Onko kaksikymmentä vuotta liikaa ikäeroa

Ei tule mitään

Jos toisella osapuolella on periaatteellinen ikäennakkoluulo, niin ei tule onnistumaan. tuollaset ajatukset tuppaavat olemaan syvään juurtuneita. Jos hänkuitenkin kykenee pääsemään siitä yli, niin kyllä tuo voi toimia. Kunhan ette ole elämässänne aivan eri vaiheissa ja toiveet osuvat yksiin, niin siitä vaan.

Ei tuosta välttämättä koko loppuikää kestävää parisuhdetta saa, mutta haittaako se? Eikä pienempi ikäerokaan sitä loppuikää takaa.

Lähes tuon ikäisenä naisena pystyn hyvin ymmärtämään tämän naisen epäröintiä. Ikä ei valitettavasti ole pelkkä numero, kun puhutaan parisuhteista.

Itselläni epäröinti liittyy vahvimmin erilaisiin elämäntilanteisiin. Noin paljon nuorempi mies elää tyypillisesti erilaista vaihetta elämässään kuin minä. Minä en esim halua edes yrittää perheenlisäystä enää tässä iässä. Vanhemmuus on niin upea asia, etten halua viedä sitä mahdollisuutta keneltäkään. Miehen tulisi olla ehdottoman varma, ettei koskaan halua omia lapsia ja samalla hyväksymään minun lapseni. Minä elän keski-ikäiselle tyypillistä elämää, johon kuuluu kiireinen arki teinin kuskausten, omien harrastusten ja kodista huolehtimisen kanssa. On asuntolainaa, pyykkivuoria, nurmikonleikkuuta ja kuolinpesän hoitoa. Onko tuo elämää, johon nuori mies haluaisi hypätä mukaan?

Nyt ikäero ei ehkä tunnu myöskään fyysisesti kauhean paljoa, mutta 20 vuoden kuluttua tilanne on aivan eri. Minua mietityttää ajatus siitä, että kumppanini joutuisi rajoittamaan elämäänsä tai että minusta tulisi ennenaikaisesti taakka hänelle. Tällä hetkellä jaksan ja pystyn tehdä kaikenlaista, mutta kyllähän se ikä tuntuu jo nyt vaikkapa siinä, että urheilusuorituksesta ei palaudu samalla tavalla kuin nuorena. Kohta alkaa myös kaikenlaisia vaihdevuosioireiluja tulemaan, aika näyttää miten voimakkaita. Kuumia aaltoja, mielialan vaihteluita, mitä näitä nyt on.. Moni nuori mies ei ehkä ole riittävän kypsä kohtaamaan tällaisia kumppaninsa taholta. Toki tähän täytyy lisätä, ettei varmaan ole moni vanhempikaan mies.

En myöskään halua tuntea olevani miehen äiti/huolehtija. Haluan tuntea olevani aikuinen nainen aikuisen miehen rinnalla. En halua olla miehelle mikään opettaja tai opastaja tai milf-fantasian toteutuskohde. Haluan, että mies rakastelee minua kuten mies naista. Tasavertaisuus on suhteessa minulle tärkeää.

Ikäeroon liittyy siis paljon monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat suhteeseen. Kaikista mainitsemistani asioista huolimatta parisuhde voi silti onnistua, vaikka ikäero on suuri. Tärkeintä on tietenkin parin välinen tunne, kemia ja arvot. Jos löytää sen oman ihmisensä, niin monenlaisesta kyllä selviää ikäerosta huolimatta. Se voi vaatia paljon keskustelua ja ehkä mukautumistakin, mutta mikäpä parisuhde ei noita vaatisi? Mielestäni on kuitenkin tärkeää tiedostaa, mitä kaikkea ikäero saattaa tuoda eteen. Jos toimii hetken ihastuksen varassa, saattaa hetken päästä tullakin sydänsurua esim sen takia, että nuorempi osapuoli tajuaakin haluavansa perheenlisäystä.

Aletheias

70 vuotta noemi ikäeeo

Sinä oot niin erilainen -me ollaan niin erilaisia, siinä on about se elinkaari

Kaitpa tuo riippuu niin persoonista ja mitä kumpikin elämältä haluaa. Jos nuo mätsää, sen kun vaan.

Jasu

No jos aattelen oman elämän kautta. (Meillä kasvatustieteen opinnoissa usein piti ajatella noin. Ja aluks se ärsytti mutta nykyään se on tullu mulla tavaksi). Niin se että jos nainen ois ton verran nuorempi. Niin ei ois paljoo yhteistä. Vaikka tietenkin tolloin ois laosen saantimahdollisuuskin. Mutta kaikki järkisyyt on sitä vastaan. Että puhtaasti parisuhde mielessä. Elämä on kuitenkin oppimista. Me opitaan konstruktivismin hengessä rakentamalla uutta tietoa vanhan päälle. Niin kävishän se ärsyttäväksi jatkuvasti selostaa kaikki Tsernobilit ja challengerin räjähdykset. Tai Berliinin muurin murtumisen ja chauheskun teloituksen. Nää kaikki vaikutti paljon ja muokkas sitä maailman kuvaa. Parisuhteeseen luulis tulevan ongelmaa, jos ollaan ihan eri sukupolveen.

Jos aloittaja ei lasta halua, niin mikä ettei. Minä rupeaisin sekä 28 vuotiaana miehenä että 48-vuotiaana naisena. Ilman muuta. Mitä siinä menettää? Yksi suhde, joka voi kestää määräajan kokemuksena tai lopun elämää paljon antavana suhteena. Rohkeesti vain matkaan. Onnea ja siunausta molemmille!

Jollekkin on ja joillekin ei?

Tiedän pariskunnan missä nainen on yli 60vuotias ja mies lähemmäs 50v. Heilllä tuntuu toimivan tuo 15vuoden ikäero oikein hyvin. 🥰 Molemmat eivät halua enää lapsia ja se olisikin aika mahdotonta. Jos taas ollaan lisääntymis iässä tai ettei sillä nuoremmalla osapuolella olisi lapsia. Niin suhteen onnistuminen saattaa olla haasteellista. Sanoisin silti että aina kannattaa yrittää.

Riippuu ihan ihmisistä ja mitä kumpainenkin haluaa, eli ikä ainakaan yksin ei ole ratkaiseva tekijä.

- Sheena

Sit kannattaa muistaa tuo sosiaalinen paine, mihin tuollainen suhde, missä nainen on miestä huomattavasti vanhempi, joutuu.

On paljon hyväksytympää kun osapuolet ovat toisin päin, vaikka moni tuomitsee senkin. Jos tuo tuntemasi nainen on sosiaalinen luonne, se vaikeuttaa huomattavasti. Lähipiiri ei tule mukisematta hyväksymään tuollaista.

Pidän itse itseäni avarakatseisena, mutta kun isäni esitteli minulle tyttöystävänsä joka oli kaksi vuotta minua vanhempi.. olin shokissa. Olin tuolloin 19-vuotias.
Heillä oli tuo 20 vuotta sitä ikäeroa.
Yllätyin itsekin miten tuomitseva olin.

Naisen täytyy asettaa itsensä voimakkaalle yhteisön kritiikille aloittaessaan suhteen itseään nuoremman miehen kanssa. Ja se on paljon se.

En puhu suhdettanne vastaan, en. Jos tahtotilaa ja rakkautta on, niin mikään ei voisi olla suhteen esteenä. Ei edes leimaantuminen.

Mutta et tosiaan ymmärrä ihan kaikkia aspekteja.. ja vaikka sanotaan, että rakkaus voittaa aina, niin realistisesti ajatellen, se ei pidä paikkaansa.

Ikä on kylläkin vain numero, mutta kaikella on hintansa. Ikäerosuhteessa on paljon enemmän vastoinkäymisiä ja ulkoisia paineita. Se ei suinkaan estä, ettettekö voisi olla hyviä ystäviä tai jopa ystäviä etuuksilla ennenkuin teette suhdepäätöksiä lopullisuuksiin.

Kannustan sinua astumaan tuon naisen saappaisiin ja pyrkimään ymmärtämään mitä loppupeleissä häneltä pyydät. Oletko valmis tukemaan häntä kun hänet eristetään sosiaalisesta laumasta ja hänen selkänsä takana käytetään sanoja kuten vaikkapa puuma.. ja sinusta puhutaan jonakin toyboyna.. kestätkö sen kun pikkusieluiset ja kateelliset iskevät kyntensä häneen?

Eikä kaikki tuomitse, se on myös totta, mutta jopa väärinkäsityksiä sattuu.
Jaksatko korjata niitä loputtomasti?

Minä näytän hieman ikäistäni nuoremmalta ja liikkuessani poikani kanssa, joka on autistinen, saamme erittäin paljon juuri tuota tuomitsemista osaksemme, sillä meitä luullaan pariksi. Vanhempi nainen ja nuorempi mies ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. Ei vaan ole. Teitä katsotaan kieroon minne ikinä menettekin.. tarjoilijat, bussikuskit, naapuripöydän tantat, kaupan kassat, laivan infot.. leffateatterissa..

Ymmärsit varmasti pointin.

Eli ymmärrä mitä naiselta pyydät. Ei ole kyse vain sinusta ja hänestä.

Mikäs siinä jos teillä synkkaa. Ei ikä ole este. Makuja on monenlaisia ja kypsempiä ja nuorekkaita ihmisiä.

Itsellä voisi olla esteenä se, (jos vain ikää mietitään), että oma lapsi on melkein tuon ikäinen. En osaisi kuvitella tilannetta 🙂

Suhteen lapsettomuus tulee aina mainituksi näissä, ja nimenomaan miinuksena. Toisaalta, jos ei mies halua lapsia, vanhemman naisen kanssa ollessa pääsee suojaan näiltä odotuksilta.
Samalla se tietysti altistaa naisen hyväksikäytölle. Ison ikäeron suhteet altistaa aina hyväksikäytölle. Toinen esimerkki voisi olla vaikka huumeet. Me vanhat naiset ei tajuta niistä mitään. Meitä pystyy huijaamaan niillä asioilla. Käyttämään vaikka naaman edessä.

Rakkaus ei katso ikää.

Aika hauska yhteensattuma sillä olen tässä pohtinut hieman samaa kysymystä. Olen nimittäin 44v nainen ja minulla on ollut n.vuoden ajan s.suhde 28v miehen kanssa. Se on toiminut todella hyvin. Ihastuksen tunteilta ei ole voinut kumpikaan välttyä jonka vuoksi asioita on täytynyt pohtia. Itse kestäisin sosiaalisen paineen joka minuun kohdistuu mutta miehen kavereiden ymmärtämättömyys on tuonut paineita miehelle. Ymmärrän tilanteen hänen kannaltaan hyvin ja vain hän voi itse arvioida olisiko se liikaa. Mies on monella tavalla hyvin järkevä ja kypsä. Itse olen nuorekas ja rento. Meillä on todella hyviä ja avoimia keskusteluita jonka vuoksi uskoisin että ikä ei olisi ongelma jos jossain vaiheessa molemmista tuntuisi hyvältä syventää suhdetta.