Tapasin keväällä mukavan naisen ja viihdyimme toistemme seurassa. Se oli aluksi kaveruutta, mutta sitten alkoi kiinnostus herätä enemmän. Hänen oli sitten kuitenkin vaihdettava paikkakuntaa, joka oli tiedossa heti alusta alkaen. En tiedä tarkkaan mitä hänen elämään kuuluu siellä, en kysellyt koska eihän se minulle kuulu! Eron hetki oli aika haikea. Puhuimme toisillemme että vielä nähdään.. Heti hänen lähtönsä jälkeen tajusin että minulla on ikävä. Heiteltiin muutama viesti(minä laitoin aina ensimmäisen). Hän vastasi, mutta saattoi kestää vuorokauden ennen kuin vastaus tuli, mutta vastauksista paistoi että hän oli otettu huomiosta. No sitten hän jätti vastaamatta, päivän parin päästä laitoin vähän varovaisesti kysyvän viestin, että pitäiskö hänet jättää rauhaan? Minuutti myöhemmin tuli vastaus että ei, oli unohtunut vastaamatta ja (syitä en muista.. ei mitään tärkeää kuitenkaan). Jostain syystä hälytyskellot alkoivat soida, laitoin kuitenkin vähän rohkeamman viestin johon ei tullut vastausta. Siinä meni sitten viikon verran hiljaisuudessa, aattelin toivottaa hyvät jussit, no toivotukset tuli takaisin mutta aika vaisun oloiset oli. No myöhemmin kysyin miten juhannus oli mennyt, vastaaminen vaikutti jotenkin "pakkopullalta". Sen jälkeen en ole ollut yhteydessä kun en ole varma haluaako hän olla tekemisissä kanssani? En ole varma mitä hänestä edes haluan, ehkä vain tavata katsoa onko asiat välillämme muuttuneet? Hän vain on ihminen joka merkitsee minulle paljon ja haluaisin joskus vaihtaa kuulumisia. Ja minulla olisi mahdollisuus tavata hänet koska olen liikkumassa kohta puoliin siellä missä hän asuu, mutta en ole varma onko viisasta ehdottaa tapaamista? Koska jos hän ei enää halua tavata minua, niin mieluummin haluan hänen muistavan minut siittä kuinka mukavat "ohikiitävät hetket" meillä oli, kuin siittä että yritin väkisten "roikkua" hänessä. Mikähän olisi sopiva lähestymis tapa, ja onko sellaista tässä tapauksessa..?
Mitäs tähän sanotte..?
elämä on ihmeellistä..
71100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vastaukset olivat "vaitonaisia". Miten oletteko olleet yhteydessä, lähettelettekö tekstiviestejä?
Puhuessahan pystyy ilmaisemaan asioita eri tavalla, ääntä painottamalla jne. Tekstiviestit voivat vaikuttaa vaitonaiselta, vaikka niitä ei siksi olisi tarkoitettukaan. Oletko varma, etteivät omat viestisi vaikuttaneet myös jotenkin vaitonaiselta, varsinkin jos olit vähän epävarma?
Ymmärsin, että olitte toisillenne jo jotenkin läheisiä ennen hänen lähtöään. Voi olla, että nainen koki tilanteen lähtiessään jotenkin toivottomana, koska asutte eri paikkakunnilla. Ehkä hän ei halunnut aloittaa suhdetta, koska arveli, ettei siitä kuitenkaan tule mitään välimatkan vuoksi?
Sinun tilanteessasi minä soittaisin ja ilmoittaisin tulevani sinne päin (sehän olisi jo hyvä "tekosyy", eikö?). Ehdota vaikka tapaamista jossain kahvilassa. Muuten et saa koskaan tietää, mitä hän ajattelee. Ja olisihan todella sääli, jos hän pähkäilee omalla tahollaan samalla tavalla. Nimittäin JOS hän haluaisi, että jätät rauhaan, olisihan hän voinut sen sinulle sitä kysyessäsi sanoa. Eli et mielestäni "roiku".
Kiitos neuvoista :) Olisit voinut olla oikeassakin.. Tällä kertaa vain oli niin että hänen mielenkiintonsa oli hiipunut kuten arvelinkin! Harmi koska olisi ollut todella mukava koettaa yhteiselämää hänen kanssaan.. No elämä jatkuu ja toivon että hänestä tulee tahollansa onnellinen, koska hän sen ansaitsee.
Mutta noh, onhan tämä maailma hehkeitä naisia pullollaan. Ja ajattele positiivisesti - nyt ainakin tiedät.
Tosin olisi hän voinut sanoa jotenkin nätisti sitä kysyessäsi, että ei nyt oikein tiedä enää.
Hmm, kyllä me naiset olemme joskus todella monimutkaisia. Emme anna selkeitä viestejä silloin kun OLEMME kiinnostuneita. Emme myöskään ilmaise selvästi kun EMME ole kiinnostuneita (vaikka aivan kysytään). Voi miesraukkoja! Ikuista venäläistä rulettia nämä naisasiat...
Tosi nainen, mistä voisin tavata sinun laisen?
ruonoilijan ammattia! Silloin niitä muusaehdokkaita varmasti pyörii ympärillä.
Minun täytyy sanoa että, "että ei nyt oikein tiedä enää" ei ole mitenkään mukava vastaus! Erittäin epäselvä. Toinen todella piinaava tapa on jättää vastaamatta viestiin ja sitten laittaa viestin vaikka viikon päästä tai ei vastaa puhelimeen ja soittaa viikon päästä... Se tekee hulluksi.. :) se kait siinä vissiin tarkoitus onkin.. Sitten sitä miettii mitä sanoisi tai tekisi? Se vanha tarina naisen loogiikasta vähän huumorilla, mutta totta kuitenkin.. "jos nainen sanoo ei tarkoittaa ehkä, jos nainen sanoo ehkä se tarkoittaa kyllä, jos nainen sanoo kyllä, niin se ei enää taida olla mikään hieno nainen..
naisia (ja miehiä), jotka eivät voi sanoa suoraan että missä mennään. Kanssaihmisten elämä helpottuisi huomattavasti.
Naisille tuo "en oikein tiedä enää" on aika selvä "ei", miehelle tarkoitus voi puolestaan jäädä epäselväksi.
Naisten ja miesten ajattelu- ja kommunikointitapaa voisi ehkä verrata sähköjohtoihin. Miehellä on se yksi johto laitteesta pistorasiaan ja sillä selvä. Naisella on jatkojohtoja ja liittimiä, ja johdot haarautuvat eri suuntiin. Lopputulos on kuitenkin sama - molemmilla on virtaa.
Erilaisesta ajattelutavasta johtuvat myös päivittäiset konfliktit naisten ja miesten kommunikaatiossa. Naiset repivät pelihousut kun miehet eivät ilmoittele itsestään (sähköjohdossa ruuhkaa), ja miehet hermostuvat kun nainen pähkäilee (virta on vielä jossain siellä välillä).