Neuroleptien pakkosyötöstä

Mikä vaihtoehtojen puute ? Mitä ovat ne vaihtoehdot ?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä vaihtoehtojen puute ? Mitä ovat ne vaihtoehdot ?

No noiden tilalla ei oo vaihtoehtoja. Ei yhyään mitään

Anonyymi kirjoitti:

No noiden tilalla ei oo vaihtoehtoja. Ei yhyään mitään

Siis lääkkeiden ?
Muitakin hoitomuotoja on. Mutta riittääkö kenellä motivaatio hakeutua niihin ?

Anonyymi kirjoitti:

Siis lääkkeiden ?
Muitakin hoitomuotoja on. Mutta riittääkö kenellä motivaatio hakeutua niihin ?

Lääkkeiden tilalla ei usein ole vaihtoehtoa. Toki lääketiede ei oo onnistunu kehittämään niitä.

Ja joo, terapian saanti tehty vaikeeks

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden tilalla ei usein ole vaihtoehtoa. Toki lääketiede ei oo onnistunu kehittämään niitä.

Ja joo, terapian saanti tehty vaikeeks

On olemassa myös vertaistukea, vertaistoimintaa, erilaisia vaihtoehtoja.
Toki on siitäkin kiinni, missä asuu, millaiset ovat mahdollisuudet mihinkin osallistua.
Isommilla paikkakunnilla löytyy vielä vaihtoehtoja.
Ja usein psykiatrian poliklinikoillakin on erilaisia ryhmiä, yhteistä toimintaa, tms.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa myös vertaistukea, vertaistoimintaa, erilaisia vaihtoehtoja.
Toki on siitäkin kiinni, missä asuu, millaiset ovat mahdollisuudet mihinkin osallistua.
Isommilla paikkakunnilla löytyy vielä vaihtoehtoja.
Ja usein psykiatrian poliklinikoillakin on erilaisia ryhmiä, yhteistä toimintaa, tms.

Lue lisää

Joo. Olin tällasessa nuorempana. Maalattiin kiviä ja juteltiin mikä paras tee. Hyödytti tosi paljo

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Olin tällasessa nuorempana. Maalattiin kiviä ja juteltiin mikä paras tee. Hyödytti tosi paljo

Olit nuorempana, mutta oletko kokeillut vanhempana ?
Ei joka paikassa puhuta tee-laaduista tai maalata kiviä.
Vaikka itsestähän se on kiinni, haluaako johonkin osallistua vai ei. Mutta sitten on turhaa sanoa, ettei ole mitään, jos itseä ei vaan huvita.

Anonyymi kirjoitti:

Olit nuorempana, mutta oletko kokeillut vanhempana ?
Ei joka paikassa puhuta tee-laaduista tai maalata kiviä.
Vaikka itsestähän se on kiinni, haluaako johonkin osallistua vai ei. Mutta sitten on turhaa sanoa, ettei ole mitään, jos itseä ei vaan huvita.

Lue lisää

Paljon riippuu myös muista osallistujista. Ikähaarukkaan 15-29 mahtuu aika isoa heitäntä. Ei vaan ollut paljoa yhteistä psykoosipotilailla ja ahdistus/trauma/anoreksia. Toki tästä on 10v ja en onneksi enään ite tartte. Säästöjen takia en usko asioiden muuttuneen.

Niin ja Tampere kyseessä

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa myös vertaistukea, vertaistoimintaa, erilaisia vaihtoehtoja.
Toki on siitäkin kiinni, missä asuu, millaiset ovat mahdollisuudet mihinkin osallistua.
Isommilla paikkakunnilla löytyy vielä vaihtoehtoja.
Ja usein psykiatrian poliklinikoillakin on erilaisia ryhmiä, yhteistä toimintaa, tms.

Lue lisää

Toki tää on mun kokemus. Ajankohta voi vaikuttaa ja henkilökunta ja ikä. Olin luonnollisesti nuorena aika lailla sen polin vastuulla ja riippuvainen siitä mitä ne kertoo. En osannut itse oikein ettiä mikä toki ongelma. Siellä valitettavasti oli sellasta henkilökuntaa jota ei kiinnostanut tai sitten.. Tuo kivi/tee juttelu homma oli niiden ohjaamaa missä hoitaja. En oo ihan varma mikä virallinen nimi, toteutus kuitenkin oli noh.. Ei oikeastaan kuin aikuisille päiväkerho toimintaa

Anonyymi kirjoitti:

Paljon riippuu myös muista osallistujista. Ikähaarukkaan 15-29 mahtuu aika isoa heitäntä. Ei vaan ollut paljoa yhteistä psykoosipotilailla ja ahdistus/trauma/anoreksia. Toki tästä on 10v ja en onneksi enään ite tartte. Säästöjen takia en usko asioiden muuttuneen.

Niin ja Tampere kyseessä

Lue lisää

Onko sulla millainen tilanne ?
On olemassa myös vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, jos kiinnostaa osallistua johonkin.
Tamperekin on sen verran iso paikka, että siellä on varmaan myös jotain yhdistyksiä, järjestöjä. Vaikkakin paljon taitaa olla hallituksen leikkurin alla.
Jos mulla ei olisi mitään tekemistä, niin menisin vaikka leipäjonoon auttelemaan kassien lajittelussa ja jaossa.
Aina jotakin löytyy, jos haluaa tehdä jotain. Ja osallistuminen, yhdessä tekeminen on yksi parhaista hyvinvoinnin lähteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulla millainen tilanne ?
On olemassa myös vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, jos kiinnostaa osallistua johonkin.
Tamperekin on sen verran iso paikka, että siellä on varmaan myös jotain yhdistyksiä, järjestöjä. Vaikkakin paljon taitaa olla hallituksen leikkurin alla.
Jos mulla ei olisi mitään tekemistä, niin menisin vaikka leipäjonoon auttelemaan kassien lajittelussa ja jaossa.
Aina jotakin löytyy, jos haluaa tehdä jotain. Ja osallistuminen, yhdessä tekeminen on yksi parhaista hyvinvoinnin lähteistä.

Lue lisää

En joo nuorena osannu ite ettiä. Nykyään oon onneksi työelämässä. (tosin kiitos ei kuulu terveydenhoidolle tästä) ja yhden lapsen äiti. 10v kerkeää tapahtua paljon :) itelle vaan jäi paskat kokemukset mt-puolen hoidosta ja olen onnekas kun kuitenkin "lieviä" ongelmia. Mulle ehkä suurin apu oli seurakunta

Anonyymi kirjoitti:

Toki tää on mun kokemus. Ajankohta voi vaikuttaa ja henkilökunta ja ikä. Olin luonnollisesti nuorena aika lailla sen polin vastuulla ja riippuvainen siitä mitä ne kertoo. En osannut itse oikein ettiä mikä toki ongelma. Siellä valitettavasti oli sellasta henkilökuntaa jota ei kiinnostanut tai sitten.. Tuo kivi/tee juttelu homma oli niiden ohjaamaa missä hoitaja. En oo ihan varma mikä virallinen nimi, toteutus kuitenkin oli noh.. Ei oikeastaan kuin aikuisille päiväkerho toimintaa

Lue lisää

Se oli varmaan jotain toimintaterapiaa, niissähän yleensä jotain askarrellaan, tms.
Ja onhan kaikki nuorena aika lailla erilaista, kuin sitten kun tulee ikää lisää.

Anonyymi kirjoitti:

En joo nuorena osannu ite ettiä. Nykyään oon onneksi työelämässä. (tosin kiitos ei kuulu terveydenhoidolle tästä) ja yhden lapsen äiti. 10v kerkeää tapahtua paljon :) itelle vaan jäi paskat kokemukset mt-puolen hoidosta ja olen onnekas kun kuitenkin "lieviä" ongelmia. Mulle ehkä suurin apu oli seurakunta

Lue lisää

Hyvä että seurakunnasta oli apua. Meinasinkin sitä jo tuossa aiemmin ehdottaa, mutten vielä ehtinyt.
Onhan se hienoa, että ole työelämässä, ja sinulla on lapsikin.
Lapsi tuo varmaan paljon valoa elämään, niin voisin ajatella. Itselläni ei ole lapsia.
Paskoja kokemuksia voi tulla elämän varrella, mutta toisaalta, niitä on turha jäädä murehtimaan. Etenkään jos tilanne on nykyään jo parempi.
Tiedän itsekin, että mt-puolella voi saada, ja saakin, kokemuksia laidasta laitaan. En ole itse jäänyt harmittelemaan huonoja kokemuksia. Tulipahan nekin koettua.
Jokaisella on elämässään ongelmia, enemmän tai vähemmän. On kyllä pakko todeta, että ollaan me ihmiset kumman vahvoja, kun ongelmista huolimatta menemme eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että seurakunnasta oli apua. Meinasinkin sitä jo tuossa aiemmin ehdottaa, mutten vielä ehtinyt.
Onhan se hienoa, että ole työelämässä, ja sinulla on lapsikin.
Lapsi tuo varmaan paljon valoa elämään, niin voisin ajatella. Itselläni ei ole lapsia.
Paskoja kokemuksia voi tulla elämän varrella, mutta toisaalta, niitä on turha jäädä murehtimaan. Etenkään jos tilanne on nykyään jo parempi.
Tiedän itsekin, että mt-puolella voi saada, ja saakin, kokemuksia laidasta laitaan. En ole itse jäänyt harmittelemaan huonoja kokemuksia. Tulipahan nekin koettua.
Jokaisella on elämässään ongelmia, enemmän tai vähemmän. On kyllä pakko todeta, että ollaan me ihmiset kumman vahvoja, kun ongelmista huolimatta menemme eteenpäin.

Lue lisää

Mun mielikuva terapiasta on vähän eri kuin niillä :D Muutenkin oli tosi ahdistavaa olla örisevien miesten mukana se ainut nuori mimmi. Osa oli oikeesti tosi pelottavan olosta sakkia.

Valitettavasti terveydenhuollosta jäi paskoja kokemuksia mitkä nuorena jäänyt tietenkin mieleen. Ja lääkkeiden pakkosyöttö ainoana ratkaisuna. Kaikkea muuta saikin sitten puristella ja jos sait jotain niin.. Noh ainakaan mulle niistä ei apua ollut. Pahin oli venäläinen lääkäri joka aina huus kaiken. Joku kulttuurijuttu vissiin

Ja joo,seurakunta auttoi pahimman yli. Sieltä sain parisuhteen mikä ehkä se kaikista tärkein asia ollut mikä auttoi