Sitä kun keski-ikäinen suomalainen miehen juntti saa irti moottoripyörän, niin eipä ole lapsellisella näyttämisenhalulla rajoja. Viime viikkoina on taas saanut huomata, niin tien päällä kuin lehtien otsikoissa, että moottoripyöräilijät ajaa törkeitä ylinopeuksia eivätkä hallitse pyöräänsä. Taajamissa ajetaan reippaita ylinopeuksia eikä piitata muusta liikenteestä. Pujotellaan jonojen välistä kuin jossain huonossa leffassa. Ohitellaan väärissä paikoissa. Ajetaan keskellä tietä.
Eilen meinasi nelostiellä taas yksi moottoripyöräilijä lähteä autuaammille valtateille. Ajettiin jonossa satasta, kunnes jono saavutti rekan joka ajoi kahdeksaakymppiä. Moottoripyöräilijä lähti keltaisen viivan yli reipasta sataaviittäkymppiä ohittamaan kahdentoista auton jonoa, jota veti rekka. Kun ohitus alkoi, rekka kytki vilkun vasemmalle ja hidasti entisestään. Moottoripyöräilijä luuli ehtivänsä rekan ohi ennen kuin se aloittaa kääntymisen, vaan rekka kääntyi normaalisti risteyksessä vasemmalle ja moottoripyöräilijä koukkasi paniikissa rekan perän kautta ohi. Siinä oli taas vähällä, ettei homma mennyt raatojen korjaamiseksi.
Eipä tien päällä juuri muuta niin törppöä näy, kuin suomalainen moottoripyöräilijä. Olkoon tämä yleistys; En ole tänä kesänä nähnyt vielä ainuttakaan asiallisesti pyöräilevää kuskia. Itselläni ei ole pätkän vertaa kiinnostusta istua pyörän selkään, vaikka moottoripyöriä työkseen myyvä naapurini lainaisi minulle pyörää joka viikonloppu. Auton ratista maailma näyttää piirun verran turvallisemmalta. Moottoripyöräilijöille annan hyvän neuvon. Menkää ensi talveksi takaisin autokoulun penkille.
Eilen meinasi nelostiellä taas yksi moottoripyöräilijä lähteä autuaammille valtateille. Ajettiin jonossa satasta, kunnes jono saavutti rekan joka ajoi kahdeksaakymppiä. Moottoripyöräilijä lähti keltaisen viivan yli reipasta sataaviittäkymppiä ohittamaan kahdentoista auton jonoa, jota veti rekka. Kun ohitus alkoi, rekka kytki vilkun vasemmalle ja hidasti entisestään. Moottoripyöräilijä luuli ehtivänsä rekan ohi ennen kuin se aloittaa kääntymisen, vaan rekka kääntyi normaalisti risteyksessä vasemmalle ja moottoripyöräilijä koukkasi paniikissa rekan perän kautta ohi. Siinä oli taas vähällä, ettei homma mennyt raatojen korjaamiseksi.
Eipä tien päällä juuri muuta niin törppöä näy, kuin suomalainen moottoripyöräilijä. Olkoon tämä yleistys; En ole tänä kesänä nähnyt vielä ainuttakaan asiallisesti pyöräilevää kuskia. Itselläni ei ole pätkän vertaa kiinnostusta istua pyörän selkään, vaikka moottoripyöriä työkseen myyvä naapurini lainaisi minulle pyörää joka viikonloppu. Auton ratista maailma näyttää piirun verran turvallisemmalta. Moottoripyöräilijöille annan hyvän neuvon. Menkää ensi talveksi takaisin autokoulun penkille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
enempää kantaa moottoripyöräilijöiden ikä/ajotapasuhteeseen mutta vahvasti epäilen että mainitsemasi esimerkki kuulunee ehkä nuorempaan pyöräsukupolveen. Toki keski-ikäisistäkin näitä varmasti löytyy. Mainitsit että autokouluun voisivat mennä talveksi. Mitä siellä pitäisi opettaa? Asennettako? Kuinka kuvittelet autokoulun pystyvän muokkaamaan asenteita muutamassa tunnissa jos ne ovat olleet pielessä jo parikymmentä vuotta? Kotoa sen kasvatuksen olisi silloin aikanaan pitänyt lähteä.
MP-kokemus näkyy yleensä oman hengen arvostamisena.
Myös keski-ikäisten ukkojen pitäisi minusta käydä prätkäkoulu jos ei sitä erikseen ole ajanut.
On se helvetti kun 60v. papat voi ilman kokemusta tai minkäänlaista mopokorttia pelkällä autokortilla mennä ostamaan tehokkaan mopon...
Mutta itsensähän siinä tappaa että sinänsä se on SO WHAT.
aika oikeassa elämäsäsi? Olet varmaan se jumalasta seuraava, ylöspäin?
Minä olen ajellut prätkällä jo 28 kesää, peräkkäin, ilman huolia... mutta toivon totisesti, että tapaisin kaltaisesi älykön tuolla tienpäällä... tarjoan kahvit kun olet noin pätevä...