Niin.. kailkille lieneen käynyt siten, että törmää jossakin asianyhteydessä ihmiseen joka vaikuttaa kiinnostavalta.
Vaikutelmahan on oma mielikuva toisesta ja sillä ei sitten loppupeleissä ole juuri mitään tekemistä todellisuudentajun kanssa.
Enkä nyt puhu pelkästään romanttisesta kiinnostuksesta vaan ihan yleisellä tasolla, kun vaan tietää sisällään, että se joku tuntuu niin mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta.
Olen törmännyt sellaiseen tyyppiin hiljattain.. tai jonkin aikaa sitten. Tykkään keskustella hänen kanssaan ja viihdyn. Hän kutkuttelee minun mielikuvitustani sillain hyvällä tavalla.
Haluaisin tutustua häneen, vaikka en oikeastaan haluaisikaan. Tai no ehkä.
Minulla on ystäviksi luokittelemiani ihmisiä eri ikäluokissa, joitakin itseäni huimasti nuorempia ja itseäni huomattavasti vanhemmissakin.
No.. joka tapauksessa tämä ihminen joka on sattunut tielleni vahingossa, en tunne häntä, mutta viihdyn hänen seurassaan. Vaistoan, että hänessä on sitä jotakin. Ihan alusta asti hän on saanut aikaan minussa sellaisen tunteen, että pidän hänestä.. paljon.
En vain osaa vielä käsitellä tätä tunnetta. Olenko ihastunut ihmiseen vai henkilöön..?
Ihastuminen on asiana minulle normaalia. Ihastun miltei päivittäin johonkin asiaan. Se ei tarkoita automaattisesti että olisin kiinnostunut sillain..
Nyt olen ihastunut ja kiinnostunut. Mutta en tiedä olenko ihastunut ihmiseen vai henkilöön. Luulen että olen peräti ihastunut mielikuvaan. Harhaan ihmisestä jota en tunne.
Tämä pikkiriikkisen häiritsee minua. Aavistuksenomaisesti. Olen aika zen muutoin. Tasapainossa. Nyt tuo ihminen saa tasapainoni järkkymään.
Olen miettinyt pitäisikö minun lähestyä tuota ihmistä ja ehdottaa tutustumista?
Elämä on kovin lyhyt ja se pitää elää tässä ja nyt.
Toisaalta en nyt jaksaisi uutta ihmissuhdetta alkaa rakentamaan, joten se ei ehkä ole paras idea.
Sitoudun kaverisuhteisiinkin täydellä sydämellä, vaikka en voi sietää minkäänlaista paita ja peppu mentaliteettia. Koen että ihmissuhteet tulee olla irrallisia jotta kaikilla on tilaa itselleen ja elämälleen.
No.. minua riipii joka tapauksessa kahtalaiset tunteet tässä asiassa.
Onko viisaita neuvoja?
Vaikutelmahan on oma mielikuva toisesta ja sillä ei sitten loppupeleissä ole juuri mitään tekemistä todellisuudentajun kanssa.
Enkä nyt puhu pelkästään romanttisesta kiinnostuksesta vaan ihan yleisellä tasolla, kun vaan tietää sisällään, että se joku tuntuu niin mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta.
Olen törmännyt sellaiseen tyyppiin hiljattain.. tai jonkin aikaa sitten. Tykkään keskustella hänen kanssaan ja viihdyn. Hän kutkuttelee minun mielikuvitustani sillain hyvällä tavalla.
Haluaisin tutustua häneen, vaikka en oikeastaan haluaisikaan. Tai no ehkä.
Minulla on ystäviksi luokittelemiani ihmisiä eri ikäluokissa, joitakin itseäni huimasti nuorempia ja itseäni huomattavasti vanhemmissakin.
No.. joka tapauksessa tämä ihminen joka on sattunut tielleni vahingossa, en tunne häntä, mutta viihdyn hänen seurassaan. Vaistoan, että hänessä on sitä jotakin. Ihan alusta asti hän on saanut aikaan minussa sellaisen tunteen, että pidän hänestä.. paljon.
En vain osaa vielä käsitellä tätä tunnetta. Olenko ihastunut ihmiseen vai henkilöön..?
Ihastuminen on asiana minulle normaalia. Ihastun miltei päivittäin johonkin asiaan. Se ei tarkoita automaattisesti että olisin kiinnostunut sillain..
Nyt olen ihastunut ja kiinnostunut. Mutta en tiedä olenko ihastunut ihmiseen vai henkilöön. Luulen että olen peräti ihastunut mielikuvaan. Harhaan ihmisestä jota en tunne.
Tämä pikkiriikkisen häiritsee minua. Aavistuksenomaisesti. Olen aika zen muutoin. Tasapainossa. Nyt tuo ihminen saa tasapainoni järkkymään.
Olen miettinyt pitäisikö minun lähestyä tuota ihmistä ja ehdottaa tutustumista?
Elämä on kovin lyhyt ja se pitää elää tässä ja nyt.
Toisaalta en nyt jaksaisi uutta ihmissuhdetta alkaa rakentamaan, joten se ei ehkä ole paras idea.
Sitoudun kaverisuhteisiinkin täydellä sydämellä, vaikka en voi sietää minkäänlaista paita ja peppu mentaliteettia. Koen että ihmissuhteet tulee olla irrallisia jotta kaikilla on tilaa itselleen ja elämälleen.
No.. minua riipii joka tapauksessa kahtalaiset tunteet tässä asiassa.
Onko viisaita neuvoja?
Vastaukset 132
Vanhimmat
Juu, joskus harvoin käy noinkin. Onneksi harvoin, kun en oikein itsekkään ole mestari juuri niitten ristiriitaisten tunteiden suhteen, mitä olen havainnut. Niinpä en osaa jeesiä. Kiva olis jeesiä, vaan luulen että en osaa.
Toivon, että joku osaa antaa hyödynnettäviä vinkkejä ja neuvoja. ☺️👍
Jasu
Kiitti Jasu. Sulla riittää sydäntä, sekin lämmittää mieltäni. ❤️
Ei ole. Mutta sanon, että Elämä on kovin lyhyt ja se pitää elää tässä ja nyt. Siis oikeesti, kuinka usein kiinnostavia ihmisiä kohtaa? Kannattaako mahdollisuus hukata?
Niin olet harvinaisen oikeassa. Ymmärrän tuon elämän lyhyyden oikein hyvin. Se saattaa loppua silmänräpäyksessa milloin vain.
Jos mietin että olisin nyt kuolinvuoteellani, niin katuisinko asiaa? Ja kumpaan suuntaan..
Raahaa hänet palstalle arvioitavaksi.
Jaa. En viittisi.
Kyllä palstan vertaisarviointi on ehdoton edellytys uusille tuttavuuksille.
Entäpäs jos se onkkn jo palstalainen? :)
Ennen kuin pikkarit putoo nilkkoihin, kantsii kysyä siltä toiselta, mitä se tuumii.
En edes vaivaudu sinun kommentistasi närkästymään. Niin typerä se on.
Sitten kun vähän tutustuu niin tuleekin pettymys: ei hän ollutkaan niin kiinnostava kuin aluksi ajattelin.
Noin siinä yleensä tosiaan käy. Ei aina, useimmiten.
Ihmisenä olen hyvinkin impulsiivinen ja intentiteettini taso on yleensä aika voimakas. Ja tunneihmisenä se vain vyöryää ylitseni kuin hyökyaalto.
Ja nyt hän hyökyää ajatuksissani. Kyllä se ohi menee, se ei ole oikeastaan se ongelma. Asioita tulee ja menee elämässä. En ota ressiä.
En kuitenkaan voi ajatella jokaisesta kiinnostavantuntuisesta ihmisestä, että kiinnostavuus karisee sitä myöden kun tutistuu jo ennakolta.. en ole pessimisti. Olen realisti.
Paljastit itse mistä kiinnostus häneen voisi johtua. Jos molemmat ovat voimakkaan tunneihmisiä, niin kyllä nämä tunteet kimpoilee ja tulee esiin sanojen välissä ja hengessä.
Törmään asiaan joka päivä. Vaikka en niin montaa ihmistä kuitenkaan näe päivittäin.
On eräs sanotaan vaikka sidosryhmäläinen, ei asiakas eikä maksaja mutta kuitenkin. Ensimmäisestä kerrasta lähtien meillä on kipinöinyt. Vältämme katsomista toisiamme silmiin.
Se sattuu mutta toisaalta lämmittää.
Viime viikonloppuna kerroin siitä työpaikkakiusaamisesta. Tämä samainen huulipunaneuvosto kehitti myös pidemmälle menevän miehenjakosuunnitelman.
Kolme heistä oli tavallaan komennustehtävissä ja asuivat kukin vuokrayksiössään.
Olin miesseurana viikon kullekin kerrallaan.
Siis noin neljä arki-iltaa. Kävelyretkiä, picniccejä, ulkona syömistä, terassielämää ja yhdessä nukkumista.
Seksiä ei harjoitettu. Siinä meni raja.
Toimari muuten tuskin tiesi asioiden näistä käänteistä.
Vältän neuvomista. Ehkä ääneen ajattelemisesta on kuitenkin hyötyä.
Mies 65
Ääneen ajatteleminen on sinulta hyvin viisasta.
Hauskaa läppäähän sinä olet aina heittänyt.
Nyt ei ole kyseessä kipinöinti.. ennemminkin kutkutus. Hän kutkuttaa minua.
Se on eri asia.
Ite ajattelen, että parempi ottaa elämässä riskejä vaikka aina asiat ei menisikään aivan täydellisesti. Sitten ei tarvitse kuolinvuoteellaan katua. Mutta jostain syystä pohdit, että katuisitko kuitenkin jos lähestyisit tätä henkilöä. Mikä saa sinut ajattelemaan näin?
Ja jos homma ei toimi ja Pujiskin vetää herneet nenään sivuseikkailun vuoksi, niin harmitko sitten? En tosin oikein tiedä, että millä tasolla suhteenne menee ja mitkä säännöt teillä on.
Ehei mulla mielessä ole mitkään sivuseikkailut.
Kiinnostava ihminen johon haluaisin tutustua. Vähän niinkuin sä ja mä, mutta kutkuttavalla tavalla. Tykätään toisistamme, mutta ei sen enempiä. Pidänhän minä sinuakin ihastuttavana.
Me tapailemme pujiksen kanssa romanttisesti. Se ei estä muita ihmissuhteita syntymästä.
En mä mitään seksiseuraa ole hakemassa.
Snaijaakko?
Mutta onko tämä henkilö kuitenkin mies? Monen naisen mielestä mies ja nainen voivat olla puhtaasti kavereita, mutta hyvin moni mies ei tähän kykene. Siksi me miehet emme arvosta sitä, jos nainen kaveeraa miesten kanssa, kun suurin osa miehistä yrittää kuitenkin päästä naisen pöksyihin.
Ite olen poikkeus joka vahvistaa säännön. On kuitenkin käynyt niin, että nainen onkin ihastunut minuun ja ite olen antanut pakit ajatellen että säilytään kavereina. Ja sitten nainen ei enää koskaan haluakaan hengailla kanssani.
Eri sukupuolten kaveruus on aina riski, että johon kuhun sattuu ennemmin tai myöhemmin. Ehkä sangen pessimistinen mielipide, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Ja minähän en tiedä mistään mitään, joten ei kannata nyt ainakaan minun "neuvojani" uskoa.
Kröhömm.. minun ystäväni ovat lähes kaikki miehiä ja naiset lähinnä kavereita.
Ikähaarukka miesystävilläni on 35-68 ja meillä ei ole ollut mitään ongelmaa olla ystäviä.
Halailen ja pussailen joidenkin ystävieni kanssa, voin jakaa vuoteen, saunoakin, mutta seksipartneri minulla on vain yksi kerrallaan.
Ja se tiedetään jo kenen kanssa olen romanttisesti.
En todellakaan olisi romanttisesti miehen kanssa joka ei sallisi minulle ystäviäni.
Miehen ja naisen välillä voi olla pelkkää ystävyyttäkin.
Se vaatii vain luonnetta.
En voisi ikinä suudella yhdenkään kaverini tai ystäväni kanssa. Minusta siinä puhutaan jo toisenlaisesta suhteesta. Enkä ikinä jakaisi vuodettani naisen kanssa tai saunoisi.
Hassua miten ihmiset voivat nähdä saman asian niin eri tavalla.
En minäkään suutele ystäviäni.. suukottelen ennemminkin. Enkä kaikkien kanssa tietenkään. Naimisissa olevia miehiä suurin osa.
En koe läheisyyttä kovinkaan vaikeana asiana. Mikä siinä muka on ongelmallista jos nukkuu toisen vieressä tai saunoo pyyhe tai uimapuku päällä..
Liitän tuollaisen läheisyyden parisuhteeseen. Joskus joku naispuoleinen kaveri on läpällä vähän tissiä painanut vasten ja olen heti tehnyt selväksi, ettei tuollainen peli vetele. Tai sitten yksi tuli toljottamaan kun vaihdoin vaatteita ja komensin sen heti ulos. Ja toinen taas tunki kainaloon kun katottiin leffaa. En kyllä kokenut sitäkään kivana, kun miespuoleinen kaveri tunki kainaloon kun vaan hengailtiin. Olin vähän ymmälläni tuosta ja kohteliaasti pyysin vähän henkilökohtaista tilaa. Mitä lie ajatteli.
Minulla on hyvin tiukka käsitys siitä millainen läheisyys kuuluu parisuhteeseen ja millainen kaverisuhteeseen. Ja kaikki lähentelijät olen komentanut kauemmaksi. Mielestäni sellainen seksuaalissävytteinen läheisyys kuuluu vain parisuhteeseen. Ja olisi ollut tilaisuutta panna kaverinaisia, mutta ei vain nappaa sellainen. Mutta minä olenkin demiseksuaali.
Sulla on hyvä tapa, juuri itsellesi sopiva. Minulla on myös hyvä tapa, itselleni sopiva.
Ollaan erilaisia ja niin hyvä. Minä itse pyrin erottamaan sukupuolen ja sen seksuaalksuuden ihmisyyden alaisiksi asioiksi.
Miehet ja naiset ovat ensisijaisesti ihmisiä.
Heh, tosiaan voisit olla mun veli ihan noitten periaatteittesi vuoksikin jo. Kuulostaa niin tutuilta nuo mietteet, ihan kun ajattelisin samoin. 😅
Jasu
Se elämässä onkin mielenkiintoista, että kaikilla on oma tapansa olla ja elää. Ja jokainen toimii sen mukaan mikä itsestään tuntuu hyvältä. Miten tylsää se olisikaan, jos olisimme samasta muotista väännettyjä. Ja muilta saa aina uutta perspektiiviä ja ajatuksia. Tiedän kyllä, että olen sellainen ääripää ihminen läheisyyden suhteen, enkä sovella omia tuntemuksiani toisiin ihmisiin. Monet tuttuni edustavat toista ääripäätä, mutta silti tullaan hyvin toimeen.
Haha, meillä tosiaan on jotain hengenheimolaisuutta palstasiskoseni :)
Niin.. olet tosiaan minunkin mielestäni ääripääihminen, mutta tykkään silti ihan hitokseen sinusta. Olet aito. AITO!
Erilaisuus on rikkaus. En jaksaisi elää ja olla muottielämää. Kaikki olisivat suurinpiirtein samaa mieltä ja poikkiääniä ei kuuluisi koskaan.. ei kiitti, ei mulle.
Ja sun Kamuseni pitäisi oikeasti ymmärtää myös, että erilaisuutesi on fantsu juttu. Olet vallan ihastuttava juuri tuollaisena kuin olet.
En haluaisi että olisit yhtään erilainen. Ihailen ihmisiä, jotka suhtautuvat avoimesti maailmaan, kun itse olen niin sisäänpäin kääntynyt. Ja monesti avoimet ihmiset jotenkin saavat minutkin aukeamaan enemmän.
Kiitos ❤️
hoo-KÖH- rah!!
Ei minkäänlaista neuvoa.
Mutta hienoa, että joku vielä törmää kiinnostavaan ihmiseen.
Muistaakseni viimeksi olen törmännyt vuonna 2019 ja sitä ennen ehkä 2009.
Eli keskimäärin kerran vuosikymmenessä mahdollisuus ihastua oikeasti.
Näin viisikymppisenä olen siis törmännyt aikuiselämässäni kolmeen ihmiseen joihin olen ihastunut :)
Muutinkin mieleni neuvon suhteen: Anna siis palaa!
-keinovaginamies-
Hei kuule.. minä pidän sinuakin kiinnostavana. Mutta et sillain kutkuttavasti.
Olenkin tässä yrittänyt etsiä hänen yhteystoetojaan.. en ole löytänyt vielä.
Olen hieman kateellinen ihmisille, jotka törmäilevät jatkuvasti kiinnostaviin ihmisiin.
-keinovaginamies-
Kiinnostavaksi ihmisen tekee mielestäni aitous.
Joitakin sellaisiakin ihmisiä on olemassa.
Mielipideasioita nämäkin.
Pelkkä aitous ei aiheuta vielä minkäänlaista värähtelyä, jos ihminen on esim. aidosti tyypillinen kirjastontäti tai konttoristi tai kanaemo :)
-keinovaginamies-
Minä olen aito ja ehta kanaemo.. siksi en alakkaan ikinä enää parisuhteeseen. Ei ole sellaista miestä olemassa joka minut saisi kotkottamaan hänelle päivästä päivään.
Se on perisynti tuo kotkottaminen. :)
Kiinnostavat ihmiset on niitä joilla on rohkeutta kysyä ja kyseen alaistaa omaa ajatusmaailmaansa. Omiin aatteisiin jumittuneissa ei ole mitään kiinnostavaa.🤷♀️
Totta. Olet kerrankin mielestäni täysin oikeassa.
Olen eri mieltä, koska kyseenalaistan myös tämän 😄
No voi kiitos😄🤷♀️
Hienoa! Poinsit sinulle.🤷♀️
Ihmisiin voi ihastua ilman itsekkäitä näkökulmia, ystävätasolla on hyvä pyöriä ilman ylimääräisiä selkkauksia.
AV
Minä ihastun lähes päivittäin. Voin ihastua meren kuohuihin, palstakirjoitukseen, kauniiseen kukkaan tai sykähdyttävään auringonlaskuun. Tai ihmiseen. Naiseen tai mieheen.
Olen ihastunut täälläkin moneen yhtäaikaisesti. Täällä on paljon ihastuttavia ihmisiä. Pääpaino sanalla ihminen. En siis ole bi vaan suora hetero, en vain sotke seksuaalisuuttani ihastumisiini.
Ihastuminen on aika normaali tunne. Siitä on turhaa tehdä mitään spektaakkelia.
Onhan se, tulee vain arvioida aina sitä mitä itse voisi antaa, ja mitä toiselta odottaisi?
Ihastuminen on pinnallista, hetkiä jossa kaksi ihmistä kohtaavat ja nauttivat jostain syystä seurastaan enemmän mitä yleisesti ihmisten kanssa.
Jos tunnen ihastuvani johonkin naiseen enemmän, rajoitan tunnetta olemalla itse etäisempi.
Oikeisiin syvällisiin ihastumisiin tulee olla otollinen aika, joskus asiat tuuppaavat olemaan "liian täynnä" jotta mitään uutta mahtuisi.
AV
Sinä puhut taas vain romanttisesta ihastumisesta.
Ihastua voi myös ilman romanttisia perisyitä.
Jos jostakin tykkää oikein kovasti, silloin luokittelen sen ihastumiseksi.
?
Koko maailma on ihastuttava paikka täynnä ihastuttavia ihmisiä, joten en itse koe ihastumista noin kevyenä asiana jos siitä itse mainitsisin.
Tuo on totta, että voi ihastua ilman romanttisia syitä. Itse en tarvitse minkäänlaista romantiikkaa elämääni ja miesten on ollut vaikeaa sitä hyväksyä, kun kävin aikoinaan ikäisteni tansseissa.
Ahaa, ja sen vuoksiko kirjoitat alapuolella "Jään ehkä vaan odottelemaan josko hän tuntisi samoin ja olisi halukas lähestymään minua..."
AV
Tottakai voi ihastua ilman romanttisuutta. Kun vaan tykkää toisesta. Ei sitä seksuaalisuutta tarvii joka tuuttiin työntää vaikka media sitä tekeekin. Kaikki on niin seksualisoitua nykyään..
Seksi ja seksuaalisuus on hieno asia, mutta meissä ihmisissä on niin paljon muutakin.
Miksi haluaisit tavata tämän miehen olosuhteissa jossa "hän tuntisi samoin mitä sinä".
Mitä tuolla tarkoitat?
AV
Tavata..? Sinä et nyt taas ole yhtään kärryillä. Ja näköjään puolatkin pudonnut pyörästä...
No, laita sitten ne puolat paikoilleen ja selitä tarkemmin.
Ihastuit ja toivoit että se toinen ihastuisi myös sinuun jostain syystä?
Outoa itsensä mieliskelyä jos ajatuksessa ei olisi mitään jatkoa?
Onkos sillä väliä ihastuuko joku toinen vai ei, jos itsellä ei olisikaan mitään ajatusta ihastumisesen kohteesta.
Voihan noinkin tietysti päivänsä kuluttaa, miettiä olisiko sillä toisella samoja tunteita mitä itsellä on ilman mitään päämäärää.
Kiitos ystävällisyydestäsi, sehän oikein huokuu sinusta. Varmasti hän ihastuu sinuun, älä ole siitä huolissasi. Miten voisi olla ihastumatta? Toivottavasti "jaksat rakentaa" sen uuden ihmissuhteen, sillä rakennettavaa siinä varmasti on:)
AV
Oli pakko peukuttaa sinua.. vinoilusi oli niin koskettavaa.
Se- ko - Pää.
Minähän en mistään mitään tiedä mutta ei mielikuvista ylipääsy loppujen lopuksi niin vaikeaa ole. Kevyesti liikenteeseen avoimin mielin, luonto hoitaa loput jos on hoitaakseen 👍
Tämä nyt oli juurikin se neuvo jota odottelinkin.
Minulla vaan ei ole yhteystietoja vaikka niitä etsinkin. Joten jää liikehdintä hyvinkin kevyeksi. :)
Jään ehkä vaan odottelemaan josko hän tuntisi samoin ja olisi halukas lähestymään minua...
Varmaan saan odotella loputtomuuksiin.
Ei minulla valitettavasti ole mitään viisaita neuvoja tarjota, mutta jos tuntuu luonnolliselta lähestyä tätä ihmistä, niin ei kai siinä kauheasti menettäisi. Siis jos ja kun tämä ihminen on herättänyt kiinnostuksesi, niin tutustuminen ainakin toisi selkoa siihen, onko kyseessä hetkellinen ihastus vai voisiko ko henkilöstä tulla elämääsi tärkeämpikin henkilö. Voi olla, ettei henkilö vastaa mielikuvaa, jonka olet saanut hänestä ja ihastus lopahtaa tai sitten mielikuvasi hänestä vain vahvistuu, mitä enemmän tutustut häneen.
Kiinnostavista ihmisistä yleensä, niin kyllähän heihin törmää tuon tuostakin. Joskus kyse voi olla ihan lyhyestä hetkestä, jonka aikana joku ihminen onnistuu tekemään vaikutuksen ja toisinaan kyse on vähän pitempiaikaisesta ihastuksesta. En käytä kovin herkästi sanaa ihastua, sillä se on aika vahva sana mielestäni. Ihastun vasta sitten, kun tunnen ihmistä oikeasti enemmän, mutta saatan kyllä "kevytihastua" herkemmin. Esim kaupassa, jossa asiointi säännöllisesti, on liha- ja kalatiskillä töissä nuori mies, joka on mielestäni jotenkin ihana. Hän on aina niin kohtelias ja hymyilevä. Ja vähän söpökin, viimeksi hän sekosi sanoissaan niin että nauroimme kumpikin sitä 😄
Joskus sitä kohtaa ihmisiä, jotka vain jäävät mieleen syystä tai toisesta. Heissä on sitä jotain. Useimmitenhan nämä eivät johda mihinkään, muta parhaimmillaan tämä herännyt kiinnostus saattaa johtaa johonkin enempäänkin, onpa se sitten romanttista tai pelkkää ystävyyttä.
Aletheias
Nythän minun täytynee tunnustaa jälleen kerran sinulle.. olenhan minä ihastunut sinuunkin. Sinun viisautesi ja hyvä sydämesi ihastuttavat.
Juu sellaisia kevytihastuksia .. niitä ne mulla on. Kun vaa tykkää jostakin niin paljon ja pitää on liian laimea sana, niin käytän sanaa ihastua.
Voi että, olet kyllä liian kiltti sanoissasi, mutta kiitos ❤️ Sinäkin olet kovin ihastuttava aitoudessasi 🥰
Ihastumisen ja rakastumisen lisäksi pitäisi olla useampia sanoja, jotka kuvaisivat eriasteisia ihastuksia. Sen on hyvin huomannut täällä palstallakin, että moni käsittää sanan "ihastus" hyvinkin eri tavalla. Tai asteikko vaihtelee eri ihmisten kesken valtavasti. Ja luulisinpa, että jokainen meistä kevytihastuu elämänsä aikana useita kertoja. Ja nehän ovat kivoja arjen piristyksiä, vaikkeivat ne koskaan johtaisi yhtään mihinkään.
Aletheias
Juu.. todellakin törmään tuohon ihastumisasteikkoon.. toinen sana mitä käytän on ihana ja siihenkin ihmiset reagoi liian voimakkaasti. Ylireagoi jopa.
Samoin sana rakastan saa ihmiset repimään pelihousunsa vaikka puhuisin jäätelöstä.
Kokeile muuten joskus käyttää sitä sanaa kahvipöytäkeskustelussa, niin näet kuinka ihmiset hyppäävät nahoistaan.
Minäkin käytän sanaa ihana paljon. Niin moni asia vain on ihana 😄
Rakastan on toki vahva ilmaisu, mutta kyllä sitäkin voi mielestäni hyvin käyttää monessa yhteydessä, kun "tykkään" on aivan liian laimea. Minä esim rakastan kissoja eikä sitä millään muulla sanalla pysty kuvaamaan.
Suomessa saisi olla enemmän tilaa isoillekin tunteille ilman, että joku vetää hernepussia nenään. Eikä se muilta pois ole, vaikka joku rakastaisi koko maailmaa.
Aletheias
Tuo ihana on sana jota minäkin käytän ihmisustä, jotka tekevät minuun hyvän ja ihastuttavan vaikutuksen. Juurikin platonista ihastumista ihmisen persoonaan ja luonteeseen.
Aivan kuten nyt vaikka Palstakamu on ihana tai Haaveilija, Althias ja sinä. Ihmisiä joista on helppo tykätä mutkattomasti.
Jasu
Ja toki siinä vaikuttaa sekin, että te mainitut ette ole mua kohtaan koskaan ylimielisiä, vaikka olisitte eri mieltäkin. Koen saavani olla itseni ja niin hönö kun olen. Silti kohtelette reilusti.
Jasu
Hittolainen sun kanssasi.. sanoitit taas sielunvereni osuvasti.
Kun minusta elämä on lähtemäisillään, en sano etten katuisi mitään, sillä varmasti kadun. Mutta olen lukenut saattohoitolaisista ja katsonut kuolemaa käsitteleviä dokkareita, niin aika yleinen sanonta ennen kuolemaa on, olisimpa rakastanut enemmän.
Ei kukaan ole oikea sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin rakkaudessa, vaikka myönnän että sairasta rakkautta on olemassa.
Kuolema on liipannut minuakin niin läheltä, ettei minulla ole mitään hävittävää elämässä tai rakkaudessa. Toivoakseni.
Mut tuohon et tunteille pitäisi olla enemmän ilmaisumuotoja, niin suurille kuin pienillekin, siihen täytynee sanoa että täysin samaa mieltä.
Mutta se pitäisi nuo tunneasiat saada ensin tasa-arvoisiksi. Siis miehiä ajattelen. Joka päivä mennään siinäkin parempaan suuntaan. Nuoremmat miespolvet saavat olla tunteidensa kanssa sinuiksi. Mikä hyvä.
Me ollaan sun kanssa hyvin pitkä tie käyty erilaisuutemme takia. Alkuun jopa oli tiettyjä väärinymmärryksiäkin puolin jos toisin.
Olen oppinut tässä vuosien varrella kunnioittamaan näkemyksiäsi ja varsinkin sinua paljon. Olet ihanan suora. Rehellisyytesi tänä päivänä ihastuttaa suuresti ja pidän sinua arvossa, mutta en oikeasti usko, että pitäisit minua ihanana.
Näkemyseromme on aika valtava, lähes kuilun verran, mutta on meillä yhdistävänä tekijänä asenteemme perheeseen.
Eroavaisuutemme ei enää haittaa minua. Tunnustan sinut ja sinä tunnustat minut.
Pidän sinusta ja mielestäni sinulla on rehti, hyvä sydän. Pidä se sellaisena.
Ei sun tarvi olla kuten minä olen ollaksesi ihana. Vaan juuri siksi olet ihana, että olet itsesi ja itsellesi uskollinen arvojesi mukaan. Samanmielisyyttä en vaadi ihmiseltä ollakseen ihana, mutta aitoutta ja suoruutta kyllä. Ja ettei ole paha, vaikka onkin tietoinen itsestään ja pitää puolensa. Kyllä sinä olet ihana edelleen juuri siksi, että olet sinä. 😄
Jasu
Mua ei haittaa eikä häiritse yhtään meidän erilaisuus kuilut. Minusta se on normaalia kun erilaisia elämiä eletään ja ihmisiä ollaa. Ei mulle ikinä ole samanlaisuus välttämättömyys jotta arvostan ihmistä.
Voi olla kuten minä ja en silti arvosta jostain seikasta johtuen. Vaikka pyrinkin arvostamaan ihmisiä heidän omien arvojen ollessa ihan erilaiset kun mun.
Jasu
Lähti. Niin aina ei vaan osu joku käytös tms. asenne jonka vuoksi voi olla vaikeeta jostain pitää.
Jasu
Kiitti. Oikeasti.
Mulle tuli vaan fiilinki, että sanoit kiltteyttasi minua ihanaksi. Sillä kiltti sinä olet. Ja sinulla on sydäntä. ❤️
En mä niin kiltti ole, että kehun tai kumarran huvikseni. Teen niin vain kun tarkoitan mitä sanon. 🙂
Jasu
Kiitos silti..
Ole hyvä. 😄
Jasu
Samat sanat sinne ❤️ Sinusta on niin helppo pitää, vaikka olisin miten eri mieltä kanssasi. Olet mutkattomasti oma itsesi ja uskollinen arvoillesi, se on harvinainen piirre.
Aletheias
Rakkautta ei ole tässä maailmassa koskaan liikaa. Ei ainakaan hyväntahtoista ja vilpitöntä rakkautta. Rakkaudella on toki muunkinlaisia muotoja, mutta en usko, että tulen kuolinvuoteellani katumaan sitä, että olen rakastanut siitäkään huolimatta, että rakkaus on myös satuttanut. Sitä katuisin, jollen olisi koskaan antanut sydämelleni lupaa tuntea.
On totta, että miehille ei vielä nykyäänkään sallita täysin samanlaista tunnevapautta kuin naisille. Jokaisella pitäisi olla lupa tuntea vapaasti ja ilmaista tunteitaan, sukupuolesta huolimatta. Tätä yritän pojalleni opettaa ja toivon, että hän osaa aikuisena käsitellä tunteitas eikä työntää päätään puskaan, kuten niin moni, erityisesti mies, tekee.
Aletheias
Ihastuin kerran kaupan ruohosipuli tuorejuustoon. Sitten kuulin, että sillä oli muitakin.
Vai niin.. se ei sit sopinut sinulle alkuunkaan. :)
Sinua varmasti harmitti paljon..
Liittyykö tämä palstalaiseen?🤔 jos näin on, niin luulen, että voisin ”auttaa”.. en tosin tiedä onko yhteystiedot vielä voimissaan.
Pistä vaikka viestiä jos et tässä sitä halua kertoa.🥳
Homma hoidossa ihan omin avuin.. mutta kiitos.
Sinuakin näkyilee. Kuis hörisee mänemään.. ?
Tässähän tämä aikamoinen rumba aamuisin koululaisten suhteen, mut onneks tuo ukkeli tuossa vierellä auttaa. 🥰 Kerrankin tässä suhteessa tuntuu olevan kaksi aikuista. Eli sikäli menee tällä hetkellä paljon paremmin, kuin aiemmin.. en ole enää, niin väsynyt.☺️
Ihanaa kuulla.Homma pelittää ja aurinko paistaa siihen risukasaankin.
Olen tavattoman onnellinen puolestasi. Ja join muuten sen kirsikkaliköörin pois.. 😂
Mietin että hitto nyt se kesä jo menikin.. Vaikka mulla on nyt tässä tekemistä. Silti olisi kiva nähdä joku viikonloppu. 😊
Viisasta neuvoa mulla ei ole mutta oman neuvon voin esittää.
Vaikka kyseessä ei olisi mikään romantiisoitunut suhde niin käyttäisin nykypäivän ajatusmallia. Ennen mietittiin onko joku ihastunut minuun ja nyt ajatus menee tyyliin mitä hän voi tuoda pöytään. Tämä jälkimmäisin ajatus sopii minusta myös tällaisiin tilanteisiin.
Jos hän ei tuo mitään pöytään niin unohda koko juttu. On totta että elämä on lyhyt mutta minusta on parempi pitää asiat yksinkertaisina ja keskityä olennaiseen kuin haahuilla siellä täällä. Itse panostaisin resurssit niihin keskeisiin onnellisuutta ja mielihyvää tuottaviin asioihin.
Jos taas tuntuu että hän tuo jotakin pöytään niin sitten kannattaa vähän nähdä vaikka vaivaa.
En pysty näkemään hyötynäkökulmaa ihmisissä, vaikka sitä tässä et varmasti tarkoittanutkaan.
Mulla on hyvät vibat tästä ihmisestä. En osaa selittää sen kummemmin.
En odota häneltä mitään .. tai no.. rehellisyyttä, mutta sitä odotan kaikilta ihmisiltä jotka päästän lähelleni.
Ja kun mitään pöytää ei tässä tapauksessa ole, niin riittää se, että se pöytä rakennetaan yhdessä. Ihmissuhteeksi. Jos hän haluaa. Ystävyydeksi.
Parisuhderintamallahan pöytäni on rakennettu pujiksen kanssa, ja siinä pöydässä on tietääksen vain kaksi tuolia. :)
En tiedä muusta sanoa liittyen kertomaasi, mutta minulle tulee paha mieli poikaystäväsi puolesta. Jotenkin tunnen surumielisyyttä. Suhteessa pitäisi olla turvallisuus, ettei toinen koko ajan etsi jotain muuta… tai ole jotenkin valmis löytämään jonkun toisen…Silti sitä tapahtuu ja usein. Surullista.
Tällaisia mietteitä kertomasi herätti.
Ensinnäkin minulla ei ole poikaystävää. Toisekseen, en etsi korvaajaa tapailukumppanilleni.
Itse ajattelen, että onko mitenkään reilua käydä tätä keskustelua täällä. Haluat tehdä kaikki keskustelut aina vähemmän hienotunteisesti ja välittämättä loukkaatko ketään muuta, olivatpa he sitten vaikka ns. panosuhteita tai muita.
Se ei myöskään nostaisi pisteitäsi, jos sattuisin olemaan joku se kolmas, josta olisit kiinnostunut.
Puhut siitä aina, miten olet kiltti. Et ole mielestäni kiltti, vaan ilkeä ja julma. Tarkoituksellisesti pahaa verta kaiveleva hullu. Ja teet sitä toistuvasti, minkä vuoksi en välitä kanssasi koskaan keskustella.
Kaikki tavallaan, mutta jättäisin sinut mennen tullen ystäväpiirini ulkopuolelle kiltteilemään elämälläsi ja kenelläkään siihen liittyvillä.
En välitä vastaukseksistasi, että tästä muka jotain opit ajattelemaan erilailla. Muut vastaavat varmaan paljon mukavammin, koska mielistelet kaikki hiljaisiksi. Onhan sekin oikein hyvä taito.
Näkemys se on tuokin. On totta, että en osaa olla hienotunteinen, mutta tälläinen olen. Törppö, joka ei osaa käyttäytyä muita ajatellen. Itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija.
Ei ole pakko pitää jos ei tykkää. Et halua keskustella kanssani, mutta arvostelemaan tulit silti. Okei..?
Minä en osaa mielistellä.. se on hienotunteisuutta ja toisten ajattelemista. En saavuta mielistelyllä rehellisyyttä jota tavoittelen.
Mutta kiitos mielipiteestäsi, laitan sen johonkin sopivaan paikkaan.
"Törppö, joka ei osaa käyttäytyä muita ajatellen. Itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija."
Aito narsku nyppii rusinat pullasta?
Meneeköhän tuo hiukan liian pitkälle nyt? Ihmiset ovat erilaisia.
Uskon, että Pikku-pirpana on ihan suloinen ja valloittava ihminen. Tahtoo olla rehellinen itselleen ja muille, se ei ole aina helppoa…
Jokainen voi olla ajattelematon joissain asioissa, mun mielestä jonkun ihmisen lyttääminen julkisesti ei ole ok.
Mikä sun on ongelma? Oletko kade kun en noudata sinun moraalikoodiasi..
Sinä tässä narskulta enemmän vaikutat, kun et ymmärrä, että erilaisuuksia on olemassa. Sinä et näe muuta kuin oman itsesi ja säännöt joilla sinä pelaat. Käyt ylivertaisena jakelemassa moraalisia ja persoonallisuuteen liittyviä tuomioita.. lue haukkumassa.
Minun ei tarvitse perustella itseäni sinulle. Minun on hyvä näin. Jos sinä et siitä tykkää, se ei ole minulle ongelma.
Ihan sivusta keskusteluanne heitän tähän vielä kommenttia, että sinällään näkökulma on mielenkiintoinen: Saako ihminen nyppiä rusinat pullasta? Kannattaako sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä, joka tuntuu nyppivän rusinoita pullasta? Voiko tällaiseen ihmiseen luottaa ja panostaa tunnemielessä, josta tietää, että hän keskittyy pitkälti omaan itseensä ja kiinnostuksiinsa riippumatta toisen tilanteista ja tunteista. Itse en ole varma pystyisinkö luomaan luottamuksellista suhdetta.
Totta hitossa saa nyppiä rusinat pullasta! Ja pitääkin.
Eri ihmisiltä saa erilaisia asioita. Seksiä, kaveruutta, ystävyyttä, seuraa, .... Ja yhtälailla on annettavaa monelle ihmiselle.
Ihmeellinen ajatus, että pitäisi uhrata oma elämänsä jonkun toisen, yhden ihmisen mielihalujen palvelemiseen. Sairasta suorastaan sellainen alistussuhde, etenkin jos sellaista vaatii toisten suhteilta.
Jokainen voi sitten omissa suhteissaan etsiä kynnysmaton ja orjan paikkaa ihan vapaasti...
Mulle ja mun läheisilleni vain 🍇!
xLiner
"Totta hitossa saa nyppiä rusinat pullasta! Ja pitääkin."
Täysin totta tuo. Ihmissuhteilla, joista ei saa rusinoita, ei ole merkitystä.
- Sheena
No mä vain itse tykkään ihmisistä, jotka ovat enemmänkin yhden naisen miehiä tai yhden miehen naisia. Ihmettelen naisella mieskavereita, joiden kanssa nukutaan ja saunotaan?! Mitä ihmettä? Miksi? Ei tulis mieleenkään itsellä. Muutenkin aloitus on kummallinen, jos kerran suhteissa ei ole mitään uskottomuutta, miksi moinen kysely asian tiimoilta. Mielestäni kyseessä on itsepetos ja muiden tahaton sumuttaminen sen vuoksi, ettei itse ole tietoinen omista yllykkeistään…
Ehkä pahin skenaario itselleni olisi suhde ihmisen kanssa, joka tarvitsisi ympärilleen paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja sitten pohtisi tällaisella palstalla näiden muiden ”mielenkiintoisten” tai ”tapailuystävien” (tai mitä ikinä ovatkaan), että kannattsisiko tehdä siirtoja uuden mielenkiintoisen ihmisen suhteen.
Vedit toki mielipiteessäsi mutkat suoraksi ääripäästä toiseen, mutta kiihkottomasti sanoisin, etten pitäisi tuollaisesta tilanteesta, enkä ymmärrä aloittajaa tai selityksiään. Asia ei häiritse minua, mutta huomaan ajattelevani hyvin erillä tavalla asioista hänen ja sinun kanssa.
Kommentoin, koska keskustelupalsta ja avauksessa ilmeisesti toivotaan keskustelua?
Osoitin kommenttini xLinerille, vahingossa lainasin Sheenan kommenttia tuossa :)
-15:58:26
Ai vitsit, se lyhensikin tuohon alkuun Sheenan lainaamana xLinerin. No mutta kuitenkin :>
Kiehtova.
Maistelin ja tunnustelin tuota sanaa taannoin, kun se esiintyi lukemassani kirjassa. Pidän siitä.
xLiner
Saahan sitä viehättyä kiehtovista ihmisistä. Ei kai mulla ole asiaan muuta sanottavaa 😊
xLiner
Hyvinkin kutkutteleva sana. Kiehtova.
Rakastan sanoja ja tuo on varsin kiehtova sana.
Niin.. vaikka olenkin pujiksen kanssa, en elä elämääni hänen kauttaan. Eikä hän minun. Rakastamme toisiamme, siitä ei ole epäilystäkään.
Harvoin tapaa ihmisen joka .. todellakin kiehtoo. Nyt pääsi taas käymään niin. :)
Ja se ei vaikuta tapailusuhteeseeni millään tavalla. En ole vaihtamassa pujista pois. Silti aion tutustua tähän uuteen ihmiseen jos hän niin haluaa.
Enkä nyt oikeastaan tunne tarvetta todistella tätä sinulle vaan oikeastaan yleisesti tähän ketjuun. No.. sä vaan oot yx järkevimmistä palstalaisista mitä on. Ja kuten ennenkin olen sanonut, että sinua minä oikeasti kuuntelen. Osaat olla oikealla tavalla raatorehellinen.
Aloituksesta mulle tuli ikävät vibat Pujiksen puolesta, mutta sitten matkalla selittelit asiaa paremmin auki.
Ja mitäpä ne toisten suhteet ja sopimukset muille kuuluu. Teillä on oma systeeminne joka on näyttänyt toimivan ihan hyvin kun näinkin pitkään olette yhdessä aikaanne viettäneet.
Kaikki itselleen sopivilla tavoilla,
xLiner
Mulla on myös jonkinlainen rakkaussuhde sanoihin ja suomenkieleen. Ahmin kausittain kirjoja aivan kohtuuttomia määriä. Onkohan tuolle jo keksitty jokin sairausluokitus..?
xLiner
Tuohon sairausluokkaan kuuluin ennen itsekin.
Kerran oli niin hyvä kirja, että luin sitä suihkussakin käsi ojossa.. 🙄
Nykyään on vähemmän aikaa lukemiseen.. mistä lie johtuu. Saatoin lukemisvimmassani lukea kymmenisen kirjaa putkeen ja kaikki muu unohtui.
Kammio on parempi kuin sali https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011390980.html
😉
Kammio..? Nyt mun piuhat on liian pitkät..
Vaikka lukuoikeutta ei ole, ymmärsin, ettei salilla haluta lähestymisiä..? Mut toi kammio..?
Lukukammio? 🤔 eli kirjasto luulisin
"kailkille lieneen käynyt siten, että törmää jossakin asianyhteydessä ihmiseen joka vaikuttaa kiinnostavalta."
Juu, on toki.
"Onko viisaita neuvoja?"
En ymmärtänyt, mikä oli ongelmasi. Jos on kiinnostunut jostakin ihmisestä, on kinnostunut, jollei ole, ei ole sitä.
Tietenkin kannattaa lähestyä kiinnostavaa ihmistä. Missä ongelma??
Tuo henkilö itse on se ongelma.... kunhan luet tarkemmin niin huomaat sen.
Ei mitään järkeä lähteä tutustumaan jos/kun on muitakin tekijöitä yhtälössä, sulla pujis ja kenties hänelläkin joku eli 2 sellaista jotka kyllä teidän tutustelua saattaisi olla hyväksyvinään mutta oikeasti voisi harmittaa jos homma lähtee lipsumaan johonkin suuntaan. Sitäpaitsi, jos hänen kannalta ajattelee oletko sinä sitten hänen mielestä yhtä kiinnostava tuttavuus ja onko hänellä edes mitään mielenkiintoa tehdä syvempää tuttavuutta ihmiseen jolla jo on jonkinlainen parisuhde taustalla? Itse en lähtisi pitkällä tikullakaan sörkkimään sellaiseen rakoseen kun siinä voisi aiheutua jossain kohtaa mielipahaa jos ei itselle niin sitten jollekin muulle osalliselle.
-harmiseikirj-
Onko kyseessä Elukka?
Hä? minäkö 🙄. Eihän minua onnista lotossakaan, miksi sitten täällä 😄
Mäkin arvelisin jotta sinä oot se vaikuttava henkilö. 😊
En tiiä, mutta vaistoni väittää niin.
Jasu
Ei voittoja tälläkään kierroksella, jaossa ollut potti siirretään lyhentämättömänä ensi viikon arvontaan 😄
Ehkä, voi olla että vaistosin väärin. Toisaalta eihän se minulle kuulukkaan kuka on se kutkuttava yksilö. Mutta teillä synkkaa hyvin ainakin vuorovaikutus, ehkä olin pistänyt sen merkille. 😅
Jasu
" pitäisikö minun lähestyä tuota ihmistä ja ehdottaa tutustumista?"
Pitäisi. Tuskin voit ainakaan menettää mitään kummempaa.
- Sheena
Olen sellainen etteivät ihmiset juurikaan kiinnosta, liittyy erityispiirteisyyteen. Olin aikoinaan kauan parisuhteessa ja toista parisuhdetta en enää halua, eikä minulla ole mitään tarvetta jakaa aikaani kenenkään kanssa, ei minkään ikäisen, ei edes ystävyyden merkeissä! Olen niin tottunut yksin olemiseen ja pidän sitä ehdottomasti parhaimpana tapana elää!
Mulla on vähän sama juttu.
Tuossa edellä kun säksätin jollekin, että rusinat vain pullasta, niin mulle tuli mieleen sekin etten kaipaa tähän hyvään elämääni välttämättä yhtä ainuttakaan ihmistä, tähän lähelle. Sitten toisaalta riittäisi ihan vain yksi iholle sopiva, tarpeeksi tilaa antava. Tarvitsen niin paljon omaa aikaa palautumiseen arkisista ihmissuhteista, että voisin elää onnellisena ihan erakkonakin.
xLiner
Minun näkökulmasta kukaan ei ole niin kiinnostava, että kokisin tarvetta tutustua häneen! Ihan hetkellisisä tuntemuksia joskus oli, mutta koska olen niin tottunut ja tykästynyt yksin olemiseen, kauan sitten tapahtuneen eroni jälkeen, en enää halua ketään pilaamaan rauhallista ja mukavaa elämääni! Yksi lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt parisuhde on riittävä kokemus sitä lajia! Ja koska olen erityispiirteinen en koe mitään tarvetta löytää edes ystävää!
Minua kiinnostaa itseäni viisaammat ihmiset. Pidän heidän seurastaan koska opin koko ajan jotain uutta. Ihailen ihmistä joka jaksaa perehtyä eri aiheisiin minua syvemmin ja kertoo siitä. Näin saa ilmaisen mielenkiintoisen hetken ja sivistyn itsekin. Viimeksi istuin kuppilassa yliopiston musiikkiopettajan kanssa. Siinä opin miten transponoidaan ja miten pidetään ääni kunnossa. Minun osani oli vain kysyä. Pidin hetkeä antoisana.
Itsellä pari osaamisaluetta joita on kysytty. En siis suoraan itse kailota mitään tietämystä. Ovat verotus ja sijoittaminen se aika yksipuolisessa alueelta.
Mä olin kova poika ihastumaan ja siitä eteenpäinkin ihan jonnekin romanttisiin tunteisiin vielä jooku vuosi sitten.
Nyt tässä on tajunnut, että vaikka koittaisi pitää jonkun kiinnostuksen kohteen sellaisen sopivan matkan päässä elämästään, niin jossain vaiheessa jollain tavalla saattaa ampua yli.
Mä tykkään ihmisistä, mutta toisaalta paremmin tuntien mulla alkaa siepata vähintään joku tapa vaikka dissata itseään ja elää haitallisesti tai järjestää itselleen ongelmia ongelmien päälle...
Mulla on jo tarpeeksi kavereita ja juuri sopiva määrä ystäviä, erilaisia, niin en halua enää tähän sotkea ketään.
Otan ihastumisen kuin nousuhumalan....se on vain se pieni hetki ja se riittää. Kumpikin menee kyllä ohi.
Pujis ei ole vielä kommentoinut. On tainut jo menettää mielenkiiintonsa palstapersooniin.
Ei pujis ole kerennyt.. vastahan hän lähti luotani. 😊
Äsken vastasin, mutta viestini poistui melkein heti
No pistä uusiksi.. ei jäänyt edes vellikellooni jälkeä.
Se oli aivan asiaankuulumaton terveisiä metsästä viesti :D
No olipas.. ihan poiston arvoinen.. :)
Saikko raivattua?
Yhden tankillisen vaan sahasin, oli niin pirun kuumakin, ja muutenkin veto poissa.
No mä ymmärrän täysin jos sulla on veto vähissä :). Treffailu voi ottaa voimille.
Mutta ehkä palaudut jo si seuraaviin treffeihimme mennessä. Olet kyllä aikamoinen, sano minun sanoneen.
Ottaa voimille ottaa. Suunnitellaan sitten jossain vaiheessa seuraavie treffejä
Mä oon kiinnostava :). Pääasia että eri ihmisillä on omat, vahvat persoonansa. Tosin kerran kännissä kun joku väitti pitävänsä minusta niin ihmettelin vain että miksi, kun koin olevani identiteetitöntä harmaata massaa irl. Ja sosiaalisilta suhteiltani olenkin kuin varjo taikka haamu. Kukaan ei oikeastaan tiedä kuka olen, kun tuttuja naamojakaan en näe tyyliin koskaan. -💊-.
Ota selvää siitä, löydät siitä varmasti jotain mihin voit pettyä, sitten voit unohtaa sen
Onko se ulkonäkö vai sen persoonallisuus mikä sinua kiinnostaa siinä? älä vastaa että molemmat....