin, mies haluaa olla kotona, mutta haluaisin olla pitemmän jakson Suomessa, kirjoittaa autiotalossa, jossa synnyin, viettää aikaa siskojeni ja kavereiden kanssa, ja mies on luvannut ostaa kakkosauton jos haluan tehdä sen matkan yksin. Laivaan ja ssieltä pois ajaminen pelottaa vähän, mutta eiköhän se onnistuisi. Mäkilähtöä en oikein hallitse, mutta voihan sitä odottaa että edellinen auto on ajanut ylös ennen kuin itse lähtee ajamaan ramppia ylös.
Toinen asia mikä arveluttaa on renkaan vaihto jos sattuisi rengasrikko, mikä on tosin aika harvinaista. Meille sattui sellainen nyt kesällä, ja mietin mitä tekisin itse jos olisin yksin liikkeellä. Nyt mies vaihtoi vararenkaan ilman ongelmia ja kävi seuraavana päivänä vaihdattamassa kaikki renkaat uusiin, varmuuden varalle.
Kissat on mukavia, meidänkin pihalla hiiviskelee muutama naapurikissa. Lintuja, hiiriä tai mitä lieneevätkin etsimässä. Ei ne meitä pelkää mutta eivät myöskään päästä lähelle. Minä en saa ottaa kissaa, koska miehen aikuinen poika luulee olevansa lievästi ristiallerginen kissankarvoille. Haluaisin sellaisen ison norjalaisen metsäkissan joka istuu jossain korkealla takan tai kirjahyllyn päällä ja tarkkailee :)- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Kirjoitin sinulle, liekko, eilen illalla pitkän kommentin, jonka onnistuin hävittämään jonnekin bittiavaruuteen.
Saat ja uskallat ajaa autoa kuitenkin ja se on upea asia, kun liikuntakyky ei ole enää sama kuin nuorempana. Kävit automatkalla hiljakkoin, seuranasi vain kissasi, olet kyllä urhea. Minä suunnittelen edelleenkin kuukautta Suomessa ihan yksin, ehkä ensio kesänä jos ei aikaisemmin, mies haluaa olla kotona, mutta haluaisin olla pitemmän jakson Suomessa, kirjoittaa autiotalossa, jossa synnyin, viettää aikaa siskojeni ja kavereiden kanssa, ja mies on luvannut ostaa kakkosauton jos haluan tehdä sen matkan yksin. Laivaan ja ssieltä pois ajaminen pelottaa vähän, mutta eiköhän se onnistuisi. Mäkilähtöä en oikein hallitse, mutta voihan sitä odottaa että edellinen auto on ajanut ylös ennen kuin itse lähtee ajamaan ramppia ylös.
Toinen asia mikä arveluttaa on renkaan vaihto jos sattuisi rengasrikko, mikä on tosin aika harvinaista. Meille sattui sellainen nyt kesällä, ja mietin mitä tekisin itse jos olisin yksin liikkeellä. Nyt mies vaihtoi vararenkaan ilman ongelmia ja kävi seuraavana päivänä vaihdattamassa kaikki renkaat uusiin, varmuuden varalle.
Kissat on mukavia, meidänkin pihalla hiiviskelee muutama naapurikissa. Lintuja, hiiriä tai mitä lieneevätkin etsimässä. Ei ne meitä pelkää mutta eivät myöskään päästä lähelle. Minä en saa ottaa kissaa, koska miehen aikuinen poika luulee olevansa lievästi ristiallerginen kissankarvoille. Haluaisin sellaisen ison norjalaisen metsäkissan joka istuu jossain korkealla takan tai kirjahyllyn päällä ja tarkkailee :)Huomenta Korvesta@ tulossa kaunis päivä.
Kuuntelin äskeen facessa videota joka on herättänyt keskustelua.
Free to heal - Maria Nordin kertoo videolla - heitä piupaut lääkäreiden diagnooseille.
Puistatti kun muistelin kuoleman rajoille käynyttä omaa autoimmuunisairauttani keväällä. 2022.
Toivon, että me ikäihmiset pysymme erossa näistä maallikkojen vaihtoehtohoidoista.
Paloma osta automaattivaihteinen auto, pääset mäet vaivatta ja muutenkin jalkojen rasitus on mimimaalista. Nopeudensäätä helpottaa matka ajoa. En haluaisi manuaaliautoa enää, olen ajanut tätä uutta jo kaksi vuotta.
Liekko ja Paloma olen iältäni teidän välissä täytin kesällä 78-vuotta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta Korvesta@ tulossa kaunis päivä.
Kuuntelin äskeen facessa videota joka on herättänyt keskustelua.
Free to heal - Maria Nordin kertoo videolla - heitä piupaut lääkäreiden diagnooseille.
Puistatti kun muistelin kuoleman rajoille käynyttä omaa autoimmuunisairauttani keväällä. 2022.
Toivon, että me ikäihmiset pysymme erossa näistä maallikkojen vaihtoehtohoidoista.
Paloma osta automaattivaihteinen auto, pääset mäet vaivatta ja muutenkin jalkojen rasitus on mimimaalista. Nopeudensäätä helpottaa matka ajoa. En haluaisi manuaaliautoa enää, olen ajanut tätä uutta jo kaksi vuotta.
Liekko ja Paloma olen iältäni teidän välissä täytin kesällä 78-vuotta.Kirautumiseni unohtui🫠 Korppis
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pimeäksi ajaksi kannata ikkunoita pestä eikä kesäksi siksi, että pesemätön ikkuna
estää 10 % auringon kuumuudesta tulemaan sisälle.Paljon enemmän ja likainen akkuna estää myös päivänvalon sisään pääsyn.
Ajattele liekko taiteellisesti, niinkuin Alvar Aalto. Hän on sanonut, että "valo siivilöityy niin kauniisti pesemättömien ikkunoitten läpi"! - Yritän aina keväällä pitää tämän lausahduksen mielessäni! :)
mdk.mdk kirjoitti:
Ajattele liekko taiteellisesti, niinkuin Alvar Aalto. Hän on sanonut, että "valo siivilöityy niin kauniisti pesemättömien ikkunoitten läpi"! - Yritän aina keväällä pitää tämän lausahduksen mielessäni! :)
Olen kyllä sisäistänyt nämä Alvar Aallon sanat, jodenkin putsauspingottajien mielestä liiankin hyvin. :)
- Anonyymi
liekko kirjoitti:
Olen kyllä sisäistänyt nämä Alvar Aallon sanat, jodenkin putsauspingottajien mielestä liiankin hyvin. :)
En jaksa uskoa, että sellainen taiteilijaihminen kuin esim. Alvar A., joka näkee silmillään eri tavalla kuin tavis, olisi ollut innoissaan ja / tai mielissään likaisista ikkunoista, jotka rumentavat. Kaiken.
Anonyymi kirjoitti:
En jaksa uskoa, että sellainen taiteilijaihminen kuin esim. Alvar A., joka näkee silmillään eri tavalla kuin tavis, olisi ollut innoissaan ja / tai mielissään likaisista ikkunoista, jotka rumentavat. Kaiken.
Taiteiljoilla on oma maailmansa. Hollantilainen taiteilija Johannes Vermeer, oli kauhistunut
kun kotiapulainen olisi pessyt hänen työhuoneensa ikkunat. Hän kielsi sen ehdottomasti, juuri sen takia, että hän ei olisi saanut samaa tunnelmaa maalaukseensa, jos valo olisi ollut liian kirkas ja räikeä.- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Taiteiljoilla on oma maailmansa. Hollantilainen taiteilija Johannes Vermeer, oli kauhistunut
kun kotiapulainen olisi pessyt hänen työhuoneensa ikkunat. Hän kielsi sen ehdottomasti, juuri sen takia, että hän ei olisi saanut samaa tunnelmaa maalaukseensa, jos valo olisi ollut liian kirkas ja räikeä.No onneksi siistin taviksen ei tartte ottaa mallia sottaisesta taiteilijasta.
Sisarusten tapaamisissa meidänkin katraan tulee vertailtua ikääntymisen merkkejä , armollisessa ja hellässä hengessä sekä itseämme että toisiamme kohtaan. Sisaruksethan ovat geneettisesti lähimpiä toisilleen, on ihan tarpeenkin terveysasioita jakaa. Olemme kaikki vähintäänkin kohtuullisessa fyysisessä kunnossa, muistisairautta ei ole vielä kenelläkään ilmennyt. Iältämme olemme 64-80, minä toiseksi vanhin. Olemme ristiin toistemme lasten kummeja , meillä on hyvinkin eri ikäisiä lapsia ja lastenlapsia ja nuorin sisaremme tulee nyt syksyllä ensimmäistä kertaa mummiksi. Olemme yhtä pitävä klaani, toisen polven serkuksetkin ystäviä keskenään. Koska asumme suurimmaksi oaksi eteläisessä Suomessa, nuorten opiskelut ja työurat ovat tänne paljolti keskittyneet, yhteydenpito on helppoa.
Lapsuudenperheen suuressa sisrusparvessa oppi ottamaan muut huomioon, jakamaan ja joustamaan. Viimeksikin muisteltiin, miten äiti otti viivottimen ja veitsen, jakoi litran jäätelöpaketin kahdeksaan täsmällisesti samankokoiseen osaan. Kaikki kävimme ylioppilaiksi kotoa käsin oman kirkonkylän lukiossa, joistakin opettajistakin tuli perheystäviä. Yleensäkin olen aina keskustellut ja ystävystynyt kaiken ikäisten kanssa, ikä ei ole määritellyt ystävyyksiä. Oma ikääntyminenkään ei ole shokkina tullut, tietenkin saan olla kiitollinen hyvästä terveydestäni ja hyvistä ihmisistä elmämässäni. Tietenkin ihminen hidastuu, jäykistyy, taspaino ja aistit heikkenvät, perusterveetkin vanhetessaan. Yritän ottaa vaivat vain hidasteina , en esteinä, jos jonkin asian tekemisen koen todella tärkeäksi. Kokemus, varovaisuus ja tietotaito korvaa paljon, autoilua ja purjehdustakin voin vielä harrastaa. Minulla on myös matala kynnys pyytää ja vastaanottaa apua niin läheisiltä kuin ammattilaisilta.
Metsä on minunkin elementtini veden lisäksi. Kyllä minuakin harmittaa maastokelpoisuuteni aleneminen B-luokkaan, mutta etsin tasaisempia polkuja, käytän myös kävelysauvoja, otan vastaan tueksi tarjotun käsivarren, pieni marjakori riittää.
Ihana kuvaus punamekkoisesta elämänriemua säteilevästä pikkutytöstä Palomalla. kyllä elämä tosiaan jatkuu ja tarjoaa iloa sekä onnea.- Anonyymi
Vaikka pidän itseäni peruspessimistinä - optimistisuudestani huolimatta..)) - haluaisin muistuttaa, että peli ei ole vielä menetetty. Ramoona otti esille avun vastaanottamisen tärkeyden.
Ja apua meille on totisesti tarjolla: tekoniveliä, hammasimplantteja, kuulolaitteita,
kaihileikkauksia ja mitä kaikkea nykylääketiede meille pystyykään tarjoamaan ?
Niin että vaikka olemus rapistuu omin voimin ja ulkopuolisen avun turvin me voimme ainakin hidastaa väistämätöntä ja esim tekonivelleikkaus onnistuessaan voi tarjota meille lähes uuden elämän kuten moni muukin lääketieteellinen apu.
Käsittääkseni jopa Alzheimerin hoidossa on saavutettu merkittävää edistystä. lääkkeen löytämien on lähellä.
Ulkoisia uhkia meillä tietysti riittää: hoidon saamisen vaikeudet kun sinne saakka päästään ja isommassa kuvassa koko maailman tilanne: sotien uhka, ilmastonmuutos, luontokato ja ihmismielen sairaudet. Niiden keskellähän elämme jo nyt.
Minusta on tietysti hyvä havaita ja tiedostaa iän tuomat vaikeudet, jopa surra menetyksiä vaikka ei se muodikasta olisikaan...))
demeter1 Onhan teilla vakuutukset kunnossa?
Olin yhteydessä vakuutusyhtiöön sillä matkavakuutuksessani luki terveysvakuutus.
Sain tietää, että se terveysvakuutus kattaa matkalla sattuneet sairaudet ja tapaturmat yms.
Pyysin tarjousta sairaus-ja tapaturmavakuutuksesta.
Sain tarjouksen tänään. Se on myös nimellä terveysvakuutus.
Vakuutus kattaa sairaus-tapaturmakuluja arjessa.
Matkavakuutuksen terveysvakuutus sisältyy myös tähän uuteen tarjoukseen.
Vakuutusvirkailija soitti ja selvensi, että kattava matkavakuutukseni säilyy entisenään ja siihen lisätään uusi terveysvakuutus.
Otin lisävakuutuksen, vakuutusten kustannukset kasvavat, mutta huteran liikkumisen avuksi saan turvallisuuden tunnetta.
On hyvin tavallista, että mitään ongelmia ei tule kun on hoitanut vakuutukset ajantasalle.
Kuitenkin varuiksi.Samaa olen minäkin huomannut, mutta olenhan minä jo 85+, jotta kai se normaalia on. Muisti alkaa heiketä myös ja olin ensimmäisen kerran muistitestissä. Ajattelin, että koska olen yksin, eikä ole ketään jokapäiväisessä elämässäni ja huomaa muutoksia ja hälyttäviä merkkejä niin minun on itse otettava aloite, että ruvetaan seuraamaan säännöllisesti tätäkin asiaa.
Luokseni tuli kotikäynnille hoitaja dementiakeskuksesta. Aikaa meni pari tuntia. Sain kertoa elämästäni taustatietoja, ennenkuin siirryttiin varsinaisiin testeihin.
Sisareni oli jo varoittanut, että joutuisin kellon kanssa tekemisiin.
Ja tulihan se vihdoin esille. Eteeni lykättiin valkoinen arkki, johon saisin piirtää kellon, numerot ja kellonajan tulisi olla 11.10.
Piirtää suhautin käkikellon käpyriipuksineen kaikkineen, kellotauluun numerot ja viisarit näyttämään 11.10. Hyväksytyksi tuli! - Kysyin sitten, että miksi tuo kellojuttu on niin tärkeä, niin hoitaja selitti, että dementian tunnusmerkki on, ettei enää muista missä järjestyksessä numerot ovat, ei aina muista kaikkia numeroitakaan. Sitten hoitaja sanoi, että en saa katsoa omaa kelloani, mutta yrittäisin arvailla, mitä kello juuri sillä hetkellä oli. Mietin hetken ja sanoin, että luulen että se on n 11.30. Ja se oli aivan tarkkaan 11.30! - Hoitaja selitti että dementoituneen ihmisen ajantaju on hukassa. Joten minulla ei ole vielä mitään ongelmia sen asian kanssa. Olen kyllä huomannut yölläkin herätessä että tiedän aika tarkkaan mitä kello voi olla ja useimmiten se otaksuma pitää paikkansa.
Ei siis ole vielä mitään dementiaa, aivan normaalia vanhenemista vaan. Mutta pyysin, että tehtäisiin uusi testi vuosittain. Matka vanhuuteen on alkanut!- Anonyymi
Puhutte vanhuudesta.
Olen vanhempi, mutta vanhuus saa vielä pysytellä kaukana.
Muisti toimii vielä, osaan piirtää kellon ja puhua mitä tein eilen tai viime viikolla.
Onnekseni Jumala on minulle armollinen, ei huippaa, jalka nousee ja mikään tehtävä ei jää tekemättä.
Juuri seisoin tikkailla ja pesin keittiökaappien sisä- ja ulkopinnat.
Huomenna taas parvekelasien pesu, siitepölyä ja koivun siemeniä joka raossa.
Turvallista vanhuutta kaikille.
Valittaen ei tule uutta nuoruutta, mutta vanhuuden vaivat voi ohittaa liikkuen ja harrastaen.- Anonyymi
No ei nyt ihan kaikkia vaivoja ja sairauksia voi ohittaa harrastaen ja liikkuen. Jos on vaikkapa halvaantunut tai tai jalat amputoitu kuten usein diabeetikoille käy, liiku siinä sitten ja nouse keittiön tikkaille! Paha nivelrikko on vähintään joka toisella ja leikkauksiin pitkät jonot.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei nyt ihan kaikkia vaivoja ja sairauksia voi ohittaa harrastaen ja liikkuen. Jos on vaikkapa halvaantunut tai tai jalat amputoitu kuten usein diabeetikoille käy, liiku siinä sitten ja nouse keittiön tikkaille! Paha nivelrikko on vähintään joka toisella ja leikkauksiin pitkät jonot.
Ei siinä ollutkaan käskyjä liikkua.
Ei sanottu rammalle, että vuoteesi ja kävele!
Normaali ihminen ymmärtää kyllä mitä kirjoittajalla oli mielessä.
Nuoruuden terveet elintavat ja runsas liikunta ovat minun kuntoani ylläpitäneet.
En kadu yhtään hiihtolenkkiä tai mastopoluilla edelleenkin liikkumista.
Kiitos esivanhempien esimerkin, ei jäädä petille kuolemaa odottamaan.
Pitkästä aikaa näin tyttären poikaa ja hänen poikaansa.
Jo kolmannelle luokalle pikku mies läksi, on mahtava tyyppi.
Tyttären poika oli kasvattanut mustan koko parran, säikähdin kun tuli ovesta, en olisi tuntenut jos oltaisiin satuttu kylillä vastakkain.
Hieno hyvin elämässä pärjännyt mies on, siitä olen kiitollinen että jalkikasvulla menee hyvin. Sairautta on ollut, pojan kuolema pahin kaikista.
Tytär ei ollut mukana kun vävy ja pojat jatkaa aamulla matkaa lasten leirille, siellä voi olla vanhemmatkin mukana.
Ihmettelevät kun sain kortin kahdeksankymppisenä vielä viideksi vuodeksi, sanoin, jos huomaan olevani vaaraksi muille tien päällä luovun ihan itse kortista.
Olen iso-mummi isommallekin pojalle, hän elää jo avoliitossa, tiedä vaikka saadaan uudelleen viisi sukupolvea. Kuten oli äidin eläessä. Aika näyttää.Loppuiko vanheneminen kuin seinään ;))
Tein eilisillan ideasta totta. Koska TV.mme on alakerrassa ja tapanamme on napostella jotain hyviä makupaloja, niiden kuljettaminen alas keittiöstä on työlästä ja jopa vaarallista, joten kehittelin porrashissin niille.
Eikä maksanut paljon ja nyt on turvallisempaa kävellä kaiteista pitäen alas.
Hissinä toimii muovikori johon pujotin pitkän narun molempiin korin reunoihin. Pelittää.
Ideoita pukkaa ; ))Minulla on myös tapana tehdä omia keksintöjä, useimmiten pakon sanelemina kun olen yksineläjä, enkä jaksa aina odottaa että saan apua muutaman kuukauden päästä kun poika tulee käymään.
Aikaisempina vuosina aivan henkeni kaupalla, kun asuin yksin talossa. Varsinkin kerrosten välillä oli joskus taiteilemista ja ennakkosuunnittelua, kuinka jostakin projektista voisin selvitä omin avuin. Mm. kun sain päähäni, että laittaisin kerrosten välille "putoukseen" Marimekon
Koivukankaan seinävaatteeksi. Sitä varten tarvitsin kahdet tikapuut, toisen seinää vasten, toisen eteisen säleikköä vasten. Esivalmistelin verhotangon kannattimilla työntämällä ne katon mäntylautojen väliin. Sitten turvatoimenpiteet: ulko-ovi pois lukosta, kännykkä taskuun siltä varalta että tipun alas, niin voi soittaa naapuria apuun. Pujottelin kankaan verhotankoon, sujuttelin sen eteisen puolelta säleikön välistä tikapuitten yläreunaan. Sitten kipinkapin toisille tikkaille nostamaan kangas paikoilleen!- Hyvin meni sekin suoritus.
Eräs urakka oli viedä vanha mulkosilmä-TV kaatopaikalle kellarikerroksen tuvasta.
Vahva lankku rappusiin, mulkosilmä lankulle ja hissun kissun ylös. Sitten auton peruutus rappusten lähelle, lankku rappusilta auton peräronttiin ja mulkosilmä lankulle. Kierrätyskeskuksessa sai vahvat muskelimiehet ottaa tv:n huomaansa.
Kerran meni pääsiäisen pyhät rattoisasti, kun en saanut lipaston laatikkoa auki, enkä päässyt sukkatöppösiin käsiksi. Lipastossa oli vetimen tilalla aukko, jonka läpi rupesin sitten aikani kuluksi onkimaan sukkia. Siihen tarvitsin keittiöstä kaikenlaisia pihtejä, kiinalaisia ruokapuikkoja, ynna muuta. Olin kuin joku gynekologi kun aloitin operaation, mutta sukka toisensa jälkeen tuli reiästä ulos.
En ole koskaan vielä sanonut, että ei onnistu. Mistä sen tietää ennenkuin on kokeillut? :)mdk.mdk kirjoitti:
Minulla on myös tapana tehdä omia keksintöjä, useimmiten pakon sanelemina kun olen yksineläjä, enkä jaksa aina odottaa että saan apua muutaman kuukauden päästä kun poika tulee käymään.
Aikaisempina vuosina aivan henkeni kaupalla, kun asuin yksin talossa. Varsinkin kerrosten välillä oli joskus taiteilemista ja ennakkosuunnittelua, kuinka jostakin projektista voisin selvitä omin avuin. Mm. kun sain päähäni, että laittaisin kerrosten välille "putoukseen" Marimekon
Koivukankaan seinävaatteeksi. Sitä varten tarvitsin kahdet tikapuut, toisen seinää vasten, toisen eteisen säleikköä vasten. Esivalmistelin verhotangon kannattimilla työntämällä ne katon mäntylautojen väliin. Sitten turvatoimenpiteet: ulko-ovi pois lukosta, kännykkä taskuun siltä varalta että tipun alas, niin voi soittaa naapuria apuun. Pujottelin kankaan verhotankoon, sujuttelin sen eteisen puolelta säleikön välistä tikapuitten yläreunaan. Sitten kipinkapin toisille tikkaille nostamaan kangas paikoilleen!- Hyvin meni sekin suoritus.
Eräs urakka oli viedä vanha mulkosilmä-TV kaatopaikalle kellarikerroksen tuvasta.
Vahva lankku rappusiin, mulkosilmä lankulle ja hissun kissun ylös. Sitten auton peruutus rappusten lähelle, lankku rappusilta auton peräronttiin ja mulkosilmä lankulle. Kierrätyskeskuksessa sai vahvat muskelimiehet ottaa tv:n huomaansa.
Kerran meni pääsiäisen pyhät rattoisasti, kun en saanut lipaston laatikkoa auki, enkä päässyt sukkatöppösiin käsiksi. Lipastossa oli vetimen tilalla aukko, jonka läpi rupesin sitten aikani kuluksi onkimaan sukkia. Siihen tarvitsin keittiöstä kaikenlaisia pihtejä, kiinalaisia ruokapuikkoja, ynna muuta. Olin kuin joku gynekologi kun aloitin operaation, mutta sukka toisensa jälkeen tuli reiästä ulos.
En ole koskaan vielä sanonut, että ei onnistu. Mistä sen tietää ennenkuin on kokeillut? :)Mahtavia ideoita, tosin kauhistutti tuo verhojesi laitto. En uskaltaisi.
Olemme ottaneet mieheni kanssa tavaksi tulla tänne mökille päivällistä syömään. Teen ruuat kaupungissa valmiiksi. Lämmitän jos tarvis ne mikrossa, muut tykötarpeet pakkaan isoon ostoskassiin josta nostan ne terassin pöydälle.
Kertakäyttö lasit ja lautaset roskiin ja muu tiski lähtee kotiin konepestäviksi. Tänään jauhelihapastaa bearnaisekastiketta, salaattia ja perunapiirakoita.
Kohta syömään.
- Anonyymi
Kuinka vanhuus tulee kuin varas yöllä?
Ymmärrän, että sitä pitää nyt valittaa, kun ei aikanaan herännyt hoitamaan kehonsa kuntoa ja siirtämään vanhuuden vaivoja.
Kuin liikuin lapsena ja nuorena, ei kiloja kertynyt mahan ympärille, ei lasten syntymän jälkeen, eikä keski-ikäisenä. Vanhemmat ja isovanhemmat, me lapset ja lastemme lapset, ketään ei koskaan ole lihavuus ja laiskuus vaivannut.
Ei ole liikalihavia, eikä kukaan jää kotiin istumaan jos joku pyytää vaikka 20 kilometrin pyöräilyreissulle aamulla:
Ajoissa oman kunnon vaaliminen pitää aloittaa.
Liikuntakyky ja nivelet tykkäävät rasituksesta aina, mutta kun ne jo on menetetty. liikkuminen on vaikeaa, mutta vähän voi liikkua, rollaattorin avulla naapurikin ulkoilee. Joe ei kävele, voi jumpata, vaikka istuen.
En valita vanhuutta, kaikki oireet tulevat hiljalleen, mutta tappelen niitä vastaan, kunnes varvaskin lakkaa liikkumasta.
Mutta ei se vanhuus tule kyllä salaa!
Terveisin kunnossa oleva onnellinen vanhus.
Kuokkii ojaa ja ajaa autolla!Upeaa että sinä olet pitänyt huolta itsestäsi ja varautunut vanhuuteen järkevällä ja huolellisella elämällä. Kaikki emme kuitenkaan ole eläneet yhtä esimerkillistä tai suunniteltua elämää, valitettavasti.
Otsikkoni ketjulle on tietenkin oma, subjektiivinen, tulkintani aiheesta.. Minulle vanhuus tuli todellakin yllättäen "kuin varas yöllä", vanhaa kulunutta ilmaisua lainatakseni. Vanhenemista oli tietenkin tapahtunut koko ajan, mutta en ollut kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Fyysinen kuntoni romahti kyllä paljon siinä vaiheessa kun hiukseni harmaantuivat todella nopeasti, runsaasta ruskeasta kiharapilvestäni oli, hupsista, vain muisto jäljellä ja jäljellä oli vain silkinpehmeää,, ohutta, valkoista tukkaa, joka tuskin peittää päänahan. Nivelten kangistuminen tapahtui myös vaivihkaa: muutama vuosi sitten kävelin pitkiä lenkkeejä metsäpoluilla yhdessä mieheni kanssa, nyt jaksan juuri ja juuri tarpoa puoli tuntia läheisessä metsikössä sieniä tai marjoja poimimassa.
Venettä soudin muutaman minuutin kesällä, en jaksanut kauaa. Tasapainoni heikkeni myös aivan salaa.
Toivon nyt vain että nuppi jatkaisi toimintaansa jollain tapaa. Näen, kuulen ja liikun kuitenkin kojhtalaisen hyvin ja opiskelen italiaa pitääkseni muistini kunnossa.
Kaikkea hyvää sinulle. onnellinen, kunnossa oleva vanhus. Mieleeni tulee oma äitini, joka oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, tässä iässä. Tai tätini joka eli 103 vuotiaaksi ja sai 90-vuotislahjaksi tyttäreltään raivaussahan. Rautaisia naisia. ihailuni!- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Upeaa että sinä olet pitänyt huolta itsestäsi ja varautunut vanhuuteen järkevällä ja huolellisella elämällä. Kaikki emme kuitenkaan ole eläneet yhtä esimerkillistä tai suunniteltua elämää, valitettavasti.
Otsikkoni ketjulle on tietenkin oma, subjektiivinen, tulkintani aiheesta.. Minulle vanhuus tuli todellakin yllättäen "kuin varas yöllä", vanhaa kulunutta ilmaisua lainatakseni. Vanhenemista oli tietenkin tapahtunut koko ajan, mutta en ollut kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Fyysinen kuntoni romahti kyllä paljon siinä vaiheessa kun hiukseni harmaantuivat todella nopeasti, runsaasta ruskeasta kiharapilvestäni oli, hupsista, vain muisto jäljellä ja jäljellä oli vain silkinpehmeää,, ohutta, valkoista tukkaa, joka tuskin peittää päänahan. Nivelten kangistuminen tapahtui myös vaivihkaa: muutama vuosi sitten kävelin pitkiä lenkkeejä metsäpoluilla yhdessä mieheni kanssa, nyt jaksan juuri ja juuri tarpoa puoli tuntia läheisessä metsikössä sieniä tai marjoja poimimassa.
Venettä soudin muutaman minuutin kesällä, en jaksanut kauaa. Tasapainoni heikkeni myös aivan salaa.
Toivon nyt vain että nuppi jatkaisi toimintaansa jollain tapaa. Näen, kuulen ja liikun kuitenkin kojhtalaisen hyvin ja opiskelen italiaa pitääkseni muistini kunnossa.
Kaikkea hyvää sinulle. onnellinen, kunnossa oleva vanhus. Mieleeni tulee oma äitini, joka oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, tässä iässä. Tai tätini joka eli 103 vuotiaaksi ja sai 90-vuotislahjaksi tyttäreltään raivaussahan. Rautaisia naisia. ihailuni!Ei kaise kuntosikovin hyvä ollut silloinkaan kun kerroit olleesi 25 kiloa ylipainoinen. Se tuhosi niveliälin, Diabetes aiheuttaa monenlaisia oheisvaivoja ja lisäsairauksia ja se lääkityksesi voi olla sopimaton myös. Tuntuu että istut paljon koneella, kirjoitat monellle alustalle ja kirjojakin.
Varas yöllä sanat tulee Raamatusta. Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu yllättäen.
On hyvä pysyä aina normaalipainossa,isot painonvaihtelut rasittaa ja rumentaa. Anonyymi kirjoitti:
Ei kaise kuntosikovin hyvä ollut silloinkaan kun kerroit olleesi 25 kiloa ylipainoinen. Se tuhosi niveliälin, Diabetes aiheuttaa monenlaisia oheisvaivoja ja lisäsairauksia ja se lääkityksesi voi olla sopimaton myös. Tuntuu että istut paljon koneella, kirjoitat monellle alustalle ja kirjojakin.
Varas yöllä sanat tulee Raamatusta. Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu yllättäen.
On hyvä pysyä aina normaalipainossa,isot painonvaihtelut rasittaa ja rumentaa.Ne 25 kg oli maksimipainoni, jotka keräytyvyivät sen jälkeen kun lopetin tupakoinnin. Muutaman vuoden ajan niitä kiloja kannoin ; olin silloin vielä työelämässä ja sain liikuntaa myös työssäni. Kävelimme oppilaidemme kanssa lounaan jälkeen tai sitä enne n. 2 km lenkin joka päivä, koko koulu.
On totta että istun paljon koneella, olen tehnyt sitä viimeiset 25 vuotta ainakin.
Kuten jo kerroin, aloitin laihduttamisen LCHF-dietetillä jo ennen kuin minussa todettiin diabetes2, mutta todennäköisesti sairaus oli jo saanut alkunsa aikaisemmin. Ensimmäiset 5-7 kiloa putosivat dietillä ja kävelylenkeillä. Sitten tuli kuvaan metformin, lisää kiloja tippui hitaasti , mutta varmasti ja nyt lout ylimääräiset ozempicilla. Liikuntaa olen harrastanut aina, kävelen, teen niveljumppaa ja nostelen pieniä käsipainoja .
Hyötyliikunta, joka tulee kaksikerroksisen talon huushollista, rappuja ylös ja alas, pesutupa ja sauna erillisessä rakennuksessa, piha, kasvimaa auttaa myös.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ne 25 kg oli maksimipainoni, jotka keräytyvyivät sen jälkeen kun lopetin tupakoinnin. Muutaman vuoden ajan niitä kiloja kannoin ; olin silloin vielä työelämässä ja sain liikuntaa myös työssäni. Kävelimme oppilaidemme kanssa lounaan jälkeen tai sitä enne n. 2 km lenkin joka päivä, koko koulu.
On totta että istun paljon koneella, olen tehnyt sitä viimeiset 25 vuotta ainakin.
Kuten jo kerroin, aloitin laihduttamisen LCHF-dietetillä jo ennen kuin minussa todettiin diabetes2, mutta todennäköisesti sairaus oli jo saanut alkunsa aikaisemmin. Ensimmäiset 5-7 kiloa putosivat dietillä ja kävelylenkeillä. Sitten tuli kuvaan metformin, lisää kiloja tippui hitaasti , mutta varmasti ja nyt lout ylimääräiset ozempicilla. Liikuntaa olen harrastanut aina, kävelen, teen niveljumppaa ja nostelen pieniä käsipainoja .
Hyötyliikunta, joka tulee kaksikerroksisen talon huushollista, rappuja ylös ja alas, pesutupa ja sauna erillisessä rakennuksessa, piha, kasvimaa auttaa myös.Eipä tuo vähäinen liikunta ole paljon auttanut, jos et jaksa puolta tuntia enempää nykyisin kävellä. Omituinen koulu jossa kaikki pantiin joka päivä kävelemään lenkille. Eikö osanneet omin päin sitä tehd välitunneilla?
Mikset laihduttanut yksinkertausesti syömällä vähemmän ja kevyemmin, nuo ihmedieetit ja lääkkeet tuhoaa elimistön. Anonyymi kirjoitti:
Eipä tuo vähäinen liikunta ole paljon auttanut, jos et jaksa puolta tuntia enempää nykyisin kävellä. Omituinen koulu jossa kaikki pantiin joka päivä kävelemään lenkille. Eikö osanneet omin päin sitä tehd välitunneilla?
Mikset laihduttanut yksinkertausesti syömällä vähemmän ja kevyemmin, nuo ihmedieetit ja lääkkeet tuhoaa elimistön.No jopas joptakin, sanon mitä tahansa niin kaikki väärin.
:) :) :)
Jaksan kävellä, mutta lonkkaa alkaa vihloa. Kulumaa, nääs.
"Omituinen koulu" oli yksi Ruotsin piloottikouluista, joissa jokapäiväinen kävely metsäpolulla oli ohjelmassa. Testasimme miten se vaikuttaa oppilaiden esim. matematiikan oppimiseen ja tietenkin, fyysiseen kuntoon. Tulokset hyvin positiivisia.
Ihmedieetti oli hyvin tehokas ja paljon käytetty painon hallintaan, Suomessakin. Sen avulla syö todellakin vähemmän ja samalla kylläisyyden tunteen.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
No jopas joptakin, sanon mitä tahansa niin kaikki väärin.
:) :) :)
Jaksan kävellä, mutta lonkkaa alkaa vihloa. Kulumaa, nääs.
"Omituinen koulu" oli yksi Ruotsin piloottikouluista, joissa jokapäiväinen kävely metsäpolulla oli ohjelmassa. Testasimme miten se vaikuttaa oppilaiden esim. matematiikan oppimiseen ja tietenkin, fyysiseen kuntoon. Tulokset hyvin positiivisia.
Ihmedieetti oli hyvin tehokas ja paljon käytetty painon hallintaan, Suomessakin. Sen avulla syö todellakin vähemmän ja samalla kylläisyyden tunteen.Ensit sanoit että Et jaksa kävellä kuin puoli tuntia, joten päätä jo!
Miksi Ruotsin kaikissa kouluissa ei kävelytetä oppilaita, kun tulokset on noin hyviä jopa matematiikassa? Kovin ikäviä uutisia kuulee sieltä, miten eivät osaa edes lukea peruskoulun päättäessään. Aika pieni koulu piti olla ja leveä metsäpolku kun koko koulu ramppasi sitä syönnin jälkeen. Jossain pöpelikössä myös, harva koulu sijaitsee metsän reunassa. Millä alalla teit työvuotesi ja kauanko työurasi kesti?
Minulla on urheilijan tausta. Pitkäkoipi juoksija ja luistelija. No, ne ajat oli ennen 17. ikävuotta. Sitten alkoi työura jalkojen päällä. Se kesti noin 40-vuotta.
Vuonna 2016-putosin verhoa oikoessani noin metristä tapakuolelleni lattialle ja sain L2 nikamamurtuman.
Siitä alkoi kuntoni alamäki. Ei auttanut enää muu kuin hieroja, jonka käsittelyn jälkeen pystyin jonkin aikaa kävelemään suorassa.
Vuonna 2022 autoimmuuni-sairauteni jälkeen opettelin uudestaan kävelyn ja nyt jälleen opettelen.
Tapaturmat eivät tule kello kaulassa vaan hiipivät hiljaa kuin varas yöllä.Anonyymi kirjoitti:
Ensit sanoit että Et jaksa kävellä kuin puoli tuntia, joten päätä jo!
Miksi Ruotsin kaikissa kouluissa ei kävelytetä oppilaita, kun tulokset on noin hyviä jopa matematiikassa? Kovin ikäviä uutisia kuulee sieltä, miten eivät osaa edes lukea peruskoulun päättäessään. Aika pieni koulu piti olla ja leveä metsäpolku kun koko koulu ramppasi sitä syönnin jälkeen. Jossain pöpelikössä myös, harva koulu sijaitsee metsän reunassa.Päätin jo: jaksan, mutt alonkka alkaa aristaa. Kun lonkka on kunnossa kävelen helpolla 10 000 askelta päivässä.
Joo, pieni koulu, n. 250 oppilasta, esikoulu, ala-ja keskiaste. Luokat kävelivät opettjiensa johdolla, hieman eri aikaan. Olimme valmiiksi merkanneet kuntopolun koulun viereisessä metsikössä, joka oli sopivan mittainen. Projekti jatkui noin kolmisen vuotta, kunnes tuli uusi rehtori, joka prioritoi muita juttuja.
Se joka haluaa kuulla ikäviä uutisia, löytää ne kyllä.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Päätin jo: jaksan, mutt alonkka alkaa aristaa. Kun lonkka on kunnossa kävelen helpolla 10 000 askelta päivässä.
Joo, pieni koulu, n. 250 oppilasta, esikoulu, ala-ja keskiaste. Luokat kävelivät opettjiensa johdolla, hieman eri aikaan. Olimme valmiiksi merkanneet kuntopolun koulun viereisessä metsikössä, joka oli sopivan mittainen. Projekti jatkui noin kolmisen vuotta, kunnes tuli uusi rehtori, joka prioritoi muita juttuja.
Se joka haluaa kuulla ikäviä uutisia, löytää ne kyllä.Askelhan voi olla todella lyhyt, joten tuo määrä ei nyt vielä mitään kerto.
Paloma.se01 kirjoitti:
Päätin jo: jaksan, mutt alonkka alkaa aristaa. Kun lonkka on kunnossa kävelen helpolla 10 000 askelta päivässä.
Joo, pieni koulu, n. 250 oppilasta, esikoulu, ala-ja keskiaste. Luokat kävelivät opettjiensa johdolla, hieman eri aikaan. Olimme valmiiksi merkanneet kuntopolun koulun viereisessä metsikössä, joka oli sopivan mittainen. Projekti jatkui noin kolmisen vuotta, kunnes tuli uusi rehtori, joka prioritoi muita juttuja.
Se joka haluaa kuulla ikäviä uutisia, löytää ne kyllä.Nämä tai tämä sinun perskärpänen herää, joka aamu väärällä jalalla.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Millä alalla teit työvuotesi ja kauanko työurasi kesti?
Minulla on urheilijan tausta. Pitkäkoipi juoksija ja luistelija. No, ne ajat oli ennen 17. ikävuotta. Sitten alkoi työura jalkojen päällä. Se kesti noin 40-vuotta.
Vuonna 2016-putosin verhoa oikoessani noin metristä tapakuolelleni lattialle ja sain L2 nikamamurtuman.
Siitä alkoi kuntoni alamäki. Ei auttanut enää muu kuin hieroja, jonka käsittelyn jälkeen pystyin jonkin aikaa kävelemään suorassa.
Vuonna 2022 autoimmuuni-sairauteni jälkeen opettelin uudestaan kävelyn ja nyt jälleen opettelen.
Tapaturmat eivät tule kello kaulassa vaan hiipivät hiljaa kuin varas yöllä.Voihan sitä vähän varoa ettei vanhana kömpelönä kiipeile tuoleille ja könyä portaissa. On olemassa myös turvallisia keittiötikkaita.
Anonyymi kirjoitti:
Voihan sitä vähän varoa ettei vanhana kömpelönä kiipeile tuoleille ja könyä portaissa. On olemassa myös turvallisia keittiötikkaita.
Tapaturmat tapahtuvat tutuissa ympäristöissä eivät ilmoita etukäteen.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Tapaturmat tapahtuvat tutuissa ympäristöissä eivät ilmoita etukäteen.
Fiksu ihminen välttää tapaturmia hankkimalla turvalliset tikkaat ja käyttämällä niitä tarvittaessa.
Anonyymi kirjoitti:
Fiksu ihminen välttää tapaturmia hankkimalla turvalliset tikkaat ja käyttämällä niitä tarvittaessa.
Minulla on turvalliset tikkaat, olen siis fiksu ihminen. Tosin en nouse edes niille tikkaille enää ilman vierellä kulkijaa.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Minulla on turvalliset tikkaat, olen siis fiksu ihminen. Tosin en nouse edes niille tikkaille enää ilman vierellä kulkijaa.
Niin minullakin on turvalliset tikkaat, mutta olen sitä mieltä, että niiltäkin voi pudota.
Samaa mieltä, etten niille nouse enää, niin että olisin yksin paikalla. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Upeaa että sinä olet pitänyt huolta itsestäsi ja varautunut vanhuuteen järkevällä ja huolellisella elämällä. Kaikki emme kuitenkaan ole eläneet yhtä esimerkillistä tai suunniteltua elämää, valitettavasti.
Otsikkoni ketjulle on tietenkin oma, subjektiivinen, tulkintani aiheesta.. Minulle vanhuus tuli todellakin yllättäen "kuin varas yöllä", vanhaa kulunutta ilmaisua lainatakseni. Vanhenemista oli tietenkin tapahtunut koko ajan, mutta en ollut kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Fyysinen kuntoni romahti kyllä paljon siinä vaiheessa kun hiukseni harmaantuivat todella nopeasti, runsaasta ruskeasta kiharapilvestäni oli, hupsista, vain muisto jäljellä ja jäljellä oli vain silkinpehmeää,, ohutta, valkoista tukkaa, joka tuskin peittää päänahan. Nivelten kangistuminen tapahtui myös vaivihkaa: muutama vuosi sitten kävelin pitkiä lenkkeejä metsäpoluilla yhdessä mieheni kanssa, nyt jaksan juuri ja juuri tarpoa puoli tuntia läheisessä metsikössä sieniä tai marjoja poimimassa.
Venettä soudin muutaman minuutin kesällä, en jaksanut kauaa. Tasapainoni heikkeni myös aivan salaa.
Toivon nyt vain että nuppi jatkaisi toimintaansa jollain tapaa. Näen, kuulen ja liikun kuitenkin kojhtalaisen hyvin ja opiskelen italiaa pitääkseni muistini kunnossa.
Kaikkea hyvää sinulle. onnellinen, kunnossa oleva vanhus. Mieleeni tulee oma äitini, joka oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, tässä iässä. Tai tätini joka eli 103 vuotiaaksi ja sai 90-vuotislahjaksi tyttäreltään raivaussahan. Rautaisia naisia. ihailuni!Vaikuttaako se lonkka souteluunkin? Eikös se vaadi käsivoimia ja yleiskuntoa, kuten sydämen ja keuhkojen toimintaa?
Kyllä vaan ja joskus vastailenkin, koska minulla tulee aika pitkäksi ja se huvittaaa.
Tarkennan hieman, ettei tule väärinkäsitystä:
en etsi riitaa missään mielessä, mutta jos minulla on aikaa vastailen vainoajalleni, aina sävyisästi, koska ajattelen että jos hän kärkkyy täällä koko päivän päästäkseen ainoastaan keljuilemaan minulle, niin ehkäpä se on siinä, hänen päiviensä kimallus. Ihmisitä ei koskaan tiedä. Ehkä vastailemalla sopuisasti ja antamalla hänelle sen huomion, jota hän niin epätoivoisesti hakee, teen hänelle palveluksen.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Tarkennan hieman, ettei tule väärinkäsitystä:
en etsi riitaa missään mielessä, mutta jos minulla on aikaa vastailen vainoajalleni, aina sävyisästi, koska ajattelen että jos hän kärkkyy täällä koko päivän päästäkseen ainoastaan keljuilemaan minulle, niin ehkäpä se on siinä, hänen päiviensä kimallus. Ihmisitä ei koskaan tiedä. Ehkä vastailemalla sopuisasti ja antamalla hänelle sen huomion, jota hän niin epätoivoisesti hakee, teen hänelle palveluksen.Parasta olisi, ettei kukaan sinun kirjoituksiasi noteeraisi, koska otat usein vainoamiseksi.
Sinä satuilet niin paljon ja sitten yrität niitä korjata ja sotkeudut omaan vyyhtiisi, etkä hyväksy, että siitä sinua ojennetaan. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Tarkennan hieman, ettei tule väärinkäsitystä:
en etsi riitaa missään mielessä, mutta jos minulla on aikaa vastailen vainoajalleni, aina sävyisästi, koska ajattelen että jos hän kärkkyy täällä koko päivän päästäkseen ainoastaan keljuilemaan minulle, niin ehkäpä se on siinä, hänen päiviensä kimallus. Ihmisitä ei koskaan tiedä. Ehkä vastailemalla sopuisasti ja antamalla hänelle sen huomion, jota hän niin epätoivoisesti hakee, teen hänelle palveluksen.Sinulla ei mitään vainoajaa ole, mitä ihmeen vainottavaa sinussa muka olisikaan. Täällä on vaan tuohon omahyväisyyteen ja satuiluun kyllästyneitä, jotka muistuttelee ja pudottelee maan pinnalle , pilkankin kohteena olet välillä ihan ansaitusti.
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei mitään vainoajaa ole, mitä ihmeen vainottavaa sinussa muka olisikaan. Täällä on vaan tuohon omahyväisyyteen ja satuiluun kyllästyneitä, jotka muistuttelee ja pudottelee maan pinnalle , pilkankin kohteena olet välillä ihan ansaitusti.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että Paloma satuilee. Sinä itse sotket ja hämmennät jänen tekstejään.
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei mitään vainoajaa ole, mitä ihmeen vainottavaa sinussa muka olisikaan. Täällä on vaan tuohon omahyväisyyteen ja satuiluun kyllästyneitä, jotka muistuttelee ja pudottelee maan pinnalle , pilkankin kohteena olet välillä ihan ansaitusti.
Tulihan se nyt taas kerran todistettua :)
Pilkkaasi ei tajua kukaan muu kuin sinä itse ja vuokrasopimukseni korviesi välissä vain jatkuu.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Tulihan se nyt taas kerran todistettua :)
Pilkkaasi ei tajua kukaan muu kuin sinä itse ja vuokrasopimukseni korviesi välissä vain jatkuu.Mistä sinä tiedät kuka tajuaa ja kuka ei?
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä tiedät kuka tajuaa ja kuka ei?
Kuka tahansa täysijärkinen näkee mistä on kysymys. Ei minun tarvitse sitä sen enempää selitellä.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Kuka tahansa täysijärkinen näkee mistä on kysymys. Ei minun tarvitse sitä sen enempää selitellä.
Oletko nyt omahyväinen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei mitään vainoajaa ole, mitä ihmeen vainottavaa sinussa muka olisikaan. Täällä on vaan tuohon omahyväisyyteen ja satuiluun kyllästyneitä, jotka muistuttelee ja pudottelee maan pinnalle , pilkankin kohteena olet välillä ihan ansaitusti.
Mikä mahtaa olla oman ongelmasi nimi? Oletko ikinä koskaan miettinyt. Kunnolla.
Tämäkin kaunis päivä keskiyötä lähenee.
Poimin 2 dl valelmia takapihan aidan vierestä. Samalla otin maasta luonnonkukkiea juurineen, siirsin niitä mökille. En ole hortonoomi, mutta tykkään kukista, nimiä en ikinä muista. Kukkien siirtoa olen harrastanut, tosin en osaa kai hoitaa joten muutaman vuoden jälkeen niitä ei enää löydy ne häviävät.
Kolusin rollaattorin avulla villiintyneessä taloyhtiön pusikossa. Siinä, josta kaadettiin kaikki kauniit pihlajat ja pensaat.
Otin mökiltä strimmerin josko huomenna tekisin tilaa esim. vadelmapensaille joita löysin villiintyneen kasvillisuuden alta.
Katselin komeaa marjapihlajapuutamme, joka on puoliksi meidän tontilla ja puoliksi taloyhtiön tontilla. Se puu oli täynnä marjoja, komeita sinisiä isoja marjoja. Luin netistä niiden olevan suberwoodia. Siispä linnut saavat yläoksien marjat, itse poimin alaoksat.
Yötä, vielä sitä vanha ja raihnainen jottain.- Anonyymi
Vai että oikein supermetsää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai että oikein supermetsää?
Sinäpä sen keksit sitä ryteikköä voisikin kutsua superwoodiksi se pitää sisällään Superfoodia eli sisältää runsaasti terveyttä edistäviä ravintoaineita.
Niiden teveysvaikutukset hiipivät iholle kuin varas yöllä.
Huomenta@
Korppis Meilläkin kasvaa marjatuomipihlajia, ostettiin taimet kauppapuutarhalta saskatoon-lajikkeina. Saskatoon on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva marjatuomipihlajalaji, jossa on erityisen hyvänmakuiset marjat: mielestäni pähkinäinen vivahde, eivät kovin makeita. Saskatoonin eri lajikkeita viljellään Suomessa myös kaupallisesti ja se on todellinen supermarja, on hivenaineita, vitamiineja ja antosyaaneja eli väriaineita. Meillä nämä saskatoonpensaat ovat tontin lännenpuoleisella laidalla vapaasti kasvavana parin-kolmen metrin korkuisena aidanteena seuranaan puistosyreeniä ja jasmiinia. Satoa tulee melko vähän, linnut verottavat eikä niitä harvenneta eikä lannoiteta. Napsitaan marjoja suoraan pensaista ohimennen , joskus kokeilin mustikkapiirakan tapaista, muttei mennyt jatkoon. Sakatoonin lehtien syysväri on erityisen upea, hehkuvaa oranssia ja punaa, samoin pensasmustikan.
Pensasmustikoita minulla on neljä, korkeampaa mutta pienimarjaista Alavaria sekä pienikasvuisempaa mutta isomarjaista Ainoa. Marjat kypsyvät tertuissa eri aikaan, pitää varovasti poimia yksitellen. Metsämustikat ovat aromikkaimpia ja esimerkiksi piirakkamarjoina ehdottomia, nämä pensasmustikat sopivat suuta mustaamattomina hyvin kakun koristeiksi ja marjasalaatteihin. Parhaina vuosina saan 1,5 -2 litraa litraa pensaastaan, lannoitan välillä samalla happaman maan lannoitteella kuin lähellä kasvavia rhodoja ja tuodaan myös suorapaa juurille.
Tuo kasvien siirtely on kiehtovaa puuhaa, lopulta kasvit itse päättävät missä seurassa haluavat jatkaa. Perennat lähtevät kasvuun hyvin taimista, luonnonkukkia olen saanut parhaiten leviämään uudessa ympäristössä siemenistä mahdollisimman samanlaisessa maaperässä kuin alkuperäinen kasvupaikka oli.Ramoona kirjoitti:
Meilläkin kasvaa marjatuomipihlajia, ostettiin taimet kauppapuutarhalta saskatoon-lajikkeina. Saskatoon on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva marjatuomipihlajalaji, jossa on erityisen hyvänmakuiset marjat: mielestäni pähkinäinen vivahde, eivät kovin makeita. Saskatoonin eri lajikkeita viljellään Suomessa myös kaupallisesti ja se on todellinen supermarja, on hivenaineita, vitamiineja ja antosyaaneja eli väriaineita. Meillä nämä saskatoonpensaat ovat tontin lännenpuoleisella laidalla vapaasti kasvavana parin-kolmen metrin korkuisena aidanteena seuranaan puistosyreeniä ja jasmiinia. Satoa tulee melko vähän, linnut verottavat eikä niitä harvenneta eikä lannoiteta. Napsitaan marjoja suoraan pensaista ohimennen , joskus kokeilin mustikkapiirakan tapaista, muttei mennyt jatkoon. Sakatoonin lehtien syysväri on erityisen upea, hehkuvaa oranssia ja punaa, samoin pensasmustikan.
Pensasmustikoita minulla on neljä, korkeampaa mutta pienimarjaista Alavaria sekä pienikasvuisempaa mutta isomarjaista Ainoa. Marjat kypsyvät tertuissa eri aikaan, pitää varovasti poimia yksitellen. Metsämustikat ovat aromikkaimpia ja esimerkiksi piirakkamarjoina ehdottomia, nämä pensasmustikat sopivat suuta mustaamattomina hyvin kakun koristeiksi ja marjasalaatteihin. Parhaina vuosina saan 1,5 -2 litraa litraa pensaastaan, lannoitan välillä samalla happaman maan lannoitteella kuin lähellä kasvavia rhodoja ja tuodaan myös suorapaa juurille.
Tuo kasvien siirtely on kiehtovaa puuhaa, lopulta kasvit itse päättävät missä seurassa haluavat jatkaa. Perennat lähtevät kasvuun hyvin taimista, luonnonkukkia olen saanut parhaiten leviämään uudessa ympäristössä siemenistä mahdollisimman samanlaisessa maaperässä kuin alkuperäinen kasvupaikka oli.Pensasmustikoiden kypsymistä olen myös odotellut; kuudesta pensaastani neljässä on marjoja, kaikki ovat eri lajikkeita. Luin jostakin että antavat runsaammin satoa jos ovat eri lajikkeita. Istutimme ne parin männyn ympärille, jossa maa on hapanta, myös rhodon läheisyyteen. Kahvinporoja voi käyttää lannoitteena, lisäävät maan happamuutta.
Nyt ensimmäistä kertaa viinirypäleessäni on marjatertut. Ei tosin vielä juurikaan peltphernettä suurempia ole ne rypäleet vielä, mutta olin jo menettänyt toivoni että ne koskaan kantaisivat hedelmää. Istutimme pari viiniköynnöstä kolmisen vuotta sitten.
Saskatoonia olen nähnyt kotikadun varressa pensasaitana, mustia marjoja ja liekehtivät syysvärit? Olin aina ajatellut että ne ovat ns "linnunmarjoja", syötäväksi kelpaamattomia.. Pitäisiköhän hankkia pieni puska pihaan, lisääntyvätkö ne istukkaista vai marjoista?
Mustaherukkapensaat ovat kasvaneet komeiksi kun taivutamme oksia jmaanpintaan jja istutamme ne.
Mehun valmistus edelleen kesken. Uuttamismetodilla, mutta mäskistä voisi ehkä keittää geleetä?Paloma.se01 kirjoitti:
Pensasmustikoiden kypsymistä olen myös odotellut; kuudesta pensaastani neljässä on marjoja, kaikki ovat eri lajikkeita. Luin jostakin että antavat runsaammin satoa jos ovat eri lajikkeita. Istutimme ne parin männyn ympärille, jossa maa on hapanta, myös rhodon läheisyyteen. Kahvinporoja voi käyttää lannoitteena, lisäävät maan happamuutta.
Nyt ensimmäistä kertaa viinirypäleessäni on marjatertut. Ei tosin vielä juurikaan peltphernettä suurempia ole ne rypäleet vielä, mutta olin jo menettänyt toivoni että ne koskaan kantaisivat hedelmää. Istutimme pari viiniköynnöstä kolmisen vuotta sitten.
Saskatoonia olen nähnyt kotikadun varressa pensasaitana, mustia marjoja ja liekehtivät syysvärit? Olin aina ajatellut että ne ovat ns "linnunmarjoja", syötäväksi kelpaamattomia.. Pitäisiköhän hankkia pieni puska pihaan, lisääntyvätkö ne istukkaista vai marjoista?
Mustaherukkapensaat ovat kasvaneet komeiksi kun taivutamme oksia jmaanpintaan jja istutamme ne.
Mehun valmistus edelleen kesken. Uuttamismetodilla, mutta mäskistä voisi ehkä keittää geleetä?Huomenta tähään aamuun@
Niin, tykkään nukkua pitkään.
Luulin samoin kuin sinä, että marjapihlajanpensaan marjat ovat lintujen ruokaa. Kutsuinkin pensasta lintujen lounasravintolaksi.
Suopayrttikukkapenkki täällä kirkolla on juuri nyt kauneimmillaan. Mökillekin siirsin niitä, alkoivat hyvin menestyä, mutta nyt kun en kykene kivikkopuutarhaani mökillä huoltamaan en usko niiden menestyvän. Pitääkin tänää tarkistaa siirtokukkien tila.
Onko teillä puutarhaihmisillä kasvientunnistusohjelma kännykässänne. Ajattelin ladata, mutta olen tullut hyvin varovaiseksi kun kysyvät henkilökohtaisia tietoja yrittäessäni ladata ohjelmaa, siis lopetan kun kysyvät osoitetta jne.
Tänään testaan marjatuomipensaan marjojen makua. Mitä miistä tekisin on vielä auki.korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta tähään aamuun@
Niin, tykkään nukkua pitkään.
Luulin samoin kuin sinä, että marjapihlajanpensaan marjat ovat lintujen ruokaa. Kutsuinkin pensasta lintujen lounasravintolaksi.
Suopayrttikukkapenkki täällä kirkolla on juuri nyt kauneimmillaan. Mökillekin siirsin niitä, alkoivat hyvin menestyä, mutta nyt kun en kykene kivikkopuutarhaani mökillä huoltamaan en usko niiden menestyvän. Pitääkin tänää tarkistaa siirtokukkien tila.
Onko teillä puutarhaihmisillä kasvientunnistusohjelma kännykässänne. Ajattelin ladata, mutta olen tullut hyvin varovaiseksi kun kysyvät henkilökohtaisia tietoja yrittäessäni ladata ohjelmaa, siis lopetan kun kysyvät osoitetta jne.
Tänään testaan marjatuomipensaan marjojen makua. Mitä miistä tekisin on vielä auki.Olen mukana FB-ryhmässä jossa tunnistetaan kasveja. Oliskohan suomalasilla sivuilla myös tällainen ryhmä? Se toimii tosi hyvin, laitat kuvan kasvistasi ja paikannat noin suurinpiirtein ja vastaus tulee nopeasti. Kaikki keljuilu ja asiattomuus ja kommentttikenttä menee kiinni.
Löysin ryhmän, kelasin sivustoa ja löysin hakemani. Valkoinen myskivalma. Sitä on alkanut kasvamaan takapihalla. Siirsin mökille sen kukinnan jo lopettameita varsia.
Ensi kesänä näen onnistuikl siirto.
Kirjoitin kiitokseni sinulle vihjeestä löytää kasvien nimiä, se viesti on poistettu.Tuomipihlajissa on alalajeja, marjatuomipihlajan viljellyistä lajikkeista käytetään nimitystä saskatoon. Se on Suomen puutarhoissa melko uusi tulokas. Yleensä aitakasvina on käytetty ja käytetään isotuomipihlajaa, jonka marjat ovat pienempia, syötäviä nekin, mutteivat kovin maukkaita. Isotuomipihlaja tekee runsaasti juurilleen"poikasia", myös linnut levittävät siemeniä tehokkaasti metsiinkin. Isotuomipihlajaa on kaavailtu jopa haitalliseksi vieraslajiksi. Muitakin tuomipihlajalajeja on, joten ehkä Paloma sinun kannattaa varmistaa, onko kyseessä saskatoon, ennen kuin otat alkuja. Kauniitahan kaikki nuo ovat kukkiessaan ja syysväreissään , talvenkestäviäkin, joten ihan hyvä valinta jos vain kauneusarvoja haluaa.
https://puutarha.net/artikkelit/tuomipihlaja-on-kaunis-koriste-ja-marjapensas/
Minulla ei ole ladattuna mitään tunnistussovelluksia, pitänee kokeilla. Toistaiseksi tyydyn "Luontoportin" tapaisiin sivustoihin ja on kasvikirjojakin kertynyt melkoisesti. Tuo myskimalva on yleensä vaaleanpunainen, minulla tänä kesänä melkein pitusekseni venähtänyt perinneperenna, valkoinen muunnos on harvinaisempi. Väriä muuttaa minulla sormustikukka eli digitalis, joka vaeltaa ympäri pihaa. Myös harjaneilikka ja akileija ovat näitä värimuunnoksillaan yllättäjiä. Suopayrttiä haluaisin sen tuoksun takia, muttei ole kohdalle osunut. Olen lopettanut perennanvaihdon, ellen taatusti tunne tapausta, sillä ikävät lehtokotilot ja vielä kamalammat siruetanat valtaavat tilaa kasvivaihdon mukana, saattaapa "tartunnan" pihalleen saada jopa autonrenkaista ,Iltaa Korvesta@
Tässä arvomme käytäiskö mökillä.
Tänään voi nähdä perseidit tähdenlentoja.
Lämmintä teetä termariin ja katseet kohti taivasta. Nyt on vielä liian valoisaa, mutta joskus puolilta öin.
Ajattelin maata riippukeinussa, P.llä on oma leöoasentoon säädettävä aurinkotuoli.
Katsotaan jaksetaanko ; ))
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 561328
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1601260Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu561193Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601125Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1041101Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä58897Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä56873KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin77813- 51807
Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54795