Moi kaikille!
Asiani koskee seuraavaa: Olen seurustellut kaikinpuolin sopivan miehen kanssa kohta puolisen vuotta. Hän on 27-vuotias, huomaavainen, hyväkäytöksinen ja aivan ihana persoona. Urheilee, laittaa ruokaa, siivoaa ja on ulkoisestikin sitä mitä mieheltä toivon. Suhteemme voi siis kokonaisuudessaan hyvin. Ainoa asia, joka mua rassaa se, kun hän on aika kova menemään kavereittensa kanssa, ja bilettämiseen kuuluu ajoittain runsas alkoholinkäyttö (sekä joskus saattaa mennä pari röökiä viihteellä). Itse en polta enkä usein juo, ja juoksuaikakin alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää. Miehellä sen sijaan näyttää biletys käyvän vielä vähintään nelosvaihteella. Kyllä me yhteisiäkin viikonloppuja vietetään, mutta joskus mua vaan ärsyttää se, että TAAS on bileet ja TAAS lähdetään juomaan viinaa. Eli kysymys kuuluu, onko "normaalia", jos mies on parisuhteessa ja silti viihtyy viettämässä kosteita bileiltoja kavereiden kanssa 1-4 viikonloppuna kuukaudessa? En haluais olla mikään niuhottaja, ja kyllä mäkin olen joskus ollu mukana, mutta enää ei vaan jaksa sitä meininkiä kovin usein. Enkä mä voi mitään sille, että koska itse käytän vähemmän alkoholia enkä voi sietää tupakointia, niin tuo biletys ja viinanjuonti häiritsee mua ajoittain aika lailla enkä tiedä, voiko tuollaisen laskea vielä ns. normaaliksi? Kun en kuitenkaan haluis elää loppuelämääni minkään pikkualkoholistin kanssa... Ja korostan, että luottamuspula ei tässä ole ongelma, mies luottaa muhun ja mä häneen, joten sen takia toi meneminen ei mua häiritse. Häiritsevä tekijä on viina ja (onneksi harvakseltaan tapahtuva) tupakanpoltto... Eli kertokaapas nyt, voiko tuon lukea vielä nuoruuden hauskanpitovaiheeseen joka menee aikanaan ohitse, vai voiko tässä vaiheessa tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä mahdollinen yhteinen tulevaisuus toisi tullessaan...? Suomeksi sanottuna, kannattaako odottaa että mies rauhottuu vähitellen (on rauhottunu jo meidän seurusteluaikana jonkun verran), vai oisko parempi luovuttaa ja lähteä ettimään raittiimpaa miestä? Sekin voi olla kyllä aika toivoton tehtävä, en halua yleistää mutta jotenkin vaan tuntuu, että ne päihteettömät miehet taitaa viettää jo onnellista perhe-elämää kotona, sinkkumiehistä on hankala löytää muita kun viinaa juovia savuttelijoita... :( (todistakaa edes joku että olen todella pahasti väärässä...)
Asiani koskee seuraavaa: Olen seurustellut kaikinpuolin sopivan miehen kanssa kohta puolisen vuotta. Hän on 27-vuotias, huomaavainen, hyväkäytöksinen ja aivan ihana persoona. Urheilee, laittaa ruokaa, siivoaa ja on ulkoisestikin sitä mitä mieheltä toivon. Suhteemme voi siis kokonaisuudessaan hyvin. Ainoa asia, joka mua rassaa se, kun hän on aika kova menemään kavereittensa kanssa, ja bilettämiseen kuuluu ajoittain runsas alkoholinkäyttö (sekä joskus saattaa mennä pari röökiä viihteellä). Itse en polta enkä usein juo, ja juoksuaikakin alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää. Miehellä sen sijaan näyttää biletys käyvän vielä vähintään nelosvaihteella. Kyllä me yhteisiäkin viikonloppuja vietetään, mutta joskus mua vaan ärsyttää se, että TAAS on bileet ja TAAS lähdetään juomaan viinaa. Eli kysymys kuuluu, onko "normaalia", jos mies on parisuhteessa ja silti viihtyy viettämässä kosteita bileiltoja kavereiden kanssa 1-4 viikonloppuna kuukaudessa? En haluais olla mikään niuhottaja, ja kyllä mäkin olen joskus ollu mukana, mutta enää ei vaan jaksa sitä meininkiä kovin usein. Enkä mä voi mitään sille, että koska itse käytän vähemmän alkoholia enkä voi sietää tupakointia, niin tuo biletys ja viinanjuonti häiritsee mua ajoittain aika lailla enkä tiedä, voiko tuollaisen laskea vielä ns. normaaliksi? Kun en kuitenkaan haluis elää loppuelämääni minkään pikkualkoholistin kanssa... Ja korostan, että luottamuspula ei tässä ole ongelma, mies luottaa muhun ja mä häneen, joten sen takia toi meneminen ei mua häiritse. Häiritsevä tekijä on viina ja (onneksi harvakseltaan tapahtuva) tupakanpoltto... Eli kertokaapas nyt, voiko tuon lukea vielä nuoruuden hauskanpitovaiheeseen joka menee aikanaan ohitse, vai voiko tässä vaiheessa tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä mahdollinen yhteinen tulevaisuus toisi tullessaan...? Suomeksi sanottuna, kannattaako odottaa että mies rauhottuu vähitellen (on rauhottunu jo meidän seurusteluaikana jonkun verran), vai oisko parempi luovuttaa ja lähteä ettimään raittiimpaa miestä? Sekin voi olla kyllä aika toivoton tehtävä, en halua yleistää mutta jotenkin vaan tuntuu, että ne päihteettömät miehet taitaa viettää jo onnellista perhe-elämää kotona, sinkkumiehistä on hankala löytää muita kun viinaa juovia savuttelijoita... :( (todistakaa edes joku että olen todella pahasti väärässä...)
Vastaukset 16
Vanhimmat
han on nayttanyt karvansa jo kattelyssa. nyt on sinun paatettavissa onko tuo mita sina ihmisessa kunnioitat ja arvostat. toisin sanoen haluatko sina jatkaa hanen kanssaan.
han ei tule muuttumaan tapojaan, olethan sen jo nahnyt, joten ellet ole nakemaasi tyytyvainen (en minakaan olisi) nyt on hyva aika antaa hanen menna ja etsia raitis ystava. niitakin on, usko vaan.
Itse olen 24-vuotias nainen, ja absolutisti. Mietin itsekin parhaillaan kuinka paljon voisin joustaa näissä parinvalintaan liittyvissä kriteereissä. Suomesta ei kohtuukäyttäjiä taida oikein löytyä.
Lapsuudenperheessäni alkoholi oli ongelma, joten voisin kuvitella olevani peloissani ja ahdistunut poikaystäväni runsaasta alkoholinkäytöstä.
Toivottavasti löydät ratkaisun tähän ongelmaasi.
Kuule jos tässä maassa haluat seurustella ja sun taso on keskiverto ja vielä mies niin sun pakko juoda. Jos et juo niin olet joku elämätön nörtti tai muuten vaan omituinen tyyppi. Tietysti jos on saatanan komee tai rikas niin sitten kyllä ei tarvi juoda.
Hei Nanna.
Olen vm 82 nainen ja absolutisti myös lapsuudenkodin alkoholinkäytön takia. Suvussamme on alkoholismia ja oireita saadessani lopetin juomisen. En silti kiellä juomista keneltäkään, en tietysti avomieheltänikään. Huomautan kyllä, jos hän juo liikaa ja on liian kännissä. Hän onneksi ymmärtää miltä minusta tuntuu ja kunnioittaa minua ja "elämänkatsomustani". En voisi elää alkoholistin kanssa. Kaikkea hyvää sinulle!
Itse oon 42-v ja seurustelin alkoholisoituneen miehen kanssa. Sain rohkeutta jättää hänet. Löysin uuden, ihanan, kohtuukäyttäjämiehen. Mikset sinäkin nuorempana siis?
Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Mitä aiemmin unohdat alkoholisoituvan, sen paremmin voit. Älä anna hänen vetää itseäsi lokaan mukaan.
Ja passiivinen tupakointi on myös vaarallista. Onnea loppuelämällesi - it´s up to you!
Missä olit kakki nämä vuodet, kuka salannut on sin ut minulta... Tyttö , hyvä sano mitä sinä todella haluat ja vasta sen jälkeen kyseenalaista siippasi aikeet!
En alkanut muuttamaan, vaan mietin, mitä MINÄ haluan.
Missä on sun oma tahto, vapaa valta tehdä mitä itse haluaa.
Taitaa olla vapaa tahto tämän päivän saarnan aihe kun pukkaa jokapuolelta esiin.
Onko nyt Martin Luther Kingin päivä...
orjuus on lopetettava!
Näitä ikuisuuskysymyksiä. Täydellistä miestä ei ole, joten mikä lienee sellainen "vika", jonka kans pystyy elämään?
Näytät suhtautuvan asiallisesti tähän aiheeseen. Tällöin myös voi olettaa että pystyt keskustelemaan aiheesta ukkosi kanssa. Kompromissi ja kultainen keskitie ovat hyviä valintoja eikä jää kummallekaan hampaankoloon. Hän ehkä hieman vähentäisi "biletysiltojaan"...ja joskus itse yllättäisit hänet menemällä mukaan kun hän sitä vähiten odottaa. Mutta jos tiedät sisimmässäsi ettet tuota vaihtoehtoa halua kokea...niin parempi etsiä raitis mies ennenkuin alkaa kaivertaan.
aika niuholta...onko normaalia käydä ulkona kavereiden kanssa...hei haloo?!
Mieheni on 31v. ja yhä viihtyy kavereiden kanssa baareissa tämän tästä. Olen ollut itsekin mukana, kunnes huomasin, että hänen kaverinsa näytti olevan melkein väkisin raahatun näköisiä. Mieheni on nuorekkaampi, kuin hänen samanikäisiet kaverinsa ja meno näyttää olevan hänellä vielä hieman päällä.
Hän tunnusti minulle, että kyse ei ole siitä, että hän tahtoisi juhlimisen lomassa löytää myös naisia (mitä aluksi epäilin). Kyse on hänen 30-ikävuoden kriisistä. Hänestä tuntuu, että nyt on loppu käsillä ja pitää vielä mennä kun voi. Olen sen hyväksynyt, koska tiedän sen menevän ohi -viimeistään silloin, kun hänen kaverinsa ei enää todellakaan jaksa. On hän kyllä lähtenyt yksinäänkin yöelämää, kun kaverit ei päässyt ja minulla oli aikainen herätys, mutta luotan häneen ja siihen, että kaikki loppuu aikanaan.
Älä hänestä vielä luovu -katso miten käy ja voit yllättyä positiivisesti :)!
joopa joo, ainahan sitä selityksiä löytyy. 30-kympin kriisi, 40-kriisi, viidenkympin villitys... näitähän riittää. Tietysti jokainen saa olla juuri niin naiivi ja sinisilmäinen kuin haluaa. Kyllä jokin on minusta vialla ja pahasti jos ravintola kutsuu enemmän kuin ajanvietto oman rakkaan seurassa...! Itselläni omakohtaista kokemusta ja se suhde ei kestänyt. itse en katsoisi tuollaista peliä hetkeäkään.. eri asia tietty jos ravintolassakäynnit on satunnaisia, sehän nyt on sallittua puolin ja toisin :)
Varmaan siittä kun se ei käy baareissa koskaan kavereidensa kanssa vaan nyhvää kotona.
Vai mitä?!
Mulla oli samanlainen tilanne.
Lopulta poikaystävä sitten pahoinpiteli kahden vuoden seurustelun jälkeen, kun tuli liikaa paineita. Jatkuva epäily kävi molemmille raskaaksi. Siihen loppui se suhde.
Kannattaa lopettaa suhde mahdollisimman pian.
Niinpä niin, ainahan miehillä syitä juomiseen löytyy; 30:n, 40:n, 50:n kympin kriisit, työstressi, kaverit pyytää ulos, firman bileet jne. Ja jos mies on yhtään viinaan menevä, niin ei siinä paljon paina paremman puoliskon mielipide. Itse jaksoin alkuaikoina riekkua miehen mukana baareissa, olihan se ihan normaalia ja opiskeluaikaan kuuluvaakin. Suhteen vakiintuessa olisin halunnut viettää viikonloppuisin koti-iltojakin, mutta miehellä oli aina tarve päästä tuulettumaan jonnekin rankan työviikon jälkeen. Tuolloinkin ajattelin, että kyllä se siitä ajan mittaan rauhoittuu ja harventaa baari-käyntejään, siinä vaiheessa kun tuttavatkin alkoivat vakiintumaan tahoillaan. Kaikesta huolimatta suhteemme oli vakaalla pohjalla, ja saimme ihanan lapsenkin, ja kaikki tuntui sujuvan loistavasti hetken aikaa. Tosin odotusaikanakin vietin viikonloppuja yksin kotona, ja mies "radalla", vaikka toisin olisin halunnut. Nyt vuosien kuluessa olen katsellut elämääni taaksepäin 15 vuoden suhteessa, ja miettinyt usein, miksi juuri minulle sattui tällainen doku elämänkumppaniksi. Onhan miehessä hyvätkin puolensa, selvänä hän on hyvä isä, hoitaa työnsä jne., mutta ei meitä enää mikään yhdistä. Tiedän, ettei hän tule koskaan viettämään ainuttakaan viikonloppua kotona minun ja lapsemme kanssa, hän kun ei aio elämäntyyliään muuttaa kuulemma. Tämän kesän tulen siis muistamaan ikuisesti, eropäätös on vaikea näin pitkän suhteen jälkeen, mutta sen teen itseni ja lapseni takia. En halua, että poikani saama miehen malli on sellainen joka juo joka viikonloppu, eihän se ole normaalia perhe-elämää! Ikävä asia on myös se, ettei mieheni tunnista itsessään selviä alkoholistin piirteitä, hänen mielestään kun on ihan normaalia dokata joka viikonloppu (perjantai lauantai). Ja ketjun aloittajalle sanoisin, että minunkin mieheni juominen oli alkuaikoina ihan "aisoissa", mutta pienistä puroista syntyy suuri virta vähitellen. Jos siis hetkeäkään epäilet, ettet jaksa miehesi juomista nyt, niin lopeta suhde vaikka se hyvä muuten olisikin. Hyvä ja hieno suhde meilläkin oli, mutta jos toinen ihminen ei juomistaan halua lopettaa/rajoittaa, niin sille ei kukaan muu mahda mitään.