Uusi kahden todellisuustason aikamalli

Tuo on hyvin samantapainen malli mitä olen itse miettinyt paitsi että oma tulkintani on hieman erilainen.

Aistein ja mittauslaittein havaittavissa oleva todellisuus koetaan lineaarisena lähinnä kellojen kautta hahmotuksen takia vaikka se todellinen kausaliteetti on mielestäni epälineaarinen ja tavallaan epälinearisuutensa takia jossain määrin ´"aikamatkustuksen" kaltainen koska se ns. "empiirinen" todellisuus on aina havaitsijan ja valtavirtatieteen tapauksessa kollektiivisen konsensushavaitsijan projisoimaa jossa hahmotustapana on aika-avaruuskoordinaatisto.


Tämä lineaarinen projisoitu todellisuus on pohjimmiltaan ehdollistunut rutiinomainen tapa kokea todellisuutta ja se liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen joka taas liittyy ensisijassa elossa pysymiseen ja lisääntymiseen eli lajitason kehitykseen . Se kokemistapa ei ole optimoitu ns. reaalitodellisuuden kokemiseen jonka voi hahmottaa kolmitasoisena jossa se kolmas taso on kvanttifysiikan todennäköisyysaallot rajapintana. (ks. Donald Hoffman)



Todellisuus on siis pääasiassa dualistinen jossa vuorovaikutusten mahdollistajana toimii kolmantena kvanttitaso. Kyse on kaksoisaspektimonismista jossa erotetaan toisistaan kvalia ja tietoisuus. Koska luonnollinen kieli on optimoitunut lähinnä ulkoiseksi koetun kvalian tulkintaan niin se toinen "sisäinen" taso on vaikeasti kuvailtavissa ja on ilmaistavissa vain vertauskuvien ja analogioiden kautta epäsuorasti.

Ns. Jumalan voi hahmottaa kollektiivisena epälokaalina kognitiona ja toimijana (ks. Michael Levin) tai David Bohmin implisiittisenä järjestyksenä tai C.G. Jungin kollektiivisena alitajuntana tai Sheldraken muotokenttien kokonaisuutena jotka kaikki kuvailevat samaa asiaa pohimmiltaan.

Kaksoisaspektimonismin mukaisesti erilaistumaton kvanttityhjiö tuottaa empiirisen todellisuuden erilaistumisen kautta (virtuaalinen hiukkanen ==> aktuaalinen hiukkanen, aaltofunktion romahdus intentionaalisen havainnon seurauksena yms. kuvauksia samasta perusasiasta.

Me tuotamme itse yksilöinä ja kollektiivina sen lineaariseksi hahmotetun todellisuuden ja se kollektiivinen konsensushavainto on se mitä tieteessä ja arjen tasolla kutsutaan todellisuudeksi joka koetaan lineaarisena tapahtumien ketjuna.

Koska kyseessä on kollektiiviseksi ja kollektiivisesti hahmotettu todellisuus niin se koetaan yksilötason tietoisuudesta riippumattomaksi (ns. "realismi")

Kielen käsitteet tuottavat sen konsensusvaikutelman koska vain sellainen kokemus on tarkasti ilman vertauskuvia ilmaistavissa muille joka on riittävän yhteismitallinen.

Biologinen elämä toimii rajapintana epälokaalin ajattoman ja lineaarisen konsensustodellisuuden välillä ja on samalla se väline millä se kokonaisuus kykenee kehittämään itsään dissosioitumalla yksilöllisiksi kokijoiksi ikäänkuin "matrix-simulaatiossa".

Aikamatkustus on intention ja varsinkin kaukonäkemisen ja muiden ns. yliaistillisten kykyjen kautta mahdollista koska se epälokaali "5d" taso tavallaan yhdistää menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhtenäiseksi epälineaariseksi kokonaisuudeksi joka toimii potentiaalien tasolla arkitason kokijan kannalta tarkasteltuna ja muistuttaa enemmän unennäkemistä (varsinkin selkounet) kuin lineaarista arjen kokemusta.

Mielikuvitus on valvetasolla lähimpänä tuota potentiaalien tasoa ja voi tuottaaa ideoita jotka voi aktualisoida "aineelliselle" tasolle.

Oikeastaan kaikki tieteen, uskontojen, taiteen ja mielikuvituksen tuottamat asiat ovat osatotuuksia jotka vasta niiden sisältämän informaation integroitumisen kautta voivat muodostaa vähitellen progressiivisen approksimaation eli vähittäisen itsekorjautumisen avulla todellisuutta vastaavan maailmankuvan joka ei voi olla staattinen vaan sen täytyy olla dynaaminen koska tämä todellisuuden vähittäisen ymmärtämisen prosessi toimii takaisinkytkentänä ja muokkaa koko ajan sitä todellisuutta ja kokija muuttuu vähitellen passiivisesta tietäjästä aktiiviseksi todellisuuden muokkaajaksi.

...
Tämä siis vielä unen ja valveen rajamailla kirjoitettua tajunnanvirtaa :D

Näin sinun aloituksesi jo aikaisemmin mutta en kommentoinut koska on aina parempi itse oivaltaa kuin omaksua sellaisenaan muiden hahmotuksia ja mielipiteitä.

B

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on hyvin samantapainen malli mitä olen itse miettinyt paitsi että oma tulkintani on hieman erilainen.

Aistein ja mittauslaittein havaittavissa oleva todellisuus koetaan lineaarisena lähinnä kellojen kautta hahmotuksen takia vaikka se todellinen kausaliteetti on mielestäni epälineaarinen ja tavallaan epälinearisuutensa takia jossain määrin ´"aikamatkustuksen" kaltainen koska se ns. "empiirinen" todellisuus on aina havaitsijan ja valtavirtatieteen tapauksessa kollektiivisen konsensushavaitsijan projisoimaa jossa hahmotustapana on aika-avaruuskoordinaatisto.


Tämä lineaarinen projisoitu todellisuus on pohjimmiltaan ehdollistunut rutiinomainen tapa kokea todellisuutta ja se liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen joka taas liittyy ensisijassa elossa pysymiseen ja lisääntymiseen eli lajitason kehitykseen . Se kokemistapa ei ole optimoitu ns. reaalitodellisuuden kokemiseen jonka voi hahmottaa kolmitasoisena jossa se kolmas taso on kvanttifysiikan todennäköisyysaallot rajapintana. (ks. Donald Hoffman)



Todellisuus on siis pääasiassa dualistinen jossa vuorovaikutusten mahdollistajana toimii kolmantena kvanttitaso. Kyse on kaksoisaspektimonismista jossa erotetaan toisistaan kvalia ja tietoisuus. Koska luonnollinen kieli on optimoitunut lähinnä ulkoiseksi koetun kvalian tulkintaan niin se toinen "sisäinen" taso on vaikeasti kuvailtavissa ja on ilmaistavissa vain vertauskuvien ja analogioiden kautta epäsuorasti.

Ns. Jumalan voi hahmottaa kollektiivisena epälokaalina kognitiona ja toimijana (ks. Michael Levin) tai David Bohmin implisiittisenä järjestyksenä tai C.G. Jungin kollektiivisena alitajuntana tai Sheldraken muotokenttien kokonaisuutena jotka kaikki kuvailevat samaa asiaa pohimmiltaan.

Kaksoisaspektimonismin mukaisesti erilaistumaton kvanttityhjiö tuottaa empiirisen todellisuuden erilaistumisen kautta (virtuaalinen hiukkanen ==> aktuaalinen hiukkanen, aaltofunktion romahdus intentionaalisen havainnon seurauksena yms. kuvauksia samasta perusasiasta.

Me tuotamme itse yksilöinä ja kollektiivina sen lineaariseksi hahmotetun todellisuuden ja se kollektiivinen konsensushavainto on se mitä tieteessä ja arjen tasolla kutsutaan todellisuudeksi joka koetaan lineaarisena tapahtumien ketjuna.

Koska kyseessä on kollektiiviseksi ja kollektiivisesti hahmotettu todellisuus niin se koetaan yksilötason tietoisuudesta riippumattomaksi (ns. "realismi")

Kielen käsitteet tuottavat sen konsensusvaikutelman koska vain sellainen kokemus on tarkasti ilman vertauskuvia ilmaistavissa muille joka on riittävän yhteismitallinen.

Biologinen elämä toimii rajapintana epälokaalin ajattoman ja lineaarisen konsensustodellisuuden välillä ja on samalla se väline millä se kokonaisuus kykenee kehittämään itsään dissosioitumalla yksilöllisiksi kokijoiksi ikäänkuin "matrix-simulaatiossa".

Aikamatkustus on intention ja varsinkin kaukonäkemisen ja muiden ns. yliaistillisten kykyjen kautta mahdollista koska se epälokaali "5d" taso tavallaan yhdistää menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhtenäiseksi epälineaariseksi kokonaisuudeksi joka toimii potentiaalien tasolla arkitason kokijan kannalta tarkasteltuna ja muistuttaa enemmän unennäkemistä (varsinkin selkounet) kuin lineaarista arjen kokemusta.

Mielikuvitus on valvetasolla lähimpänä tuota potentiaalien tasoa ja voi tuottaaa ideoita jotka voi aktualisoida "aineelliselle" tasolle.

Oikeastaan kaikki tieteen, uskontojen, taiteen ja mielikuvituksen tuottamat asiat ovat osatotuuksia jotka vasta niiden sisältämän informaation integroitumisen kautta voivat muodostaa vähitellen progressiivisen approksimaation eli vähittäisen itsekorjautumisen avulla todellisuutta vastaavan maailmankuvan joka ei voi olla staattinen vaan sen täytyy olla dynaaminen koska tämä todellisuuden vähittäisen ymmärtämisen prosessi toimii takaisinkytkentänä ja muokkaa koko ajan sitä todellisuutta ja kokija muuttuu vähitellen passiivisesta tietäjästä aktiiviseksi todellisuuden muokkaajaksi.

...
Tämä siis vielä unen ja valveen rajamailla kirjoitettua tajunnanvirtaa :D

Näin sinun aloituksesi jo aikaisemmin mutta en kommentoinut koska on aina parempi itse oivaltaa kuin omaksua sellaisenaan muiden hahmotuksia ja mielipiteitä.

B

Lue lisää

B:
"Aistein ja mittauslaittein havaittavissa oleva todellisuus koetaan lineaarisena lähinnä kellojen kautta hahmotuksen takia vaikka se todellinen kausaliteetti on mielestäni epälineaarinen ja tavallaan epälinearisuutensa takia jossain määrin ´"aikamatkustuksen" kaltainen koska se ns. "empiirinen" todellisuus on aina havaitsijan ja valtavirtatieteen tapauksessa kollektiivisen konsensushavaitsijan projisoimaa jossa hahmotustapana on aika-avaruuskoordinaatisto."

Aikamatkustuksen pystyy näkemään kellosta. Eli jos matkustat, niin on aika ehdottoman varmaa, että kädessä oleva kello näyttää enemmän tai vähemmän kuin ei-matkustaneiden kellot. Tai sitten ne kellot eivät ole enää titaanikuorisia sukelluskelloja. Jutuissasi ei ole mitään aikamatkustuksen efektiä (minkä lisäksi sitä ei ole erityisen huolitellulla tavalla, joka voisi sanoa, että sellainen on mutta silti se ei ole täysi katastrofi, eli olisi rikkomatta systeemisi muita osia kuten herkkiä yhteisten konsensuksien dynamiikkoja vaikuttamalla niiden menneisyyteen tms.), mutta väität ihmisille, jotka ovat niistä kiinnostuneita, että sinullakin on niitä, jos he seuraavat sinua. Jos jokin on dynaamista, niin ainakin kerrontasi (joka esim. loppuu johonkin, missä alulla ei ole enää tarkoitusta). Viihtyisitkö itse dynaamisen kerronnan parissa yhtä paljon, jos sen kerronan aihe ei olisi jokin tylsä asia, kuten luonnonlakien kokonaisuus hiukkasista ja avaruuksista? Dynaamisesti voitaisiin kertoa esim. rikoslaista, poliittisesta historiasta, tiedustelujärjestöistä ja tietoisen-olennon-mahdollisuuksien-kasvuohjelmasta. Onko sellaisista asioista olemassa pysyviä faktoja? Jos on niin miksi? Ja mikä todellisuus näitä faktoja ylläpitää?

B:
"Tämä lineaarinen projisoitu todellisuus on pohjimmiltaan ehdollistunut rutiinomainen tapa kokea todellisuutta ja se liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen joka taas liittyy ensisijassa elossa pysymiseen ja lisääntymiseen eli lajitason kehitykseen."

Tällaista ei voi pitää varmana, jos sitä toista lisääntymistapaa ei kokeilla. Lajeille tapahtuu lisäksi muutakin kuin huonoa lisääntymistä. Ei esim. dinosauruksista voi sanoa, että ne kuolivat vain koska niiden lisääntyminen oli huonoa, vaan siihen oli vaikutusta myös meteoriitilla. Sinun tulisi siis tutkia ettei ole mahdollista, että noihin toisiin ihmisiin osuisi mistään mitään ulkopuolista.

B:
"Se kokemistapa ei ole optimoitu ns. reaalitodellisuuden kokemiseen jonka voi hahmottaa kolmitasoisena jossa se kolmas taso on kvanttifysiikan todennäköisyysaallot rajapintana. (ks. Donald Hoffman)"

Esitit tämän henkilön ja aiheen todella lyhennetyssä muodossa. Aluksi olisi keskeistä esittää, että Hoffman on idealisti, jonka mukaan vain tietoisuus on realistinen (wikipediassa ollut sanamuoto). Wikipediassa ainakaan ei sanota, että hän käyttäisi todennäköisyysaaltoja mihinkään tarkoitukseen. Vaan itse sain hänestä sen kuvan, että hänestä (a) 'kokemukset' ovat eräs 'rajapinta' oikeaan tietoisuuteen. (b) Kvarkit eivät ole erityisen todellisia verrattuna tietoisuuteen, joka ne tekee. (c ) Kvarkit ovat melkein ainoa asia, minkä tietoisuus tekee. Ja itse oletan (d) että kvarkit ovat todennäköoisyysaaltoja, kunnes joku toisin väittää. Eli näiden avulla on vain dualismi, joka ei ole dualismia filosofien mielestä, koska oikeassa dualismissa dualismi tarkoittaa sitä, että tietoisuus on yhtä todellinen kuin kvarkit. Ihmiset jotka tässä mallissa laskevat kahteen tai kolmeen ovat vain valmistautumassa tenttiin tai johonkin. EIvätkä laittamassa sitä filosofiseen kategoriaan.

Jokaisen pitäisi käyttää sanoja kuten realismi, rajapinta ja 'loput' paljon tarkemmin. Jos tietoisuuden realistisuus tarkoittaa sitä, että sekin on matemaattista informaatiota, niin ainakin fyysikolle Hoffmannin idea tarkoittaa, että siitä tulisi tehdä spekulatiivisia malleja samaan tapaan kuin esim. universumin alkua edeltäneestä tilasta (mutta ottaen todella hyvää mallia jostain 'Jungista', joka kuulema jo tietää tietoisuudesta kaiken). Kun taas puhutaan rajapinnasta, niin oleellinen kysymys on siinä, että ovatko kvarkit rajapinta tietoisuuteen samalla tavalla kuin tietokoneen näyttö on rajapinta tietokoneen kovalevyyn. Eli onko tarkoitus sanoa, että kvarkit esittävät kaiken tietoisuuden informaation (jolloin millään 'Jungilla' ei teekään välttämättä mitään), vai juuri päinvastoin, että ne jättävät jotain siitä pois. Tämä ero on muuten helppo esittää matemaattisella informaatilolla ja sillä miten se säilyy tai on säilymättä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Aistein ja mittauslaittein havaittavissa oleva todellisuus koetaan lineaarisena lähinnä kellojen kautta hahmotuksen takia vaikka se todellinen kausaliteetti on mielestäni epälineaarinen ja tavallaan epälinearisuutensa takia jossain määrin ´"aikamatkustuksen" kaltainen koska se ns. "empiirinen" todellisuus on aina havaitsijan ja valtavirtatieteen tapauksessa kollektiivisen konsensushavaitsijan projisoimaa jossa hahmotustapana on aika-avaruuskoordinaatisto."

Aikamatkustuksen pystyy näkemään kellosta. Eli jos matkustat, niin on aika ehdottoman varmaa, että kädessä oleva kello näyttää enemmän tai vähemmän kuin ei-matkustaneiden kellot. Tai sitten ne kellot eivät ole enää titaanikuorisia sukelluskelloja. Jutuissasi ei ole mitään aikamatkustuksen efektiä (minkä lisäksi sitä ei ole erityisen huolitellulla tavalla, joka voisi sanoa, että sellainen on mutta silti se ei ole täysi katastrofi, eli olisi rikkomatta systeemisi muita osia kuten herkkiä yhteisten konsensuksien dynamiikkoja vaikuttamalla niiden menneisyyteen tms.), mutta väität ihmisille, jotka ovat niistä kiinnostuneita, että sinullakin on niitä, jos he seuraavat sinua. Jos jokin on dynaamista, niin ainakin kerrontasi (joka esim. loppuu johonkin, missä alulla ei ole enää tarkoitusta). Viihtyisitkö itse dynaamisen kerronnan parissa yhtä paljon, jos sen kerronan aihe ei olisi jokin tylsä asia, kuten luonnonlakien kokonaisuus hiukkasista ja avaruuksista? Dynaamisesti voitaisiin kertoa esim. rikoslaista, poliittisesta historiasta, tiedustelujärjestöistä ja tietoisen-olennon-mahdollisuuksien-kasvuohjelmasta. Onko sellaisista asioista olemassa pysyviä faktoja? Jos on niin miksi? Ja mikä todellisuus näitä faktoja ylläpitää?

B:
"Tämä lineaarinen projisoitu todellisuus on pohjimmiltaan ehdollistunut rutiinomainen tapa kokea todellisuutta ja se liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen joka taas liittyy ensisijassa elossa pysymiseen ja lisääntymiseen eli lajitason kehitykseen."

Tällaista ei voi pitää varmana, jos sitä toista lisääntymistapaa ei kokeilla. Lajeille tapahtuu lisäksi muutakin kuin huonoa lisääntymistä. Ei esim. dinosauruksista voi sanoa, että ne kuolivat vain koska niiden lisääntyminen oli huonoa, vaan siihen oli vaikutusta myös meteoriitilla. Sinun tulisi siis tutkia ettei ole mahdollista, että noihin toisiin ihmisiin osuisi mistään mitään ulkopuolista.

B:
"Se kokemistapa ei ole optimoitu ns. reaalitodellisuuden kokemiseen jonka voi hahmottaa kolmitasoisena jossa se kolmas taso on kvanttifysiikan todennäköisyysaallot rajapintana. (ks. Donald Hoffman)"

Esitit tämän henkilön ja aiheen todella lyhennetyssä muodossa. Aluksi olisi keskeistä esittää, että Hoffman on idealisti, jonka mukaan vain tietoisuus on realistinen (wikipediassa ollut sanamuoto). Wikipediassa ainakaan ei sanota, että hän käyttäisi todennäköisyysaaltoja mihinkään tarkoitukseen. Vaan itse sain hänestä sen kuvan, että hänestä (a) 'kokemukset' ovat eräs 'rajapinta' oikeaan tietoisuuteen. (b) Kvarkit eivät ole erityisen todellisia verrattuna tietoisuuteen, joka ne tekee. (c ) Kvarkit ovat melkein ainoa asia, minkä tietoisuus tekee. Ja itse oletan (d) että kvarkit ovat todennäköoisyysaaltoja, kunnes joku toisin väittää. Eli näiden avulla on vain dualismi, joka ei ole dualismia filosofien mielestä, koska oikeassa dualismissa dualismi tarkoittaa sitä, että tietoisuus on yhtä todellinen kuin kvarkit. Ihmiset jotka tässä mallissa laskevat kahteen tai kolmeen ovat vain valmistautumassa tenttiin tai johonkin. EIvätkä laittamassa sitä filosofiseen kategoriaan.

Jokaisen pitäisi käyttää sanoja kuten realismi, rajapinta ja 'loput' paljon tarkemmin. Jos tietoisuuden realistisuus tarkoittaa sitä, että sekin on matemaattista informaatiota, niin ainakin fyysikolle Hoffmannin idea tarkoittaa, että siitä tulisi tehdä spekulatiivisia malleja samaan tapaan kuin esim. universumin alkua edeltäneestä tilasta (mutta ottaen todella hyvää mallia jostain 'Jungista', joka kuulema jo tietää tietoisuudesta kaiken). Kun taas puhutaan rajapinnasta, niin oleellinen kysymys on siinä, että ovatko kvarkit rajapinta tietoisuuteen samalla tavalla kuin tietokoneen näyttö on rajapinta tietokoneen kovalevyyn. Eli onko tarkoitus sanoa, että kvarkit esittävät kaiken tietoisuuden informaation (jolloin millään 'Jungilla' ei teekään välttämättä mitään), vai juuri päinvastoin, että ne jättävät jotain siitä pois. Tämä ero on muuten helppo esittää matemaattisella informaatilolla ja sillä miten se säilyy tai on säilymättä.

1

Lue lisää

B:
"Todellisuus on siis pääasiassa dualistinen jossa vuorovaikutusten mahdollistajana toimii kolmantena kvanttitaso."

Vuorovaikutus on myös helppo esittää matemaattiselle informaatiolle. Mutta silloin on aivan selkeää, että ns. kvarkit tai muut ovat realistisia. Ei missään ei-realistisessa ole mitään vuorovaikutusta realistiseen. Tai voisit miettiä, että yksittäisen osan kuten elektronin malli on todella hyvä, ja kutsut tätä mallia tästä edes realistiseksi johtuen eniten siitä, että se on aina niin lähellä empiiristä todellisuutta. Jos maailmassa on kuitenkin jokin toinen, mikä joskus esiintyy elektronin kanssa yhtäaikaisesti, mutta jolle et ole tehnyt kokonaan itsenäistä mallia, niin voi ajatella, että lähinnä se, mitä käytät elektronin yhteydessä, on tuon toisesta hiukkasesta kertova malli, mutta ei sen varsinainen realismi. Tässä se tieto, että elektronin on päätetty olevan realismia, rajaa kuitenkin todellisuuden sellaisiksi alueiksi, että filosofin pitäisi päätellä, että toisella hiukkasella on jokin matemaattinen realismi, koska sen tiedetään olevan erillistetty realistisin rajavedoin. Olisi täysin erilaista, jos Hoffman tms. olisi sanonut, että hän on idealisti, jolle mikään ei ole kauhean realistista tietoisuudessakaan.

Jos todellisuus on niin dualistinen, että sitä voisi pitää jopa matemaattisesti dualistisena, niin tämä merkitys sanalle viittaisi siihen, että pystyttäisiin esittämään jotain matemaattista mallia, jossa on pelkkä tietoisuus eikä mitään muuta. Väitän että minä pystyn sen jälkeen esittämään, että tämän matemaattisen tietoisuuden laajennus tai vuorovaikutus johonkin täysin erilliseen objektiin voidaan esittää klassisella tavalla. Tarkoitan joko siten, että kolmatta entiteettiä ei pidetä omana informaationaan, jolloin enimmäkseen vuorovaikutusta ei edes luokitella kummaksikaan, ja se esiintyisi siinä muodossa kuin missä erilliset kaksi mallia esitetään (*). Tai sitten esitetään kolmatta informaation lajia, ja väitän että voin kirjoittaa sen klassisessa muodossa. Näissä väitteissä ei ole kerrottu mitään, mitä pitäisi tavoitella mallilla, kunhan sen kirjoittaa olemaan.

(*) Jotta vuorovaikutus olisi tällöin kvantisoitu, olisi jommankumman tietoisuuden tai kvarkin oltavan kvantisoitu. Yleensä jostakin kvantisoidusta pystyy esittämään jonkin klassisen version, ja voisin myös väittää että ei sellaista vuorovaikutusta ole, mikä katoaisi tällöin kokonaan.

Eli ehkä olisi pitänyt sanoa, että vuorovaikutuksen mahdollistaminen on sitä, että sen kirjoittaa eikä sitä millaiseksi kirjoittaa. Missä ensimmäisenä on olellista, että kirjoittaa tietoisuuden olevan matemaattista informaatiota.

B:
"Kyse on kaksoisaspektimonismista jossa erotetaan toisistaan kvalia ja tietoisuus."

Oliko tällä kvalialla ja tietoisuudella mitään tekemistä kvarkin kanssa?

https://en.wikipedia.org/wiki/Double-aspect_theory
OIkea KAM on sitä että _ei eroteta_ toisistaan kvarkkia ja tietoisuutta. Jos KAM:isti ei ole fysikalisti, niin silloin kvarkkia ei varsinaisesti ole eikä juuri sitä tulisi edes mainita, koska kirjaimellisesti otettuna se on väärän tason käsite ollakseen 'aspekti' (tätä voi arvioida eniten sitten, kun kerrotaan, muodostaako monismin monismi matemaattisen informaation). Suurin osa KAM:eista on kuitenkin fysikalisteja joiden mielestä kvarkki on se, mikä on kyseinen monismi ja sen aspektit ovat tyhmeliineille (monismin matemaattisen mallin lisäksi ei aspekteilla ole malleja lainkaan, koska ei filosofiassa tarvitse joka kohdassa käyttää matematiikkaa, ettäs sen tiedät, tai sitten voi esiintyä epärealistisia malleja niistäkin).

Hofman ei ollut kumpikaan KAM wikipedian mukaan. Tällä kielellä sanottuna se, että hän ei ole dualisti, tarkoittaa, että hän on yksiaspekti monisti, josta vain tietoisuus on realistinen. Sinäkään et ole välttämättä KAM vaikka tutkisit mitä tahansa muuta valitsemaasi monismia kuin koko todellisuuden monismia.

Jos kuvittelet olevasi KAM, niin selitä esim. yleensä se, että mistä asiasta KAM:isti ja dualisti riitelevät ja miksi erolla on merkitystä. Kun toinen väittää, että voi erottaa ja toinen ei erota, niin mitä yrittämistä tämä on, ja miten se mitä asialle voi tehdä, on vain toista muttei kumpaakin? Sen lisäksi puhe on jostakin, mitä sinä ehkä yrität pikemminkin soveltaa, etkä niinkään kopioida heiltä, joten kirjota eroavuudesta myös omassa tapauksessasi (mutta sinun tulisi osoittaa tai epäsuorasti tuoda mieleen jotain sellaista ajattelua, joka on dualisti, mikä voi olla hankalaa, jos kyseistä teosta ei ole vielä olemassa samasta kvalia-aiheesta kuin mistä kirjoitat). Matemaattisten mallien (tai yhden) kanssa näiden kahden erot voivat olla olemassa ja selviä. Filosofiat, runot ja romaanit voivat myös yrittää olla erikseen KAM:eja ja dualisteja, tekemällä loogisia rakennelmia, ja jotka poikkeavat toisistaan. Sellainen ei kuitenkaan muistuta mitä tahansa satunnaista puhetta, joka sisältää silloin tällöin tietoisuuden ja silloin tällöin aineen.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Todellisuus on siis pääasiassa dualistinen jossa vuorovaikutusten mahdollistajana toimii kolmantena kvanttitaso."

Vuorovaikutus on myös helppo esittää matemaattiselle informaatiolle. Mutta silloin on aivan selkeää, että ns. kvarkit tai muut ovat realistisia. Ei missään ei-realistisessa ole mitään vuorovaikutusta realistiseen. Tai voisit miettiä, että yksittäisen osan kuten elektronin malli on todella hyvä, ja kutsut tätä mallia tästä edes realistiseksi johtuen eniten siitä, että se on aina niin lähellä empiiristä todellisuutta. Jos maailmassa on kuitenkin jokin toinen, mikä joskus esiintyy elektronin kanssa yhtäaikaisesti, mutta jolle et ole tehnyt kokonaan itsenäistä mallia, niin voi ajatella, että lähinnä se, mitä käytät elektronin yhteydessä, on tuon toisesta hiukkasesta kertova malli, mutta ei sen varsinainen realismi. Tässä se tieto, että elektronin on päätetty olevan realismia, rajaa kuitenkin todellisuuden sellaisiksi alueiksi, että filosofin pitäisi päätellä, että toisella hiukkasella on jokin matemaattinen realismi, koska sen tiedetään olevan erillistetty realistisin rajavedoin. Olisi täysin erilaista, jos Hoffman tms. olisi sanonut, että hän on idealisti, jolle mikään ei ole kauhean realistista tietoisuudessakaan.

Jos todellisuus on niin dualistinen, että sitä voisi pitää jopa matemaattisesti dualistisena, niin tämä merkitys sanalle viittaisi siihen, että pystyttäisiin esittämään jotain matemaattista mallia, jossa on pelkkä tietoisuus eikä mitään muuta. Väitän että minä pystyn sen jälkeen esittämään, että tämän matemaattisen tietoisuuden laajennus tai vuorovaikutus johonkin täysin erilliseen objektiin voidaan esittää klassisella tavalla. Tarkoitan joko siten, että kolmatta entiteettiä ei pidetä omana informaationaan, jolloin enimmäkseen vuorovaikutusta ei edes luokitella kummaksikaan, ja se esiintyisi siinä muodossa kuin missä erilliset kaksi mallia esitetään (*). Tai sitten esitetään kolmatta informaation lajia, ja väitän että voin kirjoittaa sen klassisessa muodossa. Näissä väitteissä ei ole kerrottu mitään, mitä pitäisi tavoitella mallilla, kunhan sen kirjoittaa olemaan.

(*) Jotta vuorovaikutus olisi tällöin kvantisoitu, olisi jommankumman tietoisuuden tai kvarkin oltavan kvantisoitu. Yleensä jostakin kvantisoidusta pystyy esittämään jonkin klassisen version, ja voisin myös väittää että ei sellaista vuorovaikutusta ole, mikä katoaisi tällöin kokonaan.

Eli ehkä olisi pitänyt sanoa, että vuorovaikutuksen mahdollistaminen on sitä, että sen kirjoittaa eikä sitä millaiseksi kirjoittaa. Missä ensimmäisenä on olellista, että kirjoittaa tietoisuuden olevan matemaattista informaatiota.

B:
"Kyse on kaksoisaspektimonismista jossa erotetaan toisistaan kvalia ja tietoisuus."

Oliko tällä kvalialla ja tietoisuudella mitään tekemistä kvarkin kanssa?

https://en.wikipedia.org/wiki/Double-aspect_theory
OIkea KAM on sitä että _ei eroteta_ toisistaan kvarkkia ja tietoisuutta. Jos KAM:isti ei ole fysikalisti, niin silloin kvarkkia ei varsinaisesti ole eikä juuri sitä tulisi edes mainita, koska kirjaimellisesti otettuna se on väärän tason käsite ollakseen 'aspekti' (tätä voi arvioida eniten sitten, kun kerrotaan, muodostaako monismin monismi matemaattisen informaation). Suurin osa KAM:eista on kuitenkin fysikalisteja joiden mielestä kvarkki on se, mikä on kyseinen monismi ja sen aspektit ovat tyhmeliineille (monismin matemaattisen mallin lisäksi ei aspekteilla ole malleja lainkaan, koska ei filosofiassa tarvitse joka kohdassa käyttää matematiikkaa, ettäs sen tiedät, tai sitten voi esiintyä epärealistisia malleja niistäkin).

Hofman ei ollut kumpikaan KAM wikipedian mukaan. Tällä kielellä sanottuna se, että hän ei ole dualisti, tarkoittaa, että hän on yksiaspekti monisti, josta vain tietoisuus on realistinen. Sinäkään et ole välttämättä KAM vaikka tutkisit mitä tahansa muuta valitsemaasi monismia kuin koko todellisuuden monismia.

Jos kuvittelet olevasi KAM, niin selitä esim. yleensä se, että mistä asiasta KAM:isti ja dualisti riitelevät ja miksi erolla on merkitystä. Kun toinen väittää, että voi erottaa ja toinen ei erota, niin mitä yrittämistä tämä on, ja miten se mitä asialle voi tehdä, on vain toista muttei kumpaakin? Sen lisäksi puhe on jostakin, mitä sinä ehkä yrität pikemminkin soveltaa, etkä niinkään kopioida heiltä, joten kirjota eroavuudesta myös omassa tapauksessasi (mutta sinun tulisi osoittaa tai epäsuorasti tuoda mieleen jotain sellaista ajattelua, joka on dualisti, mikä voi olla hankalaa, jos kyseistä teosta ei ole vielä olemassa samasta kvalia-aiheesta kuin mistä kirjoitat). Matemaattisten mallien (tai yhden) kanssa näiden kahden erot voivat olla olemassa ja selviä. Filosofiat, runot ja romaanit voivat myös yrittää olla erikseen KAM:eja ja dualisteja, tekemällä loogisia rakennelmia, ja jotka poikkeavat toisistaan. Sellainen ei kuitenkaan muistuta mitä tahansa satunnaista puhetta, joka sisältää silloin tällöin tietoisuuden ja silloin tällöin aineen.

2

Lue lisää

B:
"Koska luonnollinen kieli on optimoitunut lähinnä ulkoiseksi koetun kvalian tulkintaan niin se toinen "sisäinen" taso on vaikeasti kuvailtavissa ja on ilmaistavissa vain vertauskuvien ja analogioiden kautta epäsuorasti."

Luonnollinen kieli on vertauskuvan ja analogian synonyymi. Ainakin puhetaitoiselle. Matematiikka ei jossain mielessä ole. Asiat missä käytetään matematiikkaa ja vain matematiikkaa, kuten ulkoisessa maailmassa, jossa on oikeasti kvarkkeja, ja jossa ei voi jaaritella mistään muusta kuin kvarkeista tai on heti tehnyt virheen, ei voi käyttää mitään luonnollisempaa kieltä tämän tekemiseen.

En ole samaa mieltä siitäkään, että tietoisuus olisi erityisen vaikeasti kuvailtavissa suomeksi tai englanniksi. Sinun kuvailuillasi on todennäköisesti vain vääriä tavoitteita. Jos esim. kuvailet sanoin kaiken, mitä ajattelet ja kirjoitat sen yhteen riviin, ja lisäät siihen sen kuinka kuvailet sanoin kaiken, mitä et ajattele sanoin, niin olet kirjoittanut joltain ajalta kaiken, mitä tietoisuutesi oli. Tämä ei ole tavoitteesi. Jos haluttaisiin, että kerrot, mitä ajattelet samalla tavalla huomenna kello 12, niin tämä voi olla vaikeaa kirjoittaa riviin. Mutta ei vaikeus ole siinä, että tiedät täydellisesti, mitä ajattelet huomenna, mutta et vain osaa sanoa sitä oikein. Tämäkään ei ole tavoitteesi, joten mitä siis edes tavoittelet? Jos tavoittelet esim. selitystä sille, miksi miljoona ihmistä valtavirtakollektiivissa tekee saman asian samana päivänä eli esim. saunoo, niin ensinnäkään sinulla ei ole miljoonan ihmisen tietoisuutta itselläsi, joten jos siitä on vaikea sanoittaa, niin ehkä syy ei ole se, että tietoisuus on vaikea kuvailla sanoin. Etkä ole vielä edes aloittanut tätä tehtävää siten, että keräisit kaikkien heidän ajatusriveistään tietoa.

Tietoisuus matemaattiseksi on aihe sekin mutta ei paljon poikkea minkään muunkaan asian matematisoimisesta siten, että sillä saavuttaa jotain ja sitten saavutettavaa on muualla lisää. Se että puhuttaisiin matematiikan evoluutiosta johonkin muotoon voi olla totta, koska matematiikkaa on vain sen verran kuin matematiikkaa käyttää. Mutta matematiikkaa ei koskaan lakkaa tulemasta lisää eikä sen muoto pysy missään. Tietoisuuden muoto eli äskeiset rivit ovat niitä, jotka pysyvät sellaisina kuin ne ovat, jos niitä ei muuta.

B:
"Ns. Jumalan voi hahmottaa kollektiivisena epälokaalina kognitiona ja toimijana (ks. Michael Levin) tai David Bohmin implisiittisenä järjestyksenä tai C.G. Jungin kollektiivisena alitajuntana tai Sheldraken muotokenttien kokonaisuutena jotka kaikki kuvailevat samaa asiaa pohimmiltaan."

Jumalaa käytetään luomiseen, sääntöihin ja iänkaikkiseen elämään. Leviniä - jonka olen nähnyt - käytetään eksplisiittisiin ja mitattaviin efekteihin, kuten yksöisrakokoe. Eikä hän käytä sanoja kuten epälokaali kognitio ollenkaan tai ainakaan niin, että ne tarkoittaisivat fyysistä epälokaaliutta. Bohmia käytetään mm. kaksoisrakokokeisiin ja kvarkkeihin, jotka olivat kuin todennäköisyyksiä, mutta eivät enää hänen ansiostaan sisällä niitä lainkaan (*). Jungia ei käytetä mihinkään muuhun mitä tässä lukee. Sheldrake ei ole pohjimmiltaan kuvaillut biologiaa eikä kvanttikokeita. Jokin mikä kuvailee fysikalistin mielestä kaikkea tässä ollutta (poislukien ehkä ilmiö - ei sen selittävä objekti nimeltä kenttä - jonka Sheldrake on sanonut olevan olemassa, mutta muut eivät), on kvarkki ja vastaavat objektit. Kannattaa siis lisätä sekin listaan?

(*) Eli ei voi olla edes todennäköisyyksien käyttöliittymää. Paitsi jos olet ateisti ja sanot, että jumala on sinusta edelleen käyttöliittymä. Jolloin sanoisin, että miksi ei keskustella ontologiasta vaan kaikesta muusta mitä ehditään keksiä.

Levinin eräs havaittava objekti on häiritsevän suurella tavalla sähkömagneettinen kenttä ilman huolta sen lähteistä. Kun taas Bohmin objekti on häntä häiritsevällä tavalla jäänyt pelkäksi fermionien esitykseksi. Bohm on epälokaali piilomuuttujateoria, mutta se on tehty aiheeseen, josta on olemassa yhtä hyvä tai parempi lokaali ei-piilomuuttuja teoria, joka ei ole falsifioitu. Jotta olisi jotain aitoa tehtyä tekemistä epälokaaliuden eteen tai jotain aidosti kiinnostavaa luettavaa epälokaaliudesta, epälokaaliuden pitäisi varmasti olla ainoa selitys jollekin ilmiölle.

Kaikilla näillä henkilöillä (joksi voidaan laskea myös hän, joka on Sheldrake) on lineaarinen aika ja asiat ovat siinä ajassa täysin ketjussa.

B:
"Kaksoisaspektimonismin mukaisesti erilaistumaton kvanttityhjiö tuottaa empiirisen todellisuuden erilaistumisen kautta (virtuaalinen hiukkanen ==> aktuaalinen hiukkanen, aaltofunktion romahdus intentionaalisen havainnon seurauksena yms. kuvauksia samasta perusasiasta."

Kysyin edellä sitä, että miten KAM liittyy kvarkkiin, mutta nyt pitää kysyä, että miten KAM liittyy tietoisuuteen?

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Koska luonnollinen kieli on optimoitunut lähinnä ulkoiseksi koetun kvalian tulkintaan niin se toinen "sisäinen" taso on vaikeasti kuvailtavissa ja on ilmaistavissa vain vertauskuvien ja analogioiden kautta epäsuorasti."

Luonnollinen kieli on vertauskuvan ja analogian synonyymi. Ainakin puhetaitoiselle. Matematiikka ei jossain mielessä ole. Asiat missä käytetään matematiikkaa ja vain matematiikkaa, kuten ulkoisessa maailmassa, jossa on oikeasti kvarkkeja, ja jossa ei voi jaaritella mistään muusta kuin kvarkeista tai on heti tehnyt virheen, ei voi käyttää mitään luonnollisempaa kieltä tämän tekemiseen.

En ole samaa mieltä siitäkään, että tietoisuus olisi erityisen vaikeasti kuvailtavissa suomeksi tai englanniksi. Sinun kuvailuillasi on todennäköisesti vain vääriä tavoitteita. Jos esim. kuvailet sanoin kaiken, mitä ajattelet ja kirjoitat sen yhteen riviin, ja lisäät siihen sen kuinka kuvailet sanoin kaiken, mitä et ajattele sanoin, niin olet kirjoittanut joltain ajalta kaiken, mitä tietoisuutesi oli. Tämä ei ole tavoitteesi. Jos haluttaisiin, että kerrot, mitä ajattelet samalla tavalla huomenna kello 12, niin tämä voi olla vaikeaa kirjoittaa riviin. Mutta ei vaikeus ole siinä, että tiedät täydellisesti, mitä ajattelet huomenna, mutta et vain osaa sanoa sitä oikein. Tämäkään ei ole tavoitteesi, joten mitä siis edes tavoittelet? Jos tavoittelet esim. selitystä sille, miksi miljoona ihmistä valtavirtakollektiivissa tekee saman asian samana päivänä eli esim. saunoo, niin ensinnäkään sinulla ei ole miljoonan ihmisen tietoisuutta itselläsi, joten jos siitä on vaikea sanoittaa, niin ehkä syy ei ole se, että tietoisuus on vaikea kuvailla sanoin. Etkä ole vielä edes aloittanut tätä tehtävää siten, että keräisit kaikkien heidän ajatusriveistään tietoa.

Tietoisuus matemaattiseksi on aihe sekin mutta ei paljon poikkea minkään muunkaan asian matematisoimisesta siten, että sillä saavuttaa jotain ja sitten saavutettavaa on muualla lisää. Se että puhuttaisiin matematiikan evoluutiosta johonkin muotoon voi olla totta, koska matematiikkaa on vain sen verran kuin matematiikkaa käyttää. Mutta matematiikkaa ei koskaan lakkaa tulemasta lisää eikä sen muoto pysy missään. Tietoisuuden muoto eli äskeiset rivit ovat niitä, jotka pysyvät sellaisina kuin ne ovat, jos niitä ei muuta.

B:
"Ns. Jumalan voi hahmottaa kollektiivisena epälokaalina kognitiona ja toimijana (ks. Michael Levin) tai David Bohmin implisiittisenä järjestyksenä tai C.G. Jungin kollektiivisena alitajuntana tai Sheldraken muotokenttien kokonaisuutena jotka kaikki kuvailevat samaa asiaa pohimmiltaan."

Jumalaa käytetään luomiseen, sääntöihin ja iänkaikkiseen elämään. Leviniä - jonka olen nähnyt - käytetään eksplisiittisiin ja mitattaviin efekteihin, kuten yksöisrakokoe. Eikä hän käytä sanoja kuten epälokaali kognitio ollenkaan tai ainakaan niin, että ne tarkoittaisivat fyysistä epälokaaliutta. Bohmia käytetään mm. kaksoisrakokokeisiin ja kvarkkeihin, jotka olivat kuin todennäköisyyksiä, mutta eivät enää hänen ansiostaan sisällä niitä lainkaan (*). Jungia ei käytetä mihinkään muuhun mitä tässä lukee. Sheldrake ei ole pohjimmiltaan kuvaillut biologiaa eikä kvanttikokeita. Jokin mikä kuvailee fysikalistin mielestä kaikkea tässä ollutta (poislukien ehkä ilmiö - ei sen selittävä objekti nimeltä kenttä - jonka Sheldrake on sanonut olevan olemassa, mutta muut eivät), on kvarkki ja vastaavat objektit. Kannattaa siis lisätä sekin listaan?

(*) Eli ei voi olla edes todennäköisyyksien käyttöliittymää. Paitsi jos olet ateisti ja sanot, että jumala on sinusta edelleen käyttöliittymä. Jolloin sanoisin, että miksi ei keskustella ontologiasta vaan kaikesta muusta mitä ehditään keksiä.

Levinin eräs havaittava objekti on häiritsevän suurella tavalla sähkömagneettinen kenttä ilman huolta sen lähteistä. Kun taas Bohmin objekti on häntä häiritsevällä tavalla jäänyt pelkäksi fermionien esitykseksi. Bohm on epälokaali piilomuuttujateoria, mutta se on tehty aiheeseen, josta on olemassa yhtä hyvä tai parempi lokaali ei-piilomuuttuja teoria, joka ei ole falsifioitu. Jotta olisi jotain aitoa tehtyä tekemistä epälokaaliuden eteen tai jotain aidosti kiinnostavaa luettavaa epälokaaliudesta, epälokaaliuden pitäisi varmasti olla ainoa selitys jollekin ilmiölle.

Kaikilla näillä henkilöillä (joksi voidaan laskea myös hän, joka on Sheldrake) on lineaarinen aika ja asiat ovat siinä ajassa täysin ketjussa.

B:
"Kaksoisaspektimonismin mukaisesti erilaistumaton kvanttityhjiö tuottaa empiirisen todellisuuden erilaistumisen kautta (virtuaalinen hiukkanen ==> aktuaalinen hiukkanen, aaltofunktion romahdus intentionaalisen havainnon seurauksena yms. kuvauksia samasta perusasiasta."

Kysyin edellä sitä, että miten KAM liittyy kvarkkiin, mutta nyt pitää kysyä, että miten KAM liittyy tietoisuuteen?

3

Lue lisää

KAM-aspektit eivät ole erilaistumia? Koska ei ole kahta eri erilaistumisen kategoriaa, joista toinen erilaistuma olisi tietoisuus? Jos olisi niin, mitä matematiikkaa sillä on samaa kuin tyhjiöllä? Kun KAM sisältää kuitenkin tietoisuuden, niin äskeisen mukaan kvanttityhjiö ei ole KAM:in monismi? Missä tässä lauseessasi silloin on KAM?

Et edes kirjoittanut, että kvanttityhjiön erilaistumista saisi tapahtua ilman intentionaalista havaitsijaa? Tämä kaikki viittaa siis dualismiin tähän mennessä. Tosin tämä on todella vahvasti sidottujen asioiden dualismia, koska aine ei tee puoliakaan niistä asioista, mitä muut sen yleensä ajattelevat tekevän, ilman sitä, että tuo intentio ja toinen objekti tekevät molemmat jotain. Tämä ei kuitenkaan oikeuta sinua luopumaan dualistileimasta, vaan dualismisi toinen jäsen on vain silloin tyhjiö, joka on tyhjä yksinäänkin ilman mitään apuja, ja jolla ei tehdä mitään muuta kuin esiinnytään häpeillen dualistina.

Kvarkin ja kvarkkien tyhjiön matematiikat ovat pilkulleen samat? Erilaistuminen on sille sama kuin parametrisaatio kvanttiluvulla, joka kertoo ns. kvanttien lukumäärän? Nolla tällaista kvanttia on erilaistumaton tyhjiö ja muut erilaistuneet?

Bohmin mallissa ei ole mitään tapahtumaa aaltofunktiolle (pilottiaallolle) (aalto, jolle ei tapahdu mitään ei myöskään reagoi mihinkään - se kuitenkin reagoi muuhun aineeseen, jota ei laskeata mittauksen tekijäksi, ja tämän pointti on sanoa, että mittaaja saa olla periaatteessa kaikelle näkymätön ja aineeton niinkuin oli klassisessa fysiikassa), vaan siinä hiukkasen näkeminen on sellaisen hiukkasen näkemistä, joka on aina ollut samanlainen mitattava hiukkanen ja tulee aina olemaan. Bohmista ei paljon tehdä virtuaalihiukkasiakaan vaativia teorioita.

Onneksesi hiukkasten kosmologinen synty ei ole mikään asia, mikä liittyy mittaamiseen, vaan niitä kannattaa odottaa mekanismeilta, joissa on vain pilottiaallon omaa normaalia evoluutiota ilman hiukkasten mittausta. Siis sitten kun pilottiaaltoteoria ensin pystyy olemaan hiukkasten katoamisen ja synnyn teoria. Mutta se on asia mitä voi odottaa tapahtuvan aiemmin, kuin sitä, että hiukkasten synnyssä olisi kyse mittaamisesta (jota voi odotella kaikkia QM-tulkintoja käyttäen).

Ei ole olemassa mitään kuvausta mistään asiasta, jossa sanottaisiin, että virtuaalisesta hiukkasesta tulee oikea hiukkanen. Kaikissa kuvauksissa lukee ainoastaan 'oikeasta hiukkasesta tulee oikea hiukkanen' ja tämä kumoaa käsitteen siitä, että alussa olisi ollut tyhjiö. Vaikka en ole nähnyt kuvausta missä virtuaalisesta tulee oikea, niin väitän, että se ei ole ollut samanlainen perusasia kuin mittaaminen. Tällöin mittaamisen kohde olisi ollut alussa virtuaalinen. Tai kohde olisi ollut tyhjä. Mutta miksi mittauksen tulos ei ole tyhjä, jos väität mitattavan olleen tyhjä. Myöskään oikean hiukkasen tullessa oikeaksi hiukkaseksi ei tarvitse mitata mitään eivätkä asiat romahda. Tämä olisi varmasti hyvä analogian alku sille, mitä yrität väittää olevan?

Jos jokainen hiukkasen syntymä olisi romahtanut aaltofunktio, niin se näkyisi kaikkialla sellaisena, että ei synny kvanttiaalto-interferenssiä. Kaksoisrakokoekin on oikeasti tilanne, missä hiukkanen katoaa ja syntyy äärettömän monta kertaa uudestaan aina vasemmalta oikealle ym. vapaisiin suuntiin. Jos se romahtaisi joka kerta, ei olisi interfenssikuviota. Jos kaksoisrakokoetta ei kuvailtaisi äärettömän monena syntymänä, niin mitään mainitsemaasi kuvailua syntymien avulla ei koskaan tehtäisi millekään muullekaan.

'Empiirinen todellisuus' ei ole käsite jota kenenkään pitäisi käyttää merkityksessä, että se on aina sama kuin romahtaneet aaltofunktiot. Tämä tarkoittaisi loogisesti, että empiirinen todellisuus päättyi 1800-luvulle. Lisäksi tuotat hankaluuksia silloinkin jos ottaisit aiheen, kuten kaksoisrakokoe, ja sanoisit että on olemassa sellainen tarkastelu, missä on olemassa vain sen 'empiirinen todellisuus', joka on vain sen näkyvät osat kuten takalevy ja sen pisteet. Et voi sanoa tästä vain ääneen, että empiirinen todellisuus on se, kun on aaltofunktioita romahtaneena, koska ajatuksen pointti oli olla sanomatta, että meillä on täydellinen tieto siitä, mitä on kyseessä tai että kaikki tuon sanaparren kanssa kilpailevat tulkinnat olisivat muka vääriä. Niiden mahdollinen vääryys ei perustu tähän empiiriseen todellisuuteen ja asioista pitää kirjoittaa paljon varovaisemmin.

4

Anonyymi kirjoitti:

KAM-aspektit eivät ole erilaistumia? Koska ei ole kahta eri erilaistumisen kategoriaa, joista toinen erilaistuma olisi tietoisuus? Jos olisi niin, mitä matematiikkaa sillä on samaa kuin tyhjiöllä? Kun KAM sisältää kuitenkin tietoisuuden, niin äskeisen mukaan kvanttityhjiö ei ole KAM:in monismi? Missä tässä lauseessasi silloin on KAM?

Et edes kirjoittanut, että kvanttityhjiön erilaistumista saisi tapahtua ilman intentionaalista havaitsijaa? Tämä kaikki viittaa siis dualismiin tähän mennessä. Tosin tämä on todella vahvasti sidottujen asioiden dualismia, koska aine ei tee puoliakaan niistä asioista, mitä muut sen yleensä ajattelevat tekevän, ilman sitä, että tuo intentio ja toinen objekti tekevät molemmat jotain. Tämä ei kuitenkaan oikeuta sinua luopumaan dualistileimasta, vaan dualismisi toinen jäsen on vain silloin tyhjiö, joka on tyhjä yksinäänkin ilman mitään apuja, ja jolla ei tehdä mitään muuta kuin esiinnytään häpeillen dualistina.

Kvarkin ja kvarkkien tyhjiön matematiikat ovat pilkulleen samat? Erilaistuminen on sille sama kuin parametrisaatio kvanttiluvulla, joka kertoo ns. kvanttien lukumäärän? Nolla tällaista kvanttia on erilaistumaton tyhjiö ja muut erilaistuneet?

Bohmin mallissa ei ole mitään tapahtumaa aaltofunktiolle (pilottiaallolle) (aalto, jolle ei tapahdu mitään ei myöskään reagoi mihinkään - se kuitenkin reagoi muuhun aineeseen, jota ei laskeata mittauksen tekijäksi, ja tämän pointti on sanoa, että mittaaja saa olla periaatteessa kaikelle näkymätön ja aineeton niinkuin oli klassisessa fysiikassa), vaan siinä hiukkasen näkeminen on sellaisen hiukkasen näkemistä, joka on aina ollut samanlainen mitattava hiukkanen ja tulee aina olemaan. Bohmista ei paljon tehdä virtuaalihiukkasiakaan vaativia teorioita.

Onneksesi hiukkasten kosmologinen synty ei ole mikään asia, mikä liittyy mittaamiseen, vaan niitä kannattaa odottaa mekanismeilta, joissa on vain pilottiaallon omaa normaalia evoluutiota ilman hiukkasten mittausta. Siis sitten kun pilottiaaltoteoria ensin pystyy olemaan hiukkasten katoamisen ja synnyn teoria. Mutta se on asia mitä voi odottaa tapahtuvan aiemmin, kuin sitä, että hiukkasten synnyssä olisi kyse mittaamisesta (jota voi odotella kaikkia QM-tulkintoja käyttäen).

Ei ole olemassa mitään kuvausta mistään asiasta, jossa sanottaisiin, että virtuaalisesta hiukkasesta tulee oikea hiukkanen. Kaikissa kuvauksissa lukee ainoastaan 'oikeasta hiukkasesta tulee oikea hiukkanen' ja tämä kumoaa käsitteen siitä, että alussa olisi ollut tyhjiö. Vaikka en ole nähnyt kuvausta missä virtuaalisesta tulee oikea, niin väitän, että se ei ole ollut samanlainen perusasia kuin mittaaminen. Tällöin mittaamisen kohde olisi ollut alussa virtuaalinen. Tai kohde olisi ollut tyhjä. Mutta miksi mittauksen tulos ei ole tyhjä, jos väität mitattavan olleen tyhjä. Myöskään oikean hiukkasen tullessa oikeaksi hiukkaseksi ei tarvitse mitata mitään eivätkä asiat romahda. Tämä olisi varmasti hyvä analogian alku sille, mitä yrität väittää olevan?

Jos jokainen hiukkasen syntymä olisi romahtanut aaltofunktio, niin se näkyisi kaikkialla sellaisena, että ei synny kvanttiaalto-interferenssiä. Kaksoisrakokoekin on oikeasti tilanne, missä hiukkanen katoaa ja syntyy äärettömän monta kertaa uudestaan aina vasemmalta oikealle ym. vapaisiin suuntiin. Jos se romahtaisi joka kerta, ei olisi interfenssikuviota. Jos kaksoisrakokoetta ei kuvailtaisi äärettömän monena syntymänä, niin mitään mainitsemaasi kuvailua syntymien avulla ei koskaan tehtäisi millekään muullekaan.

'Empiirinen todellisuus' ei ole käsite jota kenenkään pitäisi käyttää merkityksessä, että se on aina sama kuin romahtaneet aaltofunktiot. Tämä tarkoittaisi loogisesti, että empiirinen todellisuus päättyi 1800-luvulle. Lisäksi tuotat hankaluuksia silloinkin jos ottaisit aiheen, kuten kaksoisrakokoe, ja sanoisit että on olemassa sellainen tarkastelu, missä on olemassa vain sen 'empiirinen todellisuus', joka on vain sen näkyvät osat kuten takalevy ja sen pisteet. Et voi sanoa tästä vain ääneen, että empiirinen todellisuus on se, kun on aaltofunktioita romahtaneena, koska ajatuksen pointti oli olla sanomatta, että meillä on täydellinen tieto siitä, mitä on kyseessä tai että kaikki tuon sanaparren kanssa kilpailevat tulkinnat olisivat muka vääriä. Niiden mahdollinen vääryys ei perustu tähän empiiriseen todellisuuteen ja asioista pitää kirjoittaa paljon varovaisemmin.

4

Lue lisää

B:
"Me tuotamme itse yksilöinä ja kollektiivina sen lineaariseksi hahmotetun todellisuuden ja se kollektiivinen konsensushavainto on se mitä tieteessä ja arjen tasolla kutsutaan todellisuudeksi joka koetaan lineaarisena tapahtumien ketjuna."

Sanot näin tietämättä yhtään, mitä on itse ja mitä on yksilö, eli tietämättä mitään mitä sanot. Et ole myöskään tehnyt ajalle minkäänlaisia asioita kuten virtuaaliaikaa. Eli sanot tietoisuuden muokkaavan asiaa, jonka et tiedä olevan muokattavissa mitenkään. Oliko millään muullakaan muokattavalla asialla sellaista merkitystä, että sen piti tietää ensin muokkautuvan jollain tavalla, ennenkuin teit tämän päätelmän? En silti tarkoita niin tosissaan, että mikään edellä olisi varsinaisesti kuvailtavissa aineen muokkaukseksi. Puhuit tarkemmin sanottuna siitä, mitä on sitä ennen. Eli vastaa esim. tähän: 'mitä on ennen aikaa?'.

Toisaalta sinun tulisi osoittaa sellainen asia, kuin että miksi jonkun syntyminen jostakin muusta tarkoittaisi, että se muuttaa muotoaan edelleen? Kun kuvailet synnyn olevan joskus ja jossain mahdollista, jokainen jolla ei ole paljon parempaa tietoa aineen synnystä voi valita sen saman ja tehdä sen kanssa oman teoreettisen aikalinjansa ja valita siitä sen hetken, minne sen ajoittaa. Sinun olisi oleellista selvittää meille, että miksi sinun teoriasi on parempi kuin jonkun, joka sanoo, että aine syntyy jollain tavalla miljardeja vuosia sitten, ja konsensus alkaa vasta miljoonia vuosia sitten. Eli miksi ne liittyvät vielä toisiinsa niin paljon että sinun piti kirjoittaa toisesta ensin.

B:
"Koska kyseessä on kollektiiviseksi ja kollektiivisesti hahmotettu todellisuus niin se koetaan yksilötason tietoisuudesta riippumattomaksi (ns. "realismi")"

Tuo on vähäpätöinen ongelma verrattuna siihen, että lisäksi kun kollektiivin mieli ei koskaan muutu, koetaan että kaikki on riippumatonta tästä kollektiivista.

B:
"Kielen käsitteet tuottavat sen konsensusvaikutelman koska vain sellainen kokemus on tarkasti ilman vertauskuvia ilmaistavissa muille joka on riittävän yhteismitallinen."

Sanoit itse yllä, että kieli ei ole hyvä kuvailemaan todellisuutta (= mm. kollektiivin toiminta). Miksi siis kielioppi ja käsitteiden tuntemus olisi antanut sinulle totuuden siitä, mitä ja milloin kollektiivi saa aikaan? Kaikki epäilyni kieltä kohtaan yllä osoittaa sen, että käsitteet ovat täysin riittämättömät kuvailemaan kokemuksia kvarkkien kanssa joten ei niitä kannata ajatella konsensuksen työkaluna. Lisäksi voidaan osoittaa käsitteen kuten KAM tapahtuneen vasta viimeaikoina, ja että mitään ei sinä aikana tapahtunut kvarkeille. Esim. sellaisten historiallisten kertomusten perusteella missä sanotaan, että ihmiset hengittivät ilmaa ja joivat vettä.

Konsensukseksi halutut osaset eivät ehdi jakamaan toisilleen kaikkia parhaita käsitteitään siinä ajassa, missä todellisuuden pitäisi muuttua (jotta joku matkaaja ei ehtisi tekemään hisotriallista päiväkirjaa siitä, että kysyi toiselta heimolta: 'Kertokaa nyt ne käsitteet äkkiä, että miksi te juotte liuotusaineita ettekä vettä'). Eikä konsensus ikinä olisi täysi.

Todellisuus muuttuu myös varmasti nopeammin kuin missä ajassa kaikki maailman ihmiset ymmärtävät yhtämittaisesti sen, mitä tarkoittaa yksittäisen satiristin näytelmä. Jos joku kirjottaisi tästä kuitenkin jutun, niin olisi yksittäinen kupla, missä se on niin. Tässä sanoin siis myös, että vertauskuva tulee yhteiseksi nopeasti.

Väittääkö tämä lauseesi, että esim. virtuaalihiukkanen ei ole tieteellinen vertauskuva? Miten kaikki hiukkaskiihdyttimet ja vastaavat laitteet voivat olla samaa mieltä standardimallin kanssa, jos virtuaalihiukkanen puolestaan on vertauskuva? Onko sinun ja minun virtuaalihiukkanen tällä hetkellä yhteismitallinen ja kuinka monen muun kanssa me olemme mielestäsi yhteismitallisia?

B:
"Biologinen elämä toimii rajapintana epälokaalin ajattoman ja lineaarisen konsensustodellisuuden välillä ja on samalla se väline millä se kokonaisuus kykenee kehittämään itsään dissosioitumalla yksilöllisiksi kokijoiksi ikäänkuin "matrix-simulaatiossa"."

Tarkoittaako biologinen elämä tässä kokoelmaa kvarkkeja? Eli verrataanko sitä toisiin kvarkkikokoelmiin, joita et pidä rajapintana? Itseensä? Eikö biologiasta ole mielestäsi konsensusta niin paljon, että sen rajapintaisuus katoaa siihen, miten paljon se on samaa kuin kaikki muu kyseinen todellisuus? Miten esität tämän käsitteiden avulla, eli eikö ole tarpeeksi biologisia käsitteitä? Mitä tapahtuu sen jälkeen, jos ne syötetään kaikille? Eli miten oikeasti sanot maailman olevan mahdollisesti huomenna, jos olisit missään asiassa oikeassa?

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Me tuotamme itse yksilöinä ja kollektiivina sen lineaariseksi hahmotetun todellisuuden ja se kollektiivinen konsensushavainto on se mitä tieteessä ja arjen tasolla kutsutaan todellisuudeksi joka koetaan lineaarisena tapahtumien ketjuna."

Sanot näin tietämättä yhtään, mitä on itse ja mitä on yksilö, eli tietämättä mitään mitä sanot. Et ole myöskään tehnyt ajalle minkäänlaisia asioita kuten virtuaaliaikaa. Eli sanot tietoisuuden muokkaavan asiaa, jonka et tiedä olevan muokattavissa mitenkään. Oliko millään muullakaan muokattavalla asialla sellaista merkitystä, että sen piti tietää ensin muokkautuvan jollain tavalla, ennenkuin teit tämän päätelmän? En silti tarkoita niin tosissaan, että mikään edellä olisi varsinaisesti kuvailtavissa aineen muokkaukseksi. Puhuit tarkemmin sanottuna siitä, mitä on sitä ennen. Eli vastaa esim. tähän: 'mitä on ennen aikaa?'.

Toisaalta sinun tulisi osoittaa sellainen asia, kuin että miksi jonkun syntyminen jostakin muusta tarkoittaisi, että se muuttaa muotoaan edelleen? Kun kuvailet synnyn olevan joskus ja jossain mahdollista, jokainen jolla ei ole paljon parempaa tietoa aineen synnystä voi valita sen saman ja tehdä sen kanssa oman teoreettisen aikalinjansa ja valita siitä sen hetken, minne sen ajoittaa. Sinun olisi oleellista selvittää meille, että miksi sinun teoriasi on parempi kuin jonkun, joka sanoo, että aine syntyy jollain tavalla miljardeja vuosia sitten, ja konsensus alkaa vasta miljoonia vuosia sitten. Eli miksi ne liittyvät vielä toisiinsa niin paljon että sinun piti kirjoittaa toisesta ensin.

B:
"Koska kyseessä on kollektiiviseksi ja kollektiivisesti hahmotettu todellisuus niin se koetaan yksilötason tietoisuudesta riippumattomaksi (ns. "realismi")"

Tuo on vähäpätöinen ongelma verrattuna siihen, että lisäksi kun kollektiivin mieli ei koskaan muutu, koetaan että kaikki on riippumatonta tästä kollektiivista.

B:
"Kielen käsitteet tuottavat sen konsensusvaikutelman koska vain sellainen kokemus on tarkasti ilman vertauskuvia ilmaistavissa muille joka on riittävän yhteismitallinen."

Sanoit itse yllä, että kieli ei ole hyvä kuvailemaan todellisuutta (= mm. kollektiivin toiminta). Miksi siis kielioppi ja käsitteiden tuntemus olisi antanut sinulle totuuden siitä, mitä ja milloin kollektiivi saa aikaan? Kaikki epäilyni kieltä kohtaan yllä osoittaa sen, että käsitteet ovat täysin riittämättömät kuvailemaan kokemuksia kvarkkien kanssa joten ei niitä kannata ajatella konsensuksen työkaluna. Lisäksi voidaan osoittaa käsitteen kuten KAM tapahtuneen vasta viimeaikoina, ja että mitään ei sinä aikana tapahtunut kvarkeille. Esim. sellaisten historiallisten kertomusten perusteella missä sanotaan, että ihmiset hengittivät ilmaa ja joivat vettä.

Konsensukseksi halutut osaset eivät ehdi jakamaan toisilleen kaikkia parhaita käsitteitään siinä ajassa, missä todellisuuden pitäisi muuttua (jotta joku matkaaja ei ehtisi tekemään hisotriallista päiväkirjaa siitä, että kysyi toiselta heimolta: 'Kertokaa nyt ne käsitteet äkkiä, että miksi te juotte liuotusaineita ettekä vettä'). Eikä konsensus ikinä olisi täysi.

Todellisuus muuttuu myös varmasti nopeammin kuin missä ajassa kaikki maailman ihmiset ymmärtävät yhtämittaisesti sen, mitä tarkoittaa yksittäisen satiristin näytelmä. Jos joku kirjottaisi tästä kuitenkin jutun, niin olisi yksittäinen kupla, missä se on niin. Tässä sanoin siis myös, että vertauskuva tulee yhteiseksi nopeasti.

Väittääkö tämä lauseesi, että esim. virtuaalihiukkanen ei ole tieteellinen vertauskuva? Miten kaikki hiukkaskiihdyttimet ja vastaavat laitteet voivat olla samaa mieltä standardimallin kanssa, jos virtuaalihiukkanen puolestaan on vertauskuva? Onko sinun ja minun virtuaalihiukkanen tällä hetkellä yhteismitallinen ja kuinka monen muun kanssa me olemme mielestäsi yhteismitallisia?

B:
"Biologinen elämä toimii rajapintana epälokaalin ajattoman ja lineaarisen konsensustodellisuuden välillä ja on samalla se väline millä se kokonaisuus kykenee kehittämään itsään dissosioitumalla yksilöllisiksi kokijoiksi ikäänkuin "matrix-simulaatiossa"."

Tarkoittaako biologinen elämä tässä kokoelmaa kvarkkeja? Eli verrataanko sitä toisiin kvarkkikokoelmiin, joita et pidä rajapintana? Itseensä? Eikö biologiasta ole mielestäsi konsensusta niin paljon, että sen rajapintaisuus katoaa siihen, miten paljon se on samaa kuin kaikki muu kyseinen todellisuus? Miten esität tämän käsitteiden avulla, eli eikö ole tarpeeksi biologisia käsitteitä? Mitä tapahtuu sen jälkeen, jos ne syötetään kaikille? Eli miten oikeasti sanot maailman olevan mahdollisesti huomenna, jos olisit missään asiassa oikeassa?

5

Lue lisää

Et varmaan halua käyttää rajapintaa enää merkityksessä, missä sellainen on osa kolmen osan KAM:ia? Jos et niin oliko KAM-aihe ja ontologia nyt jo niin loppuunkäsitelty, että voidaan miettiä jo, miten ryhtyä bioinsinööreiksi? Kysyn kuitenkin edellisiin aiheisiin liittyviä kysymyksiä tästä. Kuten tarvitseeko sitten ensimmäinen konsensuskvarkki rajapinnan siihen, että se syntyy kvanttityhjiöstä (joka on ties mitä kaikista asioista mutta ei varmaan ajaton). Eli syntyykö biologinen elämä ennen ensimmäistä kvarkkia? Juttusi ovat huonoja tässä siitä syystä, että teet väitteitä siitä, miten tietyt todellisuuden objektit ovat transitiivisia ja pysymättömiä ja niiden tuijotus ei ole oikeaa todellisuutta. Samalla käytät todella usein käsitteitä, joita ei olisi mitään syytä käyttää, jos vakavasti pitää todellisuutta paljon vieraampana asiana kuin kaikki luulevat. Kvanttityhjiö on tälläinen vitsi, joka voitaisiin todellakin synnyttää konsensuksessa, ja joka nykyisellään hämää ainoastaan sinua teeskennellen sinulle ikuista. Toinen on nyt kvarkkikokoelma nimeltä biologinen elämä.

Tietoisuus ei tarkoita sinulle mitään yksilöllistä kokemista, mutta tietty kokoelma kvarkkeja tarkoittaa? Millä perusteella kvarkkien tapa olla yksilöllinen muka muuttuu jos ne järjestetään eri tavalla? Jos sinulla on kaksi biljardipalloa pöydällä ja lyöt niistä toista, niin onko se toisellekin pallolle samanlainen kokemus?

Kaikki maailman simulaatiot eivät kehitä itseään. Itseasiassa tätä tulisi verrata täydelliseen tekoälyyn. Matrixin (isolla) juonessa simulaatio on paikka, missä maailma on aina 'niinkuin se oli 1900-luvun lopussa'. Mutta samalla sen tekoäly oli aika hyvä simulaation ulkopuolisena asiana. Lauseesi viittaisi joihinkin, joita on kuitekin laitettu simulaatioon. Mutta tämä on huono vertauskuva, koska siihen laitettiin oikeita ja aitoja ihmiskehoja, jotka olivat valmiiksi yhtä hyviä tekemään ihmisen asioita simulaatioissa kuin sen ulkopuolellakin. Joten et voi sanoa, että puhumalla elokuvan simulaatiosta selviää jotain, miten tehdä ihmisiä ihmisten ominaisuuksilla.

Vertauskuvasta ei myöskään tulisi yhtään mieleen se, että biologinen elämä olisi kuin simulaatio, jos biologista elämää on jo ilman sitä. Ainoa syy miksi puhuit nyt dissosiaatiosta oli elokuvan tapa simuloida jotain aivoille, jossa ei ole jotain väliä, miten lähellä aivot ovat toisessa todellisuudessa lähellä toisiaan (mitä silloin sanottaisiin aina silloin tällöin assosiaatioksi suuren etäisyyden yli eikä dissosiaatio niinkään olisi kaikkein oleellisin piirre millekään). Koska vertauskuva epäonnistuu, niin ei ole mitenkään näytetty, että biologisella elämällä on mitään taipumusta dissosioida ketään mistään.

Sen sijaan että yrittäisin kaivella tätä asiaa, niin esitän seuraavan oikeasti toimivan dissosiaation olemassaolon ja olemattomuuden. Dissosiaatiota on tai ei ole johonkin asiaan, kuten ihmisellä toiseen ihmiseen. Täydellisestä dissosiaatiosta tai assosiaatiosta alkaminen ei johda paljon mihinkään. Miten ihmisen dissosiaatio toisista ihmisistä tapahtuu on, että hänen aivonsa, jotka ovat hänen tietoisuutensa eivät reagoi toisiin ihmisiin yhtä suurella vakavuudella kuin ne suhtautuvat esim. nälkään omassa vatsassaan. Tällöin neuronit aiheuttavat assosioidusta nälästä enemmän toimintaa (voi olla tuntemusta tai tulevia tekoja joita tulee neuronien toiminnan säestämänä) kuin dissosioidusta toisesta ihmisestä. Tämä ihminen voi vaikka olla internetissä ja karjua 'sinä kuolet jos et osta minulta', mutta neuronit ja ensimmäisen ihmisen aivot ovat kehittyneet niin, ettei tästä tule mitään samanlaisia seuraamuksia kuin nääntymisen aiheuttamasta kivusta.

Dissosiaation vastakohtaa assosiaatiota on yhtä hyvä ajatella neurologisesti kuin dissosiaatiotakin. Voi myös olla niin, että mitään dissosiaatiota ei voi saavuttaa varsinaisesti ilman, että samaan aikaan on oikeasti vain kyseessä voimakkaat assosiaatiot johonkin toiseen asiaan. Eli ihminen ei olisi ehkä koskaan kehittynyt olemaan välittämästä internetin tyypeistä, ellei hän olisi kehittynyt myös olemaan aidosti nälissään. Neuronien tekoja ei muuten tule välttämättä verrata näkyviin lajiyksilön tekoihin. Jolloin neuronisi saattavat tehdä itselleen tärkeää assosiaatiota täysin palkein silloinkin, kun dissosiaation kohteeseen nähden et tee kuin yhtään mitään. Jotkut asiat mitä esim. teet internetissä eivät myöskään ole dissosiaatiota oikealta nimeltään. Jos ei aleta määrittelemään sitä, että miten yhteistä säveltä aivoilla pitää olla toistensa kanssa.

6

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan halua käyttää rajapintaa enää merkityksessä, missä sellainen on osa kolmen osan KAM:ia? Jos et niin oliko KAM-aihe ja ontologia nyt jo niin loppuunkäsitelty, että voidaan miettiä jo, miten ryhtyä bioinsinööreiksi? Kysyn kuitenkin edellisiin aiheisiin liittyviä kysymyksiä tästä. Kuten tarvitseeko sitten ensimmäinen konsensuskvarkki rajapinnan siihen, että se syntyy kvanttityhjiöstä (joka on ties mitä kaikista asioista mutta ei varmaan ajaton). Eli syntyykö biologinen elämä ennen ensimmäistä kvarkkia? Juttusi ovat huonoja tässä siitä syystä, että teet väitteitä siitä, miten tietyt todellisuuden objektit ovat transitiivisia ja pysymättömiä ja niiden tuijotus ei ole oikeaa todellisuutta. Samalla käytät todella usein käsitteitä, joita ei olisi mitään syytä käyttää, jos vakavasti pitää todellisuutta paljon vieraampana asiana kuin kaikki luulevat. Kvanttityhjiö on tälläinen vitsi, joka voitaisiin todellakin synnyttää konsensuksessa, ja joka nykyisellään hämää ainoastaan sinua teeskennellen sinulle ikuista. Toinen on nyt kvarkkikokoelma nimeltä biologinen elämä.

Tietoisuus ei tarkoita sinulle mitään yksilöllistä kokemista, mutta tietty kokoelma kvarkkeja tarkoittaa? Millä perusteella kvarkkien tapa olla yksilöllinen muka muuttuu jos ne järjestetään eri tavalla? Jos sinulla on kaksi biljardipalloa pöydällä ja lyöt niistä toista, niin onko se toisellekin pallolle samanlainen kokemus?

Kaikki maailman simulaatiot eivät kehitä itseään. Itseasiassa tätä tulisi verrata täydelliseen tekoälyyn. Matrixin (isolla) juonessa simulaatio on paikka, missä maailma on aina 'niinkuin se oli 1900-luvun lopussa'. Mutta samalla sen tekoäly oli aika hyvä simulaation ulkopuolisena asiana. Lauseesi viittaisi joihinkin, joita on kuitekin laitettu simulaatioon. Mutta tämä on huono vertauskuva, koska siihen laitettiin oikeita ja aitoja ihmiskehoja, jotka olivat valmiiksi yhtä hyviä tekemään ihmisen asioita simulaatioissa kuin sen ulkopuolellakin. Joten et voi sanoa, että puhumalla elokuvan simulaatiosta selviää jotain, miten tehdä ihmisiä ihmisten ominaisuuksilla.

Vertauskuvasta ei myöskään tulisi yhtään mieleen se, että biologinen elämä olisi kuin simulaatio, jos biologista elämää on jo ilman sitä. Ainoa syy miksi puhuit nyt dissosiaatiosta oli elokuvan tapa simuloida jotain aivoille, jossa ei ole jotain väliä, miten lähellä aivot ovat toisessa todellisuudessa lähellä toisiaan (mitä silloin sanottaisiin aina silloin tällöin assosiaatioksi suuren etäisyyden yli eikä dissosiaatio niinkään olisi kaikkein oleellisin piirre millekään). Koska vertauskuva epäonnistuu, niin ei ole mitenkään näytetty, että biologisella elämällä on mitään taipumusta dissosioida ketään mistään.

Sen sijaan että yrittäisin kaivella tätä asiaa, niin esitän seuraavan oikeasti toimivan dissosiaation olemassaolon ja olemattomuuden. Dissosiaatiota on tai ei ole johonkin asiaan, kuten ihmisellä toiseen ihmiseen. Täydellisestä dissosiaatiosta tai assosiaatiosta alkaminen ei johda paljon mihinkään. Miten ihmisen dissosiaatio toisista ihmisistä tapahtuu on, että hänen aivonsa, jotka ovat hänen tietoisuutensa eivät reagoi toisiin ihmisiin yhtä suurella vakavuudella kuin ne suhtautuvat esim. nälkään omassa vatsassaan. Tällöin neuronit aiheuttavat assosioidusta nälästä enemmän toimintaa (voi olla tuntemusta tai tulevia tekoja joita tulee neuronien toiminnan säestämänä) kuin dissosioidusta toisesta ihmisestä. Tämä ihminen voi vaikka olla internetissä ja karjua 'sinä kuolet jos et osta minulta', mutta neuronit ja ensimmäisen ihmisen aivot ovat kehittyneet niin, ettei tästä tule mitään samanlaisia seuraamuksia kuin nääntymisen aiheuttamasta kivusta.

Dissosiaation vastakohtaa assosiaatiota on yhtä hyvä ajatella neurologisesti kuin dissosiaatiotakin. Voi myös olla niin, että mitään dissosiaatiota ei voi saavuttaa varsinaisesti ilman, että samaan aikaan on oikeasti vain kyseessä voimakkaat assosiaatiot johonkin toiseen asiaan. Eli ihminen ei olisi ehkä koskaan kehittynyt olemaan välittämästä internetin tyypeistä, ellei hän olisi kehittynyt myös olemaan aidosti nälissään. Neuronien tekoja ei muuten tule välttämättä verrata näkyviin lajiyksilön tekoihin. Jolloin neuronisi saattavat tehdä itselleen tärkeää assosiaatiota täysin palkein silloinkin, kun dissosiaation kohteeseen nähden et tee kuin yhtään mitään. Jotkut asiat mitä esim. teet internetissä eivät myöskään ole dissosiaatiota oikealta nimeltään. Jos ei aleta määrittelemään sitä, että miten yhteistä säveltä aivoilla pitää olla toistensa kanssa.

6

Lue lisää

Puhutaan kuitenkin myös assosiaatioista, jotka ovat ihmisille vieraampia. Lintujen lentoa parvissa ja muuta laumakäyttäytymistä voi pitää voimakkaana assosiaationa (... johon kaikkea muuta verrataan paljon vähäisempänä asiana). Näissä assosiaatioissa linnun näkemä ja tulkitsema sähkömagnetismi toisten lintujen sijainneista on hänen muille neuroneilleen yhtä tärkeä eli asioita aikaan saava asia, kuin joillain toisilla aivoilla on se, että kiinteää hermostoa pitkin menee sähkömagnetismia vatsalaukusta aivoihin. Jos ajattelet vieläkin, että simulaatio oli hyvä esimerkki dissosiaatiosta, niin mitä ajattelet tapahtuvan, jos Matrixiin liitetään parvi lintuja?

Kaikki biologiset oliot eivät olleet menneisyydessä lintuja tai vastaavia laumaeläimiä. On siis väärin pitää assosiaatiota minään perustilana, vaan se täytyy neuronien toimesta kehittää sellaiseksi kuin se on. Voisit silti sanoa, että fysiikan tarkastelema mitättömän pieni vaikutus kaikkien hiukkasten ja kenttien välillä on niiden perusassosiaatio. Jota mikään ei varsinaisesti poista, vaikka aivot kasvaisivat tai pienenisivät kuinka.

B:
"Aikamatkustus on intention ja varsinkin kaukonäkemisen ja muiden ns. yliaistillisten kykyjen kautta mahdollista koska se epälokaali "5d" taso tavallaan yhdistää menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhtenäiseksi epälineaariseksi kokonaisuudeksi"

Voitko ottaa sinisen ja punaisen leegopalan ja yhdistää ne kokonaisuudeksi, jotta jokaisessa pisteessä on punaista ja sinistä? Voitko sen jälkeen lisäksi sanoa, että punainen pala ei kadonnut, vaan että ihmisillä on edelleen tulevaisuus vaikka joku matkaaja yhdistää tulevaisuuden kaikkeen muuhun? (Ok väri on helposti käsiteltävä suure: palasta tulee kappale, joka heijastaa kahta aallonpituutta yhtä aikaa eikä mikään aallonpituus katoa. Jos tekisit ajasta kvanttisuureen, joka ei ole dimensio, niin voisit yhdistää jonkun objketin arvot kahteen eri arvoon tuota suuretta ja yhdistää kaikki loput vain yhteen arvoon eli siihen mitä ne ovat käymässä. Tässä kuitenkin sanoataan, että aikamatkustus on sitä kun ei romahduta aaltofunktiota, joten ei se sinun mukaasi ole tietoisuuden tehtävä, vaan kuuluu täysin tyhmiä asioita tekevälle 'tyhjiölle'. Lisäksi jos et ole vielä yhdistynyt tulevaisuuteen, niin tämän hetken käsityksen mukaan jotta voisit yhdistyä, sinun tulisi olla siellä missä tulevaisuus on.)

Joudut todennäköisesti menemään 5D:ssäkin jonkin metreistä koostuvan etäisyyden yli jonnekin, jotta et olisi sen metrin kohdalla kuin juuri nyt olet. Muutoin se ei ole D. Sinun täytyy siis esittää, että metrin yli matkustus on nopeaa tai ei kestä yhtään aikaa kun menee 5D suuntaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on numero D:n edessä, vaan kaikki tämä on hiukkasten tai kenttien informaatioiden lakien luettelemista. Jokainen joka keksii vain sanoa, että hiukkasen laki ei ole mennä ajassa samalla nopeudella eteenpäin vaan voi kääntyä tai kiihtyä jonnekin, on tehnyt saman kuin sinäkin, mutta tehnyt paljon vähemmän virheitä. Koska ei esittänyt näkevänsä näkymättömiä dimensioita.

Jos aika on viikattuna 5D:hen, niin hetket eivät ole kaikki yhtä lähellä toisiaan. Jotta saisit vauhtia matkaan et kelaa taakse tai eteenpäin (nopeudella 1x, jos vauhtia ei kerran haluta muuttaa yhtään, mutta 1x taaksepäin on todennäköisesti mahdollinen, kun kaikki suunnat ovat mahdollisia) mihin tahansa hetkeen vaan kokemuksesi koostuu diskreeteistä loikista, joiden pitää olla yhtä pitkiä aikayksiköitä kaikkien kanssasi samasta kohdasta tai samasta symmetrisestä kohdasta menevien kanssa. Etäisyydellä ei myöskään ole niin paljon merkitystä kuin on sillä, että miten paljon olosuhdetta täytyy vääntää eri asentoon kuin se nyt on, jotta pääset edes yhdeltä viikkaukselta seuraavaan. Etäisyys voi olla olematon, mutta kyseisen liikkeen vaatima energia ääretön. Oletetusti ylität jonkun voiman tällä energialla, joka pitää kaiken yhden viikkauksen välissä.

5D on eräs sellainen asia, minkä oletat perustotuudeksi vaikka vastaavat dimensioesitykset muilta olisivat mielestäsi konsensuksen mielikuvien tyhjästä luomia. Ja spesifimmin voitaisiin sanoa, että tuollainen voima ja tuollainen energia ovat todella samanlaisia ideoita kuin, mitä konsensuksista lähtee.

B:
"joka toimii potentiaalien tasolla arkitason kokijan kannalta tarkasteltuna ja muistuttaa enemmän unennäkemistä (varsinkin selkounet) kuin lineaarista arjen kokemusta."

Lukeeko tässä että arkitason kokijalle aikamatkustus on satunnaisesti toteutuva mahdollisuus? Vai että se on mahdollisuus, jota ei toteuteta, koska ei kukaan arvo mahdollisuuksia, mutta ne ovat sinusta mahdollisuuksia silti? Oletko itse pyhän Bohmin tasolla (sanasta juhlapyhä), väittämässä, että se mitä heille tapahtuu, johtuu piilomuuttujista?

Mikä sinun arjessasi on muistuttanut unennäkemistä - muu kuin uni?

7

Anonyymi kirjoitti:

Puhutaan kuitenkin myös assosiaatioista, jotka ovat ihmisille vieraampia. Lintujen lentoa parvissa ja muuta laumakäyttäytymistä voi pitää voimakkaana assosiaationa (... johon kaikkea muuta verrataan paljon vähäisempänä asiana). Näissä assosiaatioissa linnun näkemä ja tulkitsema sähkömagnetismi toisten lintujen sijainneista on hänen muille neuroneilleen yhtä tärkeä eli asioita aikaan saava asia, kuin joillain toisilla aivoilla on se, että kiinteää hermostoa pitkin menee sähkömagnetismia vatsalaukusta aivoihin. Jos ajattelet vieläkin, että simulaatio oli hyvä esimerkki dissosiaatiosta, niin mitä ajattelet tapahtuvan, jos Matrixiin liitetään parvi lintuja?

Kaikki biologiset oliot eivät olleet menneisyydessä lintuja tai vastaavia laumaeläimiä. On siis väärin pitää assosiaatiota minään perustilana, vaan se täytyy neuronien toimesta kehittää sellaiseksi kuin se on. Voisit silti sanoa, että fysiikan tarkastelema mitättömän pieni vaikutus kaikkien hiukkasten ja kenttien välillä on niiden perusassosiaatio. Jota mikään ei varsinaisesti poista, vaikka aivot kasvaisivat tai pienenisivät kuinka.

B:
"Aikamatkustus on intention ja varsinkin kaukonäkemisen ja muiden ns. yliaistillisten kykyjen kautta mahdollista koska se epälokaali "5d" taso tavallaan yhdistää menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhtenäiseksi epälineaariseksi kokonaisuudeksi"

Voitko ottaa sinisen ja punaisen leegopalan ja yhdistää ne kokonaisuudeksi, jotta jokaisessa pisteessä on punaista ja sinistä? Voitko sen jälkeen lisäksi sanoa, että punainen pala ei kadonnut, vaan että ihmisillä on edelleen tulevaisuus vaikka joku matkaaja yhdistää tulevaisuuden kaikkeen muuhun? (Ok väri on helposti käsiteltävä suure: palasta tulee kappale, joka heijastaa kahta aallonpituutta yhtä aikaa eikä mikään aallonpituus katoa. Jos tekisit ajasta kvanttisuureen, joka ei ole dimensio, niin voisit yhdistää jonkun objketin arvot kahteen eri arvoon tuota suuretta ja yhdistää kaikki loput vain yhteen arvoon eli siihen mitä ne ovat käymässä. Tässä kuitenkin sanoataan, että aikamatkustus on sitä kun ei romahduta aaltofunktiota, joten ei se sinun mukaasi ole tietoisuuden tehtävä, vaan kuuluu täysin tyhmiä asioita tekevälle 'tyhjiölle'. Lisäksi jos et ole vielä yhdistynyt tulevaisuuteen, niin tämän hetken käsityksen mukaan jotta voisit yhdistyä, sinun tulisi olla siellä missä tulevaisuus on.)

Joudut todennäköisesti menemään 5D:ssäkin jonkin metreistä koostuvan etäisyyden yli jonnekin, jotta et olisi sen metrin kohdalla kuin juuri nyt olet. Muutoin se ei ole D. Sinun täytyy siis esittää, että metrin yli matkustus on nopeaa tai ei kestä yhtään aikaa kun menee 5D suuntaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on numero D:n edessä, vaan kaikki tämä on hiukkasten tai kenttien informaatioiden lakien luettelemista. Jokainen joka keksii vain sanoa, että hiukkasen laki ei ole mennä ajassa samalla nopeudella eteenpäin vaan voi kääntyä tai kiihtyä jonnekin, on tehnyt saman kuin sinäkin, mutta tehnyt paljon vähemmän virheitä. Koska ei esittänyt näkevänsä näkymättömiä dimensioita.

Jos aika on viikattuna 5D:hen, niin hetket eivät ole kaikki yhtä lähellä toisiaan. Jotta saisit vauhtia matkaan et kelaa taakse tai eteenpäin (nopeudella 1x, jos vauhtia ei kerran haluta muuttaa yhtään, mutta 1x taaksepäin on todennäköisesti mahdollinen, kun kaikki suunnat ovat mahdollisia) mihin tahansa hetkeen vaan kokemuksesi koostuu diskreeteistä loikista, joiden pitää olla yhtä pitkiä aikayksiköitä kaikkien kanssasi samasta kohdasta tai samasta symmetrisestä kohdasta menevien kanssa. Etäisyydellä ei myöskään ole niin paljon merkitystä kuin on sillä, että miten paljon olosuhdetta täytyy vääntää eri asentoon kuin se nyt on, jotta pääset edes yhdeltä viikkaukselta seuraavaan. Etäisyys voi olla olematon, mutta kyseisen liikkeen vaatima energia ääretön. Oletetusti ylität jonkun voiman tällä energialla, joka pitää kaiken yhden viikkauksen välissä.

5D on eräs sellainen asia, minkä oletat perustotuudeksi vaikka vastaavat dimensioesitykset muilta olisivat mielestäsi konsensuksen mielikuvien tyhjästä luomia. Ja spesifimmin voitaisiin sanoa, että tuollainen voima ja tuollainen energia ovat todella samanlaisia ideoita kuin, mitä konsensuksista lähtee.

B:
"joka toimii potentiaalien tasolla arkitason kokijan kannalta tarkasteltuna ja muistuttaa enemmän unennäkemistä (varsinkin selkounet) kuin lineaarista arjen kokemusta."

Lukeeko tässä että arkitason kokijalle aikamatkustus on satunnaisesti toteutuva mahdollisuus? Vai että se on mahdollisuus, jota ei toteuteta, koska ei kukaan arvo mahdollisuuksia, mutta ne ovat sinusta mahdollisuuksia silti? Oletko itse pyhän Bohmin tasolla (sanasta juhlapyhä), väittämässä, että se mitä heille tapahtuu, johtuu piilomuuttujista?

Mikä sinun arjessasi on muistuttanut unennäkemistä - muu kuin uni?

7

Lue lisää

B:
"Mielikuvitus on valvetasolla lähimpänä tuota potentiaalien tasoa ja voi tuottaaa ideoita jotka voi aktualisoida "aineelliselle" tasolle."

Ei koske kollektioiden universumeja? Jolloin kollektio ei varmaan edes ole asia, missä mielikuvitus on mikään olemassaoleva käsite? Emme siis voi saada mielikuvitus nimiseen käsitteeseen vertaamisesta mitään selvyyttä siihen asiaan, millaista on 5D.:si. Joten miksi kijroitat vain merkityksettömiä tyhjiä käsitteitä?

B:
"Oikeastaan kaikki tieteen, uskontojen, taiteen ja mielikuvituksen tuottamat asiat ovat osatotuuksia jotka vasta niiden sisältämän informaation integroitumisen kautta voivat muodostaa..."

Tätä ei ole loogista odottaa äskeisen mukaan. Ennemmin mielikuvitus luo kvarkkeja kuin mitään integroimalla voi saavuttaa mitään vastaavaa. Olet myös tehnyt osatotuuden asiasta, missä lukee 'mielikuvitus ei luo kvarkkeja vaan jokin aivan muu', joten esitä, miten integroit ensin sen.

B:
"vähitellen progressiivisen approksimaation eli vähittäisen itsekorjautumisen avulla todellisuutta vastaavan maailmankuvan joka ei voi olla staattinen vaan sen täytyy olla dynaaminen koska tämä todellisuuden vähittäisen ymmärtämisen prosessi toimii takaisinkytkentänä ja muokkaa koko ajan sitä todellisuutta ja kokija muuttuu vähitellen passiivisesta tietäjästä aktiiviseksi todellisuuden muokkaajaksi."

Jos todellisuus voi muuttua, niin on täysin makukysymys, että pitääkö sen olla muutoksessa ja miten paljon. Väität perusteettomasti, että tämän hetken konsenuksen todellisuus on arvoton todellisuuden tila, mutta samalla olet esittänyt paljon yhtä lyhytkestoisia todellisuuden osia, joilla ei ole mitään moraalista tai muutakaan ylemmyyden arvoa kuin on tällä.

Jutussasi lukee että et osaa alkaa itsekään ajatella, millainen on dynaaminen universumi, ellei universumi vähän muutu sitä ennen sanoakseen, että olet oikeassa? Yllä näytit useassa kohdassa tosi varmalta. Tämä ristiriita minusta kertoo sen, että mitään oikeaa tietä tästä eteenpäin (ja tällaiseen) ei varmaan ole olemassa eikä haluttu olevan olemassa.

Dynaamisuutta ei approksimoida eikä siten todellisuutesi oleellista asiaa. Sitä on heti ja se on täysin dynaamista heti kun sitä on. Lisäksi se on käsitteenä niin helppo, että ei kukaan jättäisi pitämättä sitä dynaamisena. Dynaamisuus muuten viittaa paljon determinismiin, eli siihen, että todellisuus on asia, joka ei esim. ala neuvottelemaan tietoisuutesi kanssa siitä onko sillä tahtoa olla mielikuvituksesi seuraava todellisuuden muoto. Tai ei epäonnistu siinä, koska on niin satunnainen. Olisit voinut käyttää muita ei-staattisuuteen viittaavia adjektiiveja, jos olisit halunnut.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Mielikuvitus on valvetasolla lähimpänä tuota potentiaalien tasoa ja voi tuottaaa ideoita jotka voi aktualisoida "aineelliselle" tasolle."

Ei koske kollektioiden universumeja? Jolloin kollektio ei varmaan edes ole asia, missä mielikuvitus on mikään olemassaoleva käsite? Emme siis voi saada mielikuvitus nimiseen käsitteeseen vertaamisesta mitään selvyyttä siihen asiaan, millaista on 5D.:si. Joten miksi kijroitat vain merkityksettömiä tyhjiä käsitteitä?

B:
"Oikeastaan kaikki tieteen, uskontojen, taiteen ja mielikuvituksen tuottamat asiat ovat osatotuuksia jotka vasta niiden sisältämän informaation integroitumisen kautta voivat muodostaa..."

Tätä ei ole loogista odottaa äskeisen mukaan. Ennemmin mielikuvitus luo kvarkkeja kuin mitään integroimalla voi saavuttaa mitään vastaavaa. Olet myös tehnyt osatotuuden asiasta, missä lukee 'mielikuvitus ei luo kvarkkeja vaan jokin aivan muu', joten esitä, miten integroit ensin sen.

B:
"vähitellen progressiivisen approksimaation eli vähittäisen itsekorjautumisen avulla todellisuutta vastaavan maailmankuvan joka ei voi olla staattinen vaan sen täytyy olla dynaaminen koska tämä todellisuuden vähittäisen ymmärtämisen prosessi toimii takaisinkytkentänä ja muokkaa koko ajan sitä todellisuutta ja kokija muuttuu vähitellen passiivisesta tietäjästä aktiiviseksi todellisuuden muokkaajaksi."

Jos todellisuus voi muuttua, niin on täysin makukysymys, että pitääkö sen olla muutoksessa ja miten paljon. Väität perusteettomasti, että tämän hetken konsenuksen todellisuus on arvoton todellisuuden tila, mutta samalla olet esittänyt paljon yhtä lyhytkestoisia todellisuuden osia, joilla ei ole mitään moraalista tai muutakaan ylemmyyden arvoa kuin on tällä.

Jutussasi lukee että et osaa alkaa itsekään ajatella, millainen on dynaaminen universumi, ellei universumi vähän muutu sitä ennen sanoakseen, että olet oikeassa? Yllä näytit useassa kohdassa tosi varmalta. Tämä ristiriita minusta kertoo sen, että mitään oikeaa tietä tästä eteenpäin (ja tällaiseen) ei varmaan ole olemassa eikä haluttu olevan olemassa.

Dynaamisuutta ei approksimoida eikä siten todellisuutesi oleellista asiaa. Sitä on heti ja se on täysin dynaamista heti kun sitä on. Lisäksi se on käsitteenä niin helppo, että ei kukaan jättäisi pitämättä sitä dynaamisena. Dynaamisuus muuten viittaa paljon determinismiin, eli siihen, että todellisuus on asia, joka ei esim. ala neuvottelemaan tietoisuutesi kanssa siitä onko sillä tahtoa olla mielikuvituksesi seuraava todellisuuden muoto. Tai ei epäonnistu siinä, koska on niin satunnainen. Olisit voinut käyttää muita ei-staattisuuteen viittaavia adjektiiveja, jos olisit halunnut.

8

Lue lisää

Akateeminen koulutus on tehokas tapa ehdollistaa ja vakiinnuttaa yhteiskunnan valtarakenteita ja hierarkiaa varsinkin pänttäämisen ja tenttimisen kautta kosko moni kuvittelee sen kautta saavuttavansa jotain arvokasta varsinkin kun siitä myönnetään arvosanoja ja lopulta oppiarvoja kun ehdollistuminen on kiteytynyt niin voimakkaasti ja tehokkaasti että se pysyy tyypillisesti staattisena koko loppuelämän.

Todellisuudessa menettää samalla mahdollisuuden itsenäiseen omaehtoiseen ajatteluun ja samalla mielikuvitus ja intuitio surkastuu tyypillisesti olemattomiin.

"Tiede kehittyy vain hautajaisten kautta" eli paradigman muutokset ovat tuskallisen hitaita koska kaikenlainen erilainen ja uudenlainen ajattelu on aina uhka vallitsevalle järjestykselle ja vaikka puhtaasti älyllisellä tasolla jokin uudenlainen voi tuntua mielenkiintoiselta hetken ajan niin tyypillisesti mielen elastinen kuplatodellisuus palautuu takaisin siihen alkup. omaksuttuun & ehdollistettuun muottiinsa koska se tuntuu turvallisemmalta koska kaikki erilainen ja ehdollistuneesta paradigmasta (=uskomusjärjestelmä) poikkeaminen on "tietysti" aina huuhaata ja pseudotiedettä koska se ei mahdu siihen jo omaksuttuun kollektiiviseen maailmankuvaan vaan tuottaa kognitiivista dissonanssia yms. akateemisia mielenhäiriöitä koska se valtavirtapsykoosi ja lauma-ajattelu koetaan normaalina.

Kaikenlainen uraedistyminen ja oppiarvot ovat näennäispalkintoja eivätkä mitään todellisia saavutuksia ihmisen itsensä kehittymisen kannalta. Ne ei kasvata juurikaan ns. perusolemuksen potentiaalia eli juuri sitä tarkoitusta minkä ns. elollinen elämä on ylipäätänsä olemassa ja se tarkoitus on kokonaisuuden potentiaalin kasvattaminen.

Vain se mikä on oman kokemuksen kautta omaksuttu rinnakkain tunteen ja älyn tasolla on todellista kokijalleen ja kaikki muu on käytännössä luuloja ja uskomuksia koska todellisuuden kokeminen on aina henkilökohtaista ja oivallukset myös henkilökohtaisia eikä niitä voi sellaisenaan siirtää muille kuin korkeintaan vihjeiden ja vertauskuvien tasolla.

Jokainen elää ja kokee sellaisessa todellisuudessa minkä kykenee aidosti kokemaan todellisena ja se kaikki muu kasvatuksen, koulutuksen ja median kautta omaksuttu on lähinnä vain melua ja häiriötekijöitä sen todellisen elämän päämäärän kannalta joka liityy laumasta itsenäistymiseen ja yksilöllistymiseen (tahdon, minuuden. älyn ja tunnetason integroituminen ja kiteytyminen koherentiksi ja itsenäiseksi kokonaisuudeksi jota uskonnoissa kutsutaan "sieluksi" ja ns. esoteriassa hienoainekehoksi ) jonka kehittymisen tämä yhteiskunta ja kulttuuri yrittää estää ja vaikeuttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Vastavoimat voimistuvat aina ennen kriittistä läpimurtoa joka edellyttää olemassaolevien valtarakenteiden hajoamista ja edeltää uudenlaisen järjestyksen syntymistä kaaoksen kautta itseorganisoitumalla.

(Tämäkin oli taas tajunnanvirtaa unen ja valveen rajamailla ... :D)


B