hmm.. elikkä , mä olen "jonkun"(aika komea XD) näköinen mies, mutta mä olen ollut nyt 4-5 vuotta ilman mitään naista...(minä en ole ollut yhdenillanjutuillakaan) käyn aktiivisesti baarissa, olen sosiaalinen...urheilullinen mä haluan jutella ihmisten kanssa ja mulla on "pokkaakin" vaikka kaupassa jutella jollekkin.. mä olen varmaan niin "ilmeinen" jotta kaikki kiinnostavat naiset on varattuja siinä vaihees kun kysyn että mitä teet viikonloppuna.. mä olen ruvennu ajattelemaan 4-5 vuoden kokemuksella että naiset ei vain yksinkertaisesti rakastu muhun... tälläisellä miehellä ei ole käyttöä.. hahahahahah
Nainen mikä se on?
mies jonka ympäriltä tuolit...
384748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
minkä ikäinen olet. Mutta jos kaikki naiset, joilta kyselet, ovat jo varattuja, niin voihan se olla että juuri sen ikäisistä on viety jo ns. parhaat päältä. Jos olet niin fiksu kuin kuvailit, tasosikin on todennäköisesti korkealla. Eli ne neitokaiset on jo viety markkinoilta.
Mutta, pää pystyyn. Aina on vielä jokunen näpsäkkä, vapaa neito olemassa. Sinun täytyy vain löytää heidät. Mitäs jos olisit jonkun aikaa käymättä baarissa ja kulkisit jossain muualla?
Toiseksi: ainahan suhteita kariutuu, eli monet neitokaiset sitten katselevat muita miehiä.
Kyllä joskus vielä tulee vastaan se oikea. Hankalaa vain, ettet valitettavasti koskaan tiedä, tapahtuuko se huomenna vai vasta vuoden päästä. Mutta älä vain sinäkin katkeroidu ja ala kirjoittelemaan tänne noita "suomalaiset naiset ovat ääliöitä nirppanokkia"-juttuja.
23 vuotta , olen hyvässä iässä ku voin kattella 19-22 vuotiaita naisia... mutta ei vain nappaa... mä olen tosiaan harrastanu 15 vuotiaasta (kunto)urheilua.. ja en todellakaan tarvitte mitään ylipainoista naista sillä arvostan naisellisuutta ja sitä että (kun minäkin pidän ittestäni huolta) sitä odotan myös "vastustajalta" mä olen luonteeltani ujo ja herkkä kaveri ja jos nainen ei näytä niitä tunteitaan,vaikka vain pientä "elettä" niin minä kyllä unohdan sen jutun (olen joskun long ago sitten päässy treffeille..) mutta siitä on niin kauan että en muista... mitään..
Katkeruus on tunnetila. Se ei ole kielletty tunne. 4 - 5 v. on elämässä pitkäaika ja saa olla katkera.
Etsi onneasi ulkomailta ettei seuraavatkin 4 - 5 v. mene hukkaan.
sitä SAA katkeroitua. Mutta jos katkeruus jää ns. päälle, se voi helposti johtaa "ei mulla kuitenkaan tärppää"-ajattelutapaan. Katkeruus kalvaa myös itsetuntoa. Ja silloin voi käydä niin, että kävelee pää kumarassa onnensa ohi.
Viisi vuotta on pitkä aika. Mutta koskaan ei tiedä, josko se elämän nainen tuleekin vastaan vaikka viiden minuutin päästä liikennevaloissa. Joskus kuulee aivan utopisia juttuja siitä, miten pariskunnat ovat tavanneet toisensa. Minäkin tunnen erään pariskunnan, jossa nainen ajoi miehen auton perään (!).
Silloin kun sitä vähiten odottaa...
Kyllä "sattumalla" on paljon tekemistä sen kanssa, löytyykö sopiva kumppani kuinka nopeasti vai kestääkö kauemmin. Loppujen lopuksi se johtuu todella harvoin ihmisestä itsestään.
Ei voi ajatella, että ne ihmiset, joilla käy flaksi paremmin, ovat jotenkin "parempia" ihmisiä. Kas kun kaikille ihmisille on "annettu" yhtä paljon, se vain jakautuu eri tavalla. Toiset ovat missin näköisiä, toisilla on muita ominaisuuksia.
Nykyisin arvostetaan paljon ulkonäköä, ammattia jne. Mutta katselepas keskivertotaapertajaa kadulla. Monet heistäkin on nykymittapuun mukaan aivan "mitäänsanomattoman" eli normaalin näköisiä. Monella heistäkin on kumppani, he ovat sattuneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Heillä on ollut jonkinlaista "lavasäteilyä", joka on herättänyt vastakkaisen sukupuolen huomion. Menestyksellä.
Aivan yhtä mahdollista olisi ollut, että he eivät olisi löytäneet ketään. Mutta he sattuivat löytämään.
Niinkuin sanoin, ei se sinusta johdu. Vaan olosuhteista ja tuuri voi kääntyä koska vain. Jos katkeroidut, lavasäteilysi menee hukkaan ja "se oikea" ei ehkä edes vilkaise sinuun tai sinä et huomaa häntä.
Se on ollut 4 - 5 v. totta. "ei hänellä ole tärpännyt". Kuka sanoo (lupaa) että tärppää seuraavan 4 -5 v. aikana? Sinä? Sitten on mennyt 8 -10 vuotta hukkaan. Näitä muuten on. Katkeruus on minusta täysin oikeutettu tunnetila.
Ihmeitä voi joskus tapahtua (esim. kolari=>seurustelu).
Itse etsisin kumppania (vastaavassa tilanteessa) ulkomailta. Siellä on eri arvot ja arvostukset kuin täällä ja paljon enemmän naisia.
Kyllä sitä saa ulkomailtakin etsiä. Eikä kukaan voi luvata, että tärppää, edes ulkomailla. Silloinkin voi mennä vaikka 20 vuotta hukkaan.
Huomenna voi jäädä vaikka auton alle. Mutta ei kannata aina ajatella sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa.
mä olen mitä parhainta seuraa..
osaan kyllä jutella ja hymyillä... olen kova hulluttelija en pelkää ketään ihmistä (paitti nainen joka istuu "tosikon näköisenä" pöydässä jolta voisi saada ennemmin turpaan kun ystävällisen hymyn.. en pelkää edes vihaisia miesystäviä (jos erehdyn puhumaan varatulle neidolle.. pystyn selviytymään tilanteesta pois puhumalla)
yksinäinen nainen, kun se tulee yhtäkkiä juttuun niin mulla menee "pasmat" sekaisin näin kävi kerran kadulla...
mä olin tullu kaupasta ja ajattelin että "perskules" mulla ei ole auton mittariin rahaa) nyt joka tulee seuraavana vastaan niin siltä kysyn josse vaihtais 2 eken pienenpään ... no seuraavana tietysti kulman takaa tuli semmonen hmm.. 20 - 21 vee nainen.. jolta sitten kysyin rahaa.. siinä sitten se otti ne rahat ja hymyili yritti jutella, mutta mä vain lähdin pois siitä tietysti kiitokset sanoin mutta..
olenko minä sellainen jotenkin luonnostaan että haluan olla yksin.. ku en kerta ymmärtänyt jäädä juttelemaan ? vaiko onko tämä sitä paljonpuhuttua katkeruutta... tai jotain tyhmyyttä kenties? hmm..
tuo pelkkää epävarmuutta?
Mutta jostain täytyy aloittaa. Hakeudut mahdollisimman paljon ihmisten ilmoille. Alat kiertämään vaikka joka hel***in marketin kotikaupungissasi, ostat jokaisesta vaikka purkan (taloudellisen tilanteen mukaan, tietty) ja heität läppää kaikkien kassatyttöjen kanssa. Hymyilet kaikille naishenkilöille, jotka tulevat vastaan. Ja sitten siirryt seuravaan markettiin.
Näin voit vähän harjoitella. Kokeile! (Ainakin hampaat pysyvät kunnossa kun ostat ksylitolipurkkaa...)
Kyllä sun pitää satsata jotain konkreettista naisiin, jos meinaat olla kiinnostava tapaus. Ei naisia saa ilmaiseksi, joten ei muuta kuin kuvetta kaivamaan. Pidä kuitenkin varasi, koska myös huijareita mahtuu joukkoon.
no kerronpa esimerkin: olin kuukauden kulkenut samassa kaupassa ostamassa aina ruokaa . sielä oli semmonen kaunis 20v naisen alku ja se oli siinä kassalla aina melkein.. juteltiin aina kun nähtiin ja yks päivä tein sellaisen "jutun" ja ostin ruokaa ja sen mun mieli "lakritsa pötkän". Otin niitä kaksi ja sitte ku se 20v ihana nainen oli sielä kassalla menin maksamaan... ostin ruuat ja karkit ja annoin näillä sanoilla sen toisen laktritsa "pötkän" hänelle että : moikka tässä on sulle ku vahingos ostin(iskin silmää) kaksi.. ja koska pääset töistä nyt on niin mukava päivä lähteä vaikka elokuviin tai vaikka kahville .. .se sanoi ja hymyili että voi... mulla on jo mies ystävä.. (ei saatana mitä pelleilyä.. ) mä siinä sanoin että ei se mitään ota sekin mukaan XD , mutta siitä eteenpäin sitä naista en ole nähnyt... ja näin käy...
et ainakaan nolannut ole itseäsi mitenkään. varmasti tämä varattu kassaneitikin oli hyvin imarreltu ja olisi suostunutkin jollei olisi varattu. Se on kumma, sitten tapahtuu kyllä tommosta kun on varattu mutta sinkkuna on hiljaiseloa..samojen ongelmien kanssa täälläkin painitaan, mutta uskon kyllä että jossain on se joku, joka tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin :)
Voi kun mullekin joku tekis noin...Ihanaa tietää että löytyy romanttisiakin miehiä Suomesta!
Siis että se tyttö vaihtoi sun takias työpaikkaa vai?? Ootkohan nähny unta vaan...
no enpä tiedä mitä tapahtui mutta n.200 kertaa olen sielä käynyt jo ja eipä vain ihanaista naista näy... ;( no ehkä se haki sitte toiseen vuoroon *jottei se saamarin tyyppi taas tule selittämään mitään...* XD
mä olen aina ittelleni sanonu samaa juttua että odota (mies hyvä) odota.. mutta kun meni se aika tuli jotta voisi henkisesti taas aloittaa uuden(suhteen) niin eipä se tullutkaan... hmm.. Aurinko nousi... päivä laski... vuosi meni, uusvuosi tuli sekin meni ja it go and go, nyt on jo hmm... 5 vuosi menossa sinkkuilua ja alkaa pikkuhiljaa "kyrsiä" koko touhu.. joten jäikö multa välistä jotain vai? onko täälä jossain joku apinavaroitin. hmm..
mitään kuvetta tarvi kaivaa. Sillä ehkä saa ensi hätään pari bimboa kyytiin, mutta ei niitä naisia yleensä rahalla pidetä, vaan siinä vaiheessa kun ollaan päästy yhteen, täytyy jo heittää luonnetta kehiin, jos jutusta on tarkoitus tulla jotain.
Enkä usko, että minulla on idealistinen käsitys asiasta. Suurin osa Maija Meikäläisistä ei ole kiinnostuneita rahasta, vaan fiksusta siististä miehestä. Turha antaa muutaman rahan perässä juoksevan bimbon leimata koko naissukupolvea.
veit näppäimet sormistani
Nuorena ei välttämättä ole vielä kellään rahaa, niin että siihen seikkaan ei siinä vaiheessa kannata pahemmin kiinnittää huomiota.
Mutta.. jos miehellä ei ole rahaa vielä nelikymppisenäkään, niin ei se kovin fiksu ole. Ajattelen, että rahaton nelikymmpinen = ongelmanelikymmppinen.
Jollakin tavalla rahan on siis syytä vaikuttaa naisen valintoihin - jos NAINEN on fiksu.
ns. "haku päällä", valitsisin mieluummin miehen, jolla on huumorintajua, elämän arvot kohdallaan ja joka tarjoaa minulle henkistä haastetta. Samoin sellaista turvattua elämää, joka ei perustu rahaan ja mammonaan, vaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Jos siihen sisältyy vielä erinomaista seksiä, niin paketti on niin valmis, että maallinen mammona olisi sivuseikka.
Jos nainen on fiksu, niin hän ei joudu ottamaan materiaalisia aspekteja huomioon partneria valitessaan.
Elämä ei voi olla turvattua ilman rahaa.
Esim. peruspäivärahalla elävän elämä menee kaaokseen jo yhdestä rikkoutuneesta pesukoneesta.
Uskon, että sinun tarkoittamasi turvalliset miehet löytyvät todennäköisimmin keskipalkkaisista miehistä, jotka eivät ole riittävän kunnianhimoisia yltääkseen parempaan mutta kuitenkin sen verran tarmokkaita, etteivät tyydy selviytymään elämästä vain rimaa hipoen.
Mielestäni on mukana ripaus tekopyhyyttä, jos väitää ettei raha merkitse mitään perheessä.
Ystävät ovatkin sitten ihan eri juttu.
toiselle tekopyhyyttä, on toiselle idealismia. Minä olen idealisti, olen aina ollut.
En tosin missään vaiheessa väittänyt, ettei raha merkitse mitään perheessä. Jokaisen on tultava toimeen ja se on mahdollista monella tavalla. Mutta senkin, mitä "tulla toimeen" tarkoittaa, jokainen määrittelee kriteerit eri tavalla. Kaikki on suhteellista.
On kovin hankalaa selittää, miksi materia EI ole minulle tärkeätä. Itse kukanenkin on joutunut joskus venyttämään penniä, mutta ei se minua ole koskaan stressannut. Jokaisella ihmisellä on asiat eri tärkeysjärjestyksessä ja sitä tinkii tarpeen tullessa aivan mielellään joistain asioista.
Minä olen reissannut ympäri Eurooppaa, asunut siellä sun täällä. Uskotko, että jossain vaiheessa suhde materiaan voi muuttua? Tilalle tulee paljon muuta "rikkautta", varsinkin minun elämäntilanteessani. Tilalle tulee myös eräänlainen vapaudentunne ja asiat näkee eri mittasuhteissa.
Tässä maailmassa on vielä idealisteja ja minä kuulun niihin.
Tämä kantasi tosin ihmetyttää:
"Mutta.. jos miehellä ei ole rahaa vielä nelikymppisenäkään, niin ei se kovin fiksu ole. Ajattelen, että rahaton nelikymmpinen = ongelmanelikymmppinen."
Ja niinkuin sanoin, fiksu nainen ei ole riippuvainen miehen rahoista.
Tarkoitin tuolla ongelmanelikymmppisellä sitä, että kokemukseni mukaan mies, jolla ei vielä nelikymmpisenäkään ole raha-asiat hallussa, on todennäköisesti alkoholisti tai mielenterveysongelmainen tai kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästään, haihattelija joka pitää naista elättäjänään. Tai jotain muuta vastaavaa.
Niitä piirteitä, joita toivoit miehellä olevan, toivoo varmaan useimmat naiset. Ne yhdistettynä mieheen, jolla on rahaa sen verran, että pysyy kantamaan oman vastuunsa perheen taloudesta.. siinä se unelmamies sitten onkin.
Myös minä olen aikanani elänyt tosi pienellä budjetilla monia vuosia. Lasten tultua kuvioihin mukaan, pelko turvatusta tulevaisuudesta, tai pikemminkin sen menettämisestä, asettui uusiin mittasuhteisiin.
pelko keskittyy siihen, että kouluikäisille lapsilleni, miehelleni tai itselleni sattuu jotain.
Kyllä sitä elää vaikka kädestä suuhun kunhan vain elämä on muuten kunnossa.
"...Mutta.. jos miehellä ei ole rahaa vielä nelikymppisenäkään, niin ei se kovin fiksu ole. Ajattelen, että rahaton nelikymmpinen = ongelmanelikymmppinen."
Tuolla lauseella kyllä hyvin ilmaiset oman fiksuutesi olemattomuuden.
Kyllä nelikymppinenkin voi olla rahaton myös ilman omaa syytään. Esimerkiksi itse jouduin syrjään työelämästä vuosiksi terveyden petettyä (Useita leikkauksia yms...). Sairasteluajan jälkeen en voinut terveydellisistä syistä palata entiseen työhöni, jouduin työttömäksi. Se tarkoitti käytännössä rahojen hupenemista tuona aikana. Elämäni on nyt monen vuoden jälkeen kohentumaan päin, töitäkin olen jo löytänyt, mutta rahatilanteeni ei ole hyvä.
Tuommoisia älyttömyyksiä kirjoittava ja ihmisen mutu-tuntumalla joksikin leimaava kirjoittaja ei ole mikään Nainen. Tuommoisen kirjoittaja on älypuutto, keskenkasvuinen pikkutyttö, jolta on vielä moni elämän tosiasia oppimatta. Vaikka hänellä numeroin sanottuna olisi ikää jo kypsän ihmisen verran.
Hyvin harva meistä voi elää niin, kuin itse haluaa. Useimpien elämään vaikuttaa niin monet muutkin asiat !
"Tarkoitin tuolla ongelmanelikymmppisellä sitä, että kokemukseni mukaan mies, jolla ei vielä nelikymmpisenäkään ole raha-asiat hallussa, on todennäköisesti alkoholisti tai mielenterveysongelmainen tai kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästään, haihattelija joka pitää naista elättäjänään. Tai jotain muuta vastaavaa."
Mielenkiintoinen käsitys sinulla.
Olen kohta nelikymppinen perheellinen mies, tulin nuorena isäksi. Opiskelin vuosikaudet perheellisenä ja vaimoni on ollut koko ajan pienipalkkaisessa työssä.
Valmistuttuani olen ollut "hanttihommissa" eri yliopistoissa assistenttina ja viimeistelen parhaillaan väitöskirjaani. Vähäiset säästöt ovat huvenneet kaksilapsisen perheen elämiseen vaikka vaimoni on ollut koko ajan edelleenkin töissä. Tutkimustyö on haastavaa mutta aikaavievää ja myös alasta riippuen kallista.
Kuitenkin uskon ja toivon että valmistuttuani minäkin löytäisin alani töitä.
Olenko minäkin siis ongelmanelikymppinen ja pitäisikö minun hävetä kun minut luokitellaan alkoholistien ym. ongelmatapausten joukkoon?
olet oikeasti kysellyt tuona aikana?
Minulla n 5 vähän aktiivimpaa ja 15 pienempää yritystä ennenkuin oman kultani löysin
tekstistä päätellen katkeruus ei ole kaukana, se jos mikä karkoittaa ehdokkaat. Tutkaile itseäsi ja ota itseäsi niskasta kiinni kun on oikea aika - ne joita kaikkein eniten arveluttaa lähestyä ovat niitä oikeita. Eivät ne joille voi mennä noin vain ehdottelemaan
varmaan satoja kertoja... olen ollut välillä (uskokaa tai älkää) niin "maassa" aina jonkin aikaa että olen vannonut että en koskaan enää yritäkkää, mutta, jotenkin typerästi menee aina yrittämään ja yrittämään. no muista että toikin kaupan kassa tapaus oli vaikea alkaa mistähän se alkoi? hmm.. niin ostin lehden ja sanoin epähuomiossa(ja en ajatellut asiaa kuitenkaan *siltä kantilta*) että kuukauden odotetuin lehti, tätä ei voi mitenkään sivuuttaa XD
ja kyllä mä tiedän jos jossakin on ihana nainen.. suupielet alaspäin, ja semmosen "kovan ihmisen näköinen", en herranjumala uskalla mennäkkään sen juttuihin.. ei sen olo mun läsnäolosta tuu ku huonommaksi... ja sitte se tietysti sanoo että 100 metriä tohon suuntaan (näyttää kadellään vasemmalle) ok.XD
Olenko katkera.. no olen kavereille ja en yleensä pysty mennä mihinkään "juottoiloihin" ku olen "maassa" mutta aika korjaa haavat mä onnistun taas jossain ja ajattelen että no nyt. mutta sitte se "alamäki on aina vaan kivisempi"
nyt olen laittanut "semmosen vaihteen silmään että" vitut kaikista... mä kuljen baarissa bilettämässä ainoastaan ja tulen sieltä joka kerta yksin pois... XD mä tanssin ja vedän omaa showtani... eihän toisten mua tarvikkaan ymmärtää ku en ole mitenkään mielenkiintoinen, naisten mielestä, nyt en ole yrittäny ketään pitkään aikaan... enkä yritä mä olen vannottuttanu ittellä että jos joskus käy että nainen kiinnostuu ja haluaa niin se saa mut tietysti mun ehdoilla heh ?!
alttius masennukseen. Älä välitä, se on hirveen yleistä - ja sitä voi kyllä korjata. Eikä se ole vika eikä tee susta huonompaa kuin kukaan muukaan on - mutta elämänlaatusi voisi parantua pienellä avulla
ähh... en mä mikää katkera ole... mulla kuitenkin hyvin pullat uunis, mä olen (fyysisesti ja henkisesti terve mies), elämäni kunnossa, ei kakaroita, tietysti se kaivelee että naista ei ole mutta jos ei naiset huoli niin ei se mitään.. Minä en ole numero, olen vapaa mies ja ehkä tulen paremmin toimeen itteni kanssa, jossain vaiheessa on pakko toimia, että joku ihastus tulee ja huolii... onhan sitä 30 jälkeenkin vielä elämää,?? hu nows heh
Naiset ette te ole mitää prinsessoja joten luopukaa jo siitä "ritaristanna" ottakaa - mies joka syö rautanauloja ja paskantaa kenttingiä - XDXDXDXD
Ei etsimällä mitään löydä,se on totuus.
Hanakat suhteen etsijät ovat rasittavia.Se tulee kun on tullakseen,jos tulee sittenkään.Se jolla on tullakseen,tullaan vaikka kotoa hakemaan.
Ei kannata olla liian sosiaalinen suhteen metsästyksessä,
se antaa epätoivoisen kuvan.
Epätoivoisella ei ole tukevaa pohjaa millekään suhteen tyngälle.
mulla on epätoivoinen haku päällä.. yleensä testaan kotikaupungin kaikkien juottoloiden ihanne naiset. tuloksetta, no eipä siinä mitää..
olen epätoivoinen ihminen sitte...
Hommaa muotivaatteet (kaikki tytöt on pinnallisia) ja kun meet tanssilattialle ei kannata tanssia vaan luoda kiihkeitä katseita emakkoihin. Sitten kun pääset lähelle niin "vahingossa" kosket esim käteen ja sitten pieni hymy päälle niin siinähän se.
no niin... nyt on ittellä elämän laatuparannu jaksaa taas käydä juoksemassa ja touhuta... nyt on taas hymy kasvoilla.. nyt pitäis olla pian viikonloppu niin voisin kokeilla teidän kirjoittamia hyviä iskutapoja... XD no niin
nyt on kauhea ikävä...(voi mä maksaisin mitä tahansa hymystä tai naisen huomiosta) olenko tulossa hulluksi ku ajattelen vain koko ajan naisia.. mä olen ihan tavallinen mies ku kaikki muutkin miksi ei todellakaan kukaan välitä.. tässä nyt menee pian ranteet auki mäen kestä tälläistä, miksi miksi miksi, mäen ole kertonu kaikkea mua kiusattiin koulussa ja intissä, olen nyt melkein selvinny niistä ajoista... mutta vahinko on tapahtunu... olen normaali "eläväinen" mies mutta kun olen yksin niin kaikki menee pieleen.. mä haluan sen naisen pian tai sitten kuolen... nyt ei ole enää mitään muuta tehtävissä...
Mä kekkasin! Lähe mun kaa sokkotreffeille! ;)
Ilman muuta nähdään puolentunninpäästä...