Trollit valloittaneet Kemijärvi-sivut

Tarkoittanette järkevällä keskustelulla eläkeläisten pumppuvoimalan vastustajajoukkioita? Minun lapset ei ainakaan ansaitse eläkeläisten toivomaa tulevaisuutta missä työpaikkoja ei ole ja valtaa ja kuntalaisia hallitaan harhaan johtavalla tiedolla.

Mä pyysin tekoälyä kirjoittamaan tarinan.

Riita Kemijärven pumppuvoimaloista – opettavainen kertomus
Kaksi asukasta, kaksi näkemystä ja yksi järvi

Alku Kemijärvellä
Kemijärvi – tuo pohjoisen sininen helmi, jonka rantamilla kasvaa tuhansia tarinoita ja elämänkohtaloita. Järven pinnan peilistä heijastuu paitsi kesäöiden valo, myös paikallisten asukkaiden toiveet ja huolenaiheet. Kirkkaana elokuun aamuna kaksi järven rannan asukasta, Elina ja Kalevi, kohtasivat kauppareissulla Kemijärven keskustassa. Heidän välillään oli jo pidempään kytenyt pieni jännite: pitäisikö Kemijärveen rakentaa pumppuvoimaloita vai ei?
Näkemykset törmäävät
Elina, joka oli kasvanut kalastajien perheessä ja oppinut jo lapsena lukemaan järven virtoja, oli huolissaan suunnitelmista. Hänelle Kemijärvi oli enemmän kuin vesistö – se oli elämän lähde ja rauhan tyyssija. ”Jos pumppuvoimalat rakennetaan, järven veden laatu muuttuu ja kalat katoavat. Eikö meidän pitäisi vaalia sitä, mikä tekee Kemijärvestä ainutlaatuisen?” hän sanoi Kaleville torilla, kun aihe nousi jälleen puheeksi.
Kalevi puolestaan oli työskennellyt vuosikymmeniä energiateollisuuden parissa. Hän näki pumppuvoimalat mahdollisuutena tuottaa puhdasta, suomalaista energiaa ja vahvistaa alueen taloutta. ”Elina, ymmärrän kyllä huolesi, mutta pumppuvoimalat ovat nykyaikainen tapa hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Ne tuovat työpaikkoja ja vähentävät fossiilisten käyttöä. Eikö sekin ole arvokasta?” hän vastasi.
Riita alkaa paisua
Kun keskustelu jatkui, molempien äänensävyt alkoivat kiristyä. Elinan suojelunhalu ja Kalevin innostus kehittyvästä teknologiasta saivat heidät puolustamaan omaa näkemystään entistä kiivaammin. Torin laidalla muut asukkaat alkoivat kiinnittää huomiota heidän sananvaihtoonsa.
”Sinä et ajattele järven kalastajia ollenkaan!” Elina huudahti. ”Ajattelen minä!” Kalevi vastasi tulistuneena. ”Sinä vain pelkäät muutosta, etkä ymmärrä, että maailma menee eteenpäin.” Elina ei jäänyt sanattomaksi: ”Ja sinä et kunnioita mitään vanhaa! Eikö sinulla ole sydäntä tälle järvelle?”
Sanat muuttuivat yhä rumemmiksi, ja kohta riita leimahti niin, että molemmat sanoivat toisilleen loukkaavia asioita. Ensin Elina haukkui Kalevia ahneeksi ja välinpitämättömäksi. Kalevi puolestaan syytti Elinaa vanhanaikaiseksi ja itsepäiseksi. Riita päättyi siihen, että kumpikin lähti eri suuntiin, eivätkä he enää tervehtineet toisiaan kaupassa, kuten ennen.
Välirikon seuraukset
Viikon, jopa kuukauden aikana Elina ja Kalevi eivät jutelleet. Molemmat tunsivat painavan möykyn rinnassaan. Elina huomasi, että pieni järvi tuntui entistäkin hiljaisemmalta, kun ystävyys oli poissa. Kalevi puolestaan huomasi kaipaavansa Elinan terävänäköisiä kysymyksiä ja keskusteluja torilla. Heidän riitansa vaikutti myös muihin kyläläisiin; jotkut ottivat Elinan puolen, toiset Kalevin, ja ilmapiiri kylässä muuttui kireämmäksi.
Itsetutkiskelun hetki
Eräänä iltana Elina istui järven rannalla, katsellen auringonlaskua ja mietti, oliko hänen sanansa olleet liian kovia. Hän tajusi, että vaikka pumppuvoimalat pelottivat häntä, Kalevilla oli hyviä perusteluja, joita hän ei ollut kuullut. Samalla Kalevi työpajallaan mietti, miksi oli antanut itsensä suuttua niin kovasti. Hän ymmärsi, että Elinan huoli järven tulevaisuudesta oli oikeutettua ja että molempien näkökulmat olivat arvokkaita.
Sovinto
Lopulta, syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna, Elina päätti lähestyä Kalevia. Hän astui Kalevin pihan portille ja pyysi anteeksi: ”Olen pahoillani siitä, mitä sanoin. En halunnut loukata sinua. Toivon, että voimme keskustella rauhassa.” Kalevi ilahtui ja vastasi: ”Minäkin olen pahoillani – sanoissani ei ollut sydäntä. Minulle Kemijärvi on yhtä tärkeä kuin sinulle, mutta näen asiat eri kautta.”
He päätyivät istumaan yhdessä keittiön pöydän ääreen, juomaan kahvia ja puhumaan sekä pumppuvoimaloiden hyödyistä että haitoista. Elina kertoi kalastajien huolista ja veden laadusta, Kalevi avasi energian tuotannon mahdollisuuksia. Vähitellen he ymmärsivät, että molempien näkemykset olivat tärkeitä järven tulevaisuuden kannalta.
Opetus
Riita Kemijärven pumppuvoimaloista opetti Elinalle ja Kaleville, että syvältä kumpuavat tunteet voivat johtaa rumaan sanailuun ja välirikkoon, jos niitä ei pysähdytä käsittelemään ajoissa. Sovinto oli mahdollista vasta, kun molemmat uskalsivat katsoa peiliin ja myöntää omat virheensä.
Järven rannalla he lupasivat toisilleen, että jatkossa kuuntelevat toisiaan ja pyrkivät etsimään yhteisiä ratkaisuja. Kemijärvi sai takaisin rauhansa, kun sen asukkaat oppivat, että erilaiset näkemykset voivat täydentää toisiaan – kunhan niitä lähestytään kunnioituksella ja avoimuudella.
Lopulta riita ja sovinto muistuttavat, että vahvinkin yhteisö rakentuu kuuntelemisesta, ymmärryksestä ja anteeksipyynnöstä JA SUOMULLE MENEMISESTÄ!

Poliitikkoja saa arvostella mielin määrin sanavapauden nimissä.

Se on totta, että muutama trolli saastuttaa koko ajan tätä Kemijärven sivuja niin,että niihin ei edes viitsi enää vastata, räikeästi hyökkää nimillä jne.