Sauvojen kanssa luistelijoille

Onhan pyörässäsi soittokello! Luistellessa tuuli suhisee korvissa siihen malliin, että edes takaa päin tulevan mopon ääntä ei välttämättä kuule. Minä ainakin olen kiitollinen, jos pyöräilijä tai mopoilija ilmaisee äänimerkillä lähestymisestään, jotta voin muuttaa tyylini esim. tasatyönnöksi.

Sauvarullaluistelijan sauvat tarvitsevat kapeamman kaistan pyörätiestä kuin sivulle liikkuvat jalat. Sopivaa tienkäyttöä kannattaa opetella talvisilla luisteluhiihtolenkeillä. Olen itsekin nähnyt joidenkin pyöräyttävän sauvojen kärjet sivukautta eteen. Tämä tekniikka ei sovellu muualle kuin Grönlantiin.

Eipä oo tullu luistellessa tuota ongelmaa, kun meen lujempaa kuin pyöräilijät :-).

Ei vaan, ihan asiasta kirjoitat. Eipä siinä juuri muita mahdollisuuksia ole, kuin soittaa kelloa. Se kannattaa tehdä ajoissa, sillä ikinä ei tiedä mihin suuntaan edellä menevä luistelija (pyöräilijä, kävelijä, koiran taluttaja) väistää. Tai no, yleensä se väistää juuri väärään suuntaan. Pari kertaa on jalankulkijat kyllä hypänneet säikähdyksetä ojaan kun olen kelloa kilistellyt. Kokemuksen mukaan osa ohitettavista ottaa tuon kellon käytön henkilökohtaisena loukkauksena ja näyttävät kv. käsimerkkejä, mutta minkäs teet...

Sauvarullaluistelijankin kannattaa varoittaa edellä kulkevia. Voihan sitä vaikka huudella latua tai muuta hävytöntä. Aika hyvin toimii sauvojen kolkuttelu ja vetäminen asfalttia pitkin. Ääni kuuluu hyvin eikä se ole niin käskevän agressiivinen kuin kellon kilkatus.

Kaikkein pirullisimpia ovat koirien ulkoiluttajat (tai ei ne sinänsä oo pirullisia mutta vaarallisia). Musti kun ei ymmärrä liikennesääntöjä ja voi yhtäkkiä pörhältää pyörätien poikki virittäen mukavan ansalangan pahaa-aavistamattoman luistelijan eteen. Kaverille kävi em. tavalla pyöräillessä. Kaveri ja pyörä ojaan, poljinkammet paskaksi ja eturengas vaihtoon. Koirasta ei tosin tullut ehjää enää millään konstilla.