Mä en ymmärrä miten muut ihmiset kestää toisten ihmisten välinpitämättömyyden, mun on sitä vaikea kestää. Mua ärsyttää suuresti kun joku johon oon tutustumass ei vastaa esim. kännykkään pariin päivään. Mitä järkee on sitten vaihtaa puhelinnumeroita jos on niin välinpitämätön ? Mä lähinnä omia käytännön asioitani siirrän aina myöhempään, esim. joku pyörän korjaaminen, mutta en kehtaa toisia kiusata vetkuttelemalla päiviä. Miten muut kehtaa ? Tiedän että se on nipottamista, mutta se v**uttaa niin paljon ! En suutu tietenkään ystävilleni, vaan lähinnä kaikille epämääräisille kavereille mitä on. Chatissa mua nyppii taas se kun ei joku vastaa ollenkaan ja mun on pakko aina laittaa jotain kommentii, vaikka toinen saattaa olla poissakin. Sit yleensä kans morjestan monia ihmisiä, ja mun mielestä on h**vetin typerää olla morjestamatta. Itse vastaan vaikka oisin pahallakin päällä.
Muutenkin tuntuu että ihmiset on niin välinpitämättömiä. No tästä kirjoituksesta varmaan helposti tajuaa että oon eläny suht yksinäisenä :) Toisinaan nautin siitä ja joskus en. Kun jossain opiskelijapiirissä yritän jutella kaikenlaista niin toiset eivät muista mun nimeenikään ees koskaan. Heitän ihan hyvää herjaa välillä, mutta kukaan ei näytä koskaan olevan mun asioistani kiinnostunut että kysyis jotain MUUTAKIN KUN MUN NIMEENI ! Pitäs varmaan laittaa nimilappu otsaan niin ihmiset säästyis siltäkin kysymisen vaivalta, tosiaan :) Yleensä yritän olla kiinnostunu toisten asioista, yritän jutella jostain ja vähän kysellä, jotkut tuntuu olevan niin itsekkäitä ettei ne kysy koskaan mitään toiselta. Ja sit toinen nolaa vielä mut sillä että ei sano yhtään mitään kun jotain pulisen tavallisista asioista. Ketään EI KIINNOSTA. EI teistäkään varmaan kukaan viitti ees vastata tähän juttuun.
Tuntuu että parempi on nauttia kesästä vaan itsekseen kun ei kukaan näytä olevan mun asioistani kiinnostunu. Osaan nauttia itteksenikin elämästäni...
Muutenkin tuntuu että ihmiset on niin välinpitämättömiä. No tästä kirjoituksesta varmaan helposti tajuaa että oon eläny suht yksinäisenä :) Toisinaan nautin siitä ja joskus en. Kun jossain opiskelijapiirissä yritän jutella kaikenlaista niin toiset eivät muista mun nimeenikään ees koskaan. Heitän ihan hyvää herjaa välillä, mutta kukaan ei näytä koskaan olevan mun asioistani kiinnostunut että kysyis jotain MUUTAKIN KUN MUN NIMEENI ! Pitäs varmaan laittaa nimilappu otsaan niin ihmiset säästyis siltäkin kysymisen vaivalta, tosiaan :) Yleensä yritän olla kiinnostunu toisten asioista, yritän jutella jostain ja vähän kysellä, jotkut tuntuu olevan niin itsekkäitä ettei ne kysy koskaan mitään toiselta. Ja sit toinen nolaa vielä mut sillä että ei sano yhtään mitään kun jotain pulisen tavallisista asioista. Ketään EI KIINNOSTA. EI teistäkään varmaan kukaan viitti ees vastata tähän juttuun.
Tuntuu että parempi on nauttia kesästä vaan itsekseen kun ei kukaan näytä olevan mun asioistani kiinnostunu. Osaan nauttia itteksenikin elämästäni...
Vastaukset 6
Vanhimmat
toinen, jolla samat kokemukset. Kyllä oot kiva ihminen läpläp...mutta kukkaan ei koskaan soita, ei pyydä mihinkään mökille, kylään, kahville,kaupoille, grillaamaan, istumaan iltaa,ei mihinkään mukavaan. Mä saan aina soitella, mutta toinen vaan kotkottaa omia juttujaan.
No, minäpä lakkasin soittamasta-ihan sama, kukaan ei soita. Sit kun taas itte soittaa-heiiii, mikset oo soittanu, mulla on ollu vähän kiire, piti soittaa mut....joojoo aina sama juttu.
Päätin lopettaa koko puhelimen pidon, hommaan vaan työtä varten kännykän johon voivat työkaverit soittaa työasiansa.
Eli, on meitä muitakin.
Niistähän paljon puhutaan. Suurimmalle osalle se kuitenkin tarkoittaa sitä, että puhuu paljon. Paljon tärkeämpää olisi se toisten huomioiminen: viesteihin vastaaminen, moikkaaminen, small-talk, kemuihin kutsuminen jne.
Itse olen sellainen, että jos jossain on pirskeet, niin pyydän kaikkia mukaan. Mielestäni se on ihan luonnolista ja eikö bileiden yksi tarkoituskin ole se, että ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan ole yleinen käytäntö; usein muita ei pyydetä mukaan, mennään sillä tutulla porukalla tuttuihin paikkoihin. Outoa ja epäsosiaalista.
Olen tullut siihen tulokseen, että tuollainen nimen unohtaminen on tapa syrjiä muita. Jotkut unohtavat kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet ja väitän, että ihan tahallaan. Onko mitään tehokkaampaa tapaa mitätöidä toinen kuin "unohtaa" hänen nimensä? Normaalisti, jos unohtaa toisen nimen, niin sitä ei suomalaistyyppisessä keskustelussa tarvitse osoittaa mitenkään, jutella voi siitä huolimatta. Suomessahan toisia ei puhutella nimillä, kun taas esimerkiksi Amerikassa puhutellaan aina.
Ehkä meidän, joilla sosiaaliset taidot ovat paremmissa voimissa, täytyy levittää niitä vaikka muut eivät niin tekisikään. Joku kohtaamistamme ihmisistä voi tulla erittäin onnelliseksi siitä, että joku jaksaa huomioida hänet, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Ja ehkä tavat pikkuhiljaa muuttuvat, muodostuuhan maailmankaikkeus sellaiseksi, millaisia sen muodostavat atomit ovat :)
Täällä hengenheimolaisesi! Olen turtunut jo tilanteeseen. Lopetin soittelun, tekstailun, kuulumisten kyselyn, synttäreiden muistamisen jne. kun ei ketään tunnu kiinnostavan pätkääkään. Monasti kun jotain pientä mutta itselle merkittävää tapahtuu, ensin innoissani ajattelen että nyt täytyy ilmottaa tästä jollekkin. Mutta innostus laskee nopeasti kun hoksaan ettei ole ketään, ei yhtään ketään, jota kiinnostais mun asiani sen vertaa. Kaikilla tuntuu olevan vaan niin kiire. Kai se on meikäläisessäkin jotain vikaa...
On meitä muitakin ja tulin ihan surulliseksi, kun ajattelin, miltä sinusta tuntuu, kun samastuin niin paljon....
Surullista se on ja olen itse siinä tilanteessa, että olen Taas yksin, noh on minulla onneksi ihana kihlattuni, mutta eihän mies korvaa ikuna tyttökavereita.
Olen lempannut suurimman osan ns. ystävistäni, kyllästyin samaten siihen, että minulla on aivan eri arvot ja ajatukset ja arvostan ihmisiä muistan synttärit ja tapaamiset ja muutenkin olen mielestäni hyvä ystävä.
Välillä olen ollut todella masennuksissa siitä, että minulla ei olekaan ollut koskaan yhtään todellista Ystävää, ystävää, jonka kanssa teen kaikenlaista.
Tutustun hirveän helposti ihmisiin ja laskujeni mukaan minulla olisi ainakin 10 eri naisystävää, jos he olisivat olleet ystävyyden arvoisia.
Olen tavannut hiljattain Taas uuden ystävän, en jaksa kyllä olla tästä hirveän iloissani, (pelkään, että taas menee tämänkin juttu poikki) koska minulla on niin vahvat arvot ja ajatukset, ja me naiset olemme niin erilaisia, tarkoitan, että en ole vieläkään löytänyt ihmistä, joka on samanhenkinen kuin minä. Aina niitä vääriä vain..joskus ajattelen, onko otsassasi lappu tule tänne minä olen juuri se kiltti ihminen, jota voi pompottaa, jota ei tarviste arvostaa, jonka voi dissata ja jonka kanssa ei tarvitse olla tai jos ollaankin tehdään asioita, jotka ovat pinnallisia tai muuten sellaisia, ettei kolahda.
Olen niin pettynyt kaikkiin niihin ex-ystäviini, koska ne kaatuivat aina samoihin ongelmiin, itsekkyyteen, alkoholinkäyttöön,
ei-arvostamiseen, ei-samoja arvoja ollenkaan....
Välillä mua pelottaa, että EIKÖ kukaan halua mun seuraa eikö kukaan todella huomaa, että haluan todellisia ystäviä enkä enää mitään tyhjänpäiviä kavereita....
-välillä tuntuu, että olen liian vanhanaikainen ystävä ja jotenkin liian ehdotonkin asioissa...syyllistän itseni, mutta siten taas muistan,että jos jonkun kanssa ei nappaa ei kannata syyllistää vaan muistaa, että meillä on vaan eri arvot ja ajatukset ja sillehän ei voi mitään muuta kuin hyväksyä tai unohtaa koko ihminen,
olen tullut araksi, mistä tietää, että toisella on samat arvot ja ajatukset, ettei sotkeudu vääriin naisystäviin taas kerran, kertokaa pliis olen epätoivoinen ?
Terveisin
Meitä on paljon, mutta me olemme piilossa :)
Laitoin tohon mailiosoitteen jos haluat mailata. Tuli vaan mieleen että voishan paremmin vaihtaa ajatuksia anonyymina. Onko kummallakaan mitään menetettävää ?
Tunnuit olevan ihan fiksu nainen...
[email protected]
Eipä tuo äkynytkään tossa missään vaikka kirjotin "sähköposti"-kohtaan mailiosoitteeni, outoa...No anyway...