Kiinnyn liian herkästi ihmisiin

Ala tutustumaan omaan itseesi. Mistä se johtuu, että kiinnyt liikaa muihin ?
Sekin on jonkinlaista riippuvuutta, jonka taustalta voi löytyä erilaisia syitä.
Miten on itsetuntosi laita ? Haluatko kovasti kelvata muille, tulla hyväksytyksi, miellyttää muita, jotta tuntisit olevasi tykätty, jne. ?
Vaikka olisi vaikeaa muiden ihmisten kanssa, ja luulisi, että se johtuu heistä, on aina hyvä alkaa tarkastelemaan myös itseään.
Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi.

Olen myös huomannut sen, että narsisteilla on joku outo " tutka ", tunnistavat herkemmän ja heikomman ihmisen, ja alkavat lähestyä. Esim. parisuhdetta ajatellen tämä pitää paikkansa, narsisti näkee toisesta ihmisestä sen herkkyyden, ja käyttää tietenkin tilaisuuden hyväkseen.
Toki on paljon itsestäkin kiinni, jääkö sellaiseen ihmissuhteeseen, vai ei. Aina voi lähteä pois ihmissuhteesta, jos itsellä ei ole hyvä olla. Koskee siis kaikkia ihmissuhteita, ei ainoastaan parisuhteita.

Tuosta itsetunnosta kun sanoit. Todellakin olen kokenut rajua fyysistä ja henkistä väkivaltaa lapsuudessani ja nuoruudessani. Niin en voi oikeastaan edes puhua mistään itsetunnosta. Liisa Keltikangas-Järvisen on sanonut :"Huono itsetunto ei muutu hyväksi, mutta huononkin itsetunnon kanssa voi oppia elämään."

Itse taas uskon siihen, että tiettyjen harjoitteiden avulla voi hieman kohottaa omaa itsetuntoaan. Esimerkiksi alkuun olemalla tarkka omista rajoistaan, eikä päästää enää ketään niitä rikkomaan. Ja juuri tuolla tavoin kuten sanoitkin, että lähtee tutustumaan siihen omaan itseensä ja ymmärtää olevansa kaiken rakkauden arvoinen. Kyllä minä olen jo sillä tiellä, en roiku kenessäkään, puhun suoraan ja kestän siitä koituvan mahdollisen hylkäämisen. Miellyttämisen tai myötäilyn tielle en enää lähde. Minua on jotkut kuvanneet myös rohkeaksi, mutta siihen en kyllä täysin yhdy. Kilpailen asioista vain itseni kanssa, eikä kukaan toinen näe minun sisäisen maailmani kokemukseen.

Mutta siis tuossa kertomassani tapauksessa kaverin kanssa, koin tämän hänen hyväksikäytön näin räikeästi ensimmäistä kertaa. Ollaan sentään jo jonkun vuoden tunnettu. Olen minä kyllä aiemmin huomannut hänen puoleltaan sellaista kunnioituksen puutetta. Mutta tämänkertainen oli se päätepiste. Siitä ei ole enää paluuta.

Lähinnä mietin, miten ihmisestä voi edes tietää kun tutustuu, millainen hän perimmältään on? Ja kuinka turvallista on uusissa ihmissuhteissa avautua asioistaan, ettei niitä käytetä missään tilanteessa itseäni vastaan?

Sellaisen päätöksen tein, että en etsi uusia ihmisiä elämääni, vaan lähden syventämään niitä jo olemassa olevia ihmissuhteita. Ihmisiin, joiden tiedän olevan hyväntahtoisia. Enkä päästä liian äkkiä toisia lähelle. Eikä aikuiseen ihmissuhteeseen kuulu edes sellainen riippuvainen hengailu, jossa toinen ottaa valtaa toisesta. ap

Narsistilla on - ehkä häneltä itseltäänkin piilossa - vielä huonompi itsetunto. Tutkailee sitten ympäristöään löytääkseen merkkejä siitä, mikä itseä alitajuisesti vaivaa. Jos ei löydä toista nassea, niin kyseessä on erehdys.

Sananlaskut 18:24:
"Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia."