Olen seurustellut vuosia mieheni kanssa. Suhteemme on muuttunut lähes täysin kaverilliseksi. Alun alkaenkaan tämä ei ole ollut mitenkään kovin kiihkeä suhde, mutta nyt tuntuu että olen itse luovuttanut ja en tiedä mitä tekisin. Emme asu yhdessä ja emme ole koko suhteen aikana viettänyt montaa yötä yhdessä. Olen pyytänyt alkuun miestä jäämään yöksi, mutta ei halunnut, muutaman kerran ollut. Seksiä oli aluksi vähän, nyt ei oikein mitään, oikeastaan minustakin johtuen, ei enää huvita. Mies käy joka ilta, mutta koen senkin jotenkin rasittavana, koska minulla on tässä lapset hoidettavana ja olen arkisin jo valmis nukkumaan, kun hän meille tulee. Toivoisin itse että voisimme viettää enemmän aikaa päivällä vapaapäivinä, mutta tuntuu ettei mitään yhteistä tekemistä ole tai mies käy vain hetken kylässä ja lähtee jonnekkin. Minua hän ei pyydä koskaan mukaan. Tuntuu siltä että hän vain tulee kylään, kun hänelle sopii. Mitään yhteistä ei suunnitella ikinä. Auttaa paljon kyllä, mutta ei tämä parisuhteelta tunnu. Onko kokemuksia kenelläkään vastaavasta ja onko suhde jotenki saatu toimimaan? Ja puhunut olen hänelle, mutta mikään ei muutu.
Yksinäisyys parisuhteessa
Anonyymi-ap
1126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aikamoista, itte en kattelisi.