Miksi hylkäätte perheestänne yhden, kun vanhemmat kuolleet

Suku on pahin. Huomattu on. Puserrat auttaaksesi vanhempiasi kun ovat vanhoja. Sitten se toinen vanhempi kuolee tai joutuu hoivakotiin. Sitten toinen. Vanhemmista hylkää lapsen joka auttoi. Haluaa antaa kaiken vain suvun jatkajalle joka rakensi uraa ja treffaili. Ei tullut auttaman kun tarvittiin eikä toinen vanhemmista tykännyt siitä. Sanat on vain sanoja teot on ollut vain tekoja.

Viimeisellä hetkellä mikään ei paina mitään. Sinä annoit mutta mitään edes kiitosta siitä ei saa. Nyt ymmärrän miksi niin moni jättää vanhukset yksin.
En olisi koskaan halunnut ketää. Hylätä. Mutta minulla ei ole enää vaihtoehtoja. Hyvää ja rehellistä puolisoa oli edes vaikea löytää johon olisi voinut 100% luottaa ja rakentaa tulevaa. Jos koko ajan vain toinen tekee ja raataa. Ei se ole parisuhde.

Eikä se ole oikein että se joka auttaa saa haukut.

Luotto on puhdas 0

Minun siskoni katkaisi välit sinä päivänä, kun äitimme kuoli. Jätti minut yksin hoitamaan hautajaiset sekä perunkirjoitukset. Ei ollut mikään helppo tehtävä, varsinkin kun edunvalvontavaltuutus oli hänellä. Suku on pahin. Onneksi lapset ovat kanssani tekemisissä, se riittää. He ovat mun kaikki ja perheeni.

Luultavasti syynä on se, että vanhempien takia ei ole halunnut katkaista hiertäviä välejä aiemmin. Sitten kun heitä ei ole enää, kanssakäymistä ei ole enää pakko jatkaa.

Olen lopettanut toimimattomat suhteet sukulaisiin vanhemmasta polvesta piittaamatta eikä se itse asiassa ole ollut mikään ongelma. Suuri helpotus, kun ei tarvitse enää olla heidän rahanlainaamonsa ja ongelmien selvittäjä.

Välien katkaisussa on usein kyse siitä, että lapsuuden roolit ja asetelmat ovat jääneet päälle ja toinen haluaa niistä eroon. Elleivät sisarukset kasva aikuisiksi suhteessa toisiinsa, suhde katkeaa tai muuttuu riitaisaksi.