Moi,
olen 28v. nainen ja tapasin pari kuukautta sitten 36v. miehen. Asumme eri paikkakunnilla ja siitä syystä emme tietystikään voi nähdä jatkuvasti..olemme treffanneet viitiset kertaa (viikonloppuja).
Mies on itsenäinen, maailmaa nähnyt, mutta ujo ja jotensakin varautunut. Ollut itseksensä jo jonkin aikaa...jotensakin ns. "teflon"-tyyppiä ? ("ei tarttua saa kii...") Emme ole keskustelleet mielestäni kaikenlaisista asioista niin avoimesti kuin olisin toivonut. Mutta mielestäni meillä on kuitenkin hyvinkin samanlaiset intressit ja maailmankatsomus.
Aina kun olemme olleet yhdessä niin on ollut todella mukavaa. Siis minun mielestäni.
Mutta nyt miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut mitään noin 1,5 viikkoon.
En olisi ikinä uskonut tästä ihmisestä että hän vain ottaa ja jättää ja ei ilmoita itsestänsä enää mitään.
Mitäköhän on tapahtunut?
Miksi te miehet toimitte näin?
Miksi ei voi suoraan keskustella asioista ja olla rehellinen?
olen 28v. nainen ja tapasin pari kuukautta sitten 36v. miehen. Asumme eri paikkakunnilla ja siitä syystä emme tietystikään voi nähdä jatkuvasti..olemme treffanneet viitiset kertaa (viikonloppuja).
Mies on itsenäinen, maailmaa nähnyt, mutta ujo ja jotensakin varautunut. Ollut itseksensä jo jonkin aikaa...jotensakin ns. "teflon"-tyyppiä ? ("ei tarttua saa kii...") Emme ole keskustelleet mielestäni kaikenlaisista asioista niin avoimesti kuin olisin toivonut. Mutta mielestäni meillä on kuitenkin hyvinkin samanlaiset intressit ja maailmankatsomus.
Aina kun olemme olleet yhdessä niin on ollut todella mukavaa. Siis minun mielestäni.
Mutta nyt miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut mitään noin 1,5 viikkoon.
En olisi ikinä uskonut tästä ihmisestä että hän vain ottaa ja jättää ja ei ilmoita itsestänsä enää mitään.
Mitäköhän on tapahtunut?
Miksi te miehet toimitte näin?
Miksi ei voi suoraan keskustella asioista ja olla rehellinen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joko hänen olemuksensa pettää ja kyseessä onkin vain normaali omaksi ilokseen pelaaja tai sitten hän ei mukavista viikonlopuista huolimatta tunne mitään sinua kohtaan. Jälkimmäisessä tapauksessa asian huomaaminen tapahtuu nopeasti, mutta sen hyväksyminen ja ääneen sanominen on ujolle ihmiselle mahdottoman vaikea tehtävä. Hän siis saattaa pakoilla eroprosessin vaatimia pieniäkin henkisiä ponnistuksia ja alitajuisesti toivoa koko tilanteen vain menevän pois ajan myötä.
Jotain tuollaista olen kyllä tietysti ajatellutkin (siis tuo toinen vaihtoehto). Mutta minusta on todella selkärangatonta pakoilua (vaikka olisi kuinka ujo) keneltäkään aikuiselta ihmiseltä olla kohtaamatta asioita sellaisina kuin ne on ja Olla Rehellinen. Pitää tuntea vastuunsa, ihmisten tunteilla ei saa leikkiä..Kyllähän minä nyt tietystikin ymmärrän että kaikki eivät ole kiinnostuneita kaikista ihmisistä, sehän nyt on täysin luonnollista! En vetäisi hernettä nenään jos toinen rehellisesti kertoo tunteistaan & siitä mitä ajattelee. Sellaista se elämä nyt vaan on ja silleen se menee. Esim. vuosi sitten tapasin yhden kundin josta olin kiinnostunut, mutta hänen elämäntilanteensa jne ei sopinut seurusteluun. Puhuttiin asiat halki & nyt ollaan sitten kavereita, kaikki on hyvin.
Jos tämä nykyisin tapailemani mies olisi ollut rehellinen & sanonut että ei kiitos, ei kiinnosta jne, mä olisin ihan ok, ymmärtäisin. Mutta nyt kaipaan jonkinlaista selitystä. Ja taidan sen häneltä myös vaatia? En halua olla pompoteltavana...Tiedän, että teen asian ehkä monimutkaiseksi? Mut tää asia ei jätä mua rauhaan. Toudella tympeetä.
Selkärangattomuus on aika jyrkkä tuomio, sillä tutkimattomia ovat mielen tiet. Pelkkä ajatusten tietoisella tasolla tapahtuva haluaminen auta jos aivot vain kieltäytyvät käsittelemästä asiaa. Se, että sinä pysytyt siihen tai, että kaikki edelliset miehesi pystyivät siihen tai, että sata tuhatta muuta pystyy siihen, ei tarkoita, että juuri hän pystyisi siihen. Siksi on tärkeää, että edes sinä tiedostat sen mahdollisen perimmäisen syyn hänen käyttäytymiseensä ja osaat toimia sen vaatimalla tavalla.
Vaan kukapa tietää? Kaikki tämä on vain arvailua hyvin heppoisten pohjatietojen perusteella.
mielestäni useimmiten johtuu siitä että mies ei ole oppinut ihmisten kohtaamista / on saanut erittäin negatiivisia kokemuksia lähesistä ihmissuhteista, erityisesti pienenä lapsena. Tuo "teflon" voisi viitata pikemmin jälkimmäiseen
Katsopa asiaa positiivisesti (olettaen että tosiaan välität): hän voi tosiaan välittää sinusta mutta on jäänyt jumiin omien tunteidensa kanssa koska ei saa niitä ilmaistuksi... haluaisi sanoa/tehdä jotain mutta kun ei saa sanotuksi niin ei saa tehdyksi mitään
Pitäisi vähän kiertoteitä saada selville mikä on miehen mieli
tai sitten on vain työmatkalla...
mutta kun ei ole olemassa mitään kiertotietä..
Ja mä olen sellainen että olen mukana tuollaisessa ihmissuhteessa 200 prosenttisesti. Ja jos toinen ei ole..niin ei siitä jutusta tule mitään. Varsinkaan jos toinen on toisella paikkakunnalla ja mä en saa varmuutta juttuun.
En tiedä hätiköinkö tuossa jutussa ja ajoin miehen poies. Soitin itseasiassa hänelle tänään ja juteltiin ja hän sai sanotuksi että ehkä ei kumminkaan halua mitään..
Olkoon, minä en jaksa tuollaisia huopaa-soutaa-pohdiskelen-kaksi-viikkoa tyyppejä.
Ehkei hän siis kuitenkaan ollut mun mies..